Lisää tulppaaneja

Tulipa Groenland - ei kyllä ihan vastaa pussin kuvaa.

Ihan pakko julkaista näitä tulppukuvia ja -juttuja lisää. Ainakin itse palaan näihin postauksiin syksyllä ja vuoden päästä keväällä uudelleen miettiessäni niin uusien sipulien istuttamista, kuin muitakin sipuleihin liittyviä asioita.

Tulipa Carnaval de Nice, vuosi sitten kerrotumpi kuin nyt.

Tulppaanielämä onkin osoittautunut aika vaativaksi. Maasta ei nousekaan sen näköisiä tulppaaneja, joita mielestäni olen istuttanut. Nupulla kukat ovat eri näköisiä, kuin mitä sipulipussin kuvassa täydessä komeudessaan. Edellisvuoden ja sitäkin vanhemmat tulppaanit nousevat pienikokoisempina ja värikin saattaa olla haalistunut. Ja sitten joissakin pusseissa ei ilmeisesti vaan ole sitä, mitä kuvan ja nimenkin mukaan pitäisi.

Tulipa Peach Blossom

Sinänsä sillä ei ole mitään väliä, nouseeko penkistä tismalleen kuvan mukainen tulppu. Kunhan sieltä joku nousee. Olen ylen onnellinen ja iloinen ihan jokaisesta nousevasta sipulikukasta. Minä kun en ole kovin paljon niitä istutellut minkään värikoodin tai yhteensopivuuden mukaan. Yleensä syksyllä olen jo niin väsynyt kaikkeen kaivamiseen ja istuttamiseen, että sipulit pitää vain saada maahan mitä nopeimmin. Tilatessa ja ostaessa olen ehkä herkutellut ajatuksella sointuvuudesta ja kukkimisajankohdista, mutta pakkasten kovaa vauhtia lähestyessä päällimmäisenä keikkuu ajatus yksinkertaisesti vain saada sipulit äkkiä multaan.

Moni blogini seuraaja tietääkin, että olen listaihminen eli tykkään laatia kaikenlaisia luetteloita, taulukoita ja listoja. Ihan kirjallisessa muodossa päivämäärineen ja istutusajankohtineen. Aakkosjärjestyksessä latinankielisen nimen mukaan. 

Ongelma lienee siinä, että pihamaalla lapion ja multapussin kanssa heiluessani minulla ei ole sihteeriä, joka sillä silmänräpäyksellä laittaisi istutustiedot ajantasaiseen listaan. En todellakaan iltasella suihkun ja keittiön kautta multahommista saapuessani enää jaksa istua tietokoneen ääreen kirjaamaan päivän koitoksia. Saattaapa vierähtää pitkäkin tovi ennen, kuin tiedot on päivitetty. Niinpä sitten päälle päin hienot tilinpitoni sipuleista ja istutuksista ovat osin puutteellisia tai jopa virheellisiä. 

Tulipa Exotic Emperor

Olen toki merkannut useimmat sipuli-istutuksenikin taimitikuilla. Lumien sulaessa ne olivat vielä paikallaan ja moni on edelleen. Eivät kuitenkaan kaikki. Eivätkä varsinkaan edellisten vuosien taimitikut. Jos ovatkin, eivät ole enää luettavissa.

Tulipa Florosa - tässä vaiheessa tiukasti nupulla.

Minulla ei valitettavasti ole samanlaista kasvitietäjän lahjaa, kuin esimerkiksi Saaripalstan Sailalla. Hän taitaa tunnistaa kasvin kuin kasvin pelkästään vilkaisemalla sitä. Minä häthätää tiedän jonkun kasvin sukunimen, mutta Sailapa luettelee kasvin kaikki nimet ja niiden kummit ja kaimatkin. Talven aikana unohdan valtaosan nimistä autuaasti ja keväällä opettelen ne sitten uudelleen. Äkkiä se käy, kun prosessissa on jo monen vuoden rutiini. Kaikesta huolimatta tulputkin menevät minulta sekaisin. 

