Liebster award -haaste Maaritilta

Sammallaeimu lokakuun alun pakkasaamuna

Ulkona on sen verran harmaata ja pimeää, etten saa itseäni hilattua pihamaalle. Kyllä siellä vielä tekemistä löytyisi. Ainakin nurmikolle leijuneet lehdet on tarkoitus kertaalleen silputa leikkurilla. Mutta odottakoot ainakin tämän päivän. Sen sijaan nyt on oiva hetki käsitellä aiemmin saatuja haasteita.

 

Maarit Garden of My Dreams -blogista antoi minulle tämän Liebster award -haasteen. Se on toki kiertänyt jo monissa blogeissa ja itsekin olen siihen vastannut. Harmaan päivän ratoksi haasteeseen vastaaminen on erittäin sopivaa puuhaa. 

1. Miten kauan olet pitänyt puutarhablogia?

Aloitin blogini kesäkuussa 2011 eli neljä ja puoli vuotta alkaa olla pulkassa. Sen verran koukuttavaa tämä bloggailu on, ettei ainakaan ihan heti ole loppua tiedossa.

2. Bloggaatko myös talvella?


Ilman muuta bloggaan myös talvella. Välillä jutut ovat vähän hakusessa, eikä parhaalla tahdollakaan löydy tarinaa puutarhasta. Kudon innolla villasukkia, askartelen kortteja ja ylipäätään aina on joku touhu menossa, joten niistä tulee kirjoitettua.

3. Oletko saanut uusia ystäviä blogin kautta?

Blogimaailma on avannut aivan uuden ulottuvuuden kanssakäymiseen samanhenkisten ihmisten kanssa. En voi sanoa, että olisin löytänyt uusia ystäviä jokapäiväiseen arkeen, mutta kylläkin aivan ihania persoonia, joista iloitsen kovasti. Joitakin heistä olen tavannut livenä, useammat vain virtuaalisesti. 

Välillä oikein hämmästyn, miten jotkut bloggaajat ovat alkaneet tuntua ikäänkuin vanhoilta tutuilta ja heitä ajattelee jo muulloinkin, kuin vain blogia lukiessa. En siis yhtään ihmettele, etteikö konkreettiset ystävyyssuhteetkin olisi mahdollisia jossain vaiheessa.

4. Millaisia suunnitelmia sinulla on puutarhan suhteen ensi kesänä?

Kaikesta järjestelmällisyydestäni huolimatta olen aika impulsiivinen. Kuluneen kesän aikana istutin aika paljon uusia kasveja ja uusin vanhoja kukkapenkkejä. Hiukan on sellainen olo, että vaihteeksi voisi antaa istutusten olla ja elää ja keskittyä enemmän niistä nauttimiseen. En siis ole tehnyt oikeastaan mitään suunnitelmia. 

Tai yhden ison olen, mutta sen toteutuminen ei ole pelkästään minusta kiinni ja se saattaa jäädä unelmaksi. Eikä se ole varsinaisesti puutarha-asiaa, joskin liittyy siihen saumattomasti. Toivoisin olopihan patiolle lasikatetta. Olen toivonut jo vuosia, mutta minkäs teet, kun puolisona on hidas hämäläinen joka miettii ja miettii ja miettii....

5. Nimeä viisi suosikkikukkaasi.

Hurjan vaikeaa nimetä jotain tiettyä kukkaa, kun niitä suosikkeja on paljon riippuen kesän ajankohdasta. Alkukesän suosikkeihin kuuluu ehdottomasti kevätkaihonkukka. Se on erinomainen, sitkeä ja helppo maanpeitekasvi. Pensasruusuihin olen hurahtanut täysin ja pari viimeistä kesää onkin mennyt niitä istutellessa. 

Pioneja ei pidä laisinkaan unohtaa, kyllä niiden kukintaa tulee odotettua joka kesä yhtä suurella innolla. Loppukesän suosikiksi on noussut punahattu. Se kukkii pitkään ja hartaasti ja pysyy tukematta pystyssä kovissakin tuulissa ja sateissa. Ja tietenkin liljat, joista voisin mainita vaikkapa tiikerililja Sweet Surrenderin.

