Lämpimiä ajatuksia kesäkuun alun kylmyydessä

Clematis atragene 'Columnella'

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi, mutta lämpöä saamme edelleen odotella. Sade sentään kasteli puutarhaa toukokuun viimeisenä päivänä ihan mukavasti ja ensimmäinen ukkonenkin jyrähteli runsaiden salamien saattelemana jokunen yö sitten. Kesäkuu alkoi nippa nappa viiden plusasteen ja toistuvien rae- ja sadekuurojen merkeissä. Parina päivänä olen vakaasti harkinnut laittavani sähköpatterit takaisin päälle, mutta ei vaan anna sielu periksi. Villasukat on kuitenkin kiskottava jalkaan, ettei varpaat jäädy.

Koristeomena - Malus purpurea 'Royalty'

Kylmyys varmasti hidastaa kasvua ja kukkimista, mutta kumman sinnikkäästi kasvit jaksavat toimia kalenterin mukaisesti. Kahdesta koristeomenapuustani Royalty on tänäkin vuonna antoisa peräti yhden kukkarykelmän verran. Aamurusko on päättänyt pitää minut jännityksessä, josko sitten ensi kesänä.

Akileija

Sinne tänne levinneet akileijat pukkaavat jo ahkerasti nuppujaan. Erikoisemmat versiot ovat vielä vähän talviunessa. Niistä en mene sanomaan, mikä on mikäkin, sillä lehdistä en niitä erota ja tunnista. Kirjanpitokin harvoin kulkee pihamaalla mukana, joten ihan oman harvan pään varassa kasvien nimiä muistelen.

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Viime kesänä hankittu kellukka Mai Tai esittelee pian ensimmäiset kukkansa. Kolmesta istutetusta taimesta yhdestä ei ole vilaustakaan. Muutenkin monessa kukkapenkissä on vielä aika väljää. Ei pahemmin uskalla kitkeä mitään pois, kun olemattoman kokoisista vihreistä lehdistä ei välttämättä pysty sanomaan, mitä niistä on kasvamassa. Tuleeko rakkaudella istutettu kukka vaiko rikkaruoho, jonka mielellään nyppäisi kompostin täytteeksi.

Jumaltenkukka - Dodecatheon meadia

Myös jumaltenkukan hankin viime kesänä. Se yllätti minut aikaisella kukinnallaan, mutta kun tämän kasvin kohdalla ei ole aikaisempaa kokemusta, en vertaile kukkimisaikaa mihinkään. Voipi siis olla ihan ajallaan.

Päivänlilja, keltainen - Hemerocallis

Keltainen päivänlilja työntää jo kukkavanojaan kohti korkeuksia. Nuppujen aukeamiseen saattaa mennä vielä aikaa. Varsinkin, jos on näin kylmää. Nämä keltaiset kukat aukeavat ja kuihtuvat päivässä. Siitäkö se nimi tulee? Pidän kukan tuoksusta.

Rhododendron Cunningham's White

Rhodojen kukintaa olisi tarkoitus mennä katsomaan kahteenkin paikkaan. Haagan rhodopuistoon ja Lohjalla sijaitsevaan Arboretum Magnoliaan. Jälkimmäinen siirsi rhodojen katseluajankohtaa kesäkuun toiseen viikonloppuun, koska pensaat eivät vielä kuki. 

Omassa puutarhassa Cunningham's White kukkii muutaman nupun voimin, kuten se näköjään tekee uskollisesti joka kevät. Tavallisista lilakukallisista rhodoista toiseksi vanhin aikoo vuosien tauon jälkeen kukkia tänä keväänä, mistä olen erityisen iloinen.

Sudenmarja - Paris quadrifolia

Sudenmarja ilmestyi viime kesänä pikkupuutarhaan kolmen yksilön voimin ja nyt niitä on jo kymmenisen kappaletta. Luin Luontoportista, että sudenmarja on mainio maaperän ravinteisuuden mittari, sillä maan täytyy olla vähintään kohtuullisen viljavaa jotta laji ylipäätään menestyy. Marja on ihmiselle myrkyllinen: jo muutamasta marjasta voi saada oireita. Marjojen ällöttävä maku estää onneksi tehokkaasti kohtalokkaan määrän syömisen. Lisäksi marjoja on sudenmarjan latvassa vain yksittäin, joten kukaan tuskin tulee keränneeksi niitä kourakaupalla epähuomiossaankaan.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Viime keväänä myös syyshortensioiden herääminen oli kiikun kaakun. Vanillasta jouduin leikkaamaan kaikki isommat ja vanhimmat oksat pois, sillä niissä ei ollut elämän pilkahdustakaan. Tyvestä pensas kuitenkin kasvatti uusia oksia, joista pari jopa kukki syksyllä. Vim's Red kärsi myös edellisestä talvesta, mutta selviytyi kaveriaan Vanillaa paremmin. Nyt kumpainenkin on ihan reippaasti tekemässä lehtiä. Myös viime kesänä pihaan hankittu Mustilanhortensia on jo virkeänä.

