Juuson syksyinen minttuhumaus

"Mitäs mamma on täällä minttutarhassa oikein touhunnut?

Hieno minttupuska on laitettu kokonaan nurin."

"Onhan täällä vielä näitä nuoria versoja jäljellä.

Kylläpä tuoksuvatkin huumaavasti."

"Ei kai naapurin Leevi näe, vaikka ottaisin vielä 

toisetkin tötsyt tätä mainiota minttutuoksua."

"Ja kolmannet..."

"Ehkä jopa neljännet..."

"Nyt on aivan taivaallinen fiilis, kerrassaan mahtava minttuhumaus."

"Silmät pyörii päässä ja korvat taipuu minne sattuu..."

"Huh, huh! Olipas makoisat mintut."

Minttuhumauksesta on selvitty, mutta mikään ei voita päivätorkkuja patterin ja takan läheisyyteen sijoitetun nojatuolin uumenissa.

Samalla voi näyttää mammalle, kuinka vielä taipuu mutkalle luut ja nivelet 

vanhallakin kissalla.

Kissamaisen mukavia päiviä kaikille. 

Kohti lokakuun loppua mennään...ja talviaikaan siirtymistä.

Villasukkatuotantoa

Päätin lisätä blogiini uuden sivun villasukkatuotantoani varten. Sivuston on tarkoituksena toimia omana muistilistanani, millaisia sukkia on tullut kudottua. Koska itse olen saanut paljon ideoita ja vinkkejä muiden kutomista sukista, ajattelin jakaa sukkakuvani kanssanne. Kuvia pääset katselemaan klikkaamalla bannerin alla olevaa Villasukkatuotanto-sivua.

 

Sisällä maalaten, ulkona saksien

Kehäkukat

Pari edellistä päivää on vietetty täällä etelärannikollakin varsin koleissa tunnelmissa. Yöllä on ollut nelisen astetta pakkasta ja päivälläkin mittari on nipinnapin kohonnut saman verran plussalle. Aurinko on kuitenkin paistanut ja paikoitellen saanut maahan pudonneet keltaiset vaahteranlehdet loistamaan kultaisina.

Sormustinkukka

Tänään mennäänkin sitten tyystin toisenlaisissa sääolosuhteissa, sillä vettä vihmoo taivaan täydeltä ja sisällä on sytytettävä valoja näin päiväaikaankin. Sunnuntaipäivän voi ilman huonoa omaatuntoa viettää sisällä. Samalla, kun pyykkikone jyllää viikon rästejä, saan siivottua työpöytääni ja sähköpostejani. Uusi lämminvesivaraaja hyrrää kodinhoitohuoneen nurkassa ja pääsemme jälleen suihkuun omassa kylppärissä. Kraanasta juokseva lämmin vesi mahdollistaa myös hikisemmät hommat, joten viime päivinä on tullut touhuttua niin maalaus- kuin pihahommissakin.

Olin jo pitkään suunnitellut kodinhoitohuoneen maalaamista, mutta nyt siitä tuli sitten ihan pakollinen juttu. Vanhan lämminvesivaraajan poistamiseksi piti purkaa yksi kaappi ja pöytä, jonka jälkeen ei enää voinut kuvitellakaan laittavansa kamoja paikalleen siistimättä nurkkia. Varsinkin, kun uusi varaaja on muutaman sentin entistä kapeampi. Joskus arkinenkin elämä on senteistä kiinni.

Pikkutalvio

Remppaamisessa yksi asia johtaa toiseen ja niinpä seinät maalattuani totesin, että ihan pakko on maalata myös kodinhoitohuoneen ovenkarmeja. Ne nimittäin näyttivät tosi kulahtaneilta uuden seinämaalin rinnalla. Mielelläni olisin uusinut myös lattiakaakelit, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Vielä puuttuu varaajan vieressä sijaitsevien jakotukkien eteen hankittava uusi peitelevy sekä pöytälevy. Niiden muutamien erilaisten senttien vuoksi, kun meni muutkin mitat uusiksi.

