Salaisuuksien puutarhassa

Sunnuntaina kerroin puutarhabloggaajien lauantaisesta tapaamisesta 

Marketanpuistossa, Espoossa. 

Nyt jatkamme päivän toiseen kohteeseen eli Paula Ritanen-Närhen ihanaan puutarhaan, 

jossa silmänruokaa riitti vierailun jokaiseen hetkeen - 

eikä kaikkea taatusti ehtinyt edes kunnolla havainnoida.

Paula on rakentanut puutarhansa paritalon pienelle pihalle. 

Jokainen neliö pihasta on varmasti käytetty moneenkin kertaan. 

Puutarha on täynnä erilaisia huoneita, joihin kuljetaan polkuja pitkin, 

toisinaan puiden oksien alitse sukeltaen. 

Puutarhassa helisee ja tuoksuu ja linnut laulavat. 

Minne tahansa katsookin, saattaa nähdä paljon erilaisia yksityiskohtia. 

Kun lähdet katsomaan tiettyä yksityiskohtaa, löydät jälleen uusia 

ja uusia katselemiseen houkuttelevia asioita.

Puutarhan kaikki esineet liittyvät tavalla tai toisella kasvamiseen, kukkiin, kasveihin. 

Monet esineet ovat löytäneet uuden elämän palvelemaan taimien tai yrttien kasvatusta. Matkoilta tuodut esineeet ja muistot ovat löytäneet paikkansa puutarhassa ja tuntuu, ettei mikään ole niin turhaa, etteikö se ansaitsisi tulla löydetyksi jossain puutarhan osassa.

Puutarhassa ei ole laisinkaan nurmikkoa, eikä sitä täällä totisesti edes kaipaa. 

Maan pinta peittyy maanpeitekasveihin; pikkutalviota, lamoherukkaa, seppelvarpua. 

Polut on katettu, mutta ei suinkaan viivasuorin laatoituksin, vaan omintakeisin kiveyksin. 

Tässä puutarhassa ei tiedä, mitä seuraavan mutkan takana saattaa odottaa. 

Puutarha on täynnä salaisuuksia ja niiden löytämistä. 

Tätä puutarhaa ei ole rakennettu vuodessa eikä kahdessa. 

Se on rakentunut vuosien intohimoisella uurastuksella, hetkien oivalluksista 

ja rakkaudesta puutarhaan. 

Siellä näkyy elämä ja siellä sallitaan elämä.

Tässä puutarhassa on vähän neliöitä, mutta valtavasti tilaa. 

Siellä voi istahtaa sisälle ja olla samalla ulkona. 

Jos haluat rauhaa ja yksityisyyttä, voit laittaa huvimajan ovet kiinni 

ja istahtaa sinne mietiskelemään.  

Tällaisia puutarhoja on vain yksi maailmassa ja se on tässä.

Seuraavalla vierailukerralla tämäkin puutarha on taas erilainen.

Kauniita esineitä ei tarvitse säilöä kaappeihin ja kellareihin.

Ne voi ja pitääkin asettaa esille, jolloin niiden muoto ja värit pääsevät katseltaviksi.

Esineet löytävät uuden olomuodon ja tulevat osaksi isompaa kokonaisuutta. 

Tässä puutarhassa on paljon pieniä kukkivia puita, lukuisia jalohortensioita, 

pelaguita ja kärhöjä. 

Tulppaaneita kurkottelee maanpeitekasvien lomasta ja pöydillä ja hyllyillä kasvaa monia yrttejä. Kesäkukat eivät Paulan mukaan ole vielä edes kunnolla ehtineet hänen puutarhaansa. 

Onhan vasta kevät.

Kiitos Tuijalle, että järjestit meille mahdollisuuden päästä tutustumaan 

Paulan ihanaan puutarhaan.

Kiitos Paulalle, että avaat puutarhasi tuntemattomille ihmisille.

