tiistai 16. kesäkuuta 2015

Istutuskimara

Kuvat Viherpeukaloiden sivuilta

Urakka takanapäin eli puolentoistapäivän istutusrupeama. Tilasin Viherpeukaloiden alennettuja kasveja ja toimitus saapuikin nopeasti lähikauppaan. Hain ne perjantaina, mutta vasta eilen ehdin aloittamaan istutuksen.
 
Kuvissa vasemmalta lukien Kruunukärhö - Clematis marcopetala 'Maidwell Hall', Mantsuriankärhö - Clematis mandshurica ja Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia 'Arabella'.
Vasen ja oikea kuva Viherpeukaloiden sivuilta, keskellä kuva Jari Särkkä

Kuvissa vasemmalla Tarha-alppikärhö - Clematis atrogene 'Willy', ' ja oikealla Tarhalyhtykärhö - Clematis texensis 'Princess Diana'. Keskimmäisen Tarhakellokärhön - Clematis integrifolia 'Aljonushka ostin blogitapaamisen yhteydessä Pinsiön taimistolta.

Kuvat Viherpeukaloiden sivuilta

Kuvissa vasemmalta lukien Kerrottu kurjenkello - Campanula persifolia 'La Belle', Loistokurjenmiekka - Iris sibirica 'Pink Parfait' ja Lehtoakileija - Aquilegia 'Pink Barlow'

Viherpeukaloiden paketissa tulleet perennat olivat juurakoina ja ne pääsivät ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan ennen maahan istuttamista.

Kuva Viherpeukaloiden sivulta

Tilasin myös Viljaminkeltaruusun. Enpä osannut ajatella, että blogitapaamiseen liitetty käynti ruususeuran puheenjohtaja Lauri Korpijaakon puutarhassa poikisi myös pistokkaita. Tietenkin hänellä oli myös harisoninruusu William's Double, josta olisi ollut mahdollista saada oksapistokas. Nyt Viljamini on kuitenkin ostettuna ja pikkupuutarhaan istutettuna. 

Kuvat Viherpeukaloiden sivuilta

Vasemalla Tarhaidänunikko - Papaver orientale 'Pink Pearl' ja oikealla tilaajalahjana tullut Loistokurjenmiekka - Iris sibiriga 'Gull's Wing'. Nämä siis tulivat myös nettitilauspaketissa.

Törmäsin netissä keskusteluun, jossa vertailtiin nettikauppojen ja puutarhakauppojen perennahintoja, -kokoja ja ulkonäköä. En yhtään ihmettele, että monelta suu loksahtaa auki avatessaan nettipaketin ja löytäessään sieltä pussissa olevan kasan multaisia möykkyjä. Ne eivät ehkä ihan ensisilmäyksellä ilahduta hienojen kuvien perusteella kasviostoksiaan tehnyttä harrastelijaa. Keväällä taimet saattavat puutarhakaupoissakin olla aika onnettoman oloisia, mutta kesän edistyessä kaupoissa käydessään näkee jo ihan luonnollisen mukaisia taimia. 

En sitten tiedä, onko sekään ihan oikein, että joissakin puutarhamyymälöissä kasvit ovat heti alkukeväästä isoja ja kukkivia, kun ne meidän kesässämme sellaisia olisivat vasta kenties loppukesästä. Kokemuksen kasvaessa on helpompi tehdä ostoksia ja päättää, mitä taimia voi hankkia netin kautta, mitkä kannattaa ehdottomasti ostaa suoraan puutarhalta.

Kuva netissä

Rönsyleimu - Phlox stolonifera 'Ariane' lähti mukaani Pinsiön taimistolta samoin kuin alla olevassa kuvassa vasemmalla Tarhakalliokielo - Polygonatum x hybridum ja oikealla Tunturipoimulehti - Alchemila alpina. Nämä on myös istutettu.