Kurjenpolvet

Pihalla olen käynyt tekemässä tunnin keikkoja eli yhtenä iltana hurruutteelin leikkurilla nurmikolla lojuneita puunlehtiä silpuiksi. No, nyt se ei enää näy missään, sillä uusia lehtiä on leijunut kasapäin entisten tilalle ja vieläpä näyttää monissa puissakin olevan lehtiä ihan riittämiin. Esimerkiksi parissa omenapuussa, kriikunoissa ja syreeneissä taitaa olla enemmän lehtiä puussa kuin maassa. Pensaista puhumattakaan. Koivut ja vaahterat ovat sentään paljaina.

Jalopähkämö

Yhtenä iltana leikkasin nurin tuoksuvatukoita ja läjän pajuangervoita, jotka kaipaavat uudistumista. Tuoksuvatukat leikkaan parin vuoden välein ihan alas, jolloin ne ovat vähemmän risuisen näköisiä. Olen huomannut, että ne kukkivat ihan yhtä terhakkaasti, kuin ilman leikkaustakin. Ehkä hivenen myöhemmin, mutta ei merkittävästi. Pajuangervokin näyttää taas muutaman vuoden paljon paremmalta, kun se kasvaa alhaalta asti vihreänä. Ukkokulta on jo syöttänyt leikatut pensaat hakettimeen ja alapihalla on korkea kasa oksahaketta joko odottamassa kevättä tai kenties osan siitä kärrään hedelmäpuille vielä tämän syksyn aikana. Nyt, kun pensaat on leikattu, voin helpommin haravoida niiden alustoille puunlehtiä maatumaan. Ei tarvitse kaikkia komposteja täyttää lehdillä.

Taponlehti...ja taitaa tuolla olla harjaneilikkaakin seassa.

Perennoista mm. kuunliljoja olen jonkin verran leikannut pois, sillä yöpakkasten myötä ne makaavat limaisina kasoina käytävien ja kukkapenkkien reunoilla. Itaisin ei paljoa ehdi pihalla tehdä, sillä pimeys laskeutuu jo varhain. Kuuden jälkeen alkaa olla sen verran hämärää, että haravalla saa ihan rauhassa huitoa näkemättä enää kohdetta.

Sipuleita istuttelin vielä pari päivää sitten. Pääosa on jo mullassa, mutta kummasti niitä pussukoita kaupassa käydessä edelleen mukaan tarttuu - kun halvalla saa. OmaPiha -lehden villitulppaanitkin saapuivat vasta viikko sitten ja ehdin jo ihmetellä, ovatko tilaukseni tyystin unohtaneet. Eivät olleet, ja ehtiihän täällä vielä sipuleita istuttaa. Vaikka heti tuonne sateeseen menisi sipulihommia tekemään. Epäilen vahvasti, ettäkö täällä etelässä tässä vaiheessa syksy talveksi muuttuisi. Näiden sateiden jälkeen on toki luvassa jälleen viilenevää, mutta koskaan ei ole tällä tontilla haravointi talven vuoksi jäänyt tekemättä. Hyvin on ehtinyt lehtiä rapsutella yleensä marraskuun puolellakin.

Marri, Sini, Siili, Eeviregina, Tiina Laiho, Pioni, Susanna, Minna, 

olette kaikki tervetulleita blogini pariin. 

Samoin kuin kaikki nekin, joiden nimiä en ole muistanut mainita.

Kaikille myös mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Arvonta suoritettu

Arvonta 500. postaukseni kunniaksi on suoritettu. 

M Layouts:n arvontakoneen avustuksella ja Juuson suosiollisessa valvonnassa 

voittajiksi tulivat:

1. Molley 
2. Marietta
3. Sussi

Molley siis valitkoon ensimmäisenä noista sukista, 

sitten Marietta ja Sussille jää ne kolmannet. 

Laittakaa tytöt toivesukkanne kommenttikenttään ja 

yhteystietonne s-postiosoitteeseen 

betweenland@gmail.com 

niin pääsen postittamaan lämpimäisiä. 

Ilmatkin viilenivät juuri sopivasti villasukkakeleiksi.

Juuson kanssa kiitämme kaikkia mukavista kommenteistanne ja osallistumisesta arvontaan. Tästä jatkammekin kohti seuraavia postauksia ja uusia merkkipaaluja.

 

Mukavia loppuviikonpäiviä kaikille!

