Kesäisen lämmin toukokuun päivä

Tänään on ollut niin helteistä, että päivä on mennyt lähinnä lorvailun merkeissä. Pesin kyllä kaksi koneellista pyykkiä, mutta konehan ne hoiti ja minä vain ripustin narulle tuulessa liehumaan. Ja hetkessähän nuo kuivuivat. Istuin pihapöydän ääressä askartelemassa onnittelukortteja ja välillä vain siirtelin Juuso-kissaa varjoisampaan paikkaan. Aikansa se jaksoi viihtyä omenapuun alla, mutta auringon siirtyessä sen makuupaikalle, se hermostui ja halusi sieltä pois. Ymmärrän hyvin, sillä varjossa meidän mittari näytti 22 astetta, auringossa lienee siis ollut huomattavasti enemmän.

Juuso varjoa etsimässä tuijan alla - ja alareunsasssa selvästi vuohenputki.

Juuso on vaihteeksi keksinyt ihan kelvollisen varjopaikan täältä yläpihalta. Viime kesänä sillä oli tapana maata "kielometsässäni", jolloin kielot ruttaantuivat parhaassa kukintavaiheessa. Ja kyllä kissa tykkäsi myös sammalleimu-maksaruoho -matosta ja jokunen liljakin joutui patjamateriaaliksi. Mitä silmäni tässä kuvassa näkevätkään! Alareunassa on aivan selvästi vuohenputki. Niitä on jostain ilmaantunut pihallemme ja viime vuonna löysin ensimmäiset myös tästä penkistä. Kohta lähden pihalle nyhtämään kuvan yksilön pois niin tehokkaasti kuin se vain on mahdollista. Todennäköisesti sillä on kavereita, joten niille myös kyytiä.

Kielon nuput - ja siitepölyä täälläkin

Tässä on taas hyvä esimerkki kasvimaailman naamioitumiskyvystä. Voikukka on lyöttäytynyt Kevätvuohenjuuren joukkoon ja ilmeisesti kuvittelee, ettei tulisi löydetyksi. Kuinkas ollakaan, kuljin parhaillaan tästä ohi voikukkaraudan ja ämpärin kanssa ihan tietyissä aikomuksissa. Viime kesänä ryhdyin poistamaan voikukkia nurmikolta ja missä niitä nyt sattui kasvamaankaan. Niillä kun on ollut ikävä tapa siirtyä myös kukkapenkkeihin. Kovin montaa voikukkaa ei ainakaan toistaiseksi ole nurmikolle noussut kukkimaan. Varmasti vielä nousee, mutta huomattavasti pienemmällä työllä nyt pääsen. Tietenkin naapureilla kasvaa edelleen voikukkia ja sieltä niitä siemeniä lentää meillekin. Voikukka on ihan kaunis kukkiessaan, ei siinä mitään. Liikaa ja vääriin paikkoihin levitessään se on kuitenkin rikkakasvi, joka kasvattaa juurensa Kiinaan saakka. Siis kukkikoon, kunhan ei kuki minun pihallani.

Helena Laurikainen: Tanssin loppu

Ystävälläni oli huhti-toukokuun ajan taidenäyttely Espoossa, Jorvin sairaalan ala-aulassa. Kävin näyttelyn avajaisissa ja äitiäni sairaalassa käyttäessäni kuljin joka kerran esille ripustettujen taulujen ohi. Minua miellyttäviä tauluja oli useita, mutta taidemesenaatin ura vaatisi vähän enemmän kahisevaa, mitä minun kukkarostani yleensä löytyy. Varasin itselleni näyttelyn pienimmän akryylityön, nimeltään "Kissa puussa". Se kissahan siinä viehätti - kissaihminen kun olen. Helenan purkiessa näyttelyään viikko sitten, lähdin noutamaan kissatauluani. Monta maalausta hän oli näyttelystään myynyt. Juuri niitä, jotka minuakin ihastuttivat. Jäljellä oli kuitenkin tämä Tanssin loppu, joka puhutteli minua heti sen nähdessäni. Ja sille sattui olemaan kodissamme sopiva paikka sinisine värisävyineen. 

Aikoinaan monet ranskalaiset taiteilijat hankkivat itselleen viiniä ja leipää antamalla maksuksi maalauksiaan. Ei esimerkiksi Vincent Van Gogh tiennyt, miten arvokkaiksi hänen taulunsa myöhemmin tulisivat. Helena ei nyt ollut aivan viinin ja patongin tarpeessa, mutta varsin edulliseen maksusopimukseen hänen kanssaan pääsimme ja niin tuo taulu matkasi tänne kotiini. Ja kenties hänenkin työnsä ovat joskus myös rahassa mitattuna arvokkaita.

Helena Laurikainen: Kissa puussa

Radiosta tulee parhaillaan perjantai-illan tapaan Puhelinlangat laulaa. Mummomusiikkia kenties, mutta siitä tulee aina kesäviikonlopun tunnelma. Ikään kuin olisin valmistelemassa mökille lähtöä saunanlämmitys ja vedenliplatus laiturin alla mielessäni. Ei ole minulla mökkiä eikä laituria, jonka alla laine liplattelisi. Sellainen tunnelma kuitenkin valtaa minut kuunnellessani Puhelinlankojen laulua ja tulen hyvälle mielelle. Tulee sieltä muutakin kuin tangoja, nykyisin varsin monipuolista musiikkia. Vanhoja rockin klassikoita, tämän päivän kotimaisia naislaulajia (Suvi Teräsniska, Chisu, Annan Puu ym.) ja paljon muuta. .

Mukavia aikaansaannoksia

Varjoliljakin on saanut osansa siitepölystä

Kevät on muuttunut kesäksi ja piha kutsuu luokseen. Niinpä tämä tietokoneen ääressä istuminen on jäänyt minimiin, sillä illan tullen ei enää välttämättä jaksa ryhtyä kirjoituspuuhiin. Sää ei enää voisi hienompi olla ja siitä olemme Ukkokullan kanssa nauttineet piha-aherruksen lomassa lintujen laulua kuunnellen ja kaikkea vihreyttä ympärillämme ihaillen. Jos nyt miinuksia on pakko etsiä, niin siitepölyä saisi olla vähemmän. Sitä on ihan joka paikassa ja kaikki pinnat ovat puhdistuksen jälkeen hetkessä kellanvihreän pölyn peitossa. Myös hyttyset ovat ilmaantuneet kiusaksemme ja ne tuntuvat olevan todella kiukkuisia.