Kuvat netistä
 
Kuvat netistä

Blogitapaamisella sain  Kivipellon Sailalta Kuolanpionin (Paeonia anomala) ja Hernepensaskujanteen Jorilta Kulleron (Trollius europaeus) sekä Elämää Paratiisinpalasessa Lauralta Tuoksumataran (Calium odoratum). Näistä kasveista pioni ja kullero ovat saaneet uuden kodin meikäläisen puutarhan mullasta. Sen sijaan tuoksumatara on vielä purkissa vahvistumassa.

Osa unikoista on jo avoinna, osa vielä nupulla

Tuuli ja sateet ovat koitelleet pensaita, joten olen asetellut niille tukia. Aurinko paistaa vaihtelevasti, mutta mistään kovin kesäisistä tunnelmista ei voi puhua. Niin kauan, kun ahertaa ja touhuaa, ei kylmä pääse puraisemaan, mutta pihapöydän ääressä ei pitkään tarkene istua. Alkaa kaipaamaan villasukkia ja pitkähihaista varsin vikkelään.


Osa köynnöshortensiasta oli romahtanut seinältä ja aikani sitä katseltuani leikkasin romahtaneet versot lyhyemmiksi. Ei se kuitenkaan kiinnity seinään jo irronneilla kärhillään, vaan vasta kasvaessaan uusilla versoilla. Harmillista, mutta onneksi iso osa jäi vielä seinälle ja pääsen edes muutamista kukista tänä kesänä nauttimaan.


Rhodojen kukinta meidän puutarhassa on aika vaatimatonta, kun isoin ja vanhin ei tänäkään vuonna kukkinut laisinkaan. Sen sijaan tämä vuosi sitten istutettu Nova Zempla kukkii kahden ruusukkeen voimin.


Varjoliljat ovat vielä nupulla. Takana näkyvät lemmikit ovat sateen kaatamia ja aloittaneet risuuntumisensa. Kiskoin suurimman osan pois ja mietin, annanko niiden vastaisuudessa näin voimallisesti kukkapenkissä rehottaakaan. Löysin nimittäin lemmikkien joukosta viime kesänä istuttamani ja tänä vuonna kaipaamani sinivaleunikon, jossa ei ole nupun nuppua ja se on muutenkin sen näköinen, kuin olisi väsyneenä todennut hävinneensä tila- ja valotaistelun lemmikeille. Jospa se nyt virkistyy, kun lemmikit saivat mennä.

  
Leikkasin myös vuorimäntyjen vuosikasvut lyhyemmiksi. Ilmeisesti havujen keltainen siitepöly alkaa olla tältä vuodelta ohi ja on aika pestä ikkunalaudat ja terassit. Jospa myös ainainen ja ikuinen ja jokapäiväinen tuuli vihdoin laantuisi ja nuo kaikkialle ehtivät vaahteranenätkin putoaisivat puun alle, eikä niitä tarvitsisi nyppiä omista hiuksista ja kissan turkista.

Hansa-ruusu alkaa kohta kukkia

Puutarhahommien lomassa olen setvinyt vanhempien kotihoidon sotkuja ja lääkejakelun ontumista. Onneksi kännykkää voi kuskata mukanaan, eikä lankapuhelimen aikaiseen tyyliin tarvitse istua ja vahtia puhelinta. Juhannusviikko on meneillään ja vihdoin pitäisi siivota kotia ja miettiä juhannuksen sapuskatarjontaa. Ehkä huomenna tai ylihuomenna, perjantaina voi olla jo aika kiirus.


 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Meillä kaikilla oli niin mukavaa....


Samaan aikaan, kun ruotsalaiset viettivät prinssihäitä kokoontui joukko puutarhabloggareita kesäiseen tapaamiseen Hatanpään arboretumiin, Tampereelle.

Laura Elämää Paratiisinpalasessa -blogista toimi aktiivisena koolle kutsujana ja järjestelijänä avustajanaan Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista. 


Olimme tilanneet lämpöä ja aurinkoa ja niitä myös saimme. Vaikka olen liikkunut Tampereen nurkilla yli 20 vuoden ajan, en ole tullut käyneeksi Hatanpäässä. Nyt sekin puute korjaantui ja jopa herätti ajatuksen käydä ihastelemassa puutarhaa uudemmankin kerran.

