Puutarhassa haahuilua

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'

 

Niin paljon kuin kesällä on halua ja tarvetta ikuistaa kauneutta kameralla, kierrokselle ehtii usein vasta illansuussa. Alkukesästä päivällä on pituutta eli ei ainakaan valon vuoksi kuvaamiselle ole estettä. Tosin kyllä se valon määrä vähenee merkittävästi, kun aurinko alkaa vaipua kohti taivaanrantaa.

Alapihan raparperien välissä kasvavat vaaleanpunaiset 'Princess Victoria Louiset' ovat avautuneet. Kuvasin prinsessat kasvihuoneen vierestä kohti taustalla näkyvää kääpiöhopeakuusta ja koristeomena 'Musta Rudolfia'.  

Papaver orientale - Idänunikko

Oranssinpunaiset idänunikot kukkivat edelleen loisteliaasti, osa on jo pudottanut terälehtensä. Samalla alueella pionit ovat kasvaneet pituutta ja pullistaneet nuppujaan. Osa pioneista on yhä tukematta. En ole viitsinyt mennä kukkien joukkoon hääräämään, etten vain vahingoittaisi niitä. Tukihommat on kyllä syytä tehdä ennen pionien nuppujen avautumista. Suomalaiseen kesään kuuluu kunnon sade juuri kukinnan aikaan. Korkeuksia hipovat varret eivät jaksa kannatella sateesta painaviksi muuttuvia kukkia. Aion laittaa tuet, kunhan kerkeän.

Ruusuorapihlaja

Jos olivat koristeomenapuut täynnä kukkia, on sitä myös ruusuorapihlaja. Pieniä ruusuja oksat pullollaan. Puistossa ohikulkeva pariskunta huuteli minulle aidan takaa "mikä on tuo upeasti kukkiva puu?" Kerroin sen heille. Siinä sitten vierähti pidempi tovi vaihdellessa puutarhakokemuksia. Olipa mukava pariskunta. Sovittiin, että jutellaan toistekin, jos vain satutaan samanaikaisesti aidan kummankin puolin.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajaa oli vaikea saada kuvattua kokonaisena. Olen tämän aiemminkin sanonut, mutta jälleen nousi mieleen erään valokuvauskurssin ohjaajan lausahdus: "Eiffeltorniakaan ei kannata jakaa kolmeen eri kuvaan." Eli jos on korkea kuvauskohde, paras vain peruuttaa riittävän pitkälle saadakseen kohteen kokonaisena yhteen kuvaan. 

Vasemmalla Ruusupenkki

Aloitin kesän ensimmäisen kanttaushuoltokierroksen. Keväällä sen tein edellisen kerran. Silloin tehtävä hoitui helposti ja nopeasti, koska olin käynyt kanttausurat läpi loppuvuodesta. Ei siinä nytkään muuta ongelmaa ole kuin ajan loppuminen aina kesken. Kykkiminen on kuitenkin raskasta, joten välillä on hyväkin tehdä jotain muuta. 

Ruusupenkissä piti myös tukea isoksi kasvaneita ruusupensaita: Säveltä, Sointua ja Neilikkaruusua. Vakaasti oli tarkoitus ne kaikki leikata keväällä matalaksi, kuten tein edelliskeväänä. Miten taas jäikään tekemättä. Nuppuja on kussakin puskassa paljon. Muutenkin ruusupensaat ovat reheviä ja hyväkuntoisia.

Päivänliljapenkki

Kanttausurien siistimisen ohessa nypin istutusalueilta löytyviä voikukkia ja muita rikkoja. Nyt joka paikassa on niin runsasta, ettei onneksi rikkoja paljon perennojen väliin mahdu. Sain siistittyä Ruusupenkin, Kolmioruusupenkin, Päivänliljapenkin ja Marjapenkin. Muut sitten kun ehdin ja viitsin.

