torstai 20. elokuuta 2026

Satokausi parhaimmillaan

Auringonkukka 'Astra Gold'
 

Ihmeen paljon syötävää saa pienestäkin puutarhasta ja vähällä vaivalla. Kesän käännyttyä viimeisen kolmanneksen loppupäiville tulee ajatelleeksi, että tässäkö se taas oli. Vaan se ei pidä paikkaansa. Satokausi jatkuu syksyllä. Pian on hedelmäpuiden vuoro.


Kasvimaa on poikkeuksellisesti jo nyt aika tyhjä. Sato olisi voinut olla parempikin, mutta laiskuudesta sakotetaan. Laiminlöin alkukesällä lavakaulusten kastelua. Istutusten ja kylvöjen aikaan kasvit tarvitsevat paljon vettä jaksaakseen ryhtyä kasvamaan. Vaikka kesän aikana muuten on saatu sateita kiitettävästi, touko-kesäkuussa vettä ei kovin paljon taivaalta tullut.

Lavakauluksissa kasvoi tänä kesänä valtavasti vesiheinää. Se toimii hyvänä katteena, mutta liikoja olisi kannattanut kitkeä. Porkkanaa oli vaikea löytää vesiheinän lomasta. Niinpä nostin kaikki porkkanat jo elokuun alussa. Sipulit ja valkosipulit nostin viime viikolla. Sato oli tavallista pienempi, mutta omilla valkosipuleilla pärjätään pitkälle talveen. Keltasipulia syötiin jo ennen sadon korjaamista.

Mangoldia pitää muistaa kylvää jatkossa vähemmän. Samoin yrttejä on turha rivitolkulla kylvää. Kirveliä kuivasin, loput ehtivät kukkimaan. Salaattia, tilliä ja persiljaa en kylvänyt vaan laitoin kaupan paljasjuuriset lavakaulukseen. Niistä sain hyvin satoa suoraan ruokapöytään ja persiljaa pakkaseenkin.


Perunoita olen monena kesänä laittanut muutaman mollukan ämpäriin. Nyt istutin niitä kokonaisen lavakauluksellisen, mikä oli hyvä teko. Nostin perunoita aina tarpeen mukaan. Viime viikolla sitten kaikki loput. Joku sanoikin jossain, että miksi ihmeessä kasvattaa koko kesä satoa säilöttäväksi? Parempi noutaa omasta maasta suoraan syötäväksi ja hankkia sitten syksyllä ja talvella kaupasta. Eri asia tietenkin, jos viljelytilaa on runsaasti.

Perunoita nostaessani keskin tehdä pitkästä aikaa Tartiflettea. Se on herkullinen uuniruoka Ranskan alpeilta. Tarvitset perunoita, pekonikuutioita, sipulia, valkosipulia, valkoviiniä, kermaa ja Replochon-juustoa. Replochon-juusto on ranskalaista, lehmänmaidosta valmistettua puolipehmeää juustoa. Sitä en löytänyt lähiseudun kaupoista, joten korvasin Replochonin vuohenjuustolla. 


Oman maan  kurpitsaa on tänä kesänä syöty tavallista vähemmän. Kesäkurpitsaa on tullut varsin vähän. Muutama spaghetti-kurpitsa on kypsymässä ja yksi isoksi kasvava Tom Fox-kurpitsa. Jatkakoon kypsymistä.

Paprikat ovat olleet varsin satoisia. Roter Augsburgeria, California Wonderia ja Zazua olen poiminut useamman kerran ja pikkelöinyt niitä.

 
Yksi paprika California Wonder on kasvattanut itselleen kummallisen ulokkeen. Tutkin "siamilaista siskopaprikaa", joka irtosi kevyesti pyöräyttämällä. Ihan näytti osalta muuta paprikaa ilman siemeniä.

Takana punajuuret, edessä paprikat pikkelssiliemessä.


Punajuuria tuli mukava määrä siihen nähden, että olin kylvänyt niitä pari riviä yhteen lavakaulukseen. Porkkanan kaveriksi. Säilöin punajuuret mausteliemeen, jossa ne säilyvät pidemmälle syksyyn.

