Begonia lähikaupasta

Puutarhainnostuksen laajenemisen näkee yhä selvemmin ihan tavallisimmissakin asioissa. Meidän lähikauppaan oli ilmestynyt siemenpussiteline ja yhden hyllyn päätyyn lajitelma erilaisia kukkamukuloita. Enimmäkseen daalioita ja gladioluksia. Bongasin joukosta keltaisia begonioita. Aivan, keltainen ei ole kovinkaan monen mielivärejä. Pakko oli kuitenkin ostaa, sillä naapurin isäntä on saanut juuri samanlaisen begonian talvehtimaan hyvin. Kesäisin keltainen begonia on aivan hurmaava kukkiessaan valtoimenaan naapurin puun oksalla roikkuessaan. Meidän sisääntulo on hyvin vaikea kesäkukillekin varjoisuutensa vuoksi, joten yritän nyt kasvattaa oikein tuuheat ja komeat amppelibegoniat sisääntulon molemmin puolin.

Juuson piti tyydyttää uteliaisuutensa ja haistella uudet begoniapussukat. Todettuaan ne hyväksytyiksi, se kellahti työpöydälleni nukkumaan. Päänalusena taitaa toimia edelleenkin sama Viherpeukaloiden mainos, kuin edelliselläkin työpöytätorkkukerralla. Ehkä siirrän kukkaluettelon jonnekin sivumalle. Pois houkuttelemasta tilaamaan kasveja ja käyttämään sitä kissan päiväunityynynä.

Lumi luovuttaa ja perääntyy

Vihdoin on sellainen tunne, että talvi jää taakse ja kevät pääsee etenemään. Lunta on paikoitellen edelleen enemmän kuin riittävästi. Etenkin meidän pihassa. Päivän kävelylenkillä kuitenkin huomasi, että siellä täällä lumi vetäytyy vinhaa vauhtia ja tiukoissakin paikoissa se selvästi luovuttaa.

Vaikka kävelyreitin varrella oli paikkoja, joista lumi on sulanut jo päiviä sitten, ei maassa näkynyt paljonkaan viherrystä. Roskia ja koirankakkaa sitäkin enemmän.

Olen päättänyt ottaa ilon irti ihan jokaisesta kevätpäivästä. Jopa tällaisista harmaista ja värin puutteesta kärsivistä päivistä. Sillä mikä sen ihanampaa musiikkia korville olisi, kuin mustarastaan luritus ja ränneistä tippuvan veden lotina.

Sen sijaan, että tuskailisin kevään hidasta edistymistä, yritän elää päivä kerrallaan. Sillä aivan kohta aika hurahtaa sellaista vauhtia, että hetkessä on taas syksy edessä ja tämäkin aika muisto vain.

Oikein mukavaa pääsiäispyhien jatkoa. Ja muistakaa huomenna rukata niin kellonne kuin itsennekin kesäaikaan.

Viimeisimmät sukkatuotokset

Taas on muutama sukkapari tullut uunista ulos.

Tässä vaaleanpunaisesta 7-veikasta kudottu nirkkoreunainen nilkkasukka, jossa pitsinen mallineule. Puikkoa kohden on 12 silmukkaa, kuvio on siis kuudella jaollinen.

1. krs: 1 o, 1 n, 2 o, 1 n, 1 o

2. krs: 1 o, 1 n, lk, 2 o yhteen takareunoistaan, 1 n, 1 o

toistetaan kerroksia 1-2.

 Nirkko (ryppy) reunaa varten löytyy hyvä, kuvitettu ohje täältä.

Pinkit polvisukat hoikkaan jalkaan (varressa 60 silmukkaa) 7-veikasta tein jostain nappaamallani Paula-mummun pitsikuviolla, joka on myös kuudella jaollinen. Resori on kudottu valepalmikkona.

Paula-mummun pitsin ohje

1. krs: lk, 2 o, 2 o yhteen, 2 n

2. krs: 1 o, lk, 1 o, 2 o yhteen, 2 n

3. krs: 2 o, lk, 2 o yhteen, 2 n

4-5. krs: 4 o, 2 n

jatka toistaen kerroksia 1-5.

 Vihreäsävyiset sukat 7-veikan Polkasta ja yksivärisestä vihreästä.

Varressa 64 silmukkaa, joista ylimääräiset kavennettu nilkan resorissa siten, että puikolle jää 12 silmukkaa.

Resoriosuuksissa oikeat silmukat kudottu takareunoistaan.

Polvisukat ruskeasta 7-veikasta. Varressa on yhteensä 60 silmukkaa puikkoa kohden ja ylimääräiset kavennettu nilkan resorissa siten, että puikolle jää 12 silmukkaa.

Mallineuleena kumpare, joka on kuudella jaollinen ja varsin helppo.

Kumpare-malli

1.-5. krs: 3 o, 3 n

6.-10. krs: kaikki oikein

11.-15. krs: 3 n, 3 o

16.-20. krs: kaikki oikein

toista edellisiä

Hyvää Pääsiäistä!

Täydenkuun aikaan, ilmassa on taikaa.
Tiellä liikkuu musta kissa, ilmassa on arvoitusta.

