Vähän vielä puutarhan ongelmista

Pionit kurkkii

Postaukseni puutarhan ongelma-alueista herätti runsaasti ajatuksia ja keskustelua. Siksipä en nyt vastaa yksittäisille kommentoijille vaan kiitän kaikkia tasapuolisesti ja toivon, että muutkin innostuisivat kertomaan pihansa ja puutarhansa ongelmakohdista. 

Pelkästään hankalien paikkojen esille nostaminen virittää rakentavia keskusteluja ja laittaa itse kunkin ideat liikkeelle. Lisäksi monilla saattaa olla jo valmiiksi pureskeltu ratkaisu omaan ongelmaansa, kenties toteutettunakin. Huomasin myös, että kun ryhdyin kuvaamaan ja julkisesti työstämään omia ongelmakohtiani, syntyi ihan uusi into jälleen miettiä, mitä voisin niiden suhteen tehdä (into saattaa kyllä vielä sammuakin).

Kahelinkulman Taina T olikin jo tarttunut teemaani, joten rohkeasti muutkin mukaan.

Akileijaa on mukava karkulainen

Tulipa tässä mieleeni, että olisi hienoa, jos joku viitseliäs ihminen kokoaisi listan sellaisista kasveista, joista tulee nopeasti ongelma puutarhassa. Ehkä moinen lista on jo tehtykin, en huomannut googlettaa aihetta. Omalla pihallani varsinainen riesa on Japanin tatar Fallopia Japonica (saattaa olla myös Jättitatar Fallopia sachalinensis). Tatarit karkaavat helposti puutarhoista ja ne taidetaannkin jo luokitella haitallisiksi. Kasvi on kivan näköinen, nopeakasvuinen ja peittää tarvittaessa mukavasti näkymiä vaikkapa naapuriin. Harmi vain, etten aikanaan sitä istuttaessani tiennyt sen leviävän niin vietävästi. Nythän tietoa jo löytyy runsaasti. Kiitos internetin, josta löytyy runsaasti hyödyllistä tietoa.

Tatarin lisäksi myös Rohtoraunioyrtin Symphytum officinale istuttamista puutarhaani harkitsisin toisenkin kerran. Eikä ainakaan kukkapenkkiin, sillä se leviää ihan vimmatusti ja näyttää lisääntyvän pelkästä juurenpalasta. Rohtoraunioyrtti on vanha perinne- ja lääkekasvi ja sen kukat ovat kauniita. Kuitenkin Maa- ja metsätalousministeriö on luetteloinut kasvin tarkkailtavien ja paikallisesti haitallisten vieraslajien joukkoon, joten sen istutuspaikka kannattaa miettiä harkiten.

Loistotädyke – Veronica austriaca subsp. teucrium

Seuraava uutinen oli viime torstain Hesarissa. Uutista lukiessani mietin, kuinka tarkasti myyntiin kasveja tuovien yritysten toimintaa valvotaan. Kaikki puutarhoihin liittyvä on voimakkaasti kasvavaa businestä ja aina, kun on mahdollisuus tehdä rahaa, syntyy myös houkutus kiertää lakeja ja asetuksia ansioiden maksimoimiseksi. Silloin tuppaa myös unohtumaan, miten mittavia vahinkoja vääränlaisella toiminnalla saatetaan saada aikaan. Ei siis liene liiallista varovaisuutta suosia tuttuja ja tunnettuja taimitarhoja ja erityisesti kotimaisia taimia.   

"HS 8.5.2014

Evira: Baltiasta ei saa tuoda taimia tautivaaran takia

Satoja suomalaisia on lähdössä taimitoreille, joilta voi levitä vaarallista kasvitautia

 Baltian maista ei pitäisi tuoda Suomeen koristekasveja ja hedelmäpuita, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaa. Syy on tulipolte-niminen kasvitauti, jota esiintyy muissa Euroopan maissa mutta ei vielä Suomessa.

Tauti todettiin Virossa kaksi vuotta sitten, ja se voi levitä Suomeen puutarhaharrastajien ostamien taimien mukana. Taudin vaara on vielä isompi Latviassa ja Liettuassa.

Baltiassa on keväällä useita suosittuja taimitoreja, joille tehdään matkoja Suomesta. Esimerkiksi Türin puutarhamarkkinoille Keski-Viroon on menossa kymmeniä busseja.

