Takakesä vaiko intiaanikesä

Voi, mikä ihana lämpö meitä helliikään. Auringon paistaessa päivän mittaan lämpömittari nousi +24 asteeseen. Kiirehdin heti aamusta pihamaalle, sillä vielä oli muutama kasvi istutettavana. Toissapäivänä kotimatkalla piti vain pikaisesti käydä vilkaisemassa, mitä mahdollisesti puutarhaliikkeessä on tarjolla näin syksyiseen aikaan. 

Heti portista astuin perennamyymälälään, jossa oli kasveja 30-70 %:n alennuksella sekä joitakin tarjouksia. Alennuskasvit olivat kyllä luvattoman surkean näköisiä, mutta rohkenin silti ostaa Törmäkatkeron (Gentiana septemfida), jossa alennus oli -30 %. Maksettavaa jäi silti 4,86 €, mikä tuntui paljolta surkeasta kasvista. Mutta, kun minulla ei vielä ole törmäkatkeroa. Ei minkäänlaista katkeroa.

Syysvuokko - Anemone hupehensis 'Splendens'

Tarjouksessa taasen oli kolme syysvuokkoa kympillä. Valitsin kassiini Anemonen, Anemone hupehensis 'Splendens'in ja Anemone hybrida 'Hadspen Abudance'n. Erona näillä lienee lähinnä kukan värissä. Tänään nuo uutuudet piti sitten kaivaa maahan, sillä en halua jättää niitä odottamaan paluutani Lontoosta. Ties millaiset säät silloin ovat ja hommaa puutarhassa riittää ilman istutuksiakin.

Köynnöshortensia - Hydrangea petiolaris

Ja kaivoin tänään maahan myös viime viikolla ostamani kaksi köynnöshortensiaa, joiden hinta oli puolitettu eli neljän euron taimia olivat. Köynnökset laitoin rajamännyn kupeeseen. Josko aikaa myöten kiipeäisivät puun runkoa ylös. Pidän kyllä kovasti männynrungosta sellaisenaankin, joten vähän on kaksijakoinen olo köynnösten istutuspaikan suhteen. Tämä on taas näitä "kun halvalla saa" -ostoksia, joille on pakko löytää istutuspaikka, kun kerran kasvit on tullut hankittua.

Pidin niin kovasti tänä keväänä papupaijatulppaaneista, että rohmusin niitä myös nyt. Osan sipuleista tilasin nettikaupasta ja muutaman pussin ostin puutarhamyymälästä.

Vielä on saapumatta toisesta nettikaupasta tilatut sipulit. Siinä satsissa pitäisi olla lähinnä muita, kuin tulppuja. Kerrotut Abigaile-tulppaanit (tumma tulppaani yläkulmassa) sain ystävältä lahjaksi. Samassa kuvassa on myös nettikaupan bonustulppupussi.

Puutarhamyymälästä ostin myös pussillisen kuvan mukaisia kerrottuja oransseja tulppaaneja. Kuvan muhkean aurinkoiset kukat houkuttelivat, vaikka oranssi värinä ei yleensä innosta laisinkaan. Kukissa ja kasveissa lempivärikäsite näyttää venyvän ja paukkuvan vuosi vuodelta yhä laajemmaksi.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Kukkien värikäs runsaus alkaa olla sanan varsinaisessa merkityksessä menneen kesän muistoja. Siellä täällä on joitakin ihan aikataulunsa mukaisia syyskukkijoita ja sitten joitakin, jotka ovat ilmeisesti lämmön vaikutuksesta päättäneet ottaa vielä viimeiset rippeet kesästä irti.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Keijuangervo - Spiraea japonica

Tahajuoru - Tradescantia Andersoniana -ryhmä 'Red Grape'

Tiikerinlilja - Lilium lancifolium

Syysleimu - Pholx paniculata 'Europa'

Keltainen päivänlilja kera kotilon

Punatähkä - Liatris spicata

Reunuspäivänkakkara -  Tanacetum parthenium

Rosa Fairy

Tämän jälkeen lupaan olla ostamatta uusia taimia - siis tänä syksynä. Nyt saa kasvien istutushommat olla tässä ja loppuenergia säästyköön sipulien istuttamiseen ja puutarhan syyssiivoukseen. Kieltämättä tässä vaiheessa vuotta alkaa mieleen ja kroppaan hiipiä tietynlainen väsähdys alituiseen kaivamiseen ja jatkuviin työvuoroihin pihamaalla. Monta projektia on toki toteuttamatta ja osan niistä soisin jaksavani ja ehtiväni vielä syksyn aikana. Mikään niistä ei kuitenkaan ole niin tähdellinen, etteikö niiden siirto kevääseenkin onnistuisi. 

