Sukat ja nupit järjestykseen

Lauantaiaamuna heräsimme kipakkaan pakkaseen, mittari näytti -29.7 pakkasastetta. Auringon myötä lämpötila nousi pysyen kuitenkin päivän ajan hiukan alle -20 asteen. Ulos toki teki mieli aurinkoa ihailemaan, mutta pakkaseen vedoten päätinkin pureutua sukkalaatikon siivoamiseen. Sisällä oli niin mukavan lämpöistä Ukkakullan lämmittämän takan ansiosta ja aurinkoinen sää sai kodin tuntumaan pitkästä aikaa taas valoisalta.

Meikäläisen siivoaminen on yleensä kuin dominopeli. Vaikka kuinka yhdestä paikasta aloittaisi, huomaa lopulta järjestäneensä monta muutakin paikkaa. Lipastossani on kuusi laatikkoa ja sukkia vain yhdessä. Luulisi, että moisen sukkalaatikollisen peittoaisi vajaassa puolessa tunnissa, vaan minulta menikin puoli päivää. Syynä ei suinkaan ollut hitaus tai aikaansaamattomuus vaan se, että sukkien lisäksi tuli siivottua kaikki tuon lipaston kuusi laatikkoa, pari vaatekaappia ja lopuksi myös muutama hylly työhuoneesta. 

Nilkkasukissa olen vuosien kokemuksen perusteella vihdoin oppinut tyytymään vain mustiin ja valkoisiin sukkiin. Tällä metodilla välttyy aika tehokkaasti parittomilta sukilta. Nytkin roskiin jouti vain yksi ainokainen musta sukka, jonka pari oli ilmeisesti kohdannut tiensä pään jo aiemmin ja nyt tämä hyvin ilmastoitu kaveri sai lähteä parinsa perään.

 
Jotta elämä ei ihan yksinkertaiseksi kävisi, vaihdoin lipastoon myös uudet vetimet vanhojen ja nuhraantuneiden mäntynuppien tilalle. Onpa taas hetken aikaa mukava haeskella puhtaita sukkia kun ei tarvitse pohtia, pitäisikö vanhat nupit hioa ja maalata vai pelkästään lakata. Nyt ne saavat odottaa uutta tulemistaan työkalupakissani.

Ostin vuodenvaihteessa uuden torkkupeiton kirjaston sohvalle, kun käsi ei edelleenkän salli jatkaa isoäidin neliöiden virkkaamista, enkä siis aivan lähiaikoina ilmeisesti saa valmiiksi tekeillä olevaa peittoa. Uusi harmaasävyinen peitto on todella pehmoinen ja mikä-lie-materiaali-nukka muodostaa ikäänkuin ruusun kaltaisia kuvioita. Ajattelin, että Juuso tykkäisi kölliä tällaisella pehmoisella alustalla seuranamme kirjastossa. Vaan eipä niin käynytkään. Levitettyäni uuden torkkupeiton sohvalle, ei Juuso mennyt enää laisinkaan kirjastoon nukkumaan. Eilen jäin katselemaan telkusta Avaraa luontoa, kun Ukkokulta meni Pojan kanssa saunaan. Juuso tuli katsomaan, mitä puuhasin ja hyppäsi oitis Ukkokullan tuolille, jossa se ei yleensä koskaan ole. Tämä lienee merkki, että nyt Mamman pitää välittömästi vaihtaa toisenlainen torkkupeitto hänen korkeutensa vakituiselle päiväunipaikalle. Annoin kissan jatkaa uniaan nojatuolissa ja kun pojat tulivat saunasta, ryhdyin asettelemaan sohvalle vanhaa fleecepeittoa. Kuin käskystä Juuso valpastui uniltaan ja loikkasi nojatuolista fleecepeiton päälle sohvalle.

Eilisillaksi luvattiin lumisadetta, meidän pihalla oli aamulla ainoastaan hyvin keveä kerros ilmavaa pakkaslunta. Nyt ulkona näkyy vähän tuulevan ja taivaalle on ilmestynyt vilkkaasti talon yli purjehtivien pilvien joukko. Muistin juuri, että unohdin torstaina ostamani taimimullan auton takapaxiin ja siellä se on edelleen. Kunhan saan loputkin tilaamani siemenet, ryhdyn katsomaan, mikä on milloinkin multaan laitettava. Olo on pikkaisen kuin juoksuradalla starttipistoolin pamahdusta odotellessa. Siitähän se matka kesään konkreettisesti alkaa, kun ensimmäiset siemenet on istutettu. 

Ja lopuksi muutama päivänpiristys!

 * * *

 

Säkylän Pyhäjärvellä pidettiin tamperelaisten ja turkulaisten välinen pilkkikilpailu. 

Järvi oli jaettu kahteen yhtä suureen alueeseen käsirysyjen ja asiattomien kommenttien ehkäisemiseksi. Heti kilpailun alettua ero näkyi selvästi. 

Tamperelaiset vetivät kalaa ylös minkä ehtivät, kun taas turkulaiset eivät saaneet sintin sinttiä. Lopulta turkulaiset päättivät lähettää vakoilijan tamperelaisten alueelle ottamaan selvää, mistä manselaisten menestys johtuu. 

Vakoilija lähti matkaan ja palasi hetken kuluttua kertoen kallisarvoisen tiedon: 

Kuulkka ny tytö ja poja, ne ova kairannu reikki jäähä!

* * * 

 

Turkulaismies käveli kaupungilla, kun sitä vastaan tuli kenguru. 

Turkulainen otti kengurun mukaansa, etsi lähimmän poliisin ja kysyi:

Mitä minä teen kengurulla?

Poliisi vastasi, että vie se eläintarhaan. 

Seuraavana päivänä mies tuli kengurun kanssa samaa poliisia vastaan ja poliisi kysyi:

Etkö vienytkään sitä eläintarhaan?

Mihin turkulaismies vastasi:

Veinhän minä ja nyt vien sen elokuviin.

 

* * *

 

 

 

Pakkashuuruissa pohdittua

Maailmassa ei kai sitten tavallisena talvipäivänä ole muuta kuvattavaa kuin ison männyn oksa kuvaajan hengityshuurujen läpi iltasella ikuistettuna. Torstaisesta käsityökerhosta kotimatkalle lähtiessäni oli hetken odotettava auton lämpiämistä, jotta tuulilasista näkyisi muutakin kuin vastaantulevien autojen valoja ja pakkaskukkasia. Niinpä sitten räpsin kameralla aikani kuluksi parkkipaikan vieressä seisovan isokokoisen männyn huuruisia oksia. Käsityökerho oli sujunut leppoisasti kolmen rouvan kanssa puikkojen viuhuessa ja neulan aidakankaassa suhistessa. Samalla tuli parannettua puoli maailmaa ja kahvikuppia kallistellen pihan lintulaudan sirkuttajia ihmetellessä.