Tänään saimme vihdoin viljelylaatikot paikoilleen. Valmiina ne ovat olleet jo jonkin aikaa, mutta ensin piti odottaa maan kuivumista, jotta sitä pääsisi muokkaamaan. Ukkokulta rakensi laatikot raakalaudasta ja sen jälkeen hän käsitteli ne tervalla. Täytyy sanoa, että laatikot näyttävät varsin tyylikkäiltä. Asettelimme ne kasvimaalle ja upotimme yhden laudan verran muuta maata alemmaksi ja lapioimme niihin multaa. 

Nurmikonleikkaamisen helpottamiseksi laitoin vasemman puolen pitkän sivun reunukseen suodatinkankaan, kiviä ja hiekkaa. Näin ruohonleikkurin pyörä voi kulkea hiekka/kivi- reunuksen päällä ja reunus pysyy siistinä. Käytäville laitoimme kasteltua sanomalehteä ja sen päälle oksahaketta. Ensin pohdimme käytävien kattamista suodatinkankaalla ja kivituhkalla, mutta se tuntui kovin lopulliselta ratkaisulta. Päädyimme sanomalehti-hake -vaihtoehtoon ainakin tämän kesän osalta. Meille ei enää tule jokapäiväistä sanomalehteä ja harmikseni laitoin kaikki lehdet viikko sitten lehtikeräykseen. Niin sitten kävi, että sanomalehdet loppuivat käytävän kattamisessa ihan kesken. Onneksi naapuri oli kotona ja häneltä saimme pinon käyttökelpoisia lehtiä. Olisi ollut harmi jättää urakka kesken, varsinkin kun olimme molemmat Ukkokullan kanssa orientoituneet siihen, että tänään viljelylaatikot saadaan paikoilleen ja ympäristö valmiiksi.

Koska kasvimaa on ollut lähinnä Ukkokullan aluetta, jaoimme laatikot 3/1 eli minä saan yhden käyttööni. Ajattelin laittaa sinne ainakin tilliä ja persiljaa sekä kehäkukkaa. Muusta en vielä tiedä

Ukkokulta on harjoittanut kasvimaallamme vuoroviljelyä ja ainakin näyttää, että multa on aika hyvää. Sinne on vuosien mittaan kärrätty  kompostia ja rikkaruohojen määrä on oleellisesti vähentynyt. Lähinnä juolavehnää tuntuu joka vuosi tulevan, mutta kuivina kausina siitä on ollut jopa hyötyä maan varjostajana ja kosteuttajana. Katsotaan nyt, mihin noiden laatikoidemme kanssa joudumme, mutta ainakin ne ovat selkäystävällisempiä.

Jollen nyt suorastaan hykertele niin ainakin tunnen suurta tyytyväisyyttä, koska muutaman päivän aikana olemme saaneet hyvin paljon aikaan. Vihdoin sain viikonvaihteessa tämän Ruusukivipenkiksi kutsumani kukkapenkin reunustettua. Tai en ihan, sillä toisessa päässä on pieni pätkä tekemättä, kun aika ei enää riittänyt, mutta sen ehtii. Perennojen osuus on nyt tehty. Kaivoin tällekin kukkapenkille reunukseksi ensin syvennyksen, jonka katoin suodatinkankaalla. Päälle ladoin kiviä ja vielä kivituhkaa, jota kenties joudun myöhemmin lisäämään, kun sade sitä painaa ja tasoittaa. Penkissä on kasvamassa Päivänliljaa, Unikkoa, Valkotäpläpeippiä. Ja tuolla päässä Mökinruusua ja vaaleanpunaista juhannusruusua.

Ruohonleikkurin kunnostusta odotellessa Mökinruusu on lähtenyt vaeltamaan kukkapenkistä isoon maailmaan. Eikä sen tarvitse yksikseen nurmea valloittaa, sillä myös kriikunat ovat aika epeleitä tekemään juuriversoja. Tänään kuitenkin Ukkokulta sai ruohonleikkurin siihen kuntoon, että saatoin suorittaa kesän ensiajelun pitkäksi venähtäneen nurmikon turmioksi. Siinä sai kyytiä niin ruusun kuin kriikunankin taimet. Ja myös ne Rentoakankaalit, jotka tekevät tutkimusmatkaansa nurmikolle. Heti tuli huomattavasti siistimmän näköistä, vaikkakin minusta koko nurmikko kaipaa kunnostusta. Se on muuttunut muhkuraiseksi ja osin hyvin sammaloituneeksi. Sammal on kyllä kauniin vihreää, mutta siinä tuppaa kuitenkin kasvamaan korsi siellä ja toinen täällä, joten ei sekään jatkuvasti hyvän näköisenä pysy.

Tästä nurmikon taimikasvattamosta olen useammankin akankaalin siirtänyt parempaan paikkaan. Suoritettuani aamuisen nurmikonleikkuun, akankaalit hukkuivat melko hyvin vihreään nurmeen. Olisihan minulla paikkoja, joihin akankaali mahtuisi leviämään, mutta kaikki aikanaan. Miten nyt tuntuukin, että varsin moni osa puutarhaani kaipaa lapiota ja uusia suunnitelmia. Kun yhden kohdan saa mieleisekseen, voikin jo aloittaa seuraavan kohteen, ja seuraavan, ja seuraavan...

Lemmikit ovat aloittaneet kukintansa. Kukkapenkissä ei vielä kovin montaa auennutta kukkaa ole, mutta naapurin aidan vierustalla on aurinkoinen paikka, jossa Lemmikit aina ensimmäisenä avautuvat. Jännää, miten yhdessä varressa saattaa olla kolmenväirisiä kukkia: sinisiä, liloja ja valkoisia. Sieltä aidan vierestä olen lemmikkejä kukkapenkkiin siirtänyt ja kovin hyvin ovat viihtyneet. Jopa niin hyvin, että syksyllä olen aika surutta niitä suorastaan repinyt kompostiin. Tuppaavat valtaamaan liiaksikin maata itselleen. Lemmikki on oikeastaan yksinkertaisen kaunis, herkkä kasvi. Lemmikin sininen, helppo ymmärtää.

