Peuroja siellä ja peuroja täällä

Lauantaiaamuna ukkokulta kutsui minut ennen kahdeksaa katsomaan ulos makkarin ikkunasta. Siinä, ihan muutaman metrin päässä ikkunasta seisoi peura rauhassa napsimassa suuhunsa lumeen painuneita pajuangervoita. Hetken päästä se jatkoi matkaansa pikkupuutarhan ohi ja yli varaparkkipaikan tielle ja sieltä naapurin pihamaan kautta metsään.

Myöhemmin päivällä menin katsomaan, mistä suunnasta peura oli meidän pihalle tullut. Kolatulle käytävälle se oli jättänyt varsin sirot jäljet, jotka paikoin sekoittuivat meidän omiin jälkiimme.

Alapihan lumihangessa peuran sorkat olivat uponneet syvemmälle. Meidän pihalle se oli tullut metsiköstä, mutta siellä oli niin paljon kaikenlaisia jälkiä, etten pystynyt selvittämään, oliko se metsikköön tullut tien yli naapurin takaisesta suuresta metsästä vaiko järven suunnasta ohi runsaan omakotiasutuksen.

Peura oli pyörinyt puutarhassamme tutkimassa ympäriinsä ja mm. komeamaksaruohon se oli kaivanut esiin lumesta ja popsinut niiden kukintoja. Alapihalta eläin oli noussut olopihalle rinteestä aronioiden ja syreenien välistä, lintulaudan alta ja jatkanut siitä talon päädyn ohi matkaansa tien puolen makkarien ikkunoiden alle pysähtyen syömään pajuangervoita. Siinä me sen sitten näimme.

Lauantaina kävimme myös Espoossa juomassa isänpäiväkahvit vanhempieni luona. Vanhalla Turuntiellä Espoon puolella matka keskeytyi hetkeksi, kun tiellä seisoi peuranvasa ja sen emä hieman tien sivussa. Näytti, että kumpikin aikoo jatkaa matkaansa tien yli, mutta suuntasivat kuitenkin takaisin tulosuuntaansa jääden penkalle seisomaan. Varoitimme vastaantulevia autoja, jotka onneksi hidastivat vauhtia. Mutkan vuoksi tielle kenties palanneita peuroja olisi ollut todella vaikeaa ajoissa havaita ja väistää.

Edellisessä peurapostauksessani sain kommentteja, joiden mukaan peurat hyvän paikan löydettyään tapaavat palata sinne yhä uudelleen. Näillä nurkilla peuroja on runsaasti ja varsinkin maanteillä niitä on jo oppinut varomaan. Omassa pihassa peurat ovat vierailleet äärimmäisen harvoin, joten nämä tiuhaan sattuneet viime aikojen kohtaamiset herättävät luonnollisesti huolta. Kesäisissä kotiloissa on ihan riittävästi harmia. Yhtään peuralemmikkiä en pihaani haluaisi verottamaan istutuksiani.

Muutama päivä sitten saapui Kotipellolla - blogissa järjestetyn arvonnan voitto. Kiitos siitä Tannille. Tavallisesti minulla on jo tässä vaiheessa marraskuuta ollut selkeä visio, millaisen joulukortin aion askarrella. Tänä vuonna idea on ollut aika lailla hakusessa, mutta eilen taisin löytää joitakin vinkkejä kahlatessani Pinterestin kuvasatoa. Tannin arvontapalkinto myös auttoi eteenpäin ratkaisun löytämisessä.

Viikko alkaa jännittävissä tunnelmissa, sillä maanantaina menen vanhempieni kanssa kuulemaan isän muistitutkimusten tuloksia. 

Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Kömmähdysten lauantai

Kärhö, jonka nimi on epävarma ja joka alkoi kukkimaan vasta syyskuussa.