Varjolilja - Lilium martagon

Varjoliljat ovat mukavan aikaisia kasvuunpyrähtäjiä. Nuppujakin niissä jo näkyy, vaikka varsinaiseen kukintaan on vielä aikaa.

Keisarinpikarililja - Fritillaria imperialis

Yläpihan Syreenipenkissä on pihani vanhimmat varjoliljat ja viime kesänä yksi niistä kehitti aivan valtaisan paksun varren ja siihen jättimäisen kukinnon. Kun sen vierestä alkoi tänä keväänä kasvaa uutta vartta, ajattelin superyksilön tekevän comebackin. Vaan luultavasti niin ei nyt käykään. Paikalle nousi punainen keisarinpikarililja, jonka kirjanpitoni mukaan pitäisi kasvaa alapihan Kriikunapolun varressa. On tainnut syysväsymys sekoittaa kirjanpitäjän pään.

Vuorikaunokki - Centaurea m. 'Grandiflora'

Vuorikaunokkikin on jo kehittänyt jännät nuppunsa lehtiensä lomaan. Ihan en ole varma, saako tämä kukkapuska viettää jatkossa eloaan Ovaalipenkissä, sillä se on aikamoinen leviämään. Lisäksi se ei tahdo millään pysyä pystyssä, vaan etupäässä makaa retkottaa pitkin penkin reunaa ja haittaa nurmikonleikkuuta. Pitääpä muistaa käydä tukemassa ja sitomassa vuorikaunokkipuska ennen, kuin se alkaa lakoilemaan sinne tänne.

Vuorimänty - Pinus mugo

Havupuiden kukinta on meneillään ja sen tietää vähintäänkin siitä, että pation ruskeat lattialaudat ovat jatkuvasti harmaana. Tai pikemminkin keltaisena. Samoin ikkunalaudat ja oikeastaan ihan kaikki pinnat. Vesisateen jälkeen pinnat ovat mielenkiintoisesti laikukkaat sadepisaroiden roiskiessa siitepölyä ympäriinsä. Patiota siivotessa käväisee mielessä pienoinen kateus lasitettujen terassien omistajia kohtaan. Heiltä jää ainakin muutama ylimääräinen puunaus väliin, kun ei tarvitse alituiseen kaikenlaista luontotöhnää pihakalusteista siivota.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Puutarhan kasveja ei kannata hylätä senkään jälkeen, kun ne ovat kukkimisensa kukkineet. Esimerkiksi tarhakylmänkukka on varsin ihastuttava kukinnan jälkeenkin. Vähän samaan tyyliin, kuin kärhöt, sen kukinnosta tulee hauska karvapöheikkö.

Pioniunikko - Papaver somniferum

Ensimmäiset rikkaruohosessiot meidän puutarhassa on jo tänä keväänä vietetty. Muutama päivä sitten sain pikkupuutarhan putsattua sadoista - tai ainakin melkein - vaahteravauvoista ja jokusesta voikukasta ynnä muusta sinne kuulumattomasta roikaleesta. Alapihalla olen ehtinyt vasta pari kukkapenkkiä käydä läpi. Tai pikemmikin niiden kanttaukset on siistitty. Siinä maan rajassa kykkiessäni ihmettelin, mikä kumma on siementänyt lukuisia ipanoita omenapuun alle, kunnes keksin. Pioniunikkohan se siellä kasvattelee huojuvia varsiaan. Jätin kasvamaan. Kun tulppaanit aikanaan lopettavat, ovat pioniunikot jo ehtineet saada mukavasti kokoa ja mittaa.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Joka vuosi unohdan, miten hidas purppurapunalatva keväisin on. Kierrän ja kumartelen ja ihmettelen, onko se menehtynyt talven ankaruuteen. Tuijotan edellisen vuoden kuivia varrenpätkiä kuin ajatuksen voimalla saisin purppurapunalatvat ilmestymään mullan pinnalle. Ja sitten se tapahtuu. Sieltä ne ilmestyvät. Ensin pikkuisina lehtiään supusta hiljakseen avaavina kääröinä ja lopulta hurahtavat pituutta ihan silmissä. Ja juuri tätä kirjoittaessani tajuan, että näitähän voisi hankkia lisää ja istuttaa myös alapihalle perhosia houkuttelemaan. Sillä purppurapunalatvoista perhoset todella tykkäävät.