6. Mikä on lempipaikkasi puutarhassasi?

Lempipaikka taitaa olla pihapöytä olopihan patiolla. Kun on koko päivän rypenyt mullassa ja sitten suihkun jälkeen asettuu iltapäiväkahvin merkeissä Ukkokullan kanssa jutustelemaan niitä näitä lintujen sirkuttaessa ja kesäauringon lämmittäessä. Ei voi parempaa toivoa. 

7. Mikä tekee puutarhastasi viihtyisän?

En minä tiedä, onko puutarhani viihtyisä. Ehkä se sitten on, koska itse siellä viihdyn. Sana viihtyisä taipuu korvissani oleskeluksi ja istuskeluksi. Minun puutarhaviihtymiseni tarkoittaa kuitenkin enemmän sitä kaikkea istuttamista, kuopimista ja kärräämistä, jolla pyrin muokkaamaan puutarhaa mieleisekseni. Jotta siellä olisi ihania kaikkina aikoina kukkivia kasveja, rehevyyttä ja monipuolisuutta. Ja vuosi vuodelta vähemmän nurmikkoa.

8. Minkä kokoinen on mielestäsi ihannepuutarha?

Ihannepuutarhan koko on kaiketi juuri se, minkä itse kukin ihanteelliseksi käsittää. Jos puutarhan hoito tuntuu kivireen vetämiseltä ja iänikuiselta taakalta. Silloin se on liian suuri. Silloin voi olla parempi hankkia kerrostaloasunto ja pahimmassa tapauksessa vieläpä ilman parveketta. Jos taasen tykkää raataa puolihullun lailla kasvukauden alusta sen loppuun määrättömästi, silloin ihannepuutarhalla ei taida olla rajoja laisinkaan.

9. Suositko lähiruokaa?

Mielelläni ostan lähikaupasta naapurikylässä kasvatettuja tomaatteja ja samaisen kaupan edustalla kesäisin myytäviä oman kylän mansikoita. Leipomokin on ihan lähellä, joten sieltäkin saa lähellä valmistettua. Pyrin myös suosimaan kotimaista. Olen huolissani ilmastomuutoksesta ja maapallon tilasta ylipäätään. Yksittäisen kuluttajan valinnanmahdollisuudet on kuitenkin tehty rajallisiksi ja vaikeiksi, joten huonon omantunnon kanssa saa elää joka tapauksessa.

10. Oletko käynyt puutarhavierailuilla ulkomailla?

Matkustaessa toki puistot, puutarhat ja kasvit kiinnostavat, mutta varsinaisia puutarhamatkoja en ole tehnyt. Johtunee pitkälti siitä, että matkustaminen on viime vuosina jäänyt vähäiseksi.

11. Kuka on lempikirjailijasi? 


Piti oikein käydä kirjahyllyn äärellä katselemassa, ponnahtaisiko sieltä joku nimi ylitse muiden. Ei ponnahtanut. Pienen ikäni olen lukenut ja ihan kaikenlaista. Innolla olen tutustunut uusiin kirjailijoihin, niin kotimaisiin kuin ulkomaisiinkin. Kirjastosta kannan kotiin proosan lisäksi tietopuolista kirjallisuutta. Milloin se käsittelee puutarhaa, milloin käsitöitä tai askartelua, valokuvausta ja joskus ihan jotain täysin erilaista. On ollut aika, jolloin runot olivat päällimmäisenä. Silti en pysty nimeämään lempikirjailijaa. Hyviä on niin paljon. Enimmäkseen tällä hetkellä luen kotimaista proosaa ja skandinaavisia dekkareita. 

Tämä haaste on kiertänyt parin kuukauden ajan blogeissa sen verran hartaasti, etten laita sitä nyt eteenpäin. Tästä sen voi halutessaan kuitenkin ottaa alla olevien sääntöjen kera. Ole hyvä!


Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Mukavaa pyhäpäivän jatkoa teille kaikille!
 