Tänä aamuna mittari näytti pakkasta -24.9. Tuntui varsin mukavalta löytää Ukkokullan aamuvarhaisella postilaatikosta noutama Hesari keittiön pöydältä. Kun kissakin tuntui tiedostavan ulkona olevan pakkasen purevuuden, tuntui ihanalta istahtaa aamukahvia nauttimaan tietäen, ettei ollut tarvetta lähteä yhtään mihinkään. No, täydellisestä vapaapäivästä ei suinkaan ole kyse. Sen verran villakoiria pyöri vakituisilla sijoillaan, että imurointikierros oli toki suoritettava ennen viikonvaihteeseen laskeutumista. 

Posti toi tullessaan Korpikankaalta tilatut siemenet. Joku paketti odottaa asiamiespostissa noutajaansa, mutta tuskin sentään Exotic Gardenin siemenet, koska ei siitä tilauksesta sentään niin suuri tullut, etteikö se postilaatikkoon mahtuisi. Jos tuota pakkasta olisi hieman vähemmän, lähtisin kävellen toimitusta noutamaan, mutta enköhän sentään nauti takan huokumasta lämmöstä ja ystävän kutomista pehmoisista villasukista. Viimein on myös aikaa istahtaa muutaman päivän tauon jälkeen tietokoneelle päivittämään niin blogia kuin naamakirjaakin. Ja kai nuo laskutkin pitää maksuun laittaa.

Kulunut viikko on ollut oikeastaan aika mukava ja muutamia iloisia tapahtumiakin siihen on sisältynyt. Lapsen heppa voitti tiistaina Teivossa, ilmoittauduin toukokuiselle tutustumismatkalle virolaiseen lankatehtaaseen (käymme myös Karnaluksissa) ja sainpa vihdoin istutettua multaan pitkään vesilasissa juuriaan kasvattaneen Soihtukäynnöksen lapsen. Ehdinpä myös toissa iltana kopioida rompuilta ulkoiselle kovalevylle loputkin digikuvista. Nyt kuvat ovat tallessa kahdessa paikassa. Valokuvia meillä on kyllä valtavasti. Kirjaston kaapista löytyy monta mapillista tekstitettyjä valokuvakansioita ja täältä työhuoneestakin löytyy kymmenkunta mappia tuoreempia kuvia ja diakuvat on arkistoitu vaatehuoneen hyllylle. Onneksi tuli tämä digikuva-aika, kuvat saa mahtumaan pienempään tilaan.

Tiina Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogista muisti minua 11 kysymyksen haasteella ja mikä ettei, kysymykset ovat uudenuutukaiset, joten vastataan toki.

1. Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?

•  Eiköhän lähes kaikista puutarhaohjelmista jollain tavalla tykkää. Ei niitä nyt niin paljon telkusta yhtenäkään vuonna ole tullut. Ehkä kuitenkin Arno Kasvi Viherpeukalot -ohjelmassaan (1986-1998) toi puutarhurin hommat kansan keskuuteen. Persoonallisella ja huumorintajuisella tyylillään hän jakoi tv-katselijoille runsaasti tietoa ja käytännöllisiä vinkkejä pihan ja puutarhan hoidosta.

 2. Luottotaimistosi?

•  Ensimmäiset taimeni olen ostanut Holger Tolppolan 1953 Pohjois-Espooseen perustamasta Tolppolan taimistosta, ja siellä tulee vieläkin silloin tällöin käytyä. Puutarhamyymälöitä on noussut viime vuosina sinne tänne ja ohi kulkiessa on kiva poiketa ihan uuteenkiin paikkaan. Lisäksi nettitarjonta on myös varsin runsasta. Ehkä kuitenkin parhaat taimet olen saanut ystäviltä, tutuilta ja naapureilta.

 3. Oletko innostuneempi puuvartisista vai perennoista?

•  Suoraan sanoen, milloin mistäkin ja välillä tuntuu jopa, että ihan kaikesta kasvavasta. Tämä puutarhainnostushan on täysin rajatonta, eikä laisinkaan pysty sanomaan, mikä seuraavana keväänä nousee mielenkiinnon kohteeksi. Yhden haasteen kun saa kukistettua, on jo viisi seuraava jonossa odottamassa.

 4. Kuulutko johonkin puutarhaseuraan tms?

•  En kuulu. Alueellamme ei ole omaa puutarhayhdistystä, enkä ole katsonut tarpeelliseksi liittyä naapurikaupungin yhdistykseenkään.

 5. Kuka on puutarhaguru, jonka kätten jäljet/filosofia on tehnyt sinuun vaikutuksen?

•  Enpä osaa sanoa yhtään yksittäistä osaajaa, jolla olisi ollut mieleenpainuvaa vaikutusta. Yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa ja omassa päässä kaikki nähty ja kuultu sekoittuu sopivaksi sekamelskaksi.

 6. Mikä on parasta talvisessa puutarhassasi?

•  Parasta, mitä talviselta puutarhalta voin toivoa, on kasveja suojaava lumi. Mieluummin kohtalainen hanki kuin jääriitteinen multakerros.

 7. Onnistutko kylvöissä ja taimien esikasvatuksessa? 

•  Toisinaan onnistun, mutta välillä tuntuu, että epäonnistumiset ovat enemmistönä. "Kaikesta oppii", on eräs käytetyimpä mottojani.

 8. Löytyykö puutarhastasi hedelmäpuu tai useampi?

•  Valkea kuulas  ja talviomena, jonka nimestä en ole ihan varma, istutettiin heti ensimmäisenä kesänä. Sitten Punakaneli ja hiukan myöhemmin Huvitus. Kirsikkakin oli ja se teki yhtenä kesänä hurjasti hedelmiä, mutta sitten pupujussi pääsi sitä jyrsmään ja siitä kirsikka ei enää toipunut. Myös Valkea kuulasta jänöjussi kerran söi niin pahasti, että se on tehnyt hiljaista kuolemaa. Jokunen oksa on vielä voimissaan, ja olemmekin istuttaneet uuden Valkea kuulaan. Myös pari Kriikunaa puutarhassa kasvaa.

 9. Entäpä jonkinlainen vesiaihe tai oletko aikeissa tehdä/hankkia sellaisen?

•  Usean vuoden ajan yläpihalla oli allas suihkulähteineen. Pidin siitä kovasti, mutta vieressä kasvava iso koivu tuotti altaaseen niin paljon roskaa, että altaan siivoaminen alkoi ottaa pattiin ja nyt allas odottaa kellarissa aikoja parempia. Uskon, että vielä jonain päivänä vesiaihe pihasta löytyy, mutta antaa sen idean nyt muhia.

 10. Oletko valmis näkemään vaivaa jonkin tietyn kasvin vuoksi (esim talvisuojaus) eli kokeiletko arempiakin kasveja vai hyväksytkö puutarhaasi vain ns. varmoja menestyjiä?

•  Kyllä meillä on hedelmäpuita suojattu alusta lähtien verkoilla pupujusseilta, joten mitenkään vierasta esimerkiksi talvisuojaus ei ole. Uusien ja arkojenkin kasvien kokeileminen on ihan mielenkiintoista, enkä sitä pelkää. Olen todennut, ettei ns. varmoja kasveja olekaan. Helpponakin pidetty kasvi on saattanut meidän pihasta kadota.

