Kastelemisen lomassa

Pelargonia Inspire Pink

Sunnuntaiaamuna taivas oli pilvessä, mikä ei sinänsä huolestuttanut. Päivästä oli luvattu sopivan kesäistä ja toisaalta sade ei yhtään harmittaisi. Kun tierempan vuoksi koko meidän tienoo on arkisin pölystä harmaana, ajattelin auringon ilmestymistä odotellessa pestä pari koneellista pyykkiä. Tuulessa ne kuivuisivat ulkona nopeasti.

Pesukoneen pyöriessä istuin työhuoneen pöydän ääreen ja keksin ryhtyä hävitettäviä papereita silppuamaan. Vähintäänkin sellaiset, joissa on henkilötunnuksia tai muuta tietosuojaa kaipaavia merkintöjä, olen jo vuosien ajan silpunnut säännöllisesti. Edellinen paperisilppuri hajosi ja uudempi versio laitetaan suoraan roskakorin päälle. Se on kotikäyttöön ihan näppärä, mutta jumittuu helposti. Ohuen arkkipinon jälkeen se kaipaa hetken lepoa ja viilennystä. Niinpä pieneksi sivujuonteeksi ajattelemani silppuamisoperaatio venyi tuntien mittaiseksi ja jokunen höyrypilvi päästäkin nousi, kun yhteistyö silppurin kanssa ei sujunut toiveiden mukaisesti. 

Pelargonia, jonka nimi kadoksissa

Koneellinen pyykkiä pyöri puhtaaksi ja kävin ne ripustamassa narulle. Laitoin toisen koneellisen pyörimään ja palasin jatkamaan takkuavaa yhteistyötä paperisilppurin kanssa. Olin jo ripustanut toisenkin koneellisen pyykkiä narulle, kun paperisilppurin lepotaukoa odotellessa havahduin outoon ääneen. Ikkunaan ropisi sadepisaroita. Jippii! Olin löytänyt keinon saada sadetta. Ei tarvitse mennä tasajalkaa tanssimaan pihamaalle, ei nakuna eikä puettuna. Kunhan vie koneellisen tai pari vastapestyä pyykkiä narulle kuivumaan. Johan alkaa satamaan.

Begonia

Lyhyensorttiseksi jäi riemuni, sillä sadepisaroita ei tullut edes sen vertaa, että pation puulattia olisi kastunut. Ilman muuta ryntäsin pihamaalle viikkaamaan narulta pois kuivaksi ehtinyttä pyykkiä. Tehokkaasti pinnistelemällä saatoin aistia hivenen kesäisen sateen tuoksua ja tunnelmaa. Jollei pian tule lisää sadetta, ehdin varmaan senkin kokemuksen jo unohtaa.

 
Päivänpesän elämää -blogin Katja totesi postauksessaan 9.6., että  "puutarha saa kuivua rauhassa". Samoin ajattelen minä, sillä muita vaihtoehtoja ei oikein taida edes olla. Olen lukenut parikin artikkelia siitä, miten valtavan paljon vettä tällaisen kuivuusjakson jälkeen kasveille pitäisi antaa, jotta siitä olisi merkittävää hyötyä. Meillä on mahdollisuus käyttää kasteluun porakaivon vettä. Se on syvä, eikä ole koskaan kuivunut. Vaan mistä tiedän, kuinka niukasti sielläkin vettä enää on jäljellä? 

Tämä alkukesä - toivottavasti vain alkukesä - jäänee muistoihimme ennätyskuivana. Puutarhassani kasvaa nyt etupäässä lilliputtikukkia. Jaloangervot ovat kymmensenttisiä, kaljun näköisiä ja niiden lehdet käpristyneitä. Purppurapunalatvat samoin, eikä syysleimutkaan paljon enempää korkeutta ole saaneet. Jalopähkämö, joka yleensä on roteva ja voimakaskasvuinen, nuokkuu sekin apeana ja etäällä toinen toisistaan. Aukkopaikkoja on runsaasti, mikä johtunee sekä nousematta jääneistä kasveista että pintaan nousseiden minimaalisesta koosta. 

Isosamettikukka Vanilla F1 - Tagetes erecta

Muutaman viileän päivän ja kylmän yön jälkeen kesäiset säät ovat palanneet. Ei helteitä, vaan ihan normaalia parinkympin aurinkoisuutta. No, välillä taivas on aika pilvinenkin. Kun tuulta näyttää riittävän päivä toisensa jälkeen, saa yläpihan ruukkukukille kantaa vettä säännöllisen tiheästi. 