Mutta nyt siirryn viettämään viikonloppua. Koti on siivottu ja pyykkikonekin kohta aloittaa linkouksen. Pyykin ripustamisen jälkeen olen kirjaimellisesti hetken aikaa vapaalla.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Sulo Heinola, Suvi K ja Ruusunmekko, 

olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.

 

Pientä päivitystä

Punalehtiruusun kiulukat - Rosa Glauca

Kyllä se syksy saapui sittenkin kertaheitolla. Vettä on meidän nurkilla satanut välillä kaatamalla ja välillä muuten vain taivaan täydeltä. Ukkonenkin jyrähteli viikonvaihteessa. Syysleimujen kukinnasta ei enää juurikaan iloa ole, sillä kaikki varret rötköttävät ja pötköttävät pitkin pituuttaan kukkapenkissä.

Punahattu - Echinacea purpurea

Punahatut sen sijaan ovat pitäneet sateissakin pintansa ja seisovat yhä tanakasti pystyssä. Näitä syksyn ihania kukkijoita täytyy ehdottomasti hankkia lisää.

Aronia

Osa aronianmarjoista on jo kypsynyt lähes mustiksi, osa vielä punertaa. Kovin montaa marjaterttua meille ei nyt tulekaan, koska leikkasin aroniapensaat mataliksi runsas vuosi sitten, eivätkä ne siten kukkineet. Eivät tule kukkimaan ensi vuonnakaan, sillä tarkoitus on varhain keväällä napsaista osa tämän vuoden kasvusta pois. Aiemmin olen antanut aronioiden rehottaa oman mielensä mukaan, jolloin ne ovat totisesti ottaneet vapauden omiin oksiinsa ja levittäytyneet aivan liian laajalle. Ajattelin leikata niitä säännöllisesti ja katsoa, vältänkö sillä tavoin alasleikkauksen muutaman vuoden välein. 

Töyhtöesikko - Primula vialii

Kukkijat meidän puutarhassa alkavat olla tosiaan vähissä, vaan keväällä kukkivana ostettu tähkäesikko se vain kukkii ja kukkii. Luultavasti nyt alkaa olla silläkin viimeiset hetkensä, mutta onpa ollut ahkera kukkija.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Sinipiikkiputkikin on edelleen ihan reippaassa kunnossa. Niitä tosin pitäisi olla useampi vierekkäin, mutta enpä arvannut keväällä Lidlin tarjousjuurakoita useampia ostaa. Josko tämä yksilö päättäisi meillä viihtyä ja ryhtyä myös lisääntymään. Tai sitten yritän kasvattaa sille siemenistä uusia seuralaisia.

Puutarhan töissä on jo selkeä syksyn maku. Kesäkukkia olen joitakin heittänyt kompostiin ja eilen korjasin kasvimaalta loput villirugolat ja elämäni ensimmäiset itse kasvatetut purjot. Tosi pikkuisia purjoja, mutta maussa eivät häviä isommille laisinkaan. Jossain vaiheessa kesää jo ajattelin, ettei moisista langanlaihoista liruista ikinä voi mitään purjoa tulla. Vaan tulipa sittenkin. Ja villirugolaa laitan vastedeskin. On ollut varsin tuottoisa ja hyvän makuinen salaattiaines.

Surfiniat ovat vielä pirteitä, kun siirsin ne sateelta suojaan

Nurmikko ei enää ole kasvanut yhtä hurjaa vauhtia, kuin vielä kuukausi sitten. Edellisestä leikkauksesta on runsas viikko ja vielä sitä olisi päivän pari sietänyt. Kävin kuitenkin leikkaamassa, kun aurinkokin iltapäivän mittaan tuli jälleen esiin.

Vanilla on kyllä kiitollinen kesäkukka

Nyt alkaa jo olla matkakuumetta, sillä maanantaina on lähtö Lontooseen. Olen yrittänyt listata paikkoja, jotka haluaisin käydä katsomassa. Netissä on siis tullut seikkailtua enemmän kuin tarpeeksi. Punnat vaan vilistävät silmien edessä vaihtoehtoja tutkiessa, sillä mikään halpa paikka Lontoo ei todellakaan ole. Sisäänpääsylippuja voi ostaa etukäteen monenlaisiin paikkoihin, jolloin on mahdollisuus päästä jonossa hiukan muita nopeammin. Valuuttalaskuria klikkailessa alkaa pakostakin miettiä, haluanko maksaa jonkun kirkon sisätilojen näkemisestä 30 euroa. Tai pilvenpiirtäjän näköalabaarissa käynnistä. Enpä taida. Aikaa on kuitenkin niin vähän, että niihin ilmaisiinkin näkemisiin saa sen ilman vaikeuksia käytettyä.

