Ylimääräisiä höyryjä

Myskimalva - Malva moschata nojailee puutarhaporttiin

Upean aurinkoisen päivän aamuna meinasin ryhtyä imuroimaan ja sisällä siivoamaan, kunnes tajusin, että sehän on aivan idiootti järjestys. Keskiviikoksi on nimittäin luvattu sadetta pitkälle iltapäivään ja mikäs sen parempi sää sisätilojen puunaamiseen. Yleensä siivoan loppuviikosta, mutta viime viikolla en ehtinyt laisinkaan imuroida kämppää ja se kyllä näkyy kissataloudessa. Kun lisäksi ovet ovat pihalle saakka avoinna kaiket päivät ja ikkunat osin öisinkin, on erityisesti työhuoneestani tullut varsinainen kuolleiden kärpästen hautausmaa. Puhtaat matot odottavat lattialle laskua, mutta ensin aion imuroida perimmäisetkin nurkat ja pestä lattiat.

Maurinmalva - Malva sylvestris subsp. mauritaniana

Eilinen päivä kului äidin kanssa lääkärissä ja tänään sitten piti soittaa labratuloksia. Vähitellen olen oppinut olemaan hermostumatta asioidessani terveydenhuollon eri instanssien kanssa, mutta tänään oli lähellä, ettei pinna pimahtanut totaalisesti. Osin höyryjen kasaantumiseen vaikutti myös älykännykkä, jossa lienee kaikki muut ominaisuudet, mutta ei kyllä hiventäkään älyä. 

Miten niin yksinkertainen asia, kuin terveyskeskukseen soittaminen voikaan tänä päivänä olla niin äärimmäisen monimutkaista. "Jos haluat palvelua suomeksi jne. paina 1, jos haluat varata aikaa jne. paina 2, jos haluat sitä tai tätä paina 3." Kiltisti noudatan ohjeita ja painelen nappuloita ja tappelen kiukuttelevan puhelimeni kanssa. Vihdoin saan ajan, jolloin minulle soitetaan ja sitten he eivät soitakaan. Kkkrrrrr... (tarkoittaa murinaa ja hampaiden kiristelemistä).

Clematis Rouge Cardinal - tänä vuonna vain kaksi kukkaa, mutta sitäkin kestävämpiä

Vihdoin pääsimme tavoitteista yhteisymmärrykseen, kännykkäni ja minä. Ja vihdoin sain myös yhteyden terveyskeskukseen. Eivät olleet labratulokset valmistuneetkaan, joten huomenna koko homma uudemman kerran. Taidan vaihtaa sim-korttini vanhaan ja yksinkertaiseen näppäinpuhelimeen. Se toimii vaikka yhdellä kädellä ilman temppuja ja akkukin kestää yleensä enemmän kuin yhden puhelun verran. 

Punakärsämö - Achillea millefolium 'Paprika'

Kiukusta meikäläinen saa näköjään ylimääräistä ruutia ja sain vihdoin käännettyä kaksi lehtikompostia sekä kitkettyä yhdestä kukkapenkistä rikkaruohot ja siistittyä kukkapenkin reunat. No, kaikki muut kukkapenkit sitten odottavatkin samaa operaatiota. Niin se näyttää olevan, että kun siistimisoperaation on saanut käytyä läpi, voikin jo aloittaa saman homman uudelleen. Sateinen kesä ja viime päivien normaalikesäinen lämpö ovat saaneet ainakin rikkaruohot kukoistamaan.

Kissankelloksi tätä sanon

Kissankellot ovat löytäneet tiensä pihallemme, enkä niitä aio pois kitkeä. Niitä löytyy useammasta paikasta ja tuovat muistoja lapsuuden aurinkoisista kesäpäivistä.

Sonata-mansikoita, vaniljajäätelöä ja minttusuklaata

 Tänä kesänä mansikat ovat olleet aivan mahdottoman hyviä. Olen hakenut litran poikineen kylän marketin edustalle majoittuneesta kojusta. Lähituotantoa, sillä nämä mansikat tulevat omalta kylältä. Pakastettavaksi ostamistani marjoista ei tarvinnut heittää ainuttakaan pois ja se on minusta harvinaista. Marjat ovat isoja, kiinteitä ja niin makoisia, että jo tuota kuvaakin katsellessa herahtaa taas vesi kielelle. Kyllä täytyy huomennakin käydä hiukan syöntimarjoja hakemassa, sillä nyt niitä pitää maistella, kun niiden aika on.