Tomaattia on tullut kasvihuoneesta tasaiseen tahtiin. Kasvatan kirsikkatomaatteja, koska olen todennut niiden kypsyvän parhaiten pienessä kennokasvarissani. Parhaan sadon ovat antaneet Gardener's Delight, Sungold ja Vilma. Myös Microdwarf Orange Dream on tuottoisa ja herkullisen makuinen.


Olemme olleet omavaraisia tomaatin suhteen juhannuksesta lähtien. Satoa on vielä vähäksi aikaa, mutta kypsymisen tahti on selvästi hiipumassa. Yöt ovat olleet melko viileitä, tiistaiaamuna mittari näytti +9. Maksimi-minimimittarin mukaan lämpö on ollut elokuussa alimmillaan ulkona +6.7 ja kasvarissa +7.4.

Kurkkuja alkoi kypsymään jo kesäkuussa niin runsaasti, että niitä riitti muille jaettaviksi. Elokuussa on kypsynyt vain harva kurkku, vaikka kukkia on vielä jonkin verran. Huomasin yhteen kurkkulaatikkoon pesiytyneet muurahaisia, mikä piinasi selvästi kurkkuja. Kurkku lähti kompostiin ja muurahaiset luontoon.

Omena Valkeakuulas


Runsaasta omenasadosta on jo uutisoitukin. Omenia on puissa paljon, joskin enemmän pienikokoisia. Omppuja olisi kannattanut harventaa jo paljon aiemmin. Nyt puut tekevät sitä ihan itse. Valkeakuulas pudottaa omppuja maahan aika reippaasti. Pyrin keräämään pudokkaat joka päivä. Osa pudokkaista menee suoraan kompostoriin, sillä valkeakuulas ohutkuorisena pilaantuu helposti pienestäkin kolahduksesta. Jonkin verran on myös muumiotautia, mutta kenties muita kesiä vähemmän.

Omena Huvitus


Toistaiseksi en ole vielä omppuja liiemmin säilönyt. Yhden kannellisen omenapiirakan tein viikonlopuksi. Valkeakuulas ja Huvitus ovat mainioita piirakkaomenoita pehmeälihaisuuden vuoksi. Paistuessa omenat muuttuvat hillomaisiksi.


Omenoista tykkäävälle runsas sato on juhlaa. Mikä ilo onkaan käydä aamulla hakemassa rouskutettavaa omien puiden alta. Tähän vuodenaikaan ei tarvitse eikä kannata tuoda kaupasta hedelmiä. Syödään omia.

Tarkoitus on pilkkoa omenoita pakkaseen. Ehkä teen niistä myös hilloa tai hilloketta. Todennäköisesti annan omppuja myös muille, sillä neljän puun verran satoa ei meillä säilöttynäkään syödä. 

Aronia


Aronioitakin on nyt oksat notkuen. Mustarastaat ovat lopettaneet mullan ja karikkeen kuopimisen. Nyt ne napsivat aronioita ja ampuvat sinililoja kakkakasoja ympäriinsä. 


Aronia on ravinteikas marja, joskin sen maku ei kaikkia miellytä. Ajattelin yhdistää aronian ja omenan hillokkeeksi. Ehkä mehuksikin. Lähipäivinä aion laittaa aronialiköörin alulle. Pitää vain ehtiä hakemaan Alkosta kirkasta yhdeksi liköörin ainesosaksi. 

Ohjeita on useita, joista yksinkertaisin on

1 kg aronioita
1 kg sokeria
1 l kirkasta alkoholia (vodkaa tai koskenkorvaa)

Laita ainekset suureen lasipurkkiin ja anna purkin olla vuorokauden huoneenlämmössä.
Siirrä purkki kylmään 3 kuukaudeksi. Aluksi juomaa on hyvä sekoittaa, jotta sokeri sulaa ja sekoittuu tasaisesti. Lopuksi siivilöi marjat pois ja pullota likööri.

Kultapallo hakee tukea koristeompusta.

