Kamat kiertoon

Olo on yhtä räjähtänyt, kuin kollaasin tulpuilla. Ihan vain siksi, että innostuin omatoimiseen KonMarittamiseen eli tyhjentämään paikkoja ylimääräisestä tavarasta. Jo aiemmin talvella vein vaatteita ja kippoja ja kuppeja kirpparille. Sen, mikä ei siellä mennyt kaupaksi, lahjoitin SPR:n Konttitorille. 

Vaikka jo pidempään ole melko systemaattisesti karsinut tavaraa, sitä edelleenkin riittää. Isossa talossa on paljon säilytystilaa, eikä mikään niistä tyhjillään. Laatikoita ja kaappeja läpikäydessäni olen ihmetellyt, mihin tarkoitukseen kaikki purkit ja putkilotkin olen tallettanut. Kaipa jossain takaraivossa on ajatus siitä, että yhtä sun toista voi tarvita vaikka askartelussa. Totuus on kuitenkin, että suurin osa lojuu vuodesta toiseen varastoissa ja parhaimmillaankin tulee vain siirretyksi taaemmaksi uusien säilytettävien tieltä.

Kirpparimyyntiä varten joutuu tekemään aikamoisen homman tavaroiden laputtamisessa ja hinnoittelemisessa, joten tällä kertaa aion lahjoittaa käyttökelpoiset tavarat paikallisen mielenterveysyhdistyksen kevätkirpparille myytäväksi.

Vielä on lukuisa joukko laatikoita ja kätköjä, jotka täytyy käydä läpi. Siinä ohessa lähtee kierrätyspisteeseen pahvia, kartonkia, lasia, metallia, lehtiä ja jos jonkinlaista sälää. Eikä kaatopaikkakaan osatta jää. Jokohan tästä kierroksesta oppisin harkitsemaan tarkemmin kaupan hyllyjen äärellä, ettei ihan kaikkea tarvitse omaan kotiin ostaa. Toivotaan niin.

Sen verran aikaa tähän myllerrykseen menee, että vaikka iltasella postauksianne ja kommenttejanne käynkin lukemassa, en ehdi pahemmin itse keskusteluihin osallistumaan. 

Nauttikaa kaikki keväästä. Mukavaa alkavaa viikkoa ihan kaikille!
 

Kilpailla voi reilustikin

Tähän aikaan vuodesta tulee vielä iltaisin katseltua telkkua. Aika vähän sieltä tulee sellaista, jonka nimenomaan haluaisi nähdä. Brittiläiset- ja saksalaiset dekkarisarjat ja luonto-ohjelmat ovat ehkä niitä, joita hakaudun katsomaan. Tosi-tv-ohjelmista suurimman osan ohitan pikaisesti kanavaa vaihtamalla. Yksi ohjelma on kuitenkin vienyt sydämeni ja sitä pyrin katsomaan säännöllisesti. Se on Master Chef Australia.

En ole alkuunkaan mikään intohimoinen ruoanlaittaja. Ylipäätään pyrin välttämään sitoutumista kaikenlaisiin sarjoihin, sillä en halua, että elämääni säätelee kellontarkasti tv-ohjelmat. Master Chef Australia on vain niin koukuttava ohjelma ja ainakin minut sitä saa katsomaan ohjelmaan sisältyvä inhimmillisyys.

Sama formaatti pyörii ympäri maailmaa, mutta muualla pääosassa on kaikki muu kuin ruoka. Kilpailijat puukottavat mennen tullen toinen toisiaan selkään ja tuomaritkin ovat kaikkea muuta, kuin objektiivisia. Ehkä joitakin katsojia kiinnostaa kilpailijoiden alatyylinen mollaus ja ohjelman käsikirjoitukseen ennakolta sisällytetty dramaattisuus. Minua ei. Minulle tulee paha mieli ja koko ohjelma on silmissäni kuin suurta ja hieman kyseenalaista teatteria. Mitä se varmasti onkin.

Master Chef Australiassa kilpailijoita kannustetaan ja kehutaan. Heidän ulkonäköönsä tai persoonaansa ei puututa. Ohjelmasta puuttuu kokonaan henkilökohtaisilla tragedioilla mässäily. Kilpailijat tuntuvat ihan aidosti kisaavan ruoan valmistuksen merkillisyyksistä, eikä suinkaan siitä, miten paljon itse kukin saa medianäkyvyyttä kulloisessakin jaksossa. 