Tulipa Silver Parrot

Eipä kai jokaisen tarvitsekaan mikään mestari olla. Ei edes näissä kasviasioissa. Siinä mielessä nimet ovat kuitenkin hyödyllistä tietoa, että esimerkiksi kauniin tulppaanin tavatessaan olisi mukava hankkia sellainen omaan puutarhaan. Myös ensi vuonna ja kenties senkin jälkeen. Ja kun omassa blogissa jonkun hienon tulpun kuvan julkaisee, se saattaa herättää muissa lukijoissa kutkuttavan "tuon minäkin haluan" -tunteen, jolloin olisi kiva kertoa kukan oikean ja rehellisen nimen helpottaakseen toisen tulppuhurahduksen kohdanneen ihmisen etsintää.

Tuilpa Charming Beauty

Tulevana syksynä täytyy olla tarkempi kirjanpidon suhteen. Jos siis sipulikirjanpitoa aikoo pitää, on syytä selventää, mitä tarkoittaa jonkun kukkapenkin "keskivaihe". Näin jälkikäteen se ei kerro kyllä yhtään mitään. Ei, jos se sama keskivaihe lukee monen muunkin sipulin kohdalla. Isossa kukkapenkissä keskivaihe on vieläpä varsin laaja käsite.

Tulipa Temple's Favourite

Voisin tietenkin helpottaa niin kirjaamista kuin keväistä arvausleikkiäkin sillä, että istutan alapihalle vain yhtä sorttia ja yläpihalle toista. Ei, aika tylsää ja vaikeahan sitä on pysyä missään suunnitelmassa siinä vaiheessa, kun syksyn sipuliluettelot ilmestyvät. Niissä on toinen toistaan ihanampia kuvia, joiden ostoskoriin klikkaamista rajoittaa vain ja ainoastaan viivan alle muodostuva loppusumma. Tai ei sekään, vaan tärkeä kysymys, millä sen loppusumman maksaa.

Tulipa Triumf

Tulppaanit ovat kauneimmillaan suurina ryhminä. En ole käynyt Keukenhofissa, mutta kuvia toki olen nähnyt. Miten upeita ovatkaan eri väriset massaistutukset ja väreistä muodostuvat kuviot. Vaan tänä keväänä huomaan, että kaunis voi olla yksi tai kaksi tulppua jonkun toisen kasvin lomassa. Yksinkertainen kirkkaanpunainen Triumf on ihastuttavan kaino kumppani kukkapenkistä nousevalle pionin lehdelle nojatessaan sen yöllisen sateen kosteuttamaa reunaa.

Tulipa Triumph 'Purple Prince'

Katseen vangitsee myös Purple Prince ruosteisen köynnöstuen edessä odotellessaan maasta hiljakseen ponnistavaa lumikärhöä ja köynnöskuusamaa.

Tulppaanit ovat kuvauksellisia jokaisessa olomuodossaan. Tykkään melkein kaikkien kukkien nupuista ja joidenkin kasvien nupuista vielä enemmän. Liljojen, kärhöjen ja tulppujen nuppuja voin käydä katsomassa ja ihastelemassa päivittäin. Mikä voima kätkeytyykään kukkanuppuun, kun se kypsyttelee terälehtiä avautumaan. Väri ja muoto muuttuu nupun kypsyessä ja viimein se ei enää voi muuta kuin avautua. Ehkä varhaisen kesäaamun hiljaisuudessa saattaisi kuulla jopa pieniä poksahduksia, kun tulppaanit avautuvat.

Tulipa Persian Pearl

Raekuuro hakkasi keittiön ikkunan alla olevat pikkutulppaanit ihan maata myöten. Kyllä ne siitä taas nousivat, mutta ovat pysyneet kylmyyden vuoksi nupulla.

Tulipa Pimpernel

Kun yhtenä syksynä istuttaa 10 tietyn tulppaanin sipulia, niistä hyvänä keväänä nousee jokainen. Seuraavana ehkä viisi tai kolme ja kolmantena keväänä kenties enää yksi. Se yksi ainokainen saattaa jäädä kummittelemaan useammaksi vuodeksi. Kooltaan vähitellen pienempänä ja matalampana. Kunnes sekään ei enää jaksa nousta. Näin noille erikoisuuksille käy ainakin minun puutarhassani.  

