Ruusuista iloa, mutta ruusuilla kirvoja

Sammalruusu - Rosa Centifolia Muscosa

Sammalruusussa on tänä vuonna paljon nuppuja, joita se on alkanut nyt availla. Kukka on aivan ihana; runsas ja isohko, kestävältäkin se tuntuu. Pensas ei välttämättä ole niitä kauneimpia ja ainakin tänä vuonna kaikissa ruusuissa näyttää olevan jos jonkinlaista ötökkää ja tuhohyönteistä.

Rosa Rugosa 'Ritausma'

Ritausma on vihdoin avannut pari nuppuaan. Kukat ovat pienempiä kuin viime vuonna. Pensaaseen on ilmestynyt vihdoin myös uusia nuppuja, joten toiveita on, että saisin ihastella vielä uusillakin kukilla.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa Gallica 'Rosa Mundi'

Kirjoapteekkarinruusun kukasta pidän myös kovasti. Se on kuin karamelli kaksivärisenä ja kullankeltaisine keskustoineen.

Jokin ötökkä on käynyt napsimassa Kirjoapteekkarinruusun nupuista osan pois. Mahtavatko ne avautua laisinkaan?

Tänään löysin vanhojen pensasruusujeni joukosta tällaisen ruusun. Miten en nyt saata muistaa, että olisin aiempina vuosina huomannut näitä kukkia. Kukat ovat usean kappaleen ryppäissä ja etupäässä tuoreen oksan haarassa. Ruusun varsi on hyvin jykevä ja siinä on harvakseltaan koukkumaisia piikkejä. Uusia versoja pukkaa vanhasta varresta. Mikä ruusu mahtaa olla kyseessä. Se on varmaan tullut Metsä- tai Punalehtiruusun ohessa ruusurykelmäämme, mutta kuinka se kukkii vasta nyt, vuosia muiden istuttamisen jälkeen?

Rosa rugosa 'Sointu'

Ostin keväällä uusia kotimaisia ruusuja: Soinnun, Sävelen, Ilon, Lumon ja Tove Janssonin. Tove on jo kukkinut ja se näyttää kohtalaisen terveeltä. Sen sijaan kaikki muut ovat kärsineet kovasti ötököistä, vaikka olen yrittänyt mm. kirvoja ruiskuttaa mäntysuopanesteellä. Nuppuja niissä on kovin vähän ja joistakin ruusuista ne vähäisetkin on vattukärsäkäs ja muut ötökät käyneet napsimassa. Harmillista, mutta ehkä ruusut pärjäävät paremmin isommaksi kasvettuaan.

Hansa-ruusussa on ollut tänä vuonna samaa nuppujen avautumattomuutta kuin Juhannusruusussa. 

Tälle jaloruusulle en tiedä nimeä, mutta komea kukka siinä on. Kahvilautasen kokoinen.

Köynnösruusu Pohjantähti

Pohjantähti kukkii parhaillaan. Siinä on ollut hurjan paljon kukkia. Kukat eivät kauaa kestä ja meidän terassimme onkin ajoittain täynnä valkoisia terälehtiä. Pohjantähden kukkanuppu näyttää hennon vaaleanpunaiselta ja saattaisi kuvitella, että sieltä putkahtaa pinkki kukka. Ei putkahda, kukat ovat kyllä aivan valkoisia.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusukin päätti lämpimien säiden tultua ryhtyä kukkimaan uudelleen. Alkuun näytti, että se tekee vain kaksi ainokaista kukkaa. Punalehtiruusu on kyllä harvinaisen viehättävä hentoudessaan.

Neilikkaruusu Rosa Rugosa F.J. Grootendorst

Neilikkaruusu vietti viime kesän isossa ruukussa yläpihalla ja kukki lähes koko kesän. Nyt se ei ole yhtä innostunut kukkimaan, mutta sen sijaan kirvat juhlivat sen nupuilla ja varressa. Kunhan tuuli vähän tyyntyy, täytyy mennä taas ruiskuttamaan mäntynestettä.