Jälleen kerran nousevat myös Hortensiapenkkiin neljä vuotta sitten tyrkkäämäni purkkihortensiat. Ihan tavalliset kukkakaupan ruukuissa kasvaneet kukat, jotka olen loppukesästä istuttanut maahan. Jokainen kolmesta on noussut mullan pintaan. Yksi niistä on kerran tehnyt yhden kukankin. Ei haittaa, vaikka eivät kukkisikaan. Pidän niiden runsaasta vehreydestä. Sopivat hyvin hortensiapensaiden alle ikäänkuin isosiskojensa huomaan.

Vuorenkilpi - Bergenia

Vuorenkilvet kärsivät viime talvesta oikein kunnolla. Kummassakin päässä rinnettä niitä on reilu kasvusto, mutta vain jokunen yksilö on niinsanotusti normaalikokoinen ja jopa kukkii. Valtaosa kasvustosta on ruskeanmustaa juurakkoa, joka ei niin kauniilta näytä. Ripottelin päälle tuoretta multaa ja sieltä niitä uusia lehtiä on alkanut ilmaantua. Ei varmaan mene kuin hetki, niin taas vihertää. Vuorenkilvessä on voimaa vaikka muille jakaa.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Särkyneellesydämelle voisi antaa kasvamisen nopeudesta ykköspalkinto. Yhtenä päivänä mullasta näyttää mönkivän jotain punaisenruskeaa. Seuraavana päivänä kukkapenkissä on jo viisisenttinen taimi ja pian se taimikin pukkaa kukkanuppua. Nyt alapihan puska näyttää jo ihan kunnon särkyneeltäsydämeltä avautuneine lehtineen ja nuokkuvine kukkavarsineen. Hiukka lisää lämpöä ja koko kukkavana on valloillaan.

Kirjopikarililja - Fritillaria meleagris

Kirjopikarililjojen kukinta on ollut tänä keväänä runsasta ja ihastuttavaa. Useimmat alkavat jo olla kukintansa lopulla, mutta yksi ainokainen vielä sinnittelee keittiön ikkunan alla. Siellä on vähän viileämpää ja varjoisampaa, joten tämä aloittikin muita myöhemmin.

Tämän kylmemmäksi ei kai kesän aloitus enää voi mennä, joten toivon ja uskon, että kohta lämpenee. Niin ainakin on luvattu. Öisin kylmyys vielä kuulemma jatkuu eli kasvarin lämmitin täytyy iltaisin käydä laittamassa päälle ja harsokummituksiakin taidetaan nähdä niin kasvarissa, kasvimaalla kuin patiollakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille juhlijoille ja juhlimattomille!

Kärhöonnea

Clematis atragene 'Columnella'

Vuosi sitten kevät oli lämmin ja aikainen. Pääsimme nauttimaan kukinnasta varhain ja runsain mitoin. Moni kasvi oli kuitenkin kärsinyt miesmuistiin ankarasta talvesta ja pitkälle kesään saimme odottaa esimerkiksi kärhöjen ja ruusujen selviytymisen vahvistumista.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Minusta talvi täällä etelärannikolla oli nytkin aika hankala. Lunta saimme odottaa pitkään ja hartaasti ja paksu jääkerros kattoi kukkapenkit vielä huhtikuussakin. Pelkäsin, että tulisi toinen kasvitappioiden kevät, vaan nähtävästi ei tullutkaan. Kaikki ruusupensaat ovat selvinneet kuluneesta talvesta ja suurin osa kärhöistäkin näyttää voivan ihan hyvin.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Viime keväänä ostin puutarhani ensimmäisen Lumikärhön, ihan sattumalta. En laisinkaan tiennyt, mitä valkoisen kärhön kaupasta kantaessani saisin odottaa. Kyllä kannatti lumikärhöön haksahtaa, aivan ehdottomasti. Se kukki kukkimisesta päästyäänkin ja sen ihastuttavia pallomaisia nuppuja kiersin ilman kameraa ja kameran kanssa kerta toisensa jälkeen.

