Valkovuokko - Anemone nemorosa |
Tiiu Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogista laittoi liikkeelle haasteen, jonka parissa on mukava palata menneisiin keväisiin ja viritellä tunnelmia tulevaan. Moni on jo tämän haasteen käsitellyt. Se onkin erinomaista terapiaa helmikuisia hankia katsellessa.
Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy
Kelloköynnösvauva - Cobaea scandens - maaliskuussa 2018 |
Puutarhaihmisen kevät alkaa jo talvella, heti vuodenvaihteen jälkeen. Vaikka kuinka väsyttäisi ja kyllästyttäisi pimeä vuodenaika, hiipivät kylvösuunnitelmat kiihtyvällä vauhdilla mieleen. Kohta joulun jälkeen alkaa vanhojen siemenpussien inventointi ja tuoreiden siemenluetteloiden selaaminen. Kaupasta kulkeutuu kotiin taimimultaa ja ikkunalaudat alkavat täyttyä poteista ja purkeista. Kaupoissa ostosmatka pysähtyy siemenhyllyköiden äärelle ja kummasti niitä rapisevia pussukoita kertyy piimätölkin ja jauhopussin viereen ostoskoriin.
Pihakäytävän hiekka paljastuu |
Ensimmäiset pälvipaikat saavat puutarhaihmisen mielen villiintymään. Rännien loristessa alkaa vimmattu kevään edistäminen, mikä merkitsee lumikasojen hajottamista ja jään peittämään pihatiehen hakattuja purouomia. Pakko tunnustaa, että olen jopa jonain keväänä haravoinut lunta saadakseni sen auringossa kovettuneen pinnan pehmenemään ja sulamaan nopeammin.
Täältä tullaan elämä! |
Kasvien alkaessa kurkistella lumen keskeltä, kevätkaipuu vain lisääntyy. Pihakierroksilla on käytävä kääntämässä lehtiä ja rapsuttamassa pälvipaikkoja siltä varalta, että sieltä löytyisi mullasta esiin ponnistavia piippoja.
Mustarastas - Turdus merula |
Mustarastaan huilumaisen laulun ensimmäisiä säkeitä odottaa joka vuosi yhtä suurella kaipuulla ja aina se naapurin kuusen latvasta kuuluva luritus saa ihmisen sydämen väräjämään ilosta. Vaikka maassa olisi vielä lunta ja piipot mullan sisällä piilossa, mustarastaan laulusta tietää kevään olevan lähellä.
Vaalea jouluruusu - Helleborus |
Pikkuruiset sipulikukkien kärjet maan pinnassa aiheuttavat lottovoiton kaltaisia kiljahduksia ja ilon tunteita. Kun ensimmäiset jouluruusun kukat avautuvat, löytäjä suorastaan mykistyy ihastuksesta.
Raparperi - Rheum rhabarbarum |
Jollei raparperistä tykkää, kannattaa sitä kasvattaa pelkästään siksi, että se vasta varsinainen kevätilmiö on. Punertavat pallurat nousevat usein jo lumen keskeltä ensimmäisten joukossa ja raparperin kasvuvauhti voittaisi Kimi Räikkösenkin nopeudessaan. Varsinainen kasvimaan formulakuski.
Talventähti - Eranthis hyemalis |
Miten niin pikkuinen kasvi, kuin talventähti voikaan saada koko puutarhan säteilemään auringon loisteessa. Sehän ON avautuessaan kuin aurinko. Niin sievä tytöntylleröinen balettimekossaan.
Kevätesikko - Primula veris |
Entä esikko sitten. Taatusti puutarhassa kuuluu äänekästä rapinaa, kun esikon ryppyiset lehdet kovassa tungoksessa yrittävät kilvan nousta mullasta ja tehdä tietä lehtien lomasta ilmestyville nupuille.
Lumikello - Galanthus nivalis |
Vasta muutamana keväänä olen päässyt ihastelemaan omassa puutarhassani lumikelloa. Unelmissa on valkeanaan laajalle levittäytyvä lumikellomatto, kuten joskus vanhoissa puutarhoissa näkee. Jokaisessa unelmassa on alkunsa ja minulla se on muutamien lumikelloyksilöiden äärelle kumartuminen. Tai oikeastaan makuulle muksahtaminen, sillä tämä kaunotar on kaikessa vaatimattomuudessaan pieni ja katsoo ujosti kohti maata.