Listoista tykkäävänä ihmisenä minulla on myös kasvattamistani hyötykasveista tietoa useammalta vuodelta. Koen hyödylliseksi laittaa ylös kylvämiseen ja istuttamiseen liittyviä tietoja. Samoin näin loppukesästä kirjoitan huomioita kustakin kasvista, kasvukäyttäytymisestä, satoisuudesta sekä ilman muuta kommentteja, kuinka suhtautua niihin tulevina vuosina. Turha kasvattaa jotain, joka ei menesty tai jota ei tule käytettyä.

Toisessa penkissä kultapallo kaulailee koristeomppu Musta Rudolfia.

 

Huteja tulee joka kesä. Se on selvä. Sääolosuhteilla on suuri merkitys kaikessa kasvattamisessa. Samoin omilla kesäaikatauluilla. Jos puutarhuri lentää liihottaa pitkin maita ja mantuja, kasvatettavat jää liikaa oman onnensa nojaan. Hyötykasvitkin tarvitsevat hoivaa ja rakkautta pitkin kesää. 

Sorbus aucuparia - Pihlaja 

 
Jatkakaamme elokuuta kesäisin mielin.


19 kommenttia:

  1. Ihan hyvä sato teillä on tullut, vaikka kaikki ei aivan aiempien vuosien mukaista ollutkaan. Hyvä idea tuo, että otetaan pihalta suoraan syötäväksi ja ostetaan talvella sitten kaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin ihan tyytyväinen tämän kesän satoon. Vaihtelua riittää joka vuodelle. Aina on jotain, joka ei menesty ja taasen niitä, jotka tuottavat yltäkylläisesti. Ilman muuta paras tapa hyödyntään oman pihan kasvatuksia on suoraan pihasta pöytään.

      Poista
  2. Olipa mukava lukea mitä kaikkea olette tehneet ja mitä antimia saaneet omasta puutarhasta. 🍅🍏 Ihmeellinen auringonkukka ja ihmeellinen sivuosasto paprikassa! Mukavaa kun nyt sataa, toivottavasti teilläkin 💦

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita, että jaksat ahkerasti käydä lukemassa ja kommentoimassa juttujani.
      Auringonkukka 'Astra Gold' on minusta tosi upea ilmestys. Paprika taasen tuotti iloa ja ihmetystä.
      Meillä satoi eilen iltapäivästä lähtien yön saakka. Välillä vettä tuli aivan kaatamalla. Eipä tarvitse mitään vähään aikaan kastella.

      Poista
  3. Onpa upeaa satoa ja muhkeat autingonkukat.

    Minä en ole tajunnut tuota aroniaa hyödyntää ollenkaan ja närhet ovat aina ne popsineet suurella ruokahalulla 😏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma piha tuottaa ihmeen paljon satoa, mikä ilahduttaa paljon.
      Meiltäkin aronia jää monena vuotena rastaiden käyttöön. Sitten on taas vuosia, jolloin hyödynnän sitä paljonkin. Aroniahan on ravintoarvoltaan oikea supermarja. Suosittelen kokeilemaan vaikka pienessä määrin.

      Poista
  4. Hyvää ja maukasta satoa olet saanut ja se on aina kiitoksen aihe! Vesiheinä ja porkkanat on sellainen yhdistelmä, että en oikein tykkää! Meillä vesiheinää oli sen verran, että pienet porkkanan taimet jäivät alle, kun en ehtinyt apuun, no hiukan porkkanaa tulee ja lisää sitten kaupasta. Kaikki oma sato kesäaikaan ja syksylläkin on ihanaa ja kesäkukat silmän ja sielun iloksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan porkkanan kanssa vesiheinä on aivan karmea yhdistelmä. Ehdin kitkeä porkkanapenkkiä hiukan ennen vesiheinän ryöpsähtämistä. Sitten vesiheinä pääsi ottamaan vallan, jolloin porkkanan löytäminen sieltä uumenista oli työlästä. Porkkanahan sen kisan hävisi. Ensi vuonna täytyy olla tarkempi.
      Käytän porkkanaa aika paljon ruoanvalmistuksessa ja niitä napostellaan meillä sellaisenaankin. Onneksi hyvää kotimaista porkkanaa saa kaupasta.
      Minun satoni himmenee sinun runsauteesi verrattuna. Itse kasvatettu maistuu taivaalliselta, vaikka vähäisemmissäkin määrissä.