Kiitos Paulan miehelle kahvituksesta ja hellyttävien kissojen esittelystä. 

Rapsutuksia karvaisille perheenjäsenille.

Kiitos myös kaikille retkeläisille mahdollisuudesta tutustua teihin. 

Päivä oli ihana ja se tulee jäämään iloisena kokemuksena muistoihini.

 PS.

Puutarhabloggaajien tapaamisesta voit lukea myös näistä blogeista:

  Versoja Vaahteramäeltä

  Kuusiranta- ihan metsässä
  Tuijan koti ja puutarha
  Homesick
 Anun puutarha

Autuas olo

 Paratiisinpalasia ja pieniä ihmeitä

 

Tapaaminen Marketanpuistossa

Osallistuin eilen ensi kerran puutarhabloggaajien tapaamiseen, joka järjestettiin Espoossa sijaitsevassa Marketanpuistossa. Marketanpuisto on laaja piha- ja puistorakentamisen näyttelypuisto. Alueella on jo ennen näyttelypuiston rakentamista sijainnut ruotsinkielinen puutarhaoppilaitos, nykyisin nimeltään Axxell Överby. Puistossa oli eilen myös Puutarhamarkkinat, joten liikkeellä oli runsaasti muitakin ihmisiä ja normaalia enemmän myös katsottavaa.

Marketanpuistossa on myös joitakin vanhoja rakennuksia, joista yritin löytää lisätietoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Onko puutarhakoulu perustettu jonkun vanhan kartanon yhteyteen? Tätä täytyy käydä kysymässä seuraavalla Marketanpuisto-reissulla. Nimittäin sinne kyllä kannattaa tehdä retkiä useammankin kerran kesässä, sillä näkymät muuttuvat kasvien kukinnan edistyessä. Puistossa on myös edullinen lounasruokala, puutarhamyymälä ja sisustusmyymälä, eikä puistoon ole sisäänpääsymaksua.

Marketanpuistossa on monia erilaisia istutusalueita, joissa on mahdollisuus nähdä kasveja ja arvioida esimerkiksi, sopiiko jokin tietty kasvi omaan pihaan.

Täydeltä taivaalta paistava aurinko ja uuvuttava helle ei ehkä tarjonnut parasta mahdollisuutta kuvaamiseen, mutta kyllä me kaikki taisimme aika tehokkaasti räpsiä kameroillamme. Ajoittain oli ihan pakko hakeutua varjoon. Sitä etsiessämme löysimme myös uusia istutusalueita ja kasveja.

Monet kevätkukkijat olivat jo lopettelemassa, mutta sen sijaan aikanaan puistoon istutetut valtavat kotimaiset alppiruusupensaat ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Niiden viehättävyyttä lisäsi satakielen laulu jossain puiden lehvästössä. 

Osa puutarhabloggaajista tuli tapaamiseen heti kymmeneltä, osa vasta myöhemmin. Itse en ulkonäöltä tunnistanut ketään, mutta useimpien blogit olivat kyllä tuttuja. Iloinen asia oli, että tapaamisen myötä löytyi myös pari uutta kivaa blogia. 

Voisi kuvitella, että jutustelu vieraiden kesken ontuisi alkuun, mutta mitä vielä. Olimme kuin vanhoja tuttuja ja yhteistä jutunjuurta riitti ihan joka hetkeen. Aina oli joku, joka tunsi edessä olevan kasvin ja jos jostain syntyi epätietoisuutta, yhteinen päättelyhetki auttoi löytämään ratkaisun ongelmaan. Hetkeäkään ei ollut sellaista tunnetta, että olisi jotenkin vieraassa porukassa.

Monille puutarhablogin pitäjille oli tietenkin vaikeaa matkustaa pääkaupunkiseudulle, mutta mahdotonta se ei ole. Sen todisti Pioni saapuessaan junalla Keski-Pohjanmaalta päiväreissulle ihan tätä tapaamista varten. Hänelle päivästä tuli tosi pitkä, sillä hänen paluujunansa piti olla kotipaikkakunnalla vasta aamuyöllä.