Sisäpainoitteisia puuhia

Pihalle en ole viime päivinä kerennyt, mutta eipä siellä liiemmin ole tekemistäkään. Jonkun verran on vielä lehtiä puissa ja ne haravoin yläpihalta jonain päivänä. Alapihan käyn läpi ruohonleikkurilla.

Pikkupuutarhastakin on jo isommat vaahteralehtipinot haravoitu

Edellisyönä meidän nurkilla oli oikein kunnon yöpakkanen. Aamulla auton ikkunat olivat niin tiukassa jäässä, että aukirapsuttamiseen meni aikaa. Viime yönäkin varmasti on vähän ollut pakkasta, mutta päivällä mittari onkin sitten noussut +8 asteeseen. Ei kuulemma ole kovin kylmää vähään aikaan luvassakaan.

Ensimmäinen joululehtikin on jo postilaatikkoon tipahtanut. Se sysäsi liikkeelle joulukorttien askarteluideoinnin. Päätin kokeilla koholeimailua eli embossausta. Askartelu ei enää ole mitään värikuvien leikkailua lehdistä ja liimapuikon näyttämistä satunnaisille jämätarvikkeille vaan aikamoinen business sekin. Jotta voisin harjoittaa leimailua, tarvitsin arsenaalin tavaraa, eikä ne ihan halvalla irronneet.

Ostin tuollaisen silikonisen tai mitä lie materiaalia lie ollut - leiman. Leimaa varten tarvitaan myös kovamuovinen palikka, johon leima kiinnittyy itsestään. Samaa palikkaa voi siis käyttää muihinkin läpikuultaviin leimasimiin, kunhan sen koko vain riittää. Tarvitaan myös varsinaista leimailuliimaa sekä kohopulveria. Niitä löytyy monia eri värejä.

Myös kuumailmapuhallin on olennainen tarvike kohopulverin kiinnittämiseksi paperille. Ensin ajattelin, että kyllähän hommaan kelpaa vaikka tavallinen hiustenkuivain, mutta ei kelpaa. Se nimittäin pöllyttäisi kohopulverin pitkin huonetta. Kuumailmapuhaltimiakin myydään monissa kaupoissa, eikä kaikkien suinkaan tarvitse mennä ostamaan sitä askarteluliikkeen kalleinta, kuten minä hölmöyksissäni tein. Olisin säästänyt vähintään 10 euroa hakemalla vastaavan vempaimen kirjakaupasta tai autotarvikemyymälästä. Hölmöydestä sakotetaan, jälleen kerran.

Netistä löytyy paljon ohjeita leimailuun, mutta muutaman jutun huomasin käytännön työssä. Leima kannattaa sivellä kunnolla leimasinliimalla ja leima tulee painaa jämäkästi paperille tai pahville. Jos liimaa tulee epätasaisesti, ei kohopulveri tartu siihen kunnolla, jolloin kuviosta tulee vaisumpi ja himmeämpi. 

Askartelukaupasta sain hyvän ohjeen ensin liimata ja levittää kohopulveria useampaan kuvioon ja hoitaa kuumennuksen myöhemmin isommissa erissä. Leimasinliima kuivuu näköjään aika nopesti, eikä pulveri enää tartu siihen. Pulveroitu kuvio sen sijaan voi odotella pidempäänkin, kunhan ei kasaa niitä päällekkäin. Niinpä tein kartongille kuusi kuviota kerrallaan ja laitoin niille heti kohopulveria. Kun pöytätila alkoi olla kortilla, ryhdyin lämmittämään kuvioita.

Pulveria kannattaa ripotella kunnolla kuvion päälle ja kaataa sitten ylimääräinen pulveri keskeltä taitetulle paperiarkille, jolla se on helppo siirtää takaisin purkkiin. Pulveri onkin melkoisen riittoisaa. Siitä huolimatta pulveria löytyi pitkin työpöytääni lopetettuani askartelun.

