Liljojen aikaan

Tällaiset pötkylät ovat vain kasvaneet kasvamistaan, kunnes vihdoin lämpöaalto on saanut nuput avautumaan.

Lilium On Stage

Kukka on valtavan kokoinen. Ei mikään kahvilautanen eikä jälkiruokalautanenkaan vaan suurikokoinen ruokalautanen. Ja tuoksuu hurmaavalta. Kyseessä on lilja On Stage ja tilasin näitä netistä yhden paketin, joka sisälsi kaksi sipulia. Lilja on kasvanut terassiruukussa, josta siirrän ne myöhemmin maahan. On muuten varrellakin mittaa toista metriä, eikä se tietenkään ole ilman tukea pystyssä pysynyt.

Tiikerililja Sweet Surrender

Tiikerililjoista pidän myös kovasti. Tämä kermanvärinen Sweet Surrender on mukavan tanakka ja kukkii runsaasti. Paljon on vielä nuppuja avautumatta.

Lilium Peach Dwarf

Hennon persikkaiset liljat tilasin puutarhalehden lukijatarjouksesta ja laitoin ne keväällä piharuukkuun. Nyt ne ovat räjähtäneet kukkimaan. Tämä lilja on aika matala (n. 40 cm) ja esittelytekstin mukaan sopii penkin etualalle. Luonnossa kukan väri on vaaleampi ja näköjään se vähän vaalenee avauduttuaan kunnolla. Ei laisinkaan hullumpi oranssi. Varsinkin, kun sitä on tällainen yhtenäinen mätäs.

Ercolano

Olen myllännyt kukkapenkkejäni niin voimallisesti, että monet sipulikasvit ovat siitä lievästi sanoen kärsineet. Pitäisi varmaan osoittaa ihan omat penkkinsä sipulikasveille, ettei niitä sitten perennoiden kanssa touhutessaan joutuisi kaivelemaan ylös ja siirtämään milloin minnekin. Eivät välttämättä siitä tykkää ja ainakin puutarhuri menee sekaisin niiden nimistä.

Night Flyer

Monet liljat ovat kauniita, mutta kaipaavat selvästi kaveria. Yksinäisenä on liljankin tylsä kasvaa.

Keltaiset liljat taitavat olla niitä kestävimpiä. Ainakin ne jaksavat vuosi toisensa jälkeen nousta samasta paikasta ja kukkia kukkimisensa alusta loppuun. Nämä saattavat olla peräisin liljabingosta, josta Kati omassa blogissaan (täällä) niin osuvasti kirjoitti. Ei minulla sinänsä mitään keltaista väriä vastaan ole, mutta kun maailmassa on niin paljon ihania liljoja muutenkin.

Pihamaallamme kasvaa kahdessa paikassa oransseja liljoja. Tämä kuvassa oleva on lähellä tuota edellisen kuvan keltaista ja se on viettänyt elämäänsä samalla paikalla vuosikausia. Epäilen sen olevan samaisesta liljabingosta kotoisin. Toinen oranssi esiintymä on sisäänkäynnissä, jossa liljat tunkevat kesä toisensa jälkeen itsensä kuunliljan keskeltä. Tuskin olen niitä niin hölmösti istuttanut. Luultavasti kumpikin on aikojen saatossa kasvanut leveyttä ja sympioosi on valmis. Keltaisissa ja oransseissa kukissa on se hyvä puoli, että pilvisenäkin päivänä ne tuovat auringonvalon tuntua puutarhaan.

Lilja Spring Pink

Tätä liljaa taisin jossain aikaisemmassa postauksessa nimittää Sweet Surrenderiksi, mutta nyt kelasin taulukoitani sen verran läpi, että löysin sille oman nimen. Ei siis sweet vaan Spring Pink. Tässä liljassa viehättää nuo terälehtien tummat rajaukset.

Naapurilta saadun mukulan tuotos

Daalioita olen aina ihaillut, mutta kovin paljon omakohtaisia kokemuksia niistä ei ole ollut. Ehkä sen vuoksi, ettei ole oikein kunnollista paikkaa mukuloiden talvettamiseen. Muutama vuosi sitten sain naapurilta läjän daalian juurakoita ja ne olen saanut selviämään talven yli kellarissa. 

Dahlia Pink Blend - surkea kuva, suonette anteeksi.

Tänä keväänä sain kuusi Pink Blendin mukulaa, joista neljä lähti kasvuun. Kaksi on ilmeisesti sitä, mitä pitääkin eli Pink Blendiä, mutta kaksi muuta valkoisia.