Rahaa ajatellen jalostettujen tulppaanien istuttaminen on aikamoista tuhlaamista. Vaan niin on elämässä moni muukin asia. Yksi ostaa merkkivaatteita, toinen lentää pari kertaa vuodessa ulkomaille ja kolmas törsää johonkin muuhun. Minä laitan ilomielin roposeni tulppaaneihin ja muihinkin kasveihin. Minulle se on henkistä pääomaa, joka kirpaisee kukkarossa hankinnan hetkellä muuttuen sijoitukseksi heti kukinnnan alkaessa. En kadu ainuttakaan tulppaaniostosta. En niitäkään, joista aika on jättänyt jo vuosia sitten. Ilo niistä on koettu ja se on jossain sisimmässä yhä tallella.

Tulipa Purissima

Purissimat alkoivat kukkimaan ensimmäisten tulppaanien joukossa. Nyt ne jo lopettelevat. Nämä ovat yksinkertaisuudessaan ihastuttavia. Ehkä ensi vuonna laitan niiden oheen jotain muutakin väriä korostamaan Purissiman vaaleaa tyylikkyyttä.

Saattaa hyvinkin olla, ettei tämä ole kesän viimeinen tulppupostaus. Flororosakin on vasta nupulla... Ei näitä voi vastustaa, eihän!

Omput kukkii

Omput kukkii ja kiirettä pitää. Juuri nyt viettäisin kaiken aikani puutarhassa, jos vain saisin valita. Kaikki kasvaa ja kehittyy sellaisella voimalla, ettei millään ehdi edes jokaista asiaa nähdä, puhumattakaan, että saisi ne kuvattua.

Ihanaa, että vihdoin tuli myös kesäinen lämpö. Ei voi muuta, kuin nauttia jokaisesta hetkestä ja imeä niistä voimaa tulevia päiviä varten.

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!
 

Juuso 16 v

Juuso täytti lauantaina 16 vuotta. Ihmisen iässä se vastaa 80 vuotta, joten Juusoa voi siis jo hyvällä syyllä kutsua vanhukseksi. Vielä riittää pojassa virtaa ja vauhtia, mutta eittämättä ikääntyminen jo näkyy.

Aiemmin keväällä Juuso oli eläinlääkärissä, jossa tehtiin hyvinkin perusteelliset tutkimukset. Kaikki arvot olivat hyvät ja muutenkin kissa terve, vaikka olin jo pelännyt vähintäänkin ikääntyville kolleille tavallisia munuaisvaivoja. Mielestäni Juuso juo paljon, mutta mitään ei löytynyt. Lääkärin mukaan 5 dl päivässä tai enemmän on kissan juomaksi määräksi iso. Sitä määrää Juuso ei tarkkailuni mukaan juo.

Juuso nukkuu paljon, mutta niin kissat ylipäätään tekevät. Normaali kissan vuorokautinen unimäärä voi olla jopa 20 tuntia. Sisällä leikkihiiret eivät enää kiinnosta, eivätkä ne saa kyytiä pitkin lattioita. Aamulla matot ovat samalla tavoin ojossa ja kynät pöydillä, kuin illalla nukkumaan mennessä. Juuso ei siis öisin enää ole yhtä aktiivinen, kuin nuoruusvuosinaan.

Leikkisyys ei silti ole Juusosta mihinkään kadonnut, vaan edelleen se välillä innostuu kanssani piilosille. Menee sohvan tai verhon taakse ja kuvittelee, ettei sitä kukaan sieltä huomaa. Sitten hölkyttelee toiseen huoneeseen ja palaa kurkkaamaan, tulinko perässä. Sitten taas vikkelästi jonkun huonekalun taakse kurkkimaan. Myös lakanoiden vaihdossa Juuson täytyy aina olla mukana. Mikäs sen mukavampaa, kuin livahtaa patjan ja lakanan väliin kömpimään ja sitten jäädä sinne pienille päikkäreille. Ehtii se mamma sänkynsä sijata myöhemminkin.

