keskiviikko 13. toukokuuta 2026

Tunteikkaita hetkiä

Hatanpään kartano


Viime päivät ovat olleet tunteikkaita hetkiä täynnä. Ajoittain tuntuu, etten enää yhtään enempää surullisia asioita jaksa. Ihmisen tunnemaailma kestää näköjään ratkeamatta yllättävän paljon. Venyy ja venyy, vaan ei ratkea. 

Ystävältäni löydettiin viime kesänä pahanlaatuinen aivokasvain. Se leikattiin, jonka jälkeen seurasi säde- ja sytostaattihoitoja. Joulukuussa hänelle tehtiin uusi aivokuvaus, jossa kasvaimen todettiin kasvaneen hoidoista huolimatta. Mitään ei ollut tehtävissä. Ystävä siirtyi palliatiiviseen hoitoon, missä hän on sinnitellyt yllättävän pitkään.

Hatanpään arboretum 

Jutun alkupään kuvat ovat Hatanpään arboretumista, jossa kävelin hetken ystävän tapaamisen jälkeen mieltäni rauhoittamassa.

Matkasin maanantaina junalla katsomaan ystävääni. Hän on tällä hetkellä Tampereen Hatanpään puistosairaalassa täysin vuoteenomana. Ystävä tunnisti minut ongelmitta. Aika pian keskustellessa huomaa hänen olevan sekava. Istuimme ystävän puolison kanssa sängyn molemmin puolin. Emme kumpikaan ryhtyneet kinaamaan ja oikaisemaan pikkuseikkoja, vaan toisiamme vilkaisten siirryimme sujuvasti aiheesta toiseen. 

Magnolia Vanha Rouva

Tuntui hyvältä halata ystävää ja pitää häntä kädestä kiinni. Aluksi koitin virittää muistoja viimeisen kolmen vuoden aikana tekemistämme ihanista Tampere-retkistä. Ystävä keräsi tietoa rakennuksista, nähtävyyksistä, museoista, kulttuurista. Hän suunnitteli meille mielenkiintoisia kierroksia aluksi Tampereen kaupungin alueella, myöhemmin laajensimme myös naapurikuntiin. Yhteisillä retkillä kahvittelimme, lounastimme ja juttelimme maailman asioista. Muistelimme opiskeluaikoja ja aikoja, jolloin lastasimme itsemme lisäksi neljä lastamme ystävän tipparelluun ja huristimme vaikkapa eväsretkelle espoolaiseen Marketanpuistoon.

Minulle jäi vaikutelma, ettei ystävä enää muistanut viimeisintäkään retkeä, jonka teimme maaliskuussa 2025. Tuntui haikealta ja surulliselta. Olen tavattoman iloinen, että saimme kokea yhdessä nuo pikkulapsivuodet ja viime vuosien kiinnostavat retket. Samalla olen äärettömän surullinen, että se kaikki on ohi. Että ystävä on lipumassa pois, lopullisesti.


Haikeutta ja surua oli yhdelle päivällä tässäkin aivan riittävästi. Jo edellisenä iltana hoitaja soitti isän hoivakodista, että isä voi huonosti. Enteitä on ollut jo jonkin aikaa, joten yllätys tämä puhelu ei ollut. Hoitaja sanoi, ettei akuuttia hätää ole. Kerroin olevani puhelimella tavoitettavissa. 

Tampereella ollessani hoitaja soitti isästä. Hänen vointinsa oli huonontunut entisestään. Hän ei syö, ei juo, ei suostu ottamaan lääkkeitä. Lääkäriin oltiin yhteydessä. Lääkäri totesi, että koska isällä on elvytyskielto, häntä ei ryhdytä väkisin hoitamaan. Pyritään tekemään isän olo mahdollisimman kivuttomaksi ja levolliseksi. 


Tampereen Tallipiha

Paluujunalle lähtöä odotellessani menin Tampereen keskustan Tallipihan kahvilaan kahville. Olen käynyt Tallipihalla aiemminkin. Silloin siellä on aina ollut paljon muitakin kävijöitä, eikä pienissä puodeissa ole välttämättä ollut tilaa katsella myytäviä tuottaita. Nyt Tallipihalla oli mukavan rauhallista. Pihan hauskoja asetelmia saattoi katsella ja kuvata ilman muiden käsiä, kasseja ja poninhäntiä omien valokuvien kulmissa.