Viime viikonloppuna meille oli tulossa vieraita ja siksi touhusin keittiössä normaalia enemmän. Aloitin ruokavalmistelut jo perjantai-iltana ottamalla osan aineksista pakastimesta jääkaappiin sulamaan. Lauantaina laitoin uunin päälle heti aamupalan jälkeen aikomuksena leipoa. Taikinaa tehdessä ihmettelin omituista katkua, mutta en siinä tohinassa kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Työntäessäni pullia uuniin huomasin hiilenmustia lerpakkeita uunin seinillä ja pohjalla. Ukkokulta paistoi viikolla pannaria ja se oli tietenkin paisuessaan tarttunut uunin seinämiin ja valunut pohjalle. Pullat oli paistettava, eikä palaneen pannarin haju onneksi niihin tarttunut. Oli kuitenkin selvää, että uuni oli heti sen viilennyttyä pestävä.

Aronia pitää tiukasti kiinni viimeisistä lehdistään.

Saatuani uunin puhtaaksi, avasin jääkaapin. Illalla sinne sulamaan laittamani sienet olivat todellakin sulaneet ja koska olin laittanut jäisen pakastepussin suoraan jääkaapin ylähyllylle, oli sienistä valunut nestettä ensin sinne ylähyllylle ja seinien kautta kaikille alemmillekin hyllyille. Tekemistä olisi ollut muutenkin, mutta niin vain oli tyhjennettävä jääkaappi ja alettava pesuhommiin.

Talvi uuvutti sitkeimmänkin kärhön (Clematis Ville de Lyon)

Sain kuin sainkin suunnitellut ruoat valmistettua. Hieman ennen vieraiden saapumista kurkotin keittiön kaapista keksipaketin, joka kuitenkin luiskahti käsistäni lentäen lattialle. Menomatkalla se kaatoi juuri täytetyn kissan vesikupin. Yritin saada lentävästä keksipaketista toisella kädellä otetta, jolloin astuin latialle levinneeseen vesilätäkköön. Kylläpä muuten villasukat imevät nopeasti ja tehokkaasti vettä. Keksit eivät kastuneet, sillä paketti jatkoi kuppiin osuttuaan matkaansa pöydän alle. Käärekin säilyi ehjänä, ja nyt on keksimurua valmiina vaikka johonkin herkulliseen juustokakkuun.

Kurjenpolvi ennen massiivista lumisadetta

Harvoin tulee ennen vieraiden saapumista niin perusteellisesti keittiötä siivottua, kuin mitä meillä viime lauantaina tehtiin. Uuni on pesty, samoin jääkaappi. Lattiakin tuli luututtua ja aamulla puhtaana laatikosta otetut sukat menivät narulle kuivumaan. Illalla pesulla ollessani huomasin vasemmassa käsivarressa muhkean palovamman, joka oli ilmeisesti tullut uuninpesun yhteydessä. Sen verran oli päivän aikana tuoksinaa, etten edes kipua ollut tuntenut.  

Ruusunlehti hangella

Kaikkinensa loppusaldo päivästä meni kuitenkin plussan puolelle. Kaikki valmistamani ruoka onnistui suunnitelmien mukaan ja vieraatkin vaikuttivat ihan tyytyväisiltä. Kiittelin itseäni siitä, että olin varannut valmisteluihin aikaa riittävästi. Vuosien varrella olen myös oppinut jättämään turhat murehtimiset sikseen. Miksi tuhlata energiaa sellaiseen, jolle ei mitään voi tai mikä on jo tapahtunut. Parempi koittaa korjata tilanne ja mennä eteenpäin. Itse asiassa kuivia sukkia kaapista hakiessani hiukan nauratti, kun mietin, millainen katastrofi vielä voisi olla edessä. Ilmeisesti päivän kiintiö oli täynnä, sillä loppupäivä meni rauhallisesti.

Piippuköynnöskin luopui viimein lehdistään.