Kilpailun edetessä taso nousee ja tahti kiihtyy. Kilpailijoiden paineet ovat kovat ja murtumisia tapahtuu. Kilpailijan epäonnistumista ei kuitenkaan nosteta tikun nokkaan, vaan niin kumppanit kuin tuomaritkin näyttävät inhimmillisen puolensa; halaavat, lohduttavat, rohkaisevat, kannustavat. Kun ruokia arvostellaan, niistä nostetaan esiin posiviitiset puolet, eikä kilpailijoita muserreta tarpeettomilla negatiivisilla lauseilla.

Uskon, että jokaisessa ihmisessä on enemmän hyvää kuin pahaa. Se hyvä voidaan saada esiin uskomalla siihen ja kannustamalla myös ihmistä itseään luottamaan omiin kykyihinsä ja löytämään omat hyvät ominaisuutensa. Juuri näistä syistä pidän Master Chef Australiasta ja haluan katsoa sen jokaisen osan. Siinä kilpaillaan reilussa hengessä korostaen sitä, että jokainen ihminen on jollain alueella hyvä. 

Vaikka kilpailusta putoaa viikottain yksi henkilö pois ja kilpailun voi voittaa vain yksi ihminen, tuntuu, että kilpailussa kuitenkin kaikki tavalla tai toisella voittavat. Jokainen osanottaja löytää kilpailun aikana omat vahvuutensa ja saa kannustusta ja rohkaisua löytää paikkansa alueella, johon heitä vetää into ja rakkaus ruokaan. Myös katsoja voittaa huomatessaan, että kilpailla voi reilusti murtamatta itseään tai kilpakumppaniaan.

  
Master Chefiä katsellessani ihailen aina ruokatarpeiden laadukkuutta. Etenkin hedelmät ja vihannekset ovat aivan mahtavan kokoisia ja hyväkuntoisia. Yrttien laajaa kirjoa ihaillessa tulee aina välillä miettineeksi, millaista olisi olla oman puutarhan laittaja jossain lämpimämmässä asuinpaikassa.

Muistakaa käydä kokeilemassa arpaonneanne. Täällä on tarjolla lippuja kevään puutarhamessuille Helsinkiin 7.-10.4.

 

Kevätpäivän mietteitä

Aurinko, tänään paistoi aurinko. Jo eilen tuntui varsin keväiseltä, mutta auringonpaiste kyllä kruunaa kaiken. Lintujen sirkutus on niin voimallista, ettei siihen voi olla reagoimatta. Keskiviikkona olin aamusella lähdössä liikenteeseen ja oli ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan, kun mustarastas jossain kauempana viritteli taianomaista huiluaan. Ympärillä oli harmaata ja lumista, mutta kevät oli saapunut. Siitä ei ollut epäilystäkään.

Eilisestä päivästä iso siivu kului rämpiessä alapihan hangessa ja keikkuessa tikkailla. Leikkasin omenapuita ja muutama oksa tuli napattua kriikunoistakin. Omenapuiden keväinen leikkaustarve on vuosi vuodelta vähentynyt, sillä vesiversot poistan yleensä loppukesästä. Omenapuumme ovat kuitenkin aikamoisia rötkäleitä ja joka kerran niitä katsellessani surkuttelen, etten raaskinut niitä riittävästi leikata silloin, kun ne olivat vielä pieniä. Älkää siis säästelkö oksasaksia puiden varhaisvaiheessa. Alkuvuosien oikeaoppisella leikkaamisella säästää myöhempien vuosien korjaustarpeet ja mokat, joita ei jälkikäteen voi oikein mitenkään korjata.

Omenapuissa oli jo paikoitellen paksuja silmuja, joten sellaiset oksat saivat jäädä rauhaan. Punakanelista ja Huvituksesta leikkasin kumpaisestakin yhden isomman oksan, jotka huitelivat kohti taivaita. Niitä katsellessani ymmärsin, ettei parane sääliä yksittäisiä kohtisuoraan ylöspäin suuntauvia oksia, vaan napsaista ne samantien pieninä. Niistäkin kasvaa ajanoloon paksuja jötiköitä ja niiden leikkaaminen siinä vaiheessa voi olla uhka koko omenapuulle.