17 henkilön porukasta osa on tavannut toisensa jo aikaisemmin, mutta useimmat kasvot olivat toisilleen vieraita. Se ei haitannut, sillä tervehdysten myötä blogit ja kasvot löysivät toisensa ja sen jälkeen kaikki olivat, kuin ikänsä toisensa tunteneet. Kesätuulia Mutamäki mustikoilla -blogista oli askarrellut kaikille hauskan nimilapun, joka auttoi kasvojen ja bloginimen yhdistämisessä.


Kiersimme arboretumia vaihtelevilla kokoonpanoilla; toisinaan kahden jonkun toisen henkilön kanssa, toisinaan taas koko ryhmän voimin. Aina joku irtaantui hetkeksi kuvaamaan jotain kasvia tai kaunista näkymää palaten jälleen porukkaan. Välillä kuului innostuneita huudahduksia jonkun löytäessä mielenkiintoisen kasvin ja siitä sitten sukeutui keskustelu, millainen suhde itse kullakin kyseiseen kasviin on.


Kierroksen päätteeksi kokoonnuimme valtavan puun alle pikinikille. Laura oli valmistanut isot kulholliset salaattia, maukasta pataleipää ja muuta purtavaa, jotta jaksaisimme jatkaa matkaa Pinsiön taimistolle.


Hatanpäästä lähdimme autoletkassa ajamaan kohti Vaasan tien varressa sijaitsevaa Pinsiön taimistoa. Ensin katsastimme taimiston näyttelypihan ja sen jälkeen yksi jos toinenkin siirtyi taimikaupan puolelle.


Monilla oli kenties ajatus vain kierrellä ja katsella, mutta niin vain tarttui puskia ja perennoja retkeläisten mukaan. Minäkin olin juuri perjantaina hakenut postista nettikaupan kasvitilauksen ja samalla vakaasti päättänyt, että nyt on pidettävä vähän taukoa kasvihankintojen kanssa. Aika lyhyt tauko siitä taas tuli.


Ihastuin kuvassa olevaan koristemansikkaan, mutta se oli ehtinyt taimistolta loppua. Jotain korviketta mukamas aina pitää tilalle hankkia ja niinpä ostin tarhakalliokielon, tunturipoimulehden, tarhakellokärhö Aljonushkan ja rönsyleimu Arianen. Toki paljon muutakin mielenkiintoista ja kaunista taimistolta olisi löytynyt, mutta joskus onneksi itsehillintä tulee ajoissa peliin.


Saatuamme vihertävän tuhlaamisviettimme tyydytettyä lähdimme ajamaan kohti Hämeenkyröä ja Lauran vanhempien Hanna ja Lauri Korpijaakon puutarhaa. Lauri Korpijaakko on Suomen ruususeuran puheenjohtaja ja intohimoinen ruusuharrastaja. Hänen puutarhastaan löytyy liki 500 ruusupensasta, joista noin 200 erilaista. Olimme kuin seikkailulla salaisessa puutarhassa, jossa isäntä esitteli ruusujaan ilman minkäänlaista epäröintiä tai takeltelua. Kunkin ruusun väri, kukinnan runsaus ja kiehtovat tarinat löytöruusujen historiasta seurasivat toinen toistaan.


Lauri Korpijaakko kulki ryhmän edellä oksasaksien kanssa ja napsi ruusupensaista pistokkaita halukkaille. Pistokas vain muovipussiin kera kostutetun talouspaperin ja mukaan maalarinteippiin kirjattu ruusun nimi. Saimme vielä hyvät ohjeet pistokkaiden hoitamisesta ja juurruttamisesta. Minulle lähti mukaan yhdeksän erilaista ruusupistokasta, joista yhden nimi on nyt kadoksissa. Saapa nähdä, onnistuuko juurruttaminen.


