Puutarhan kukoistamiseen tarvitaan monenlaisia toimia. Ruohonleikkuussa kävelen reippaasti leikkuria työntäen, välillä vähän pakitankin. Joskus myös kallistan leikkuria osuakseni paremmin kanttausuria lähenteleviin ruohotuppaisiin. Meillä on nurmikkoa vain alapihalla, jossa joutuu kyllä aika paljon kiemurtelemaan.
Yleensä leikkaan myös muutaman metrin aidan etelä- ja länsipäässä kunnan puoleista nurmikkoa, koska kunnan miehet eivät koskaan tule niin lähelle tonttiamme. Rikkaruohot eivät tee eroa, kasvavatko ne minun vai kunnan puolella. Mieluummin leviävät puolin ja toisin.
Nurmikon leikkaamisessa menee runsas tunti. Kiivaimpina kasvuaikoina nurmikko on leikattava jopa kaksikin kertaa viikossa. Tai ainakin kaksi kertaa puolessatoista viikossa. Mielestäni pitämällä nurmikon siistinä, koko puutarha näyttää hoidetummalta.
Kasvukaudella pihassa riittää tekemistä niin paljon, että kyläkävelyt jäävät vähemmälle. Nurmikonleikkuu on erinomainen vastine suoraselkäiselle reippailulle.
Nurmikonleikkuu ei suinkaan ole ainoa ahkeroinnin muoto puutarhassa. Päinvastoin. Etenkin tänä keväänä olen kaivanut, harannut, kärrännyt, kantanut, kitkenyt, kyykkinyt ja askeltanut niin portaita kuin ala- ja yläpihan väliä tavallista enemmän. Metsäruusu-urakka laittoi lihakset ja nivelet koville. Iltaisin sohvalle istahtaessa joka paikkaa särki ja kivisti. Ihmeen hyvin selkä on kestänyt. Onhan se jäykkä ja joissain asennoissa kipeäkin. Tekeminen ei ole onneksi estynyt.
Kaivamisessa ja muissa multahommissa ergonomista asentoa on vaikea löytää. Istualleen ei kuoppia kaiveta. Ainakaan isompia. Mullan voi toki kaataa säkistä kottikärryihin ja sieltä haluamaansa paikkaan vaikka pienempi annos kerrallaan. Tätä tapaa käytänkin, jos multaa ei tarvita kerralla suuria määriä. Minulla on pari Orthexin muovista vesikauhaa, jotka koen oivallisiksi apuvälineiksi mullan annostuksessa.
Kasvihuoneessa on kaksikin eri korkuista pallia, joilla istuen aika kuluu rattoisasti varkaita nyppien ja tomaatteja ja kurkkuja katsellen. Mielelläni istun sadepäivänä kasvarissa avoimesta ovesta lavakauluksia ja aidan takaista puistoa ihmetellen.
 |
| Kesäkukkien ruukutustyömaa 18.5. |
Kesäkukkien ruukutus on alkukesään kuuluva toimenpide, johon olen vuosien myötä löytänyt itselleni sopivan paikan ja tavan. On minulla istutuspöytäkin, mutta se on liian pieni kaikille tarvittaville tavaroille. Se myös vaatii seisomista.
Terassin kupeessa on Vatukkalaatikoksi nimeämäni rakenne, jossa kasvaa mitäpäs muuta kuin vatukoita. Kuvassa ne eivät ole vielä korkeita. Myöhemmin kyllä. Vatukkalaatikon reuna on sopivan korkuinen ja levyinen istumiseen. Levitän maahan pressun, josta on työn päätyttyä helppo ravistaa mullat pois. Vieressä on tarvittava määrä tyhjiä ruukkuja, multaa, kanankakka-merilevärakeita, kastelukannu ja tietenkin ruukutusta odottavat kukat.
Tässä kuvassa on meneillään daalioiden siirto isoihin muoviruukkuihin, joissa ne saavat tämän kesän viettää terassilla.