Tietenkin pelkäsin talven vieneen lumikärhöni ja huolissani olen käynyt tutkimassa multatilaa sen kupeessa. Ehdin jo pelästyä, että mennyttä on koko ihanuus ja vain alati runsastuva arovuokko sieltä lumikärhönkin tyvestä nousee. Toki nousee arovuokkojakin, mutta kärhökin on elossa ja tekee jo lehtipareja ylemmäksikin varteensa. Hyvä niin. Siitä iloitsen. Vaan, jos olisi kuollut, oitis uuden lumikärhön kävisin ostamassa. On se vaan niin ihana.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Myös pikkupuutarhan köynnöskaaressa kasvuaan aloittaa Pink Fantasy. Virkeänä ja tarmokkaana. Pitäisi jossain välissä ehtiä antaa kaikille kärhöille lannoitusta, jotta jaksaisivat vahvistua ja kukkia runsaasti.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Viime kesänä hankin muutaman uuden kärhön siitä innostuneena, että olin vihdoin alkanut pärjätä niiden kanssa. Epäilen, ettei minusta koskaan tule samanlaista kärhömestaria, kuin Kruunu Vuokosta, jonka erinomaisia kärhönhoito-ohjeita voit tästä linkistä käydä vilkaisemassa. Ylpeänä voin kuitenkin kertoa pärjänneeni muutaman kärhön kanssa hyvin useamman vuoden. Jostainhan sitä pitää aloittaa.

Clematis 'Ville de Lyon' - Loistokärhö

Ville de Lyon innostui viime kesänä kasvamaan ja kukkimaan reippaasti ja siinä oli nuppuja ihan pakkasiin saakka. Viimeiset nuput eivät ehtineet avautua, vaan pakkanen ne sitten vei. Monen monta kukkaa ehdin nähdä koko komeudessaan ja kieltämättä pidän kärhöissä myös nuppujen muodosta.

Clematis atrogene 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Yläpihan puutarhaportin kupeeseen ole monen monta kärhöä vuosien mittaan istuttanut. Viimeksi Willyn, joka saattaa olla tämä paikalta nousija. Voipi olla myös joku muu, mutta aika näyttää, ken hän onkaan.  

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Alapihan Ruusupenkissä asustaa ihanaakin ihanampi Aljonushka, joka ei korkeudellaan puiden latvoja hätyyttele, mutta kukkien runsaudella ja syklaaminpunaisella värillä hurmaa mennen tullen. Istutin hänet alkujaan Vasempaan rinteeseen, joka osoittautui surkeaksi paikaksi ja niinpä Aljonushka muutti Ruusupenkkiin. Ilmeisesti uusi paikka on hänen mielestään parempi ja siitä sain viime kesänä runsaan kukinnan kiitokseksi. Toivottavasti niin käy nytkin.

Clematis alpina - Alppikärhö

Alppikärhö on meidän puutarhan ensimmäinen kärhö ja se onkin erinomaisen helppo ja kestävä kärhö. Ennen lehtien puhkeamista ei välttämättä mikään joka pihan komistus kuivuneine oksapöheikköineen. Älkää vaan suotta menkö joka kevät niitä kuivan näköisiä oksia pois katkomaan. Sieltä se viherrys aikanaan tulee ja valtaa kuivatkin osuudet.

Vuosi sitten vanha kärhökaari romahti ruostuneena ja jouduin ostamaan tilalle uuden. Kärhöä vanhasta irroittaessani ja uuteen sitoessani ajattelin, että taisipa köynnös kärsiä pahemman kerran. Ei suinkaan. Jokusen oksan leikkasin pois, mutta valtaosa isoksi kasvaneesta kasvista jatkoi eloaan, kuin ei mitään muutosta olisi tapahtunutkaan. Ja nyt se on jo täynnä pulleita nuppuja, jotka aukeavat sinisenään aivan lähipäivinä.

Norjanangervo - Spiraea 'Grefsheim'

Myös alapihan Päivänliljapenkin loistokärhöt Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat jo heränneet. Samoin Pikkupuutarhan kriikunassa kasvava Multi Blue. 