Ulkona Juuso ei enää viihdy. Varsinkaan, jos talonväki ei ole sen näköpiirissä. Hetken se saattaa nukkua kukkapenkissä tuijan varjossa tai leikkimökin terassilla. Mutta pian se on jo sisäoven nurkalla naukumassa takaisin sisälle. Ulos se edelleen haluaa tarpeilleen ja monta lenkkiä sen kanssa päivittäin tehdäänkin. Toisaalta kuluneen kevään aikana se on jälleen ruvennut käymään kodinhoitohuoneen pöydän alla olevalla hiekkalaatikollaan. Jouduin ostamaan uuden kissanhiekkasäkin varmasti ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. Ehkä siitä on jopa pidempi aika.

Juuso on selvästi muuttunut jotenkin kulmikkaammaksi ja sen karvakin tuntuu minusta erilaiselta. Tokihan eläinkin muuttuu ikääntymisen myötä, mutta eläinlääkärin mukaan minä luultavasti myös katselen kissani olemusta eri tavoin. Kuin etsien siitä merkkejä sairaudesta, jonka haluaisin parannettavan, ettei yhteinen taipaleemme päättyisi ihan vielä.

Maailmalla kerrotaan jopa yli 30 vuotta eläneistä kissoista, mutta tarkkoja todisteita näin vanhoista kissoista ei kuitenkaan ole. Suomessa kissat elävät noin 20-vuotiaiksi. Jotkut muutaman vuoden yli, useimmat kuolevat nuorempina enenevässä määrin erilaisiin sairauksiin.

Juuso on aina ollut ihana kissa. Viisas ja persoonallinen, kuten tietenkin jokainen lemmikistään sanoo. Hellyydenrakas ja hellyyttävä myös. Sellainen se on edelleen. Yhteinen matkamme lyhenee vääjäämättä, mutta toivon Juuson saavan viettää kanssamme vielä muutaman vuoden terveenä.

Onnea ihana köllykkämme!
 
PS.
Meidän perheessä ja lähisuvussa on useita samanaikaisia syntymäpäiviä. Vuosi vaihtelee, mutta samalle päivälle riittää monta sankaria. Juuson synttäripostaus sattuu tyttäreni ja äitini syntymäpäivälle, 5.6. Onnea siis heillekin, vaikka kumpikaan tuskin tätä lukee. Onnittelen heitä siis muulla tavoin.
 

Lämpimiä ajatuksia kesäkuun alun kylmyydessä

Clematis atragene 'Columnella'

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi, mutta lämpöä saamme edelleen odotella. Sade sentään kasteli puutarhaa toukokuun viimeisenä päivänä ihan mukavasti ja ensimmäinen ukkonenkin jyrähteli runsaiden salamien saattelemana jokunen yö sitten. Kesäkuu alkoi nippa nappa viiden plusasteen ja toistuvien rae- ja sadekuurojen merkeissä. Parina päivänä olen vakaasti harkinnut laittavani sähköpatterit takaisin päälle, mutta ei vaan anna sielu periksi. Villasukat on kuitenkin kiskottava jalkaan, ettei varpaat jäädy.

Koristeomena - Malus purpurea 'Royalty'

Kylmyys varmasti hidastaa kasvua ja kukkimista, mutta kumman sinnikkäästi kasvit jaksavat toimia kalenterin mukaisesti. Kahdesta koristeomenapuustani Royalty on tänäkin vuonna antoisa peräti yhden kukkarykelmän verran. Aamurusko on päättänyt pitää minut jännityksessä, josko sitten ensi kesänä.

Akileija

Sinne tänne levinneet akileijat pukkaavat jo ahkerasti nuppujaan. Erikoisemmat versiot ovat vielä vähän talviunessa. Niistä en mene sanomaan, mikä on mikäkin, sillä lehdistä en niitä erota ja tunnista. Kirjanpitokin harvoin kulkee pihamaalla mukana, joten ihan oman harvan pään varassa kasvien nimiä muistelen.

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Viime kesänä hankittu kellukka Mai Tai esittelee pian ensimmäiset kukkansa. Kolmesta istutetusta taimesta yhdestä ei ole vilaustakaan. Muutenkin monessa kukkapenkissä on vielä aika väljää. Ei pahemmin uskalla kitkeä mitään pois, kun olemattoman kokoisista vihreistä lehdistä ei välttämättä pysty sanomaan, mitä niistä on kasvamassa. Tuleeko rakkaudella istutettu kukka vaiko rikkaruoho, jonka mielellään nyppäisi kompostin täytteeksi.

