Nimimerkin takana

Puuvajarinne lehvistön lomassa

 

Moni kysyi blogini 15-vuotissynttärijutun yhteydessä nimimerkkini taustaa. Olen sen joskus jossain avannut, mutta tehtäköön se uudelleen. 

Blogia aloittaessani sain turvallisuuteen liittyviä ohjeita. Jokainen tietää, että minkä nettiin laittaa, se sinne myös jää. Piti siis pohtia, kuinka paljon olen valmis itsestäni julkisuuteen kertomaan. Kysehän ei ole pelkästään minusta, vaan kauttani julkisuuteen nousisivat myös perheeni ja läheiseni. Jokaisella heistä on oltava oikeus itse päättää rajoistaan.

Stachys macrantha - Jalopähkämö

 

Niinpä päädyin kirjoittamaan blogia nimimerkillä, joka syntyi nuoruudessa. Teini-ikäisenä opiskellessa tutustuin luokkakaveriin, josta tulikin sitten tärkein ystäväni. Ystävyys on jatkunut näihin päiviin saakka ja perheellistymisen myötä meistä on tullut myös perheystäviä.

Opiskellessa meillä oli välillä ns. hyppytunteja. Kesken päivän ei voinut lähteä koulusta poiskaan, mutta tunti oli johonkin käytettävä. Keksimme ystäväni kanssa ryhtyä kirjoittamaan kultasarjamaisia tarinoita, joihin upotimme kaikki mahdolliset romantiikan kliseet. Suuren maailman tyyliin meidän piti keksiä salanimet, vaikka tarkoitus ei koskaan ollut julkaista noita tekstejä. Supisuomalainen nimeni vääntyi ja kääntyi ollen lopulta Betweenland. 

Blogissa Betweenland tuntui liian pitkältä. Koska olin sillä kuitenkin jo aloittanut, tein pikaisen lyhennyksen ja nimimerkillä Between on nämä vuodet kirjoitettu ja kommentoitu. Toisinaan käy mielessä, josko vaihtaisin oikeaan nimeeni, mutta se on jäänyt ajatuksen tasolle. Loppujen lopuksi on sama, millä nimellä jorisen puutarhasta, käsitöistä, kirjoista tai mistä tahansa. Asiathan blogissani näyttelevät pääosaa. Ei minun nimeni.

Viikko sitten sunnuntaina keräsin kasvimaalta kaikki loput retiisit. Niistä oli kasvanut muhkeita, joten pelkäsin niiden maistuvan puisilta. Ihme kyllä, olivat oikein mehukkaita. Olen kasvattanut jo useamman kesän 'Cherry Belle' lajiketta, josta pidän kovasti. 

Isoa määrää retiisejä ei tule salaattiin pilkotuksi, eikä niitä tee mieli kasapäin sellaisenaan syödäkään. Niin sitten laitoin retiisit pikkeliliemeen, jota olen viime päivinä käyttänyt myös runsaan kurkkusadon hyödyntämiseksi. 1-2-3 -ohjeella pikkelöinti sujuu helposti. Siis yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä. Nämä kiehautetaan ja lisätään pilkottujen ainesten päälle. Mausteita saa toki oman maun mukaan lisätä.

Tomaatti 'Gardener's Delight'

 

Ensimmäinen oman kasvihuoneen tomaatti kypsyi. Ja syötiin. Leikkasin tomaatin terävällä veitsellä puoliksi, jotta tasapuolisuuden vuoksi saimme kumpikin Ukkokullan kanssa ensimaistiaiset tämän vuoden tomaattisadosta. Hyvältä maistui, kuten omat tomaatit aina. Eipä mennyt pitkään, kun saimme lisää tomaatteja syötäväksi. Nyt on maisteltu Gardener's Delightin lisäksi Sungoldia, Vilmaa ja Orange Dreamia. Kuin karkkia söisi.

Useimmat tietävät, että meneillään on jalkapallon MM-kisat Usassa, Meksikossa ja Kanadassa. Jalkapallo on niitä harvoja urheilulajeja, joita jaksan televisiosta seurata. Enkä niitäkään niin intensiivisesti, että yöunistani luopuisin. Kuvassa Argentiina-Itävalta -ottelu, joka päättyi Argentiinan 2-0 voittoon. Molemmat maalit teki Messi, joka on  kuvassa nuolella osoitettuna. 

Minulla ei ole ennakkosuosikkia; ei pelaajamaata eikä yksittäistä pelaajaa. Ehkä suhtaudun urheiluun liian tunteella, mutta usein alan kannattamaan maata tai pelaajaa, joka on jo valmiiksi alakynnessä. Minusta on hienoa, että joku rikkoo ennakko-odotuksia ja yllättää kaikkien vedonlyöntitilastot.

Käki kukkuu edelleen joka päivä ja mustarastas kiikuttaa nokassaan matoja lapsukaisilleen. Vettäkin saimme taas sunnuntaina illansuussa. Lämpö ja kosteus saa puutarhan tosi reheväksi. Kohta pitää ryhtyä kulkemaan pihalla kartan kanssa, jotta selviytyy puskista talolle.

Kaksi päivää kesäkuuta jäljellä. Sitten siirrymme heinäkuuhun.