Sen sijaan Syreenipenkin Polish Spiritistä ei ole vielä tietoa, eikä myöskään Kiemurapenkin Princess Dianassa ole yhtään elonmerkkiä. Kolmas epävarma on rinteen Mantsuriankärhö, joka ei oikein viime kesänä päässyt kunnolla kasvun vauhtiin. Jokin sitä riivasi ja siksi ehkä ei nouse enää tänä vuonna. Vielä yksi epäilyksen kohde on kesän ruukussa kasvanut ja syksyllä puutarhamultaan päässyt Nelly Moser. Tokihan sitä toivoo jokaisen kasvin ja tässä tapauksessa kärhön keväisin nousevan, mutta olin varautunut suurempiin tappioihin, kuin mitä sitten tulikaan.

Hyasintti Purple Sensation

Nyt on isoissa kesäkukkaruukussa kasvamassa kärhöt 'The President', 'Dr. Ruppel', 'Jackmannii' ja 'Willy'. Paula Ritanen-Närhi kertoi Kotipuutarhalehden kurssilla käyttävänsä paljon kärhöjä kesäkukkaistutuksina. Muutenkin perennoja voi hyvin käyttää kesäkukan sijasta. Näin ne vahvistavat juuriaan ja ilahduttavat kesän ajan ruukuissa ja syksyllä ne voi siirtää puutarhamultaan. Perennoja kesäkukkien sijaan olen käyttänyt jonkin verran ja sitä ideaa kannattaisi hyödyntää enemmänkin.

Tulppujen lomassa vähän aidankin pystytystä

Tulipa Silver Parrot

Kasvuvauhti puutarhassa on hurjaakin hurjempaa. Eiliset kuvat ovat tänään jo todellakin eilisiä, sillä muutos niin kasvin mitassa kuin kukinnassakin tapahtuu vähintäänkin vuorokaudessa, ellei tunneissa.

Tulipa Orange Cassini - vatukan lehden lomassa.

Nyt voisi olla hauska kokeilla jatkuvasti tallentavaa videokameraa, jolloin saisi ajantasaista kuvaa siitä, miten jokin kukka kasvaa mittaa ja avaa nuppunsa. Esimerkiksi kotkansiipisaniaisen avautumisen seuraaminen tiukalta rullalta heleänvihreäksi, puolimetriseksi kasviksi kutkuttaa vuosi toisensa jälkeen.

Tulipa Toronto

Tulppaanien nuput avautuvat toinen toisensa jälkeen. Sää heittäytyi sen verran koleaksi, että se onneksi pidentää tulppujen kukintaa. Muuten se olisi hetkessä ohi. Osa on vielä tiukasti nupulla, mutta osa jo lakastumisvaiheessa. Nyt huomaan, että olisi sittenkin pitänyt panostaa edellisvuosien tapaan enemmän ripsureunaisiin ja papukaijatulppaaneihin. Niistä minä tykkään. Käytännöllistä olisi tietenkin investoida vuosi toisensa jälkeen kukkiviin punaisiin ja keltaisiin Appeldoorn-tulppuihin. Vaikka monin tavoin käytännölliseksi ihmiseksi lukeudunkin, kukkien suhteen mopo karkaa jatkuvasti, eikä järki juurikaan kolkuta kukkia ostaessa.

Tulipa Sun Lover

Edellisenä vuonna ostin Sun Loveria Lidlin sipulihässäkästä, enkä ole katunut. Edelleen niistä toissasyksyisistä monta tulppua nousee. Ihastuin Sun Loveriin sen verran vahvasti, että viime syksynä istutin sitä lisää. Ei petä. Ihanan monisävyinen ja kerrottu tulppaani, joka seisoo tanakasti pystyssä. Joka keltaisen ja oranssin sävyistä ei tykkää, tämän unohtakoon. Muille se suokoon silkkaa tulppaanien ilotulitusta.

Tulipa Sylvestris

Sini K Kasvihormoni -blogista postasi keltaisen värin sopivuudesta keväiseen puutarhaan. Monille keltainen on inhokkiväri, mutta erityisesti kevään kukkijoissa ja keltaisissa tulppaaneissa se on hurmaava. Pitkän ja pimeän talven jälkeen värien tykitystä puutarhassa jaksaa ihastella. Luonto tekee omat coctailinsa ja siinä väriskaalassa ihan kaikki sopivat yhteen, eikä trendeillä ole mitään väliä.

Tulipa Abigaile

Puutarhassa alkaa olla melko kuivaa. Kastelen vain ruukkukasveja ja kasvimaalla sekä juuri istutettuja taimia. Muut selvitköön omin voimin ja niin ne yleensä tekevätkin. Ehkä kuivuudella on syynsä siihen, että moni kasvi on kooltaan edelleen aika pieniä. Ja moni kasvi ei ole vielä kunnolla edes noussut. Nyt onkin tärkeää, ettei kitke rikkaruohoina kaivattuja kukkia. 