Pergolan kukkalaatikoissa, itse kasvatetuista pelaguista otetut pistokkaat ovat ehtineet murkkuikäisiksi ja pukkaavat ahkerasti nuppuja. Amppeleissa horjuvat useamman vuoden kellarissa mukuloina talvehtineet begoniat ja leikkimökin edustalla kukkivat isosamettikukka Vanillat. Talon seinustan isoissa ruukuissa on daalioita, jotka vasta nyt näyttävät pääsevän kasvun vauhtiin. Lukinliljoissakin on jo nuppuja. Vaikka tänä vuonna olen istuttanut muutamaan kukkalaatikkoon vain joitakin miljoonakelloja ja poutapilveä, riittää kasteltavaa usean kannullisen verran.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Viime kesä oli sormustinkukkien juhlaa. Ajattelin, että tänä kesänä niiden esiintyminen olisi vähäisempää, vaan taisin olla väärässä. Siellä täällä sormustinkukkia taas nousee ja nuputkin niissä jo on. Varrella on mittaa aiempaa vähemmän, mutta vielähän nuo ehtivät venyä.

Rhododrendon

Vaikka kuivuutta joka postauksessa valitan ja ruikutan, nautin silti puutarhasta ja kaikesta kauniista täysillä. Iloitsen kukkijoista ja erityisesti niistä, jotka olosuhteiden ankaruudesta huolimatta nostavat päätään ja pyrkivät eteenpäin. Rhodotkin, joita kevätahava kuritti ja sai niiden olomuodon kovin ruskeaksi ja vähemmän kauniiksi, työntävät innokkaasti latvuksistaan uusia lehtiruusukkeita. Moisesta optimistisuudesta voisin ottaa mallia.

Harjaneilikka - Dianthus barbatus

Monia itse siemenestä kasvattamiani vahdin ehkä muita tarkemmin, sillä epäusko niiden elämän jatkuvuudesta on suuri. Kaikki ovat kehuneet harjaneilikkaa helpoksi ja leviäväksi kukaksi, mutta minulla meni pitkä tovi saada se siemenestä kasvamaan ja vihdoin myös kukkimaan. Tällaisten työtä vaatineiden kukkien ilmestyminen kuivuuden keskelle tuottaa ylimääräisiä ilontunteita ja palkitsee monin verroin kaiken mahdollisen ahertamisen.
 

Ahomansikka - Fragaria vesca

Ensimmäiset ahomansikat ovat kypsyneet ja naposteltukin. Uutisissa sanottiin mansikkasadonkin kypsyvän siten, että juhannusviikolla päästään niitä jo syömään. Mansikasta tulee pienikokoisempi, mutta makeampi. Satokausi jää lyhyeksi. Niinpä lähipäivinä on analysoitava pakastinten sisältö ja huolehdittava, että uudelle sadolle on riittävästi tilaa.

Tiikerililja - Lilium Sweet surrender

Aikainen ja runsas kukinta on luonut pienen pelon, ettei loppukesäksi jää mitään kukkivaa. Kyllä niitä riittää, ei huolta. Kukkia odotellessa voi nautiskella ihailemalla nuppuja. Sekin on kivaa.

Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Laukkoja ja muuta mukavaa

Allium Purple Sensation valkoisen kaverinsa kanssa

Versoja Vaahteramäen Riina kysyi laukkoja käsittelevässä postauksessaan, tykkäävätkö muut laukoista. Yhtään miettimättä vastaan, että tykkään ja paljon. Olen kaikenlaisten sipulien ystävä. Lapsena inhosin sipulia ruoassa, mikä varmaankin johtui siitä, että äiti ei pilkkonut sipulia esimerkiksi lihapulliin riittävän pieneksi, vaan vaaleat sipulipalat törröttivät selvästi näkyvissä. Sipulin makuun ihastuneina niin isä kuin äitikin olettivat, että sitä pitää olla runsaasti ja näyttävästi ihan kaikessa tarjolla. Ajan myötä inho väistyi ja teini-iän ohitettuani olin jo täysin sinut sipulin kanssa. Onnekseni olen puutarhaharrastuksessa tutustunut myös kaunistukseksi istutettaviin laukkoihin ja varmasti sillä saralla uusia tuttavuuksia on yhä edessä.

Wikipediasta lainattua:
Sipulit eli laukat (Allium) on narsissikasvien heimon suku, johon kuuluu noin 1 250 lajia. Ne kasvavat luonnonvaraisina pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla. Monia niistä viljellään ja käytetään ruoaksi. Lajeille on yhteistä voimakas, "sipulimainen" tuoksu. Ne ovat monivuotisia ja talvehtivat sipulinsa eli turvonneen lehtiruusukkeen tyven avulla.  