Nurkan takaa hiljaa kurkkii, pian kohta sisään luikkii.
Luuta sillä suuri on, huivi päässä hulvaton.

Kuun säde pihan valaisee, ovi hiljaa narisee.

Jättää koriin yllätyksen, palaa vuorelle noitien.

Kuuluu ääni lapsien, ilon aika tullut on.

Pajunkissat hiljaa tuulessa kuiskii:

 
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa!

 

 

Messulippujen lisäarvonta

Messulippuja on ollut jaossa useassa blogissa ja luonnollisesti samat ihmiset ovat tavoitelleet onneaan niinikään monessa paikassa. Minun arvontaani osallistuneilla on ollut onni matkassa ja jotkut ovat voittaneet lippuja kahdessa paikassa. Niinpä he ovat luovuttaneet lippunsa jaettavaksi uudelleen. Toistimme arvonnan eilisessä arvonnassa liputta jääneiden kilpailijoiden kesken ja voittajat ovat:

Kaupunkilaistyttö

Mustakissa

Onnea heille!

Laitatteko yhteystietonne spostiini betweenland@gmail.com

 

Liput arvottu - nyt siis messureissua suunnittelemaan - Lisäarvonta

Liput Kevätmessuille 7.-10.4.2016 Helsinkiin on nyt arvottu. 

Keräsin kaikkien arvontaan osallistuneiden nimilaput Elsan lempituolista ostamaani ihanaan keksipurkkiin. Purkki on niin tilava, että sinne olisi mahtunut moninkertainen määrä arpalippuja.

Sinne niitä solahteli suloiseksi sekamelskaksi keksipurkin pohjalle.

Ukkokulta suostui onnettareksi ja ilman rumpujen päristystä työnsi kätensä arvottavien keskuuteen.

Kuusi kertaa hän toisti saman liikkeen eli nosti pienen arpalipukkeen keksipurkin pohjalta siirtäen sen olohuoneen pöydälle.

  
Siinä he nyt ovat. Messulipun voittaneet. 
Onnelliset voittajat aakkosjärjestyksessä siis ovat:

1. Intianminttu + yllätyslippu*

2. Kivipellon Saila

3. Mari Marjamäki

4. Navettapiika

5. Neili

6. Sametti Hortensia

*Yllättäen saamistani lipuista vielä yksi vapautui jaettavaksi, joten päätin antaa ensimmäisenä nostetulle arpalipulle toisen lipun kumppaniksi. Ensimmäisenä nousi aakkostettunakin ensimmäinen eli Intianminttu.

Lämpimät kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille.

  Laitathan yhteystietosi osoitteeseen

 betweenland@gmail.com 

mahdollisimman pian, niin voin postittaa liput sinulle.

Toivottavasti tapaamme messuilla!

 

Piparmintun oivallinen puutarhakysely

Monet kivat jutut hukkuvat nopeasti tänne internetin syvyyksiin. Usein niitä on vaikea jälkikäteen edes löytää, kun ei muista, mistä hakea. Piparminttu Multaa ja mukuloita -blogista toteutti jokin aika sitten varsin hienon puutarhakyselyn, josta ensimmäinen yhteenveto löytyy täältä. Tekniikkatumpelona minua ihastuttaa etenkin yhteenvedon visuaalinen toteutus, mutta myös monenlaista mukavaa tietoa kysely tuotti. Käykääpä vilkaisemassa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ihanille puutarhaihmisille! Ja ihmisille ylipäätään!

Lisäys 23.3.2016: Eilen Piparminttu julkaisu puutarhakyselynsä yhteenvedon kakkososan. Sen löydät täältä.

Korjaus: Aiemmin julkaisemassani versiossa olin maininnut puutarhakyselyn tehneen bloggarin nimimerkiksi Puutarhamyyrä, mutta oikea nimi on Piparminttu. Linkki Piparmintun blogiin ja hänen bloginsa nimi on onneksi oikein. Lämmin kiitos Puutarhamyyrälle korjauksesta ja pahoittelut Piparmintulle sekä lukijoille mokastani.
 

Mullat vaihtui

Nyt on mullat vaihdettu niin huonekasveille kuin kellarista ylös kannetuille pelaguillekin. Minua vaivaa yleensä hirvittävästi kaikki keskeneräiset hommat ja rästityöt, vaikka niillä ei edes olisi kiire. Jotenkin on vain niin paljon helpompi viettää luppoaikaa, kun kaikki pakolliset kuviot on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Ensin piti siivota koko huusholli ja sitten kaivoin multapussit esiin. Ehkä järjestys oli hiukan nurinkurinen, sillä mullanvaihtoruljanssin jälkeen jouduin imuroimaan kodinhoitohuoneen ja varaston uudelleen. Aina sitä multaa lentelee ympäriinsä, vaikka miten yrittäisi olla varovainen. 

Saapa nähdä, tykkäsikö kaktus huonoa mullanvaihdosta, sillä yllättäen siihen on ilmestynyt muutamia uusia nuppuja. Pääkukintansa se teki jo marras-joulukuussa, joten tämä taitaa olla pientä kevätinnostusta.