Miten on mahdollista, että samassa kasvissa on kaksi näin erilaista kukkaa? Siis ylä- ja alakuvan valkoiset samassa daaliassa. Ihan samassa varressakin.

En ole mitenkään tutustunut daalioiden kasvattamiseen, ja mietinkin niiden huikean pitkiä varsia katsoessani, pitäisikö daalioita kasvuvaiheessa latvoa? Mukuloiden ja juurakoiden nostaminen syksyisin ei ole lempipuuhaani ja siksi esimerkiksi kruunuvuokkoja minulla on varsin harvoin. Juuri välähti mieleen, että sitähän voisi rakentaa mukulakasveille oman isokokoisen laatikon, jossa ne saisivat rauhassa kasvaa ja kukoistaa ja josta ne olisi helppo syksyllä kaivaa ylös. Hiukan viljelylaatikoiden tapaan. Tähän saakka olen laittanut vähät daaliani piharuukkuihin.

Tuulevi blogissaan Lopotin Toimelan pihaunelmia pohti eilen, onko töyhtöangervoja useampaa laatua, kun hänellä vierekkäin olevien töyhtöangervojen kukinnot ovat kovin erilaiset. Meidän puutarhassa töyhtöangervot ovat viettäneet yli 20 vuotta ja toisissa tuo röyhy on tuuhea ja valkea, toisissa taasen paljon harvempi ja se myös muuttuu huomattavan nopeasti ihan ruskeaksi. En ole asiaa koskaan sen enempää selvittänyt, mutta olen kuullut, että toinen olisi poika, toinen tyttö. Ken tietää, kertokoon, miten asia on.

Juuso ei näistä helteistä kovin välitä. Se etsii mielellään varjoista paikkaa ja tänäänkin se köllähti terassilla meidän jalkoihin pitkin pituuttaan kuorsaamaan. Siinä oli vähän varjoisampaa ja viileämpää. Juuri äsken se ilmoitti pation kulmalla haluavansa ihan kokonaan sisälle ja valjaat pois otettuani kissa kipitti ruokakupin kautta olohuoneen pöydän alle koriinsa. Taidan mennä kissani seuraksi. En tosin mahdu sen kanssa koriin, mutta josko jatkaisin iltaa sohvalla sukkaa kutoen. Villasukkashow on jälleen alkanut, lankojakin näkyy jälleen olevan tarjouksissa.

Lilja On Stage

Syksy lähenee vääjäämättä, sillä tulevalla viikolla on koululaisten aika jälleen aloittaa lukukautensa. Monien lomatkin on ohi. Sää sen sijaan on vihdoin aurinkoinen ja lämmin, joten puutarhan kesä ei missään nimessä ole ohi. Nautitaan lämmöstä itse kukin ajan ja voimavarojen mukaan. Ja varotaan niitä pieniä koululaisia liikenteessä.
 

Kotkan puistoja katselemassa, osa 3

SUNILAN ALUE

 

Iltapäivän ollessa jo pitkällä ajoimme lyhyen matkan Karhulan puolelle katsomaan Sunilan aluetta. 1936 rakennettu Sunilan tehdas on vanhin säilynyt sulfaattiselluloosatehdas Suomessa ja aikoinaan se arvioitiin maailman kauneimmaksi tehtaaksi. Sunila asuinalueineen perustuu arkkitehti Alvar Aallon 1930-40 luvulla suunnittelemaan kokonaisuuteen.

Pyötisen saarella sijaitseva tuotantorakennusten ryhmä on julkisivuiltaan osin puhtaaksi muurattua punatiiltä, osin valkeaksi rapattu. Teräsbetonirakenteet ovat osittain paljaina. Tehdasrakennuksia on laajennettu jatkuvasti, mutta lisäykset on tehty Aallon alkuperäiseen arkkitehtuuriin sopeuttaen. Korkea savupiippu ja kuljettimet antavat tehdasalueelle sen ominaisen ilmeen.

Tehtaan ja asuinalueen yhdistää katu, jota reunustavat isokokoiset lehmukset.

Tehtaan asuinalue sijaitsee tehtaan pohjoispuolella metsäisellä länsirinteellä. Se on rakennettu osin funktionalismin suunnitteluperiaattein, osin Alvar Aallon omien ideoiden pohjalta. Rivi- ja kerrostalot on sijoitettu väljästi mäntymetsää kasvavaan rinteeseen myötäilemään maastonmuotoja viuhkamaisesti.