Sinivuokko - Anemone hepatica |
Sinivuokko on jo lapsuudesta saakka merkinnyt kevättä. Sinivuokon löytyminen on aina jonkinlainen merkkipaalu. Omaan puutarhaan olen tuonut sinivuokon vuosia sitten vanhempieni pihasta. Yhden mättään olen ostanut puutarhamyymälästä. Vähitellen sinivuokkoja on alkanut löytymään eri paikoista puutarhaa. Jokainen pieni sininen kukka on suuri ilo ja onnistuminen, joita vaalin huolella.
Liljan piippoja |
Mullasta esiin työtyvät piipot ovat täynnä lupauksia ja niitä jaksaa käydä ihmettelemässä kerta toisensa jälkeen. Kertaakaan en ole mittanauha kädessä piippoja seurannut, mutta joka ikinen päivä pitää käydä tarkastamassa, onko kasvua tapahtunut. Vaikka millaisen istutuskartan olisi itselleen sipuleista laatinut, riittää ihmettelemistä ja pohtimista, mikä kumma tästäkin taas nousee.
Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia |
Voiko olla suurempaa iloa, kuin löytää itse siemenestä kasvatetun kasvin pikkuruinen taimi mullasta nousemassa? Sellaisen kasvin, jonka kanssa on saanut tehdä töitä ja kokea monta epäonnistumista. Miten palkitsevaa ja mieltä kohottavaa onkaan katsella tällaista tainta ja toivoa sille tanakkaa ja kukkeaa tulevaisuutta.
Alppikärhö - Clematis alpina |
Jokaiseen kevääseen liittyy hurjan paljon epäuskoa ja pelkoa. Miten kasvit ovat selvinneet talvesta? Jaksavatko ne taas nousta ja kasvaa? Kärhöt jos mitkä ovat varsinaisia huolikasveja, sillä yhtenä keväänä ne ovat ensimmäisten versoilijoiden joukossa ja toisena taasen eivät suostu heräämään laisinkaan. Voi sitä helpotuksen huokausta, kun kuivan näköisistä varsista alkaa pilkistää vihreitä versoja.
Särkynytsydän - Lamprocapnos spectabilis |
Purppuraomenapuu 'Aamurusko' – Malus Purpurea-ryhmä |
Omena Huvitus - Malus |
Kaikkinensa, kevät on ihanaa aikaa. Syksyllä puutarha-asiat painuvat jonnekin taka-alalle ponnahtaakseen oitis kevätkaipuun merkeissä esille heti vuoden vaihtuessa. Oikeastaan kevätkaipuu on aika ihana tunne; täynnä positiivista odotusta, etsimisen ja löytämisen iloa.
Tulppaani - Tulipa Flaming Flag |
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.
En haasta ketään, sillä moni blogi on jo tämän haasteen käsitellyt. Jos sinua ei ole haastettu, ole hyvä, ota se tästä.
Hyvää viikonloppua ja hiihtolomaa kaikille!
En haasta ketään, sillä moni blogi on jo tämän haasteen käsitellyt. Jos sinua ei ole haastettu, ole hyvä, ota se tästä.
Rosa pimpinellifolia 'Juhannusmorsian' |
Hyvää viikonloppua ja hiihtolomaa kaikille!
Kevättalvi on nimenomaan kaihoisaa odotusta täynnä. Sieltä se tulee. Kuulin jo mustarastaan ensimmäiset luritukset. Antoisaa viikonloppua!
VastaaPoistaOi, mustarastas on sinulle jo luritellut. Eipä se kyllä mikään ihme ole, kun ulkona on niin lämmin ja keväinen sää.
PoistaKiitos, samoin sinulle aurinkoista viikonloppua!
Sieltä se kevät jälleen saapuu, verkkaisin, mutta varmoin askelin.
VastaaPoistaAurinkoa viikonloppuusi.
Tänään tuntuu, että kevät harppoo jättiläisen saappain. Vaan eiköhän tässä vielä talvisiakin säitä saada.
PoistaAurinkoista viikonloppua sinullekin!
Kiva postaus ja kiva haaste. Kivoja kuvia olit valinnut haasteeseen. Kuvat vievät kohti kevättä, ja onneksi valoa kohti ollaan menossa. Aurinkoa viikonloppuusi!
VastaaPoistaValoa kohti mennään hurjaa vauhtia. Tänään oli jo seitsemän jälkeen selkeästi valoistaa. Päivä on pidentynyt harppauksin.
PoistaKiitos, aurinko on ollut koko päivän läsnä. Toivottavasti myös siellä teillä.
Kaikki ensimmäiset silmut ja nuput ja piipat ovat joka kevät taas uusi ihme. Ja kuinka kaunis ja värikäs on esimerkiksi raparperin vahva esiintulo. Näiden kuvien kanssa kevään odotus kiihtyy!