Kömmähdyksiä tapahtuu meille kaikille. Osa on isoja ja niiden jälkiä saattaa olla vaikea korjata. Useimmat kuitenkin pieniä arjen sattumuksia, joille parhaassa tapauksessa nauretaan jo kohta niiden tapahduttua. Harvoin sentään yhdelle päivälle osuu noin monta kömmähdystä, kuin mitä viime lauantaina minulle sattui. Onneksi niin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille, etenkin isäihmisille!

PS. Kaikki kuvat ovat viime maanantailta, jolloin maassa oli jo vähän lunta. Enemmän lunta satoikin sitten keskiviikkona.
 
 

Lunta sataa ja sataa ja sataa....

Lunta on satanut sakeasti aamusta saakka. Yhdet lumityöt jo tänään tehty ja pian saa mennä uudelleen. Sääkartan mukaan pitäisi illan kuluessa laantua. Minulle tämä jo riittäisi. Edelleen jännityksellä seuraan, jääkö tämä lumi maahan vai vieläkö sulaa. Uuttahan ehtii tulla tämän talven aikana monen monta kertaa. Sen verran pakkaslumi on keveää, ettei sen kolaaminen ole äärettömän raskasta.

Lintulaudan päällä on se lumimäärä, mitä yöstä alkaen on satanut. Lisää tämän kuvan ottamisen jälkeen pikkumökin katolle on satanut, mutta alkaa jo olla sen verran hämärää, että taitaa jäädä ennätykseet kuvaamatta. Lähden tästä uusimaan aamullisen lumityöurakan, jotta huomenna pääsee autolla pois pihasta.

3 asiaa puutarhassa -haaste

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus Accolade

Törmäsin jossain blogissa (anteeksi, mutta en millään muista, missä) "3 asiaa haasteeseen". Koska näin puutarhabloggarin näkökulmasta aiheet ovat olosuhteista johtuen hiukan vähissä, haasteet ovat hyvä keino katsella kesäisiä kuvia ja suunnata katse joko menneeseen tai tulevaan kesään tai miksei molempiin. Muokkasin haastetta puutarhapainotteiseksi, vastasin kysymyksiin ja päätin samantien laittaa sen kierrokselle. 

Varjolilja - Lilium martagon

3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)

1.  Aurinkoinen ja lämmin syksy, joka venytti kasvukauden lumentuloon saakka.
2. Ankarasta talvesta huolimatta yllättävän moni jo menetetyksi luulemani kasvi nousi sittenkin. Etenkin kärhöt heräsivät myöhään, mutta moni niistä myös kukki ihan pakkasiin saakka.
3. Äitienpäivälahjaksi saamani koristekirsikka Kevätsuudelma oli yksi ihanimpia uusia tulokkaita puutarhassani. Toivotaan, että se selviää talvesta.

Iris sibirica

 3 asiaa, joista en pitänyt viime kesänä

1. Kotiloiden runsaasta määrästä ei voi olla iloinen. Lienevät jatkuva riesa tulevaisuudessakin, joten täytynee löytää jonkinlainen hermoja raastamaton asenne ja suhtautuminen niihin. 
2. Runsaat ja jatkuvat sateet kesä-heinäkuussa eivät mieltä nostaneet.
3. Kasvihuoneen sato oli vähän niin ja näin.

Jaloängelmä - Thalictrum delavayi

 3 asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi

1. Pergolan rakentaminen alkoi ja ennakkopeloista huolimatta se jopa valmistui. Tästä kunnia kuuluu kokonaan Ukkokullalle. Minä ainoastaan huolehdin henkisestä painostuksesta.
2. Edellisenä kesänä huonosti perustettu Kriikunapolku pääsi sittenkin korjauslistalle ja sain sen loppukesästä kunnostettua.
3. Pitkään suunniteltu norjanangervojen alasleikkaaminenkin tuli vihdoin suoritettua. Nyt ne saavat taas muutaman vuoden kasvaa omassa rauhassaan.

Snivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

3 asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

1. Olopihan Allaspenkin uudistaminen. Muutaman kasvin sentään siirsin muualle, mutta muuten projekti ei ole edennyt edes kunnon suunnitelmaksi.
2. Useampi kuunlilja on jo jonkin aikaa kaivannut jakamista ja uudelleenistutusta. Kaipaavat sitä edelleen.
3. Aika moni syyskylvö jäi tekemättä, kun talvi yllätti. Vaikka vielähän niitä ehtisi tehdä esimerkiksi ruukkuihin.

Viljaminkeltaruusu - Rosa x harisonii 'William's Double Yellow

3 asiaa, joita stressasin

1. Pergolan valmistuminen oli ajoittain tosi hidasta ja taisin välillä vähän jopa hermostua.
2. Sateisen yön jälkeen aamuisella hiekkakäytävällä lukuisina mönkivät kotilot saivat höyryn nousemaan päästä. Pari kertaa meinasi lähtö viivästyä ihan kunnolla, kun kiersin etikkaliemipurkin kanssa ympäri taloa kotiloita metsästämässä.
3. Alkukesästä pelkäsin menettäneeni enemmänkin kasveja talven ankaruuteen, kuin mitä sitten todellisuudessa menetin. Monen monta kierrosta tein mm. ruusujen kupeessa etsien ja odottaen niihin ilmaantuvia elonmerkkejä.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

3 asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

1.  Hiirenkorvat koivuissa ja mullasta tunkevat piipot sekä myöhemmin kesällä vasta leikatun ruohon tuoksu.
2.  Mukavat kahvihetket Ukkokullan kanssa pihapöydän ääressä.
3.  Puutarhassa käyskentely ja kasvun tarkkailu, kun päivän työt oli tehty ja suihkupuhtaat hiukset kuivuivat kesäillan lämmössä.

Harakankello - Campanula patula

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

1. Runsaasti kesäkukkia ja mielellään vähän paremmin suunniteltuina, kuin menneenä kesänä.
2. Vinkkivihkoon tallentuu talven aikana ihanuuksia, joita bongaan muiden blogeista ja joista monista taitaa tulla taas niitä "pitää saada" -hankintoja.
3. Ehkä pari uutta isokokoista piharuukkua.

Norjanruusu - Rosa Hurdal

3 asiaa, joista unelmoin

1. Aikaisesta keväästä ja runsaasta sipulikukkien kukinnasta.
2. Lämpimästä ja aurinkoisesta kesästä, jolloin sateet tulevat pääasiassa öisin ja aamulla nouseva aurinko jo kimaltaa akileijan lehdille jääneissä pisaroissa.
3. Rauhallisista kahvihetkistä Ukkokullan kanssa pergolassa.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Tässä haasteessa tehtävänä on vastata kysymyksiin ja laittaa haaste kolmelle valitsemalleen blogille. 

Laitan tämän haasteen ensimmäiseksi kolmelle blogille, joista kaksi on tuoreimpia lukijoitani ja yksi jo pidempään mukana ollut eli haaste menee seuraaville:

Kukka ja kaali

Kukkia ja haaveita

Vaalean vihreää 

Sanottakoon vielä, että haasteeseen vastaaminen on täysin vapaaehtoista, enkä todellakaan loukkaannu, ellei siihen halua ottaa osaa. 

PS.

Olipa muuten ihana katsella kesäisiä kukkakuvia. Sitä pitää harrastaa enemmänkin näin talviseen aikaan, niin mieli pysyy vireänä ja tietää, mitä ihanuuksia on taas odotettavissa.

 

Sukkia, sukkia

En vaan osaa pitää näppejäni irti sukkapuikoista, vaikka aina ei tiedä, mihin niitä sukkia tunkisi. Koska olen äärimmäisen surkea keksimään ihmisille joululahjoja, päätin täyttää joulupukin lahjasäkin villasukilla. Muutamia valmiita sukkia on jo odottamassa päätöstä, kenelle ne aikanaan annan.

Punaiset  polvisukkiin on käytetty kirkkaanpunaista 7-veikkaa. Kuvissa väri on ehkä räikeämpi, kuin todellisuudessa. 