Leimasimien puhdistamiseen ei myöskään tarvitse ostaa askartelukauppojen erityisiä puhdistusaineita, vaan esimerkiksi tavallinen ja edullinen kosteuspyyhe toimii siinä hyvin.

Innostuin myös tilaamaan nettikirjakaupasta (niin juuri - kirjakaupasta eli Adlibriksestä) uudenlaisia lankoja, joita en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Voihan villasukka -ryhmässä monet ovat kutoneet sukkia ruotsalaisesta Ragista ja Mellanragista. Raggi on paksumpaa ja suosituspuikot sille 4,5-5. Raggin koostumus on 70 % villaa ja 30 % polyamidia. Mellanragin puikkosuositus on 3 ja sen koostumus on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Värejä löytyy runsaasti. Tarvitsin vähän hempeitä sävyjä, sillä aikomus on kutoa lastensukkia. Kunhan kerkeän aloittamaan uudet langat, kerron kokemuksia.

Kokeilin myös löytämääni pitsineuletta näihin vaaleisiin 7-veikkasukkiin. Ohje on helppo ja se on tässä:

1. krs: 1 o, 1 n, 2 o, 1 n, 1 o eli yhteensä 6 silmukkaa
2. krs: 1 o, 1 n, langankierto, 2 o yhteen silmukoiden takareunoista, 1 n, 1 o
jatka toistaen näitä kahta kerrosta
 

Sukan aloitin simpukkareunalla, johon ohjeen löysin tuoreimmasta Novitan Sukkalehdestä. Törmäsin tuohon simpukkavinkkiin jo aiemmin netissä, mutta sukkalehden kuvallinen ohje on selkeämpi, mitä netissä näkemäni.

Vaaleanpunaisesta 7-veikasta tehtyihin Annukka-sukkien ohjeeseen törmäsin netissä. Sekin on hyvin helppo eli

*1-5. krs: 1 n, 4 o
6. krs: 1 n, langankierto, ylivetokavennus, 2 o yhteen, langankierto.*
Toista kerroksia 1-6. 
Kuvio muodostuu siis viidestä silmukasta eli mitoita silmukkamäärä sen mukaan.

Eilen puikoilta putosi uudet räsymattosukat. Edelliset räsymatot tein käyttämällä kirkkaanpunaista 7-veikkaa ja 7-veikan sateenkaarta. Koska varastostani ei löytynyt laisinkaan kirkkaanpunaista, otin sen tilalle fuksian punaisen. Se käy hyvin yhteen sateenkaaren kanssa. 

Näissä räsymatoissa kudotaan aina kaksi kerrosta kummallakin langalla. Varressa on 60 silmukkaa, joista vähennän nilkan resorissa ylimääräiset siten, että puikkoa kohti jää 12 silmukkaa. Mallineuleena tuossa varressa on 4 o, 1 n. Resorin ja kantapään vahvistetun osuuden oikeat silmukat kudon nykyisin takareunoistaan, jolloin resorista tulee kauniimman näköinen ja jämäkkä.

  
Puolisen tuntia sitten kävin ottamassa pilvikuvat ja silloin aurinko oli jo laskemassa. Nyt ulkona on jo pimeää. Taidanpa lähteä keittämään iltapäiväkahvia ja samalla sytytän myös kynttilät. Nyt niitä on ilo poltella. Tuovat tunnelmaa ja valoa hämäriin iltoihin.

Mukavaa viikonloppua ja pyhäinpäivää teille kaikille!

Aronian paloa

Muutamaan päivään en ole ehtinyt laisinkaan pihahommiin, joten tänään heti aamusta hain haravan ja kottikärryt ja lähdin lehtitalkoisiin. Nyt alkavat jo omenapuutkin ravistaa lehtiään, samoin syreeneillä on jo melkoinen sulkasato meneillään.

Pensaatkin ovat selvästi luovuttamassa taistoaan ja niitä hiukan ravistaessa lehtiä satoi solkenaan maahan. Angervot ovat kyllä varsin sinnikkäitä ja edelleen myös melko vihreitä. Usein niissä on ollut lehdet vielä lumien sataessa maahan.

