keskiviikko 10. kesäkuuta 2026

15 vuotta Rikkaruohoelämää

Anemone sylvestris - Arovuokko 
 
Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta Rikkaruohoelämää. Kesäkuun 10. päivä 2011 aloitin taipaleeni täällä puutarhablogien maailmassa. Olin pitkään miettinyt, miten saisin yhdistettyä kasvien kuvat ja puutarhapäiväkirjan? Asia tuli puheeksi omaa blogia pitäneen kummitytön kanssa, joka kehotti kokeilemaan. Kokeilin ja sille tielle jäin. 

Aronia

 
Olen aina tavalla tai toisella pitänyt kirjaa tekemisistäni. Toisinaan se on tarkoittanut lyhyitä kirjauksia kalenteriin, toisinaan taas pitkiä tekstejä paksuun vihkoon tai varta vasten hankittuun päiväkirjaan. Kirjoittaminen on ollut minulle mieluisaa ja luontaista aivan kouluajoista saakka. Olen luovaa kirjoittamista myös opiskellut, mutta enemmän olen elämässäni, etenkin työelämässä, tuottanut asiapitoista tekstiä.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

 
Valokuvaus on ollut tärkeä elementti elämässäni. Taisin olla 14-vuotias saadessani ensimmäisen kameran isoveljeltä. Kamera kulki usein mukanani, koska minusta oli hauska taltioida ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Lomilla kamera ja monta pakettia filmiä kuului ehdottomasti matkatavaroihin. Oman perheen myötä filmiä kului ja lapsista kertyi monta kansiollista kuvallisia tarinoita. Muutettuamme ensin paritaloon ja kohta sen jälkeen omakotitaloon, kuvauskohteet löytyivät yhä useammin luonnosta ja puutarhasta.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja
 
Filmikamera-aikaan kuvaaminen oli melko kallista. Jos olin kuvannut 24- tai 36 kuvan rullan täyteen, oli se tietenkin vietävä kehitettäväksi. Onneksi niin tein, sillä moni tärkeä hetki olisi jäänyt ikuistamatta. Digikamerat olivat mullistus niin teknisesti kuin taloudellisestikin. Enää ei tarvitse miettiä, montako kuvaa raaskin ottaa. Mieluummin usea kuva samasta kohteesta, jotta niistä voi valita parhaan. Tammi-helmikuussa tallennettuja kuvia on yleensä noin 250 kpl, touko-syyskuussa 600 per kuukausi. Kännykällä kuvaan hyvin vähän. Käytössäni on ollut jo pidempään Olympuksen minijärkkäri.

Olen käynyt joitakin valokuvauskursseja, enkä siltikään koe olevani hyvä kuvaaja. Ymmärrän, ettei minun tarvitse olla täydellinen. Mutta aina voi pyrkiä parempaan.

Spiraea chamaedryfolia  - Idänvirpiangervo

 
Monelle blogini lukijalle on varmasti käynyt selväksi, että puutarha on minulle tärkeä harrastus, ajanvietto- ja terapiapaikka. Olen kerrostalokasvatti, enkä ole saanut sen enempää äidinmaidossa kuin kotoa perittynä taitoja ja tietoja puutarhailuun. Viherkasveja kotini ikkunalaudoilla on aina ollut, kesäisin parvekkeella kukkia. Paritalon myötä sain pienen pihan, jonne istutin pensaita ja joitakin perennoja. Pikkulapsielämä rajoitti tekemisiä, mutta puutarhasiemen jo iti sisimmässäni.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo Fireside

Omakotitalon myötä puutarhainnostus alkoi hiljalleen kasvaa ja kasvaa. Työkaverini oli puutarha-alan ammattilainen. Hän teki meille pihasuunnitelman. Emme noudattaneet sitä yksyhteen, sillä moni asia suunnitelmassa osoittautui tonttimme kannalta hankalaksi. Suunnitelmassa ei myöskään oltu huomioitu pihan valaistusta ja sähkövetoja esimerkiksi tontin alapihalle. Suunnitelma antoi kuitenkin hyvän rungon, jota lähdimme noudattamaan.  

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 
Tietoa kasveista ja kasvattamisesta on ollut hyvin saatavilla, jos sitä on osannut ja viitsinyt kaivaa esille. Nettiä ei vielä puutarhani alkuaikoina ollut käytettävissä. 

