Sirpan pionikalenteri

Metsäruusussa on vielä keltaisia lehtiä tallella.

Usein olen meidän tien ensimmäisiä jouluvalojen virittelijöitä, mutta tänä vuonna taisin hävitä niukasti naapurille. Eihän niillä kiire ole, mutta yleensä minun valoni ovat rävähtäneet valaisemaan viimeistään pikkujouluna ja sehän on tulevana viikonloppuna. Tai miten sen nyt sitten ottaa. Yksi jos toinenkin kauppa ja katu on jo joulunsa avannut ja telkkaristakin joulumainoksia tulee joka ilta. Niin tai näin, illat pimenevät aikaisin ja kaikki valo on pelkästään plussaa.

Kaukasianpitkäpalko lumessa

Lunta meidän nurkilla on vain nimeksi. Se on pysynyt maassa pikkupakkasten johdosta, mutta luvassa on taas lämpöasteita, joten voinemme sanoa hyvästit näille lumille hetkeksi aikaa. Valoja viritellessäni ulkosalla tuli ajoittain jäätävää tihkusadetta. Ukkokulta käväisi Espoon puolella ja sanoi, ettei siellä ollut lunta sitäkään vähää, mitä meillä.

Norsun jalka. Ei sentään, kuusen tyvihän tämä.

Kävin Juuson kanssa metsässä käpyjä etsimässä. Kati 100% outdoor -blogista on luvannut vahtia, milloin saan kävyt hommattua. Huomatkaa, että pitää tarkoin miettiä, mitä blogissaan kirjoittaa tai jollekin kommentoi. Toteutumattomista lupauksista voi jäädä kiinni. 

Kuusenkäpyjä löysin runsaasti, mutta männynkävyt olivatkin kortilla. Sinänsä kummallista, kun tien toisella puolella on isoja mäntyjä pilvin pimein ja usein naapureiden pihat aivan täynnänsä käpyjä. Niinhän se aina tuppaa menemään, että etsimäänsä saa välillä hakemalla hakea, jollei sitä ota silloin, kun olisi helposti tarjolla. Nyt ne kävyt ovat autotallissa sulamassa. Katsotaan, pääsevätkö ne sieltä koskaan eteenpäin.

Joulukortit on askarreltu ja kuoriinsa jo laitettu. Postimerkit puuttuu, mutta nehän ehtii. Olenkohan koskaan ollut näin ajoissa joulukorttien suhteen? Tuskin.

Syyskuun alussa olin luontokuvauskurssilla, jossa tutustuin oman kylän puutarhabloggariin. Sirpa kirjoittaa 1003 puutarhaa -nimistä blogia. Tuon verran hienoja puutarhoja ympäri maailmaa hänellä on tutkittavanaan. Aika monessa puutarhassa hän on jo käynyt. Kuvia ja tarinoita puutarhamatkoilta löytyy hänen blogistaan.

Sirpa on innokas pioniharrastaja ja yhdessä muiden asiaan vihkiytyneiden kanssa teettivät kalenterin, jossa on heidän itsensä ottamia kuvia omista pioneistaan. Sirpa halusi antaa minulle yhden kalenterin ja kutsui minut sen tiimoilta tutustumaan puutarhaansa. Tähän aikaan vuodesta ei puutarhassa paljon katseltavaa ole, mutta kyllä meidän kierrokseemme runsas tunti upposi ihan kevyesti. En ottanut kuvia Sirpan puutarhasta, vaikka kamera mukana olikin. Jotenkin se vain jälleen kerran unohtui. Varmasti saamme ensi kesänä katsella kuvia lukea Sirpan upeista uusista pioneista ja lukuisista kärhöistä.

Kohta lumet saavat kyytiä, sillä ulkona vuoroin sataa kaatamalla, vuoroin paistaa aurinko Vaikka ei nyt mistään auringonpaisteesta voi puhua, kun päivä jo hiljakseen laskee metsän taa. Kunhan joitakin kalpeita säteitä heijastuu tummien pilvien reunaan. Lähdenkin tästä tsekkaamaan, ovatko jouluvalot jo syttyneet. Vai saanko käydä säätämässä ajastimia uudelleen, kuten yleensä tapahtuu.