Tapaamisen järjesti Tuija Tuijan koti ja puutarha -blogista yhdessä Katjan Viherpiiperrystä sun muuta -blogista kanssa. Valitettavasti Katja ei päässyt tapaamiseen, olisi ollut mukava tavata hänet, ehkä sitten toisen kerran. Suurkiitos siis näille viitseliäille naisille.

 
Mutta ei tässä vielä kaikki. Marketanpuistosta jatkoimme sovitusti tutustumaan hortonomi, puutarhuri, puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhen ihastuttavaan puutarhaan. Siitä myöhemmin lisää.

Välipäivä auringolla

Norjanangervo Spiraea 'Grefsheim'

Ihanat kesäpäivät saapuivat meitä hellimään jo toukokuun puolella. Lämpöä on riittänyt sen verran runsaasti, että pahimman kuumuuden ajan on pitänyt istua varjossa litkimässä raikasta vettä. Maanantaina lämpömittari hipoi auringossa 30 astetta. Illansuussa kuuluikin muutama ukkosen jyrähtely, mutta siihen se sitten jäikin.

Omille teilleen lähtenyt orvokki on siitepölyinen

Tänään on täällä etelärannikolla satanut koko päivän, mikä ei sinänsä ole laisinkaan hullumpaa. Ulkona on edelleen kohtalaisen lämmin ja kaikki kasvaa kohisten. Mikä parasta, ei tarvitse rynnätä pihamaalle kastelemaan tämän kevään istutuksia, koska taivaanhanat hoitavat sen. Samalla helpottaa myös kaikkialla pöllyävän siitepölyn lento. Ei tarvitse kuin selkänsä kääntää, niin jokaikinen pinta ulkosalla on tiiviin kellertävän pölyn peittämä. Ja osittain sisälläkin, jos vain yrittää tuulettaa ikkunoita avoinna pitämällä.

Tuomi Prunus padus

Nyt kannattaa mennä pihamaalle varhain aamulla tai iltamyöhäisellä. Maailma on täynnä tuoksuja ja ääniä. Talomme päädyssä oleva tuomi on aivan valkoisenaan kukista. Puu on kuitenkin jo niin suuri, että pitää mennä kauemmas ja katsella yläilmoihin nähdäkseen kukkaloiston. Norjanangervot ovat myös valkean hunnun peittämiä ja niiden tuoksusta pidän erityisesti.

Petunia ja sivussa Lumihiutale

Tien toisen puolen naapurissa on aina kesäisin aivan mahdottoman kauniit kesäkukkaistutukset. Pääsen nauttimaan Annen kukista keittiössä istuessani, silloin näen naapurin parvekkelaatikot. Parin päivän ajan tyydyin naapurin kukkiin ja maanantaina hurautin minäkin tuttavan sisaren kasvihuoneelle. Aiemmin olen ostanut kesäkukkani aivan lähellä sijaitsevalta puutarhalta, mutta tänä vuonna siellä kaikki kukat näyttivät olevan kovin myöhässä.  Pirkon kukat sen sijaan ovat kerrassaan upeita. Kuten tuosta yläkuvasta voitte itse todeta. Laatikossa on vain kaksi petunian tainta. Tai eiköhän nuo ole jo ihan aikuisia.

Kriikuna Prunus domestica subsp. insititia

Kolme kriikunapuutamme ovat myös kukassa. Hedelmäpuissa leikkaamisen tärkeyden näkee varsin nopeasti. Alapihan kahta kriikunaa en ryhtynyt ajoissa leikkaamaan ja niistä kasvoi korkeita hujoppeja. Kriikunoita niihin ei kuitenkaan ole koskaan kovin paljoa tullut ja niiden muutamienkin kerääminen on aikamoinen sirkussuoritus, kun pitää keikkua korkeiden tikkaiden varassa. Yläpihalla olevaa kolmatta kriikunapuuta leikkasin alusta lähtien siten, ettei siitä ole tullut kovin korkeaa. Hedelmiä se on tehnyt jo parina vuonna todella paljon. Oppaiden mukaan kriikunaa ei tarvitse juurikaan leikata, mutta entäpä sitten, jos haluaa matalamman puun?