Lämpötilaerot talon eri puolilla ovat nyt melkoiset. Keittiön ikkunan mittari mittaa varjoisaa paikkaa ja sinne ei aurinko juurikaan ulotu. Siellä lämpö oli tänään korkeimmillaan 1.6 astetta, kun taasen pihan aurinkoisemmalla puolella lämpötila kipusi 6 asteeseen. Pälvipaikkoja alkaa ilmaantua pihamaalle sinne tänne, vaikka yleisilme onkin edelleen hyvin luminen ja talvinen.

Lunta siis riittää edelleen, mutta kyllä sen pinta vajoaa ihan silmissä. Lumen rakenne on lisäksi muuttunut hyvin huokoiseksi ja pienikin tumma väripilkku lumen läheisyydessä näyttää sitovan aurinkoa ja sulattavan lunta ympäriltään.

Vielä ei pihamaalla olla siinä pisteessä, että lunta kannattaisi siirrellä yhtään mihinkään. Mutta heti, kun alkaa ilmestyä isompia pälvipaikkoja, tartun lapioon ja hajotan paksumpia lumikasoja sulamaan auringonläikkiin. Hölmöläisen hommaa ehkä, mutta kyllä kevättä pitää vähän avittaa.

Eilen omenapuiden latvuksissa keikkuessa mietin, että kunpa oppisin nauttimaan näistä kevätpäivistä vähemmällä kiireellä. Tietenkin sitä odottaa näkevänsä piippoja siellä ja täällä ja pääsevänsä tönkimään multaa. Se hetki tulee kuitenkin yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä sitä huomaa, että sekin hetki meni jo. Jospa yrittäisi nauttia ihan jokaisesta hetkestä kerrallansa kiiruhtamatta mielessään jo seuraavaan. Kunpa oppisi unohtamaan sittenkun-elämän ja osaisi ottaa vastaan jokaisen pienen ilon sen mittaisena ja kokoisena, kun se vastaan tulee. Kevään etenemiseen en voi mitenkään vaikuttaa. Voin vain ottaa vastaan sen sellaisena kuin se tulee. Miksi siis en nauttisi kevään jokaisesta hetkestä.

 

Lippuarvonta kevätmessuille Helsinkiin

Sattuma ripotteli tielleni mukavia yllätyksiä ja sain ylimääräisiä lippuja kevään puutarhamessuille 7.-10.4.2016 Helsingin Messukeskukseen. Koska en hyvällä tahdollakaan kykene jakautumaan niin moneksi persoonaksi, että kaikki liput voisin itse käyttää, päätin järjestää arpajaiset. 

Haluan erityisesti palkita niitä henkilöitä, jotka jo ovat ovat blogini lukijoita. Eli lippuarpajaisiin voivat osallistua vain ne lukijat, jotka ovat kirjautuneet lukijoiksi tätä postausta kirjoittaessani. Jaossa on kuusi lippua ja osallistua voit ti 22.3.2016 klo 20 saakka. Lipun saaneet julkaisen ke 23.3. ja postitan liput vastaanottajille heti, kun olen saanut kunkin yhteystiedot.

Haluan myös esittää lämpimän kiitokseni Kevätmessujen ohjelmatuottaja Sanna Salovuorelle. Hänen ansiostaan tässä näitä lippuja teillekin tarjoilen. 

Nyt vain innolla osallistumaan. Toivottavasti sitten tapaamme sankoin joukoin messuilla.

PS. Lisäyksenä mainittakoon, että näissä arpajaisissa on yksi arpa per kärsä. Ei siis tarvitse linkittää mihinkään ansaitakseen toisen arvan tms.
 

Kylvöpuuhia

Yritän tänä keväänä olla maltillinen siemenkylvöissä. Tilat sisällä ovat kovin rajalliset ja yleensä olen aina liian aikaisessa. Viime vuonna taimia sai kantaa ulos ja sisälle ihan loputtomiin, kun ei meinannut millään lämmitä riittävästi.

Viime vuonna kokeilin ensimmäisen kerran purjon kasvattamista. Kylvin siemenet silloin turvenappeihin, mutta minusta se oli purjoille huono ratkaisu. Näyttivät jurovan ohuen ohuina ties kuinka kauan, eivätkä maahan siirrettyinäkään kasvaneet kovin kummoisiksi. Mutta olivat ne vaan niin makoisia, kun tiesi itse jokaisen kasvattaneensa. 

Nyt laitoin useamman siemenen pestyihin muovisiin taimiruukkuihin. Kunhan sieltä taimettuvat, siirrän jokaisen omaan purkkiinsa. Tuo valkoinen on perliittiä, joka sopii pikkuruisten taimien peittämiseen.