Aika paljon olen jo leikannut perennoja, mutta tänään lähti viimeisetkin. Etupihan Bermudankolmiosta napsin mustaksi menneet syysleimut kompostiin. Kuunliljat olen leikannut jo aiemmin, sillä niiden lehdet muuttuvat kylmyydessä limaisiksi klönteiksi, joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kauniiksi.

Tarkoitus oli kaivaa Pikkupuutarhan kivipenkistä kruunuvuokotkin pois, mutta kun viime viikoisen punaisen kukinnon lisäksi myös siniset kruunuvuokot ovat innostuneet nuppuilemaan. Saapa nähdä, ehtivätkö avautua, koska loppuviikoksi on jo luvassa pakkasöitä ja päivisinkin lämpötilan pitäisi pudota alle viiden asteen.

Ilmeisesti syysmyrkkyliljani on kuullut minun manaavan, ettei se nyt niin erityisen näyttävä kasvi ole. Kaksi vuotta sitten istutin tasan kaksi sipulia, kun kaupassa ei enempää ollut. Muistelen istuttaneeni ne samaan paikkaan, mutta nyt minulla on kuitenkin kaksi toisistaan melko etäällä olevaa kasvustoa, jotka pukkaavat kaiken aikaa uusia kukkia. Pikkuisen tässä jo nousee toive, että tällä vauhdillla syreenipenkissä tulee olemaan näin syksyisin violetti vallankumous.

Kummasti yhden tunnin siirto sai tämänkin päivän suorastaan kilvan kipittämään. Menin aamulla ulos ja silloin aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta yhdessä hujauksessa se oli jo metsikön puiden takana matkalla länteen laskeutumaan. Nyt juuri kello on puoli viisi ja ulkona silmin nähden hämärtää. 

Heti, kun aurinko menee metsän taakse, pihassa valo vähenee merkittävästi. Sen huomaa hyvin jo paljain silmin, mutta vielä paremmin kameran objektiivin läpi. Valovoimaa pitää oitis lisätä.

Autotallinurkan vaahtera alkaa olla typösen tyhjä. Alapihan isossa vaahterassa on sen sijaan vielä melkoisesti lehtiä. Tänään haravoin sekä ala- että yläpihaa, eikä se tuntunut laisinkaan niin epätoivoiselta, kuin vime viikolla. Edelleen niitä vaahteranlehtiä kertyi ihan hirvittävät määrät, mutta ehkä itse olin toisenlaisella tuulella. Nautin kuulaasta syyssäästä, matalalta paistavasta auringosta ja siitä, että jokaisella haravanvedolla tuli niin siistiä. Tiedän, että vielä on edessä parikin haravointikeikkaa, mutta jokaisella kerralla määrä vähenee oleellisesti, kunnes homma on taas tältä vuodelta hoidettu.

Vaahterat eivät tänä vuonna kummoistakaan ruskaa järjestäneet, aroniat loistavat sitäkin upeammin. Auringonvalossa ne suorastaan paloivat ja vielä hämärtyvässä illassakin näen niiden upeat värisävyt työhuoneen ikkunasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Sulo Heinola, Maija Myrskyluoto, Piparminttu ja Suvi Kullström, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin ihan jokainen.
 

Vaahteranlehtitulvaa

Nyt se sitten alkoi. Haravoiminen nimittäin. Eilispäivän ja viime yön aikana vaahteratkin ovat pudottaneet valtaisan määrän lehtiä. Edelleen niitä näyttää yläilmojen oksilla roikkuvan, mutta painopiste alkaa kuitenkin olla maantasalla.