 

 

Putkimiestä odotellessa

Vaahtera lauantaisessa auringonpaisteessa

Lämminvesivaraaja on rikki, ei siis tule lämmintä vettä. Eikä kylmääkään, koska saapuva vesi on suljettu vanhan varaajan verkosta irroittamisen vuoksi. Putkimiehen piti tulla uuden varaajan kanssa aamukahdeksalta. Kello lähentelee yhtätoista. Odottelun ja muutaman soiton jälkeen putkimies ilmoitti hetki sitten, että tekee ensin vähän töitä toisella työmaalla. Mikään ei ole muuttunut sitten meidän talonrakennusprojektin, josta on kulunut 27 vuotta. Aina sai odotella sähkömiestä, putkimiestä, laattamiestä. Odotella, soitella ja perään kuulutella. Tulivat, milloin tulivat ja tekivät puoli tuntia töitä jättäen loput hommat hamaan tulevaisuuteen. Sitten lähtivät seuraavalle työmaalle luultavasti taas puolituntiseksi. Ja moni muu urakka seisoi odottamassa näiden ammattimiesten työpanosta.  

Aronioiden paloa

En voi pestä pyykkiä, en valmistaa ruokaa. En voi mennä pihalle hommiin, koska siellä sataa ja pihatöiden jälkeen kaipaan yleensä suihkua. Enkä aloittaa kodinhoitohuoneen maalaamista. Tarkoitus oli saada kodinhoitohuone jonkinlaiseen järjestykseen tämän päivän aikana. Sitten ei olekaan aikaa taas moneen päivään. Hiukan olen turhautunut. Ehkä ryhdyn opiskelemaan uutta ammattia. Miten olisi putkimies, sähkömies tai miksei vaikka laattamies. Tai siis nainen. Saattaisi löytyä kysyntää sellaiselle putkinaiselle, joka tulisi silloin kun lupaa ja tekisi sen, mitä lupaa.

Muuten menee ihan mukavasti...
 

 

Inspiroituu -haaste

Maurinmalva kuvattuna 4.10.2014 eli viikko sitten perjantaina

Mökkipuutarhassa -blogin Pirjo laittoi liikkeelle haasteen, joka kuuluu näin:

"On varmaan tullut aiemminkin mainittua miten antoisaa bloggaaminen on. Blogistaniasta löytää jatkuvasti vinkkejä ja uusia ideoita, kuten edellisen postauksen vaahteralehtikranssi.

Haluan antaa tunnustusta parille inspiraationlähteelle (joita toki on valtavasti muitakin).

Haastan siis mainitut inspiraationlähteeni ja tietenkin muut lukijani postaamaan omia inspiraation lähteitään."

Otan Pirjon haasteen vastaan, vaikka on aivan ylettömän vaikeaa valita yhtä, kahta tai kymmentäkään sellaista blogia, joista itse ammennan inspiraatioita. Erinomaisia blogeja on todella paljon ja uusia kiinnostuksen kohteita löytyy jatkuvasti. Jokainen blogi on omanlaisensa ja jokainen niistä ansaitsee vuorollaan oman kunniamainintansa. Mietin, nostanko tässä esiin sellaisia blogeja, jotka eivät ehkä vielä ole löydettyjen blogien joukossa, mutta ansaitsisivat tulla esitellyiksi. Päädyin valintaan, joka sekin oli ehdottoman vaikea. Jostain on kuitenkin aloitettava ja seuraavana sille perustelut.

Olen jo pitkään harmitellut, ettei bloggerissa ole samanlaista tykkää-systeemiä, kuin facebookissa. Kun seuraa monia blogeja ja siinä ohessa yrittää ylläpitää omaansa, ei aina jaksa kovin pitkiä kommentteja kirjoittaa ja silti haluaisi jotenkin tuoreita postauksia huomioida. Toisinaan tuntuu sanat loppuvan, kun haluaisi kehua jonkun postausta tai koko blogia. Yritän löytää käyttämilleni sanoille synonyymejä, mutta silti sanat HIENO, UPEA, IHANA, KAUNIS tuntuvat suorastaan kuluvan käytössä. Joskus peukun nostaminen saattaisi huomattavasti paremmin kertoa sen, että tästä minä tykkään todella paljon. 