EU-maista saa tuoda omaan käyttöön viisi tainta multapaakkuineen, siemeniä, kasvien sipuleita, leikkokukkia, sitrushedelmiä ja viherkasveja.

Säännös ei kuitenkaan koske tulipoltteen isäntäkasveja, joita ovat muiden muassa omena- ja päärynäpuut sekä pihlajat ja tuhkapensaat. Tällaisen kasvin saa tuoda vain, jos siinä on ZP-tunnus esimerkiksi nimilapussa. Tunnus kertoo, että kasvin tuottaneella taimitarhalla ei ole tulipoltetta. Toreilla myytävissä kasveissa tällaisia tunnuksia ei juuri ole. Siksi Eviran jaostopäällikkö Jari Poutanen sanoo, että tulipoltteen isäntäkasvien, kuten omena- ja päärynäpuiden, taimia ei pitäisi tuoda nyt Baltiasta.

Tulipolte on bakteeritauti, joka lakastuttaa ja mustuttaa kasvin versoja ja lopulta tappaa kasvin. Bakteeri leviää herkästi. "Jos tauti havaitaan samana kesänä, kasvi hävitetään ja muita pihan kasveja tarkkaillaan", Poutanen kertoo. "Jos se on tuotu muutama vuosi sitten, isäntäkasvit hävitetään kymmenen metrin tai kymmenien metrien säteellä. Olemme nähneet Norjassa, miten koko pensasaita poistetaan, ja juuretkin kaivetaan maasta."

Ihmiselle tulipolte ei ole vaarallinen. Epäillyistä tapauksista pitää ilmoittaa Eviraan.

OIKAISU (HS 9.5.2014)

EU-maista saa tuoda omaan käyttöönsä kasveja, kasvinosia ja kasvituotteita vähäisiä määriä, toisin kuin väitettiin torstaina 8. toukokuuta. Mainitut määrät koskivat EU:n ulkopuolisia Euroopan maita.

Tulipoltteen isäntäkasveja

 Omena

 Päärynä

 Ruusukvitteni

 Tuomipihlaja

 Orapihlaja

 Pihlaja

 Tuhkapensas

 Mispeli

 Japaninmispeli

 Tulimarja

 Pastorinpunamarja

 Myös aroniat ovat alttiita tulipoltteelle"

Tulppaaneita nupullaan

Enpä muuten ole onnistunut montaakaan puutarhaohjelmaa tänä keväänä telkusta katsomaan. Aina on jotain muuta tekemistä tai ohjelman esitysaika sellainen, ettei yksinkertaisesti edes tule ajatelleeksi tv:n avaamista. Kun mm. Puutarhaunelmia on uusinta vuodelta 2011, eikö sitä olisi voinut esittää vaikka heti joulun jälkeen. Talven pimeydessä oli aikaa istua kutomassa sukkia sohvalla ja siinä samalla olisi voinut unelmoida tulevasta keväästä ja kesästä samalla virikkeitä puutarhaohjelmista ammentaen. Nyt monet puutarhaohjelmien vinkit saattavat olla jo myöhäisiä toteuttaa tänä keväänä ja ensi kesäksi ne ehtivät unohtua. Pitäisiköhän laittaa ainakin YLElle kommenttia aiheesta. Ehkä ohjelmakarttoja tekevät ihmiset eivät ole tulleet edes ajatelleeksi asiaa tavallisen harrastelijapuutarhurin kannalta.

Olin illalla seuraamassa ystävän lapsenlapsen keihäänheittoa oman kylän kentällä. Kisa oli paikallisen urheiluseuran järjestämä ja tämän kevään ensimmäinen ulkokisa. 10-vuotias tyttö päihitti kaksi vuotta vanhemmat heittäjät, joten meikäläinen "varamummokin" pääsi hiukan pullistelemaan ylpeydestä. Parin tunnin seisominen kentällä oli varsin hyistä hommaa ja niinpä tulikin kitattua jokunen kupillinen mustaa kahvia lämmikkeeksi. Virkisti sen verran, että muutaman tunnin levottomien torkkujen jälkeen heräsinkin ihan liian varhain. Yksin ei meidän talossa kuitenkaan tarvitse valvoa, sillä karvaista seuraa on tarjolla ihan ilman eri kutsua. Vieläkin kissankarvat pyörivät naamalla, kun yritin tiirata näyttöä välillä sen edessä istuvan Juuson viereltä.