Omena Huvitus - aikainen kesälajike

Oheinen kuva Huvituksen nupuista on parin päivän takainen. Jo työhuoneen ikkunasta ulos katsoessa voi todeta, että omenapuiden nuput ovat viittä vaille aukeamassa. Kunhan sade lakkaa, pääsen niitä kuvaamaan.

Punaherukka Ribes rubrum

Punaherukat ainakin kukkivat runsaasti, eikä lähiajoiksi edes ole luvassa hallaöitä. Pojalta sain äitienpäivälahjaksi kaksi mustaherukkaa, Pohjanjättiä, jotka pääsivät multaan maanantaina. Meillä ei ole ollut pariin vuoteen laisinkaan mustaherukkaa, koska edellisiin pensaisiin iski äkämäpunkki. Mustaherukat pääsivät uuteen paikkaan, joten toivotaan niiden menestyvän ja tuottavan marjaa. Vaihtelun vuoksi olisi mukava syödä muutakin kuin punaherukkaa.

Rönsyansikka Waldsteinia ternata

Rönsytiarella Tiarella cordifolia

Metsikön reunassa kukkivat Rönsyansikka ja Rönsytiarella. Rönsyansikka muistuttaa mansikkaa, niin lehdeltään kuin kukaltaankin. Kukka on kuitenkin keltainen. Aika pitkään sain odottaa rönsyansikan leviämistä, mutta nyt se näyttää lähteneen valtaamaan tilaa itselleen. Rönsytiarellan hankin samaan aikaan, mutta se on huomattavasti maltillisempi oman tilan ottamisessaan.

Särkynytsydän Dicentra spectabilis

Iloinen yllätys jälleen kerran. Aikanaan istutin Särkyneensydämen yläpihalle, syreenien eteen. Sitten rakensin alapihalle Kiemurapenkin ja päätin siirtää särkyneensydämen sinne, jossa se alkoi kasvaa ja kukkia. Tänä keväänä olen odottanut kasvia nousevaksi, vaan ei ole näkynyt. Vasta jokin aika sitten löysin vihdoin elonmerkkejä alapihan penkistä ja helpotuksekseni totesin, ettei se ainakaan ihan kuollut vielä ole. Yläpihalla, paikassa, josta sydämen pois siirsin, nousee nyt terhakkaita alkuja. Taisikin käydä niin, ettei särkynytsydän tykännyt alapihan istutuspaikasta ja päätti ihan itsekseen siirtyä takaisin alkuperäiseen penkkiin. Tiedä häntä.

Juuso on mieltynyt ruusupuskissa lepäilyyn. Juhannusruusun ja Punalehtiruusun alla on mukava pikkutalviomatto ja sopivasti varjoisaa. Paikasta on myös hyvä näkyvyys ympäri puutarhaa, mikä näyttää olevan Juusolle usein eräs syy valita köllöttelypaikkansa. Hyvin se naamioituu väriensä puolesta maastoon. Yritin houkutella sitä eilen kävelylle kanssani, mutta eihän sitä kesken turkinhuollon voi mihinkään lähteä. Tuijotti hetken kaukaisuuteen ja jatkoi sitten varpaiden välien puhdistamista.

Eilen illalla maailma muuttui jännän väriseksi. Välillä oli ihan punaista ja luulinkin ukkosen tulevan. Mustarastas istui tavanomaisessa paikassaan naapurin aitakuusen latvassa lurittelemassa. Ehkä se yritti kosia meidän viirikukkoa.