Tulipa Zurel

Näin keväällä - vai pitäisikö jo ryhtyä puhumaan alkukesästä - sitä erehtyy kummastelemaan, missä kaikki rikkaruohot viipyvät. Keväthuumassa sitä saattaa jopa erehtyä kuvittelemaan, että koko elämänmittainen rikkaruohosota on jo voitettu. Ei suinkaan. Siellä ne ovat odottaneet mullassa vain oikeaa hetkeä ponnistaa kukkimaan ja kasvamaan. Se aika näyttää koittaneen, sillä enää ei voi pelkästään seikkailla puutarhassa kameran kanssa, vaan rikkaruohoihin on varauduttava vähintäänkin yhdellä ämpärillä. Seuraavaksi pitäisikin hakea kellarista rikkaruohovekotin ja ryhtyä kitkemistalkoisiin. Enää ei pelkästään käsivoimin kaikille rikoille, varsinkaan voikukille pärjää.

Tulipa Exotic Emperor

Sää veti sen verran koleaksi, ettei nyt pihamaalla pahemmin viitsi istuskella. Hyvä niin, sillä töitä riittää ja viileässä on parempi tehdä raskaitakin hommia. Aitaprojekti on laitettu alulle ja neljäsosa siitä on jo pystyssä. Kunhan tässä keritään, työ jatkuu. Aitaprojekti on hyvä kohde harjoittaa kohtuullisuutta. Mielelläni näkisin sen pystytettynä yhden ainokaisen päivän kuluessa, vaan se ei mahdollista. Aika ja voimat loppuvat kesken. Ei rakennu maailma yhdessä päivässä, eikä yksi aita.
 

Meneekö teillä aina kaikki kuin Strömsössä?

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

Minulla ei mene. Ei todellakaan. Joskus pieleen meneminen harmittaa suunnattomasti, ainakin hetken aikaa. Usein kaikesta sählingistä saa makeat naurut. Näin kävi pari viikkoa sitten istuttaessani kolme pylvästuijaa entisten metsäpuutarhassa sijaitsevien tuijien jatkoksi. Kaivoin kuopat ja toin vuorokauden juuripaakkujaan vedessä liottaneet tuijat paikalle. Sitten hain alapihalta havumultasäkin leikaten sen saksilla auki. Laitoin tuijat kuoppiin ja ryhdyin kaatamaan niille säkistä ensimmäistä annosta multaa saadakseni tuijat pysymään suorassa. 

Jättipoimulehti - Alchemilla mollis

Multa ei valunutkaan säkistä normaaliin tapaan, vaan kuului kummallisia lompsahduksia, jolloin ryhdyin tutkimaan tarkemmin säkin sisältöä. Siellä oli omituisia mustankoppuraisia kaarnanpalasia, sahanpurua ja kaikenlaista osin multaa muistuttavaa moskaa. Vaan ei missään nimessä ainesta, jota voisi kutsua mullaksi. Olin ostanut kyseisen rhodo- ja havumultasäkin Honkkarista muutama päivä aikaisemmin. Kiukuissani ryhdyin kaapimaan moskaa istutuskuopasta takaisin säkkiin ja mielessäni manasin vieväni sen oitis takaisin kauppaan. Ehkä sentään kuvaisin sisällön ensin.

Lemmikki - Myosotis

Nappasin säkin aikomuksenani kiikuttaa se suoraan autoon. Ensin päätin kuitenkin sulkea säkin kunnolla, jolloin huomasin siinä olevan jo entuudestaan nitojan niittejä. Olin ihan ymmällä. Ukkokulta tuli siihen rytäkkään paikalle ja aloin hänelle selittämään, millaista multaa olin säkin myötä saanut. Ukkokulta katsoi minua hetken ja kysyi, mistä säkin olin ottanut. Kerroin hakeneeni sen sieltä, mistä pitääkin eli alapihan puuvajan eteen kokoamastani multasäkkipinosta.