Mullasta painavien ruukkujen siirron hoidan kotti- ja nokkakärryillä. Nokkakärryt ovat näppärä siirtoväline, koska ruukkua tarvitsee nostaa vain muutaman sentin. Tai ei ollenkaan, jos vain saa nokkakärryn alatason ujutettua sopivasti ruukun alle. Sitten vain kallistus ja ruukun kärräys paikalleen.
 |
| Puuvajan tiskipöytä on siitepölystä harmaana. |
Alapihan Vasenrinteen puistopäädyssä on puuvaja. Puuvajaan laitettiin tutun keittiörempasta saatu kaksialtainen tiskipöytä. Sen alla on hylly tarvikkeille. Tämä on näppärä paikka ruukutuksille ja muille toimenpiteille. Pöydän ääressä on seisottava, mutta korkeus on oikein sopiva. Vajaa multasäkki mahtuu hyvin toiseen altaaseen, josta on helppo vesikauhalla lisätä multaa toisessa altaassa olevaan ruukkuun.
Eniten käytössä olevat pienet puutarhavälineet roikkuvat kesän ajan "seinällä". Lisää niitä on kellarissa. Tämä ruukutuspaikka on kiva niin paisteella kuin sateessakin. Rimaseinän läpi valoa tulee sopivasti ja luonnonääniä voi vapaasti kuunnella. Mullat on helppo lakaista vatiin ja viedä kompostiin tai ripotella muualle. Toisessa altaassa on vesitulppakin, joka tosin ei enää vettä pidä. Rei'istä voi pudottaa roskat alle laitettuun vatiin.
Ruukutuspöytää vastapäätä, toisella seinällä roikkuu tarvittavia työvälineitä. Lapio, talikko, harja, harava ja heilurihara tavallisemmin. Sekä multasäkki sekajätteeseen meneviä roskia varten. Eihän sitä työn tuoksinassa lähdetä yksittäistä roskaa yläpihan astiaan viemään.
Lisää työvälineitä on kellarissa. Koskaan ei meiltä ole mitään varastettu. Kerran naapuruston kaksi alakouluikäistä tyttöä kävi nyhtämässä Vasenrinteestä kukkia ja terassin kulmalla olevasta ruukusta kesäkukkia. Jäivät kiinni ja tulivat vanhempiensa kanssa pyytämään anteeksi. Kaiken varalta en kuitenkaan säilytä edes kesäaikaan esimerkiksi trimmeriä puuvajassa. Talvella vien muutkin työvälineet kellariin.
Tänään pidän puutarhatöistä vapaapäivän ja keskityn välillä sisähommiin. Ulkona tuulee hurjan kovaa. Pyykkiä narulle viedessäni syreeneistä lensi lehtiä ja kukkaterttuja. Pihan yli lensi kaksi kurkea äänekkäästi "laulaen". Ne ovat huudelleet lähijärven rannalla usean päivän ajan. Netin mukaan kyse on tavallisemmin pariutumiskauden reviirihuudosta.
Maailman mytologiassa kurki on mm. onnen, pitkän iän ja viisauden symboli. Kurjen huuto ei ole kaunista, mutta mielelläni sitä kuuntelen.
Olisi kiva kuulla, millaisissa paikoissa te muut ruukutatte.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Tämäpä on hyvä ja aiheellinen juttu! Lisäksi kuvasi ovat kauniita ja hyvin havainnollisia. Nurmikostasi huomaa, että sitä leikataan ja huolletaan, se on todellinen puutarhan kaunistus. Olen samaa mieltä, että siisti nurmi tuo parhaiten kukkapenkit ja muut istutusalueet esiin ja tyytyväisen mielen muutenkin.
VastaaPoistaJuuri eilen ruukutin isoihin ruukkuihin, eikä minunkaan ruukutuspöytäni koko siihen riitä etenkään, kun siinä on perennantaimien kylvökset.
Usein, kuten eilenkin, ruukutan kotikärryissä. Siinä joutuu olemaan vähän kumarassa, muttei liikaa. Jos multaa karisee, sen voi kaataa kärryistä lopuksi johonkin kukkapenkkiin. Avoin multasäkki on siis maassa kottareiden kyljessä kiinni. Ja vesikuuppa minullakin siihen käytössä, tosin vanha metallinen. Minusta kottikärrytekniikka on sen verran näppärä, että käytän sitä edelleen, vaikka on jo puutarhavaja ja ruukutuspöytä, ja puutarhassakin yksi korkeampi pöytä, jonka ääressä voisi ruukuttaa. Istualtaan en varmaan osaisi puutarhatöitä tehdäkään, lisäksi selkä ei kestä enempää istumista kuin jo joudun työkseni tekemään.