Tämän alustuksen saattelemana päätin tuoda näyttämölle neljä blogia, joita seuraan säännöllisesti ja jotka kerta toisensa jälkeen saavat minut tuntemaan iloa siitä, että olen tänne blogistaniaan tieni löytänyt. Nämä esittelemäni blogit löytyvät erittäin monen bloginkirjoittajan lukuluetteloista, joten useille he ovat entuudestaan tuttuja. Näin sain kuitenkin tilaisuuden ihan julkisesti esittää kehuni ja kiitokseni näille blogeille ja kertoa, kuinka upeita ne ovat.

Olkoon tämä iso TYKKÄÄ seuraaville blogeille:

. 

Suvikumpu 

kuuluu niihin blogeihin, joihin tutustuin oman blogini alkutaipaleella. Pidän tämän blogin monipuolisuudesta ja siitä, kuinka vähäisimmänkin asian kuvaamiseen on käytetty aikaa ja vaivaa. Marja taitaa ehdottomasti dekodeerauksen. Luultavasti Marjan upeat villasukat ovat syynä siihen, että innostuin uudelleen, 25 vuoden tauon jälkeen kutomaan ja erityisesti villasukkia. Suvikummusta puhuttaessa on myös ehdottomasti muistettava ihanat kissat Onni, Ruusa, Viiru ja Nipsu.

Mielen lumoa  

on upeine kuvineen enemmän kuin puutarhablogi. Intianminttu on tutustuttanut minut monenlaisiin ötököihin, perhosiin, lintuihin ja lukuisiin kotipihojen ulkopuolella kasvaviin kasveihin. Tässä blogissa aistii myös ekologisuuden jo monien muiden tärkeiden arvojen kunnioituksen.

Autuas olo

Jostain syystä Cherin blogista tulee aina mieleen Virpi Suutarin dokumenttielokuva Eedenistä pohjoiseen (joka esitetään Yle tv1 ma 13.10.2014 klo 21.30). Autuas olo -blogissa on samanlaista elämänmyönteisyyttä, huumoria ja puutarhaan kohdistuvaa syvää intohimoa, kuin Suutarin dokumentissa. Cherin kuvat ovat minusta hyvin taiteellisia ja tarkasti mietittyjä. Ei sovi unohtaa Neroa, jonka mustaa olemusta oppii kaipaamaan 

Cherin postauksissa.

Vikki kuvailee
kuuluu oman blogikokoelmani uudempaan kaartiin. Hänen hienot luontokuvansa ovat houkutelleet minua tutustumaan erilaisiin perhoskasveihin ja katsomaan lintuja aivan uusin silmin. Vikin luontokappaleita käsittelevät postaukset ovat usein hauskasti sanoitettuja tarinoita, joissa huumorilla on paikkansa. Vikillä on myös toinen blogi Vikkityyli, jossa hän esittelee mm. kierrätysmateriaaleista tekemiään koruja. 

Suvikumpu, Mielen lumoa, Autuas olo ja Vikki kuvailee, 

ottakaa siis haaste vastaan 

ja laittakaa se eteenpäin.

Vielä ehtii osallistumaan 500. postauksen kunniaksi järjestämääni arvontaan, 

joka päättyy ke 15.10.2014 klo 24.

Kriikunapolku valmiiksi

Kuluneella viikolla olen ehtinyt pihalle kokonaisen yhden kerran. Silloin olikin sen verran enemmän aikaa, että ajoin nurmikon lyhyeksi. Se nimittäin kasvaa edelleen ihan kelvollista tahtia. Samalla tuli silputuksi massoittain puista nurmelle leijailleita lehtiä. Eritoten vaahteranlehtiä, joille silppuaminen tekeekin hyvää. Maatuvatpa nopeammin. Ulkotouhut ovat niin mukavaa ajanvietettä, etten tietenkään malttanut palata takaisin pyykki- ym. rästitehtävien pariin vaan innostuin saattamaan loppuun kesällä aloitetun Kriikunapolun.

Olin aiemmin kaivanut pintamaan pois, asentanut maanrakennuskankaan ja kärrännyt paikalle kivituhkaa, jonka päälle lättäsin nuo raparperinlehtilaatat. Nyt sitten naputtelin laattojen ympärille kiviä. Irtokivet ovat sekalaisia, lähinnä omalta tontilta erilaisten kaivuhommien myötä nousseita kiviä. Ei siis kovin suuria, ei kauniita eikä tasalaatuisia. Minulle ne kelpaavat erinomaisesti ja täyttävät tehtävänsä. Itse asiassa tähän Kriikunapolkuun laitoin käytettyjä kiuaskiviä, jotka tosin ovat aika murenevaisia, mutta täyttävät tehtävänsä.