Tänään aurinko on ollut enimmäkseen pilvessä, mutta lämmintä on silti riittänyt. Jälleen tuulee navakasti, kuten niin monena muunakin päivänä. Enää ei kuitenkaan ole pyykkiä, jota ripustaisi tuuleen kuivamaan. Huomenna on sunnutai ja hiukan on luvattu vesisadetta. Se voisi kyllä tehdä luonnolle hyvää - kunhan ei jämähdä päiviksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Blogger tykkää tänään ilmavuudesta. Tyhjiä rivejä syntyy näköjään pelkän ajatuksen voimalla, eikä niitä tahdo saada millään pois.
 
 

Heinäkuista hellettä

Tänään piti tehdä betonihommia, mutta ulkona on niin kuuma. En yhtään valita. Aurinkoa ja lämpöä toivoin jokaisena kesäkuun päivänä, jolloin vedin villasukat jalkaan niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta pihatöitä ei kukaan järkevä ihminen tuolla paahteessa jaksa tehdä. Maanantaina olin vähemmän järkevä ja kävin rakentamassa Lapsen pihaan pari kukkapenkkiä. Tehtävä ei onneksi ollut suuren suuri, mutta varmasti ohikulkijoita nauratti nähdessään mustan naamani. Multaisilla hanskoilla tuli yhden jos toisenkin kerran pyyhittyä solkenaan valuvaa hikeä otsalta ja leualta. Tulipa kokeiltua mutanaamiota oikein työnteon lomassa.

Peurankello - Campanula glomerata

Pionit tietenkin kukkivat edelleen, mutta tänään ette saa ainuttakaan pionikuvaa. Muuten menee monen muun kehumisen ansaitsevan kasvin vuoro tyystin ohi.

Tähdikki - Ornithogalum magnum

Ihmettelin jonkin aikaa, mikä kumma lupiinimainen kukkanen nousee olopihan vuorimännyn kupeesta. Olinpa kuitenkin säilyttänyt kyseisen kasvin tiedot ja Tähdikiksi tämä osoittautui. Ei kylläkään kukkinut huhti-toukokuussa, vaan vasta nyt. Sopii mnulle, pääasia, että kukkii.

Pikkulaukka - Allium ostrowskianum

Pikkulaukatkin ovat kauniita ja pienestä koostaan huolimatta ilahduttavat melkoisesti. Penkissäni on niitä sekä keltaisena että pinkkinä. Joka kesä ihmettelen, mikä kumma pikkutulppu täältä vielä on tulossa, mutta ei tulppaani laisinkaan, vaan uskollisesti kukkiva pikkulaukka kavereineen. Kerrankin olen älynnyt sipuleita istuttaessani, etten ole tunkenut niitä keskelle kukkapenkkiä, jolloin kukat olisivat aikaa sitten jääneet isompiensa jalkoihin.

Mehitähti - Sempervivum

Mehitähti on nätti sellaisenaankin. Pidän sen "poikasista", jotka sopivassa paikassa löytävät tiensä uusiin aluevaltauksiin. Itse asiassa mehitähden kukkakin on aika sievä. Ostin pari viikkoa sitten puutarhamyymälästä alehintaan kaksi varsin tuhtia mehitähtea ja istutin ne laakeaan astiaan, jonka sijoitin aurinkoiseen, mutta sateelta suojaiseen paikkaan. Mehitähdet eivät paljon vettä kaipaa. Mietin tässä, pitääkö minun siirtää kasvit syksyllä maahan, vai saisinko ne talvehtimaan ruukussaan? Josko kaivaisin ruukun vaikka maahan? Onko joku kokeillut?