      Poista
  5. Ihanan paljon ja monenlaista satoa. Olen samaa mieltä: perunoita on hyvä olla niin paljon, että saa uusia herkkuperunoita koko kesän. Vaikka kaupan uudet perunat ovat myös hyviä, ei mikään vedä vertoja juuri nostetulle, lähes puhtaalle kullankeltaiselle mukulalle, vähän vain multia huuhtaisee pois ja kattilaan.
    Aroniassa on tosiaan runsaasti marjoja. Olen kerännyt niitä suoraan pakkaseen, siellä niiden maku vähän loivenee, ja laitan niitä aamiaisjogurtin sekaan. Vaikka vähän ne silti edelleen irvistyksiä aiheuttavat, mutta ovat niin terveellisiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä viljelyksiä katsellessa tulee miettineeksi, onko näistä mitään iloa. Aivan varmasti on, se on vuosien myötä huomattu.
      Kyllä vain ne omasta maasta nostetut perunat ovat suurta herkkua. Ihmeen monta ateriaa yhden lavakauluksen sadosta on jo syöty ja muutama vielä syödään. Miten ovatkaan niin puhtaita ja kullankeltaisia.
      Minäkin laitoin muutaman pussillisen aronioita pakkaseen, kun likööriin ei kaikki kerätyt menneet. Hiukan kohmeisina aroniat ovat mainioita aamupuurossa tai -jugurtissa. Totta sekin, että maku vaatii totuttelua ja aiheuttaa ylimääräisiä irvistyksiä.

      Poista
  6. Tätä juttua lukiessani nyökyttelin moneen kertaan, sillä meillä on hyvin yhteneväiset ajatukset ja kokemuksetkin. Minäkin kasvatan vain kesäkauden käyttöä varten en kellariin säilöttäväksi. Tietysti pakasteeseen tulee säilöttyä ja muutenkin jalostettua, mutta en enää tässä elämän vaiheessa yritä saada koko talven satoa kellariin. Yhä tarkemmin mietin, mitä me itse käytämme ja laitamme ruoaksi … ja niitä sitten kasvatan enemmän. Toki kokeiluja tulee tehtyä, mutta parempi, että niiden osalta pitää määrät ensin vähäisinä, jotta saa käsityksen ko. kasvista. Ehkä tähän päätökseen vaikuttaa myös se, että puutarhassa on tekemistä paljon ja pitää säästää voimia (esim. kastelu). Ymmärrän myös, että taidan olla itse enemmän estetiikan kuin tuotannon perään. Varmasti tilanne olisi toinen, jos valtakunnassa iskisi hätätila ruoan suhteen. Olen aikoinaan kasvattanut isolla kasvimaalla perunat, porkkanat ym. koko talveksi, joten sekin vaihe on koettu. Riittävän paljon olen viettänyt aikaa maakellarissa lajittelemassa hyvien pottujen seasta mätäneviä pois. Sitä ei voi vanhassa maakellarissa vältää, kun säilöttyä satoa on paljon.
    Nautitaan siis tästä elämän vaiheesta ja kasvatetaan myös kukkia ja sopiva määrä mieleistä kasvatettavaa herkuteltavaksi. Aurinkoista elokuuta ystäväni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla vanhemmilta peruttuja ajatuksia säilöä ja säästää kaikkea vähintäänkin pahan päivän varalle. Niistä malleista on vaikea muuttaa suuntaa. Sinulla varmasti vielä vaikeampaa, kun iso tila on tuottanut runsaan sadon, jonka tarkoitus on ollut kattaa ruokavaranto kuukausiksi eteenpäin. Huomaan jatkuvasti, kuinka kahden hengen taloudessa ei vain niitä säilöntävarastoja millään ehdi käyttää. Eikä ole järkevääkään hillota ja pakastaa valtavia määriä kaikenlaista. Onneksi voin antaa satotuotteita lapsille. Pojan kerrostaloasunnossa on varsin pieni pakastin, joten hän tapaa viedä marjoja ja mehuja täällä käydessä.
      Kasvimaata tyhjentäessäni olen miettinyt kukkien lisäämistä jatkossa hyötykasvien sijaan. Estetiikkaa ei sovi väheksyä. Se on silmän ja sielun ruokaa, jota on syytä tankata kesän ajan talvella muisteltavaksi.
      Kiitos ihana puutarhaystäväni. Toivotan sinulle aurinkoista elokuun viikonloppua!