Lemmikit aloittelevat kukintaansa, joten vieressä olevan Lemmikkitytön avustuksella toivotan kaikille

Mukavaa keskiviikkoa ja viikon keskiväliä!

* * *  

Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi.

- Tuntematon ajattelija -

* * *

PS. 

Kuulin muuten eilen ensimmäisen kerran käen kukuntaa. 

Kukkui jossain lähellä ja todella pitkään.

Puutarhaongelmia

Täällä blogimaailmassa on tapana esitellä kauneutta ja onnistumisia, mutta tällaisena sateisena maanantaina teen poikkeuksen ja purnaan pihani ongelmakohdista. Meillä on sellaisia useitakin. Osa niistä ärsyttää vain johonkin tiettyyn aikaan vuodesta, osa taasen sijaitsee sellaisissa osissa puutarhaa, että ne tuppaavat unohtumaan pian alueelta poistuttaessa. Puutarha myös muuttuu ajan myötä, jokin alue paranee, mutta jostakin paikasta kasvit saattavat monestakin syystä kitua tai kuolla kokonaan pois.

Autotallipenkki

Ensimmäisenä ongelma-alueena esittelen autotallipenkiksi kutsumamme paikan, joka sijaitsee talomme autotallipäädyssä, ja joka rajoittuu naapurin tonttiin. Edelliset naapurit rakensivat aikanaan lauta-aidan, jotta heidän koiransa voisi juoksennella vapaasti omalla pihamaalla. Nykyinen naapuri on purkanut aidasta pätkiä sieltä täältä ja jättänyt aitatolpat paikalleen. Eihän se aita mikään kaunistus enää viime vuosina ole ollut, mutta vielä hölmömpi se on nyt pätkittynä. Erilaisista aitaratkaisuista on joskus tavatessa vähän keskusteltu, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.  

Naapurin tontti on meidän tonttiamme korkeammalla ja heidän autokatoksensa on aivan tuossa rajalla (yläoikealla). Aikanaan meidän puolella kasvoi joitakin kuusia ja pihlajia, jotka on kaadettu pois. Niiden kannot ovat kuitenkin jääneet maahan lahoamaan ja kaivamista estää myös isojen puiden risteilevät juuret. Hölmöyksissäni istutin alkuvuosina naapurin aidan viereen jättitatarta, eikä siitä kyllä pääse eroon ilman jotain mittavaa operaatiota. Toisaalta se kasvaa nopeasti korkeaksi ja peittää hyvin näkymät naapuriin. Naapurin puolelta on meille levinnyt angervopensaita, joiden olen antanut kasvaa ja peittää paikan, jossa sekä meidän että naapurin tontti rajoittuu tiehen.

Tähän autotallipenkkiin joudumme talven aikana kolaamaan lunta, joka myös sulaa hitaasti paikan varjoisuuden vuoksi. Myös naapurin pihamaalta kolatut lumet valuvat nykyisin meidän puolelle, koska enää ei ole aitaa pitämässä lumimassaa paikoillaan. Samalla heiltä vyöryy soraa ja kaikenlaista roskaa ja roinaa. Osa siitä on edellisen omistajan autokatoksen rakentamisen ja maan täytön vuoksi maahan kätkemää ja nyt sieltä vähitellen nousevaa, osa naapurin pihalta muuten vain valuvaa kamaa, milloin mitäkin.

Kallionauhuksen keväistä alkua

Kesän mittaan alue muuttuu siedettävämmän näköiseksi, kun tatarit kasvavat ja vihertyvät. Samoin noiden vuorenkilpien taakse kasvaa mukavia pehkoja kallionauhusta ja talviot ovat alkaneet täyttää aluetta. Vuorenkilpiä olen istuttanut väliaikaisesti, mutta paikka on niille ehdottomasti liian kova talvisen lumenaurauksen vuoksi. Myös kaksi hernepensasta kituu ja kallistuu pois tatarien varjostavuuden tieltä. Niitä oli aikanaan useampi, mutta siirsin pois, jotta lumenkolaaminen onnistuisi paremmin talvella. Talvioiden vuoksi autotallipenkki on tähänkin aikaan vuodesta ihan kohtalaisen siedettävän näköinen, mutta mennyt talvi oli liian ankara ikivihannille kasveille ja nyt talviot ovat surkeaa katseltavaa. Tilalle on keksittävä jokin kestävämpi ratkaisu.