Sunilan asuinalueen maastonmuotoihin ja luonnonoloihin perustuva asemakaava on maamme varhaisin ja alueen asuntorakentaminen on ollut edistyksellistä sekä asuntososiaalisesti että rakennusteknisesti. Sunilan asuinalueen suunnittelussa on ollut keskeistä paitsi työväen elinolojen parantaminen myös perinteisesti teollisuusyhdyskuntiin liittyneen sosiaalisen hierarkian pehmentäminen. 

Tällainen nimipaasi oli jokaisessa käymässämme kotkalaisessa puistossa. Vasta päivän viimeisessä kohteessa eli Jokipuistossa tajusin, että vaikka jokaisen paaden teksti olikin sama, kuva on aina eriainen.

Sunilan alueelle rakennettiin myös palveluita sekä aputiloja, kuten sauna- ja pesutuparakennus sekä autotallit. 

 
Tehdas päätti luopua asunnoista 1960-luvulla. Sunilan kaupunginosayhdistys Pro Sunila perustettiin 2000 nostamaan ja hoitamaan työväen, asukasmäärän sekä palvelujen vähenemisen vuoksi kuihtuneen asuinalueen arvostusta. Sunila oli mukana 2001-2003 valtakunnallisessa lähiöuudistusohjelmassa.

* Faktatiedot olen koonnut netin eri lähteistä. 

SYRJÄKADUN KUKKA JA KURPITSA

Kotkan reissua suunnitellessamme etsin netistä Kotkan alueen taimi- ja puutarhoja. Haun tulokset olivat aika vähäiset, mutta joskus vähänkin on enemmän. Löysin nimittäin Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsan, joka sijaitsee aivan Sunilan kupeessa Rauhala-nimisellä pientaloalueella.

Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa on Eija Parviaisen omakotitalon pihamaa ja puutarha, jossa hän kasvattaa perennoja sekä omaksi ilokseen että myös myyntiin.

 

Eijan pihamaa jatkuu kaupungin omistamalle puistoalueeksi kaavassa merkitylle tontille, jota hän saa käyttää "leikkikenttänään". Ehtona on, että alueen tulee olla kaikkien vapaassa käytössä. Vuodesta 2011 Eija on raivannut pusikoitunutta tonttia ja rakentanut sinne kukkapenkkejä ja istutusalueita. Kaupunki on avustanut tehtävää kahdella multakuormalla.

Viehättävään paikkaan ihastuneet naapurit ovat hankkineet tontille puutarhakatoksen, sillä monet viettävät mielellään esimerkiksi syntymäpäiviään yhteiseksi kukkapuistoksi rakentuvalla alueella.

Eijan puutarhassa ei juurikaan ole sijaa nurmikolle, vaan kaikkialla kasvaa pensaita ja perennoja, vanhojen hedelmäpuiden katveessakin.

 Taimet ovat hyväkuntoisia ja tanakoita. Valikoimasta löytyy myös erikoisuuksia, joita ei ehkä ihan jokaiselta taimistolta löydy.

Itselleni lähti mukaan kaksi jaloängelmää ja kaksi tähtiputkea. Eija Parviainen tekee myös kauniita hopeatöitä. Tällä kertaa valikoima oli jo ehtinyt ehtyä, mutta löysin itselleni kauniit japanilaiset pallot korvakoruiksi.

Pitkä päivä alkoi näkyä kuvaamisen innokkuudessa. Näin hauska patjarikko oli ihan pakko saada ikuistettua.

Eijan viehättävä puutarha eli Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa kannattaa sisällyttää Kotkaan suuntautuvan puutarharetken ohjelmistoon. Muutaman hengen porukat varmasti mahtuvat vierailemaan ilman ennakkoilmoitusta, mutta isommalle porukalle paikka saattaa hetkittäin käydä ahtaaksi. Eija mainitsi myös, että hän tarjoaa ilmoittautuneille ryhmille pullakahvit.

JOKIPUISTO

Reissuväsymys alkoi jo painaa merkittävästi, mutta emme kuitenkaan voineet jättää väliin Kotkan uusinta puistoa eli Jokipuistoa, jonne oli ihan lyhyt matka Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsasta. 

Kotka-päivänä 17.5.2013 otettiin käyttöön uusin teemapuisto Jokipuisto, joka sijaitsee Kymijoen Korkeakosken haaran eteläpäässä Urheilukadun varrella.