Kierroksen päätteeksi isäntä tarjosi ostettavaksi tänä vuonna julkaistua Leif Blomqvistin "Pohjoisen ruusut" -kirjaa. Katselin kirjaa jo kevätmessuilla, mutta silloin en raaskinut sitä ostaa. Nyt en voinut vastustaa kiusausta, sillä kirja on runsaan tietosisältönsä lisäksi täynnä todella upeita ruusukuvia.



Tapahtumarikkaan retkemme päätteeksi ajoimme lyhyen matkan päähän Lauran kotiin, jossa meitä odotti iso kattilallinen tuoksuvaa keittoa ja jälleen ihanaa Lauran leipomaa pataleipää. Ensin kuitenkin piti tehdä puutarhatarkastus ja siinä ohessa myös ihastella Lauran perheen hienosti remontoitua vanhaa saunaa, jossa tuoksui ihan OIKEALTA suomalaiselta saunalta.

Ennen terassin ison pöydän ja keiton ääreen istahtamista oli vielä tilaisuus saada muutamia taimia niin Lauran puutarhasta kuin tapaamiseen saapuneiden bloggaajien mukanaan tuomia jakotaimia. Minä en vienyt mukanani yhtään tainta, sillä kukaan tuskin ilahtuisi kotilonmunista. Siitä huolimatta sain Kivipellon Sailalta Kuolanpionin ja jonkun muun tuoman Kulleron - kuka teistä ilmoittautuu lämpimän kiitokseni kohteeksi.

Tove Jansson

Kyllä oli kerrassaan mukava päivä. Aivan valtavasti kyseltävää ja kerrottavaa ja juteltavaa. Kaikki olivat kuin ikänsä toisensa tunteneita. Ei minkäänlaista kateutta, kyräilyä eikä pahaa puhetta, vaan hyvää mieltä, samanlaista huumoria ja yhteen hiileen puhaltamista. Kyllähän minua jännitti tapaaminen aivan mielettömästi, mutta kaikki jännitys oli hetkessä pois pyyhkäisty. Eri näköisiä, eri kokoisia, eri ikäisiä ja kaikilla voimakas rakkaus kasveihin, puutarhaan, luontoon. Ei siinä aina sanoja tarvittu.

Eilinen päivä oli pitkä, sillä lähdin kotoa puoli kahdeksan aikaan aamulla ja palasin hiukan ennen yhtätoista illalla. Siihen mahtui runsas 400 km ajamista, joista jokunen vähän ohikin. Niin oli ihana tapaaminen ja siitä iso kiitos kuuluu Lauralle ja Riinalle sekä teille kaikille läsnäolijoille.

Blogitapaamisessa Tampereella 13.6.2015 mukana olivat: 

Pia Anneli

Pioni

Cheri

Laura

Jori ja Jouko

Molley
Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä http://mesiangervo.blogspot.fi/

Kati


Saila
Kesäkukka
Kosmosta ja leijonankitaa http://kosmostajaleijonankitaa.blogspot.fi/

Kesätuulia 
Kurjenkello

Between

Marja

Riina

sekä Eija, 
jolla on puutarha, mutta ei blogia 




 Laura ikuisti kaikki tapaamisen osanottajat yhteiskuvaan.
Takarivistä vasemmalta lukien:
Piia Anneli - Aamukastetta puutarhassa
Eija - jolla on ihana puutarha, mutta ei blogia
Kati - Oravan kesäpesä
Saila - Kivipellon Saila
Tarja - Rikkaruohoelämää
Helena - Pienen pihan suuria unelmia
Marja - Suvikumpu
Anne - Marie - Kosmosta ja leijonankitaa
Raili - Jonninjoutavaa jakaikkea siltä väliltä
Johanna ja Jouko - Hernepensaskujanteen takana siintää botager
Eturivi vasemmalta lukien:
Riina - Versoja Vaahteramäeltä
Anu - Anun puutarha
Suvi - Mutamäki mustikoilla
Kati - Katin kanssa
Cheri - Autuas olo
Laura - Elämää Paratiisinpalasessa




keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kesäpäivän tuoksut


Muutama yö sitten näin unta, jossa saavuin pihalta terassin kautta sisälle ja ihmettelin, että kuinkas tuoksuköynnöskuusama ei ole kukkinut laisinkaan. Tai sitten se on kukkinut niin, etten ole edes huomannut ja kesä oli jo kääntymässä syksyksi. Seuraavana päivänä muistin unen ja oli pakko oitis mennä tarkastamaan köynnöskuusaman tilanne. Ei ollut kukkinut, mutta kukkisi kyllä aivan pian. Tänään tarkastin kuusamani uudelleen ja huomasin nuppujen vähitellen avautuvan. Tiedossa on siis terassille ihania tuoksuja.


Myös syreenit ovat vihdoin avanneet kukkansa ja aina ohi kulkiessa on pakko työntää nenä tuollaiseen lilaan rykelmään. 


Lemmikit alkavat vähitellen lopetella. Kylläpä ne ovatkin viime päivinä kukkineet villinä sinisenä merenä. Kuihtuessaan lemmikit alkavat kaatuilla sinne tänne ja vähitellen penkissä on ruskeankuivia pöheikköjä. Siinä vaiheessa nappaan kuivasta tuppaasta ronskisti kouralla kiinni ja kiikutan kompostiin. Kummasti ne taas seuraavana keväänä kukkapenkistä nousevat. Vaikka en sitä lemmikeistä syntynyttä kompostimultaa samaan penkkiin lapioisikaan.



Juuri nyt, istuessani tässä tietokoneen äärellä, kuulen avoimesta pihaovesta peipposen livertävän niin ihanasti. Kyllä se on nyt kesä. Tuntuupa hyvältä.

Mukavia kesäpäiviä ja peipposen laulua kaikille!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Pieni kotiloromahdus


Nyt kyllä toivoisin kunnon helteitä ja kuivuutta ihan vain sen vuoksi, että nuo kotilot kaivautuisivat koloihinsa. Pois minun näkyviltäni. Sateiden jälkeen niitä ryömii joka paikassa ihan vaivoiksi asti.


Nauhuksen lehdet, vuorenkilvet ja näköjään ihan mikä tahansa näyttää kotiloille kelpaavan. Olen läpeensä kyllästynyt kulkemaan jatkuvasti purkki taskussa ja tyhjentämään pienempiä purkkeja isompaan ja sitten rahtaamaan kuolleita ötököitä pusseissa roskikseen. Kävin ostamassa paketin Ferromolia. Se on hurjan kallista. Ostin suurimman, mitä espoolaisessa rautakaupassa oli eli 2 kilon paketin. Ei taida riittää nimeksikään. Miten te laitatte Ferromolia? Paketissa on kuva, jossa rakeita ripotellaan kasvien ympärille, mutta ei kuulemma tehdä tiukkoja kasoja. Miten Ferromol kotiloihin ja etanoihin vaikuttaa?

Kultakuoriainen tulpussa

Tänään oli sitten täällä päin kesän ensimmäinen ukkonen. Ajattelinkin, että onpa tänään hikinen päivä ja pian tuon ajatuksen jälkeen taivaalla alkoi kumista ja kolahdella. Ulkona olisi ollut töitä, mutta pitkään jatkunut ukkonen ja sadekuurot saivat minut siirtymään sisätiloihin. Tulipa sitten imuroitua ja muutenkin puunattua kotia, kun aurinkoisella säällä ei millään viitsisi aikaansa sisähommiin käyttää.

Alapihalle siirretty ruusuorapihlaja (keskellä, musta runkosuoja) yhdisti Kurgaanin ja Hortensiapenkin.

Iltapäivän kaartuessa iltaan sade lakkasi ja taivas selkeni siniseksi. Kävin kiertämässä puutarhaa ja nyppimässä sieltä täältä rikkaruohoja. Mistä kummasta niitä aina ilmestyy, kun monen monta penkkiä juuri kävin läpi ja putsasin rikoista?