Siis varsinainen äklötyspaikka, johon en ole jaksanut panostaa, koska huomioonotettavia muuttujia on ihan liikaa; talvinen lumimassa meiltä ja naapurista, naapurit, joita ei pihan ja puutarhan rakentaminen kiinnosta laisinkaan, jättitatarit sekä rajalliset mahdollisuudet panostaa alueeseen eli pieni budjetti ja se, että korjaustoimenpiteet tulisi hoitua meikäläisen lihasvoimilla.

Aitarengaspenkki

Toinen, eikä suinkaan viimeinen ongelmapaikka sijaitsee niinikään rajanaapurin aidan vieressä, mutta alapihalla. Tällä paikalla oli aikanaan varsinainen lepikkopuska. Saimme ohjeen kaataa leppiä useana vuonna perätysten, jotta niiden versotuotanto hiipuisi luonnollista tahtia. Lepikosta päästyämme istutin tilalle muualta siirrettyjä norjanangervoita. Keskelle jäi toinen pihallamme pyörineistä ylijäämäkaivonrenkaista. Angervojen ollessa matalia, tapasin istuttaa renkaan täyteen krassia, joka mukavasti peitti harmaan renkaan iloisilla väreillään. Angervot kasvoivat ja peittivät renkaan, sekä myös osan nurmikosta. 

Vuosi sitten totesin, että angervot olivat ala- ja sisäosistaan aivan risuuntuneita ja lehdettömiä, joten leikkasin osan niistä lyhyiksi ja noita taaempia harvensin, ettei koko paikka samanaikaisesti olisi aivan paljaana. Luultavasti olisi kannattanut leikata kaikki kerralla, sillä jäljelle jääneet pensaat ovat edelleen aivan yhtä ryvettyneiden näköisiä. Kunhan angervot ovat kukkineet, taidan käydä käsiksi oksasaksiin.

Naapurin puolelta vyöryy voikukkaa ja monenlaista rikkakasvia, mutta onneksi olen saanut pysäytettyä ne kohtalaisen hyvin tuonne aidan viereen. Sinne olen myös siirtänyt joitakin kasveja vähän niinkuin koekasvatukseen, mikä ei ole ollut kaikilta osin ihan fiksu toimenpide. Ainakin rohtoraunioyrtti on päättänyt lähteä sieltä leviämään, kuten tuosta renkaan oikeasta sivusta helposti havaitsee. Toisaalta on hyvä, että paikka on tuuhea ja tiheä, sillä se ei ole kovin keskeisellä paikalla puutarhassamme. 

Jokin aika sitten mylläsin renkaassa olevan mullan ja totesin sen olevan muhevaa, eikä siellä kasva juurikaan mitään rikkaa. Olen nimittäin kääntänyt sinne vuosittain puunlehtiä ja krasseja istuttaessani kantanut sinne myös uutta multaa, kuin myös kitkenyt säännöllisesti rikkakasvit pois. Nyt istutin renkaaseen kaksi kärhöä, 'Multi Bluen' ja 'John Paul II:n'. Ajattelin, että ne olisivat kauniita kukkiessaan ja levittäytyessään angervojen päälle (kunhan ne ovat taas kasvaneet kunnollisen kokoisiksi). Lisänä olen ajatellut laittaa jotain kesäkukkaa hätävaraksi.

Renkaan tyveen istutin vuorenkilpeä. Kuinkas muuten, sitä meillä riittää jaettavaksi ihan liikaakin. Olkoon nekin tuossa, kunnes angervot ne aikanaan peittävät. Sitten siirrän niitä taas jonnekin toisaalle.