Kurkutkin alkavat hissukseen kypsyä

Pitkä päivä kaartuu vähitellen iltaan. Hiukset ovat suihkun jäljiltä vielä märät. Mieli on taas hyvä ja rahoittunut päivän aikaansaannoksista. Vaikka päivällä meinasi känny lentää metsikköön ja kiukun nostattama höyry nousi hetkeä pidemmän ajan päästä, on tämänkin päivän loppusaldo selvästi plussan puolella. Mukavan aurinkoinen ja lämmin tiistai.

Pioniunikko on kylväytynyt viime kesän kukista

Taidanpa laittaa tietsikan kiinni ja hakea kuivat pyykit narulta. Ja ryhtyä viettämään tiistai-iltaa Ukkokullan kanssa. Nautiskellaan kesästä huomennakin.

Leena ja Anne Laurén, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.
 

Ruusuisia juttuja

Sammalruusu - Rosa centifolia Muscosa

Sammalruusuni on vihdoin avannut ensimmäiset kukkansa. Nuput siihen tulivat jo aikaa sitten ja jännityksellä olen käynyt vahtimassa niiden kehitystä. Alempana oleva vaaleampi kukka avautui pari päivää aiemmin. Sellaista väritystä sammalruusussani ei ole muina kesinä ollut. Lieneekö tavanomaista tai joku sateisen kesän mielipiteen ilmaisu.

Sammalruusu - Rosa centifolia Muscosa

Rosa Therese Bugnet

Teresanruusun ostin tänä keväänä. Se on vielä aika pikkainen, mutta nuppuja on tullut runsaasti ja kukat ovat juuri niin kauniit, kuin olin kuvissa nähnyt.

Rosa Therese Bugnet

Jotenkin olen onnistunut missaamaan jokaisen Teresanruusun nupun avautumisen ja niinpä laitoin keskiviikoksi puhelimeeni muistutuksen, että ehtisin tallentaa edes yhden avautuneen kukan. Kovin montaa päivää nimittäin kukat eivät näköjään avautuneina näissä sadekeleissä kestä. Pitää olla nopea - ainakin tässä vaiheessa, kun ruusu on vielä pieni, eikä kukkia satamäärin. Ei edes kymmenittäin.

Rosa rugossa 'Sointu'

Edelliskesän hankintoihin kuuluvat Sävel, Sointu, Lumo ja Ilo, joista kaksi jälkimmäistä joutui vihreiden toukkien kohteiksi. Toukat ehtivät järsiä ruusujen latvusta ja kaikki nuppujen alut, kunnes älysin noutaa ruiskupullon kellarista ja lähteä häätämään toukkia. Näyttää pahasti siltä, etten pääse Lumon ja Ilon kukkia tänä kesänä ihailemaan. Pitänee olla ensi kesänä valppaampi.

Sointu tämäkin

Uskokaa huviksenne, että kaikki Soinnuksi kirjaamani ruusukuvat ovat tosiaankin Soinnusta, vaikka kukinto näyttää hyvin erilaiselta eri kuvissa. Piti oikein kamerasta tarkistaa, etten puhu läpiä päähäni. Sen verran tästä pähkäilystä opin, että jatkossa otan ja myös tietokoneelle siirrän ruusuista myös suurempia kokonaiskuvia, jotta tunnistus tässä ruudulla helpottuu. 

Rosa rugosa 'Sointu'

Parasta tietenkin olisi, että hamassa tulevaisuudessa minun ei tarvitsisi kuin vilkaista jotain ruusukuvaani ja todeta, että Sointuhan se siinä. Että siis tulisimme niin tutuiksi keskenämme - ruusuni ja minä. Muutkin kuin Sointu.