Kivituhka kaipaa vielä loppusilausta ja siistimistä, mutta sen teen, kunhan nämä viime päivien sateet ovat hoidelleen tehtävänsä. En alkanut vetämään alapihalle kasteluletkua kivituhkan tiivistämistä varten, vaan jätin sen luvattujen sateiden kontolle. Hyvin on tiivistynyt, ehkä joitakin koloja joudun vielä paikkaamaan, mutta luultavasti teen sen vasta keväällä. Jatkakoon tiivistymistä tulevat talvikuukaudet.

Kiviurakoinnin makuun päästyäni tein myös tuossa kuvassa näkyvän kivineliön kasvihuoneen kasteluvesitynnyriä varten. Tämän kesän tynnyri on seissyt nurmikon päälle asetettujen tiilien varassa. 200-litraista tynnyriä ei siirrellä edes puolinaisena, joten nurmikko on päässyt rehottamaan alustana olevien tiilien väleissä. Koska työtä puutarhassa on muutenkin riittämiin, pyrin keksimään helpottavia oikopolkuja milloin millekin asialle. Ensi kesäksi valmistui vesitynnyrille on oma kiveyksensä, jonka ympäriltä pääsen helposti ajamaan nurmikon, eikä tarvitse harmitella siellä täällä törröttäviä ruohotupsuja. Käytin noihin kulmiin pari lohjennutta raparperilaattaa ja totesin, että löytyipä niillekin hyvä paikka. 

Pihalla alkaisi olla jo haravoitavaa, mutta odottakoon. Ulkona nimittäin sataa ihan kunnolla ja lisäksi meidän 27 vuotta hyvin palvellut lämminvesivaraajamme päätti, ettei se enää jaksa. Uusi on jo ostettuna, putkimies ehtii kuitenkin meille vasta maanantaina. Niinpä tässä ei mitään kovin hikisiä ja lämmintä vettä kaipaavia toimenpiteitä viitsi tehdä. Pääsemme kyllä moneenkin paikkaan lainasuihkuun, mutta mitäpä sitä ehdoin tahdoin itseään likaamaan, kun kyse ei muutamaa päivää pidemmästä ajasta ole. 

Laittakaapa vaikka sipuleita multaan tai köllöttäkää muina miehinä ja naisina sohvalla. Joka tapauksessa oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!
 

Päiväunet ikkunalaudalla

"Viitsiskös tuonne ulos mennä laisinkaan? Siellä tuulee niin vimmatusti ja tassuja alkaa kuitenkin taas paleltamaan."

"Kylläpä haukotuttaakin. Tää on varmaan kaamosmasennusta."

"Mietin sitä ulos lähtemistä tässä hetken aikaa. Patteri lämmittää masunalustaa niin mukavasti ja tuo nojatuolikin houkuttelee kovasti."

"Hetkinen...! Mammakin on sisällä, taisi livahtaa työhuoneeseen..."

"No, pitihän se arvata. Mamma haki kameran ja saan olla taas mallina."

"Ota mamma nyt se kuva. Tämähän on lempiasentoni tässä ikkunalaudalla loikoessa, kelpaa varmasti."

"Ai pitäisi olla jotain toimintaa. Älä nyt mamma juksaa arvokasta kissaherraa. 

Ei 68-vuotiaat juokse leikkihiirien perässä.

"Mitäkö se eilinen oli? Vähän kuritin villalankaa. Pitihän sen päkäpään saada paimentamista vielä ennen sukaksi muuttumista."

"Nyt voisit jo lopettaa kuvaamisen ja keksiä jotain muuta tekemistä. Alkaa niiiiiin ramaisemaan, silmät lurpsahtelevat kiinni ja pää kallistuu kohti ikkunalautaa."

"Jutellaan sitten enemmän, kun herään näiltä päikkäreiltä."