Sateen murjomat villitulppaanit

Jonkun ajatuksen viemänä eksyin sisälle ja siemenvarastolle. Niitä pussukoita tulee pyöriteltyä ja mietittyä, milloin ja minne mahdollisia taimia istuttaisi. Huomasin, että monessa pussukassa päiväys oli jo vanhentunut tai vanhentuisi vielä tämän kesän aikana. Tein radikaalin tempun ja tyhjensin siemeniä kahteen eri pussiin. Ihan sikin sokin. Toisen pussin kylvin autotallin päädyssä olevaan autioon läiskään. Se läiskä odottaa tatarsodan päättymistä ja tuumasin, että voihan siinä odotellessa jotain yksivuotista vaikka kasvaakin. Niiden vihoviimeisten tatarien lisäksi. 

Lemmikit ne kukkivat ja kukkivat.

Toisen pussukan tyhjensin kasvimaalla olevaan tyhjään neliöön, joka on odottanut uutta käyttöä. Saapa nähdä, tuleeko näistä viljelmistä yhtään mitään. Ainakin loppui iänikuinen siemenpussukoiden pyöritys ja jatkossa voin aloittaa niinsanotusti tyhjältä pöydältä - tai tässä tapauksessa tyhjästä laatikosta. No, jäihän sinne joitakin monivuotisia siemeniä, joiden päiväyksessä on varaa odotella.


Päivän piristys löytyi Aitamuuripenkistä. Kaikkien väsyneiden tulpunlehtien ja korskeasti kasvavien sormustinkukkien lomasta. Töyhtöesikon taimi. Istutin niitä viime kesänä kukkivana kolme kappaletta tähän penkkiin ja koko kevään olen surrut, että sinne hävisivät talven aikana. Olen pähkäillyt, millainen paikka minun puutarhassani olisi sopiva esikoille? Nehän kasvavat usein sellaisessa lehtomaisessa maisemassa. Isojen lehtipuiden alla, mutta kuitenkin aika valoisassa paikassa. Aitamuuripenkki ei ehkä ole riittävän valoisa ja mahdollisesti myös liian märkä. Tätä täytyy pohtia.

Ujo alppikärhö

Vielä ennen tämän postauksen lopettamista täytyy tunnustaa eilinen tuhlauskeikka. Sähköpostiin oli tullut taimikaupan mainos villeistä viikoista. Ei ne hinnat nyt niin hurjan edullisia ollut, mutta minkäs sille mahtaa, kun niin kauniita kukkakuvia tuodaan ihan tuohon nenän eteen ja luvataan ties millaisia ihanuuksia. Tilasin jokusen kärhön ja pari perennaa, mutta niistä sitten paketin saavuttua enemmän. Kyllä olen heikko näille puutarhan houkutuksille.

Syreenien aika on alkanut

Mukavaa kesäkuista viikkoa kaikille!
 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Sinä loukkasit minua -kampanja

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVZWgEbyJVPmdhbcBa2ErkK_cWmBMr99IcbVufYwKMglUVFR2d22RpDyaW48zI6OqSXeIs3u6D_krK5u8PfpiCLPfr3z5yw0PqIvbnTqMBWeaUTNqvm09IcN2RukNMbZD2Ivew5h4HqYjz/s1600/Negateksti5.jpg

Maarit Garden Of My Dreams -blogista jatkaa Tipulassa -blogissa aloitettua "Sinä loukkasit minua" kampanjaa. Kuten Maarit sanoi, en minäkään täällä puutarhablogien maailmassa ole törmännyt tahalliseen tai edes tahattomaan loukkaamiseen. Päinvastoin. Kaikkien ihanien kukkien keskuudessa tuntuu olevan pelkästään mukavia ihmisiä. Täällä kannustetaan ja iloitaan ja surraankin yhdessä.