Tomaatitkin pääsivät jo multaan, vaikka kuukalenterin mukaan sopiva kylvöaika niille olisi vasta parin päivän päästä. Aina pitää kylvää muutama Tigerella, sillä tykkään kovasti sen ulkonäöstä. Toinen kylvämäni tomaatti on Ailsa Craig. Kirsikkatomaattia kylvin Tiny Timiä ja Gardener's Delightiä. Hyvän makuiseksi olen havainnut myös keltaisen päärynätomaatin ja keltaisen kirsikkatomaatin Udin. Lisäksi kokeilen luumunväristä Indigo Rosea.

Tänä vuonna en ole tilannut siemeniä mistään, vaan suurin osa on viime vuoden hankintoja. Useimmat eri kaupoista vaivihkaa ostoskoriin vilahtaneita.

Taimipurkit laitoin pesuhuoneen kaapin alle. Siellä ne saavat ottaa muutaman päivän ajan hieman lattialämpöä. Nyt vain odotellaan pieniä vihreitä versoja.

Hyvää Naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Nainen voi olla suklaata

ja nainen voi olla lunta,

nainen voi olla kotimaa

tai kadonnut valtakunta.

Nainen voi olla sylikin

ja tuulessa heiluva heinä.

Nainen voi olla tikapuut

tai tiilistä muurattu seinä.

Nainen voi olla kanava

ja nainen voi olla naula,

nainen voi olla vasara

tai lasinen pullon kaula.

Nainen voi olla ikkuna

tai ikkunan verhona peitto,

nainen voi olla aavikko

ja kiehuva mansikkakeitto.

Mies saattaa olla pallona

niin kuin piikikäs siili,

vaikka sen siilin sisällä

on ikävä pitkä kuin Niili.

-Jukka Itkonen-

Sama pää kesät talvet eli aamuisessa postauksessa piti laittaa onnittelu kaikille ihanille naisille, mutta miten se nyt sitten unohtui. Tässä se nyt tulee

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE IHANILLE NAISILLE!

 

Pieniä piristyksiä

Eilen satoi räntää. Aamulla se jäi puiden oksille, mutta päivän mittaan lämpötila nousi sen verran plussan puolelle, että ulkona oli pikemminkin harmaata ja vetistä.

Naapuri ilahdutti hauskalla kortilla. Hän oli maalannut lumiukot sormiväreillä. Taitaa olla joukko tuttua porukkaa lumiukoiksi kuvattuina. 

Ystäväni vietti talvilomaa Kanarian saarilla ja toi sieltä tuliaisena banaanipuusta valmistetun korun. Aika kiva, on tullut jo kerran kaulassa pidettyä.

Siinäpä ne oleellisimmat uutiset eli tyhjästäkin voi nyhjäistä. Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille kevättä odottaville.

Olette lämpimästi tervetulleita blogini lukijoiksi:

Pirkko Kovero Vaarin torpan puutarha -blogista

Siirtolapuutarhaunelmia -blogi

Sanna Kukkala -blogista

 

Pysähtyneisyyttä

Minuun iski hirvittävä saamattomuuden, ellei jopa laiskuuden tauti. Mitä tahansa ajattelenkin kohta tekeväni, ei mihinkään etene. Ei tule edes aloitetuksi. Ajatuksetkin tuntuvat olevan tyhjyyttä täynnä. Ei huvita lähteä ulos, ei kaivaa kameraa esiin, ei lukea, ei edes kutoa. Kunhan olla möllötän vilkaisten välillä kelloa todeten viisareiden liikahtaneen vaivaisen minuutin verran.

Tekemistä kyllä riittäisi. Arkisten hommien lisäksi kaikenlaista vähemmän oleellista on pitkään ollut suunnitteilla. Alkavalla viikolla lienee myös kuukalenterin mukaisesti hyvät olosuhteet tomaattien kylvölle. 

Mitäpä sitä väkisin tekemään elämästään ongelmallista. Jollei huvita, niin ei huvita. Sieltä ne huvitukset tulevat aikanaan. Sillä välin taidan jatkaa viisarien vahtaamista. Ja kevään odottamista.

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
 

Väriä hangelle eli sukkasia

Puikoilta on taas putkahtanut muutamia värikkäitä sukkia. Oranssiraitaiset ovat 7-veikan kevään uutuusväriä eli en itse ole raitojen kanssa kikkaillut, vaan langasta tulee automaattisesti kuvan sukissa näkyvä raidoitus.