Ensilumi satoi yöllä

Ensilumi satoi viime yönä. Vielä illalla satoi vettä, enkä osannut edes kuvitella, että maa olisi aamulla valkoinen.

Juuson tassunpainaumat

Kovin paljon lunta ei ole tullut ja pelkäänpä sen sulavan vielä ennen varsinaisen talven saapumista. 

Kolme oravaa temmeltää ympäri pihamaata, mutta niin vikkelästi, että ehdin kuvata vain niiden jälkiä lumessa. 

Pupujussit ovat taatusti käyneet puutarhassani ruokailulla muinakin päivinä, mutta nyt niiden käynneistä jää jäljet lumeen. Minttuja on käyty haistelemassa, mutta eivät ole kelvaneet syötäväksi. Ainakaan vielä.

Lumi tuottaa puutarhaan uusia kuvioita. Kivipolut saavat toisenlaisen kuosin lumen ansiosta.

Aika pimeää on edelleen, lumesta huolimatta. Raskaat pilvet kulkevat taivaan halki. Välistä pilkistää ajoittain sinistä taivasta lupaillen kirkastuvaa. 

Ystävä toi kimpun valtavan kokoisia, kirkkaanpunaisia ruusuja. Markettikukkia, mutta pitkiä ja kauniita. Vielä useamman päivän ikäisenäkin kimppu on erinomaisessa kunnossa.
 

Viikonlopun kynnyksellä

Miten minusta tuntuu, ettei näinä harmaina marraskuun päivinä viikossa ole muuta kuin maanantai ja heti sen perään perjantai. Viikot kulkevat hurjaa vauhtia ja tällä menolla kohta on joulu. Onhan siinä on se hyvä puoli, että pian joulun jälkeen alkaakin kevät.

Hämähäkin himmeli kenties

Pitkään saimme nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä syksystä. Viikon ajan on ollut sellaista normi-suomalaista säätä eli harmaata, sateista ja ennenkaikkea pimeää. Jos viikossani on vain maanantai ja perjantai niin päivässä on aamupimeä ja sen jälkeen iltapimeä. Erilaiset valohärpäkkeet kodissamme lisääntyvät hurjaa vauhtia, sillä en erityisemmin välitä pimeydestä. Pienikin valonlähde virkistää melkoisesti.

Ukkokulta ryhtyi vihdoin viimein siivoamaan talon kattoa. Siinä hommassa hänellä onkin jo kolmas päivä meneillään, sillä katolla on aivan hillitön määrä neulasia ja muuta moskaa. Mielestäni kattoa ei kevään jälkeen ole kertaakaan siivottu, mutta Ukkokulta on asiasta eri mieltä. En viitsi ääneen sanoa, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Eli jos jättää kerran tai pari väliin, taatusti riittää siivottavaa yllin kyllin. Neulaset on pakko säännöllisin välein putsata katolta, ettei tiilikate sammaloituisi niin paljon. Ja ne rännitkin vetävät paremmin, kun kesän lehtimoska on niistä poistettu. Ukkokulta on sellainen viimetipan toimija ja alkaa olla se viimatippa käsillä, sillä luvassa on kylmenevää. Jo ensi yönä.

Olen käynyt siivoamassa katolta purkautuvaa jätettä käytäviltä. Eilen kärräsin kompostiin peräti neljä kottikärryllistä, joten saatatte hyvin kuvitella, millaisista määristä on kyse. Sen lisäksi Ukkokulta kävi talon toisen puolen rännit käsin läpi ja niistä tuli muutama ämpärillinen mädäntyvää lehteä ja neulasta.

Siemenautomaattien täyttäminen on tuonut pihalle aikamoisen vilskeen. Jos jonkinlaisten tinttien lisäksi pihassa pyörii kolme oravaa. Päivästä toiseen ne roikkuvat aikansa tuossa siemenautomaatissa ja sen jälkeen kipittävät kilvan kätkemään saalistaan jonnekin. Ensin luulin, että kyseessä on yksi ja sama orava, mutta kyllä niitä kolme hyörii usein ihan samanaikaisesti. Ajavat toisiaan takaa ja hyppivät oksalta toiselle kuin apinat konsanaan.