Nyt näitä kukkijoita tulee päivittäin lisää. Omenapuissa on aika paljon nuppuja ja toivoa saattaa, ettei tule hallaa pilaamaan kukkimista. Kriikunoissa kukat ovat jo auenneet, mutta niitä tuntuu tänä vuonna olevan edellistä vähemmän. Lisäksi yksi kolmesta kriikunasta näyttää voivan huonosti. Jo viime vuonna siitä kuoli yksi iso oksa ja nyt toinen samanmoinen. Pari talvea sitten jänöjussi naposteli kriikunan runkoa, joten olisiko sillä osansa. Jos on jotain huonoa, aina myös hyvää eli kolmas kriikunani kukkii ensimmäisen kerran ihan kunnolla. Se on istutettu myöhemmin ja tuntuu olevan vähän hitaanlainen. On meillä neljäskin kriikuna, jonka olen istuttanut yläpihan Pikkupuutarhaan. Pikkupuutarha sijaitsee talon ja tien välissä. Se on syntynyt vähitellen, kun paikalta kaadettiin pois ensin isot kuuset ja sitten poistin vähitellen myös nurmikon. Muutama kesä sitten rakensin Pikkupuutarhaan kävelypolkuja, ettei tarvitse kasvien päällä talloa. Pikkupuutarha on edelleen suunnittelun ja työn alla. Se etsii vielä muotoaan.

Tämä valkea maanpeitekasvi on muistaakseni Kaukasian pitkäpalko. Oikeastaan sen lehdistö on kukkaakin kauniimpi vihreine valkosävytteisine lehtineen. Minulla tämä kasvi ei tunnu leviävän kovin tehokkaasti, sillä se on pysytellyt tässä samassa rinnenurkkauksessa vuosikausia melko samanlaisena. 

Tulppaanit alkavat jo lopetella kukkimistaan puutarhassani. Minulla ei kovin paljon tulppaaneita edes ole. Innostus johonkin kasviin tuppaa tulemaan syklittäin. Joinakin vuosina kiinnostaa jokin tietty kasvi erityisesti, mutta kiinnostus saattaa hiipua tai siirtyä kokonaan johonkin toiseen kasviin ja palata jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Onneksi tarjontaa on niin paljon, ettei vaihtoehdoista ole pulaa.

Särkynyt sydän on kyllä tavattoman kaunis kukkiessaan. Aiemmin särkynyt sydämeni kasvoi yläpihalla hiukan liiankin varjoisassa paikassa. Kaivoin sen ylös ja siirsin tähän uuteen kiemurapenkkiin toissa kesänä. Juurakko oli valtava ja niinhän siinä kävi, että siitä jäi osa yläpihan penkkiin, josta se on pongaissut jälleen kasvamaan. Ihan hyvä. Jos siinä viihtyy niin viihtyköön. Ylipäätään minun kukkapenkkini ovat mallia "sitä sun tätä". Tarkoitus on ollut tehdä oikeaoppisia istutuksia, jolloin korkeat kasvit olisivat takana ja siitä sitten mataloituisivat etureunaa kohti. Malttamattomuuksissani olen kaivanut jonkun mielestäni huonossa paikassa olevan kasvin ylös ja siirtänyt toisaalle. Tai se ei ole menestynyt. Tyhjään paikkaan olen tyrkännyt jonkun muun kasvin. Niin sitten kukkapenkeistäni on tullut "sitä sun tätä" -penkkejä. Niitä voisi tietenkin nimittää gottage garden -tyyppisiksi. Olkoon "sitä sun tätä" -tyyppiä ja ihan vapaita sellaisia.

Jos on nyt katseltavaa, on myös nuuhkittavaa. Talon päädyssä kasvava Tuomi aloitti kukintansa viikonvaihteessa. Tuomi on kasvanut valtavaksi ja parhaiten sen kukinnan näkee menemällä tielle, jonne paljon taloa korkeammalle kurkottava tuomi näkyy täydessä kukassaan. Pihalla istuessa tuuli tuo kukkien tuoksun. Maljakkoon en tuomen oksia kerää, sillä sisällä tuoksu muuttuu kyllä haisuksi. Meidän tuomemme ei ole koskaan kääriytynyt kehrääjäkoin harmaaseen verkkoon. Ja nyt sitten pitäisi koputtaa puuta, ettei niin tapahtuisi nytkään.

Myös Norjan angervoja pihallamme on monessa paikassa. Niiden tuoksusta pidän kovasti ja tänä vuonna voisi ajatella jopa muutaman oksan leikkaamista maljakkoon, sillä aion siivota osin risuisiksi muuttuneita puskia leikkaamalla. Haluan kuitenkin nauttia kukinnasta ja angervohan kestää kyllä hyvin alaskin leikkaamista. Onhan sen valloittama alue sitten vähän aikaa hiukan ankea ja aukea, mutta pian pensas taas puskee vihreänä ja entistä ehompana.

Mahonia olla möllötti monta vuotta ja ehdin jo ajatella, että taitaa olla aika tylsä kasvi. Nyt se on innostunut kukkimaan. Tänä vuonna vielä edellistäkin runsaammin. Kukinnan jälkeen se kasvoi ja teki viime vuonna runsaasti uusia lehtiä, joten ehkä niin käy nytkin. Sitkeydestä Mahonia ansaitsisi kunniamerkin, sillä lumi kohtelee sitä armottomasti. Toisaalta paksu lumikerros voi myös olla sen selviytymisen tae. Lumi peittää, lämmittää ja suojelee mahoniaani.

Juuso köllötti yläpihalla Vuorenkilpien alla koko sen ajan, kun Ukkokullan kanssa ahersimme viljelylaatikoita kasvimaalle. Saatuamme homman valmiiksi, kissa halusi käydä arvioimassa työn laatua. Sillä on ollut tapana lannoittaa kasvimaata ja siten lennättää istutettuja siemeniä ja taimia pitkin nurmikkoa. Jätimme sille multatilaa laatikoiden ulkopuolelle, ja arvattavaksi jää, innostuuko se kuitenkin kiipeämään laatikoihin. Nyt se ei sitä tehnyt, vaan istui ajatuksiinsa vaipuneena nurmikon reunalla kaukaisuuteen katsellen.

Tämä päivä ei ole ollut aivan niin lämmin kuin eilinen, mutta ihan riittävän kuuma tuli multaa lapioidessa ja kiviä kärrätessä. Iltapäivällä virisi taas navakan puoleinen tuuli, joka parhaillaankin kilkuttaa terassin tuulikelloa. Ehkä tuulinen sää kuuluu luonnonjärjestykseen, jotta kaikki siitepöly lentäisi mahdollisimman laajalle mahdollisimman tehokkaasti.