Tuo puuvaja on niin täydellinen! Kaunis ja kätevä.
Käytiin tänään ruokapöydässä pitkä keskustelu Ukkokullan kanssa ruohonleikkurista. Muutaman vuoden ikäinen bensaleikkuri ei huollosta huolimatta toimi kunnolla. Ärsyttää, kun joudun pyytämään käynnistämiseen apua, eikä moottoria voi välillä keskeyttää. Se ei käynnisty enää uudelleen. Haluan hoitaa ruohonleikkuun itsenäisesti juuri silloin, kun se minulle sopii ja tarpeelliseksi katson. Asian käsittely jatkuu...
PoistaSepä se, kaupan ruukutuspöytien koko on mitätön tarpeeseen nähden. Minullakin pöydällä on yleensä muitakin tavaroita, kuin ruukutukseen tarvittavia. Kottikärryjä olen minäkin käyttänyt ruukutukseen. Peuraverkkoviritelmien vuoksi molemmat kottarit ovat nyt aina väärässä paikassa, joten olen ottanut käyttöön muut systeemit. Harva puutarhatyö sujuu istuen. Kesäkukkien osalta se sujuu yläpihalla, kun seisovilteen sopivan korkuista tilaa ei ole. Alapihalle en taasen viitsi rahdata ruukkuja, joiden sijoitus tulee kuitenkin yläpihalle. Ymmärrän hyvin, että työsi vuoksi joudut istumaan riittävästi. Pihalla on varmasti mukava oikoa selkää vastineeksi tietokoneen ääressä istumiselle. Puuvajasi on hieno, ikkunasta näkymä uloskin. En varmaan itsekään siellä ruukuttaisi hyvistä olosuhteista huolimatta. Mitä tahansa puutarhassa tekeekin, ympäristön havainnoiminen on olennainen osa tekemistä.
Mielenkiinnolla luin kirjoituksesi, koska tätä aihetta en muista että olisi monikaan kovin usein käsitellyt. Tiedän että sinulla on sekä ylä- että alapiha niin heräsi kysymys että ruukutatko kummalla pihalla, tai siis onko ruukkuja sijoitettuina molemmilla? Meillä kun on myös niin, joten työkaluja ja tarvikkeita on molemmissa, ja turhiakin askeleita joutuu kävelemään usein tavaroita etsiskellessä kun joku meillä ei muista aina niitä palauttaa paikoilleen ;). Pääosin on niin että yläpihalla on siellä tarvittavat asiat ja alapihalla omansa. Tarkoitan siis muita kuin koneita.
VastaaPoistaSitten asiaan. Kun alan istuttamaan vien ensin ruukut tyhjinä lopullisille paikoilleen kottikärryillä. Sitten toisella kierroksella vien kottikärryillä ”alusmullat” ruukkuihin. Kolmannella kuljetan varsinaisen istutusmullan. Neljännellä kuljetan kesäkukat niinikään kottikärryillä. Varsinaista ruukutuspaikkaa ei siis ole.
Jotenkin näin minä toimin, siis kottikärryistä on suuri apu. Ja hei - hiekoituskauha on minusta paras mullan kauhomiseen - ei vesikauha. Käden asento on hyvä ranneliikettä ajatellen eli multaa ei tarvitse mitenkään ”vääntää”.
Nyt tuli pitkä vastaus, lopetan tähän ;) Kiitos hyvästä postauksesta!
Työelämässä ergonomiaan kiinnitetään paljonkin huomiota. Tärkeää se on myös kaikissa kotielämän asioissa ja harrastuksissa. Selkäni on viime vuosina alkanut oireilemaan ikävästi. Siksi koitan miettiä selän kannalta hyviä toimintatapoja.