HATSEPSUTIN HOVIKISSA

Hatsepsutin hovikissa
kaukaisessa Karnakissa
nousi pitkin palmupuuta
katselemaan Niilin kuuta.
-Minkälainen mahtaa olla
taivaan suuri kissa, jolla
silmäkin on kuin saavin kansi
tuolla tirkistää?
Entä sitten hiiret siellä?
Voivat vaikka kissan niellä!
Hatsepsutin hovikissa
enää näissä aatoksissa
viihtyä ei saata.
Köyristi ja meni maata.

-Marjatta Kurenniemi-
  VANHA LAULU

 

Säilöntäpurkista lyhdyksi

Aktiivinen kynttiläkausi on jälleen alkanut. Tuleehan sitä kesänkin mittaan kynttilöitä sytyteltyä, mutta runsaan valoisuuden vuoksi ulkona kuitenkin vähemmän. Kaivelin tuossa yhtenä päivänä kellarissa omia lyhtyvarastojani ja aika surkealta useimmat näyttivät. Metallista rapisee maalit ja värit ja ruoste ryhtyy niitä syömään. Puiset halkeilevat ja ripustuskoukut irtoilevat. Aikansa lyhtyjäkin voi korjailla ja kohennella, mutta joskus tulee eteen kylmä tosiasia, ettei ruostekaan enää riitä tuomaan tyylikkyyttä, käyttökelpoisuudesta puhumattakaan.

Kauppojen hyllyt ovat syksyn edistyessä täyttyneet erilaisista lyhdyistä, mutta mieleistäni en ole vielä nähnyt. Yhdellä lyhdyllä ei pärjää alkuunkaan ja niinpä muutamaan uuteen lyhtyyn saa sijoittaa euron poikineen. Ei siis ihan halpaa touhua uusia lyhtyvarastoja.

Lyhdyt mielessäni poikkesin naapurikylän halpakauppaan, jossa kierrellessäni huomasin II-laatuisia säilöntäpurkkeja myytävän eurolla kappale. Lasi on vihertävää ja paikoitellen siinä näkyy kuplia ja virheitä. Siitäkö se II-laatumerkintä sitten tulee? Ilman sen tarkempaa toteutusideaa nappasin kolme purkkia ja purjehdin niiden kera kassalle.

Kassa kysyi minulta, jäikö noita purkkeja vielä sinne hyllyyyn. Totesin muutaman jääneen ja hän sanoi hakevansa ne kohta itselleen, koska oli ajatellut tehdä purkeista lyhtyjä. Meinasin työntää peukaloni hänen peukaloonsa, kuten tehtiin ystävän kanssa lapsena keksiessämme tai sanoessamme samanaikaisesti jonkun asian. Tyydyin sitten toteamaan, että niinpä aion tehdä minäkin. Kassalla tuntui olevan kova kiire päästä minusta eroon. Ehkä hän pelkäsi jonkun vievän purkit hyllystä ennen häntä.

Kotimatkalla mietin, löytyykö työkalupakistani sopivaa rautalankaa ripustuslenkeiksi. Löytyihän sitä, mutta käyttämättä jäi, sillä noissa purkeissahan oli kaikki materiaalit valmiina. Tuon kannen ympärillä on säilöntätölkin sulkeva rautalanka, jonka otin kansista pois ja kiinnitin purkkien reunassa kulkevaan rautalankaan. Siitä sain kannattimen valmiiksi muotoiltuna. Kiristin vain kiinnistyskohtia, että pysyvät varmasti paikallaan. Lisäsin hiukan juuttinarua yläreunan koristukseksi ja lyhdyt olivat valmiit. Ylimääräiseksi jäi noita purkinkansia ja sulkijoita. Ehkä säilytän ne hetken aikaa, josko niillekin löytyisi hyötykäyttöä.

Nämä purkit ovat aika korkeita, mutta mahtuupa niihin sitten sellainen isompi öljykynttiläkoko. Sytyttämistä varten täytyy sentään hankkia pitkävartisia takkatikkuja tai kaasusytytin. Meinasi näpit palaa, kun en ehtinyt riittävän ajoissa kiskaista kättäni pois kynttilöitä sytyttäessä. Palaessaan nuo lyhdyt ovat kauniin näköisiä, eikä tuuli päässyt kynttilöitä sammuttamaan. Saman asian ajaisi tietenkin ylimääräiset hillopurkit, mutta kun ei kotoa riittävän suuria löytynyt. Kerrankin keksin ihan itse jotain kivaa ja vielä halvalla.