Tämä aitarengaspenkki on lähes ympyrän muotoinen ja sitä reunustaa kivet. Kivien alle olen aikoinani laittanut maanpeitekangasta, jotta se estäisi edes vähän rikkaruohojen leviämistä kivien väleihin. Penkki on myös vähän muuta maata korkeammalla. Ylemmässä kuvassa näkyy nurmikkoalue, jossa ei kyllä kasva yhtään nurmikkoa, koska angervot kasvoivat varjostavasti sen päälle. Samoin tuolla päin puutarhaamme nurmikko on enemmänkin sammalta. Olen hiukan miettinyt, josko istuttaisin puuttuvan nurmen tilalle suikeroalpia, jota sitäkin riittää runsaasti jaettavaksi. Sehän peittää isojakin alueita aika tehokkaasti ja näköjään kestää jonkin verran myös tallomista. 

Tämä päivä oli suunniteltu käytettäväksi puutarhahommille, mutta sateessa ei ole juurikaan taukoja ollut. Käydessäni vähän aikaa sitten pihamaalla, meinasi sormet ja varpaat jäätyä. Yhdeksän astetta vesisateessa ei tunnu erityisen lämpimältä. 

Näitä omia ongelmakohtiani esitellessä alkaa mieleen nousta erilaisia mahdollisuuksia korjata tilannetta. Samalla tämä näyttää olevan myös jonkinlaista tsemppaamista ja konkreettista tilanteeseen tarttumista. Tuntuu, että vähitellen alkaa hahmottua se, mitä pitäisi tehdä ja miten. Mielenkiintoinen ilmiö.

Olisi mukavaa nähdä ja kuulla, millaisia ongelmakohteita teillä muilla puutarhureilla on ja miten te pulmanne ratkaisette. Odotetuimpia ovat esimerkit, joissa ratkaisut perustuvat lihasvoimaan ja pieniin taloudellisiin panostuksiin. Mitään ongelmaa ei olisi, jos meilläkin työn voisi teettää ammattilaisella ja itse vain aukoa kukkaron nyörejä. Se vaihtoehto on kuitenkin kokonaan pois suljettu siitäkin syystä, että itse tekemällä työn tuloksista nauttiminen on mannaa sielulle. Myöskään ei ole mahdollista käyttää koneita esimerkiksi jyrsimään kantoja tai rahtaamaan tuoretta multaa.

Pikainen pihakierros sateen lomassa

Olipas juhlallista katsoa aamulla lämpömittariin ja todeta sen näyttävän +7 lämpöastetta, eikä yölläkään ole ollut pakkasta. Ulkona tuntui heti ihan erilaiselta kuin aiempina päivinä, vaikkei aurinkoa tänäänkään ole näkynyt. Nyt iltapäivällä lupaava kajastus on jälleen muuttunut raskaiksi pilviksi, jotka hetki sitten purkautuivat kunnon sateena. Eilisen +5 on tuplaantunut, eikä tänään puhalla kylmääkin kylmä tuuli.

Vaahtera

Variksen kanssa kierrettiin pihaa ja tiirailtiin, mitä uutta mahdollisesti olisi tullut näkyviin. Yleisilme alkaa olla  kaikkea muuta kuin harmaa tai ruskea. Vihreää pilkottaa ihan joka kantilla ja puihinkin alkaa tulla hiirenkorvien tilalle ihan oikeita lehtiä.

Tuomi

 

 

 

 

 

 

Tuomi on jo näin vihreänä

Omenapuu Huvitus

 Osa varjoliljoista puskee vasta mullasta esiin... 

...ja osa on jo avannut lehtiruusukkeensa.

Kotkansiivelläkin on erilaisia olomuotoja

Helmililjat

Kun ulkona sataa, nauttii Juuso sohvapaikastaan, johon se on vaihteeksi perustanut nukkumapaikkansa. Siinä on hyvä loikoa, mamman istuskellessa iltaisin sohvan toisessa päässä.

Hyvää viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!

 

Sadepäivän kuulumisia

Orvokkikuva antaa säästä aivan väärän vaikutelman, mutta se onkin otettu aiemmin. Tänään nimittäin sataa oikein kunnolla ja kova tuuli saa vesisateen liikkumaan vaakatasossa. Sateenvarjolla ei siis ole minkäänlaista merkitystä ulkona liikkuessa. Eipä ole lämpötilakaan kovin mieltä kohottava. Vaivaiset neljä astetta, mutta plussan puolella sentään. Vesisade tekee kuitenkin puutarhalle hyvää, joten ei parane valitella. Ainakaan tässä vaiheessa, kun meneillään on vasta sadesään ensimmäinen päivä.