PoistaRuukutukseni jakaantuvat pitkälti sen mukaan, missä ruukkujen lopullinen sijainti tulee olemaan. Kesäkukkaruukkuja ei liiemmin ole alapihalla. Lähes kaikki sijaitsevat yläpihalla, talon molemmin puolin. Siksi kesäkukkien ruukutus tapahtuu valtaosin yläpihalla. Sielläkin lähellä kellarin portaita, koska siellä on ruukkuja ja muita tarvittavia välineitä.
Alapihan puuvajassa ruukutan esikasvatettuja- ja jaettuja sekä osto- ja saatuja taimia siihen saakka, kunnes niiden on aika päästä maahan. Vaikka ne myöhemmin sijoittuisivat yläpihalle. Kasvihuoneen toisella sivulla on hyllykkö, jossa säilytän ruukutusta odottavia ja ruukutettujakin kasveja.
Pienempiä tarvikkeita on sekä ylä- että alapihalla. Sekatöörejä, istutuslapioita ym.. Myös harava ja lapio löytyy molemmista paikoista. Tosin alapihan lapio on minulle mieluisampi. Kastelukannujakin löytyy molemmista paikoista. Edes takaisin kävelyä tulee muutenkin ihan riittävästi, joten ajan myötä tarvikkeita on tullut hankittua kaksin kappalein. Osan olen myös saanut sekä vanhempieni että anopin kerrostaloon muuton myötä.
Ruukutusmenetelmäsi kuulostaa ihan pätevältä. Usein käytännöt ovat muodostuneet vuosien myötä itselle sopiviksi. Tässä keskustelussa saa jälleen huomata, miten tärkeä rooli kottikärryillä puutarhassa on.
Piti googlettaa hiekoituskauha. Itse asiassa minulla on aika lailla hiekoituskauhan mallinen lasten muovilapio. Tällä hetkellä sen rooli on ammentaa kanankakkarakeita. Vesikauha on hiekoituskauhaa vähän suurempi. Nekin ovat vanhempien omakotisaunasta peräisin.
Kiitos vastauksesta. Ei yhtään liian pitkä. Tällaista keskustelua toivoinkin. Omat menetelmät eivät välttämättä ole parhaita. Muilta voi saada hyviä vinkkejä.
Aiheellista asiaa ergonomiasta ☘️
VastaaPoistaMinulla on joka kesän alussa pieniä lihaskipuja ennen kuin keho tottuu.
Hyvää liikuntaa tulee puutarhatöissä 💚 ja saa raitista ilmaa.
Kauniin näköistä teillä pihassa. Ihana nurmikko.
Puutarhatöissä saa erinomaisesti liikuntaa raittiissa ulkoilmassa. Se on myös mielelle oivallista terapiaa. Joka kesää kropasta löytyy uusia lihaksia. Selkäkivut ovat valitettavasti aivan viime vuosina ilmaantunut vaiva, jonka vuoksi on mietittävä enemmän työasentoja.
PoistaKiitos, tykkään itsekin puutarhastani.
Tänä kesänä olen ruukuttanut nurmikolla, multasotkut on saanut jättää siivoamatta, nurmikko kätkee ne pian:)
VastaaPoistaNurmikko on hyvä paikka ruukuttamiseen. Se hoitaa ja kätkee niin multasotkut kuin pienemmätkin rikkaruohot.
PoistaOlen usein miettinyt montako tuntia olenkaan mahtanut puurtaa puutarhassamme vuosien varrella. Uskon, että tuntimäärä on melkoinen. Ergonomia on myös usein ollut kaukana toivotusta ja se on välillä kostautunut erilaisina vaivoina. Puutarhurointi on kuitenkin hyvin mieluista ja oman työn tulos tuottaa suurta mielihyvää.
VastaaPoistaNiin ja ruukutukset teen yleensä kasvihuoneessa tai sen edustalla kiveyksellä, josta tippuneet mullat on helppo siivota.
PoistaSamoin minä olen pohtinut puutarhaan käytettyä tuntimäärää. Tuntien laskeminen on turhaa, kun kerran työ on mieluisaa ja vapaaehtoista. Johonkin se aika kuitenkin menisi. Useimmilla on joku harrastus, meillä tämä puutarha. Työelämässä olen kiinnittänyt huomiota ergonomiaan. Miksiköhän se ei ole tullut puutarhuroinnissa liiemmin mieleen? Vasta nyt selkävaivojen lisäännyttyä, on pitänyt miettiä työskentelyasentoja.