Soitin paluumatkalla junasta isän hoitajalle. Tilanne ei ollut parantunut. Sovimme, että menen heti aamulla isän luo. Ellei yön aikana tilanne muutu. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin aamulla hoivakotiin. Pikkuveli tuli myös. Isä oli nukkunut yön kohtuullisen rauhallisesti, mutta aamulla hän oli jälleen todella levoton ja tuskainen. 

Lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Sillä tavoin saimme isälle paremmat mahdollisuudet kunnon kipu- ja rauhoittavaan lääkitykseen. Kotisairaala tuli hoivakotiin laittamaan isälle kanyylin olkavarteen. Se teipattiin tuhdisti, jotta isä ei repisi sitä pois. Kanyylin kautta sairaanhoitaja antoi heti aluksi rauhoittavan lääkkeen ja perään morfiinia kipulääkkeeksi. Vartin päästä isä alkoi selvästi rauhoittua. Hänen hengityksensä muuttui tasaisemmaksi, eikä hän rimpuillut itseään sängyn laitoihin.  

Iltapäivällä lähdin kotiin syömään ja lepäämään. Hoitaja olisi tuonut minullekin ruokaa, mutta eipä maistunut. Isän luona olisi voinut yöpyäkin. Ajattelin, että muut sisarukset ja läheiset voivat vierailla vuorostaan isän luona, kuten ilmeisesti tapahtuukin. Menen taas aamulla katsomaan, mikä on tilanne. Ellei minua sitä ennen hälytetä paikalle.

Isä täytti kaksi kuukautta sitten 98 vuotta. Alkuvuodesta tehdyssä vuositarkastuksessa lääkäri totesi isän olevan fyysisesti varsin hyväkuntoinen. Glaukooma on vienyt isän näkökyvyn. Kuulo on hyvin heikko ja muistisairaus edennyt. Runsas vuosi sitten isään sai vielä paremman keskusteluyhteyden. Silloin hän tunnisti minutkin helposti ilman, että moneen kertaan huusin nimeäni hänen paremmin kuulevaan korvaansa. Silloin hän sanoi eläneensä jo riittävän pitkän elämän, sanoi olevansa valmis lähtemään. 

Saattohoitopäätös ei tarkoita sitä, että isän kuolema olisi lukkoonlyöty. Se on kuitenkin askel kohti hyvästien jättämistä. Tavallaan olen hyvästellyt isää jo pitkään. Poissa on ollut jo useamman vuoden kaikesta kiinnostunut, mielellään keskusteleva ja väittelyjäkin kaihtamaton mies. Vielä isä ei ole kokonaan poissa, mutta sisälleni on astunut tyhjyys, jonka tällä hetkellä täyttää valtava huoli ja murhe. Aikanaan huoli ja murhe muuttuu muistoiksi isästä. 






Tiistain sade on piristänyt luontoa ja puutarhaa. Vesisadetta on luvassa lisääkin, minkä toivotan tervetulleeksi. Viikonlopuksi luvataan kesäisiä lämpötiloja. Olisiko pian aika muuttaa tomaatit ja kurkut kellarista kasvariin? Mielen kapasiteetti ei nyt oikein riitä puutarha-asioihin. Aikansa kutakin.


19 kommenttia:

  1. Kirjoitit kauniisti! ♥ Ja kuvasit kaikkea ympärilläsi! Erityisesti silmiin pisti penkillä kököttävä nalle.
    Isääsi liittyvät asiat, tilanteet sun muut ovat itselläni vielä tuoreessa muistissa, vaikka äidin "lähtemisestä" on puolitoista vuotta. Siinä sitä käy läpi miljoonia muistoja sekä tunteita. Valtava voimahalaus sinulle!!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta! Otan kaikki voimahalaukset vastaan. Olo on aika herkkänä. Sinulla onkin omakohtaiset kokemukset läheisen menettämisestä vielä tuoreessa muistissa. Äitini kuoli runsas viisi vuotta sitten. Omien vanhempien kuolema tuo omankin vanhenemisen lähemmäksi.
      Vietin tänäänkin tuntitolkulla isän luona. Hän oli rauhallinen aina siihen saakka, kun lääkityksen teho hiipyi. Silloin alkoi rauhaton tempoileminen. Onneksi lääkityksestä ei pihdata, vaan isän olo pyritään tekemään kaikin tavoin mahdollisimman hyväksi. Niin paljon kuin vanhusten hoidosta ikäviä uutisia saa lukea, isän kohdalle on osunut loistava paikka. Hoitavat isää suurella sydämellä.