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukkaa älkää istuttako, jos haluatte sen nököttävän vuodesta toiseen samalla paikalla. Se nimittäin on aika hanakka leviämään ja kohta sen yhden vatukan sijasta on kokonainen pöheikkö. Minä hölmö olen lähtenyt siirtelemään niitä vatukkavauvoja erinäisten paikkojen täydennykseksi ja nyt sitten saan ahkerasti kaivella uusia sukupolvia pois. Tuoksuvatukallakin on hyvät puolensa. Sen voi leikata täysin matalaksi ja sieltä se versoo  keväällä reippaasti yhtään nurkumatta. Se jopa on leikattava muutaman vuoden välein kunnolla tai muuten siitä tulee varsinainen risukko. Tuoksuvatukka näyttää keräävän runsaasti kaikenlaisia pörriäisiä ja olen ajatellut, että esimerkiksi hedelmäpuiden ja marjapensaiden läheisyydessä siitä saattaa olla etua.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervot ovat aloittaneet kukintansa. Myös niissä kuuluu hurja pörinä ja surina, sillä mehiläiset näyttävät kovasti tykkäävän pitsimäisistä kukinnoista. Töyhtöangervo näyttää viihtyvän myös vähän varjoisemmalla paikalla. Ihan polun tai kulkutien viereen sitä ei kannata istuttaa, sillä etenkin kukinta-aikaan se tuppaa kallistumaan ja kaatumaan. Vuosien mittaan meidän töyhtöangervot ovat tehneet paljon poikasia, joita olen istuttanut uusiin paikkoihin ja antanut myös tuttaville. Pienet alut on toki helppo kiskaista maasta kompostin täytteeksi, ellei niitä halua hyödyntää.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensia on yksi näyttävimmistä köynnöksistä. Minun mielestäni. Tämä rehottaa talomme varjoisemmassa päädyssä ja on levittäytynyt myös maahan. Meillä on köynnöshortensiaa muuallakin ja viimeksi istutin yhden yksilön aloittelemaan kasvuaan Ukkokullan tekemän betonimuurin peittämiseksi. Köynnöshortensia on aluksi hidas ja näyttää nököttävän paikallaan tekemättä yhtään mitään. Ei kasva eikä kuole. Siitä ei kannata hätääntyä, sillä aikansa juurruttuaan se innostuu kasvamaan ja palkitsee kärsivällisyytemme. Kevättalvella pystytän korkeat tikkaat talon seinustalle ja leikkaan kaikki kattorakenteisiin pyrkivät versot pois. Köynnöshortensia toimii erinomaisesti myös maanpeitekasvina.

Köynnöshortensian peittämää seinää vastapäätä on alue, joka rajoittuu kunnan puistometsään. Tämä paikka on ollut meillä vähemmän kiinnostuksen kohde pitkään, mutta parin viime vuoden aikana olen ryhtynyt kohentamaan sitä. Paikka on suurien puiden varjostama ja siellä kasvaa entuudestaan pari vanhaa rhodoa, joista toinen on oikeastaan vain yksi isosta pensaasta sinnittelemään jäänyt oksa. Vuosi sitten istutin pari uutta rhodoa ja siirsin samalle alueelle myös kaksi mahoniaa pois liian aurinkoisesta paikasta. Alueen aurinkoisemmassa päässä kasvaa muutamia tuijia, joiden ajattelin kasvavan näköesteeksi metsikköön myöhemmin rakennettavaa kulkuväylää ajatellen. 

En ole rhodojani erityisemmin hoitanut, mutta eivätpä nuo ole sitten kukkineetkaan. Kielot ovat valloittaneet alueen ja näyttivät jo tukehduttavan nuo uudet rhodot kokonaan. Lisäksi tuijien lähistölle vuosia sitten istutetut tuoksuvatukat pyrkivät kohti valoa ja rötköttivät aina sateen jälkeen rhodojen niskassa. Vähän aikaa sitten kyllästyin hoitamattoman näköiseen paikkaan ja kaivoin hikipäässä tuoksuvatukat pois. Toivottavasti sain niiden juuret sen verran hyvin ylös, ettei uutta kasvustoa ilmesty. Revin myös kieloja aivan surutta, sillä niiden leviämistä ei taida mikään estää. Lopuksi katoin rhodojen alustat märällä sanomalehdellä, jonka peitin oksahakkeella. 