PoistaSinulla onkin hienot kiveykset kasvihuoneen edustalla. Niistä on helppo siivota mullat vaikka harjaamalla.
Piti oikein pariin kertaan lukea ja miettiä kuinka toimin itse. Minulla on työkaluparkki liiterissä, tosin jotain pientä on lasihuoneessa, tuplasekatöörit, sakset ym. Lasihuoneessa minulla on sellainen korkea ja liian painava ruukku, jonka päällä on vati, siinä koulin ja ruukutan pienet. Isot ruukut miehen avustuksella siirretään paikoilleen ja sinne vien mullat ja taimet perässä. Amppelit ruukutan lähellä sijoituspaikkaa kottikärryissä. Eli toimintamalleja on monta. Pihahommissa en koskaan istu, seison ja taaperran, en konttaa, kun en pysty, kyykkään paljonkin. Selkä harvoin kipuilee ja jos istuisin, polvien kanssa olisi liikkeellelähdössä käynnistysvaikeuksia. Mutta onneksi oikeita toimintamalleja on niin monta kuin tekijää ja tilannekin määrää parhaan tavan, uskoisin. Pärjään yksillä kottareilla, pihan malli on sellainen ja meillä ei pihassa ole portaita, rinnettä kyllä.
VastaaPoistaIsossa pihassa syntyy väistämättä erilaisia toimintatapoja. Oli sitten kyse mistä hommasta tahansa. Ajan kanssa mallitkin näyttävät muuttuvan ilman, että niihin tulee kiinnittäneeksi huomiota. Polvikipusi aiheuttamat käynnistysvaikeudet liikkeellelähdössä sanelevat sinun ergonomisia asentojasi. Missään muussa puutarhahommassa en istu, kuin kesäkukkien ruukutuksessa yläpihalla ja tomaatteja kasvihuoneessa hypistellessäni. En myöskään konttaa.
PoistaSinulla on aivan ihana mies, joka tuntuu auttavan sinua monissa puutarha-asioissa. Kyllä omanikin auttaa, mutta olen huono pyytämään.
On erinomainen asia, tuo ergonomian painotus kirjoituksessasi! Pienikin virheliike saattaa aiheuttaa muutaman päivän pakkolevon tai jopa lääkärireissun! Juu, meillä isäntä auttaa - joskus viiveellä, jota en aina oikein jaksa sulattaa, kun pitää joskus toimia heti - mielestäni 🤭! Jos kiipeilen,kuten nyt viikolla koitin isännältä salaa, kun isäntä oli päiväunilla, mutta mokoma heräsi kesken kaiken (laitoin amppeleita vähän hankalaan paikkaan) , sain ripin ja avun välittömästi!
PoistaOlen saanut muutaman kerran selkäni niin jumiin, että lääkärireissu on ollut tarpeen. Ukkokullan selkä on vielä herkempi rasittumaan.
PoistaNiin tuttua tuo, kuinka asioiden pitää valmistua heti eikä huomenna. Millään ei jaksaisi odottaa, että toinen ehtisi auttamaan.
Kiitos, pitääkin tehdä oma postaus ruukutuksista. Tuollainen vanha metallitaso altaineen olisi unelma, vielä kun sen saisi piiloon kuten sinulla on. Ihan näkyvälle paikalle en sitä puutarhaan haluaisi vaikka kätevä onkin. Itse tykkään tehdä seisovilteen kaiken minkä voin, polvet siinä ovat kyllä kovilla.
VastaaPoistaMeillä mies hoitaa nurmikon leikkuun, minä en tee kuulemma riittävän siistiä.
Hienoa, jos teet aiheesta oman postauksen. Kiva nähdä, miten muut hoitavat itselle tutut asiat ja millä tavoin. Niistä voi saada hyviä vinkkejä omaan käyttöön.
PoistaVanha tiskipöytä oli menossa kaatopaikalle. Onneksi ei viety, sillä tuolla puuvajassa se on sopivasti piilossa ja toimii kuitenkin loistavasti tehtävässään. Puuvaja on siten avoin, että siellä on ilmavaa, näkee ympäristön, mutta sateella ei kastu. Luulisi, että tiskipöytiä on hyvin saatavilla keittiöremppojen jäljiltä. Omani on hyvän mallinenkin, kun altaat ovat toisessa päässä jättäen tilaa pöytätasolle.