Piippuköynnös - Aristolochia macrophylla matkalla katolle

Ilmoittauduin tässä matkan odotuksessa ja kaikessa muussakin kiireessä luontokuvauskurssille työväenopistoon. Kurssi alkaa torstai-iltana sisätiloissa ja lauantaina ja sunnuntain olemme luonnon helmassa. Maanantain lopetukseen en matkan vuoksi pääse. Se olisi jälleen sisätiloissa, joten uskon sen olevan kurssin yhteenvetoa ja opitun kertaamista. Niin tai näin, toivon saavani tarpeellisia vinkkejä nimenomaan niillä ulkona tapahtuvilla tunneilla. Onneksi on luvassa aurinkoisia ja sateettomia päiviä.

Tarhajuoru - Tradescantia 'Red Grape'

Ensimmäinen sipulitilaus odottaa noutajaansa postissa ja pari tulppupussia sain ystävältä. En ole ehtinyt laisinkaan kauppoihin, joten saapa nähdä, jääkö tänä vuonna houkutusostokset väliin. Ellei siis nettiostoksia huomioida. 

Pajuangervo - Spiraea x billiardii

Huomenna onkin vaihteeksi omaishoitopäivä. Äidillä on sydänläppäleikkauksen 3-vuotistarkastus. Toivottavasti ei tule yllätyksiä.

 

Villasukkiamaniaa liikkeellä

Kesän aikana ei tullut kudottua sukan sukkaa, mutta elokuun iltojen hämärtyessä kutimet taas löytyivät. Räsymattosukat ovat nyt uusi villitys ja pitihän sitä minunkin kokeilla. 

Näissä polvisukissa on käytetty punaista 7-veikkaa ja 7-veikka Raitaa sävynä sateenkaari.

Aloituksessa on 64 silmukkaa ja resoriosuuksissa sekä kantalapussa olen kutonut oikean silmukan takareunasta. Raitaosuudessa on kaksi kerrosta punaista ja viisi kerrosta sateenkaariraitaa. Nilkan resorikerroksella kavensin silmukat siten, että puikkoa kohti jäi 12 silmukkaa.

Näiden polvisukkien yläresorissa ja sukkaosuudessa on käytetty viininpunaista 7-veikkaa ja itse varressa 7-veikan Polkkaa. Aloituksessa on 64 silmukkaa, joita olen kaventanut matkalla siten, että nilkassa on 12 silmukkaa puikkoa kohden. Resoreissa ja kantalapussa oikeat silmukat on neulottu takareunasta.

Luonnonvalkoisesta, mintun ja vaaleanpunaisen värisestä 7-veikasta tuli tällaiset nilkkasukat.

Luonnonvalkoiset polvisukat on kudottu Suvikummun Marjan ohjeella. Malli on omiin käsiini hiukan hidastekoinen, mutta ihan helppo ja todella kaunis. Kukkakuvioiset napit löysin kirjakaupan askarteluhyllystä.

Oranssi-ruskeasävyisiin sukkiin käytin jämälankakeriä. Lankana jälleen 7-veikka.

Eilen illalla katselin Teemalta Kurosawan upeaa Ran-elokuvaa ja ihan huomaamatta valmistuivat nämä sukat 7-veikan keltaisesta ja 7-veikan viidakkolangasta. Mallin löysin facebookista, mutta ehkä se kuvassa oli hienompi, kuin toteutettuna. Resori varressa ja nilkassa on valepalmikkoa.

Eilen tulin mainostaneeksi, ettei Juuso mene sohvalle nukkumaan, jos olemme muistaneet levittää tyynyt. No, tulipa mainostettua kikkaa turhan aikaisin, sillä mennessäni illalla avaamaan televisiota Juuso köllötti kahden tyynyn välissä kuin se olisi hänen vakituisia nukkumapaikkojaan. Annoin nukkua, ja tänäänhän oli kuitenkin siivouspäivä.

Nyt tietsikka kiinni. Tummat pilvet ovat vallanneet taivaan ihan hetkessä ja aikamoinen jyrinä kuuluu ulkoa. Yöllä heräsin ukonilmaan, mutta ilmeisesti se ei riittänyt, vaan nyt seuraa jatkoa.

Nähdään taas seuraavassa postauksessa!