Mallineuleen otin eräästä villatakkiohjeesta. Mallikartassa näkyy pallona langankierto, mutta selityksistä se on jäänyt pois. Lisäsin sen tuohon loppuun. Ehdin kutoa mallineuletta muutaman kerroksen, kun huomasin kuvion välikerrosten jääneen neuleestani pois. En alkanut purkamaan, sillä malli toimii hyvin ilman välikerroksiakin. Huomioithan sen, jos toteutat mallineuleen ohjeen mukaisena ja vertaat omaa kädenjälkeäsi minun valmiiseen sukkaani.

Viininpunaisiin polvisukkiin tein kauniiksi ja kivaksi toteamaani Suvikummun Marjan mallineuletta. Sopivat napit ovat vähissä, joten seuraavan kerran kaupoilla liikkuessa täytyy muistaa täydentää varastoja. Onneksi löytyi tarvittava määrä kelvollisia nappeja, jotta sain nämä sukat viimeistellyiksi.

Toisinaan teen mallineuleen vain varteen, mutta näissä sitä on myös jalkapöydän päällä. Sen verran laiska olen kaikenlaisessa säätämisessä, että kärkikavennusten alkaessa vaihdan pelkkään oikeaan neuleeseen. Vähensin varren ylimääräiset silmukat nilkan kapeassa resorissa ennen kantapäälapun aloittamista.

Vaihteluna vähän yksinkertaisempaa mallia eli nilkkasukka ruskeasävyisestä 7-veikan Raita-langasta ja beigen värisestä 7-veikan Eero-langasta, joka oli taannoin muutamissa kaupoissa tarjouksessa. Aiemmin en ole Eero-lankaa nähnytkään. Vahvuus ja villapitoisuus siinä on sama, kuin 7-veikassakin.

Aiemmin valmistuivat harmaasävyiset polvisukat 7-veikan Raita-langasta ja yksivärisestä harmaasta. Näissä kavensin ylimääräisiä silmukoita varren edistyessä.

 
Sinisävyisiin polvisukkiin käytin laatikosta löytyvät vajaat kerät ja jämälangat. Varressa olen kutonut 4 o, 1 n ja ylimääräiset silmukat olen kaventanut nilkan resorissa. 

Lumisade on alkanut täällä meidän nurkilla ja pakkasta on vajaa neljä astetta. Juuso makaa tässä työpöydällä, ja odottaa minun häntä rapsuttavan. Voisin tietenkin ottaa karvaisesta kissastani muutaman kuvan, mutta uuden kameran säädöt ovat edelleen niin hakusessa, etten jaksa ryhtyä sen kanssa nyt leikkimään. Niinpä loppukuvana olkoon kissapatsaat, joita meille kummasti näyttää kertyvän. 

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!
 

Talvi saapui luvatusti

Ville de Lyon taipui lopulta talven tahtoon

Hyvin ovat säätiedotukset viime aikoina pitäneet paikkansa. Tiistaiksi luvattiin lunta ja niin sitä sitten tuli. Ei nyt mitään kaoottista määrää kerralla, kuten iltapäivälehtien lööpeistä olisi voinut kuvitella, mutta meidän kylällä on kyllä aivan talviset olot. Tiistaiaamuna ei vielä kovin paljon lunta pyryttänyt, mutta illansuussa sitäkin enemmän ja liukasta oli. Kotiin palatessani oli kotitielläkin yhden vanhan papan auto ajautunut tiukassa mutkassa ojanpohjalle.