Polvisukat aloitin 64 silmukalla, joista vähensin varressa 1. ja 4. puikoilla viiden kerroksen välein ylimääräiset niin, että nilkassa on 12 silmukkaa puikolla. Resorissa kuin myös kantalapussa olen kutonut oikeat silmukat takareunoistaan. 

Musta-valkoiset tasaraitasukat kudoin samoin kuin ylemmän kuvan oranssiraitaiset. Lankana 7-veikan musta ja puhtaan valkoinen. Kumpaakin väriä viisi kerrosta vuorollaan. Varrella on pituutta vähän runsaammin, joten se käy pitkäsäärisemmällekin.

Kerrosrivinousu on eräs lemppareistani sen vuoksi, että sitä on niin helppo kutoa vaikka kiinnostavampaakin telkkuohjelmaa seuratessa. Samalla voi leikitellä useammalla värillä. Tässä perusvärinä on 7-veikan syklaami, johon yhdistin 7-veikan harmaa-musta-punaisen Raidan. Kerrosrivinousussa laitan silmukoita tavallista sileää neulosta enemmän, sillä kahden langan mallineule kiristää hieman. Näissä sukissa puikolla on 14 silmukkaa. Kerrosrivinousussa silmukkamäärän tulee olla 4:llä jaollinen. Kantalappuun käytin 12 silmukkaa puikkoa kohden eli siirsin 1. ja 4. puikoilta ylimääräiset 2. ja 3. puikoille.

Vasemmanpuoleiset lastenkokoiset sukat on kudottu ruotsalaisesta Mellanragista, joka on aika pehmeää lankaa. Sen koostumus on 75 % villaa ja 25 % polyamidia ja puikkosuositus on 3. Mellanraggia on mukava kutoa, mutta myös tarkkaa touhua, sillä lanka hajoaa helposti säikeiseksi. Pyrin kutomaan molemmat sukat samannäköisiksi, mutta tässä tapauksesssa saman kohdan löytämiseksi olisin joutunut kerimään lankaa ylenmäärin ja pelkäsin, etten saa jäljellä olevaa lankaa riittämään toiseenkin sukkaan.

Oikeanpuoleiset sukat on kudottu keskisinisestä 7-veikasta ja 7-veikan turkoosi-sinisestä Raita-langasta. 

Eilisen valmiiden sukkien päättelytyön jälkeen ei vielä ole mitään uutta puikoilla. Eiköhän sekin ongelma ole piakkoin poissa päiväjärjestyksestä. Seuraavaksi voisi kutoa vaikkapa yhdet pöllösukat. Ja muita kiinnostavia malleja on jonossa pilvin pimein.
 

Huonekasvihaaste

Aliina Haapalehto -blogista haastoi ajat sitten kertomaan sisäkukista ja varsinkin, jos johonkin niistä liittyy jokin tarina. Haaste meinasi unohtua, mutta onneksi Cheri oli siihen tarttunut ja sai minunkin harmaat aivosoluni liikkeelle.

Minulla on varsin vähän viherkasveja. Suurin syy siihen lienee se, että kaikkien ikkunoiden alla on sähköpatterit hohkaamassa talvikauden kuumia henkäyksiään. Kukkaruukkujen pohjat ovat pakkaspäivinä kuin kekäleitä, eikä oikein mikään viherkasvi sellaisesta tykkää. Sähköpattereita ei ole hyvä peittää raskailla rakenteilla eikä verhoilla, joten mitään erityisiä kukkapöytiä tai -hyllyjä en ole lähtenyt virittelemään.

Takkahuoneen ikkunalla roikkuu amppelissaan meidän huushollin vanhin kasvi. Lehtikaktus, josta en osaa sanoa, onko se joulu-, pääsiäis- vaiko joku muu kaktus. Yleensä se kukkii marras-joulukuussa ja usein toistamiseen keväämmällä. Alkuperäinen kaktus tuli jo edellisestä kodista. Muutama vuosi sitten Juuso onnistui pudottamaan kesää terassilla viettäneen muhkean kaktuksen pusikkoon sillä seurauksella, että kaikki oksat katkesivat. Emokasvi heitti henkensä onnettomuudessa ja nykyinen on siis turmasta säilynyt jälkeläinen.