Seuraan aika vähän muita, kuin puutarhablogeja. Sen sijaan luen paljon uutisia ja muita sivuja netissä ja niissä kyllä on ajoittain hyvinkin ilkeitä kannanottoja. Aivan kuin ihmiset olisivat unohtaneet vähäisimmätkin käyttäytymyssäännöt ja kuvittelevat, että netissä kaikki on luvallista. Joskus suorastaan pelottaa, miten paljon vihaa ja ilkeyttä ihmisiin mahtuu ja miten jotkut ottavat vapauksia suoltaa ihan mitä tahansa julkisuuteen.

Meistä jokainen voi omalta osaltaan välttää toisten loukkaamista. Miksi pahoittaa toisen mieli. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ollaan mieluummin vaikka hiljaa. 

* * *

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?
"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"Vittu oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"
Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Alusta loppuun  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  Ave Katriina  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää hetkessä  -  Elämää pyörätuolista käsin  -  Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Erin Linnea  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Garden Of My Dreams  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  -  Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  -  Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  Kaiken takana on äiti.  -  Kat von Yvon  -  KIDULT  -  Kitujainen.com  -  Kolme pientä porsasta  -  Kommammaa  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  -  Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  -  Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  -  Mammalaiffii  -  MammaMiia  -  Mansikkatilan mailla  -  Marika's  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  -  Munakoisoni ja minä  -  My fairytale  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Petran; Minä ja me  -  Piaeliina  -  Pieni Lintu  -  Pieni Hento Ote  -  Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  - Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Ruusun tuhkaa  -  Saijis  -  Smagatsoff  -  Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Style and jewels  -  Syvältä  -  Taloni maalla  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thinking out of the box  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  -  Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  -  Vilhelmiina Lyydia  -  Villa Tuta  -  Vähäx vaikeeta?  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  Virtuaali Moleskine  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää
 
* * *
 
Tästä pääset mukaan Tipulan kampanjaan. Kopioi yllä oleva teksti (tähdistä tähtiin) tai kirjoita oma kannanottosi ja julkaise postaus blogissasi. Muista laittaa Tipulassa -blogiin kommentti, että olet mukana kampanjassa. Hän lisää blogisi luetteloon.
 

Tuulinen vapaapäivä

Tulipa Little Beauty

Tänään päätin pitää vapaapäivän - puutarhatöistä. Päätös oli helppo, mutta toteutus ei niinkään. Kuljeskelin kameran kanssa puutarhassa, mutta navakka tuuli häiritsi kuvaamista. Samoin kirkkaana paistava aurinko. Auringonpaisteesta kyllä tykkään, mutta kuvatessa se saa aikaan liian jyrkkiä varjoja ja lisäksi silmälasien kanssa kameran näyttöä tihrutessa tulee heijastumia, jotka niinikään hankaloittavat kuvaamista.

Tulipa Florosa

Lopulta istahdin pihapöydän ääreen ja keksin miljoona eri hommaa, jota voisin lähteä tekemään. Viittä vaille, etten pyytänyt Ukkokultaa köyttämään minua tuoliin kiinni. Päädyin tuijottamaan syreenipensaiden joukossa nököttävää kuivunutta puuta, joka on tarkoitus lähipäivinä karsia pois. Ai, että teki mieli heti hakea saha kellarista ja käydä tehtävään käsiksi. Mutta, mutta. Olin päättänyt pitää vapaapäivän ja periksi en antaisi.

Tulipa Silver Parrot

Tulppaanit ovat kukkineet harvinaisen pitkään, joskin alkavat nyt olla loppumetreillä. Tuulentuiverrus heitteli jo nyt joistakin tulpuista terälehtiä pitkin nurmikkoa.

Tulipa Orange Cassini 

Tuntuu, että olen odottanut kesää alkavaksi varmasti puoli vuotta ja yhä se antaa odottaa itsään. Kyllä pihalla on jo muutamina päivinä saattanut ihan oleskellakin. Etenkin auringossa on ollut lämmintä. Kunhan vain tuo tuuli vihdoin asettuisi. Eipä näy omenapuiden kukissa juurikaan pölyttäjiä pörräämässä, ei myöskään perhosista ole ollut moniakaan havaintoja. Varmasti perhoset ja muut öttiäiset ovat taitavia lentäjiä, mutta kukas sitä jaksaisi kynsin hampain kukan terälehdistä kiinni pitäen mettä imeä, jos vain rauhallisempaakin tekemistä riittää.