Rosa 'Sävel'

Sävel on toinen uudemmista ensimmäistä kertaa kukkimaan ehtineistä ruusuistani. Hän on kovin ujo, mikä osittain johtuu siitä, että pensas on vielä kovin matala. Kipeä selkäni ei ole sallinut konttaamista tämän ihanuuden pakeilla ja niinpä kuvat ovat enemmmänkin ylävinkkelistä.

Rosa 'Sävel'

Pakko oli joka tapauksessa nämä ensimmäiset kukat ikuistaa ja tähän postaukseenkin tuoda. Tästä voin sitten myöhemmin käydä vilkaisemassa, että kukkihan se Sävelkin tuona sateisena kesänä.

Suviruusu - Rosa pimpinelifolia Poppius

Suviruusu ei kukkinut viime kesänä ollenkaan. Tänä kesänä se on kasvanut mittaa ja leveyttä vähän joka suuntaan. Kukkarunsaudella en ole päässyt rehvastelemaan, mutta muutaman ihanaisen se on avannut ja niistähän olen tietenkin ollut ylen onnellinen.

Valamonruusu ' Rosa francofurtana 'Splenderns'

Valamonruusu sen sijaan on suorastaan räjähtänyt kukkimaan. Pitkään ja hartaasti. Aika kummallisesti se minusta kyllä kasvaa. Vähän kuin monessa kerroksessa. Maan tasalla on matalaakin matalampia oksia. Ei edes kovin pitkiä ja jokainen niistä työntää innoissaan kukkia. Sitten on keskikorkuisia oksia, jotka voisi ehkä määritellä normikokoisiksi (mikä on kenenkin normikoko on sitten taas toinen juttu) ja niissäkin on kukkia.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Hassuimpia ovat minusta Valamonruusun korkeat huiskamaiset oksat, joiden varsissa ei kovin montaa lehteä ole. Sen sijaan huiskien latvuksissa on lehtiä ja avautuvia kukkia ihan ryppäinä. Aika tanakasti ne korkeatkin oksat ovat pysyneet näissä rankkasateissa pystyssä, mutta silti luultavasti napsaisen pisimmät oksat jossain vaiheessa poikki.

Neilikkaruusu - Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst'

Neilikkaruusuni kuuluu jälleen niihin minikokoisiin. Sillä on korkeutta maximissaan 30 cm, leveyttä sitten enemmän. Hyvin hän kyllä kukkii. Neilikkaruusun ostin kesäksi 2013 piharuukkuun, jossa se kukki innokkaasti, joskin pienemmillä kukilla kuin nyt maahan istutettuna. Syksyllä siirsin sen naapurin aidan viereen, jossa se ei selvästikään viihtynyt ja jäi muiden kasvien alle. Viime kesän lopulla perustin Ruusutarhan ja neilikkaruusu joutui jälleen matkaamaan uuteen paikkaan. Tänä kesänä se näyttää kotiutuneen uuteen paikkaansa.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausmaa ihailin monissa blogeissa ja lopulta päätin, että tokihan se on omaankin puutarhaan saatava. Jouduin kyllä jonkin aikaa pääkaupunkiseudun taimimyymälöitä koluamaan ja soittelemaan, kunnes sitten tärppäsi ja ajoin toiselle puolelle Helsinkiä omani hakemaan. Taimi oli sen myymäläketjun ainut jäljellä oleva ja näytti kyllä epäilyttävän surkealta. Hintaakin oli kokoon ja näköön nähden minusta turhan paljon. Vaan saatavahan se oli, enkä taatusti ole katunut. Tämä on Ritausmani kolmas kesä ja se kukkii aivan ihanasti.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Viime kesänä vielä ajattelin, että jääkö tämä kääpiöpensaaksi, mutta nyt sille on alkanut tulla sekä mittaa että leveyttä. Löytämieni tietojen mukaan Ritausma kasvaa noin puolitoistametriseksi. Ilmeisesti leveyttäkin pensaalle tulee. Se on mukavan vankkarakenteinen ja varsin piikikäs.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ensimmäisten kukkien avautuessa ajattelin, että näinkö nämä ovat kaikki valkoisia. Ei suinkaan, vaaleanpunaista kukista löytyy riittämiin. Kukat ovat aika isoja ja painavia, varsinkin vesisateen liottamina ne roikkuvat niskat notkuen. Sateet saavat myös kukat ruskettumaan nopeasti, joten Ritausman ihanuutta kannattaa käydä ahkeraan taivastelemassa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu viehättää minua vuosi vuodelta enemmän. Monien mielestä se on ruusuksi turhankin vaatimaton, mutta tänä kesänä oma punalehteni on kyllä näyttänyt parastaan. Se ei ole juurikaan piitannut vesisateista ja koleudesta, vaan on kukkinut harvinaisen pitkään ja ahkerasti. Useimmiten punalehtiruusun kukinta on tässä vaiheessa kesää niinsanotusti menneen talven lumia. Pensas on kasvattanut uusia vehreitä oksia, joissa avautuu nuppu toisensa jälkeen kukkimaan. Kerrassaan ihastuttava ja helppo ruusu.