Pionin kevättä

Eilen tuli ahkeroitua pihahommissa ihan kokopäiväisesti. Aurinko paistoi ja ajoittain oli niin lämmin, että saattoi työskennellä paitahihasillaan. Minulla on kyllä varsin hyvä lämmitys ihan omasta takaa ja se vain tehostuu, kun lapioi ja kärrää tuolla pihamaalla intensiivisesti.

Päätin kääntää kaikki neljä lehtikompostia, joista kolme oli piripinnassa. Viime keväänä kompostien sulaminen kesti todella pitkään ja vielä kesäkuun alussa niiden pohjalla oli jäätä. Nyt ei jäästä ollut puhettakaan. Sain taas monta kärryllistä muhevaa multaa. Pinnassa tietenkin oli maatumatonta materiaalia, mutta sen laitoin pohjaksi tyhjennettyyn kompostiin. Ystävät hyvät, kompostoiminen on kyllä todella kannattavaa hommaa. Sinne häviää monenlainen eloperäinen materiaali, eikä tarvitse lähteä kärräämään haravointijätteitä kaatopaikoille. Tuntuu suorastaan ihmeeltä, miten hyvin puutarhajätteetkin muuttuvat mustaksi mullaksi.

Jaloruusu sammalleimun syleilyssä.

Erilaiset jaloruusut ovat selvinneet talvesta yllättävän hyvin. Ainoastaan pari markettien äitienpäiväruusua on kohdannut tiensä pään. Harvinaisen pitkään ne jaksoivatkin elää. En ole koskaan erityisemmin pitänyt markettien purkkiruusuista. Niiden pienet lehdet putoavat ennen aikojaan, eikä lukuisista nupuistakaan läheskään kaikki aukene. Onneksi Ukkokulta ei ole sellaisia minulle ostanut.

Kurgaanissa elämä jälleen viriää. Pikkusydämet tehtailevat jo nuppuja, sammalleimut alkavat vähitellen vihertyä ja niistäkin löytyi jo nuppuja. Toisella puolella peittokurjenpolvi sananmukaisesti jatkaa oman alueensa valtaamista. Ja yhdellä sivulla havaitsin kahden kukkulaan siirretyn pioninkin heränneen talviunestaan. Kaikki on siis jotakuinkin kunnossa.

Monien ikivihantien kasvien tapaan myös Taponlehtikin kärsi lumettomasta talvesta. Leikattuani tämänkin tuppaan päältä pois kuolleita lehtiä, löytyi alta reipasta virkeyttä. Saapa nähdä, mitä tämä taponlehtitupas tykkää tulevasta kesästä, sillä leikkasin sen varjostajana olleen aronian syksyllä matalaksi. Aronia on nopeakasvuinen ja uusia versoja näkyykin olevan tulossa. 

Joukko valkovuokkoja on leiriytynyt nurmikollemme, jopa kolmeen eri paikkaan. Kun niiden kukinta puistikon puolella jo lopettaa, nurmella se jatkuu niin pitkään, että joudun jättämään joitakin ensimmäisiä nurmikonleikkuukertoja näiden leirinuotioiden kohdalla väliin. Pidän kovasti näistä valkovuokoista ja erityisesti vielä siksi, että ne ovat ihan itsestään muuttaneet asuinsijansa tontillemme.

Punaherukat availevat lehtiruusukkeitaan ja karviaisessakin on jo hiirenkorvat. Mustaherukoita meillä ei nyt ole ainuttakaan, kun jouduin viimeisetkin pensaat hävittämään äkämäpunkin vuoksi. En mitenkään ehtinyt nyppiä kaikkia pullistuneita silmuja sitä vauhtia, kun uusia ilmestyi. Ja ylipäätään pensaat kärsivät ja vähitellen niiden marjatuontanto kutistui olemattomiin. Nyt ollaan oltu pari vuotta ilman mustaherukoita ja poika lupasikin äitienpäiväkukkana tuoda minulle uuden pensaan

Olisikohan ollut Niksi-Pirkka tai jokin muu lehti, josta luin seuraavan idean: "Istuta puutarhaasi valkoista tai viherherukkaa. Linnut eivät syö niitä yhtä innokkaasti kuin punaisia ja näin jää sinullekin satoa korjattavaksi".