Juusokin näyttää kyllästyneen tähän oravavaellukseen. Näitä takkahuoneen ikkunasta näkyviä napostelijoita Juuso katselee ikkunalaudalta käsin, mutta ei enää edes naksuta suullaan, kuten alkuun teki. Tänään katselin, kun sekä Juuso että oravat olivat pihalla samanaikaisesti vain muutama metri toistensa välillä, eikä Juuso edes katsonut oravia päin. Sen sijaan se se yritti kyllä kovasti viestittää ikkunan läpi, että kiireesti mamma hakemaan minut pois täältä vesisateesta.

Juuso viihtyy huomattavasti paremmin ikkunalasin sisäpuolella. Alla kun hohkaa patteri ja vieressä on pehmeä nojatuoli, johon voi aikansa ulos tiirailtuaan kellahtaa päikkäreille.

Ukkokulta on jo pidemmän aikaa vastannut meidän huushollin ruokahuollosta. Eli siis hän päättää, mitä syödään ja myös valmistaa sen. Ja käy pääsääntöisesti kaupassa sen ruoan hakemassa. Leipomukset ja mahdolliset jälkiruoat ja kaikenlaiset erikoisuudet ovat minun heiniäni. En valita laisinkaan. On todella mukava syödä jonkun toisen valmistamaa ruokaa. Joskus tietysti toivoisin, että chiliä olisi vähemmän, eikä sentään ihan kaikessa.

Tänään Ukkokullalla on mennyt päivä katonsiivoushommissa ja se tosiaankin pitäisi saada pian valmiiksi, sillä pakkasella ei kattoa ole hyvä pestä. Niinpä viikkosiivouksen valmiiksi saatuani päätin tehdä päiväruoan. Tämä ei ole alkuunkaan mikään ruokablogi, eikä tästä sellaista tulekaan. Kerron kuitenkin teille hyvän ja nopean ateriavinkin ja ilman kuvia, sillä ateria on jo popsittu parempiin vatsoihin.

Helppo ja nopea sosekeitto

kilon pussillinen kukkakaali-parsakaali-porkkana -sekoitusta

pari kasvisliemikuutiota

1,5 l vettä

maustettua tuore- tai sulatejuustoa 

Lisää liemikuutiot ja pakastepussillinen kiehuvaan veteen. 

Anna vihannesten kypsyä hetken. 

Lisää tuore- tai sulatejuusto. Soseuta sauvasekoittimella.

Vihannekset kypsyvät nopeasti. Jääkaapista löytyi lasipurkki, jonka pohjalla oli muutama marinoitu valkosipuli. Lisäsin ne keittoon kypsymään. Lopuksi lisäsin ruohosipuli-savuporo-Koskenlaskijaa melkein koko paketillisen. Keitto valmistui alusta loppuun hiukan yli puolessa tunnissa ja se maistui hyvältä ruisleivän ja piimän kera. Tällä annoksella keittoa riittää kahdelle ihmiselle seuraavallekin päivälle. Ja sitä voi muunnella ja maustella mielin määrin.

Jokohan sitä piakkoin pääsee ne ensilumikuvat tältä talvelta ottamaan. Sinänsä ei kiirettä, mutta olisihan se luminen maisema hitusen valoisampi, kuin tämä marraskuinen harmaus. Viikonloppu on alkamassa ja pimeyskin jo laskeutuu. Minä lähden sytyttämään kynttilöitä ja keittämään iltapäiväkahvia. Kuuluu Ukkokultakin lopettelevan kattourakkaansa.

Oikein mukavaa viikonloppua ja paljon kynttilänvaloa teille kaikille! 

 

Kuusi kuvaa kesästä

Pirjo Mökkipuutarhassa -blogista jatkaa uskollisesti perinteitään ja laittoi minulle jälleen "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen. Se kuulostaa ihan helpolta tehtävältä ja kuvittelisi, että sen voi hoitaa tuosta noin, ikäänkuin ohimennen. Vaan yritäpä ympätä koko kesän ihanuus kuuteen kuvaan. Eipä käy helposti, ei ainakaan minulta.