Tänään päivä oli aloitettava reippaalla haravointituokiolla autotallin nurkan kulkuväylän avaamiseksi. Tällä kertaa tuota lehtimassaa ei kuskattukaan kosmpostiin, vaan haravoin sen naapurin aidan vieressä olevaan murheenkryyni-paikkaan. Murheenkryyni siksi, että siitä olen kaivanut jättimäisen tatarin juurakoita, mutta yhä se tatar sieltä ponnekkaasti kohti taivaita kurkottaa. Laitoin pahimman keskittymän päälle mustaa muovia, jonka päälle noita lehtiä on nyt haravoitu. Eiköhän se tatar sieltä ensi kesänäkin esiin tule, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Alapihakin oli aamulla aivan paksun lehtimassan valtaama. Meinasi jo meikäläiseltä puhti loppua, kun yritin saada siihen jotain tolkkua ja järjestystä. Kun pääosan lehdistä saa haravoitua, voi loput ajaa leikkurilla silpuksi ja sinnehän häviävät. Miten sitä nyt on vain sellainen tunne, että noita lehtiä on tänä vuonna jotenkin määräänsä enemmän. Tuskin, mutta oli kuitenkin pakko jättää homma kesken, kun ei vaan jaksanut jättimäisiä kasoja koota ja siirrellä. Satamaankin alkoi, joten haravointitalkoot jatkuvat.

Juuri mitään kukkivaa tai värikästäkään ei pihalta enää löydy. Reunusasteri kylläkin kukkii iloisena. Se on varmaan edelleenkin onnesta soikeana päästyään pois Kurgaanista, jossa se oli hautautunut kevätpikkusydämen alle. Mikähän aivoitus minuun on iskenyt, kun reunusasterin olen moiseen paikkaan istuttanut? 

Syysleimutkin ovat aika hyvin sinnitelleet ja valkoinen Europa yrittää vieläkin pyristellä talvea vastaan. Lähipäivinä käyn leikkaamassa loputkin perennat kompostiin. Ei niistä enää oikein pihan kaunistukseksi ole. Lisäksi sunnuntaina siirretään jälleen kelloja talviaikaan ja valo senkun kaiken aikaa vähenee. Yhä enemmän vapaa-aikaa tulee vietettyä sisätiloissa.

Juuso tarkkailee keittiön ikkunasta pihanäkymää

Jostain syystä blogger tökkii nyt oikein urakalla. Kuvien siirtäminen on hidasta ja työlästä. Niinpä siirryn muihin puuhiin ja toivotan teille kaikille mukavaa viikonvaihdetta. 
 

Puutarhassa hiljenee, villasukissa ei

Kruunuvuokko pukkasi vielä yhden kukan

Tuntuu aivan omituiselta, kun taivas on pitkästä aikaa pilvessä, eikä aurinkoa näy. Pihalle toki voisi mennä, mutta en nyt keksi mitään tähdellistä tekemistä siellä. Vaahteroista leijailee hiljakseen lehtiä, vaan ne on äkkiä haravoitu. Tulisi nyt yksi kunnon tuulinen päivä, joka vähän ravistelisi puita ja pudottaisi lehtiä enemmänkin.

Lehtiä vaahteroissa edelleen riittää, vaikka tuo kuva on jo muutaman päivän ikäinen. Ei todellakaan mitään upeaa ruskan loistetta, vaan hitaasti ruskean pilkullisiksi käpertyviä ruttuja.

Maanantaina aloitin urakan, jota olen pitkään miettinyt. Aiemmin kasvimaalaatikoiden väleissä oli oksahaketta, mutta se tuntui suorastaan houkuttelevan kotiloita uumeniinsa. Lisäksi suikeroalpi oli vähitellen valloittanut käytäviltä alaa, enkä oikein tykännyt siitäkään. Kaunis kasvi, mutta väärässä paikassa. Se sai lähteä. 

Riittihän siinä kitkemistä ja melkeinpä mullaksi maatuneen hakkeen rapsuttamista, mutta vihdoin saatoin levittää käytäville sanomalehteä ja kärrätä sen päälle kivituhkaa. Nyt on koko iso säkillinen kivituhkaa käytetty. Sitä pitäisi vielä hiukan lisätä, mutta enpä taida enää tähän hätään alkaa uutta säkkiä tilaamaan. Jääköön kevääseen. Tuo harmaa kivituhka tiiviistyy todella hyvin, eikä siten kulkeudu pois käytäviltä haravoinnin ja muiden toimenpiteiden mukana.