 Kymijoen Korkeakosken haara oli 1800 luvulla Suomen vilkkaimpia uittoväyliä

Puiston komeat graniittimuurit, lummelammet ja näyttävät istutukset muodostavat hienon kokonaisuuden. Kivetyt käytävät mahdollistavat esteettömän liikkumisen alueella. Jokipuisto on mainio paikka piknikille. Tulossa on myös lasten leikkipaikka alueelle.

 Jokipuisto on osa noin 2,5 kilometrin pituista Jokirantaa, jonka rantakaistale tulee pääosin jäämään luonnontilaan.

 Jokipuiston käyttöönoton yhteydessä puistossa paljastettiin Antti Maasalon taideteos "Alkulähteellä". Veistos on sijoitettu altaaseen, josta vesi kiertää puron ja putouksen kautta lummelampeen ja sieltä takaisin jokeen.

Vaikka monet kasvit Jokipuistossa ovat vielä pieniä, on se jo nyt aivan ihana keidas ja olen iloinen, ettemme sen katsastamista jättäneet jonnekin tulevaisuuteen. 

Mielenkiintoisita ja etukäteen ajatelluista kohteista käymättä jäivät ainakin Katariinan Meripuisto ja Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Useamman päivän vierailulla olisin mielelläni tehnyt vuoromoottorialuksilla retken vaikkapa Kaunissaareen, Haapasaareen tai vasta yleisölle avattuun Rankkiin. Yhden päivän puitteissa ei millään kaikkea ehdi, eikä asioiden sulattamisen kannalta ole järkevääkään.

PORVOON VANHA KAUPUNKI

Paluumatkalla pysähdyttiin kahville Porvooseen. Kello lähenteli kuutta ja nipin napin ehdimme Brunbergin Välikadun tehtaanmyymälään. Pusut ovat siellä huiman paljon kalliimpia, kuin marketeissa, mutta pakko oli ostaa herkullista lakritsisuklaata.

Aurinko ja lämpö olivat saaneet ihmiset liikkeelle. Niin ulkomaan turistit kuin kotimaan kansalaisetkin. Jonossa monien muiden kahvijanoisten kanssa kolkuttelimme kahviloiden sulkeutuneita ovia ja tiirailimme kauppojen ikkunoiden takana pois kiirehtiviä myyjiä. Aika lailla tällainen ihmetyttää, sillä lehdet ovat olleet täynnä matkailuyrittäjien marinaa siitä, kuinka kehno myynnillisesti tämä kesä on heille ollut. Ymmärrän, että isommat liikkeet noudattavat sulkemisaikoja orjallisesti. Luulisi kuitenkin, että Porvoon vanhankaupungin kaltaisessa paikassa pikkuisten liikkeiden ja kahviloiden puikoissa on enimmäkseen itsenäisiä yrittäjiä, joilla on mahdollisuus joustaa aukioloistaan. Eivät joustaneet.

Ehdimme juuri ja juuri ostamaan kahvimme eräästä pienestä kahvilasta. Leivosten nauttimisesta meni kyllä melkoinen osa sivu suun sen vuoksi, että ympäriltä hävisivät tuolit ja tavarat kiivasta vauhtia. Viimeiset kahvihörpyt siemaistiin kiireellä, että kahvilanomistaja sai laitettua putiikkinsa ajallaan kiinni. Ulos jäi joukko janoisia ihmisiä, jotka lopulta suuntasivat kulkunsa kohti Porvoon uudempaa puolta ja siellä sijaitsevia tusinakahviloita. Sääli heitä ja sääli Porvoon vanhan kaupungin yrittäjiä. 

 Porvoo on kuvauksellinen paikka, mutta olin jo ihan naatti ja velvollisuudentunnosta räpsin muutaman kuvan kesäkukka-asetelmista. Sitten suuntasimme autolle ja kohti kotia.

Päivä oli todella antoisa ja monipuolisesti elämän eri osa-alueista kiinnostuneen Pojan seura parasta A-luokkaa. Onnistuneeseen retkeen vaikutti etukäteen hankitut tiedot ja osapuilleen suunniteltu ohjelma, laisinkaan väheksymättä Pojan uskomatonta tietomäärää. Extemporettakin reissuun mahtui silti riittävästi värittämään päivää. Kyllä on kotimaassa paljon nähtävää ja mielenkiintoisen reissun voi helposti rakentaa vaikkapa tällaisella puisto-puutarhateemalla.