Onko hän Hansa?

Alapihan Kaivopenkissä kasvaa juhannusruusun ja punalehtiruusun ohella kurttulehtiruusu, jota olen pitkään kutsunut Hansaruusuksi. Hyvin samanlainen se onkin kuin yläpihalla oleva Hansa, mutta ei sitten kuitenkaan. Kukat ovat minusta vaaleammanpunaiset, kerrotummat ja keskusta erilainen kuin Hansassa. Kukinto on myös hivenen Hansaa pienempi.

Ja hän, Hansako?

Nupuissakin on pidemmät suojalehdet vai miksi niitä kutsutaankin. Pensaan lehdet ovat vaaleammat ja varret piikikkäämmät. Lehdet myös kasvavat varsissa tiheämmin, kuin Hansassa. Voi olla, että alapihan ruusun erilainen sijainti vaikuttaa asiaan. Minusta ne joka tapauksessa ovat selkeästi erilaisia ruusuja.

Rosa rugosa 'Hansa'

Tämän kuvan ruusun tiedän Hansaksi. Hienosti sekin on tänä kesänä kukkinut. Valtavan kokoisin kukin, joita avautuu jatkuvasti uusia ja uusia.

Omenaruusu - Rosa magnifica

Keväällä ostin myös Omenaruusun, joka on niin pieni vielä. Silti se on tehnyt monta nuppua, joita en vielä ole nähnyt avonaisina. Istutin omenaruusuni Kaivoruusupenkkiin kolmen muun ison ruusun seuraan. Siellä on juuri sopiva ruusupensaan kokoinen kolo. Ajoittain mietin, jaksaako uusi ruusu ponnistaa isompiensa varjosta. Sille on ennustettu kasvukorkeutta peräti 2,5 m, joten hyvin se täyttäisi oman alueensa. 

Rosa 'Tove Jansson'

 
Ruusupensaiden istuttamisessa pitäisi varmaan käyttää samaa menetelmää, kuin merinäköalalla myytävissä asunnoissa. Ensin istuttaisi taaimmaiset ja lahjoisi ne kasvamaan upeilla aurinkoisen tulevaisuuden näkymillä. Sitten vaan tungetaan eteen uusia ruusuja samoilla myyntipuheilla. Kaikille ei kuitenkaan riitä aivan yhtä paisteisia paikkoja, kun tonttiakaan ei voi pyörittää auringon mukaan. Vaihtoehtoisesti voisi sitten ajatella elämää ilman ruusuja. No, ei voi. 

Tornionlaaksonruusu - Rosa 'Tornedal'

Kukintansa ovat jo lopettaneet Metsäruusu, Tornionlaaksonruusu, Tove Jansson, Viljaminkeltaruusu, Juhannusruusu ja Pohjantähtikin lopettelee. Kirjoapteekkarinruusu kuuluu niihin vihreän toukan nakertelemiin, joissa kukkia ei tänä kesänä tule näkymään.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

Juhannusruusu kukki tänä kesänä juhannuksenaikaan eli moniin aiempiin kesiin verrattuna varsin myöhään. Meillä sateet nopeuttivat juhannusruusun kukintaa ja osa nupuista ruskettui avautumatta. Parhaillaan suurin osa juhannusruusun lehdistä on harmaita, kuten usein sateisina kesinä.