      Poista
    2. Isäni menehtyi 2016 ja vaikka tuntuu hullulta myöntää, niin se ei tuntunut samanlaiselta kuin äidin 'lähtö'. Kaukana (Roi) ne tapahtuivat kumminkin. Äidin luo ehdin ja vietin viimeisen yön hänen kanssaan hoivakodissa. ♥
      Morfiinipumpun saamisen kanssa oli epäselvyyksiä ja itse olen sitä mieltä, että se saatiin 12 tuntia myöhässä!? Onneksi äiti sai sen kumminkin ko. aamuna, koska seuraavat 12 tuntia olivat helpompia ennen...
      Olin luvannut äidille kaksi asiaa: kivuttomuutta ja sen, että olisin läsnä. Molemmat toteutuivat! ♥
      Äidin hoivakoti oli myös hyvä paikka!

      Poista
  2. Lämmin halaus ❤️ ja voimia! Taakka on nyt raskas. Varmasti Tampereella käynti oli hiljainen hyvästijättö rakkaalle ystävällesi, luonto ja puutarha hoitaa nyt vain olemalla läsnä. Isäsi on saanut elää pitkän elämän ja matka jatkuu edelleen ❤️. Voimia, päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Jaksaminen on nyt vähissä, mutta tänään ajattelin mennä vähäksi aikaa pihahommiin. Olen kokenut sen hyväksi keinoksi purkaa surua ja ahdistusta. Isä on hyvissä käsissä, vaikka en tänään hänen vierellään istuisikaan. Päivä kerrallaan nyt mennään tai välillä tunti kerrallaan.

      Poista
  3. Onpa harteillesi kasaantunut paljon 💚 Paljon halauksia sinulle ihana blogiystävä. Puutarha auttaa ja elvyttää kun on juuri kasvun aika ja siellä on puuhailtavaa. Ihanasti ja ajatuksella kirjoittelet kaikesta. Kiitos kun saamme ottaa osaa suruihisi. Muistahan syödäkin jotta et mene huonoon kuntoon. 🍕☕️🍰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita! Juuri nyt tuntuu, että kaikki halaukset ovat tarpeen. Tänään kitkin voikukkia ja touhusin puutarhassa. Mieli rauhoittuu ja omat akut lataantuvat, kun kuuntelee luonnon ääniä ja katselee kimalaisten lentelyä kukasta kukkaan. Huomenna taas isän viereen istumaan ja hänen kättään silittelemään. Koitan muistaa myös syödä, vaikka ruoka ei maistu yhtään.

      Poista
  4. Sinulla on nyt todella raskas vaihe. On murheellista katsoa läheisen hiipuvan, voimattomana tekemään mitään, paitsi olemaan läsnä. Ja sitä sinä olet.
    Mahdollisimman lempeää jäähyväisten vaihetta ystävällesi, isällesi ja sinulle perheesi kanssa. Iso halaus, rakas ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Vaikka näiden hetkien olen tiennyt jo pitkään olevan lähellä, tulee ne silti yllätyksenä. Ystävän ja isän kanssa kaikki tärkeä on uskoakseni tullut sanottua. Toivon isän tuntevan käteni lämmön, kun häntä taas huomenna menen katsomaan.

      Poista
  5. Ensinnäkin voimia sinulle ja lämmin halaus. Pitkissä jäähyväisissä on sentään aikaa hiljalleen totutella väistämättä edessä olevaan suruun.
    Oman äitini kohdalla sain aikaa surutyöhön runsaat viisi kuukautta. Kesälomani ja äitini loppuajan pääsin käymään päivittäin häntä katsomassa. Äitini siirtyessä sairaalasta terveyskeskuksen vuodeosastolle, onnistuimme saamaan hänelle yksityishuoneen ja me läheiset pääsimme olemaan kaikki vuoroin hänen luonaan. Hoitohenkilökunta oli aivan ihanaa ja osaa ottavaa ja myös lääkäri kävi esittämässä meille osanottonsa äidin kuolinpäivänä. Asiasta jäi tältä osin lämmin muisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Meneillään on todellakin pitkät jäähyväiset ja vieläpä kahdet samanaikaisesti. Yhtään emme tiedä, koska lähdön hetki tulee. Suru on jo asettunut sisimpääni, mutta vielä voin käydä isää silittelemässä toivoen hänen aistivan minut.
      Isällä on hoivakodissa oma huone, jossa omaiset ja läheiset saavat olla vaikka ympäri vuorokauden. Hoito on todella hyvää, osaavaa ja sydän mukana kaikessa tekemisessä, mistä olen iloinen. Niin paljon vanhusten hoidosta tänä päivänä puhutaan, mutta isän kohdalle on osunut mitä parhain paikka.