Seisoen minäkin suurimman osan töistä teen. Kesäkukkien ruukut ja laatikot ovat niin isoja, ettei niitä varten sopivan korkuista ja kokoista pöytätilaa ole. Nosteleminenkin käy selälle. Siksi siinä tehtävässä istuminen säästää selkää paremmin.
Teillä onkin asiat nurmikonleikkuussa päinvastoin. Meillä ukkokulta jättää sinne tänne tupsuja ja kanttausurien reunat hän leikkaa huolimattomasti. Mieluummin leikkaan itse kuin katselen huolimatonta työtä tai marmatan siitä. Hän tehköön jotain muuta, jossa on hyvä.
Nyt on kyllä painavaa asiaa. Hyvä muistutus hyvistä työasennoista. Taidanpa vetäistä osaltani aiheeseen liittyen ihan oman postauksen. Hyvä aihe. Kiitos!
VastaaPoistaHienoa Puutarhaelon Riitta! Koen oikean työasennon niin tärkeäksi, että se kannattaa ottaa puheeksi. Odotan innolla postaustasi. Iso kiitos!
PoistaHarmi kun en tullut ottaneeksi kuvaa tomaattien ruukutuspäivästä. Siinä oli nimittäin niin ergonomia kuin järjestelmällisyyskin harvinaisen kaukana. Ruukkuja oli niin paljon, että oli jo vaikea liikkuakin. Kiinnitän ergonomiaan huomiota silloin kun pitää kaivaa jotain tai siirrellä kiviä. Kevyempiä hommia, kuten ruukutusta, tulee tehtyä vähän miten sattuu. Ulkovaraston edustalla olen aika usein ruukuttanut, sillä siellä ovat ruukut, mullat ja lannoitteet sun muut tykötarpeet lähellä. Tarvittaessa voi istua joko varaston rapulla tai kukkapenkin kivireunuksella, mutta yleensä hoidan homman polviltaan. Kitkenkin aika usein polvillani, tosin välillä ihan tarkoituksella kurottelen lankutusasennossa keskemmälle kukkapenkkiä tai teen jotain sivukyykyn tapaisia liikkeitä vähän sen mukaan, mistä rikkoja milloinkin löytyy. Ei se ehkä ihan kuntosalitreeniä vastaa mutta moninverroin mukavampaa tuollainen puutarhajumppailu ainakin on.
VastaaPoistaTuollainen vanha tiskipöytä ruukutusasemana olisi aika kiva mutta meillä ei ole sellaiselle tilaa missään. Ei sitä näkyvillä oikein viitsisi laittaa ja ulkovarastoon ei mahdu.
Ergonomian peräänkuuluttaminen ei ole jonninjoutavaa haihattelua. Kummasti sitä töissä muistaa asian mutta kotona tai puutarhassa moni touhuaa ihan miten sattuu ja pahimmillaan rikkoo kroppansa. Kiitos tärkeän aiheen esille nostosta!
Kommenttiasi lukiessani mieleen nousi kuva videosta, jossa pinkkisävyisiin trikoisiin pukeutunut kaunotar tekee erilaisia jumppaliikkeitä musiikin säestyksellä kukkapenkkien keskellä ohjeistaen samalla oikeaoppisiin venytyksiin. Mielikuvastani jäi uupumaan kitketyt voikukat ja linnunlaulu. Ilman päähäni muodostunutta mielikuvaa puutarhajumppailu on ehdottomasti mukavampaa kuin kuntosalissa hikoilu.
PoistaNiinhän se on, että moni homma tulee puutarhassa tehtyä miettimättä yhtään ergonomiaa tai muutenkaan käytännöllisyyttä, suunnitelmallisuudesta puhumattakaan. Tärkeintä, että tarvittavat tavarat on käden ulottuvilla ja työ edistyy. Sitten taas seuraavan puuhan kimppuun.