Lämmin, aurinkoinen kevätpäivä

Tänään on ollut aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Niin, kevätpäivä, olemmehan vielä toukokuussa. Aika on mennyt siivillä pihalla puuhatessa ja nyt tuntuu, että huomaamatta kasvot olisivat saaneet aurinkoa. Shortseissa ja T-paidassa tuli tuolla touhuttua. Kävin aamupäivällä läheisellä puutarhalla ostamassa muutamia kesäkukkia. Voi, miten ihania kukkia oli tarjolla. Meinasi taas harkinta pettää pahasti.

Koivunkukintojen maahan laskeutuminen lienee vähenemään päin. Pesin olopihan terassit vihreänkeltaisesta siitepölystä ja jonain päivänä ne pitäisi vielä käsitellä puuöljyllä. Homma kerrallaan, enempää ei ehdi eikä jaksa. Pitänee ryhtyä annostelemaan työtehtäviä vähän pienemmällä kädellä, jotta aikaa jää myös nauttimiseen. Useimmiten lähden illansuussa kiertämään puutarhaan, koska auringon siirtyessä metsän taakse, tulee parempia valokuvia. Naapuriston ihmiset hidastavat tahtiaan ja äänet vaimenevat. Mustarastas tapaa laulaa jonkun lähipuun latvassa ja sitä on mukava kuunnella.

Tulevalle viikolle on luvattu hienoja ilmoja, mutta valitettavasti tässä elämässä täytyy tehdä muutakin kuin liihottaa kukkien keskellä. Eiköhän tämän päivän aurinkoannoksella sentään jaksa taas vähän eteenpäin.

Tuulisena päivänä

Tänään aloitin puutarhapäivän haravoimalla kolme ämpärillistä koivunkukintoja kompostiin ja navakka lounaistuuli toi niitä maahan koko ajan lisää. Ei ole ihme, jos allergikot niiskuttavat. Iso pihakoivumme on mestari roskaamaan, mutta tällaista kukintomäärää en kyllä ole aiempina vuosina nähnyt. Meillä oli joitakin vuosia sitten koivun lähistöllä piha-allas. Kyllästyin sen jatkuvaan siivoamiseen; koivunoksia, kukintoja, siitepölyä, siemeniä ja lehtiä. Pumppu tukkeutui ja vesi piti vaihtaa, jotta se ei alkaisi haista. Lopulta kaivoin altaan pois. Veden solina oli mukavan rauhoittava ääni ja vesiallas houkutteli pihalle sammakoita. Lopulta altaasta oli kuitenkin enemmän työtä ja harmia kuin iloa, joten se sai mennä. Olisin jo kypsä kaatamaan tuon koivun, sillä rännit ovat aina täynnä moskaa ja tiilikattoakin roskamäärä sammaloittaa. Idea pitäisi vielä myydä Ukkokullalle. 

Jos on koivu tänä vuonna tuottelias niin sitä on myös vaahtera. Viime vuonna maahan pudonneet siemenet ovat itäneet erinomaisesti ja pieniä vaahteralapsia on puutarhassa ihan kaikkialla. Käytin pelkästään niiden nyppimiseen tänään tunnin ja vain muutaman päivän päästä niitä jälleen kurkottaa kukkapenkeissä perennojen keskellä. Yhtään enempää en enää kaipaa vaahteroita, sillä nuo olemassa olevat pitävät kyllä huolen syksyisen keltaisesta pihasta. Mielenkiintoista, miten tanakasti pienet vaahteranalut ovat kiinnittyneet maahan. Joitakin piti oikein voimallisesta nyhtäistä saadakseen ne juurineen ylös. Ja harvinaisen hyviä naamioitujia ne myös ovat. Aina vain löytyi lisää, vaikka jo kuvittelin muutaman paikan täysin läpikäyneeni.

Voikukkien lisäksi myös Ahomansikka on kukassa. Niitä pihallamme on siellä täällä ja aika hyvän marjasadon keräsin viime kesän aikana. Jossain puutarhaohjelmassa sanottiin kerran, että ahomansikka on erinomainen maanpeitekasvi. Niin on. Se lähettää sateliittejaan pitkiä lankamaisen ohuita "rihmoja" myöten uusiin paikkoihin.

Parhaillaan joku naapuri kuuluu leikkaavan nurmikkoa. Totesin myös meidän nurmemme kaipaavan jo leikkaamista, mutta ruohonleikkuri ei toimi. Jo syksyllä se osoitti uupumisen merkkejä, mutta silloin Ukkokulta sai sen toimimaan. Talvi lienee ollut leikkurille rankka, kun se ei inahtanutkaan kellarin pimeydestä ulos kannettuna. Ukkokultakin näyttää siltä, ettei häntä tänään kiinnosta laisinkaan mekaanikon hommat. Makaa sohvalla dekkariin uppoutuneena. En taida tänään asiasta sanoa mitään, mutta ehkä huomenna... Ajatus on jollain aikavälillä vähentää nurmikon määrää merkittävästi, sillä se kaipaisi ilmeisesti perusteellista kunnostusta. Sammaloituminen on lisääntynyt ja rentoakankaali pyrkii valloittamaan omaa lohkoaan nurmikosta.

Eilen Juuson kanssa metsässä kävellessäni huomasin Ketunleivänkin jo kukkivan. Siitä tulee aina lapsuus mieleen

Juuso inhoaa tuulista säätä ja niinpä se tulikin heti aamu-ulkoilun jälkeen takaisin sisälle ja tassutteli perähuoneeseen nokosille. Kävin sitä rapsuttamassa ennen ulos menoa ja sen verran katti nosti päätään pielukselta, että saattoi haukotella oikein leveästi. Sitten taas uni maistui. 

Puutarhaportti kaksi päivää sitten eli keskiviikkona 16.5. Vaikka silmin katsoen luonto näyttää jo hyvin vihreältä, kameran objektiivin kautta on vielä paljon paljasta. Tuota vasemmalla olevaa yksilöä lukuunottamatta muissa Aronioissa lehti on vielä aika pientä. Jalopähkämötkin kasvavat pituutta niin kuin monet muutkin kukat. Humala on jo hurahtanut miltei puolimetriseksi

Ja tästä työhuoneen ikkunasta ulos katsoessani huomaan auringon jälleen paistavan. Samoin keksin, mitä seuraavaksi pihalla teen. Löysin yllättäen paikan etupihan vesipisteen edestä poistetuille Vuorenkilville. Se urakka jääköön kuitenkin toiselle päivällä.