Tulisipa jo lämmintä, jotta pelaguutkin pääsisivät ulos kukkimaan.

Äitienpäiväkortit on askarreltu. Lauantaina menemme porukalla Tallinnaan syömään; vanhempani, vanhin veljeni vaimonsa kanssa ja minä sekä Ukkokulta. Sunnuntaina sitten kahvitellaan anopin kanssa. 

Josko huomenna olisi vähemmän sateista, jotta pääsisi tekemään pihakierrosta ja kuvaamaan kevättilanteen kehitystä puutarhassa.

 

Lunta tulvillaan on aamu toukokuun

Miten olikin tänä aamuna niin sykähdyttävää katsoa ikkunasta ulos. Piti hieraista silmiä kerran jos toisenkin ja todeta, ettei unta ole tää... Lunta tulla tuprutti edelleen taivaan täydeltä ja ainoa, joka pelasti alkavan päivän oli tieto siitä, ettei kaikki tuo kylmä valkeus voi olla kovin pitkäikäistä. Eikä onneksi ollutkaan.

Eilen autoon istahtaessani huomasin lumiharjan olevan vielä penkin alla. Ajattelin, että kaiketi se pitää kotiin palatessa siirtää kesän ajaksi autotalliin. Vaan kun unohtui. Kerrankin unohduksesta oli hyötyä, sillä harja oli kätevästi käsillä ryhtyessäni tänä aamuna putsaamaan autoa lumesta. Oli siitä lumestakin hyötyä, koska sen avulla auton päältä lähti kaikki siite- ja muutkin pölyt ja ainakin se on taas hetken aikaa hiukan puhtaamman näköinen. Ei siis niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Jälleen kerran.

Kärsimyskukka eli Passiflora caerulea

Lauantaina ahkeroin pihamaalla ja sain kaivetuksi maahan perjantaina hankitut taimet. Noiden lumisten vuorimäntyjen ja tuijien lomaan istutin kärhön nimeltään Piilu ja köynnöksen, jota en tunnistanut. Vasta tänään älysin etsiä lisää tietoa ja köynnös onkin Kärsimyskukka eli rohtopassio Passiflora caerulea. Se ei taida säilyä talven yli ulkona, mutta olkoon ainakin kesän ajan. Jos kasvi on jollekulle tuttu, kertokaa siitä. 

Tuo musta keppi sinisine palloineen on ylimääräinen verhotanko, jonka päähän laitoin Ikean tankoverhokoristeen. Katson, josko tuo systeemi toimisi köynnöstukena. Tanko sinänsä on aika liukasta materiaalia, mutta siihen voi kiinnittää kasvin kiipeilyä varten narupunosta.

Lauantaina istutin myös naapurin aidan viereen Isabellansyreenin (Syringa 'James Macfarlane') ja Jalosyreeni 'Sensationin' (Syringa vulgaris 'Sensation'). Siellä on tähän saakka kasvanut vuorenkilpien seurassa puolikuolleita kiiltotuhkapensaita, jotka jouduttiin aikanaan siirtämään kunnallistekniikkatöiden alta pois. Aidan viereen laitoin aika tuhdisti maanpeitekangasta, koska naapurista hyökkää kaikenlaista rikkaruohoa enemmän kuin ehtii pois nyppiä. Penkin viimeistely jäi lauantaina kesken, sillä alituiset raekuurot ja sen jälkeen jatkuvampi sade pakotti siirtymään kuivempiin tehtäviin.

Tämä pyöreä hökötys syntyi viime kesänä kaataessani kuolleen kriikunan pois. Istutin syksyllä tuohon keskemmälle kärhöt Multi Bluen ja Rouge Cardinalin. Ne olivat aiemmin omenapuun alla, mutta tuntui hölmöltä käydä ihailemassa kauniita kukkia tontin syrjässä, joten tulivat siirretyiksi näkyvämpään paikkaan. Ympärillä on jaloruusuja, jotka siirsin talon sisäänkäynnin puolelta, jossa ne tuppasivat jäämään isoksi kasvaneen marjakuusen varjoon. Laitoin tänään tähän penkkiin vielä kolme uutta jaloruusua (Rosa 'Kimono'), joiden tiedän kukkivan todella kauniisti ja ahkerasti. Jos jotakuta ihmetyttää riipinraapin seikkaileva oksahake, se taas johtuu Juusosta, joka epätoivoisesti etsi sopivaa kuopan paikkaa, jota ei sitten löytänyt. No, toki paikka muutenkin kaipaa talven ja minunkin kaiveluni jäljiltä siistimistä ja erityisesti kunnollista kanttaamista.