      Poista
  6. Voimia sinulle kun elät nyt todella raskasta aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Tämä on todellakin raskasta aikaa.

      Poista
  7. Puuha mistä tykkää auttaa ainakin minua surullisissa asioissa. Eräs ystäväni haudataan huomenna. Taisteli syövän kanssa aika pitkään. Siihen kerkesi kummallisesti sopeutumaan että toinen nukkuu pois. Jäljelle mitä jää on hyvät muistot ja ne ei katoa koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami! Tänään vietin välipäivän puutarhassa, joka on varsin terapeuttinen paikka. Ystäväni aivokasvain tuli "puskista" ja oli aluksi ahdistava asia. Hän on sinnitellyt odotettua pidempään, joten asiaan on tavallaan tottunut. Nyt hänen tilansa on huonontunut. Korkean iän vuoksi olen osannut odottaa isän kunnon romahtamista. Tulipa sittenkin jonkinlaisena yllätyksenä. Yhdessä surussa olisi riittävästi kestämistä. Kaksi tuntuu liian raskaalta.
      Lohduttavaa, että sinulle jäi ystävästä hyvä muistot. Ne eivät tosiaan katoa koskaan.

      Poista
  8. Olen todella pahoillani! Olen miettinyt ystävääsi, että onko hän sama jonka kanssa kiertelit täällä nähtävyyksiä katsomassa joku aika sitten. Nythän se selvisi että on.
    Kuljen joka päivä tuolla puutarhassa, kuvannut samoja kasveja, joten olen voinut nähdä sinutkin siellä.
    Mieheni kuolemasta tulee tänä kesänä 10 v. Hän kuoli aivokasvaimeen (glioblastoma) täällä toisessa saattohoitopaikassa. Olen tätäkin aikaa paljon miettinyt. Ehdin sopeutumaan tähän puolen vuoden aikana silloin. Pakko, kun ei muuta voi. Hänen viimeinen selkeä sanomansa oli; Eiköhän me tästä selvitä!
    Vuodet on vierineet.
    Myös isällesi toivon kivuttomia aikoja, hyvä kun on lääkkeet. Lähetän paljon sydämellisiä voimahaleja ajatusten voimalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! Kyse on tosiaankin tamperelaisesta ystävästä, jonka kanssa seikkailimme katsomassa vaikka mitä kiinnostavia paikkoja. Kävimme ystävän kanssa Hatanpään arboretumissa. Siellä sijaitsevan niemenkärjestä hän toivoo tuhkansa tulevan sirotelluksi.
      Miehelläsi oli sitten samantyyppinen aivokasvain kuin ystävälläni. Glioplastooma gradus IV eli pahanlaatuinen. Ystäväni on sinnitellyt yllättävän pitkään, mutta nyt tilanne on kääntynyt huonoon suuntaan. Paranemistoiveita hänelle ei annettu aluksikaan. Leikkaus ja hoidot vain antoivat lisää aikaa. Miehesi viimeinen sanoma on hyvin positiivinen. Ehkä hän halusi lauseellaan sanoa sinulle, että sinä selviät.
      Onneksi isällä on hyvä lääkitys ja ihanat hoitajat helpottamassa hänen oloaan.

      Poista
  9. Surullista. Välillä murhetta tulee eri asioista vähän turhan runsaasti.
    Toivottavasti isäsi saa apua lääkkeistä, jotta ei tarvitsisi kokea kärsimystä ja tuskaa loppuvaiheissa. Hän on todella saanut elää pitkän elämän.
    Voimia sinulle kaiken keskellä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!