11 kysymyksen haaste

Kiitos "Elämää ja elämyksiä" –blogin Pirkolle haasteesta, johon kuuluu 11 kysymystä joihin pitää vastata. Lisäksi on keksittävä 11 uutta kysymystä ja lähettää ne 11 blogille.

Tässä Pirkon laatimat 11 kysymystä ja vastaukseni
  

1. .Mitä olet viimeksi tehnyt puutarhassa?

Eilen täällä oli oikeastaan ensimmäinen kesäpäivä ja niin lämmin, että tarkeni shortseissa ja T-paidassa. Tyhjensin toisen biojätekompostin ja yhden lehtikompostin. Lisäksi poistin etupihan vesipisteen alla olevat vuorenkilvet ja laitoin tilalle suodatinkankaan, jonka päälle toin kivituhkaa ja kiviä. Valitettavasti enää ei ole jäljellä tasakokoisia kiviä, mutta ihan hyvä tuosta pläntistä tuli näinkin. Nyt ei tarvitse talloa istutuksia vesipistettä käytettäessä.

2. Mikä puutarha on sinulle mieluisin? Tai mikä on hienoin näkemäsi puutarha?

Hienoja puutarhoja olen nähnyt monia ja varmaankin hienoin on vielä näkemättä. Puutarhoja on niin kovin erilaisia ja vaikka jostain tykkäisi, sellainen ei välttämättä onnistuisi omassa pihassa. Aikoinaan Pariisissa käydessämme ihastuin Versailles´n puutarhaan; laajoja ruusuistutuksia, muotopuita ja suihkulähteitä. Suomalaiset siirtolapuutarhat ovat usein upeita minimaailmoja: hyöty- ja koristepuutarha, grillipaikka, keinu ja muu oleskelu - kaikki sopivasti pienessä tilassa.

3. Luetko puutarhakirjoja tai puutarhalehtiä?

Luen sekä puutarhakirjoja että puutarhalehtiä. Puutarhakirjoista useimmiten käsillä ovat Alanko-Joy-Kahila-Tegel "Suomalainen ruusukirja", Alanko-Koivunen-Regårdh-Saario "Suomalainen piha ja puutarha sekä WSOY:n Kasvitietosanakirja. Myös vanha "Joka kodin luonnonopas" kaivetaan esille, kun pitäisi tunnistaa jokin ötökkä tai kasvi. Ympäri vuoden en välttämättä puutarhalehtiä tilaa, mutta keväällä hurahdan kaikkiin tarjouksiin ja nytkin postilaatikkoon tipahtaa niin Kotipuutarha, Viherpiha kuin Oma pihakin. Niitä sitten säästän ja selailen vuodesta toiseen, kunnes niputan myytäväksi kirpparilla, jotta saan tilaa uusille lehdille.

4. Jos tekisit kesäkukkakorin, mitkä 2-3 lajia siihen laittaisit?

Vaaleanpunaisen pelargonin, lilaa tähtisilmää ja valkoista lumihiutaletta.

 

5. Mikä on parasta, mitä puutarhallesi voisi nyt tapahtua?

Puutarhan hyvä haltiatar ilmoittaisi, että kohta kuorma-auto tuo pihakäytäviä ja rinteen pengerrystä varten liuske- ja muurikiviä. Eikä maksaisi mitään!

6. Jos olisit kukka, niin mitä lajia?

Olisin pioni, Sarah Bernhardt. 

7. Mikä on suhteesi kissoihin?

Ihmiselle tekee hyvää elää eläimen kanssa ja minun eläimeni on sataprosenttisesti kissa. Lapsuudenkodissani oli kissoja, kaikilla neljällä sisaruksellani on kissa, tyttärelläni on kaksi kissaa ja ystäväpiirissäni on paljon kissanomistajia. Ja tietenkin meillä on oma Juuso-kissamme. Minusta kissa on itsenäinen ja itsepäinen, oman tiensä kulkija. Kissa on siisti ja pehmeä, mukava seuralainen ja ilontuoja. 

8. Entäpä lempi TV ohjelmasi?

Tällä hetkellä ei ole oikeastaan mitään sellaista ohjelmaa, joka olisi ehdottomasti nähtävä. Norjalaisen Lilyhammerin laitamme kyllä nauhalle, ellemme ehdi katsoa. Se on ollut hauska. Yleensä katson saksalaiset ja englantilaiset dekkarit, yhdet uutiset ja ne vähäiset hyvät elokuvat, joita sattumoisin joskus telkusta tulee. Ylefemmalta tulee yllättävän hyviä skandinaavisia leffoja. Näin kevät-kesä -aikaan ei tv:n tuijottaminen ole niin tärkeää, mutta talvella toivoisi vähän parempaa ohjelmatarjontaa. Etenkin viikonloppuisin, jolloin olisi aikaa katsoa.

9. Oletko illanvirkku vai aamunvirkku?

Aamunvirkku olen ollut aina. Nykyisin en pahemmin enää jaksa iltaisin valvoa. Melkeinpä tulee valot sammutettua klo 23, ellei ole mitään hyvää sänkylukemista. 

10. Järvi vai meri?

Kumpikin käy. Olisi hienoa saada asua veden äärellä. Täällä pääkaupunkiseudulla se on kuitenkin niin törkeän kallista, ettei tavallisella pulliaisella ole siihen mahdollisuutta.

 11.Kaupunki vai maaseutu?

Väljästi rakennettu taajama, jossa luontoa ei ole tuhottu ja inhimmillisen matkan päässä on jokin isompi kaupunki, jonne pääsee tarvittaessa julkisilla liikennevälineillä.

Ja seuraavassa 11 uutta kysymystä: 

 

1.   Oletko ekologinen puutarhuri vai käytätkö myrkkyjä  

      puutarhassasi?