Laskeva aurinko punasi puiden latvat synkkenevää taivasta vasten. Naapurin haavassa ei ole vielä lehtiä.

Kymmenen jälkeen meni sen verran pimeäksi, ettei kuvaaminen enää kunnolla onnistunut. Ei tullut illalla ukkosta eikä sadetta, mutta tänä aamuna ripotteli vettä ja sateen parissa onkin sitten kulunut koko päivä. Nyt illansuussa näyttäisi alkavan kirkastua. Jihuu, huomenna pääsee taas pihahommiin. Hyvillä mielin, sillä pakollisen sadetauon aikana on ehtinyt tehdä sisällä rästihommia.

Ulkona kukkuu käki, pitkiä aikoja ja jossain aivan lähellä. Sitä säestää mustarastas. Upeaa musiikkia korville. Eipä tee mieli avata radiota.
 

 

Lämpöinen tervehdys aurinkoisesta puutarhasta

Niin on kiirettä mullassa möyriessä ja kaikkien kasvien kanssa touhutessa, ettei pahemmin ehdi bloginkaan kanssa seurustella. Hienompia toukokuun säitä ei voisi toivoa, joten jatketaan möyrimistä ja muistetaan siinä ohessa myös nautiskella lämmöstä ja auringosta.

 

Haastevastauksia

Mahonia (Mahonia aquifolium) kukkii

Helleaaltoa odotellessa vastaan kahteen 11 kysymyksen haasteeseen. Ensimmäisen haasteen sain Tanskulta Minun puutarhani -blogista ja hänen kysymyksensä kuuluvat seuraavasti:

1. Mikä on elämäsi tärkein tapahtuma!

Tähän on helppo vastata eli kumpaisenkin lapseni syntymä. Enpä voisi onnellisempaa asiaa elämääni kuvitella kuin raskaus, odotus ja lapsen syntymä sekä heidän vauva-aikansa ja pikkulapsielämä. Harmi, ettei tuohon aikaan voi palata uudelleen.

2. Mitä muuttaisit elämässäsi, jos saisit ja miten?

Sairastuin vakavasti 1990 ja sairauden kukistamiseen kului valtavasti aikaa ja voimavaroja. Menetin vuosia elämästäni ja niin menettivät lapseni ja Ukkokultakin. Yhden perheenjäsenen sairaus rassaa koko perhettä ja jos mitä toivoisin, niin nuo vuodet terveenä takaisin. Eli jos jotain saisin muuttaa, niin mielelläni eläisin uudelleen vuodesta 1990 eteenpäin, mutta terveenä tietenkin.

Valkovuokko (Anemone nemorosa) valloittaa nurmikkoa

3. Mitä asioita pidät tärkeinä elämässäsi, laita tärkeysjärjestykseen, tärkein ensimmäisenä?

Tärkeintä tietenkin on oma perhe eli mies ja nyt jo aikuiset lapset. Sen jälkeen tulee ehdottomasti terveys. Kun perusasiat ovat kunnossa, muukin elämä sujuu.

4. Mihin maahan muuttaisit, jos saisit päättää?

Olen Suomeen syntynyt, joten on todella vaikea miettiä, missä haluaisin asua vakituisesti. Tämän hetkisistä lähtökohdista luultavasti en muuttaisi minnekään, sillä vanhukset lähipiirissäni tarvitsevat paljon apuani ja lapsenikin rakentavat aikuista elämäänsä täällä Suomessa. Kakkosasunnon voisin mielelläni ottaa jostain Välimeren maasta: Italiasta, Ranskasta, Espanjasta, Portugalista...

Lewisia innostui kukkimaan ruukkuun istutettuna

5. Oletko TV:n tuijottaja vai ulkona liikkuja?

Kun päivän puutarhapuurtamisen jälkeen tulee sisälle, ei suihkun ja iltapalan jälkeen enää jaksa mitään muuta tehdä, kuin romahtaa sohvalle tuijottamaan telkkua. Ukkokulta harrastaa kanavasurffailua ja sen tuloksena juutumme katsomaan jotain hömppää. Televisio on minulle täytettä, ei elämän ykkösasia.