 

Laitoinpa lapion heilumaan

Amiraali pyrähti Vanilla Fraiseen

Eilen satoi koko päivän ja huomiseksi on niinikään luvassa sateita. Tänään sitten kiireesti pihamaalle kaivuhommiin. Kävin nimittäin eilen kotiinpaluumatkalla hakemassa tonkallisen valopetroolia kasvarin lämmittämistä varten ja osuin suoraan houkutusten ääreen.

Honkkariin oli juuri saapunut pari häkillistä pikkutaimia, joita myyvät 4 kpl/10 eurolla. Ihan hirveästi eri vaihtoehtoja ei ollut, mutta tokihan sieltä taas jokunen taimi mukaan lähti. Taimet olivat hyväkuntoisia ja reheviä. Minusta hinta on varsin kohtuullinen, kun yhden taimen hinnaksi tulee 2,50 €. Maksoin nimittäin kesällä 'Palace Purple' -purppurakeijunkukasta 4,50 € eräässä taimikaupassa. Taisivat nekin taimet tulla samasta kasvitukusta, kuin nämä honkkarin taimet.

Varoitan, etteivät seuraavat kuvat ole erityisen laadukkaita, mutta oli pakko napsia pikaisesti sekä uusien että siirrettyjen kasvien sijoituspaikat. Tämän blogin tarkoitus on muunmuassa toimia puutarhapäiväkirjana ja muistipaikkana itselleni.

Kiemurapenkki on muutaman viikon takaisen aukimylläyksen jäljiltä edelleen kovin alaston ja sinne istutin entisten väriminttujen seuraksi tuota punaista 'Cambridge Scarletia' (joka on luultavasti samaa, kuin jo olemassa oleva). Punahattuja olen kasvattanut siemenestä ja niihin olen kovasti ihastunut. Niinpä kiemurapenkkiin pääsi myös kaksi punaista 'Magnusta' ja kaksi valkoista 'White Swania'. Niinikään kiemurapenkkiin pääsi kaksi 'Palace Purple' -purppurakeijunkukkaa, yksi siperianunikko 'Gartenzwerg' ja yksi kurjenkello. 

Lisäksi siirsin runkotuijan tieltä viime vuonna hankitun pallotuijan kiemurapenkin toiseen päähän. Sinne, jossa jo on kartiotuija.

Runkotuijat ovat viettäneet kesän sisääntulon edessä isoissa ruukuissa. Etummaisen siirsin jo kuukausi sitten hortensiapenkin päähän ja nyt se sai parikseen myös toisen yksilön. Olin tätä runkotuijapaikkaa pyöritellyt pitkään mielessäni ja hetken jo meinasin istuttaa toisen runkotuijan ihan muualle. Lopulta päädyin kaivamaan valtaisan saksankurjenmiekkamöhkäleen pois tuosta kriikunapolun haaran toiselta puolelta, jotta runkotuija istuisi siihen paremmin. Mielestäni istutussuunnitelman muutos kannatti, sillä runkotuijat ovat nyt ikäänkuin porttina kriikunapolulle tuosta suunnasta.

Saksankurjenmiekkamöhkäle löysi uuden paikan entisestä ruusutarhasta, joka ruusujen poismuuton myötä sai uudeksi nimekseen Ovaalipenkki - kyllä se on ihan ovaalin muotoinen, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään. Ruusupensaille tämä paikka oli aivan liian varjoinen ja niille avautui loppukesästä uusi paikka naapurin aidan vierestä, kun päätin vihdoin kaivaa siellä asustaneet kaksi punaherukkaa pois. 

Ovaalipenkki on vielä vähän valjun oloinen, mutta kyllä se tuosta paranee, kunhan kasvit kotiutuvat. Nythän kaikki siinä on vasta istutettua. Vielä siihen mahtuisi muutakin, mutta antaa ideoiden pulpahtaa omaan tahtiinsa. Juuri huomasin, että Ovaalipenkistä tulikin sitten sinisävyinen, sillä entuudestaan siellä kasvaa vuorikaunokkia ja kyläkurjenpolvea.

Vasenrinne sai uusiksi asukeikseen Laukkaneilikkaa ja Loistotädykettä. Kaupassa tuo armeria tuntui kovin tutulta, mutten millään saanut päähäni, miksi. Kotona selvisi, että olen ostanut samaista kasvia jo keväällä. Ei haittaa, sillä laukkaneilikka on hyvin kotiutunut myös aikaisempaan paikkaansa.

Vasenrinne on tällä hetkellä aika surkean näköinen, sillä viikko sitten revin sieltä pois kottikärryllisen hopeahärkkiä. Tarkoitus on monipuolistaa paikan kasvivalikoimaa ja mieluummin sellaisilla kasveilla, jotka eivät tyystin tukehduta kaikkia muita.