Jumaltenkukka - Dodecatheon meadia

Myös jumaltenkukan hankin viime kesänä. Se yllätti minut aikaisella kukinnallaan, mutta kun tämän kasvin kohdalla ei ole aikaisempaa kokemusta, en vertaile kukkimisaikaa mihinkään. Voipi siis olla ihan ajallaan.

Päivänlilja, keltainen - Hemerocallis

Keltainen päivänlilja työntää jo kukkavanojaan kohti korkeuksia. Nuppujen aukeamiseen saattaa mennä vielä aikaa. Varsinkin, jos on näin kylmää. Nämä keltaiset kukat aukeavat ja kuihtuvat päivässä. Siitäkö se nimi tulee? Pidän kukan tuoksusta.

Rhododendron Cunningham's White

Rhodojen kukintaa olisi tarkoitus mennä katsomaan kahteenkin paikkaan. Haagan rhodopuistoon ja Lohjalla sijaitsevaan Arboretum Magnoliaan. Jälkimmäinen siirsi rhodojen katseluajankohtaa kesäkuun toiseen viikonloppuun, koska pensaat eivät vielä kuki. 

Omassa puutarhassa Cunningham's White kukkii muutaman nupun voimin, kuten se näköjään tekee uskollisesti joka kevät. Tavallisista lilakukallisista rhodoista toiseksi vanhin aikoo vuosien tauon jälkeen kukkia tänä keväänä, mistä olen erityisen iloinen.

Sudenmarja - Paris quadrifolia

Sudenmarja ilmestyi viime kesänä pikkupuutarhaan kolmen yksilön voimin ja nyt niitä on jo kymmenisen kappaletta. Luin Luontoportista, että sudenmarja on mainio maaperän ravinteisuuden mittari, sillä maan täytyy olla vähintään kohtuullisen viljavaa jotta laji ylipäätään menestyy. Marja on ihmiselle myrkyllinen: jo muutamasta marjasta voi saada oireita. Marjojen ällöttävä maku estää onneksi tehokkaasti kohtalokkaan määrän syömisen. Lisäksi marjoja on sudenmarjan latvassa vain yksittäin, joten kukaan tuskin tulee keränneeksi niitä kourakaupalla epähuomiossaankaan.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Viime keväänä myös syyshortensioiden herääminen oli kiikun kaakun. Vanillasta jouduin leikkaamaan kaikki isommat ja vanhimmat oksat pois, sillä niissä ei ollut elämän pilkahdustakaan. Tyvestä pensas kuitenkin kasvatti uusia oksia, joista pari jopa kukki syksyllä. Vim's Red kärsi myös edellisestä talvesta, mutta selviytyi kaveriaan Vanillaa paremmin. Nyt kumpainenkin on ihan reippaasti tekemässä lehtiä. Myös viime kesänä pihaan hankittu Mustilanhortensia on jo virkeänä.

Varjolilja - Lilium martagon

Varjoliljat ovat mukavan aikaisia kasvuunpyrähtäjiä. Nuppujakin niissä jo näkyy, vaikka varsinaiseen kukintaan on vielä aikaa.

Keisarinpikarililja - Fritillaria imperialis

Yläpihan Syreenipenkissä on pihani vanhimmat varjoliljat ja viime kesänä yksi niistä kehitti aivan valtaisan paksun varren ja siihen jättimäisen kukinnon. Kun sen vierestä alkoi tänä keväänä kasvaa uutta vartta, ajattelin superyksilön tekevän comebackin. Vaan luultavasti niin ei nyt käykään. Paikalle nousi punainen keisarinpikarililja, jonka kirjanpitoni mukaan pitäisi kasvaa alapihan Kriikunapolun varressa. On tainnut syysväsymys sekoittaa kirjanpitäjän pään.

Vuorikaunokki - Centaurea m. 'Grandiflora'

Vuorikaunokkikin on jo kehittänyt jännät nuppunsa lehtiensä lomaan. Ihan en ole varma, saako tämä kukkapuska viettää jatkossa eloaan Ovaalipenkissä, sillä se on aikamoinen leviämään. Lisäksi se ei tahdo millään pysyä pystyssä, vaan etupäässä makaa retkottaa pitkin penkin reunaa ja haittaa nurmikonleikkuuta. Pitääpä muistaa käydä tukemassa ja sitomassa vuorikaunokkipuska ennen, kuin se alkaa lakoilemaan sinne tänne.