Rhodojen alustalle olen jo aiemmin lisännyt rhodomultaa ja nyt olen hellinyt heitä myös rhodolannoitteella ja runsaalla kastelulla. Niin pitää kuulemma tehdä juuri nyt, sillä rhodot alkavat muodostaa kukka-aihioita edellisen kukinnan päätyttyä.

Futismatsit harvenevat ennen kuin loppuvat kokonaan. Sohvalla istuminen kauniina kesäiltana tuntuu vähemmän hölmöltä, kun laittaa samalla puikot suihkimaan. Parhaillaan on menossa näiden maailmanmestaruuskisojen neljännet villasukat. Ensimmäiset pöllösukkani sain valmiiksi muutama ilta sitten. Silmiin käytin lilaa lankaa, koska varastoistani ei löytynyt ainuttakaan tarkoitukseen sopivaa helmeä. Hiukan huonosti nuo silmät kuvassa näkyvät, mutta kyllä ne siellä ovat. Seuraaviin pöllösukkiin onkin jo helmet hankittuina. Tässä välissä harjoittelen Broken seed -mallia.

 
Ja sitten jatkamaan kesäistä hellepäivän viettoa.
 

Lauantai täynnä lämpöä

Tämä lauantaipäivä on ollut kuin kaunein pioni. Aurinko on paistanut ja lämpöä riittänyt. Kyllä vain kesällä kaipaa säitä, jolloin pihalla tarkenee hellevaatteissa ja paljain jalain. Jolloin aurinko lämmittää puupation hehkuvan kuumaksi ja iltapäivällä tekee jo mieli istahtaa varjoon. Sellaista on tänään ollut. Juuri sellaista.

Eilen muistin, että kompostin takana lojuvat yhä aikanaan anopin Tampereen kodista tänne rahdatut kaksi kellanruskeaa betonitörppöä. Parina kesänä istutin niihin kesäkukkia, mutta muurahaiset tykkäsivät törpöistä niin paljon, että perustivat kotinsa kumpaiseenkin, eikä niissä sitten enää kukat viihtyneetkään. Törppöjän värikin tympäisi ja lopulta kiikutin törpöt kompostin taakse odottamaan aikaa tulevaa. Kenties jopa kaatopaikalle viemistä.

Eilinen törppöihin kohdistunut muistamiskohtaus johti siihen, että kannoin törpöt yläpihalle. Putsasin niistä kotilot ja kaikki takertuneet neulaset pois ja maalasin ne kellarista löytyneellä ruskealla betonisokkelimaalilla kahteen kertaan.  

Tänä aamuna maali oli kuivanut ja nostin törpöt terassin laidalle, jotta muurahaisilla olisi pidempi matka löytää uudet pesäpaikkansa. Enkä nyt istuttanutkaan kesäkukkia suoraan törppöihin, vaan nostin amppelikukan purkkeineen törpön päälle. Hyvä tuli. Kannattaa siis silloin tällöin unohtaa tavaroita - jollei nyt kompostin taakse, niin ainakin johonkin hyvään paikkaan, josta ne voi uusien ideoiden syntyessä helposti kaivaa tuunattaviksi.

Olin vakaasti päättänyt  pitää tänään vapaapäivän. Siis vapaapäivän puutarhahommista. Ihan tyystin mitään tekemättä en oikein osaa olla ja niinpä raahasin askartelukamat pihapöydälle ja ryhdyin väsäämään onnittelukortteja. Etenkin tässä heinäkuussa on paljon nimipäivän ja joitakin synttärien viettäjiä, joten korteille on käyttöä. Siinä askartelun ohessa pyöritin pesukoneessa perheen vuodevaatteita ja pari mattoakin. Nythän on aivan erinomainen sää kuivata paksujakin tekstiilejä.

Juuso on taas viettänyt muutaman yön minun sängyssäni. Tällä kertaa jalkopäässä pitkällään kuorsaten. Omat unet ovat jääneet vähän puolinaisiksi, kun aina kääntyessäni havahduin katsomaan, etten vain potki isäntäväkeä pois sängystä. Juuso kömpi vierestäni vasta, kun Ukkokultakin lähti keittämään aamukahvia. 