Minun kesäni alkaa käytännössä siitä, kun viimeiset lumikasat hiipuvat varjoisistakin paikoista. Silloin sinnikkäimmät sipulikukat ovat jo pinnistäneet kärkensä ylös kohmeisesta mullasta ja raparperikin punastelee kasvimaan reunalla. Puutarhassa ei siihen aikaan välttämättä vielä voi paljoakaan puuhata, mutta intensiiviset pihakierrokset on tehtävä vähintäänkin kerran päivässä, mieluummin kahdesti tai useamminkin. On ihan pakko kulkea silmät kohti maata ja sormella nostaa maassa lojuvia syksyn lehtiä nähdäkseen paremmin, josko sielä alta jotain kiinnostavaa pilkistäisi. Kukaan muu kuin puutarhaihminen ei voi ymmärtää sitä ilon ja hämmästyksen määrää, jonka millimetrin pituisen vihreän taimen löytyminen joka kerran etsijässään aiheuttaa. 

Tulipa Silver parrot

Viime kevät ja kesä olivat siinä mielessä erikoisia, että viileät säät pidensivät sipulikukkien kukintaa ennätyspitkäksi. Koskaan ei meidän puutarhassa tulppaanit ole kukkineet niin loisteliaasti ja pitkään, kuin menneenä kesänä. Istutin edellisenä syksynä erityisesti papukaijatulppaaneja ja ne kyllä laittoivat parastaan juhannusta edeltävälle viikolle saakka. Huikeaa oli.

Omena Huvitus

Omenapuiden kukintaa tulee joka kevät ja kesä odotettua ja vahdattua, kuin kuuta nousevaksi. Hedelmäpuiden ympärillä käyskennellessään sitä miettii ja toivoo, ettei enää tulisi kylmiä öitä ja tuulisia päiviä. Että lämpöä olisi ollut riittävästi herättämään kaikenmaailman pölyttäjäpörriäiset, jotta loppukesästä pääsisi poimimaan oman puutarhan hedelmiä. 

Edellisenä keväänä meidän omput kukkivat melkoisesti, joten ajattelin nyt olevan lepovuosi. Huvitus kuitenkin yllätti varsin innokkaalla kukkimisellaan. Eihän omppujen kukinta koskaan kauaa kestä, mutta nyt terälehdet varisivat ennätysajassa. Kesän kuluessa kävikin sitten ilmi, että pihlajanmarjakoit olivat tämän vuoden vitsaus. Omenoita tuli Huvitukseen ihan mukavasti, mutta joka ikinen hedelmä oli niin täynnänsä pihlajanmarjakoita, ettei niistä juuri syötävää ihmisille riittänyt. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena eivät montaa hedelmää tehneetkään.

Tämä pioni saattaa olla Duchesse de Nemours

Pionit kuuluvat pihan näyttävimpiin kukkijoihin ja niiden nuput pullistelevat pitkään ennen avautumistaan. Heinäkuun alkupuolella kukat avautuvat ja sitten vain toivotaankin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei tulisi rankkasateita - tai sateita laisinkaan. 

Viime kesällä ilmiömäistä oli monien kasvien rehevä kasvu. Pioneissakin riitti vartta selvästi normikesää enemmän ja tuennasta huolimatta painava kukinto tuppasi kumartamaan maata kohden. Tulihan niitä sateitakin sen verran, että varret taipuivat ja kukinnot alkoivat ruskettua. Kerrankin raaski käydä leikkaamassa komeita pioneja maljakkoon.

Rosa Lumo

Pensasruusujen suhteen viime kesänä minulla ei ollut kovin vaativia odotuksia. Olinhan myllännyt muutenkin uudempien pensaiden sijoituspaikkoja melkoisesti, joten arvelin kukinnan jäävän vaisuksi. Metsäruusu ja punalehtiruusu kukkivat tosi hienosti. Metsäruusu alkaa puutarhassani olla jo hieman riesa, sillä se yrittää kasvattaa lonkeroitaan vähän liian laajalle ja muutenkin sen kasvu on erittäin rehevää. 