2.   Mitä musiikkia kuuntelet riippukeinussa?

3.   Mikä on puutarhasi paras hyötykasvi? Miksi?

4.   Viihtyvätkö perhoset puutarhassasi? Millä houkuttelet niitä?

5.   Oletko yksinäinen puurtaja vai mylläätkö puutarhassa jonkun toisen kanssa?

6.   Mikä puutarhassasi ilahduttaa sinua eniten?

7.   Mikä on seuraava toteutettava projekti puutarhassasi/pihallasi?

8.   Mukava luontokohde Suomessa?

9.   Kuka käyttää vasaraa pihassasi? Onnistuuko sinulta puutyöt?

10. Mistä saat kasteluveden? Hyödynnätkö sadevettä, miten?

11. Alkukesän valkeus vai loppukesän hämärä?

Vastaukset oheisiin kysymyksiin seuraavilta bloggareilta:

• Ansaitut pullakahvit
• Höperöt hortonomit
• Kuunvarjoliljat
• Konnadonnan kotona ja puutarhassa
• Mökkipuutarhassa
• Förmaaki ja puutarha
• Puutarhastelua
• Suvikumpu
• Piiperrystä pihamaalla
• Kädet mullassa
• Kuusiranta - ihan metsässä

Lähetäthän vastaamisen jälkeen 11 uutta kysymystä 11 bloggarille.

Kompostin tyhjennystä

Äitienpäivänä sää helli meitä kaikkia. Auringon lämpö salli ruokailun ulkona ja ajoittain pärjäsi ihan lyhythihaisessa. Koska kävimme lasten ja vanhempieni kanssa äitienpäivälounaalla jo lauantaina, jäi sunnuntai oikeastaan ihan itselle. Ukkokulta keskittyi veneen myyntiin, mutta ehti toki pyynnöstäni teroittaa lempioksasakseni. Kiersin puutarhassa napsimassa kuivia oksia ihan siitä ilosta, että sakset taas toimivat kiitettävästi. Paljon aikaa tuli kuitenkin käytettyä ihan istumiseen ja miettimiseen. Pohdin erilaisten ongelmapaikkojen kasvivalintoja ja korjausideoita. 

Aikani istuttuani ja lähdin hommiin. Ihan ensimmäiseksi tyhjensin kaksi lehtikompostia. Ensimmäisen olin kääntänyt syksyllä ja siinä olikin jo käyttökelpoista multaa, jota lapioin puistonpuolen tukimuurin täytteeksi. Ja siitä toisesta puolet siirtyi tyhjennettyyn kompostiin muhimaan, se toinen puolisko päätyi jälleen tukimuuriin. Vielä on yksi lehtikomposti käännettävänä ja viimeisenä biojätekomposti. 

Vaikka tuossa kuvassa näyttäisi multa olevan karkeaa ja epätasaista, se ei pidä paikkaansa, sillä samaan paikkaan olen kerännyt myös risuja ja muuta kasvijätettä pihamaalta. Uusi kompostimulta täytti kuopat ja koloset ja päällikerros on ihan kaunista mustaa multaa. Toki karkeampaa kuin se, mitä kaupasta säkeissä ostetaan, mutta taatusti käyttökelpoista. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, miten hyvää maa-ainesta syntyy syksyn lehdistä ja puutarhajätteistä. Eikä se ole mitenkään vaivalloista tai epämiellyttävää. Itse käännän kompostini näin keväällä ja toisen kerran useimmiten myös syksyllä. Komposti ei haise ja jos sen sijoittaa oikeaan paikkaan, se ei välttämättä edes näy.

Teroitettujen oksasaksien testausmatkalla tuli puutarhan ilmiöt tarkastettua. Alppikärhöstä löytyi jo nuppuja, joka tietenkin ilahduttaa kovasti.

Harakoille meni tämä päivä

Aamulla oli lämmintä, mutta sateista. Jo lehteä hakiessani tuoksui viidakolta - ja tuntui, kun linnut päästelivät jos jonkinlaisia ääniä. Sade taukosi päivällä, mutta pilvet ovat roikkuneet todella alhaalla ja päivä on ollut pimeä. Tuossa tunti sitten alkoi jälleen satamaan. Puiden lehdet kasvavat suorastaan silmissä tässä kosteudessa. Minä en kuitenkaan ole muutamaan päivään saanut mitään aikaan puutarhassa. Olen kuskannut äitiä sairaalaan ja takaisin, pessyt vanhempieni ikkunat ja lopun aikaa ollut tyhjäkäynnillä.

Tämän sadepäivän käytin leipomalla korvapuusteja ja pesemällä pyykkiä. Mieli teki pihamaalle, mutta sateen liottama multa ei ole niitä mukavimpia käsiteltäviä. Seikkailin jonkin verran myös netissä tutkimassa kaikensorttisten maa- ja kiviainesten hintoja. Mieli tekisi kovasti liuskekiviä, mutta niiden hinta on kyllä täysin tämänhetkisen budjettini ulottumattomissa. Siis jatketaan taapertamista kivituhkalla ja nurmikolla.

Ihmeitäkin näyttäisi tapahtuvan. Myöhään syksyllä multaan kuopaisemani puupioni näyttää elonmerkkejä. Se oli seisonut jonkin aikaa naapurin pihalla ja minäkin miltei unohdin kasvin keittiön ikkunan alle palelemaan. Pimeässä illassa kaivoin lapiolla kuopan muiden pionien joukkoon, kun en hädissäni muutakaan paikkaa keksinyt. Ja kohtapuoliin tulikin sitten pakkasia, joten ajattelin, ettei varmaan pioni ehtinyt juurtua. Eilen huomasin silmunalkua pionin varressa, joten nyt sitten peukut pystyyn.

Samoin jo kuolleeksi luulemani jalokärhö osoittaa myös heräämisen merkkejä. Kävin sen uutukaisen silmun jo kuvaamassakin, mutta kuvasta tuli niin tärähtänyt, etten tohdi sitä näytille laisinkaan laittaa. Tällaisista pienistä asioista tulee ihmeen hyvä mieli.

Katsokaa, miten kaunis on Kotkansiiven herääminen. Ei voi muuta kuin ihastella. Ja jälleen tätä kasvia katsellessani tuli mieleen, että kunpa kuulisi kasvun äänet. Joskus vuosikymmeniä sitten televisiossa tuli jonkinlaisena tauko-ohjelmana luontoelokuva Vivaldin Neljään vuodenaikaan sovitettuna. Samalla tavoin tuolla omassa puutarhassa kukkien kasvun edistymistä katsellessa tulee mieleen monet sävelet.

Tämän saniaisen olen joskus tuonut tuttavieni tontilta Lohjalta. Se on osoittanut viihtyvänsä uudella paikallaan, sillä tänä keväänä vähän matkan päähän on ilmestynyt saniaislapsukainen Kotkansiipi on siis lähtenyt lentoon mullan alla.

Saniaisen läheisyyteen olen ajatellut hankkia uusia rhodoja. Paikalla on jo yksi, joka näyttää vasta parin vuoden nököttämisen jälkeen kotiutumisen merkkejä.