Moni ystävä ja työkaveri asui pientalossa tai heillä oli lomapaikka, jossa kasvattaminen on mahdollista. Luin puutarhalehtiä ja -kirjoja ja sain vinkkejä sekä kasveja muilta ihmisiltä. Vuonna 2000 jokin isopiikkinen pörriäinen pisti minua niin tehokkaasti, että käytin yhä enemmän aikaa pihan rakentamiseen ja hoitamiseen. Ehkä elämäntilannekin oli muuttunut sellaiseksi, että minulta löytyi enemmän aikaa ja kapasiteettia paneutua puutarhaan intensiivisemmin.

Kiemurapenkki ja Muumituija 4.6.2026
 
Niin sitten kesäkuussa 2011 tartuin kummitytön vinkkiin ja ryhdyin bloggariksi. Blogger osoittautui teknisesti helpoksi, joskin aika kömpelöksi. Se ei ole näiden vuosien aikana kovin paljon muuttunut. Välillä Blogger on takkuillut eri tavoin ankarastikin. Onneksi kaikki ongelmatilanteet ovat ratkenneet suhteellisen nopeasti. 

Mietin, mikä blogille nimeksi? Kopsutellessani kengilläni työpäivän päätteeksi 6. kerroksen pitkää käytävää kohti hissiä, vielä töissä olevat kaverit kysyivät minne olen menossa. Vastasin heille meneväni viettämään rikkaruohoelämää. Olimmehan mm. lounastunnilla tai iltapäiväkahvia juodessamme jutelleet paljonkin puutarha-asioista työkaverien kanssa. Siitä se blogin nimi sitten pomppasi esiin. Jonkun korvaan rikkaruohoelämä saattaa kalskahtaa negatiiviselta. Minulle tuo sana käsittää koko puutarhan rakentamisen ja hoitamisen alusta loppuun. Rikkaruohot ovat iso osa puutarhaa hyvässä ja pahassa.

Vasenrinne 4.6.2026

Meni pitkä aika, kunnes blogini sai ensimmäisen kommentin. Käytännössä kommentointi blogissani lähti kunnolla vauhtiin vasta vuoden kuluttua blogin aloittamisesta. Parissa vuodessa kotiuduin puutarhablogien maailmaan. Sain seuraajia ja aloin itsekin seurata yhä useampia blogeja. Profiloiduin alusta lähtien puutarhabloggaajaksi, mutta Juuso-kissallamme oli myös tärkeä rooli. En ole rajoittunut juttelemaan vain ja ainoastaan kasveista. Elämän moninaisuus on kaikkine iloineen ja suruineen läsnä blogissani.

Juuso 3.6.2013

 

Juuso 22.5.2012
 
Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin. Osaan heistä virtuaalisesti ja osaan ihan kasvotusten tapaamalla. Vuorovaikutus on ollut yksi parhaita blogielämän elementtejä. Olen oppinut valtavasti uusia asioita kasveista ja kasvattamisesta. Olen saanut lukemattomia hyviä vinkkejä kuin myös neuvoja ongelmatilanteissa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Puutarhablogeissa ilmapiiri on aina ollut hyvä, kannustava ja lämmin. Muistan lämmöllä monia jo lopettaneita blogeja. Suurella ilolla ja innolla luen säännöllisesti postaavien juttuja. Kiinnostavaa ja ilahduttavaa on myös löytää uusia blogituttavuuksia.   

Kultakuoriainen pihlajassa 
 
Vuosien aikana on ollut hetkiä, jolloin ei löydy mitään sanottavaa. Sitten ykskaks lamppu syttyy päässä saaden sormet kiitämään näppäimistöllä. Olen huomannut viime aikoina puutarhablogeissa jonkinlaista hiljaisuutta. Monelta kauan aktiivisena toimineelta bloggarilta ei enää tulekaan uusia postauksia. Aikansa kutakin, sanotaan. Haikealta tuntuu, kun joku varsin tärkeäksi blogikumppanuudeksi muodostunut yhteys katkeaa.

Haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joiden kanssa olen näiden 15 vuoden aikana saanut seikkailla puutarhamaailman vehreydessä. Se on ollut arvokasta ja mieleenpainuvaa. Puutarhasta olen ammentanut voimaa hyvinä ja huonoina päivinä. Blogi on nivoutunut oleellisena osana puutarhaharrastukseen ja blogien takana te kaikki ihmiset olette sydämessäni. Siis kiitos teille kaikille näistä vuosista.

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

- Eino Leino -   

 



23 kommenttia:

  1. Suuret onnittelut 15 vuotiaalle blogillesi 💚 - ja oli ihana nähdä muutama kuva myös ihanasta Juusosta 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Juuso oli ihana kissa, nyt jo muiden kissakavereiden kanssa pilven päällä.