Sen aikaa, kun nautimme aamupalaa ja luimme Hesaria, tutustui Juuso alapihalla heinikon elämään. En tiedä, onko se milloin saanut hiiriä ja myyriä, koska mitään vinkkejä ei ole ainakaan jäänyt nähtäväksi. Vaan heti, kun ilmestyin yläpihalle ja ryhdyin kantamaan askartelutavaroitani pöydälle, halusi Juuso tulla lähelleni. On se vaan aika imartelevaa, kun tuollainen ikääntyvä herrasmies nauttii tällaisen piikalikan seurasta. Meni aamupäivä varsin mukavasti kortteja väsätessä ja sikeässä unessa pihahiekalla nukkuvaa kissaa aina välillä katsellessa.

Alkaa tämäkin päivä olla illassa. Kasvarissa tomaatit ja paprikat on kasteltu ja ovi suljettu. Juuso tuli vaihteeksi sisälle syömään, mutta nyt se odottaa tuossa pöydän vieressä, että minä veisin sen takaisin ulos. Niinpä siis toteutan sen toiveen ja sen jälkeen siirryn television ääreen aloittelemaan illan futisurakkaa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille! Nautiskelkaa lämmöstä ja auringosta.
 

Pionien tuoksua

Festiva Maxima

Duc de Wellington

Karl Rosenfield

Jan van Leeuwen

Sarah Bernhardt

Pioni Laura Dessert?

Tuitiina, tervetuloa blogini pariin!

Aurinkoa ja lämpöä on päästy nyt parina päivänä maistamaan 

ja sitä on luvassa tulevillekin päiville. 

Nautitaan siitä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Ihkaoma ja ihan ensimmäinen sinivaleunikkoni

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Saanko esitellä hänen korkeutensa Sinivaleunikko. Ensimmäiseni ja toistaiseksi ainokaiseni. Nuppuja on vielä aukeamatta, joten luultavasti saan nauttia tästä ihanuudesta vähän pidempään. On hän hieno. Katsokaa hänen kaunista pukuaan. Kuin ohuen ohutta silkkipaperia. Ja jotta ei ihan pääsisi arki unohtumaan, totesi Ukkokulta kaunotarta hänelle esitellessäni, että siinähän on eilisen Argentiinan futisjoukkueen värit.

Jatketaan heinäkuun ensimmäisen viikon villityksiä. Sillä villiksihän aurinko ja selvästi lämmennyt sää saa ainakin tämän puutarhurin.
 

Suomenlinnasta sateiseen puutarhaan

Päivät hurahtivat vikkelästi 12-vuotiaan veljentytön seurassa. Nyt on taas pelattu, askarreltu, höpötetty ja tehty perinteinen teatterireissu Suomenlinnaan. Meillä oli varsinainen onni matkassa, sillä lauantaina aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöäkin riitti t-paitakeliksi. Söimme herneitä Kauppatorilla ja kiersimme Suomenlinnan kesäteatteriinkin vähän pidemmän reitin kautta.

Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa oli jälleen kerran onnistunut esitys, joskin pidin toissakesäisestä Peter Panista enemmän. Jäin kaipaamaan herkkiä kohtauksia, joissa aikuinenkin joutuu nieleksimään ja silmäkulmiaan pyyhkimään. Lavastus ja puvustus olivat huikean hienot. Samoin Eino Heiskasen näyttelemä Herttajätkä oli kerrassaan mainio punkkariasussaan. Parasta esityksessä lienee oivallinen sanoilla ja kielellä leikkiminen. Se kirvoitti monet naurut ja ihastuneet taputukset. Hyvän Omantunnon linnaketta parempaa miljöötä tuskin voisi näille kesäisille esityksillä toivoa.