 11. Selkeää ja modernia vai rönsyävänhallittua kaaosta?

•  Ehkä mieluummin rönsyävänhallittua kaaosta. Sitähän meidän puutarha taitaa jo ollakin.

Takametsä tulessako? Ei, kirkkaan pakkaspäivän jälkeen tuo merkillinen valoilmiö eli aurinko aloittaa matkansa horisontin taakse. Ja arvatkaapa, kello on jo vähän yli neljä, joten selkeästi päivä on jo pidentynyt.

Talvisen tiistain saamattomuutta

Muutaman kimalluksen onnistuin hangelta vangitsemaan

Merkillinen flegmaattisuus on iskenyt heti joulun jälkeen. Elo tuntuu leppoisalta ainoastaan sohvalla ja omassa sängyssä. Päässä pyörii monenlaista täytymistä, mutta mistään ei oikein saa kiinni eikä mitään aloitetuksi. Enemmän menee aikaa jonkun asian aikomiseen kuin itse toteutukseen. Eilenkin olin koko päivän lähdössä lenkillä, enkä sitten saanut edes kenkiä jalkaani. Tosin aamulla kävin pikaisesti labrassa - autolla, joten sitä ei lasketa liikkumiseksi laisinkaan.

Säät ovat liikkumiseen ja ulkoiluun mitä mainioimmat. Pakkasta alle -10 astetta, ei oikeastaan tuule, mutta ei kyllä aurinkoakaan näy. Paljon olisi tekemistä ja vielä enemmän sellaista, jota ei ole vielä ihan loppuun suunniteltukaan. Yhä se 9 litran maaliämpäri odottaa kellarissa, jotta ryhtyisin Pojan entistä makkaria maalaamaan. Ja vähän muutakin, vaan miten on aloittaminen niin vaikeaa. Kun ei ole pakko. Sukkalaatikko kaipaa läpikäyntiä, kuten moni muukin paikka. Vaan on niin paljon mukavampi kääntää kylkeä sohvalla ja uppoutua dekkarin jännitykseen. Ja sitten illalla siirtyä telkkarin ääreen kanavilla seikkailemaan ja etsimään mieleistä viihdykettä.

Siellä ne hautuvat lumen alla - kasvimaalaatikot.

Iltapäivällä sain itseni vihdoin punnerrettua ulkovaatteisiin ja kävelemään kirjastoon. Voi, miten hyvä mieli tuosta tuli ja heti on virkeämpi olokin. Kamerakin oli reppuun pakattu, mutta niin oli hämärän tuntuinen päivä ja samat pystyyn kuivuneet korret kirjastoreitin varrella, ettei innostus kuvaamiseen virinnyt laisinkaan. Väriä alkaa jo vähitellen kaipaamaan itse kukin tähän tammikuiseen harmauteen. 

Sorruin sitten minäkin siementilaukseen. Kuvittelisi, ettei muutamaan siemenpussiin kovin suuria summia saa tuhlatuksi, mutta niin vain oli muistettava maltti säilyttää, ettei ihan velan puolelle elämä menisi siementen vuoksi. Kun tässä olisi muutakin hankittavaa ja siinä sivussa syöminenkin saattaisi pitää ihmisen paremmin pystyssä. Tulipa vain mieleeni sellainen kysymys, että ovatko esimerkiksi Korpikankaan tai Exotic Gardenin siemenet parempia kuin markettisiemenet? Hinta kun on selkeästi korkeampi. Sanokaa te, joilla on enemmän vertailevaa kokemusta. Itse olen enimmäkseen hankkinut markettisiemeniä tai käynyt hakemassa Plantagenistä. Jotkut itävät hyvin, jotkut eivät laisinkaan, mutta syy ei aina liene siemenissä vaan niiden multaan tökkijässä eli minussa itsessäni.

Tulipa tilattua Aitokissanminttua, paria Akileijaa, Alppipiikkiputkea, Jänönhäntää, Harjaneilikkaa, Kiinanneilikkaa, Isosamettikukkaa, Kuuruohoa, Maurinmalvaa ja Myskimalvaa sekä Sinivaleunikkoa ja Tuoksuhernettä. Vielä pitää inventoida viime kesältä jääneet siemenet ja miettiä tuo keittiökasvipuoli. Tilli, persilja, tomaatti yms. Sekä krassit ja kehäkukat, joita kasvimaalla pitää aina kasvaa. Ei tässä kuulkaa pitkään mene, kun on jo aika ryhtyä mullan kanssa touhuamaan.

Nyt kun lunta ei ole vähään aikaan satanut, on hangen pinnalla nähtävissä jos jonkinlaisia jälkiä. Pupujussit nyt ovat arkipäivää, mutta monenlaista pienempää piipertäjääkin näyttää pihalla temmeltäneen. Toivottavasti ovat tyytyneet vain hangella kipittämään, etteivät ole järsineet taas varsia siellä hangen alla. Ainakin metsämyyrät liikkuvat talvella myös hangella, vaikka ovatkin siinä altiina joutua syödyiksi. Meillä on isot metsät sen verran lähellä, että eiköhän täällä liiku niin pöllöjä kuin kettujakin.

Arastelen kertoa ääneen suunnitelmistani, sillä pelkään niiden jäävän toteutumatta. Tämä on kai sitä suomalaiseen luonteeseen kuuluvaa jähmeyttä ja kasvatuksen mukanaan tuomaa vähättelyä. Eihän sitä nyt sovi omilla tekemisillään leveillä, eikä ainakaan etukäteen. Ihan varmasti seuraa epäonnistuminen, jos rupeaa suunnitelmillaan pullistelemaan. No, se ei ole todellakaan tarkoitus, mutta eräs blogisti totesi painonpudotus- ja elämäntaparemontista kertoessaan, että projektille tulee ikäänkuin ulkoinen seuranta ja kannustus, kun sen pukee sanoiksi. Ehkä pettymyksetkin on helpompi kohdata, kun ne jakaa muiden kanssa ja etenkin, kun huomaa, ettei ole ainoa epäonnistuja maailmassa. 

Löysin tiedostoistani nipun aforismeja ja tähän sopisi vaikkapa: "Kannattaa mieluimmin kysyä tyhmiä kysymyksiä kuin korjata tyhmiä virheitä."

Olen vastannut useampaan 11 kysymyksen haasteeseen, mutta kenellekään en ole haastetta laittanut eteenpäin. Nämä kysymykset nappasin Konnadonnan blogista ja vastaanpa nyt niihinkin, kun näin talviaikaan tätä jutunjuurta puutarhasta ei ihan helppo ole omasta päästä vääntää.

1. Laitatko ruokaa puutarhassasi?

•  Kyllä kesällä tulee vähintäänkin grillattua, ehkä jatkossa enemmän sillä ostin viime kesänä kunnon kaasugrillin. Ja vaikka emme ruokaa pihalla valmistaisikaan, syömme kyllä pihalla aina kun se on mahdollista.