Metsäruusu - Rosa majalis

Metsäruusu aloitti tänäkin vuonna ensimmäisenä ja kukki todella runsaasti ja pitkään. Rakastan sen tuoksua ja kävin harva se päivä hypistelemässä oksia. Metsäruusu on minusta punalehtiruusun ohella helppo ja terve ruusu. Vaikka yksittäinen kukka on melko pieni, niitä avautuu toinen toisensa jälkeen. Tämä ruusu kasvaa isoksi ja leviää helposti. Minulla se kasvaa alapihalla siten, että pääsen ajamaan nurmikonleikkurilla sen ympäri. Myös Pikkupuutarhassa on oma metsäruusupöheikkönsä ja siellä se saa rehottaa. Välillä sen versoja tunkee poluille, mutta ne on helppo kiskoa pois. En ole kokenut sitä ongelmaksi.

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'William's Double'

 

Viljaminkeltaruusun ostin tänä keväänä, kuten olen täällä kertonutkin. Se on pikkaistakin pikkaisempi pensas tässä vaiheessa. Viljaminkeltaruusussani on peräti viisi oksaa, joiden maksimikorkeus taitaa olla siinä 20 cm. Jokaiseen oksaan se kuitenkin teki useamman kukan. Istutin sen Pikkupuutarhaan ja kukinnan jälkeen löysin sille uuden paikan. Nyt se saa kasvaa vuorenkilvistä siivotussa Kivipenkissä.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Mundi'

Kirjoapteekkarinruusulla on tuollainen polkagrisar -karkkiväritys. Yllä oleva kuva on viime kesältä. Tänä kesänä se kuului vihreiden toukkien ruokavalioon. Pensaasta ei pitäisi kovin suurta tulla, maksimissaan se kasvaa noin metrin korkuiseksi. 

Köynnösruusu Rosa 'Pohjantähti'

Pohjantähti on kasvanut talon seinustalla jo 25 vuotta. Se ei ole sille paras mahdollinen paikka, sillä kasvaessaan köynnös rehottaa ja tarttuu ohikulkijoiden hiuksiin ja vaatteisiin piikeillään kiinni. Pohjantähden kukat ovat pienet, mutta niitä tulee yleensä yhteen ryppääseen useita, joka lisää niiden viehätystä. Nupuissa on hentoa vaaleanpunan sävyä. 

Olen muutamaan kertaan harkinnut Pohjantähden siirtämistä toisaalle. Patiota laajentaessamme sille tehtiin kasvuaukko ja köynnöksen seinustalta pois kaivaminen vaatisi pation auki repimistä. Liian kova tehtävä. Pidän köynnöksen kurissa leikkaamalla sitä. Nyttemmin istuttaisin Pohjantähden vaikkapa jonkun köynnöskaaren tyveen avoimempaan paikkaan, jossa sillä olisi tilaa tehottaa.

Rosa Sommerwind

Sommerwindin hankin vuosi sitten kesäksi ruukkuun ja siirsin sen syksyllä rinteeseen. Sinne se on juurtunut hyvin ja on nyt täynnä nuppuja, joiden avautumista odotan innolla. Oheinen kuva on siis viime kesältä. Sommerwind on matala ruusu ja sopii esimerkiksi maanpeiteruusuksi.

Tertturuusu - kuka lie?

Esiteltyjen ruusujen lisäksi minulla on muutamia tertturuusuja, joista nimeltä tiedän oikeastaan vain Kimonon. Nekin ovat tänä vuonna kärsineet vihreistä toukista sekä vattukärsäkkäästä. Nyt on uusia nuppuja kehittynyt ja tuo kuvassa näkyvä avautuukin jo. Alkuvuosina istutin tertturuusuista mm. Europeanaa ja Nina Weibullia sekä valkoista Sneewittcheniä. Huomasin kuitenkin, etteivät ne ole oikein minun juttuni, enkä ole niihin sen enempää panostanut. Pensasruusut näyttävät vieneen tyystin mukanaan.