Sunnuntain kuvasaalis

Sunnuntaille olimme suunnitelleet pientä tutustumiskierrosta Avoimet puutarhat -tapahtumaan kotikunnassani Kirkkonummella. Viime vuonna en päässyt, joten nyt olin vakaasti päättänyt käydä ainakin Björkelundin ruusutarhassa Porkkalantiellä ja kotimatkalla ehkä parissa muussakin kohteessa.

Meillä satoi aivan kaatamalla ja ihan koko päivän. Tuuli vain pahensi sateen kastelevuutta. Varustauduimme Siiri-tytön kanssa kumisaappain ja sadevaattein päättäen vakaasti uhmata vettä ja tuulta. Ehkä olisi kannattanut jättää koko reissu väliin. Kuvia ei voinut ottaa laisinkaan, sillä kuka sitä kameraansa alkaa ehdoin tahdoin tärvelemään. Kaikkialla oli aivan hirvittävän märkää. Pensaat roikkuivat sateesta raskaina ja surullisina maata kohti latvojaan roikottaen. Kalliot olivat liukkaita ja joka askeleella litsahteli ikävästi. Näkymä mihin suuntaan tahansa oli harmaan sadeverhon peittämä ja sadevarusteista huolimatta housunpolvista valui vettä. 

Kotimatkalla jäi muut puutarhat käymättä, sillä sateessa ei ollut minkäänlaista taukoa ja kunnon puhalluksesta huolimatta auton ikkunoita ei tahtonut millään saada kirkkaiksi. Olimme niin märkiä, että huouimme kosteutta vielä kotonakin. Oikeastaan olen kuitenkin tyytyväinen, että sittenkin lähdimme reissuun. Nyt ehkä harmittaisi sekin vähä, mikä olisi jäänyt näkemättä.

Sateen ja kirvojen tärvelemä ruusunkukka omassa puutarhassani.

Björkelundin ruusutarhassa oli tietenkin runsaasti pensasruusuja. Joissakin oli nimilaput, mutta monissa ei. Toisaalta sillä ei liene suurta merkitystä, sillä rankkasateessa kaikki ruusupensaat näyttivät vettä valuvina ja kukkien terälehdet maahan pudonneina yhtä surullisilta. Puutarhassa oli useampi vesiaihe ja paljon myös perennoja. Tontilla oli kokoa 1,3 hehtaaria ja se jakaantui mukavasti kahteen osaan, joista toinen on kalliorinteen päällä ja toinen osa muodostui tasaisemmasta osiosta kallion alapuolella.  

Hansa-ruusu

En ole ajatellut avata omaa puutarhaani vieraille kävijöille (ainakaan lähiaikoina), mutta käynti vieraassa puutarhassa tarjosi roppakaupalla vahvistusta sille, että jotain minäkin olen oppinut näissä puutarhahommissa. Ahkerointi rikkaruohojen kitkemisessä on kannattanut ja puutarhani on enimmän aikaa hoidetun näköinen. Tietenkin on makuasia, tykkääkö rappioromantiikasta vai kunnossa olevista yksityiskohdista. Luultavasti tulisin sekopäiseksi joutuessani taistelemaan loputtoman sekamelskan keskellä. Nytkin jo on ajoittain vaikea istahtaa illalla sohvalla, jos ulkona on tekemättömiä töitä. 

Äsken pilkahti aurinko vai pilkahtiko? Ainakin nyt taivasta katsoessani se on jälleen raskaan pilvimassan verhoama. Säätietoja netistä vilkaistessani näyttäisi kuitenkin tulevan lämpimämpää. Ei ihan +10 asteessa tarvitse sentään yrittää koko kesää viettää.

Syystä tai toisesta en päässyt kommentoimaan kenenkään bloggauksia. Erroria tuli vastineeksi ihan jokaisesta blogista. Mikä lie syynä, korjaantukoon vilkkaasti. Aika moni oli käynyt kiertämässä avoimia puutarhoja, josta lämmin kiitos, sillä aikamoisia ideoiden vinkkipankkeja sellaiset postaukset ovat.

Tämän postauksen päätteeksi toivotan Johannan lämpimästi tervetulleeksi 

blogini lukijaksi.