 2. Kumpi on mieluisampi asukki puutarhassasi: tomaatti vai ruusu?

•  Ruusulle löytyy nykyisellään enemmän sopivia paikkoja, mutta tomaatteja yritän kasvattaa talon seinustalla. Minulla kun ei ole sitä kasvihuonetta, joka kyllä on laitettu toivelistalle.

 3. Käykö puutarhassasi kutsumattomia vieraita?

•  Käyhän siellä. Myyriä enimmäkseen ja myös pupujusseja. 
• Muutama kesä sitten pari naapurin alakouluikäistä tyttöä kävi ainakin kahtena päivänä pihallamme riipimässä kukkia, niin perennoja kuin ruukkuihin istuttamiani kesäkukkia jättäen varret kukkapenkkiin, mullat terassille ja jalanjälkensä tallottuihin sammalleimuihin. Pian sain tytöt selville, mutta vanhemmat kiistivät tiukasti, ettei heidän tytöt sellaista tee. Samat tytöt olivat käyneet muidenkin pihalla ja keränneet aiemmin keväällä mm. sipulikukkia käyden niitä sitten myymässä ovelta ovelle. Minua otti niin paljon päähän moinen turhanpäiväinen ilkeys, että ilmoitin vanhemmille siirtäväni asian käsittelyn kotirauhan rikkomisena poliisille. Tytöt pelästyivät ja tunnustivat vanhemmilleen. Illalla vanhemmat tulivat soittamaan ovikelloa ja kehottivat tyttöjä pyytämään anteeksi. Tytöt saivat anteeksi, mutta vanhempien olisin suonut vähemmän vähättelevän tyttöjen tekemisiä.

 4. Ovatko kukkapenkkisi viivottimella vai siveltimellä vedettyjä?

•  Ei kun puutarhaletkulla nurmikkoon hahmoteltuja. Yläpihalla hiekkapintaiset kulkualueet on erotettu istutusalueista lautarakenteilla ja ne ovat kyllä suoria. Lautaa kun on vaikea kaarelle taivuttaa. Ajatuksena on joskus kivetä kulkureitit. Sitten kun lotossa on voitettu enemmän kuin se yksi euro, jonka joulukuussa kenolla onnistuin voittamaan.

 5. Tunnetko kaikki puutarhasi kasvit nimeltä?

•  Tunnen kyllä, mutta tuppaan osan aina talven aikana unohtamaan. Etenkin latinankieliset nimet. Kesän aikana ne taas muistuvat, kun kasvien kanssa touhuaa lähes päivittäin. Joidenkin nimet muistaa vaikeuksitta, sitten on niitä, joita joutuu aina hetken mielessään tapailemaan.

 6. Mikä oli ensimmäinen pihallesi istuttama kasvi?

•  Eiköhän tuo ollut nurmikko, mutta seuraavana tulikin sitten Norjanangervot.

  7. Onko värillä väliä?

•  Kyllä värillä vaan on väliä. Eniten tuntuu miellyttävän valkokukkaiset kasvit ja kakkosena tuleekin sitten vaaleanpunaiset ja sinisävyiset. Toisaalta lähes kaikki kukat ovat kauniita oikeassa ympäristössään.

 8. Riittääkö kukkapenkistäsi kukkasia myös maljakkoon asti?

•  Nykyisin riittää. Aikanaan ei millään raaskinut taittaa ainuttakaan kukkaa maljakkoon, kun tuntui, ettei niitä riitä tarpeeksi edes pihalle kukkimaan. Kyllä maltan jo pionejakin maljakkoon kerätä ja jopa syreenistä olen kukkivan oksan taittanut.

 9. Mitä teet kaikista mieluiten pihallasi?

•  Kesäiltana on todella mukava kiertää katselemassa, mitä mistäkin kohtaa mullasta nousee ja onko johonkin tullut uusia nuppuja. Siinä sitten nousee uusia ideoita ja tarpeita jatkossa jalostettavaksi. Usein saatan mennä pihalle vain käväisemään tai vaikkapa postilaatikolla käymään. Lopputuloksena on monta kourallista rikkaruohoja ja nypittyjä kukanrääppeitä sekä käymätön reissu postilaatikolle.

 10. Puu vai kivi?

•  Kivi ja puu. Kivistä pidän kovasti ja toivoisin niitä olevan tontillamme enemmän. Jonain päivänä keksin keinon saada alapihaa tasoittaneen traktorin metsään nakkaama suuri kivi takaisin pihalle. Puullakin on oma roolinsa. Esimerkiksi terassilla puu tuntuu jalan alla mukavammalta kuin kivi.

 11. Pidätkö puutarhajuhlia?

•  En varsinaisesti. Mutta juhlat kesällä siirtyvät automaattisesti pihalle, jos sää sen vain sallii. Muutama vuosi sitten juhlin pyöreitä vuosia ja pihalle oli viety pöytiä kattauksineen. Kesä oli aurinkoisen helteinen ja sateeton, mutta auta armias, kun vieraat ryhtyivät pihamaalla kahvittelemaan, tuli koko kesän rankin sadekuuro, eikä sille meinannut loppua näkyä laisinkaan. Muistavatpa vieraat ainakin nuo juhlat.

Ehkä olen nyt vastannut riittävästi kysymyksiin, enkä ryhdy keksimään edes uusia kysymyksiä muille vastattavaksi. Juuso tuossa pyörii sen näköisenä, että nyt pitäisi päästä pihalle pissimään. Jollen kohta lähde, se hyppii repimään tapettia. Katti tietää, millä mammaan saa liikettä.

Sääntö numero 1: Älä murehdi pieniä asioita.

Sääntö numero 2: Kaikki asiat ovat pieniä.

Haaste Kruunuvuokolta ja Uudenkaupungin kukkamessuilta

Myös Kruunuvuokolta Puutarhan lumo -blogista sain 11 kysymyksen haasteen. Vaikka tämä on jo kolmas samanlainen haaste, vastaan kuitenkin, sillä muiden tekemiin kysymyksiin vastaamalla tulee samalla pohdittua tarkemmin omia ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita.

1. Minkä haaveen toivoisit elämässäsi toteutuvan?

•  Moni iso haave on toteutunut: lapset, oma koti, Ukkokulta. Ei minulla oikeastaan ole isoja haaveita, pieniä ja vähän isompia toiveita, kuten kylppäriremppa, matka vaikkapa Barcelonaan tai Roomaan. Onhan noita toiveita, mutta ne toteutuvat tai sitten eivät. Joidenkin toteutumattomuus saattaa vähän aikaa harmittaa, joidenkin toteutumattomuus taas saattaa myöhemmin osoittautua hyväksikin asiaksi.

 2. Onko lasisi puoliksi täynnä, vai puoliksi tyhjä? Toisin sanoen oletko optimisti vai pessimisti?

•  Uskon, että jokainen lapsi syntyessään on positiivinen, mutta ympäristö vaikeine kokemuksineen saattaa muokata hänestä pessimistin. Tiedä häntä, tämä on ihan oma tulkintani asiasta. Olen kyllä melankoliaan taipuvainen, mutta olen opetellut katselemaan maailmaa valoisammasta näkökulmasta. Erityisesti hyvin pessimistisen ihmisen seurassa muutun suorastaan yltiöpäisen optimistiseksi.