Pioni Sarah Bernhardt

Ruususelostukseni päätteeksi vielä yksi kuva pionista. Tämä taitaa olla viimeinen Sarah, joka vielä näyttää kelvolliselta. Muut sitten rötköttävätkin vesisateista ruskettuneina tukiensa varassa. Mietin tässä, kannattaako kuihtuvat kukinnot leikata pois? Vai antaako niiden valmistaa siemenkota? Mitä sanovat asiantuntijat tahi asiantuntevat harrastajat?

Pioni Jan van Leeuwen

Yksi vielä kiellon päälle eli nyt olen suunnittelemassa paria uutta ruusua, joille olen katsonut sopivan paikan Pikkupuutarhasta. Harkintaan ovat päässeet Hurdal, Papulanruusu ja Louise Bugnet. Wasagaming on myös yksi vaihtoehto. Mitä olette mieltä? Kommentteja noihin harkinnassa oleviin ja muita ehdotuksia otan ilolla vastaan.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille ihanille puutarhaihmisille - ja ihanille ihmisille - ja ihmisille ylipäätään!
 

Ahkerointiputki päällä

Pioni 'Jan van Leeuwen'

Mitäpä sitä puutarhaihminen kauniilla ilmalla muuta tekisi kuin ahkeroisi. Toki joskus mielessä välähtää, että kesälomalla on tapana ottaa lungisti, istua auringossa kirjaa lukien ja paljaita varpaita heilutellen. Sattumoisin olen sellainen tyyppi, joka viihtyy paremmin touhuten ja mielellään vieläpä jotain näkyvää aikaansaaden.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Eilen kävin pesemässä muutaman maton ja sängynpeitteet. Muut vuodevaatteet ehdin pestä jo alkukesästä. Missään järven tai meren rannassa en ollut pyykillä, enkä edes matonpesupaikalla. Kävin Espoon puolella naapurin vinkkaamassa itsepalvelupesulassa lykkäämässä pyykit koneeseen ja sitten istuskelin tabletilta lehtiä lukien odottamassa pesun päättymistä. Eipä tarvinnut edes pesuainetta itse laittaa, eikä konetta käynnistää. Sen hoiti pesulan työntekijä. Aika helppoa itsepalvelua.

Pioni 'Duchesse de Nemours'

Maanantaina ei aamupäivällä satanut ja niinpä menin pihalle toteuttamaan jo jonkin aikaa päässä muhinutta muutosta Pikkupuutarhaan. Siellä olevan ison kiven ympärillä on kasvanut vuorenkilpiä. Sinänsä minulla ei ole mitään vuorenkilpiä vastaan, mutta jotenkin ne ovat kaiken aikaa tökkineet juuri tuossa paikassa. Lapio kouraan ja hommiin. Vuorenkilvet saivat kyytiä.

Samalla levensin Pikkupuutarhan tuossa osiossa olevia polkuja, sillä niin se vain on, että kottikärryjen kanssa tulee päästä mahdollisimman lähelle sellaisia paikkoja, joissa joutuu vähänkin jotain kuskaamaan. Multaa tuossa kiven juurella on todella hyvin, sillä Pikkupuutarhan rakentamiseen saakka kaikki tilatut multakuormat kipattiin noille sijoille ja aina niistä jäi osa odottamaan aikoja parempia.

Tuo vihreä muovinen reunanauha ei ole niitä kaikkein kauneimpia virityksiä, mutta jollain oli pakko erottaa kivituhkapintainen polku ja multatila. Kasvien rehevöidyttyä reunanauha peittyy. Reunanauhaa on myös ruskeanmustana, mutta eipä nyt kellarista ensimmäiseen hätään sopivia sävyjä löytynyt, joten hyödynsin tuossa kivipenkin reunassa aiemmin olleet materiaalit. Kyllä sitä puutarhaan saa rahaa hukkumaan ihan riittävästi muutenkin, joten välillä on pieni pakko nuukailla.