Ehkä näitä lumiuhkauksia on suomalaisille nykyisin syytäkin laittaa enemmänkin liioiteltuun tyyliin, sillä kesärenkailla luistelijoita näytti olevan liikenteessä runsain mitoin. Mattimyöhäisiä riittää aina joka paikkaan ja joka asiaan, mutta pikkaisen on ehkä uusavuttomuutta liikkeellä, kun espoolaiseen renkaanvaihtoliikkeeseen ihmiset ovat parina päivänä jonottaneet neljä tuntia. Toki täällä etelärannikolla kesäkelejä riittää usein joulukuullekin, mutta silloinkin aamuisin saattaa olla petollisen liukasta. Ei voi talvi näillä meidän leveysasteilla ketään yllättää, vaikka kuinka siten uutisoidaan. Ilmaston lämpenemisestä huolimatta välimerelliset talvet ovat yhä varsin kaukana.

Kovasti uhkailevat, että tämä lumi myös jää maahan eli meidän nurkilla se tietää aikaista ja pitkää talvea. Tänään on mittari ollut koko päivän pakkasen puolella, aamulla -3 astetta, josta se on kivunnut lämpimimmillään -1 asteeseen. Vähän täytyi jo lumitöitä tehdä, kun postilaatikolle ei enää päässyt puukengillä. Kävin katsomassa alapihalla, miten jänöjussit ovat alkaneet luoda vakiopolkujaan. Jokaisen puskan ja puun kupeessa oli käyty tutkimassa, millainen tarjonta tänä vuonna tästä puutarhasta löytyy. Onneksi verkot on laitettu paikoilleen. Eilen luin, että pupujussi saattaa yhdessä yössä järsiä hedelmäpuun kuoliaaksi.

Sen verran on kiirettä pitänyt, etten ole ehtinyt juurikaan mitään kuvaamaan. Nyt kävin pikaisesti ennen pimeyden laskeutumista muutaman kuvan räpsimässä. Juuso pyysi mukaan, mutta pitkään se ei ulkona viihtynyt. Hirveä naukuminen, kun en heti vessareissun jälkeen sisälle häntä tuonut. 

Sain loppukesällä synttärilahjaksi pari lahjakorttia, joille en vain meinannut keksiä käyttöä. Tuntui, että jotain vähän isompaa niillä voisi ostaa. Jotain, mitä muuten en ehkä tulisi ihan heti hankkineeksi. Päädyin uuteen kameraan ja nyt olen sen kanssa täysin pihalla. Merkki on sama kuin vanhakin, mutta toimintoja ja säätöjä pilvin pimein entistä enemmän. Olen tässä manannut, että pitikin mennä hankkimaan itselleen uusia päänsäryn aiheita juuri, kun aloin vanhan kameran kanssa tulla jotakuinkin juttuun. Leikki leikkinä. Olen tosi iloinen uudesta kamerastani. Totuus kuitenkin on, että olen äärimmäisen surkea kaikkien teknisten vempainten kanssa ja ottaa aikansa päästä niiden toiminnasta perille.

Viime päivinä ei ole ollut aikaa uuden kameran käytön opiskeluun, mutta sitkeästi olen sen tarvittaessa mukaani napannut siitä huolimatta, että tässä vaiheessa vanhalla onnistuisin paljon paremmin ja vähemmällä vaivalla. Samalla tavoin tunsin olevani ihan pulassa neljä vuotta sitten vanhan kameran kanssa ja niin vain tulimme tutuiksi. Elän siis siinä toivossa, että tästä osaamattomuuden alhosta vielä noustaan. Edessä on talvi aikaa opetella, jotta keväällä nousevat versot pääsevät kuvissa parhaiten oikeuksiinsa. 

Viikonloppuna on kaksoispyhä eli lauantaina vietetään pyhäinpäivää. Pitkästä aikaa on vieraita tulossa, joten seuraavat vapaat hetket taidankin viettää keittiöpuuhissa.

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja rauhallista pyhänseutua. 
Samalla toivotan blogiini lämpimästi tervetulleeksi Beaten Varjoista valoon -blogista.