6. Mikä eläin olisit, jos saisit näistä valita: kani, virtahepo, sammakko, kettu vai mustekala?

Aika hankala kysymys. En mikään noista, mutta ilmeisesti yksi on valittava. Kanista tulee mieleen, että se on muiden saalistuksen kohde ja joutuu usein pakenemaan. Virtahepo köllöttelee mutaisessa vedessä viilentämässä ihoaan ja lienee myös melko uhanalainen eläin. Myös sammakko on ilmastomuutoksen vuoksi vaarassa. Mustekalasta taas tulee mieleen lähinnä Jules Vernen "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" ja siitä kohtaus, jossa valtava mustekala kietoo lonkeronsa kapteeni Nemon aluksen ympärille. Jäljelle jää siis vain kettu. Sitä sanotaan ovelaksi ja ilmeisesti se on melko hyvä selviytyjä, koska jolkottelee nykyisin myös kaupunkiympäristössä.
 

Tulppaanien aika alkaa olla käsillä

 
7. Mikä näistä kukista miellyttää sinua eniten ja miksi: ruiskaunokki, tarhapiisku, köynnösruusu?

Köynnösruusu. Pidän ruusuista, etenkin ruusupensaista. Niiden menestymisen eteen täytyy tehdä runsaasti töitä, ne ovat arkoja ja alttiita monille ongelmille, mutta sopivassa paikassa kiittävät kauniilla kukinnalla.

8. Millä ajoneuvolla liikut mielellään?

Jos saisin valita, liikkuisin jalkaisin tai polkupyörällä ja pidemmät matkat bussilla tai junalla. Erityisesti pidän junalla matkustamisesta, koska junassa on mahdollisuus jaloitella ja silti on koko ajan liikkeessä. Fillarilla on tullut ajettua nuorempana niin työ- kuin huvimatkatkin ja edelleen pyöräily tuntuu mukavalta vaihtoehdolta. Valitettavasti asun paikassa, jossa palvelujen saatavuuden vuoksi oma auto on välttämätön, joten henkilöautolla tulee liikuttua ihan luvattoman paljon.

Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) valtaa Lumimarjapensaan alustan

9. Mikä on bravuuriruoka, jonka teet mielelläsi?

Meillä Ukkokulta valmistaa useimmiten ruoan, joten minusta on tullut jonkinlainen varakokki. Kun on minun vuoroni, teen joko ihan tavallista kotiruokaa (uuniruoat ja erilaiset sosekeitot). Vierasruoka ja leipominen ovat minun kontollani ja yleensä tuleekin leivottua suolaiseksi palaksi quiche lorraine (ranskalainen juustopiirakka) sekä korvapuusteja. Rahkaa käytän paljon niin leivonnassa kuin jälkiruoissakin. 

10. Lemmikki, jota ihannoit?

Kissan palveluskuntaan kuuluvana ei voi muuta sanoa kuin kissa. Olen syntyperäinen kissaihminen. Pidän niiden itsenäisyydestä, pehmeydestä, tavasta liikkua. En haluaisi juosta koiranpissatuslenkeillä monta kertaa päivässä pitkin kyliä. Viihdyn kotinurkissa ja kissan kanssa se onnistuu erinomaisesti.

Helmililja (Muscari armeniacum)

11. Elämän mottosi muille?

Omatkin mottoni vaihtelevat päivän ja tilanteen mukaan, joten parempi olla jakamatta minkäänlaisia ohjeita tai evästeitä muille ihmisille. Eläkää niin kuin parhaaksi näette! (Tuli sittenkin jaettua mottoja).