VastaaPoistaKuvia katselemalla kevään odotus todellakin kiihtyy. Ikäänkuin kuviin astumalla astuisi suoraan kevääseen. Piippojen etsiminen ja löytyminen on kevään parhaita asioita. Pian se on edessä.
PoistaIhana postaus <3 Ja niin hauskasti kirjoitettukin formulakuskeineen päivineen. Raparperi ansaitsee todellakin paikkansa kasvimaalla; sen valtavia, värikkäitä pulleroisia ei voi olla huomaamatta! Ja kärhöt ovat se jännitysmomentti. Joskus vanhat versot puskevat uutta alkua jopa puolen metrin korkeudesta, välillä versoja saa etsiä viikkokausia maanrajasta. Eipähän käy elämä tylsäksi. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaTykkään raparperista myös sen kasvaessa, mutta nuo punaiset pallurat ovat aina niin ihania kevään merkkejä. Kärhöjen suhteen joka kevät on silkkaa jännitystä. Harvoin on sellaisia keväitä, kuin viime vuonna, jolloin kärhöt olivat todella aikaisessa ja hyvin voimallisesti lähtivät kaikki kasvuun. Keväällä piippojen ja versojen "kyttääminen" on elämää suurempaa touhua.
PoistaMukavaa viikonloppua sinullekin!
Kylläpä oli virkistävä postaus ja ihanasti kirjoitettu! Ja mitkä kuvat, ah!! Nyt jo auringossa tuntuu kevään odotus vahvasti. Kyllä lämmittää mieltä!
VastaaPoistaPäivi, kiitos. Sinä kommentoit aina niin kauniin ja kannustavin sanoin.
PoistaTänään on ollut todella lämmin päivä. Lumen keskelläkin on selvästi tuntunut kevään kosketus.
Hauska postaus ja varsinkin vertaus formulakuskeihin! Ja vielä kun Valtteri Bottaksen sukujuuret on täällä meillä päin...
VastaaPoistaKevään ensimmäiset nousijat ovat sitä parhautta! Kiitos haasteesta, kyllä minunkin pitää alkaa kaivella kuva-arkistoa!
Ahaa, Bottas on siis melkein "teidän kylän poikia". Söpö kaveri.
PoistaOta ihmeessä tämä haaste käsittelyysi. Kevät- ja kesäkuvien selailu saa keväthormonit hyrräämään ja ajatukset lentämään viikkoja eteenpäin.
Mukavasti kerrottu kevään etenemisestä, kiitos kaunis.
VastaaPoistaKiitos Tuula! Kevät taitaa laittaa sanat liitämään. Mukavaa, että pidit.
PoistaTäällä on ilmojen puolesta kovin keväiset säät, kun loska lentää tien päällä ja penkat ovat kuraisesen ruskeanharmaat. Olipa siis ihanaa katsoa keväisiä kuvia teksteineen täältä!
VastaaPoistaMulla on kans sama aivojumppa perennapenkkien äärellä muistella nimiä kahdella kielellä. Keväällä nimistö on jotenkin hukkateillä noin ensi alkuun. Pienellä verryttelyllä se kyllä taas tulee ojennukseen.
Nimenomaan loska lentää. Tällaiset kevätsäät eivät ole välttämättä kovin kauniita, mutta auringon lämpö kieltämättä lämmittää myös mieltä. Todennäköisesti saadaan vielä talvisiakin kelejä, sillä vastahan ollaan helmikuun puolivälissä.
PoistaLohdullista kuulla, että jollain muullakin nimet välillä katoavat. Saman olen huomannut, että pian ne palautuvat. Loppukesästä ei juuri ongelmia muistamisessa ole. Omanlaistaan vuodenkiertoa sekin; mikä syksyllä unohtuu, löytyy taas keväällä. Niin näissä nimissä kuin kasveissakin.
Tänään on ollut ensimmäinen todella keväinen päivä, teimme hankia pitkin hiihtolenkin jokiahteilla, yli kolme tuntia olimme reissussa.
VastaaPoistanyt olikin aivan ihanaa löytää Sinun keväthaaste-postauksesi, nautin joka kuvasta ja tekstistäsi. Oikein mukavaa sunnuntaita Sinulle:))
Kiitos Ilona! Viikonloppu on ollut sään puolesta aivan upea. Täälläkin on hienot hiihtokelit, tosin itse en ehtinyt suksille.
PoistaOlipa ihana!
VastaaPoistaKiva, että tykkäsit Pirjo!