Eilen jatkoin alapihan rikkaruohohommaa eli kävin kaikki 30 kuusentainta läpi ja putsasin niiden alustat rönsyleinikeistä ja muista ylimääräisistä kasveista. Lopuksi kärräsin kuusentaimille oksahaketta. Vuorotellen kuikuilin taivaalla kiivaasti ohi kulkevia pilviä ja niistä vähän väliä ropsahtelevia sadepisaroita. Mutta kun olin päättänyt tehdä homman loppuu, sen myös tein. Enkä onneksi kovin paljon kastunut, sillä pisaroita tuli harvakseltaan ja välillä jopa oli pientä taukoa.


Olisi varmaankin ollut fiksumpaa istuttaa kuusentainten sijaan 80-senttisiä tuijia, jotka nyt huitelisivat jo meikäläisen pään yläpuolella. Kuusiaitaa naisenkokoisena tuskin näemme koskaan. Ellemme sitten istu juuri tämän tontin päältä kulkevan pilven reunalla - joskus aikanaan.


Tomaatit ovat vihdoin ryhtyneet kasvarissa kasvamaan. Saivat ilmeisesti ensimmäisinä öinä kylmää, kun en muistanut viedä lämmitintä. Aika kalseita öitä on ollut nytkin. Viime yönä sentään +8 astetta, mutta edellisenä vain +2 astetta. Kasvarissa tietenkin enemmän, kun öljylämmittimeni hönkää sinne hiukan lämpöä. 

Jonkun tomaatissa on ollut jo raakileita, minulla ei edes kukkia. Aika harrastelijamaista tämä minun kasvaritouhuni, mutta ei haittaa tahtia. Kaupasta saa tomaatteja tarpeeseen, mutta jos nuo itsekasvattamani taimet tekevät edes muutaman hedelmän, olen onneni kukkuloilla. Miltei lottovoittaja. Tai ehkä mieluummin tomaattivoittaja.


Kaikenlaisia nuppuja löytyy nyt puutarhasta. Osa on kuvattu ja osa tyystin kuvaamatta. Kävin muutama vuosi sitten erään tuttavantuttavan puutarhassa. Virolaissyntyinen rouva oli kylvänyt kukkapenkkien ympäri ruohosipulia ja se oli todella kaunista. Ruohosipulilla on kauniin vihreä varsi, joka pysyy hyvin pystyssä. Kukatkin ovat kauniita ja kun ruohosipulia on paljon, siitä riittää leivän päälle ripoteltavaksi ja ties mihin ilman, että kasvustossa näkyy koloakaan. 

Rouva väitti, että ruohosipuli suojaa kukkia monenlaisilta tuholaisilta. En tiedä, onko siinä mitään perää, mutta sen jälkeen olen ripotellut ruohosipulia omaankin puutarhaan vähän enemmän. Ja vieläkin lisää mahtuisi. Kuinka olenkaan tuon päässyt unohtamaan.


Halpakaupan poistohyllystä eurolla ostamani pikkuorvokki kukkii runsaana ja kauniina. Tuotuani kukan kaupasta kotiin, kastelin sen kunnolla ja leikkasin kaikki latvoihin kuivuneet kukinnot pois. Siirsin orvokin muutama päivä sitten pois kaupan amppelipurkista uuteen multaan ja nyt se kiittää minua pelastuksesta.


Ystäväni äiti nukahti perjantaina viimeiseen uneensa. Tuntuu haikealta, sillä jotkut ihmiset ovat ikäänkuin aina olemassa. Vaikka heitä tapaa harvoin, he ovat usein ajatuksissa ja heihin törmätessä on kuin ei olisi koskaan erossa ollutkaan. Haikeutta lisää se, että edellisen sukupolven poistuessa huomaa olevansa itse se vanhin. 

Nuku hyvin Vokki!

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajoiksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

- Eeva Kilpi -