Muscari Azareum

Ukkokultaa alkoi naurattamaan ja hän kertoi keränneensä tyhjään multasäkkiin sahanpurua ja jätettä, jota syntyi polttaessamme kevättalvesta vanhassa kaivonrenkaassa mm. kasvien juurakoita. Betonirengas piti siirtää aitatyömaan alta pois ja myös sen keskeltä paljastunut sotkuinen aines, jossa luonnollisesti alimmaisena oli ihan tavallista maatakin. Ukkokulta oli nitonut säkin kiinni, jotta se ei leviäisi kaatopaikalle kuljetettaessa. Säkki oli vain unohtunut alapihalle kuljetusta odottamaan. Sen ihan oikean rhodo- ja havumultasäkin viereen, jota en ollut huomannut. Ja ne niititkin olivat niin ovelasti, että säkki näytti aivan avaamattomalta.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Tämä multasäkkiepisodi näyttää jäävän meidän perheen eläväksi legendaksi, jolle nauretaan vielä moneen kertaan. Mitähän olisivat Honkkarissa sanoneet, jos olisin säkin kanssa heille mennyt kummallisesta ja huonosti maatuneesta mullasta valittamaan? Minullahan oli aivan samanlaisesta multasäkistä ostokuittikin näyttää. Ehkä olisin saanut uuden multasäkin tilalle. Ja miten noloksi olisin itseni myöhemmin tuntenut, sillä tokihan asian laita olisi aikanaan kotona paljastunut. Viimeistään silloin, kun Ukkokulta olisi alkanut kaivata kaatikselle menevää säkkiään.

Iris reticulate 'Harmony'

Tuijat pääsivät maahan oikean rhodo- ja havumullan kera. Myöhemmin luin Leena Luodon Puutarhan parhaaksi -ryhmästä, että tuijan voi huoletta istuttaa ihan tavallista multaa käyttäen. Se ei vaadi mullalta samanlaista happamuutta, kuin muut havukasvit. Aina sitä oppii uutta.
 

Tulppuja odotellessa

Tulipa Persian Pearl

Jotenkin on sellainen tuntuma, että tästä keväästä tulee tulppaanien osalta aika vaisu. Tietenkin toivon olevani väärässä ja samoin iloitsen jokaisesta avautuvasta kukasta. Viime päivien lämmön myötä viherrys valtaa alaa hurjaa vauhtia ja kasvu tapahtuu suorastaan kohisten. Tulppaaneja kasvuhurahdus ei vain näytä koskevan. Paikoin on jonkin verran lehtiä, mutta nuppuja varsin vaatimattomasti. Paikoin ei ole edes lehtiä. Pelkkää tyhjyyttä.

Parvitulppaani - Tulipa Tarda

Pienet parvi- ja tähtitulppaanit kukkivat jo reippaasti yläpihalla. Sen sijaan alapihalla kukinta on aika vaisua. Johtuisiko siitä, että linnut kaivoivat niiden sipulit ylös penkistä ja levittivät ne ainakin kahdesti pitkin nurmikkoa, josta kävin niitä keräämässä ja istuttamassa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Rinteestä kaivoin viime vuotisen kukinnan jälkeen siinä hienosti kukkineet tulput ylös ja istutin ne myöhemmin uudelleen. Ylöskaivetuista pintaan on noussut ainoastaan Spring Green, joka kukkiikin jo ihan tyydyttävästi.

Tulipa Sun Lover

Yläpihan kukkapenkeihin en syksyllä montaa tulppaania istuttanutkaan. Ilahduin, kuin edellisvuotinen Sun Lover on noussut melko runsaana ja availee jo nuppujaan. Sun Lover on hauska tuttavuus, joka käänsi avointa kukkaansa aina aurinkoon ja kukki todella pitkään. Niitä istutin myös alapihalle syksyllä ja ainakin niiden lehdet ovat jo tanakasti kasvussa.

Punainen villitulppaani taistelee tilasta tuivion kanssa.

Löysin jo syksyllä olopihan kukkapenkeistä useita syviä koloja. Uskon niiden olevan metsähiiren tekosia, sillä kyseisiä otuksia on pihassa näkynyt niin talvella, kuin nyt keväälläkin. Siirrän keväisin biokompostista osan jälkikompostoitumaan vähemmän eristettyyn kompostoriin. Sieltä löytyi lukuisia aikuisia hiiriä ja hiirenpesä, jossa oli pikkuruisia vaaleanpunaisia poikasia. Ehdin siirtää pesän sisältäneen multamöykyn kompostorin sivuun ja huomasin minimaalisen kokoiset poikaset vasta niiden vieriessä rinnettä hakkuualueelle. En alkanut niitä pelastamaan, sillä eiköhän noita metsähiiriä ole muutenkin riittävästi. Ja mitenkä muutenkaan olisin voinut hiiriä elossa pitää.