3. Onnistunein matkasi?

•  90-luvulla reissattiin joka kesä koko perheen voimin jonnekin ulkomaille. Yhtenä kesänä vuokrattiin auto Saksasta ja mökki (joka oli kyllä viimeisen päälle varustettu talo) Sveitsistä. Lennettiin sitten Saksaan noutamaan auto ja sillä ajettiin Sveitsin puolelle. Mökiltä tehtiin trippejä mm. Garda-järvelle Italian puolelle. Parina kesänä vuokrattiin matkailuauto Saksasta ja kierrettiin ympäri Eurooppaa. Nämä omatoimimatkat ovat jääneet mieleen ja niitä muistellaan lämmöllä.Tuli nähtyä ja koettua paljon sellaista, mitä ei ehkä muuten olisi ollut mahdollista kokea.

 4. Oletko meri- vai järvi-ihminen?

•  Lapsuuden kesiin kuului järvessä polskiminen, lämpiminä aikoina jopa useampaan kertaan päivässä. Milloinkaan en ole asunut järven tai meren äärellä eikä kesämökkiäkään ole ollut, vaan veteen päästäkseen on pitänyt erikseen jonnekin mennä. Muutaman vuoden Ukkokullalla oli moottorivene, josta kuitenkin viime kesänä luovuttiin, koska liian pitkä matka lähimpään venerantaan rajoitti veneen käyttöä. Omakotitalo järven rannalla olisi ihana asia, mutta jäänee toteutumattomaksi.

 5.  Mieleenpainuvin muistosi?

•  Kummankin lapseni syntymä. Ehdottomasti ihanimmat asiat elämässäni.

 5. Mikä vuodenaika on sinulle tärkein?

•  Kevät ja kesä, toukokuun alusta elokuun loppuun. Minusta on ihanaa, kun on valoisaa ja linnut laulavat. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin istua omalla pihalla, haistella juuri leikatun nurmikon tuoksua ja katsella omin käsin istutettujen kukkien kukkimista. Kenties siinä istuessaan voi vähän suunnitella uusia istutuksia ja nauttia keveän tuulen vireestä, tepastella pihasandaaleissa kokeilemaan, joko narulle ripustettu lakanapyykki olisi kuivaa ja samalla kuunnella pihapuun latvassa laulavaa mustarastasta.

 6. Kannatko missä määrin huolta ympäröivästä luonnosta?

•  Kannan vähän liikaakin huolta ja ehkä juuri siksi, koska tunnen itseni niin voimattomaksi. Yritän tehdä edes jotain osaltani mm. kompostoimalla biojätteet ja lajittelemalla muut roskat sekä kierrättämällä, kun se vain on mahdollista. En myöskään osta kaupasta muovikasseja vaan minulla on aina kassi tai pari omasta takaa. Yritän myös katsoa, mitä kaupasta ostan ja tavoitteeni on ylipäätään vähentää ostamista. Sen suhteen on edelleen runsaasti oppimista, sillä tykkään kaikesta kauniista ja sorrun helposti...

 7. Mikä saa sinut onnelliseksi?

•  Tavallisen arjen sujuvuus, lasten onnistumiset heidän omassa elämässään ja monet pienet ilonaiheet. Kun on selviytynyt vakavasta sairaudesta ja joka päivä pöydässä on ruokaa ja ympärillä oma koti ja läheiset ihmiset. Ei siihen onnellisuuteen lopultakaan kovin kummoisia aiheita tarvita.

 8. Suunnitelmiasi alkaneelle vuodelle?

•  Harvemmin teen tulevaisuudelle mitään suuria suunnitelmia. Pienet tavoitteet on helpompi saavuttaa ja ellei saavuta, ei tule suurensuurta pettymystäkään. Ehkä enemmän liikuntaa ja ulkoilua sekä vähemmän herkuttelua. Josko saisin vihdoin aloitettua parin huoneen maalauksen, kun se maalikin on jo ajat sitten ostettu. Onhan noita suunnitelmia, mutta millään ei ole ehdotonta aikataulua.

 9. Mielestäsi paras asumismuoto, kerros- rivi vai omakotitalo?

•  Olen kokenut kaikki asumismuodot. Kerrostaloasumisesta on sekä hyviä että huonoja kokemuksia, rivitaloasumisesta vain huonoja (joka viikonloppu juhlivat naapurit ja taloyhtiö, jossa yhteisten alueiden hoitamisesta tuli ongelma ensimmäisen kesän jälkeen ja aina oli joku asukas jonkun toisen hampaissa). Omakotiasukkina on takana kohta 27 vuotta ja tämä on kyllä mieluisaa. En kuitenkaan sulje mahdollisuutta joskus muuttaa kerrostaloon parempien yhteyksien ja palvelujen ääreen, mikäli sairaus tai jokin muu vie voimat. Omakotitalossa on kuitenkin valtavasti työtä eikä se aina niin halpaakaan ole.

 10. Mikä on lähinnä sydäntäsi; kirjat, musiikki, elokuvat tai joku muu?

•  Kirjat ilman muuta. Nykyisin tulee ahmittua kotimaista proosaa ja pohjoismaisia dekkareita. Tietokirjoja lainaan kirjastosta ja ostan itselleni; lähinnä puutarhakirjoja, käsityö- ja askartelukirjoja sekä välillä myös valokuvaukseen ja tietotekniikkaan liittyviä kirjoja. Silloin tällöin tulee luettua jokunen elämänkerta tai vaikkapa historiateos. Aina pitää joku kirja olla yöpöydällä.
• Nuorena harrastin lukemisen lisäksi myös leffoja. 70-luvulla kuuluin parhaimmillaan kahteenkin leffakerhoon ja viikon aikana tuli käytyä 2-3 kertaa leffassa. Viime vuosina käytiin useasti Ukkokullan kanssa katsomassa etenkin kotimaisia uutuusleffoja, mutta naapurikylässä ollut leffateatteri lopetti, joten nyt varmaan käynnit harvenevat.

 11. Lempiharrastuksesi?

•  Talvella lukeminen ja käsityöt. Kesällä vietän kyllä vapaa-aikani yleensä pihamaalla. Jollen muuta siellä keksi niin kuljen vahtimassa kukkien kasvua.

PUUTARHANI AARRE 

 

 

Savea ja papuja -blogin pitäjä antoi vinkin Uudenkaupungin Kukkamessujen heittämästä tammikuun haasteesta "Puutarhani aarre", joka kuuluu seuraavasti:

Mikä kukka on sinun silmäteräsi puutarhassa? Vai siintääkö haaveissasi jokin aarre, jota halajat pihallesi tai parvekkeellesi?