Vuorimänty - Pinus mugo

Havupuiden kukinta on meneillään ja sen tietää vähintäänkin siitä, että pation ruskeat lattialaudat ovat jatkuvasti harmaana. Tai pikemminkin keltaisena. Samoin ikkunalaudat ja oikeastaan ihan kaikki pinnat. Vesisateen jälkeen pinnat ovat mielenkiintoisesti laikukkaat sadepisaroiden roiskiessa siitepölyä ympäriinsä. Patiota siivotessa käväisee mielessä pienoinen kateus lasitettujen terassien omistajia kohtaan. Heiltä jää ainakin muutama ylimääräinen puunaus väliin, kun ei tarvitse alituiseen kaikenlaista luontotöhnää pihakalusteista siivota.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Puutarhan kasveja ei kannata hylätä senkään jälkeen, kun ne ovat kukkimisensa kukkineet. Esimerkiksi tarhakylmänkukka on varsin ihastuttava kukinnan jälkeenkin. Vähän samaan tyyliin, kuin kärhöt, sen kukinnosta tulee hauska karvapöheikkö.

Pioniunikko - Papaver somniferum

Ensimmäiset rikkaruohosessiot meidän puutarhassa on jo tänä keväänä vietetty. Muutama päivä sitten sain pikkupuutarhan putsattua sadoista - tai ainakin melkein - vaahteravauvoista ja jokusesta voikukasta ynnä muusta sinne kuulumattomasta roikaleesta. Alapihalla olen ehtinyt vasta pari kukkapenkkiä käydä läpi. Tai pikemmikin niiden kanttaukset on siistitty. Siinä maan rajassa kykkiessäni ihmettelin, mikä kumma on siementänyt lukuisia ipanoita omenapuun alle, kunnes keksin. Pioniunikkohan se siellä kasvattelee huojuvia varsiaan. Jätin kasvamaan. Kun tulppaanit aikanaan lopettavat, ovat pioniunikot jo ehtineet saada mukavasti kokoa ja mittaa.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Joka vuosi unohdan, miten hidas purppurapunalatva keväisin on. Kierrän ja kumartelen ja ihmettelen, onko se menehtynyt talven ankaruuteen. Tuijotan edellisen vuoden kuivia varrenpätkiä kuin ajatuksen voimalla saisin purppurapunalatvat ilmestymään mullan pinnalle. Ja sitten se tapahtuu. Sieltä ne ilmestyvät. Ensin pikkuisina lehtiään supusta hiljakseen avaavina kääröinä ja lopulta hurahtavat pituutta ihan silmissä. Ja juuri tätä kirjoittaessani tajuan, että näitähän voisi hankkia lisää ja istuttaa myös alapihalle perhosia houkuttelemaan. Sillä purppurapunalatvoista perhoset todella tykkäävät.

Jälleen kerran nousevat myös Hortensiapenkkiin neljä vuotta sitten tyrkkäämäni purkkihortensiat. Ihan tavalliset kukkakaupan ruukuissa kasvaneet kukat, jotka olen loppukesästä istuttanut maahan. Jokainen kolmesta on noussut mullan pintaan. Yksi niistä on kerran tehnyt yhden kukankin. Ei haittaa, vaikka eivät kukkisikaan. Pidän niiden runsaasta vehreydestä. Sopivat hyvin hortensiapensaiden alle ikäänkuin isosiskojensa huomaan.

Vuorenkilpi - Bergenia

Vuorenkilvet kärsivät viime talvesta oikein kunnolla. Kummassakin päässä rinnettä niitä on reilu kasvusto, mutta vain jokunen yksilö on niinsanotusti normaalikokoinen ja jopa kukkii. Valtaosa kasvustosta on ruskeanmustaa juurakkoa, joka ei niin kauniilta näytä. Ripottelin päälle tuoretta multaa ja sieltä niitä uusia lehtiä on alkanut ilmaantua. Ei varmaan mene kuin hetki, niin taas vihertää. Vuorenkilvessä on voimaa vaikka muille jakaa.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Särkyneellesydämelle voisi antaa kasvamisen nopeudesta ykköspalkinto. Yhtenä päivänä mullasta näyttää mönkivän jotain punaisenruskeaa. Seuraavana päivänä kukkapenkissä on jo viisisenttinen taimi ja pian se taimikin pukkaa kukkanuppua. Nyt alapihan puska näyttää jo ihan kunnon särkyneeltäsydämeltä avautuneine lehtineen ja nuokkuvine kukkavarsineen. Hiukka lisää lämpöä ja koko kukkavana on valloillaan.