Päivänliljapenkin päädyn kärhöt

Kitkin kärhöjen tyveltä kasapäin sinne levinneitä perennoja. Lemmikkejä tietenkin, mutta myös kevätkaihonkukkaa, akileijoja ja hopeatäpläpeippiä. Laitoin tyvelle ruukkusoraa (lecasoraa), jotta kärhöillä olisi ilmavampaa. Kotiloita on nyt paljon. Ne tykkäävät, kun kasvien runsaus ja sopiva kosteus tarjoaa niille hyviä lymypaikkoja. Ferramolkin jo loppui, joten sitäkin on lähdettävä jostain suunnasta ostamaan. Myös ruukkusoraa on haettava lisää, koska osa kärhöistä jäi käsittelemättä.

Rhodo 'Catawbiense Grandiflorum'

Osa rhodoista kukkii kauniisti. 'Cunningham's White' on lopettanut ajat sitten. Nyt vuorossa on lilakukkainen 'Catawbiense Grandiflorum' ja punainen 'Nova Zembla'. 'Nova Zembla' on jäämässä pahasti mahonioiden selän taakse. En ole vuosiin leikannut mahonioita lainkaan. Vain mahdolliset kevätahavassa kuivuneet oksat, joita ei ole ollut montaakaan. Mahonia on hidaskasvuinen, eikä sillä erityistä leikkaustarvetta yleensä edes ole. Jos nyt kuitenkin yhtä niistä vähän madallan, että 'Nova Zemblakin' pääsisi esiintymään.

Rosa Tove Jansson

Pensasruusuista juhannusruusu, tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Tove Jansson ovat aloittaneet kukintansa. Toven Jansson on syytä käydä kuvaamassa vikkelästi, koska sen kukat nuukahtavat nopeasti. Jos aamulla ajattelee, että käynpä illansuussa vilauttamassa Tovelle kameraa, voi jo olla myöhäistä. Sitten onkin odotettava seuraavan tai seuraavien nuppujen aukeamista. Nyt nuppuja on runsaasti eli ei pitkään tarvitse odottaa.

Kuvasin meidän varaparkkipaikkaa odotellessani kivituhkalähetystä. Pihakäytävien lisäksi myös Pikkupuutarhan polut, Kriikunapolku ja kasvimaan lavakaulusten ympäristö on kivituhkalla. Pihakäytävät uusittiin toissakesänä. Ne eivät korjausta tarvitse. Sen sijaan Pikkupuutarhassa ja kasvimaalla tulee haravaa heiluteltua siihen malliin, että pientä paikkausta olisi tarve tehdä.

1000 kilon kivituhkasäkki tulikin luvatusti. Siinä ei kuskilla kauaa nokka tuhissut, kun hän nosti hiabillaan säkin autonsa lavalta näyttämääni paikkaan. Vertailin netissä kivituhkan hintoja. Eipä niissä suuria heittoja ole. Enemmän vertailtavaa riitti kuljetuskuluissa. Säästöä olisi tullut, jos olisin tilannut kolme tai enemmän säkkejä kerralla. Joissakin paikoissa kuljetuksen saa silloin veloituksetta. Mutta ei ne muutkaan säkit ilmaisia ole. Ellei edes tarvitse kuin yhden säkin kivituhkaa. 

En muuten tilannut kivituhkaa SiistiPihalta. Se vain näyttää olevan useimpien rautakauppojen ja muiden toimittajien valikoimissa. 

Pikkupuutarhan Kärhöpolku

Jossain välissä olisi tarkoitus avartaa Pikkupuutarhan Kärhöpolkua siten, että siellä mahtuisi kulkemaan sateenkin jälkeen vaatteitaan kastelematta. Nyt norjanangervot, töyhtöangervot, kevätkaihonkukat ja muut kasvit ovat vyöryneet reunoilta valloittamaan koko polkua. Samoin köynnöstuessa molempien puolien alppikärhöt rehottavat sinne tänne. Loppukesästä ne muodostavat köynnöstuen yläosaan kunnon karvahatun.