Kerro kuvin ja tekstin kera omassa blogissasi, postaa linkki tämän viestin kommentteihin. Haaste on voimassa tammikuun loppuun saakka. Kaikkien haasteeseen vastanneiden kesken arvomme VIP-lippupaketin (neljälle hengelle) Uudenkaupungin Kukkamessuille; sisältäen pääsyliput, ruokailun, tuotekassin ja muuta mukavaa. Lohdutuspalkintoina mm. Kukkamessujen iki-ihania tuotteita; kasseja ja mikrokuituliinoja.

Todella vaikea tehtävä määritellä jokin tietty kasvi omassa puutarhassa toista tärkeämmäksi. Monenmoista on tullut hankittua ja osa noista hankinnoista on jopa kadonnut hamaan aikojen hämäryyteen. Pensaista olen kovasti tykännyt, koska ne kasvavat nopeasti näyttäviksi istutuksiksi ja noista pensaista erityisesti Norjanangervo ja pensasruusut ovat minun mieleeni. Alkuvuosien istutettuihin kuuluu Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia), jonka taimen Ukkokullan äiti toi oman äitinsä pihamaalta Hämeenläänin Koskelta. Juhannusruusu on kiitollinen hoidettava ja se kukkii hienosti joka kesä. Toisinaan runsaammin ja toisinaan vähemmän, mutta aina kukkii kuitenkin. Ainoa siihen liittyvä haitta on sen leiväminen juuriversojen avulla, joten minäkin olen joutunut oman ruusupensaani siirtämään paikkaan, jossa sen leviämisestä ei ole haittaa. Työntäköön ihan rauhassa versojaan nurmikon puolelle, sieltä ne katoavat vikkelästi leikkurinterän nieleminä. Koskaan ei Juhannusruusuuni ole tullut härmää, mutta sateisina kesinä kukinnot kyllä avautuvat ja lakastuvat nopeammin.

Toinen mielikasvini on varhain keväällä kukkiva Jouluruusu (Helleborus). Sen sain muutama vuosi sitten eräältä naapurilta ja uskollisesti vaaleat nuput nousevat joka kevät mullan ja karikkeen seasta kukkiakseen aika pitkäänkin. Myöhemmin olen istuttanut vierelle kaupasta joulukukaksi hankittuja jouluruusuja, jotka ovat selvästi kotiutuneet, mutta nähtävästi kasvilta menee jonkin aikaa ennen kuin se osoittaa myös viihtyvänsä uudella paikallaan.

Tämä "Puutarhani aarre" -haaste on kaikkien noudettavissa ja linkki on vielä uudemman kerran tässä:

Uudenkaupungin Kukkamessut 25.-26.5.2013.

11 kysymystä tuplasti

Sain 11 kysymyksen haasteen parista blogista ja ensinnä vastaan Mökkipuutarhassa -blogin kysymyksiin:

1. Paras puutarhasi maanpeitekasvi

• Sain vuosia sitten naapurilta sekä Kevätkaihonkukkaa että Taponlehteä ja kumpainenkin on kotiutunut meille hyvin. Olen levittänyt niitä vähän sinne sun tänne. Taponlehti tuntuu viihtyvän hyvin varjoisilla paikoilla.
  

2. Luonnonkivipengerrys vai muurikivi?

•  Kumpikin puolustaa paikkaansa sopivassa ympäristössä. Meillä ei ole pahemmin kumpaakaan, kun muurikivi on niin kallista ja luonnonkiviä ei tontilta ole montaa löytynyt.

3. Suosikki puutarhakirjasi

•  Suomalainen ruusukirja (Alanko-Joy-Kahila-Tegel) on tullut luettua pariinkin kertaan. Siitä huokuu innostus ruusuihin ja lisäksi kirja on selkeästi suomalaisten asiantuntijoiden tekemä kirja suomalaisiin oloihin.

4. Haittaako sinua jos nurmikossa kasvaa sammalta?

•  Toisinaan haittaa ja toisinaan ei. Viime vuosina meidän nurmikkoomme on tullut hyvinkin voimakkaasti sammaloituneita paikkoja, joita aina välillä innostun kohentamaan. Lopulta sitten totean, että anti olla ja tyydyn jatkamaan suunnitelmaani vähentää nurmikon määrää.

5. Töissä huomasin että useimmat eivät pidä vuorenkilvestä eikä pensashanhikista, löytyykö näille paikka pihastasi?

•  Löytyypä hyvinkin ja kumpaistakin. Aikanaan istutin pensashanhikkia naapurin aidan läheisyydessä olevaan jyrkkään rinteeseen. Luin, että se menestyisi vähän varjoisammassakin paikassa, mutta ei se kyllä meillä menestynyt. Sen jälkeen olen pyöritellyt pensaita parissakin paikassa ja nyt niitä kasvaa Varaparkkipaikan reunustalla. Syksyllä pensashanhikit kyllä kukkivat kiitollisen pitkään ja ovat kuin pieniä aurinkoja muuten jo harmaaksi käyvässä maisemassa.
• Vuorenkilpien sitkeydestä ja monikäyttöisyydestä tykkään. Tuntuu, etteivät ne kaipaa muuta kuin luvan kasvaa ja olla möllöttää ja niiden avulla voi naamioida kaikenlaisia kumpuja ja muita vaikeita kohteita. Yksittäisinä kasveina ne eivät ole kovin kauniita, mutta isossa joukossa ja etenkin keväällä niiden kukintaa on jo tottunut odottamaan.

6. Puutarhasi pahin riesa, onko sitä?

•  Tienvarren ojan puolelta on alkanut tulla vuohenputkea ja se vasta varsinainen riiviö on. Leviää vimmatusti ja on todella vaikea hävittää. Sain sitä myös eräältä tutulta parin perennan myötä ja vastedes kyllä putsaan saamani taimet mahdollisimman hyvin.

7. Elokuva, josta pidät

•  Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander (1982). Kävin aikanaan katsomassa sen ystäväni kanssa leffateatterissa ja sittemminhän siitä on tullut suomalaiseen jouluun kuuluva tv-traditio. Myöhemmin olen samalla tavoin vaikuttunut Lars von Trierin elokuvasta Dancer in the Dark (2000), jonka pääosassa esiintyi islantilainen laulaja-näyttelijä Björk.

8. Onko elintarvikkeiden alkuperä ja valmistusmaa tärkeä tehdessäsi ostopäätöksen? 

•  Alkuperä ja hinta vaikuttavat ilmanmuuta. Onpa jäänyt jokunen tuote kokonaan ostamatta nimenomaan alkuperämaan vuoksi.

9. Painatko torkkua kun herätyskellosi soi vai nousetko heti ylös?

•  Kokemuksesta tiedän, ettei parane painaa torkkua. Olen nimittäin kerran sen tehnyt ja nukkunut tehokkaasti pommiin. Eli nousen ylös, vaikka kyllä se välillä on todella vaikeaa.

10.Tämä on sama kuin Pirkon kysymys. Mihin haluaisit matkustaa ja miksi?  