Ruokakaupassa oli myynnissä tällaisia tavallisia torvinarsisseja, siis sipuleineen. Ostin kaksi ruukkua, joissa kummassakin on neljä sipulia. Suurin osa narskuista oli vielä tiukassa nupussa, mutta lämpimässä huoneilmassa tämä yksi päätti avautua heti seuraavana päivänä.

Enpä muista, milloin viimeksi olisin törsännyt näin usein leikko- ja muihin kotikukkiin. Eivät nämä kovin paljon maksa, joten tuskin talouteni tähän törsäämiseen kaatuu. Iloitsen näistä tosi paljon ja myöhemminhän sipulikukat voivat jatkaa elämäänsä puutarhaan istutettuina.
 

Pikkujuttuja

Tänään voi oven takana olla pieniä noitia. Olethan varautunut.


Tämä puutarhahörhöilykin on sellaista, että mitä muut edellä, sitä minä perässä. Eli yhtenä päivänä ajoin Plantsun ohi ja päätin mennä ostamaan sieltä narsisseja ulkolaatikoihin. Ei ihminen voi kulkea narskujen kanssa myymälän halki suoraan kassalle vilkaisematta vähän sivuilleen. Ei voi, eihän. En ainakaan minä. Niin sitten kärryihin meni jokusen multapussin lisäksi neljä pientä verenpisaran tainta. Luulin ottaneeni neljää eri sorttia, mutta kaksi on samanlaista eli nyt on kasvamassa kaksi Aunti Jintsiä, Rocket Fire ja Blue Satin. En ole aiemmin verenpisaraa itse kasvattanut, mutta tästä se lähti sekin kokemus.

Meidän postilaatikkoomme jaetaan kahdesti viikossa kasa mainoksia ja kolme erilaista paikallislehteä. Yksi niistä on tietenkin oman kunnan lehti ja kaksi muuta tulee naapurikunnista. Tykkään lukea paikallislehtiä, koska niissä on nimenomaan lähiseudun asiaa ja uutisia. 

Paikallislehdissä on usein erilaisia teemoja aiheisiin liittyvine artikkeleineen ja lukuisine alan mainoksineen. Tällä kertaa Vihdin Uutisissa oli puutarhateema ja minua ihastutti pieni sivun ylälaidassa oleva uutinen Cisionin listaamista puutarhablogeista. Kyseinen listahan on jo vanhastaan meille puutarhabloggareille tuttu, mutta kivalta tuntui lukea siitä naapurikunnan lehdestä.

Pitihän minunkin

Niin pajon tätä uutuutta hehkutettiin, että pitipä minunkin lähteä kirjakauppaan sitä henkilökohtaisesti hiplaamaan. Varsinkin, kun eräs kirjakauppaketju mainosti 15 %:n alennusta puutarha- ja luontokirjoista. Sattumoisin kukkarossani on käyttöä odottanut bonuskuponki niinikään samaiseen kirjakauppaan. Olen säästänyt sitä käytettäväksi johonkin ja sen käyttöaika alkoi jo käydä umpeen. Tulipa tämä kirja siis siitäkin näkökulmasta kreivin aikaan.

Kyseessähän on vasta pari päivää sitten julkaistu Kati Jukarainen - Maria Kesänen - Hanna Sumari: Keittiöpuutarha - siemenestä lautaselle. Kirja on aikamoinen järkäle niin kokonsa kuin tietomääränsäkin puolesta. Ainakin minun puutarhakirjastossani oli juuri tämän kirjan kokoinen aukko ja nimenomaan keittiöpuutarha-alueesta. 

Jonkin verran olen jo ehtinyt uunituoretta opusta sormeilla ja selailla. Se on oloasultaan selkeä ja runsaan kuvituksen ansiosta keveä. Kirjan voi lukea kannesta kanteen tai napostellen sieltä täältä. Tässä kirjassa minua viehättää eritoten se, että sen tekijät puhuvat todellisesta kokemuksesta, eivätkä latele pelkkiä kirjaviisauksia. Kun on seurannut heidän tarinoitaan kunkin blogissa, voi luottaa siihen, ettei kirjan tieto ole pelkkää sanahelinää. 

Luonnollisesti tuntuu myös mielekkäältä hankkia tietoteos, joka on tehty kotimaisin voimin. Siis kirja, jonka tiedot pohjaavat suomalaiseen luontoon ja sääolosuhteisiin ja jota ei ole vain käännetty ja sopeutettu meidän puutarhoihimme soveltuvaksi.

Toinen miellyttävä lukukokemus kolahti eilen postilaatikkoon eli Suomen Ruususeuran tuorein julkaisu "Pirjo Rautio: Upeat ranskanruusut". Olen enemmän kuin tyytyväinen jäsenyyteeni tässä yhdistyksessä, sillä vaikka en ole vielä osallistunut yhteenkään heidän järjestämistään tilaisuuksista, olen jäsenmaksulla tähän mennessä saanut melkoisen määrän kotiin kannettua ruusutietoutta aivan upeasti kuvattuna ja kirjoitettuna. Suosittelen kaikille vähänkin ruusuista kiinnostuneille!