Kuvassa ei taida näkyä polun puolessa välissä olevan korkea verkko. Se on estämässä peurojen pääsyä Pikkupuutarhaan. Tavallisesti otan verkot pois kesäksi. Nyt saavat olla, vaikka rumia ja epäkäytännöllisiä ovatkin. Peuroja kulkee meidän nurkilla aamutuimaan. Naapurikuntaan suuntautuvilla kauppareissulla peuroja näkee joka kerta tien vierellä.

Purppurapunalatva

Keväällä surin sisäänkäynnin Bermudasta talven aikana kuolleita kasveja. On se edelleenkin vähän rujon näköinen alue, vaikka olen tehnyt paikkaistutuksia. Olin jo mielessäni haudannut purppurapunalatvankin, vaan niin se heräsi ja ryhtyi venymään korkeutta. Aika iso puska siitä on jo tullut, eikä sen korkeus tuohon jää. Sillekin on laitettava tuki. Kokemukseni mukaan loppukesästä se makaa pitkin pituuttaan - etenkin sateen kostuttamana - edessä olevien jaloangervojen ja kuunliljojen päällä.

Talon puistopääty, talo vasemmalla.

Tämän kesän rehevyys on minusta hienoa. Jopa omassa pihassa on sademetsämäinen tunnelma. Toki myös vuodet ovat tehneet tehtävänsä kasvien koossa. Näkymä varaparkkipaikalta kohti talon puistopäätyä on kiva puiden muodostaman tunnelimaisuuden vuoksi. Vasemmalla kasvaa Siperian hernepensas, joka on jo kuin puu. Siinä on monta runkoa, jotka olen sitonut toisiinsa, koska muuten ne sateen jälkeen painavina estävät kulun käytävällä. Oikealla puolella taasen kasvaa syreeniä, jonka oksat kaartuvat myös käytävän 'katoksi'. 

Säkit talon seinustalla ovat matkalla muualle. Keskivaiheilla näkyy verkko, jonka tarkoitus on laittaa peurat palaamaan takaisin ja kiertämään kauempaa. Tätä(kään) verkkoa ei voi väittää suureksi esteeksi, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Syringa vulgaris Andenken an 'Louis Späth'

Pihasyreenit ovat lopettaneet jo kukintansa. Upean värinen 'Louis Späth' on vielä hyvässä iskussa. Alapihan toisessa reunassa Isabellansyreeni 'James MacFarlane' on aloittamassa.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

 

Kuvista puuttuu "vesileima" ja rajauksetkin ovat miten sattuu. En ole saanut Picasaa toimimaan. Googlehan on lopettanut sen päivitykset ja tuen. Tilalle he ehdottavat GoogleKuvaa. Latasin sen koneelleni, mutta en tykkää siitä. Hidas ja kömpelö. 

Kuvien pikselikoon olen pienentänyt PhotoScabella. Sillä sain hiukan myös rajattua ja kollaasitkin sillä onnistuvat. Jos vielä löytäisin siitä nappulan, jolla saisin kaikkien valitsemieni kuvien pikselikoon kerralla muutettua. Pienentäminen on tärkeää kuvien latautumisen kannalta. Moni lukee blogeja esimerkiksi kännykällä tai tabletilla. Tällä hetkellä jokainen kuva on käytävä yksitellen läpi ja talletettava. Työlästä ja hidasta.

Kuvien suoristaminenkin olisi kiva ominaisuus. Picasassa se oli mahdollista. On minulla kamerassa siihen apuväline. Se on vain muistettava ottaa käyttöön jo kuvatilanteessa. Enpä koskaan muista.

Arovuokko ja lemmikki

Viikonloppu meni aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Syötiinkin ensimmäisen kerran tänä kesänä pergolassa. Pihatyöt rajoittuivat kasvimaan kasteluun ja ruohonleikkuuseen sunnuntai-iltana. Ruohonleikkuussa on huomioitava seuraavien päivien sää ja oma aikataulu. Sateella tai heti sen jälkeen ei nurmikkoa voi leikata. Parempi siis ennakoida ja hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä sopivasti ennen huonoa säätä ja tärkeitä menoja.

Mukavaa juhannuksen odotusta kaikille!