•  Tämä on niitä elämäni vaikeita kysymyksiä, sillä olisi helpompi vastata, mihin en halua matkustaa. Italiassa on tullut matkattua useampaankin kertaan, mutta kovasti tekisi mieleni vaikkapa lentää Milanoon ja lähteä sieltä autolla Garda-järven ympäristöön. Ehdottomasti kävisin Isola Bellan saarella, jossa on upea barokkilinna puutarhoineen ja kenties jatkaisin matkaa kohti alppeja.

11. Mikä asia sai sinut tänään hymyilemään?

• Eiköhän se jälleen ollut meidän karvakorvainen Juusomme, joka hyppäsi Hesarin päälle, eikä sitten osannutkaan päättää, mille sivulle lösähtäisi rapsutuksia kerjäämään. Kenties tuo lehden uusi tabloid-koko hämäsi sitä.

 

Myös Garden of My Dreams -blogista tuli 11 kysymystä, joihin vastaukset tässä:

1. Lempivärisi puutarhassa?

•  Valkoinen ja liila jostain syystä houkuttelee, mutta kukka kuin kukka saattaa olla mieluinen väriin katsomatta.

2. Harrastuksesi?

•  Aina on joku kirja meneillään. Jollei ole luettavaa, on kyllä tosi hankala olo ja lopulta on pakko lähteä kirjastoon. En myöskään osaa istua ilman käsitöitä ja ristipistoja onkin tullut harrastettua. Kirjoittaminen on myös kuulunut aina arkeeni, eri aikoina eri tavoin. Samoin kamera kulkee aina mukana, vaikka luultavasti minusta ei koskaan mitään loistavaa kuvaajaa tulekaan. Nykyisin tuppaa aika kulumaan blogin kirjoittamiseen ja kuvien kanssa turaamiseen. Ja heti kun säät sallivat, harrastan päätoimisesti puutarhaa...

3. Seuraatko tv-sarjoja?

•  Yritän olla sitoutumatta mihinkään pitkään sarjaan, jotta ei harmittaisi katsomatta jäävät osat. Tällä hetkellä seuraan Yle-FEMiltä viime viikolla alkanutta 3. kauden Rikos-sarjaa, perjantai-illan sympaattista naisdekkari Vera Stanhopea ja tietenkin lauantai-iltojen saksalaisia dekkareja.

 4. Löytyykö puutarhastasi vesiaihetta?

•  Tällä hetkellä vesiaihetta ei ole, ellei huomioida raparperinlehti-vatia, johon kertyy sateella vettä. Aiemmin yläpihalla oli allas suihkuineen, mutta vieressä nököttävä koivu tuotti niin paljon roskaa ja likaa altaaseen, että sen siivoaminen alkoi tuntua työläältä. Allas tarpeineen on edelleen kellarissa, jos vaikka jonain päivänä...

5. Lempiherkkusi?

•  Suklaa!!! Levynä, pötkönä, paloina, piirakassa, kakussa, jälkkärissä - ihan miten vain ja milloin vain. Sitten on pitkä väli ja siellä pilkottaa rahka.

 6. Ruusu vai neilikka?

•  Leikkokukkana taitaisin nykyään valita neilikan. Leikkoneilikka kestää tavattoman pitkään maljakossa ja valikoimaa riittää. Puutarhassa olen tykästynyt pensasruusuihin ja niitä on tarkoitus hankkia lisääkin. Vanhemmiltani sain runsas 10 vuotta sitten kasvin, jota he kutsuivat kartanonruohoksi. Löysin sille nimeksi Sulkaneilikka ja siitä tykkään kovasti. Olen saanut sen leviämään ja se kukkii kauniin vaaleanpunaisin kukin.

 7. Häiritseekö sinua kaamos-aika?

•  Ei se häiritse, mutta toki odotan kovasti valon lisääntymistä ja jos valita saisin, niin valon kyllä ehdottomasti ottaisin. Kevät ja kesä ovat minun aikaani; valoisat kevätaamut linnunlauluineen ja pyykin viikkaaminen kesäiltana mustarastaan lurittaessa puun latvassa. Niitä kannattaa odottaa!

 8. Minkä kasvin haluaisit puutarhaasi?

•  Ai-jai. Tätä vastausta taitaa olla parempi olla avaamatta laisinkaan, sillä sille ei loppua ole näkyvissä. Lisää pensasruusuja, kärhöjä, havukasveja. Ja mitä enemmän näen kaikkien puutarhablogien ihania ideoita, sen vaikeammaksi valinta menee. Ei auta muu kuin kirjata toiveet listaan ja toteuttaa sitä ajan kanssa.

 9. Keräätkö marjoja?

•  Kerään toki. Omista pensaista herukat ja karviaiset, luonnosta mustikat ja muut. Nyt on kyllä pakastin niin täynnä herukoita, ettei taida kevät niiden kuluttamiseen riittää.

10. Muotopuutarha vai Cottage Garden?

•  Muotopuutarha ehkä sopisi tällaiselle perfektionistille, mutta kyllä tuo oma puutarha kallistuu enemmän sinne Cottage Gardenin puolelle.

 11. Tämä on sama kuin Pirjon kysymys, Mihin haluaisit matkustaa ja miksi?

•  Vastaan tähän samoin kuin tuossa edellisessä satsissa eli Italiaan olisi suunta.

Tämä kysymyshaaste on näköjään kiertänyt aika tehokkaasti, joten kiitän lämpimästi omasta puolestani ja annan kaikille vapauden vastata vaikkapa näihin samoihin kysymyksiin, joihin itse vastasin. Ehkäpä palaan tähän haasteeseen myöhemmin, mutta nyt ajattelin pistäytyä katselemaan siementarjontaa.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Jälkiä lumessa ja elämässä

Sää on muuttunut hieman talvisemmaksi, sillä mittarissa on -8 pakkasastetta ja eilen satoi sen verran uutta lunta, että pihaa täytyi käydä kolaamassa. Käytin äidin labrassa ja sitten kiikutin molemmat vanhemmat kauppaan. Isä kuikuili uutta kahvinkeitintä, mutta tällä hetkellä alennusmyynti näyttää tyhjentävän hyllyjä ja niitä taidetaan täyttää vasta alen päätyttyä. Aika surkeat valikoimat oli kaikessa muussa, paitsi tietenkin päivittäistarvikkeissa. Ja nehän sitten ovat normaalihintaisia. Ruoka alkaa olla aika kallista. Joku tuumasi radiossa, ettei nyt yksi maitolitra kenenkään taloutta kaada, vaan entäs jos pitää ostaa useampi litra päivää kohti, eikä kukaan pelkällä maidolla elä. Muutakin ihmisen pitää elääkseen syödä.

Katselimme Pojan kanssa viikonloppuna Hesarin asuntoilmoituksia ja totesimme, että omistusasuntojen hinnat karkaavat ainakin täällä pääkaupunkiseudulla käsistä. Kuinka monella on varaa maksaa uudesta kaksiosta jopa 400.000 euroa? Tai kuinka monen perheen budjetin sotkee 160 euron vuokrankorotus, kuten Helsingin Herttoniemessä on tulossa? 