Vattukärsäkäs on valitettavasti löytänyt ruusupensaani ja se näkyi mm. juhannusruusun kukkimisen vähäisyytenä. Katkaistuja nuppuja oli paljon ja jaloruusujen osalta kukinta meni vattukärsäkkäiden johdosta tyystin pieleen. Ilahduttavin pensasruusuista menneenä kesänä taisi olla Ritausma, joka kukki ja kukki ja kukki. 

Liljat ovat myös ehdoton kesän huippu. Uusia liljasipuleita en kovin montaa istuttanut, joten pitkälti mentiin vanhojen varassa. Minulla ei ole varsinaista liljapenkkiä, vaan olen laittanut niiden sipuleita muiden perennojen oheen. Niinpä parin viime kesän kukkapenkkimyllerrykset ovat olleet monille vanhoille liljoille tuhoksi, sillä ryhtyessäni jotain penkkiä kaivamaan, en välttämättä enää muista, millä kohdin sipulit sijaitsevat. Tästä viisastuneena uusimmat liljasipulini olen pyrkinyt keskittämään tiettyihin paikkoihin, joissa niillä on mahdollisuus olla ja elää pelkäämättä alituiseen minun lapioniskujani. 

Tähän päättyivät minun "kuusi kuvaa kesästä". Olkoon tuo ensimmäinen sormustinkukkakuva otsikkona aiheeseen, eikä sitä siis lasketa niihin kuuteen kuvaan. Eihän. Pakko oli laittaa edes yksi kuva sormustinkukista, sillä viime kesä oli niiden ilotulitusta. Niitä oli puutarhassani kaikkialla ja kaikenlaisia. Toivottavasti niin on tulevinakin kesinä.

Tiikerililja Sweet surrounder

Pitihän sitä löytää vielä pari ylimääräistä kuvaa, jotta postaus ei olisi pelkkää kirjainvilinää. Vasta nyt huomasin, etten viime vuonna laittanut tätä haastetta laisinkaan eteenpäin. Olinpas pöljä. Nyt täytyy korjata kömmähdys ja se tapahtuu siten, että haastan kolmen blogin lisäksi yhden ylimääräisen eli tämä "Kuusi kuvaa kesästä" -haaste lähtee seuraaville blogeille. Olkaa hyvä!.

Autuas olo

Kivipellon Saila

Kosmosta ja leijonankitaa 

Navettapiian puuhamaa

 

Sametti Hortensian 10 kysymystä

Köynnöskuusama eilen

Olen säästänyt joitakin haasteita kesän ja syksyn kiireiltä tänne puutarhan kannalta hiljaisemmille ajoille. Tässä Sametti Hortensian Pikkuinen puutarhani -blogista kymmenen kysymyksen haaste, jotka kuuluvat seuraavasti:

1. Lempikukkasi talvella

Lempikukkani taitavat olla samat niin kesällä kuin talvellakin, vuodenaikaan katsomatta. Jos taasen mietin sitä, millaisista lempikukista on talviaikaan mahdollisuus iloita, niin etupäässä ne lienevät leikkokukkia. Ruokakaupassa käydessäni mukaan tarttuu helposti neilikkakimppu, sillä ne ovat uskomattoman kestäviä maljakkokukkia ja yksittäiset nuputkin avautuvat likimain kaikki. Joulunaikaan yksi ihastuttavimmista taitaa olla amaryllis, josta valitsisin kerrotun valkoisen. Kukkien suhteen olen kuitenkin todella kaikkiruokainen. Ihan jokainen kimppu, jonka joku keksii tähän huusholliin tuoda, saa kyllä jakamattoman ihailuni.

2. Lempikasvisi omassa puutarhassasi? 

Tämä on kyllä niin vaikea kysymys joka kerran esitettynä. Tuntuu, että olen ihan yhtä hullaantunut kaikkiin kukkiin. Jopa niihin, joista en vielä edes tiedä mitään. Kyllä kai ne ehdottomat ja näkyvimmät ykköset ovat ruusupensaat, pionit ja liljat. Uusimpina suosikkeina ovat loppukesän ihanat punahatut. 