Pari vuotta sitten kaktusta kastellessani onnistuin katkaisemaan siitä pari oksaa, jotka elävät vaatimatonta eloaan omissa purkeissaan. Toinen on vasta nyt innostunut kasvattamaan kokoaan, toinen tuntuu edelleen jurovan.

Eräältä tuttavaltani sain muutama vuosi sitten "terveyskasvin" alkuja, jotka tunnistin aloeksi. Runsas vuosi sitten jaoin muhkeaksi kasvaneen kasvin kolmeen eri ruukkuun, joista yhden annoin hiljan viherkasveista innostuneelle pojalleni. 

   
Toinen amppelikasvi on posliinikukka. Myös sen olen saanut ystävältäni pienenä alkuna. Posliinikukka on ollut tavattoman hidaskasvuinen, enkä ole toistaiseksi saanut sitä kukkimaan. Ehkä minun pitää uhkailla sitä kompostiin joutumisella. Moisella keinolla oli aikanaan kukittava vaikutus edesmenneeseen kiinanruusuun.

Soihtuköynnös lienee poikasenpoikasenpoikanen anopilta saadusta kasvista. Pari vuotta sitten minulla oli isokokoinen ja ahkerasti kukkiva soihtuköynnös, mutta onnistuin saamaan sen henkiltä. Siinä olen erityisen taitava.

   
Altakasteluruukussa lattialla pönöttää suurikokoinen traakkipuu. Ystäväni luopui kaikista viherkasveistaan ja tarjosi jo silloin isokokoista traakkipuutaan minulle. Kasvi on ollut meillä viitisen vuotta ja kokoa sille on tullut melkeinpä toinen mokoma. Se ei välttämättä ole kasveista kauneimpia, mutta pidän sen helppoudesta ja sinnikkyydestä. Leveisiin lehtiin tuppaa kertymään pölyä ja lehtien kärjet ruskistuvat helposti. Altakasteluruukussa se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Ostin pyörillä varustetun alustan ruukulle, jolloin painavan kasvin siirtäminen esimerkiksi siivotessa on helppoa.

Joulun alla ostin halpiskaupasta hiukan kurjanoloisen huonekuusen. Kun halvalla sain. Se onkin alkanut pörhistymään kuin kiittääkseen minua pelastuksestaan. Sen sijoituspaikka on kukkapylvään päällä hiukan sisemmällä huoneessa, jossa se saa kuitenkin osakseen suoraa luonnonvaloa. 

   
Edellisessä kodissa minulla oli runsaasti monenlaisia viherkasveja, isoja ja pieniä. Kodin olosuhteet olivat otollisemmat läpi vuoden ja ehkä minulla oli silloin enemmän innostusta touhuta huonekasvien kanssa. Nykyisin tarmo suuntautuu enemmän pihan kasvillisuuteen ja etenkin kevättalvella kaikki valoisat paikat on varattu taimikasvatukselle. En erityisemmin pidä väliaikaisratkaisuista, joten siksikin on hyvä, ettei ole kovin paljon viherkasveja vaatimassa omia osuuksiaan vähäisistä valopaikoista. 

Oikeille kukille ei ole korvaajaa, mutta hiukan olen antanut myöden tekokukille sopivassa paikassa. Ovathan nämä nykyiset tekokukat ihan jotain muuta, kuin 70-80-lukujen kovamuovihärpäkkeet. Makuuhuoneen lipaston päälle ostin pari vuotta sitten silkkipioneja antamaan väriä ja piristämään sisustusta. Näistä on helppo putsata pölyt suihkulla ja taas ne kukkivat kauniisti.

Samoin olohuoneen nurkkaan sijoitetun vanhan Singerin päällä on muutama silkkinen lilja maljakossaan. Paikka ei sovellu oikein leikkokukillekaan, viherkasveista puhumattakaan.

  
Pentikin ystävämyynnissä oli vihreitä tekopioneja edullisesti. Alkuun pidin niitä keittiön ikkunalla, mutta pari päivää sitten kiikutin nämä pionit pikkuvessaan. Siellä ne piristävät mukavasti keväänvihreiden pyyhkeiden ja samansävyisen maton seurana. Meidän vessan hämäryydessä mikään oikea kasvi ei pitkään eläisi.  

Haaste on kiertänyt blogeissa jonkun verran, mutta kevään edistymistä odotellessa saattaisi vielä olla aikaa paneutua kodin huonekasveihin. Niinpä heitän haasteen eteenpäin Kivipellon Sailalle ja Kaupunkilaistytölle.