Hedelmä- ja koristepuut on verkotettu, joten nyt vain odotellaan haravoinnin alkamista. Kukkapenkeistä otan vain päällimmäiset vaahteranlehdet ja nurmikolta ajan lehdet silpuksi ainakin kerran. Etenkin ne miljoonat vaahteranlehdet, joita sinne putoilee niin omista kuin kunnan puista. 

Iltaisin sukkapuikot suihkii ja sukkia valmistuu. Pitää varmaan kohta keksiä jotain muuta ajanvietettä, kun noita sukkia alkaa jo olla aika tavalla. Minkäs sille mahtaa, kun ihmiset julkaisevat aina vain uusia malleja ja väriyhdistelmiä, joita on sitten ihan pakko itsekin kokeilla.

Tämä kettukuvio on ihan ensimmäinen jälkikäteen tehty villasukkakirjailuni. Ei mennyt aivan kympin arvoisesti, mutta enpä ryhtynyt sitä purkamaankaan.

Myös tämän syksyn pystyraitahittiä piti kokeilla. Tuli kyllä aika tiukkaa ja se näkyy jo päällekin, sillä laiskuuttani en vaihtanut resorin jälkeen isompiin puikkoihin. Mielessä kävi, että puranko, mutta en vielä. Aloitin jo toisetkin samalla mallilla, mutta eri väreillä. Ne meni oitis purkuun, heti ensimmäisen sukan valmistuttua. Kirjoneule ei taida olla tällaiselle hätähousulle paras mahdollinen mallineule. 

Erikoisempien mallien välissä on hyvä rauhoittua tekemällä jotain täysin tavanomaista ja yksinkertaista.

Kerrosrivinousu on yksi lempimalleistani. Sillä saa mukavasti vaihtelua ja sitä on todella helppo tehdä vaikka jännemmänkin telkkariohjelman ohessa.

Aina ei voi aloittaa uutta lankakerää, vaan välillä täytyy tuhota jämälankoja. Tämän sukan mallissa viidakkolanka raidoittui nätisti siten, että jokaiseen valkoiseen väliin tuli hiven mustaa. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Minun kerässäni musta oli tuollaisina klöntteinä. Päätin tehdä vaihteeksi vähän isommat sukat, kun enimmäkseen tulee kudottua oman jalan mitoituksen mukaan.

Tällaiset sukat innostuin kutomaan niinikään mallista. Valkoinen ruttuvarsi korostaa viininpunaista jalkaosaa. Mallissa varteen oli virkattu viininpunaisia kukkasia koristeeksi, mutta ne jätin väliin.

Pidän kovasti väreistä ja villalangoissa niitä riittää. Ei todellakaan tarvitse tyytyä harmaaseen. Vähän hillitympää kaipaavalle päätin kutoa tällaiset sukat. Valaistus tässä kuvassa hämää, sillä nuo sukat ovat sysimustat ja varressa olen käyttänyt puna-musta-valkoista Nostalgia lankaa. Neulemallina varressa on jälleen kerran minulle mieluisa kerrosrivinousu.

Lupasin tehdä ystäväni vastasyntyneelle lapsenlapselle kortin. Totesin, kuinka hankalaa on mennä jotain lupaamaan, eikä sitten synnykään yhden ainokaista ideaa. Lopulta sain kokoon kolme korttia, joista hän saa tehdä valintansa. Yleensä etsin kortteihin myös sopivan runon tuonne sisäpuolelle.

Sen verran työlästä näiden vauvakorttien tekeminen oli, että ihan kauhistuin, kuinka käy joulukorttien. Vuosikausia olen askarrellut joulukortit itse, joten miten ihmeessä uskallan lähettää kaupan kortteja. Ehkä tässä vielä harmaat aivosolut sen verran liikahtavat, että jotain syntyy. Onhan sentään vielä aikaa ideoimiseen.

Tässähän tätä postausta tälle päivälle. Omaishoitohommat kutsuvat. Mukavia arkipäiviä teille kaikille!