3. Ihmisiä ei saa postimyynnistä, mutta millainen olisi unelmiesi puutarhaystävä? 

Sellaisiin unelmapuutarhaystäviin olen jo törmännytkin täällä blogimaailmassa. Ihmisiin, joita yhdistää samanlainen hullaantuminen kasveihin ja kukkiin. Jotka polvistuvat pienimmänkin ihmeen eteen kuraiseen maahan ja upottavat sormensa multaan saadakseen otteen jostain ihastuttavasta. Ihmisiä, jotka monissa muissa asioissa saattavat olla hyvinkin erilaisia, mutta jotka puutarha-asioista puhuttaessa unohtavat tyystin monimutkaiset ihmissuhdeongelmat ja heittäytyvät täysillä kasvimaailman merkillisyyksiin. Tällaisten ihmisten kanssa ei jutunjuurta tarvitse pitkään etsiä ja se, mikä loppuu kesken, on yhteinen aika jakaa kokemuksia.
 

Pioni Festiva Maxima

4. Pioni vai ruusu -jos on pakko valita? 

Kauheaa, ei tällaisia valintakysymyksiä saa asettaa. Ettäkö pitäisi valita pionin ja ruusun väliltä. Tai oikeastaan, ei tämä niin vaikeaa olekaan. Ruusu ja ruusupensas ovat ihan eri juttu, joten nyt meni helpoksi. Ilman muuta valitsen pionin, sillä jaloruusuja minulla ei ole montaakaan. Olen todennut niiden olevan kovin vaativia ja arkoja ja omalla tavallaan työläitä. Ruusupensaat ovat huomattavasti helpompia ja näyttävämpiä. Siis pioni voittaa minun puutarhassani ruusun.
 

Kadriorg, Tallinna

5. Mihin puutarhakohteeseen tahtoisit matkustaa? 

Helpompi olisi luetella ne kohteet, joihin en halua matkustaa. Onneksi ihmisellä saa olla unelmia, joiden ei välttämättä ole tarkoituskaan koskaan toteutua. Monta vuotta olen ajatellut, että joskus olisi mukava päästä Isola Bellan saarelle Lago Maggiorelle Italiaan. Ai niin, miltei unohdin ruotsalaisen puutarhaliike Zetasin, josta muutamat ovat täällä postanneet. Sinne meneminen ja pääseminen ei ole mahdotonta, joten se olkoon unelmakohteiden ykkösenä. 
 

Kirjoapteekkarinruusu

6. Lempitaimistosi? 

Ei minulla ole mitään lempitaimistoa. Tutustun innolla kaikkiin uusiin mahdollisuuksiin ja hankin ostokseni milloin mistäkin. Etsiessäni jotain tiettyä kasvia, googletan lähiseudun taimistoja ja jollei niistä löydy etsimääni, laajennan hakua. Viime kesänä kävin muutaman kerran Nurmijärven Röykässä sijaitsevassa Handolinin taimitarhassa, joka ihastutti siisteydellään ja järjestelmällisyydellään. 
 

Syyshortensia Vanilla Fraise

7. Mitä puutarhaan liittyvää toivoisit joululahjaksi? 

Jälleen kerran, ties kuinka monetta kertaa, yritämme päästä tulevasta joulusta lahjattomuudella. Lahjojen antaminen on ihan mukavaa, mutta aikuisten kesken joululahjoissa ei ole samaa hohtoa, kuin jos mukana olisi pieniä lapsia. Rahaa on rajallinen määrä ja mieluummin käyttäisin sen yhteisessä pöydässä syötäviin herkkuihin, kuin lahjoihin, joita ilman ihminen pärjää erinomaisesti. 

Jos jotain toivoisin, niin 100 prosenttisen lupauksen siitä, että keväällä patiollemme nousisi valokate, joka näissä Suomen sateisissa olosuhteissa olisi valtava parannus pihalla oleskeluun.  
 