Mitäkö kasveja penkkiin istutin. Siirsin toukokuisen Marketanpuiston tuliaisen eli ruusuherukan kiven viereen ja sen toiselle puolelle viljaminkeltaruusun. Lisäksi istutin kasvihuoneeseen jokin aika sitten huonosta paikasta pelastetut pionit kiven toiselle reunalle. Ja lopuksi vielä kahdessa saviruukussa kesäänsä viettävät kruunuvuokot ja anopilta saadun äitienpäiväruusun. Tähän hätään ne saavat kelvata, kunnes keksin penkkiin muuta. 

Alimman kuvan alareunasta lähti siis viljaminkeltaruusu ja samalla siirsin myös pensashanhikit riviin polun reunaan. Niitä ressukoita on tässä pihassa riepoteltu sinne tänne, eivätkä oikein mistään löydä sopivaa sijaa. Ilmankos ovat aikamoisia ruppanoita, mutta ihan vielä en niitä kompostiinkaan raaskinut nakata. Kevätkaihonkukkien päällä on nyt sitten tepasteltu oikein urakalla, mutta kokemuksesta tiedän niiden kummasti virkistyvän. Jos ehtivät, sillä kuvan alalaitaan olisi tarkoitus hankkia pari ruusua.

Tämän päivän urakkana olikin sitten Ukkokullan rakentaman puuvajan edusta. Pitkään olen miettinyt, mihin sijoittaisin vuosikausia toimettomana lojuneet seitsemän harmaata betonilaattaa. Nyt niille löytyi käyttöä. Nehän painoivat aivan tajuttoman paljon ja kärräsin ne lehtikompostin takaa sellaisella vironlaivaviinakärryllä. Mistä meille sellainenkin on tullut, sillä enpä juuri harrasta kalja- sen enempää kuin viinalaatikoidenkaan rahtaamista. Viiniä olen tuonut, mutta ei siihen mitään kärryjä tarvita. Joka tapauksessa kärryt säästivät niin selkää kuin käsiäkin. Yksinään betonilaatat olisivat olleet hiukan tylsät, joten väleihin laitoin aiemmin kesällä jäätelölaatikoilla tekemiäni pitkulaisia betonikiviä ja somisteeksi vielä muutama pikkuinen kivenmurikka. Väleihin kivituhkaa, jota luultavasti pitää vielä vähän tuoda lisää.

Arvatkaapas, mitä laitoin tuonne alle, kun kellarissa ei ollut palaakaan maanrakennuskangasta? Siellä uinuu tummansininen parisängyn patjansuojus. Pehmoista froteeta, joka oli pesuissa nukkaantunut ja odotti kohtaloaan. Nytpä sen sitten kohtasi. Ehkä upotan vielä tuohon etureunaan muutamia kivenmurikoita, jotta kivituhka olisi paremman näköinen ja ruohonleikkuri ei veisi sitä mennessään.

Ukkokulta on koko päivän korjannut leikkimökin kattoa. Viimeiset huopaviipaleet alkavat kohta olla naulaamista vaille. Onhan sitä näiden isompien touhujen lomassa tullut tehtyä monenlaista pientäkin, mutta sellaiset puuhat kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Eilen illalla sentään muistin käydä sitomassa irikset lyhteiksi, kun sateiden jäljiltä rojottivat kulkuväylillä. 

Tänään on ollut siitä merkillinen päivä, että aurinko on paistanut taivaan täydeltä lämmittäen kesäiseen malliin. Eikä ole satanut laisinkaan. Ei pisaaraakaan. Matot ovat viittä vaille kuivat ja kohta käyn hakemassa ne sisälle yöksi, sillä ei mannaa mahan täydeltä eli en luota siihen, etteikö myöhemmin illalla tahi yöllä sataisi.

Juuso oli aamupäivän kanssani alapihalla, mutta sitä ärsytti silmin nähden metsikön takaa kuuluva naapurin kattoremontista johtuva pauke ja meteli. Siirsin Juuson yläpihalle ja sieltä se löysikin sopivan varjoisan nukkumapaikan. Ukkokulta joutui kyllä omalla kattotyömaallaan väistelemään Juuson flexiä ja juoksunarua, mutta sellainen on meillä arkista touhua.