PoistaOi, kuinka toivoa herättäviä ja suorastaan kutkuttavan ihania kuvia! Tuo hetki on parasta, kun maa alkaa paljustumaan ja koko ajan pitää kytätä, mitä maasta alkaa nousemaan. Tunnen tuon mullan tuoksun oikein nenässäni.
VastaaPoistaKiitos näistä kuvista ja tunnelmista sekä ihanaa viikonlopun jatkoa!
Meillä muuten linnut lauloivat jo tänään siihen malliin, että tuntui, että kevät on aivan nurkan takana.
Huomasin saman, että linnut ovat heränneet kevääseen ja laulavat innokkaasti. Tuntuu myös hienolta, kun päivä on pidentynyt melkoisesti. On tämä ihanaa odotuksen aikaa.
PoistaIhana kevät postaus.
VastaaPoistaKiitos Maarit!
Poistahuoks... Ihana postaus!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaIhania kevätkuvia! Onneksi räystäiltä tippuu jo vesi ja linnut laulavat:)
VastaaPoistaOnneksi niin. Ja tänään sataa vettä kaatamalla. Lumet häviävät ihan silmissä.
PoistaTämä haaste on ollut niin ihana, siihen oli kiva vastata! Kielikuvasi jälleen ihastuttivat 😉🌺. Puutarha uinuu talven myös takaraivossa, aivopoimuissa herätäkseen taas keväällä uuteen intoon, niin se vain on täälläkin! Piipot, uudet versot, herkkä viherys - aina ne niin ihastuttavat, joka vuosi!
VastaaPoistaKaunista alkavaa viikoa sinulle!
Kiitos Saila! Puutarhaihmisillä taitaa olla aivopoimuja enemmän, kuin muilla. Niin paljon kaikkea ihanaa sinne poimuihin kätkeytyy ja pääsee valloilleen samanaikaisesti keväisen luonnon kanssa.
PoistaLeppoisaa viikkoa sinullekin!
Kivasti toteutettu haaste. Olet kuvaillut mielenkiintoisia yksityiskohtia kevään heräämisestä, askel askeleelta kesää kohti kulkien. Juuri nyt tämä haaste on oivallinen, kun kaikki ihanuus on kutkuttavasti edessäpäin. Itsekin sulauduin täysin kevätmaailmaan kuvia tietokoneelta poimiessani.
VastaaPoistaJännä huomio tuo latinankielisten nimien unohtaminen, sitten kevään korvalla nimiä alkaa putkahtelemaan kuin itsestään. Ehkä hyvä niin, talvella on lupa levätä ja kerätä uutta intoa tulevaan kasvukauteen. Kiitos tästä, oli mukava lukea :)
Kiitos Tuulikki! Ehkä nuo latinankieliset nimet painuvat talviunille samoin, kuin itse luontokin. Yhtään en niiden suhteen murehdi, sillä nimet alkavt pulpahtamaan muistista samaa tahtia kasvien kanssa. Syksyllä pää on taas täynnä kasveja nimineen.
PoistaMainiosti keksitty termi: huolikasvi. Kärhöt kuuluvat juuri niihin.
VastaaPoistaJuuri sellaisia nuo kärhöt ovat. Viime kevät oli kärhöjen suhteen aivan ihmeellinen. Versoivat innokkaasti sellaista vauhtia, ettei meinannut perässä pysyä.
PoistaKivat kiälikuvat :) Onneksi ilimas o jo ensimmääsiä kevään merkkiä.
VastaaPoistaKevään merkkejä on jo paljon, vaikka vasta helmikuuta eletäänkin. Tänään sataa vettä kaatamalla. Lumi sulaa silmissä.
PoistaThe rebirth of nature.
VastaaPoistaWonderful photos.
Maria
Divagar Sobre Tudo um Pouco
Thank You Maria!
PoistaSoon the nature wakes up. It's fine to follow.
Kivat keväiset kuvat. Meilläkin tippu vettä räystäiltä viimeviikolla. Nyt on tiellä puitten oksia ja käpyjä, kovan tuulen tautta. Kevättä kohti kuitenkin!
VastaaPoistaLumi ei nyt ole puhtaan valkoista, vaan täynnä risua ja roskaa. Sinnehän ne maatuvat puutarhakasvien ravinteiksi, kunhan lumi taas sulaa.
PoistaKevät on ihanaa puutarha-aikaa.
VastaaPoistaSylvi, näin on. Ja mukavaa on tämä kevään odottaminenkin.
PoistaAivan ihana postaus ja niin kauniisti kirjoitettu! Kiva, että osallistuit haasteeseen. Aurinkoista viikkoa!
VastaaPoista