Enpä usko, että kovin monessa puutarhassa esimerkiksi koulimis- ja ruukutuspaikkoja on etukäteen mietitty. Tai tilaa niille ajateltu. Tilat toiminnoilla vain syntyvät kulloisenkin tarpeen mukaan ja ajan kanssa. Remppaohjelmissakin esitellään kesäkeittiöitä ja paljuterasseja, vaan ei puutarhaharrastajan ruukutusnurkkauksia.
Kätevä paikka tuollainen puuvajaan tehty työpiste. Ergonomisempi se myös on verrattuna kyykkyasennossa ruukuttamiseen.
VastaaPoistaPuuvajan työpiste on osoittautunut erinomaiseksi. Kerrankin idealamppu syttyi oikeaan aikaan, eikä tiskipöytää kiikutettu kaatopaikalle.
PoistaMinulla on kasvihuoneessa pergolan jämälaudoista ja palkeista tehty apupöytä, jossa on yksialtainen tiskipöytälevy päällä. Myös minä pidän altaassa usein multapussia, jolloin se on mukavasti käsillä. Myös kaikki tarvittavat työkalut ovat pöydän alla olevalla hyllytasolla lähellä. Isotkin ruukut nostan mielellään tiskipöydän päälle, kun ruukutan kasveja. Aina ei mahdu, ei jaksa, ei viitsi...silloin teen ruukutukset ihan vaan nurmikolla. Varsinkin isojen ruukkujen kanssa toimin usein niin. Selkäni ei kestä istuen tehtyä ruukutusta tai muutakaan puutarhahommaa. Eikä polveni kyykkimistä tai polvillaan oloa. Jäljelle jää seisoma-asento ja siitä eteenpäin taivutus "linkkuveitsenä", jolloin pakarat ja takareidet ovat todella kovilla. Yritän vaihdella tehdessäni asentoa ja teen välillä jotain muuta, että saan kropan pystyasentoon. Ja välillä ihan tarkoituksella vien yksitellen jotain rikkaa kompostiin vain saadakseni hieman liikkua😄
VastaaPoistaKiitos Liisa! Järjestelyt kasvihuoneessasi kuulostavat fiksuilta. Ilmeisesti kasvihuoneesi on sen verran tilava, että sinne mahtuu myös työpöytä. Multapussi siinä työpöydällä on minusta tärkeää, jotta ei tarvitsisi kaiken aikaa kumarrella alas. Selän oikominen ja asentojen vaihtaminen helpottaa pidempään kestävän työn aiheuttamaa rasitusta. Mitäpä, jos joskus heittäytyisi nurmikolle pitkäkseen pilviä ihailemaan? Siinä riittäisi puistossa koiriaan ulkoiluttaville taas ihmeteltävää.
PoistaAika samankaltaisia tuntuvat kommentoijien toimet ja tavat olevan. Itselle tämä keskustelunavaus herätti paljon ajatuksia. Ehkä kiinnitän jatkossa enemmän huomiota työasentoihini puutarhassa.
Upea tuo iso sammaleinen kivi <3
VastaaPoistaHaaveilin joskus ruukutuspöydästä. Etsin ohjeita ja hankin sitä varten puutavaratkin valmiiksi, mutta tekemättä jäi. Hyvä niin, koska olisi vain ollut koristus. Toki kesällä olisi voinut käyttää yrttiruukkupöytänä ja työkalut olisi saanut nätisti roikkumaan käden ulottuville.
Koulintavaiheessa tuota ruukutuspöytää ei olisi voinut käyttää, sillä välttämättä silloin vielä ei pysty työskentelemään ulkona, kun on liian kylmä. Koulin taimet sisällä olohuoneessa; levitän paperin lattian suojaksi ja toivon, ettei koirakaveri tule ihan kylkeen nukkumaan :) Sen kun pitää asettautua ihan viereen, tekipä mitä vain. Ulkona ruukutan lopullisille paikoilleen sitten miten milloinkin. Puutarhapöydällä tai tuolilla istuen, riippuen miten polvi antaa myöten seisomiselle (on kyllä opettanut, että istualtaankin pystyy tekemään kun on pakko). Määrät eivät ole suuret ja teen vähän kerrallaan parin viikon aikana ruukutuksia. Samoin pesen ruukut istualtani, laitan tyhjän sankon ylösalaisin ja vesiämpärin sitten sen päälle, niin on sopivalla korkeudella. Tärkeintä on liikkua välillä ja tehdä muutakin, liian pitkäksi aikaa ei passaa paikoillaan olla :)
Eikö olekin hieno kivi. Naapurin kunnallistekniikkakaivannosta se löytyi. Kivi oli lähdössä jonnekin kiertoon. Kysyin, saisinko sen meille. Sain.