      Poista
  2. Lämpimät onnittelut! 🌹 Kuvasi ovat aina olleet todella laadukkaita, ja tekstisi on niin kadehdittavan sujuvaa. Blogisi nimen idea tuli nyt selväksi. Entäs mikä tarina "Between" -nimimerkin taustalla on, vai onko se salaisuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Unohdin kertoi nimimerkistäni. Sitä kysyy pari muutakin, joten kirjoitan siitä toisessa jutussa.

      Poista
  3. Onnia 15 vuatiahalle plokiuralle. Son pitkä taival, vaikka o taaksepäi kattottuna varmasti mennykki ihan hujaukses. Huamaa, että torella tykkäät kirijootta. Niinku Anna jo mainittiki, teksti on tosi sujuvaa, aiheesta ku aiheesta.
    Kuvakki o hyviä. Hyviä kuvauskohteeta puutarhastas on helappo löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Vuodet ovat todellakin vierineet hujauksessa. Toivottavasti seuraavat 15 vuotta kulkevat vähän hitaammin.
      Puutarhasta löytyy aina jotain kuvattavaa, vaikka kaikki on ikuistettu satoja kertoja. Paitsi, että omasta mielestä jokainen nouseva kukka on aina yhtä uusi ja ihana.

      Poista
  4. Onnittelut ja iso kiitos 15 vuoden bloggaamisesta! On suuri ilo lukea juttujasi, kirjoitat kiinnostavia juttuja sujuvalla tekstillä, kuviasi on ilo katsoa. Silläkin on iso arvo, että jatkat edelleen bloggaamista. Kuten sanoit, montaa blogia ja bloggaajaa on ikävä. Mukava yhteisö tämä on.
    Voi Juuso, niin pehmoinen mussukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Sinulta olen oppinut valtavasti uusia asioita näiden vuosien aikana ja saanut hyviksi ja hyödyllisiksi toteamiani vinkkejä. Kesäkausi saa usein hiljaisetkin blogit heräämään. Toivottavasti edes osa ikävöimistämme blogeista tekee paluun.
      Juuso oli niin ihana persoona. Kuvia katsellessa saatan yhä tuntea pehmoisen olemuksen ryyditettynä tarmokkaalla itsepäisyydellä.

      Poista
  5. Lämpimät onnittelut 15-vuotiaalle, huikea saavutus! Olen jo vuosia lukenut blogiasi. Ja nyt on ollut ihana vaihtaa kanssasi ajatuksia kommenttien kautta, kun olen itsekin aloittanut oman blogin. Tykkään kovasti tästä "hitaammasta" blogimaailmasta kaikkien Instagramien kuvatulvien sijaan.
    Oli kiva, kun avasit vähän blogin alkuvaiheita😊Mietin tuota samaa kuin anna tuolla edellä: mikä on tarina Between-nimimerkin taustalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Ilahduttavaa, että päätit itsekin ryhtyä bloggariksi. Juttujasi on kiinnostavaa lukea ja vaihtaa kommentteja kanssasi. Olkoon bloggaaminen hidasta, mutta kuvien ja tekstin yhdistely tällaiseksi verkkopäiväkirjaksi sopii minulle.
      Unohdin avata nimimerkin taustaa. Teen sen myöhemmin.

      Poista
  6. Ruusuntuoksuiset onnittelut 15-vuotiaalle! Pidän tavastasi kirjoittaa, sillä vaikka en ymmärrä puutarhuroinnista mitään, niin tykkään lukea silti samalla, kun ihastelen upeita kuviasi, kiitos! ♥
    Sait minut lunttaamaan oman blogini aloituspäivän ja sehän on ensi viikolla, kappas. Vuosi vähemmän kuin sinulla.
    Sadetta olet toivonut ja uskon, että nyt sitä myös saanut?! Mieluisaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta! Koen onnistuneeni blogikirjoittamisessa, kun ei-puutarhaihmisetkin blogiani lukevat. Ihminen ja elämä on myös kukkien takana.
      Pitkään olet sinäkin blogannut. Olen lukenut blogiasi kauemmin, mutta vasta hiljan ryhdyin aktiivisemmaksi.
      Nyt on saatu sadetta. Vielä tänä aamunakin pilvet romauttivat kunnon lastin pihamaalle.
      Viikko jatkuu hiukan surullisissa merkeissä, kun huomenna on isän hautajaiset.

      Poista
    2. Olen ajatuksissa mukana. Voimia!! ♥

      Poista
  7. Tekstisi on helppoa luettavaa. Olipa kiva lukea ajoista ennen blogia, kun asuitte paritalossa ja miten innostuit omasta talosta ja puutarhasta. On mielenkiintoista kun kirjoittelet elämästä muutenkin kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Puutarhaharrastus on minulle tärkeää, mutta samalla se on vain osa minua ja elämääni. Koen kaiken nivoutuvan tavalla tai toisella yhteen niin iloissa kuin suruissakin.