* * *

Eilen sain toisen 11 kysymyksen haasteen Lumiukolta Lumiukon mietteitä -blogista. Hänen kysymyksensä kuuluvat seuraavasti:

1. Mietitkö hiilijalanjälkeä?

Totisesti mietin välillä vähän liikaakin. Toisinaan tuntuu, että elämä voisi olla huomattavasti helpompaa, jos ei yrittäisi kantaa koko maailman taakkaa pelkästään omilla harteillaan. Sitten taas tulen ajatelleeksi, että jos kaikki heittäytyvät välinpitämättämiksi, ei ole mitään mahdollisuuksia muutoksiin. Kun jokainen tekee oman pienen osansa, saamme varmasti paljon aikaan.

Narsissi Ice King

2. Paras äitis antama neuvo?

Äitini ei ole ollut erityisen innokas neuvomaan lapsiaan. Sen kuitenkin muistan, kun kerran ihan nuorena tyttönä itkin suurta pettymystä, totesi äiti rauhallisesti: "Paistaa se aurinko vielä risukasaankin." Ja onhan se paistanut.

3. Hiiligrilli vai kaasugrilli?

Pitkään grillasimme vanhaan betonirenkaaseen rakennetulla grillillä, jossa poltettiin puita. Sitten tuli monta välivuotta, jolloin ei juurikaan grillattu. Muutama vuosi sitten ehdottelin Ukkokullalle, että hankitaan mekin kaasugrilli. Hän ei innostunut, mutta meninpä sellaisen kuitenkin hankkimaan. Nyt Ukkokulta on innostunut tekemään ruokaa kaasugrillillä ja hyvää tekeekin. Itse olen tainnut grillata sillä yhden ainokaisen kerran.

Parvitulppaani (Tulipa tarda)

4. Paras kotimainen elokuva?

Pidän kovasti elokuvista ja nuorempana kuuluin kahteenkin elokuvakerhoon. Mielestäni suomalaiset elokuvat ovat nykyään aika hyviä, vaikka saavatkin melko vähän katsojia ja huonot arvostelut. Mika ja Aki Kaurismäki tulevat ohjaajina ensimmäisenä mieleen. Kumpaisellakin on monia hyviä leffoja, jotka kestävät toisenkin katsomiskerran.

5. Lempivaatteesi kotona?

Lapsuudenkodissani oli kova kuri ja vaatteet piti vaihtaa heti koulusta kotiin tultaessa. Tapa on jäänyt päälle, enkä osaa "hienostella" kotona. Yleensä kuljen täällä verkkareissa ja t-paidassa, viluisimpina hetkinä vedän päälle vielä fleecetakin ja villasukat. Korutkin tapaan ottaa pois korvakoruja lukuunottamatta. Pihatöihin mennessäni vaihdan toiset verkkarit, puutarhakengät tai saappaat ja tietenkin hanskat. Olen vähän turhankin käytännöllinen, joten käytännöllisyys ja mukavuus tulevat useimmiten ensin.

6. Mitä kuuluu aamupalaasi?

Useimmiten annos kaurapuuroa, jonka päälle laitan oman puutarhan herukoita tai omenasosetta. Kun haluamme poiketa arjesta, keitämme kahvit ja teemme seuraksi pari voileipää.

7. Kuntosali vai lenkkipolku?

Nykyisin omalla kylälläkin on kuntosali, mutta minusta on jotenkin hölmöä ajaa autolla jonnekin ja mennä siellä jossakin sisälle kuntoilemaan. Kevät-, kesä- ja syysaikaan minun kuntosalini on kyllä tuolla pihamaalla. Tälläkin viikolla olen tehnyt kaksi kunnon työpäivää kärräten ja kaivaen. Kyllä siinä energiaa palaa ja lisäksi tulee ihan mahdottoman hyvä mieli. Käymme Ukkokullan kanssa myös reippailemassa kävellen. On kiva katsella, mitä muut ihmiset saavat aikaan puutarhoissaan ja seurata oman kylän tapahtumia. Parasta on tietenkin retket sellaiseen paikkaan luonnossa, jossa ei juurikaan muita ihmisiä näy. Pääsee nauttimaan ympäristöstä täysin palkein.