PoistaValmiit ruukutuspöydät ovat todellakin koristeita. Pienelle tasolle ei mahdu sen enempää ruukut kuin muutkaan tarpeet. Ostin muutama vuosi sitten ruukutuspöydän, joka toimii talviaikaan kellarissa lähinnä aputasona. Kesäksi nostan sen terassille kesäkukkien sijoituspaikaksi, jona se toimii kivasti.
Sisällä ruukutuksessa saakin käyttää kekseliäisyyttä, ettei kaikki paikat ole täynnä multaa ja roiskeita. Koira aiheuttaa varmasti lisää mutkia matkaan. Se on ilmeisesti hyvin hellyydenkipeä.
Olet kehittänyt samantapaisia keinoja istualleen työskentelyyn, kuin minäkin. Minun on saatava selkä suoraksi ja vältettävä kumartelua, sinulla taasen polvella on omat vaatimuksensa.
Kiitos Sari kommentista. Näistä uskoisin olevan hyötyä monille muillekin.
Tämä oli oivallinen aihe ja näihin kysymyksiin pitää vanhenemisen myötä paneutua yhä enemmän. Kuten tiedät, meillä robotit hoitavat nurmikon. Mutta siimaleikkuria käytän 1-2 viikon välein tarpeen mukaan. Viimeisin kierros siimaleikkurilla kesti 5 h. Akkua tosin piti ladata välissä, koska yhdellä akulla pääsen etenemään 1,5h. Käytän ammattimaista siimaleikkuria valjaat selässä, valjaat auttavat suuren ja melko painavan leikkurin kannattelussa, mutta silti huomaan, että jos samana päivänä teen kaksi tai kolme rupeamaa, saan selän jumitusta.
VastaaPoistaRuukutukset teen useimmiten nurmikolla ruukkujen tulevan paikan vieressä (ehkä siksi, että mahdollinen multasotku ei haittaa). Käyttämäni ruukut ovat suuria ja painavia, joten on tuntunut fiksulta, ettei niitä tarvitse nostaa ylöspäin. Minulla on kauhana hevostallihommista jäänyt rehukauha, joka toimii hyvin myös tässä tehtävässä. Kun ruukku on istutettu, vieritän sen paikoilleen. Vältän nykyään huonossa asennossa nostelua. Minäkin olen todennut nokkakärryt hyväksi apulaiseksi ja niitä käytän aina kun on painavia siirtoja tehtävänä. Tuo sinun puutarhavajasi tiskipöytä vaikuttaa kerrassaan fiksulta.
Kiitos Päivi! Tässä saan samalla vastauksia, joita olen blogiasi lukiessani välillä miettinyt. Puutarhasi on aina niin siisti, ettei pelkästään robottileikkuri riitä. Ajattelinkin sinun käyttävän myös muita välineitä lopputuloksen siistimiseen. Siimaleikkurin akun lataaminen tuo onneksi hieman taukoa. Muuten viiden tunnin aherrus yhteen putkeen olisi taatusti liikaa. Meilläkin on ammattilaistason siimaleikkuri valjaineen. Koen sen itselleni liian suureksi. Tai sitten en ole opetellut laitteen käyttöä tarpeeksi. Teleskooppivarsi tekisi sen käytön lyhyemmälle ihmiselle helpommaksi.
PoistaNurmikko on oikein hyvä alusta ruukutukselle. Jäljet katoavat nopeasti. Itse pesen ruukkuja nurmikolla ja nostan pressun päälle kuivumaan, ettei kosteisiin purkkeihin tartu ylimääräistä roskaa.
Puuvajan ruukutuspöytä on osoittautunut erinomaiseksi. Onni, ettemme rahdanneet sitä kaatopaikalle.