Kirjopikarililja - Fritillaria meleagris

Kirjopikarililjojen kukinta on ollut tänä keväänä runsasta ja ihastuttavaa. Useimmat alkavat jo olla kukintansa lopulla, mutta yksi ainokainen vielä sinnittelee keittiön ikkunan alla. Siellä on vähän viileämpää ja varjoisampaa, joten tämä aloittikin muita myöhemmin.

Tämän kylmemmäksi ei kai kesän aloitus enää voi mennä, joten toivon ja uskon, että kohta lämpenee. Niin ainakin on luvattu. Öisin kylmyys vielä kuulemma jatkuu eli kasvarin lämmitin täytyy iltaisin käydä laittamassa päälle ja harsokummituksiakin taidetaan nähdä niin kasvarissa, kasvimaalla kuin patiollakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille juhlijoille ja juhlimattomille!

Kärhöonnea

Clematis atragene 'Columnella'

Vuosi sitten kevät oli lämmin ja aikainen. Pääsimme nauttimaan kukinnasta varhain ja runsain mitoin. Moni kasvi oli kuitenkin kärsinyt miesmuistiin ankarasta talvesta ja pitkälle kesään saimme odottaa esimerkiksi kärhöjen ja ruusujen selviytymisen vahvistumista.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Minusta talvi täällä etelärannikolla oli nytkin aika hankala. Lunta saimme odottaa pitkään ja hartaasti ja paksu jääkerros kattoi kukkapenkit vielä huhtikuussakin. Pelkäsin, että tulisi toinen kasvitappioiden kevät, vaan nähtävästi ei tullutkaan. Kaikki ruusupensaat ovat selvinneet kuluneesta talvesta ja suurin osa kärhöistäkin näyttää voivan ihan hyvin.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Viime keväänä ostin puutarhani ensimmäisen Lumikärhön, ihan sattumalta. En laisinkaan tiennyt, mitä valkoisen kärhön kaupasta kantaessani saisin odottaa. Kyllä kannatti lumikärhöön haksahtaa, aivan ehdottomasti. Se kukki kukkimisesta päästyäänkin ja sen ihastuttavia pallomaisia nuppuja kiersin ilman kameraa ja kameran kanssa kerta toisensa jälkeen.

Tietenkin pelkäsin talven vieneen lumikärhöni ja huolissani olen käynyt tutkimassa multatilaa sen kupeessa. Ehdin jo pelästyä, että mennyttä on koko ihanuus ja vain alati runsastuva arovuokko sieltä lumikärhönkin tyvestä nousee. Toki nousee arovuokkojakin, mutta kärhökin on elossa ja tekee jo lehtipareja ylemmäksikin varteensa. Hyvä niin. Siitä iloitsen. Vaan, jos olisi kuollut, oitis uuden lumikärhön kävisin ostamassa. On se vaan niin ihana.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Myös pikkupuutarhan köynnöskaaressa kasvuaan aloittaa Pink Fantasy. Virkeänä ja tarmokkaana. Pitäisi jossain välissä ehtiä antaa kaikille kärhöille lannoitusta, jotta jaksaisivat vahvistua ja kukkia runsaasti.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Viime kesänä hankin muutaman uuden kärhön siitä innostuneena, että olin vihdoin alkanut pärjätä niiden kanssa. Epäilen, ettei minusta koskaan tule samanlaista kärhömestaria, kuin Kruunu Vuokosta, jonka erinomaisia kärhönhoito-ohjeita voit tästä linkistä käydä vilkaisemassa. Ylpeänä voin kuitenkin kertoa pärjänneeni muutaman kärhön kanssa hyvin useamman vuoden. Jostainhan sitä pitää aloittaa.