Nimetön on tämäkin yksinäinen kukkija.

Myös metsähiiret syövät sipuleita ja kasvien juuria kukkapenkeistä. Hyödynsin kolot kaatamalla niihin kanankakkarakeita. Tulipa penkkien lannoitus hoidettua helposti. Ellei hiirenkolot sitten ulottuneet ihan Kiinaan saakka. Sen näemme sitten, jos kiinalaiset alkavat yllättäen kasvaa normaalia enemmän pituutta.

Tulipa Florosa

Kevään kylmyys, vai mikä lie ollut syynä, mutta monen tulppaanin lehdet ovat kiemuraiset ja ryppyiset. Jos lehdet ovatkin suorat ja normaalit, löytyy parista ihan hassusti ryppyinen nuppu. Mielenkiintoista nähdä, millainen kukka näistä ryppynupuista ilmestyy.

Kuka lienee tämäkin?

  
Minusta tulppaanit ovat kauneimmillaan isommissa ryhmissä. Yksittäiset, siellä täällä tuulessa huojuvat tulppaanit ovat vähän onnettoman näköisiä. Tulppaanien istuttaminen kukkapenkkehin on syksyllä hieman hankalaa, kun pitää varoa olemassa olevien kasvien juuria. Mitä täydemmäksi kukkapenkkini tulevat, sen vähemmän niihin jatkossa tulppaaneja aion istuttaa. Jo viime syksynä hyödynsin omenapuiden ja marjapensaiden alustoja, jotka pyrin muuten pitämään mulloksella. Mitä nyt scillat, akileijat ja sormustinkukat niitä innokkaasti valtaavat. Tulppaanisipulien kaivaminen omppupuiden alle osoittautui helpoksi, kun ei liiemmin tarvinnut varoa muita kasveja. Scillan pikkuruiset sipulit tungin takaisin multaan sitä mukaan, kun niitä muun kaivamisen yhteydessä pintaan nousi.

Narsisseja istutin viime vuonna vähemmän. Vanhemmista narskuistutuksista nousee vain muutamia yksilöitä. Tosin tunnetusti meidän pihalla narskut ovat olleet hitaita, joten elän vielä toivossa.

Suvikello eli kesälumipisara - Leucojum aestivu, messuilta purkkikukkana ostettu.

Keskityin viime syksynä pikkusipuleihin, joista niistäkin melkoinen osa on jäänyt nousematta. Yksi ainoa lumikello nousi ja senkin kuvaaminen epäonnistui. En taatusti aio antaa periksi tätä lumikellotaistelua. Syksyllä istutan uuden joukon lumikelloja ihan uusiin paikkoihin. Niin kauan niitä istutan, kunnes löytyy paikka, josta ne nousevat.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Luontoäiti pitää siitä huolen, että jos on kasvien kanssa epäonnea, on myös runsain mitoin onnea ja ilon aiheita. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Siinä oli jo istuttaessa lukuisia nuppuja, joiden avautumista pääsin ihailemaan. 

Loppukesästä totesin istuttaneeni Kevätsuudelman paikkaan, jossa sen kukinnasta jatkossa olisi vaikea täysin nauttia. Niinpä siirsin kirsikan alapihalle Kiemurapenkin päähän. Pelkäsin, että se loukkaantuu ja kuolee tai ainakin jättää kukinnan tältä keväältä väliin. Eipä kuollut, eikä loukkaantunut. Tänään löysin puusta muutamia nuppuja, joiden kehittymistä aion seurata tarkasti. Ei ole montaa nuppua, mutta eipä ole puukaan iso. Minun silmäteräni.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Vaan kevätkaihonkukka on luottokukka parhaasta päästä. Oli talvi millainen tahansa, tämä kiitollinen kasvi on ensimmäisten mullan päälle nousijoiden joukossa. Ennen kuin lehdet ovat kunnolla kasvaneet, se on jo täynnä nuppuja. Kevätkaihonkukka on maanpeitekasvien parhaimmistoa. Ihana ja takuuvarma kukkija moneen paikkaan. Pitkien kuivuusjaksojen aikana sen kasvusto menee mustanruskeaksi, mutta riittävästi taas kosteutta saatuaan se elpyy. Lemmikinsininen pääkukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun, mutta muutamia kukkia siinä on läpi kesän ja usein syksyllä vielä vähän runsaammin.