Eilen illalla kävimme Juuson kanssa lähinnä tarkastamassa tilukset. Kovin pitkään en ulkona viitsinyt tepastella, sillä päässä alkoi pyöriä niin paljon "täytyy-tehdä-sitä-ja tätä" -ajatuksia, että totesin paremmaksi lähteä sisälle. Silloin, kun ei ole aikaa paneutua pihan kimppuun, ei pidä myöskään ryhtyä hurjiin suunnitelmiin. Tuppaa yöunet menemään, kun ajatus lähtee liitelemään ja pitäisi kesken yön päästä kirjoja selaamaan tai nettiin tutkimaan hintoja ja ostopaikkoja.

Siitepölyä on aivan mahdottomasti joka paikassa. Illalla harjasin terassit ja pyyhin ikkunalautoja. Ilmankos yöllä tuppasi yskittämään. Sade on värjännyt taas terassit keltaisin ja vihrein viiruin, kun siitepöly on kasaantunut tummalle puulle. 

Myös paju näyttää kukkinaan valtavasti. Tuuli on lennättänyt pitkiä pajun kukintoja joka nurkkaan ja terassilautojen väleihin. Kunhan sää paranee ja aikaa on enemmän, täytyy kaivaa vesiletku ja pestä terassit taas kunnolla. Ja se jokavuotinen öljyäminenkin on jälleen edessä.

Sade näyttää rummuttaneen jouluruusun kukinnot maan tasalle, joten tämä pari päivää sitten otettu kuva saattaa olla tältä keväältä viimeisiä. Toivottavasti ensi keväänä näemme nämä ihastuttavat kukat jälleen.

Kivinen työmaa

Pari päivää on kulunut konkreettisesti kivihommissa eli olen tukenut kukkapenkkejä kivillä. Tähän penkkiin käytin syksyllä ostamiani turveharkkoja, joista on aika helppo rakentaa pengerryksiä. Pussissa oli kolme harkkoa, jotka puolitin. Näin sain kuusi pönäkkää turvetiiltä, jotka tuntuvat pysyvän hyvin paikallaan ilman mitään erityisiä kiinnitysvirityksiä. Muistelen tuon yhden pussillisen maksaneen hiukan vajaan 20 euroa, joten ihan halvaksi pengertäminen ei niilläkään tule, koska noilla kolmella harkolla ei pitkälle pötkitä. Pääsin kuitenkin alkuun ja käytin kiviä jatkossa. Kenties kuitenkin investoin syksymmällä noihin harkkoihin saadakseni tuon pitkän rinteen molemmat puolet siistimmin rajattua nurmikosta. Tarkoitus oli kevään aikana kunnostaa toinen puoli rinteestä eli yllä olevan kuvan kauempana oleva pää. Siirsin homman syksyyn ihan siitä syystä, että silloin maasta on pukannut kaikki mahdolliset käyttökelpoiset ja hävitettäväksi tuomittavat kasvit. 

Kun niitä kiviä metsänpuolesta ryhdyin raahaamaan, päätinkin raahata sitten kunnolla. Kaivoin ruusupensas-, raparperi- ja kiemurapenkin reunan auki, laitoin sinne suodatinkankaan estämään ainakin vähän nurmikon siirtymistä kukkapenkkiin, ja suodatinkankaan päälle kiviä. Viimeistellyssä penkissä suodatinkangas ei näy, tämä kuva onkin otettu puolitiessä urakkaa. Tai ei edes puolitiessä, sillä tänään sain kivettyä kukkapenkkiosuuden tuohon mutkaan saakka ja myöhemmäksi jäi ruusupensaspenkin osuuden kiveäminen. Harmi, että isommat kivenmurikat alkavat loppua ja jäljellä on aina vain pienempiä. Niinpä laitan alle särmikkäitä kiviä ja päälle pyöreämuotoisia. Kunhan tästä kerkeän, aion täyttää kivituhkalla kivien välejä, jotta ne pysyisivät paremmin paikoillaan.

Sunnuntaina kävin Plantagenissa tutustumassa kesäkukkatarjontaan - niin ja tietenkin myös perennoihin. Kauppa oli täynnä ihmisiä, jotka tomerina huseerasivat multasäkkien ja kukkien ympärillä. Hiukan arvelutti kesäkukkien hamstraaminen, sillä parina viime yönä on ollut pakkasta, eikä vieläkään ole luvassa hallatonta kautta. Orvokit kestävät vähän kylmyyttä ja ne olivat Plantagenissa sekä komeita että edullisia. Maksoin orvokkini ja olin lähdössä kaupasta, kun sisäänkäynnissä huomasin pari rullakollista pelargoneja ja muratteja. Mennessä olin näköjään huomannut vain nuo muratit. Pelargonit maksoivat 2 euroa/kpl ja näyttivät aika hyväkuntoisilta. Niinpä vein orvokit autoon ja palasin valikoimaan muutaman pelakuun itselleni - vastoin aiempia päätöksiäni odottaa lämpimämpiä aikoja. 

Plantagen on ryhmitellyt perennat viiteen-kuuteen hintaluokkaan värikoodein. Halvimmat olivat 3,99 €, mikä on minusta aika kallis hinta yhdestä kasvista, olkoonkin monivuotinen. Kaupassa oli parhaimmillaan kukkivia jaloangervoja, joita ihmiset ostivat innokkaana. Varmaan sellainen on hieno vaikka äitienpäiväkukkana, mutta kukkiiko se enää tänä kesänä maahan istutettuna? En tiedä? Muitakin perennoja oli saatu kukka-asteelle. Mietitytti, kuuluuko sekin tähän hektiseen nykyaikaan. Jopa kukkien tulee kukkia etuajassa, kun ei enää jakseta odottaa varsinaista kukinta-aikaa. Jos näin on, ei se ehkä oikein istu minun puutarhafilosofiaani. Puutarhassa ollaan ja eletään luonnossa ja luonnon ehdoilla.

Kiemurapenkin kermanväriset tulppaanit ovat avautuneet. Muut tulppaanit ovat vielä täysin nupussa. Joku näyttää napsineen sipulikukkiani, sillä syksyllä laitoin mielestäni huomattavasti enemmän tulppaaninsipuleita. Olisiko myyrä käynyt ruokailemassa? Keväällä iloitsen jokaisesta kukkivasta sipulikasvista ja päätän syksyllä istuttaa niitä kasapäin lisää. Syksyllä alkaa pihatyöt väsyttää ja niin sitten tulee tingittyä kevään lupauksista. Täytyy muistaa nyt keväällä kuvata mahdollisimman paljon kukkapenkkejä eri suunnista, jotta voi syksyllä päättää, mihin kannattaa lisätä sipuleita.