Clematis 'Ville de Lyon' - Loistokärhö

Ville de Lyon innostui viime kesänä kasvamaan ja kukkimaan reippaasti ja siinä oli nuppuja ihan pakkasiin saakka. Viimeiset nuput eivät ehtineet avautua, vaan pakkanen ne sitten vei. Monen monta kukkaa ehdin nähdä koko komeudessaan ja kieltämättä pidän kärhöissä myös nuppujen muodosta.

Clematis atrogene 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Yläpihan puutarhaportin kupeeseen ole monen monta kärhöä vuosien mittaan istuttanut. Viimeksi Willyn, joka saattaa olla tämä paikalta nousija. Voipi olla myös joku muu, mutta aika näyttää, ken hän onkaan.  

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Alapihan Ruusupenkissä asustaa ihanaakin ihanampi Aljonushka, joka ei korkeudellaan puiden latvoja hätyyttele, mutta kukkien runsaudella ja syklaaminpunaisella värillä hurmaa mennen tullen. Istutin hänet alkujaan Vasempaan rinteeseen, joka osoittautui surkeaksi paikaksi ja niinpä Aljonushka muutti Ruusupenkkiin. Ilmeisesti uusi paikka on hänen mielestään parempi ja siitä sain viime kesänä runsaan kukinnan kiitokseksi. Toivottavasti niin käy nytkin.

Clematis alpina - Alppikärhö

Alppikärhö on meidän puutarhan ensimmäinen kärhö ja se onkin erinomaisen helppo ja kestävä kärhö. Ennen lehtien puhkeamista ei välttämättä mikään joka pihan komistus kuivuneine oksapöheikköineen. Älkää vaan suotta menkö joka kevät niitä kuivan näköisiä oksia pois katkomaan. Sieltä se viherrys aikanaan tulee ja valtaa kuivatkin osuudet.

Vuosi sitten vanha kärhökaari romahti ruostuneena ja jouduin ostamaan tilalle uuden. Kärhöä vanhasta irroittaessani ja uuteen sitoessani ajattelin, että taisipa köynnös kärsiä pahemman kerran. Ei suinkaan. Jokusen oksan leikkasin pois, mutta valtaosa isoksi kasvaneesta kasvista jatkoi eloaan, kuin ei mitään muutosta olisi tapahtunutkaan. Ja nyt se on jo täynnä pulleita nuppuja, jotka aukeavat sinisenään aivan lähipäivinä.

Norjanangervo - Spiraea 'Grefsheim'

Myös alapihan Päivänliljapenkin loistokärhöt Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat jo heränneet. Samoin Pikkupuutarhan kriikunassa kasvava Multi Blue. 

Sen sijaan Syreenipenkin Polish Spiritistä ei ole vielä tietoa, eikä myöskään Kiemurapenkin Princess Dianassa ole yhtään elonmerkkiä. Kolmas epävarma on rinteen Mantsuriankärhö, joka ei oikein viime kesänä päässyt kunnolla kasvun vauhtiin. Jokin sitä riivasi ja siksi ehkä ei nouse enää tänä vuonna. Vielä yksi epäilyksen kohde on kesän ruukussa kasvanut ja syksyllä puutarhamultaan päässyt Nelly Moser. Tokihan sitä toivoo jokaisen kasvin ja tässä tapauksessa kärhön keväisin nousevan, mutta olin varautunut suurempiin tappioihin, kuin mitä sitten tulikaan.

Hyasintti Purple Sensation

Nyt on isoissa kesäkukkaruukussa kasvamassa kärhöt 'The President', 'Dr. Ruppel', 'Jackmannii' ja 'Willy'. Paula Ritanen-Närhi kertoi Kotipuutarhalehden kurssilla käyttävänsä paljon kärhöjä kesäkukkaistutuksina. Muutenkin perennoja voi hyvin käyttää kesäkukan sijasta. Näin ne vahvistavat juuriaan ja ilahduttavat kesän ajan ruukuissa ja syksyllä ne voi siirtää puutarhamultaan. Perennoja kesäkukkien sijaan olen käyttänyt jonkin verran ja sitä ideaa kannattaisi hyödyntää enemmänkin.