Peura penteleitä täälläkin

Anteeksi rusakot ja jänikset. Ihan pikkaisen pyydän teiltä anteeksi. En kuitenkaan isosti anteeksiantoa anele, sillä tiedän teidänkin pihallani mellastavan. Kesällä syytin teitä aiheettomasti kärhön ja liljannuppujen napostelusta, mutta vähitellen totuus alkaa valjeta. Penteleen peurat ovat näemmä löytäneet meidän pihamme ja käyvät herkuttelemassa puutarhani antimilla. 

Pari iltaa sitten Ukkokulta oli myöhään Juuson kanssa ulkosalla ja säikähtivät kumpikin metsiköstä tietä kohti ryntäävää peuraa. Pimeässä pelkän otsalampun valaistuksessa ei ihan selvinnyt, mikä otus oli, mutta jokin sorkkaeläin kuitenkin. Koosta päätellen ei hirvi sentään. Tänään kiertelin puutarhassa ja totesin asterin kukat ja nuput kadonneiksi. Eihän sitä enää näin syysmyöhällä muutamia kukkasia kovin paljon jaksa surra, mutta yllätyksekseni löysin syviä sorkan jälkiä mm. Kriikunapolun ympäristöstä ja saatoin seurata eläimen etenemistä. Tielle tai naapuriin lienee lopulta mennyt.

Aroniapensaat ovat kohta aivan paljaita

Tien toisella puolella olevien talojen takana on isot metsäalueet ja siellä liikkuu niin peuroja kuin hirviäkin. Erittäin harvoin vuosien aikana ne ovat meidän pihaamme eksyneet, vaikka talomme sivuitse kulkeekin metsän eläinten liikkumista helpottava viherkaistale. Viime aikoina meidän kylällä on raportoitu runsaasti niin hirvi- kuin peurahavaintoja. Nythän niitä liikkuu ja kaipa siinä porukassa joku yksilö sitten eksyy vähemmänkin suosituille reiteille. Toivoisin, etteivät nyt kuitenkaan ottaisi meidän pihaamme miksikään vakioreviiriksi. Haluaisin pitää kaikki istuttamani kasvit ihan itselläni, enkä ole valmis niitä jakamaan yhdenkään peuran kanssa.

Vanille Fraise ei helpolla luovu lehdistään

Muutamaan päivään en ole pihamaalle ehtinyt, joten lintujen ruokinta-automaatit ovat ehtineet tyhjentyä. Sen huomaa siitä, että lintujen määrä pihamaalla yhtäkkiä vähenee merkittävästi. Tinteillä on näköjään tullut tapa käydä ikkunalaudalla räpistelemässä ja kopistelemassa. Ikäänkuin ilmoittavat, että "alahan eukko tuoda sitä ruokaa ja vikkelästi".

Punatulkku, uros. Kuva: Luontoportti.fi

Kävin täyttämässä automaatit ja pian oli uutinen ruokatarjoilusta kiirinyt ympäri tienoon. Tali- ja sinitiaisia on eniten, mutta meidän pihan uutena hittinä ovat nyt olleet punatulkut. Niin uros- kuin naaraspunatulkkujakin näkee päivittäin. 

Punatulkku, naaras. Kuva: Luontoportti.fi

Ihan meinaa iltapäiväkahvi jäähtyä kuppiin, kun sitä innostuu seuraamaan tinttien touhuja. Heti, kun lintulaudalle ilmestyy outo kulkija, täytyy noutaa paikalle kaikki taloudesta löytyvät lintu- ja luontokirjat ja etsiä nimi uudelle vierailijalle.

Töyhtötiainen. Kuva: Luontoportti.fi

Yksi pieni töyhtötiainenkin ilmestyi lauantaina siemensatoa jakamaan. Näytti ihan pikkuruiselta lähellä tepastelevaan mustarastaaseen verrattuna. 

Tiellä kulkijoille tiedoksi. Emme me tosiaankaan ihmisten menoa kaula pitkänä seuraile, vaan lintujen syystouhuja tiirailemme. Täytyy kohta asettaa ruokapöytä toisinpäin, ettei ihan selkäranka mene mutkalle ja kaulanikamat väsähdä huonossa asennossa.