Pelargonia Inspire Pinki viime keväänä

8. Mitä odotat eniten ensi keväältä? 

Odotan, etteivät myyrät ole pistäneet poskeensa niitä ihania tulpunsipuleita, joita olen upottanut puutarhan multiin. Ja odotan, että kevät ylipäätään taas tulee. Kaikki muu saakin tulla omalla painollaan.
 

Pioni Sarah Bernhardt

9. Minkä kasvin tahtoisit hankkia? 

Kaivoin vinkkivihkoni esille ja ryhdyin selailemaan sen sivuille kirjaamiani kasveja. Postauksianne lukiessani löytyy aina uusia ja mielenkiintoisia kasveja, joita kirjaan ylös vaikkapa myöhemmin harkittavaksi ja hankittavaksi. Aika moni vinkkivihkon kasveista on jo löytänyt kodin puutarhassani, mutta melkoinen mokoma odottaa edelleen vuoroaan. Viime keväänä tarkoitus oli istuttaaa koristekirsikka Kevätsuudelma, mutta lähitaimistoilla sitä ei ollut ja loppukesällä olin jo unohtanut koko jutun. Olkoon se siis ensi kevään ensimmäisiä hankintoja. 
 

10. Mitä kukkia antaisit pahimmalle vihamiehellesi?

Aikuisuudessa on se hyvä puoli, ettei useinkaan tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa kemiat eivät sovi. En koe vihaavani ketään, enkä tunne ihmisiä, jotka minua vihaisivat. Siis jos vihaavatkin, en tiedä siitä. Tai onpa kuitenkin yksi vihamies, jonka kanssa sukulaisuuden perusteella voisimme olla paljonkin yhteydessä toisiimme, mutta joka on päättänyt toisin. Hänen ehdottomuutensa on asettanut välillemme sellaiset muurit, joita ei mitkään sanat ylitä. Hän kääntää lepyttelyt, suostuttelut ja anteeksipyynnöt teräviksi ja haavoittaviksi nuoliksi ampuen ne oitis takaisin. En antaisi hänelle mitään kukkia. En enää. Hän ei ottaisi niitä vastaan, vaan murskaisi jalkoihinsa. Olen luovuttanut.

Luultavasti tämä sama haaste on kiertänyt blogeissa hyvinkin aktiivisesti, mutta tämä on myös oivallinen tapa palata vaikkapa menneeseen kesään ja sen ihaniin kukkiin. Niinpä laitan haasteen seuraavin kysymyksin varustettuina oheisille blogeille. Ottakaa tai jättäkää, ja myös haastamattomat saavat ottaa haasteen vastaan!

1003 puutarhaa

Koti kuusen alla

Terrafiore 

1.  Suosikkikasvisi omassa puutarhassasi?

2.  Kasvi, josta haluat päästä eroon?

3.  Miten käyttäisit 1000 euroa puutarhaasi?

4.  Koetko koskaan turhautumista puutarhasi suhteen?

5.  Miten rentoudut puutarhassasi?

6.  Suunnitteletko puutarhaasi järjestelmällisesti vai toimitko hetken päähänpistosta?

7.  Mikä oli viime kesän paras puutarhatekosi?

8.  Ajatteletko puutarhaasi talviaikaan?

9.  Onko puutarhasi iso vai pieni ja oletko tyytyväinen sen kokoon?

10. Mitä on suunnitelmissasi ensi kesälle?

Maailma ei ole enää entisellään

Tänään oli tarkoitukseni postata jotain, mutta viimeöiset Pariisin tapahtumat ovat tyhjentäneet pääni tyystin. Tuntuu, ettei mikään puutarhaan tai tinttien seurailuun liittyvä asia ole kovin tärkeää sen rinnalla, mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu. Me täällä koto-Suomessa ajattelemme usein, että kaikki tapahtuu jossain muualla. Ettei meidän tarvitse olla huolissamme ja voimme jatkaa elämäämme entiseen tapaan. Se ei kuitenkaan ole enää mahdollista. Maailman ongelmat ovat meidänkin ongelmiamme, eivätkä ne katoa selkää kääntämällä.

Toivotaan, että ihmiset vähitellen viisastuvat ja rauha voittaa.