Tarhalaukkaneilikka (Armeria maritima 'Splendens') - tulipa surkea kuva

8. Paras kevätjuhlamuistosi?

Kevätjuhlasta tulee päällimmäisenä mieleen nuoremman lapseni viimeinen päiväkotipäivä. Päiväkoti oli päätetty lopettaa ja kevätjuhlasta tuli myös viimeinen tarhapäivä. Päiväkoti oli viihtyisä ja tarhatädit todella ihania ihmisiä. Kevätjuhlassa lapset esiintyivät, kuten joka kevät, myös oma lapseni. Juhla oli samalla iloinen ja surullinen. Kaikki vanhemmat ja henkilökunta yrittivät olla urheita, mutta itkuunhan se päättyi. Lapset katsoivat meitä vähän hölmistyneinä, eivät tainneet ymmärtää tilanteen lopullisuutta. Erohaikeuden aiheuttamaa surullista oloa lisäsi myös se, ettei meillä tuolloin ollut minkäänlaista varmuutta uudesta hoitopaikasta. Se kyllä ratkesi onnellisesti ajallaan.

9. Mummosi nimi?

Äidinäitiäni sanottii mammaksi ja hänen nimensä oli Anna Fransiina. Isänäitiäni taasen sanottiin mummuksi ja hänen nimensä oli Amanda Gunilla, arkisemmin Manta. 

Sammalleimu  (Phlox subulata) aloittaa kukintaansa

10. Keittiönpöytäsi väri?

Koivu. Juuri tänään siivotessa mietin, että toiveeni valkoisesta keittiönpöydästä näyttävät kariutuvan kerta toisensa jälkeen. Edellinen pöytä oli umpipuinen koivupöytä, joka hankittiin aikanaan muuttaessamme tähän taloon. Sitten siihen hankitut tuolit alkoivat hajota yksi toisensa jälkeen ja ostimme pöytään sopivat uudet tuolit. Väliaikaisratkaisuja ei pitäisi koskaan tehdä, elleivät ne miellytä. Pöydän pinta oli vuosien mittaan mennyt naarmuiseksi ja sen uudelleenhionta epäonnistui, joten oli hankittava uusi pöytä. Tietenkin sen piti sopia vähän aikaisemmin hankittuihin koivutuoleihin. Nyt meillä on sitten koivuiset tuolit ja pöytä. Ehkä vielä saan sen valkoisen ruokailuryhmän.

11. Kirja vai DVD?

Ehdottomasti kirja. Olen aina ollut aktiivinen lukija. Käyn säännöllisesti kirjastossa ja ostan kirjoja niin uutena kuin antikvaareista ja kirppareilta. Tähän aikaan vuodesta en ehdi lukea yhtä paljon kuin talvella, mutta aina on yöpöydälläni kirja iltalukemisena. 

* * *

Tämä haaste on kiertänyt aika monessa blogissa, joten en laita sitä nyt eteenpäin. Talvella nämä haasteet ovat mukavia, kun puutarhassa ei juurikaan mitään tapahdu. Ehkäpä tapaamme silloin näissä 11 kysymyshaasteen merkeissä. 

Norjanangervot (Spiraea) ovat jo jonkin aikaa olleet kukintavalmiudessa, mutta lämmin sää saa ne avaamaan kukkansa valkoisina pilvinä. Eilen pyykkejä narulta hakiessani tunsin angervojen tuoksun. Käen kukkuessa taittelin puhtaita lakanoita pyykkikoriin ja tunnustelin talon nurkalta leijuvaa norjanangeron tuoksua ja ajattelin, että ihanaa - kesä on ovella.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua teille kaikille!