Ukkolaukka - Allium Purple Sensation

Eniten olen istuttanut ukkolaukkaa ja siitäkin lähinnä Purple Sensationia. Valkokukkaista versiota laitoin mm. viime syksynä, mutta jostain syystä siitä nousi vain yksi vana Purple Sensationin kainaloon. Myös lehtolaukkaa (allium oreophilum) on monessa paikassa. Yksi laukkasuosikeistani on pallerolaukka (allium sphaerocephalon), joka kukkii yleensä elokuussa.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

Ruohosipulia minulla kasvaa kasvimaalla ja kukkapenkeissä. Tämän olen kertonut ennenkin, mutta tulkoon toistamiseen. Vierailin muutama vuosi sitten puutarhassa, jossa vaimo oli syntyisin Virosta. Hän oli istuttanut ruohosipulia reunustamaan ja ympäröimään monia perennoja. Hän kertoi sen olevan vanha tapa Virossa ja ruohosipulin toimivan perennojen ötökkäkarkoittimena. En ole väitteeseen muualla törmännyt, mutta kauniilta se näytti. Siksi olen kylvänyt ruohosipulia myös kukkapenkkehin. Mitään massiivisia määriä sitä minulla ei sentään ole, vaikka eipä sekään haittaisi. Kiva on taittaa ruohosipulin varsia pureskeltavaksi puutarhassa kierrellessä.

Mahonia aquifolium

Mahoniani kuuluu ikivihreisiin, jota kevätahava jonkin verran jälleen kerran suojauksesta huolimatta kuritti. Leikkasin kaikki kuivat ja kuolleet oksat pois ja kas, miten mahonia yltyi kasvattamaan uusia versoja. Tappotalven 2015/2016 kurimuksen jälkeen mahonia ei ole kukkinut. Se kukkii, kunhan ehtii ja haluaa. Nyt iloitsen sen kauniin kiiltävistä ja eheistä lehdistä ja tarmokkaasta innosta uuteen kasvuun.

Hyasinttipapu - Lablab purpureus

Hyasinttipapu on minulle uusi tuttavuus, jonka bongasin muutamista puutarhablogeista. Löysin sen siemeniä rautakaupasta ja päätin kokeilla. Se iti nopeasti, joskin kasvuvauhti on ollut hidasta. Istutin neljä itänyttä tainta jokin aika sitten pohjastaan rei'itettyihin laastipaljuihin, jotka sijoitin alapihan aitakulmaukseen. Siellä kasvaa iso vaahtera, jonka juuristo täyttää maan. Siksi kulmaukseen ei voi mitään monivuotista istuttaa. Ajattelin paikan viherryttämistä hyasinttipapujen avulla täksi kesäksi. Seuraksi hyasinttipavuille laitoin multaan myös ruusupavun siemeniä, joista osa on itänyt. Aitakulmaus jää lehtikompostien ja vadelmien taakse, joten aina pitää itseään muistuttaa istutusten kastelemisesta.

Töyhtövana - Eucomis bicolor

Lidlin keväisestä perennatarjonnasta mukaan lähti Eucomis bicolor, joka ei kuvan tai nimen perusteella sanonut minulle mitään. Googletin ja löysin nimeksi töyhtövana. Istutin sipulit purkkiin ja hyvä niin, sillä töyhtövana ei talvehdi maassa ja se olisi joka tapauksessa nostettava syksyllä mullasta. Periaatteessa kasvin voisi ruukussa sijoittaa syksyllä viherkasvina vaikka ikkunalaudalle, mutta se tarvitsee kuitenkin oman lepokautensa pimeässä. Töyhtövanan sipulin suositeltiin nostettavan syksyllä mullasta ja istutettavan taas keväällä uuteen kasvualustaan. Kukka on aika jännä, jonka tietysti toivon näkeväni.

Vuorimänty - Pinus mugo

Jotta vuorimänty pysyisi sopusuhtaisena ja tiheänä, sen vuosikasvusta suositellaan typistettävän puolet tai keskimmäisten poistamista kokonaan. Tavallisesti tämän operaation olen tehnyt vähän ennen juhannusta. Lämmin toukokuu on laittanut muiden kasvien ohella vauhtia myös vuorimäntyyn. Parista vuorimännystä napsin vuosikasvuja jo muutama päivä sitten ja pian on vuorossa loputkin. 