Toisinaan leikittelen ajatuksella, että myisimme talomme ja muuttaisimme kerrostaloon paikkaan, jossa olisi niin hyvä julkinen liikenne, että voisimme luopua autosta. Tällöin täytyisi mennä merkittävästi nykyistä asuntoa pienempään, mikä toisaalta olisi muutenkin tarkoituksenmukaista, kaksi ihmistä ja kissa pärjäävät pienemmässäkin. 70- ja 80-luvun asunnoissa alkaa kaikissa olla monenmoista remppaa meneillään tai tulollaan ja se lisäisi elämisen hintaa ja mutkistaisi olemista muutenkin. Siis uudempi pitäisi olla. Mitä uudempi sen kalliimmat ovat yhtiömaksut. 

Kun aikani pyörittelen vaihtoehtoja mielessäni ja katselen mahdollisuuksia niin lehdistä kuin netistä, totean, ettei taida olla mitään kiirettä tästä talosta pois. Nyt on tilaa ja piha, josta olisi todella vaikea luopua. Tämän talon hyvät ja huonot puolet ovat erinomaisesti tiedossa ja niihin huonoihinkin voi itse pitkälti vaikuttaa tarvitsematta kinastella vaikkapa naapureiden kanssa. Kylppäri kaipaa remppaa, mutta vielä sen kanssa pärjää. Töitä omakotitalossa riittää, eikä sen kunnossapito aina ihan halpaakaan ole. Vielä kuitenkin viitsimme ja jaksamme; ja olisiko meistä enää kerrostaloasukeiksi ja parvekepörrääjiksi näiden runsaan 27 vuoden jälkeen?

Toissa päivänä olimme Ukkokullan kanssa lenkillä. Minulla oli tietenkin repussani kaksi kameraa, jos vaikka jotain mukavaa tulisi kuvattua. Ukkokulta ryhtyi kulkemaan nenä puolen metrin päässä tien pinnasta ja kehui, kuinka hienoja jälkiä lumesta löytyy. Totesin, että nuohan ovat autonrenkaan jälkiä, johon hän vastasi, että "niin ovat ja sinähän voit laittaa niitä blogiisi ja kysellä lukijoilta, kuka tunnistaa jäljen jättäjän". No, joo. Onhan se mukava, että parisuhteessa riittää huumoria. Joku saattaa ihan tosissaan kyetä sanomaan, menikö tästä Nokialainen vai kenties Good Year. Minä en, mutta eipä se suuri tappio ole.

Moni täällä blogimaailmassakin on puhunut joulun jälkeisestä painonpudotuksesta ja elämäntaparemontista. Minä en ole ehtinyt puhumaan ja ajattelinkin, että jos teen muutokset hissukseen, ne saattaisivat paremmin onnistua. Kun yleensä tulee kovaan ääneen julistettua, että nyt pudotan vaikka viisi kiloa, alkavat kaikki tutut ja kylänmiehet vahtaamaan, milloin ja miten se viisi kiloa putoaa. Teemalta on tullut torstaisin kaksi osaa dokumentista, joka käsittelee amerikkalaisten lihavuutta. Siellä lihavuus on valtava ongelma ja monet lihavat ovatkin sitten todella lihavia. Ihmisiä, joiden elopaino lähentelee 300 kiloa. Mutta hekin ovat joskus olleet normaalipainoisia, jopa hentoisia ja hoikkia. Ohjelmassa väitettiin, että amerikkalaisten lihavuuden syynä nro 1 on makeat juomat: mehut, limut, energiajuomat. Dokumentista on vielä tulossa kaksi osaa ja aion kyllä ne molemmat katsoa, vaikka ohjelma vetää meikäläisenkin hiljaiseksi. Jää kyllä poukkoilu jääkaapilla muutamana iltana väliin.

Niin vain porukan mielipide vaikuttaa, vaikka tällä kertaa ei kysymyksessa olekaan syöminen. Kaivoin sitten minäkin siemenluettelot esille, vaikka olin päättänyt, ettei mitään postimyyntiostoksia vähään aikaan. Vielä en ole mitään tilannut, mutta useassa sivussa alkaa jo olla kulmia käännettynä. En ole mikään mestari idättämään. Tuppaan laittamaan itämiset alulle liian aikaisin ja väsähdän hoitamiseen jopa ennen karaisuvaihetta. Minun taimistani ei sitten millään tule tanakoita kasveja vaan haalean värisiä ja onnettoman oloisia anorektikkoja. Lisäksi sellaista sopivaa idätysvaloista paikkaa meiltä löytyy vähän. Juuri tänään nostin kiinanruusun pois ikkunalaudalta, kun alla hohkaa sähköpatteri kuumuutta. Ei siitä mikään kasvi tykkää. Jalat palaa ja  samanaikaisesti nuppi on jäässä.

Tosin viime vuonna ostin ihan vain piruuttani pussillisen pelargonian siemeniä ja niistä kasvoi lopulta kaksi hienoa yksilöä, jotka kumpainenkin vieläpä kukkivat kauniisti. Nyt ne ovat autotallissa odottamassa ensi kesää, mutta pelkäänpä ressukoiden paleltuvan, kun siellä on kuitenkin aika kylmä. Sen verran onnistuminen jäi mieltä kaihertamaan, että josko sittenkin jokusen siemenen multaan laittaisi..

Ylempänä oikealla oleva kuusi ei ole meidän pihasta vaan kävelyreitin varrella erään talon kulmalta sen kuvasin. Asukkaat ovat karsineet alimmaisia oksia. Joka kerran ohi kulkiessani mietin, kuinka paljon ikää tuolla kuusella onkaan. Sitäkin olen pohtinut, onko kuusta joskus kasvuvaiheessa muotoiltu vai kasvaako se luonnostaan pyöreänmallisesti. 

Tässä vasemmalla on kuva meidän Rajamännystä. Siinä näkee hyvin vuosien kulumisen ja puun kasvamisen noiden vuosien aikana. Tuo mänty oli samanlainen metrin nappula kuin lapsemme alkaessamme rakentaa taloamme. Lapset ovat kasvaneet, joskaan eivät männyn lailla, ja maailmalle lähteneet. Aikanaan yletyin riipimään männyn kuivuvia alaoksia, mutta nyt siihen tarvittaisiin varsin korkealle ulottuvat tikkaat. Niinpä niitä kuivuneita oksia aina välillä tuulen mukana putoaa maahan. 

Pitäisi myös keksiä männynneulasille jokin hyödyllinen käyttömuoto, sillä aika tavalla tällainen iso mänty niitä tuottaa. Kompostissa neulaset maatuvat todella hitaasti.

Ulkona tuulee kovasti; pimeydessä ei puiden heiluminen näy, mutta tuulikello taas kilkuttaa terassilla ja viirikukko narisee katolla. On perjantai-ilta ja koti on siivottu vaihteeksi varsin perusteellisesti. On aika lähteä keittämään iltapäiväkahvia ja sytyttämään muutama kynttilä talvi-illan iloksi.