      Poista
  7. Oho, siellä on laatikot jo tyhjinä! Hienosti olet satoa saanutkin. Eipä tavallisella puutarhalla pysty koko sukua ruokkimaan. Minusta on kiva, että edes jotain voi hakea omalta takapihaltaan. Tulee muka kauhean omavarainen olo😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatikot ovat tyhjentyneet tavallista aikaisemmin. Sato on ollut oikein hyvä, mikä itse asiassa joka vuosi yllättää. Keväällä kylväessä tulee miettineeksi, onko tästä mitään hyötyä? Vaan enpä niitä hyötykasveja pelkän sadon vuoksi laita. Kyllä siinä mukana on kokeilunhalua, onnistumisen odotuksia, kasvun seuraamista ja mitä lie muita ajatuksia.
      Varmaan kasvattamisen taustalla on tarve omavaraisuuteen. Minun omavaraisuuteni saattaisi täyttyä muutamalla ruohosipulimättäällä kasvimaan reunalla. Herkullista, helppoa ja kukkiessaan kaunista. Enpä muista, olisinko koskaan ostanut ruohosipulia kaupasta.

      Poista
  8. Puutarhablogit ovat olleet hiljaisia, vai kuvittelenko vain. Onneksi kirjoitteket usein, on sentään mitä lukea ja kattavasti!

    Onko sinulla punakaneli omenapuu? Havittelen vielä syysomenaa, ja jäi vähän harmittamaan kun keltakanelin laitoin pois, tosin nuori puu ja lahovaurio. Onko kokemusta keltakanelista? Onko maussa tai kasvutavassa eroa? Pilarilajikkeenakin mietin, mutta eihän se ole kuin iso puu... tosin en tiedä jos ei tilaa ole ja puita vielä keräilee. Onko sulla muuten pilariomenaa ja mitä mieltä olet jos vertaat sitä normaaliin puuhun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kuvittele. Moni puutarhablogi on hiljennyt tai julkaisee juttuja aiempaa harvemmin. Jotkut ovat siirtyneet Instaan. Itse tykkään kirjoittamisesta ja siihen tämä blogi antaa hyvät eväät. Saa jutella samanmielisten ihmisten kanssa kiinnostavista asioista.
      Meillä kasvaa punakaneli, Huvitus, valkeakuulas ja syysomena, jonka nimestä en ole varma. Se saattaa olla Åkerö. Minun on pitänyt käydä Lohjansaaren Fruticetumissa, josta saattaisin saada nimen syys/talviomenalleni. Minulla ei ole kokemusta keltakanelista. Punakanelista tykkään, se on hyvän makuinen ja terve puu. Pilariomenaa meillä ei ole. Pienessä pihassa se varmaan toimisi hyvin, sillä tavallinen omenapuu kasvaa vuosien mittaan isoksi puuksi, myös leveydeltään.

      Poista
  9. Teillä on kaikenlaista satoa, kuten odottaa saattaa. Osaat ja haluat myös hyödyntää kaiken mahdollisen.
    Lapsuudenkodissani oli niin älytön määrä omenapuita, että kukaan ei olisi pystynyt kaikkea käyttämään. Niitä puiden alle pudonneita piti kantaa ämpäritolkulla tunkiolle. Nyt olin iloinen, kun meidän 2 pikkupuusta tuli vain vähän omenoita. Keitin ne jonkinlaiseksi hilloksi, kun alkoivat tipahdella jo puusta.

    VastaaPoista
  10. Vau mikä sato. Kyllä oma kasvattamat maistuvat paljon paremmille kuin kaupasta ostetut.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!