Arkiaamupäivisin on todella mukava puuhata pihalla. Ympäristössä vallitsee rauha, aikuiset ovat töissä ja lapset päiväkodeissa ja kouluissa. Autojakaan ei liiku niin paljon kuin iltasella ja viikonloppuisin. Välillä täytyy nojata lapioon ja kuunnella tuulen huminaa ja lintujen seurustelua. Tikka koputteli lähistöllä puuta ja mustarastaat ajoivat toisiaan takaa. Metsikössä kaksi lähekkäin kasvavaa puuta saivat aikaan narisevan äänen hangatessaan tuulessa toisiaan. Taivas oli kirkkaan sininen, eikä missään näkynyt pilvenhattaraakaan. Auringossa oli niin lämmin, että hetken jo harkitsin shortseihin siirtymistä.

Lämmin tiiliseinä saa köynnöshortensian lehdet kasvamaan silmissä. Miten tämä keväinen vihreys onkaan niin heleää. Tuntuu, että kaikkea on ihan pakko oikein ahmia, jotta ehtisi tarpeeksi nauttia kaikista kevään ilmiöistä. Meidän kesämme on niin mahdottoman lyhyt eivätkä lämpimät päivät ole itsestäänselvyyksiä. Moni meistä muistelee lapsuuden kesiä; kuinka aurinkoisia ja lämpimiä ne olivat. Todellisuudessa nuo muistojen kesät eivät ole olleet sen lämpimämpiä kuin nykyäänkään. Ehkä jopa päinvastoin, sillä ilmaston lämpeneminen näkyy parhaiten sään ääri-ilmiöiden esiintymisenä. Kuivempia kesiä, sateisempia talvia.

Joka keväiseen tapaan olen unohtanut joidenkin kukkien nimet, enkä ihan tarkkaan muista, mitä mistäkin pitäisi nousta. Mutta kun mullasta sitten joku kärki nousee, sen nimi tupsahtaa oitis mieleeni. Sen vuoksi kävelen kameran kanssa nenä kohti maata, jotta huomaisin kaikki uudet ilmiöt. Tänään totesin, että pikkutalviot ovat nupulla ja muutama jo täydessä kukassa. Samoin omenapuissa on jo hiirenkorvat. Jännityksellä odotan, millainen kukinta tänä vuonna seuraa. Viime vuonnahan meidän omenapuut eivät paljon kukkineet eivätkä sitten tehneet montaa hedelmääkään. Josko yksi lepovuosi riittäisi ja pääsisimme loppukesästä nauttimaan omien puiden hedelmistä.

Vihdoin tänään sain kaivettua multaan Tampereen puutarhamessuilta ostamani juurakot tai miksi niitä nyt tulisi kutsua. Alapihan kiemurapenkkiin istutin kaksi valkoista särkynyttä sydäntä ja yhden yläpihalle (Dicentra Spectabilis Alba). Samoin siihen alapihan kiemurapenkkiin istutin viisi syysleimua (Pholx Rose Wit). Tätä väriä näin viime kesänä erään talon pihalla. Leimu oli varmasti ollut siinä samassa paikassa vuosikausia ja pehko oli valtaisa ja aivan upean näköinen. Ja vielä istutin 10 punatähkää (Liatris spicata).

Katselin aikani haketusta odottavaa risukasaa ja mietin, voisiko risuja muuten hyödyntää. Tuttavani on taitava pajuaskartelija ja päätin testata, mitä itse saisin aikaan. Parhaiten käsissäni taipuivat norjanangervon, punalehtiruusun ja hanhikin oksat. Koristeeksi lehtikompostin päältä löytyi muutama talven katkaisema tuijan oksa. Kaksi tällaista risusydäntä sain aika vaivattomasti aikaan ja kolmaskin pääsi alulle. Sitten loppui rautalanka ja käytössä oli vain vihreää sidontalankaa, joka ei kuitenkaan näyttänyt valmiissa työssä kovin hyvältä. Täytyy sanoa, että olin ainakin hetken ihan ylpeä itsestäni ja aikaansaannoksistani. 

Tällaiset kädentaidot eivät ole ominta alaani, eikä minulla riitä kärsivällisyyttä suurempaan ahertamiseen oksien parissa. Josko kuitenkin syksymmällä panostaisi risuaskarteluun ja tekisi vaikka muille annettavaksi jotain kaunista.

Valkovuokot katsovat kaikki aurinkoon. Taustalla näkyvä risukko muuttuu hetken päästä ihmisen mittaiseksi horsmametsiköksi. Muutaman sentin taimet jo kurottelivat ylöspäin ja paljon siellä näkyy olevan myös nokkosia. Alue on kunnan tonttia ja jossain vaiheessa paikalle tulee hiekkatie lähistölle rakennetttavalle pallokentälle.

Totesin taas kerran, että vuosia sitten ostamani  Kasvitietosanakirja on oivallinen hankinta. Ani harvoin on käynyt niin, etten olisi löytänyt etsimääni kirjasta. Kasvista on sekä tieteellinen suku- ja lajinimi että myös suomalainen nimi. Joiltakin kasveilta puuttuu suomenkielinen nimi. Kirjani painos on vuodelta 1996.

Kirjassa on noin 3000 kasvia ja se on jaettu huonekasveihin, eurooppalaisiin puutarhakasveihin ja Suomessa menestyviin koristekasveihin. Aakkosellinen hakemisto löytyy tieteellisten nimien, suomalaisten nimien ja sukunimien perusteella. Mukana on myös joitakin vanhentuneita, epävirallisia tai vakiintumattomia lempi- ja kutsumanimiä tunnistamista helpottamaan. En tiedä, löytyykö tätä kirjaa nykyisistä kirjakauppavalikoimista tai onko saatavilla kenties paljon parempi vaihtoehto. Minua tämä opus on palvellut monta kertaa kiitettävästi.

 

Kuka tänne ensin ehti?
Kehuskeli leskenlehti.
– Minä ensin nostin pään,
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin;
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi;
Minä tulin viimeiseksi.

Joka väri vuorollaan,
kukkimaan saa harmaan maan.