Ehdin jo murehtia toisen raparperipensaan talvenaikaista kuolemaa ja kipaisin ostamaan uuden Viktorian. Milloinkaan ei raparperi ole ollut näin myöhässä ja sen kaveri on jo ajat sitten  aloittanut tuhdin kasvunsa kohti tämän mamman piirakkaprojekteja. Tänään lähdin uutukaista Viktoriaa lapion kanssa penkkiin kuoppaamaan ja kas, sieltähän se vanhuskin oli päättänyt jälleen maan pinnalle ponnistaa. Nyt meillä on sitten kolme rapskupuskaa, mutta ei haittaa. Niille kyllä löytyy käyttöä.

Osa pupun järsimistä tulppaaneista on ollut niin ovelia, että ovat kätkeneet nuppunsa syvälle lehtien sisälle ja siten varmistaneet ainakin jonkinmoisen kukinnan tänäkin keväänä. Osa on kyllä selvästi päässyt ravitsemaan pupun elämää sen vatsasta käsin, joten lähiviikot näyttävät, mitä jäljelle on jäänyt.

Vuorenkilvet ovat usein keväisin aika rujon näköisiä, mutta mennyt talvi on ollut niille tavallistakin rankempi. Ovat ne toki hengissä säilyneet ja kukkiakin pukkaa sieltä täältä. Meidän pihassa kyllä kukinta tulee olemaan tavallista vaisumpaa. Jokaisella vuorenkilvellä ei näytä olevan edes kunnollisia lehtiä, joskin uutta lehdentynkää näyttää jo olevan aluillaan. Toisinaan manaan vuorenkilpeä, mutta on se vaan harvinaisen sitkeä ja vähään tyytyvä kasvi. Peittää monta muuten niin ankeaa paikkaa tässäkin puutarhassa ja varmasti nuo nyt niin aneemisen ruskeilta näyttävät laikut ovat luultavasti jo kesäkuun lopulla täynnä hienon hienoja vihreitä lehtiä.

Myös talvion kohdalla lumeton talvi on ollut aikamoista kärsimystä. Paikoin sen versot ovat ruskettuneita tai osittain ihan kuolleitakin. Joistakin kohdista olen leikannut kuivia osia kokonaan pois, mutta ei näköjään haittaa. Uusia versoja on mukavasti kasvussa ja jotkut nuputkin ovat jo avautuneet.

Nurmikko on paikoin alkanut vihertää ja kasvaa. Kiitos menneiden päivien sateiden. Luultavasti myös sammal on laajentanut reviiriään, joten niillä alueilla tulee pitkään kasvamaan korsi siellä, toinen täällä. Nyt vain maltti mielessä, jotta esimerkiksi hyvin nurmelle levinneet kiurunkannukset ja scillat saavat rauhassa kukkia ja sen jälkeen vaipua kasvuaan jatkavan nurmen huomaan odottamaan seuraavaa kevättään.Tämä on sitä aikaa, jolloin on pakko sietää epätäydellisyyttä, joten ruohonleikkuri odottakoon edelleen kellarissa. 

Kärhö 'Piilu' - Clematis 'Piilu'
Kärsimyskukka - Passiflora caerulea
Jalosyreeni - Syringa vulgaris 'Sensation
Isabellansyreeni - Syringa 'James MacFarlane'
Jaloruusu 'Kimono' - Rosa 'Kimono'
Raparperi 'Viktoria' - Rheum rhabarbarum
Vuorenkilpi - Bergenia cordifolia
Pikkutalvio - Vinca minor
Kiurunkannus - Corydalis

Leena Lumi - olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.

Ja sitten iloisesti kohti uusia puutarhajuttuja ja äitienpäivää...


PS. Bloggeri on vähän temppuilut, joten kirjoitusvirheitä ja muuta hämmennystä saattaa löytyä.