      Poista
  8. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta ja paljon onnea tästä matkasta.
    Tulipa niin tuttua tekstiä osin. Minä taisin olla 12 tai 13 kun hankin itse itselleni kameran 1970-luvulla. Se oli ihan alkeellinen , silti olin onnellinen. Siihen sai lisävarusteina ostaa ne pyörivät salamakuutiot päällä :) Eihän salamaa raaskittu käyttää kuin aniharvoin, muutoinkin kuvaus tuli kalliiksi. Alussa oli vain 12 kuvan filmi, 36 kuvaa oli melkein luksusta. Kuvia otettiin harkitusti, eikä kuten nyt. Pyörähdät pihalla ja hups, vähintäänkin 50 kuvaa napattu sieltä täältä. Muistan miten äiti oli vihainen pikkusiskolleni, kun tämä oli näpsinyt yli kymmenen kuvaa nallestaan :)
    Uskomatonta miten paljon "saman kaltaisuutta" meistä löytyy. Valokuvaus, kirjoittaminen, muistiinpanot ja rakkaus kukkiin. Ehkäpä juuri siksi olemme olleet jo pitkään blogiystäviä :) Kiitos sinulle siitä:) En ole koskaan kohdannut vihamielistä kommenttia näiden vuosien aikana, en omassani enkä muiden blogeissa. Se kertonee paljon meistä puutarhaihmisistä.
    Heitänkin sinulle haasteen tähän loppuun: käpäsepä lukemassa minun ensimmäinen postaus v.2011, ei tullut kommenteja, vain itseni esittelyä. Minullakin siis tulee 15 vuotta täyteen syksymmällä. Minäkin etsin sinun ensimmäisen postauksen ja katson mitä sieltä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Kävinkin lukemassa blogisi aloitusjuttuja. Olen kyllä tutustunut niihin aiemminkin, joten ihan kaikki ei ole nyt uutta. Muistan, kuinka oman blogini alussa kesti aikansa löytää tapa ilmaista itseään ja asiat, joista halusi kirjoittaa.
      Ihmeen sinnikkäästi olet puutarhaa rakentanut selkäkivuista huolimatta. Me kumpikin tiedämme, kuinka raskaita pihatyöt ovat ilman ylimääräisiä esteitä. Into ja rakkaus kasveihin saa joskus ylittämään omat voimat, mikä sitten kostautuu kipuina ja pakollisena lepona.
      Meillä on paljon hauskoja yhtäläisyyksiä. Muistan hyvin ne salamakuutiot, joiden avulla saattoi ottaa kokonaista neljä kuvaa huonossa valaistuksessa. Sitä en muista, kuinka monta salamakuutiota pakkauksessa oli?
      Kiitos sinulle blogiystävyydestä. Toivottavasti jaksat kivuistasi huolimatta aina välillä kirjoittaa blogiasi ja käydä vierailulla meidän muiden blogeissa.

      Poista
  9. Iso onnen toivotus. Ihailin taas näitä sinun kukka kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami! Iloitsen kovasti, että käyt katsomassa kukkakuviasi. Vastavuoroisesti minä nautin sinun hienoista lintu- ja muista eläinkuvistasi.

      Poista
  10. Onnea ja iloa olet jakanut ja antanut. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Vanha rouva! Parhaimmillaan tämä bloggaaminen on antamista ja saamista. Iloa olen saanut minäkin sinulta.

      Poista
  11. Lämpimät onnittelut 15 vuoden blogitaipaleesta! Jaan monet kirjoittamasi asiat, valokuvaaminen on todellakin muuttunut digikameroiden myötä. Tykkään todella paljon sinun blogistasi ihan kaikkinensa! Koen, että on arvokasta olla sinun blogikaverisi, niin paljon iloa ja kokemusten jakamista tästä yhteisestä harrastuksesta ja elämästä yleensä on ollut kanssasi sen jälkeen, kun minä löysin puutarhablogit. Voimia hautajaispäivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Yhtälailla minäkin olen iloinen löydettyäni sinun blogisi. Nautin valtavasti upean puutarhasi kuvista ja tarinoistasi sen parissa. Yhtään liioittelematta väitän, että puutarhasi tulee olemaan, tai jo onkin, yksi hienoimmista kotiseudullasi - ellei laajemminkin.
      Huomenna on raskas päivä. Tunteet on jo nyt pinnassa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!