Taivas tummui uhkaavasti, mutta päätin huhkia samaan hikeen kaikki kaivuuhommat. Muuttamaan pääsi tai joutui myös Mantsuriankärhö, jonka keväisen alastomuuden hämäämänä istutin vuorimännyn yläpuolelle oikeaan rinteeseen. Enpä ajatellut, ettei siitä näkyisi edes latvaa kesän etenemisen myötä. Nyt sillä on uusi koti samaisen vuorimännyn kupeessa, mutta rinteen alaosassa, jossa sillä on mahdollisuus kiivetä havupuuhun, ja se saa myös enemmän valoa ja on kasvattajansa ihailtavissa. Toivottavasti kärhö kotiutuu. Kaivoin sille syvän kuopan ja laitoin muutaman vuorenkilven suojaamaan kärhön tyventä.

Toinen omituisiin istutuspaikkoihin joutunut keväinen kärhöuhri on tarhakellokärhö Ajonushka, jolle uusi koti löytyi naapurin aidan vierestä, ruusujen läheisyydestä. Kerrankin istuttaminen oli helppoa, sillä paikka tuli perusteellisesti myllättyä herukoiden poiskaivuun yhteydessä ja multaa oli jo entuudestaan mukavasti. Pääsi heti istuttamaan, eikä tarvinnut kaivaa ensin jotain muuta pois ja sen lisäksi kitkeä rikkaruohoja.

Mustien pilvien mukanaan tuoman sateen jo ropistessa tein vielä päivän viimeisen siirron eli muutaman viikon paikkaa etsinyt kiinanlaikkuköynnös löysi vihdoin lopullisen - tai ainakin toivotaan niin - sijoituspaikan. Nyt sen tarkoitus on kasvaa alapihalle johtavien portaiden yläpäässä olevaan porttirakennelmaan. Köynnökseltähän tuo ei vielä näytä, mutta kasvin tuonut ystäväni väitti kivenkoveen sen olevan kiinanlaikkuköynnös. Kiinanlaikkuköynnöksestä  olen pitkään haaveillut, joten olen iloinen, jos se tuohon kotiutuu.

Vanilla Fraise punastuu

Honkkarista lähti mukaan myös kaksi köynnöshortensiaa. En voinut vastustaa, kun hinta oli pudotettu puolella. Neljä euroa ei ole paljoa hyvästä köynnöksestä. Nyt vielä pitäisi keksiä niille sopivat paikat. Eiköhän se onnistu, kun antaa ideoiden hiukan muhia takaraivossa.

Etupihan Bermudankolmio oli ihan hieno muutama päivä sitten. Sade on nyttemmin hakannut syysleimut ihan lakoon ja alkaahan niiden terälehdetkin jo varista.

Luvassa on lisää sateita ja siksi jätinkin kodin viikkosiivouksen lauantaille. Nyt on pakko priorisoida aurinkoiset ja sateettomat hetket pihahommille. Pölyjä ja Juuson irtokarvoja ehtii  imuroida silloin, kun ulkona sataa.

Juuson karvoista tuli mieleeni, että yleensä olemme siirtäneet tyynyt sohville siten, ettei Juusolle jäisi tilaa mennä sinne köllöttelemään. Tyynyjen väliin se ei syystä tai toisesta koskaan ahtaudu, vaikka pienenä suorastaan rakasti kaikenlaisia ahtaita paikkoja ja saumakohtia. 

Juusolla on monta muutakin pehmoista nukkumapaikkaa, joten yritän varjella sohvia ja vähentää myös niiden imurointitarvetta. Totuus on, että kissan nukkumapaikkaan tulee ajan mittaan tumma rasvaläiskä, vaikka karvat siitä saakin imurilla pois.

Toisinaan ne tyynyt jäävät kuitenkin laittamatta ja sellaisen tilaisuuden Juuso kyllä haistaa. Se on oitis nautiskelemassa olohuoneen ykköspaikoista, jolloin palveluskunta saa könytä, mistä nyt kukin istuinsijansa löytääkin. Sen enempää minä kuin Ukkokultakaan ei raaski siirtää nautinnollisesti nukkuvaa kissaa minnekään. Pakko vain odottaa, että se itse keksii lähteä ja sitten rynnätään valloittamaan kissalta vapautuneita paikkoja.

Tänään on perjantai ja päivä kääntyy jo illaksi. Perjantai on minusta viikon paras päivä, kun työviikko on takana ja edessä viikonloppu. Tänään perjantai-ilta tuntuu erityisen mukavalta, kun olen saanut työlistaani mukavasti lyhennettyä.

Mukavaa viikonloppua siis kaikille tasapuolisesti!