 

Kuukauden puutarhakuva

Blogeissa liikkuu parhaillaan Kuukauden puutarhakuva -haaste, jonka minäkin sain 

Riinalta Versoja Vaaheramäeltä -blogista. 

Haaste kuuluu seuraavasti:

Månadens Trädgårdsbild - haaste. Kuukauden Puutarhakuva!

Hei, te jotka luette ahkerasti ruotsalaisia puutarhablogeja olette ehkä panneet silmälle kivan haasteen joka jatkuu kuukaudesta toiseen - Månadens Trädgårdsbild! Kuukauden Puutarhakuva toistuu blogista toiseen ja kuvassa on kasvu-aikana yleensä jokin sen kuukauden ihanimmin kukkiva pensas, perenna, talvisaikaan jotain yleisnäkymää tai muuta. Jokainen joka ottaa haasteen vastaan ja lähettää kuvan saa haastaa omat blogiystävänsä mukaan. Yleensä kuukauden kuva on kuukauden viimeisellä viikolla (koittakaa muistaa jatkossa) mutta eipähän tuo ole turhan tarkkaa. Jos kuvaa perennaa tai muuta kasvia olisi kiva jos kuvaan liittyisi jotain tietoa kasvista tai muuta tärkeää tarinaa.

Ottakaapas haaste vastaan!!!

Punahattu on uusi tulokas puutarhassani. Kasvatin sitä siemenestä viime vuoden keväällä ja siirsin taimet loppukesästä kukkapenkkiin. Tänä kesänä sain sitten ensimmäisen kerran ihailla sen kukkia. Olen siihen kovasti ihastunut. Punahattuni aloitti kukintansa elokuussa ja jatkaa sitä yhä. Vaikka se on korkea kasvi, pysyy se erinomaisesti pystyssä tuetta tuulista ja rankkasateista huolimatta. Aion hankkia myös valkokukkaista lajikkeita ja kylvää lisää punaistakin, sillä tietojen mukaan se on aika hidas leviämään. 

Punahatusta löytyy mm. netistä runsaasti tietoa. 

Oheinen fakta löytyi Wikipediasta.

Kaunopunahattu eli punahattu (Echinacea purpurea) on kestävä, monivuotinen yrttikasvi, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan kaakkois- ja keskiosien preerioilta ja aukeilta ylängöiltä. Lajista käytetään myös nimeä auringonhattu, jota on käytetty myös joistakin muista punahattujen (Echinacea) suvun lajeista. Joitakin valkokukkaisia lajikkeita ('Alba', 'White Swan') kutsutaan valkohatuiksi.

 

Kaunopunahattu kasvaa 30–100 cm korkeaksi ja kukkii luontaisilla kasvupaikoillaan touko–kesäkuussa mutta Suomessa vasta elo–syyskuussa. Kasvin varsi on karhea ja ohuen nukan peitossa, ja sillä on sitkeä juurakko ja soikeat, vuorottaiset lehdet. Mykerön laitakukat ovat purppuranpunaiset, joillakin lajikkeilla myös valkoiset tai vaaleanpunaiset, ja kehräkukat muodostavat ruskeanpunaisen kartion, johon siemenet kypsyvä

 

Kasvia viljellään Euroopassa rohto- ja koristekasvina ja se menestyy hyvin myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Se viihtyy aurinkoisella paikalla mutta ei ole tarkka maalajista, kunhan kasvualusta läpäisee hyvin vettä.

Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät auringonhattua monenlaisten vaivojen hoidossa. Nykyään se yksi suosituimmista rohtokasveista, jota käytetään vilustumisoireiden ja ylempien hengitysteiden tulehdusten hoidossa. Rohdoksen valmistuksessa voidaan käyttää joko kukkivia versoja tai talvehtivan kasvin juuria. Joissakin tutkimuksissa auringonhatun sisältämien polysakkaridien on todettu lisäävän vastustuskykyä. Tutkimuksissa sen on osoitettu stimuloivan immuunipuolustusta ja helpottavan flunssan oireita sekä lyhentävän oireiden kestoa. Suomessa auringonhattu luokitellaan lääkekasviksi, josta saa valmistaa kaupallisia tuotteita vain lääketehtaassa. 

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Punahatut