Puutarhassani on pari vanhaa vuorimännyn käkkyrää, joista laiskuuteni ja osaamattomuuteni näkyy jo kauas. En siis alkuvuosina ymmärtänyt leikkaamisen merkitystä ja kauaskantoisuutta. Nyt nuo vuorimännyt ovat rumia ja honteloita, eikä niistä millään ilveellä parempia saa. Tarkoitus oli poistaa käkkyrät jo tänä keväänä, mutta en ole ehtinyt. Saavat kyllä ajallaan lähteä ja jotain muuta mukavaa tulee varmasti tilalle.
 

Keltapäivänlilja - Hemerocallis lilioasphodelus

Keltapäiväliljat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa. Kukkavanojen kasvutapa on hauskan hujoppimainen ja usein kukat katsovat kukin omille tahoilleen. Iltaisin näistä keltaisista päivänliljoista leviää hyvä tuoksu.

Varjolilja - Lilium martagon

Varjoliljojen nuppujen aukeaminen on lähellä. Netissä moni oli huolissaan varjoliljan nuppujen "karvaisuudesta" ja kyseli, millä nöyhdän saisi pois. En tiedä karvaisuuden syytä, enkä myöskään löytänyt selitystä tuolle karvaisuudelle. Minun varjoliljoissani näin on aina, eikä se  ymmärtääkseni ole millään tavoin haitallista tai vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä. Sieltä ne kauniit turbaanimaiset kukat aikanaan avautuvat ja ihastuttavat meitä nuppujen karvaisuudesta huolimatta tai kenties juuri sen vuoksi.

Metsäruusu - Rosa majalis

Viikonlopuksi on luvassa kesäisempää ja aurinkoisempaa. Nauttikaamme kesäisestä viikonvaihteesta!
 

Kannattaa odottaa

Isabellansyreeni - Syringa x prestoniae James MacFarlane

Joka ikisellä puutarhakierroksella katselen huolestuneena kukkapenkkien aukkopaikkoja ja tavallista matalakasvuisempia kasveja. Aivan varmasti kuukauden sateettomuudella ja siitä aiheutuneella kuivuudella on vaikutuksensa. Toukokuun helteiden paahtavaa vaikutusta on tehostanut jatkuvat tuulet. Punahatuista ei ole näkyvissä lehden lehteä, eikä monista muistakaan. En tiedä, miten kuivuus vaikuttaa pitkällä tähtäyksellä. Jaksavatko kasvien juuret sinnitellä mullan syvyyksissä ilmestyen riittävästi kosteutta saatuaan esiin? Vai heittävätkö henkensä lopullisesti janosta aikansa kärsittyään? Pelkäänpä jälkimmäisen vaihtoehdon olevan realistisempi.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Moni kasvi on selvästi tykännyt lämmöstä ja auringosta. Jo aiemmin olen kertonut ruusupensaideni kärsineen menneestä talvesta, mutta siitä huolimatta osa kukkii runsaammin ja kauniimmin, kuin kertaakaan aiemmin. Suviruusuni on täynnä vaaleanpunaisia kukkia, samoin tornionlaaksonruusu. Myös Sävel ja Ritausma ovat vehreytyneet ja kasvaneet mittaa, vaikka jouduin kumpaisestakin leikkaamaan merkittävän määrän kuivuneita oksia. Sävelessä on jopa nuppuja ja minä kun jo ehdin surra, ettei se kukkisi laisinkaan.

Tarha-alppikärhö - Clematis alpina 'Purple Dream'

Useimpien kärhöjen kukintaa saa vielä jännittää ja odotella. Alppikärhöt kuuluvat ensimmäisiin kärhökukkijoihin ja tänä vuonna Purple Dream laittaa parastaan, kerrassaan. Kyllä se jaksoikin muhia nuppujaan pitkään, mutta tiistain koleudessa se päätti leväyttää nuput auki. Purpleni on vielä nuori, eikä korkeuttakaan ole kovin paljon sille tullut. Voin jo mielessäni nähdä, miten kaunis se onkaan runsastuessaan ja kukkiessaan valtoimenaan.

Muutama päivä sitten sain vihdoin Ukkokullan kanssani leikkaushommiin. Kuntoni vuoksi toimin lähinnä työmaapäällikkönä ja Ukkokulta hoiti urakoinnin. Sininen alppikärhö on tältä keväältä lopettanut kukintansa ja sen aika on uusiutua. Koko kärhö oli aikamoinen risukasa, vaan eipä sitä ole aiemmin kertaakaan leikattukaan. Köynnöskaari on nyt vähän paljaan näköinen, mutta alppikärhö tunkee jo voimallisesti maasta uusia, vihreitä versoja. Nyt ne saavat valoa ja pääsevät oikeuksiinsa, kun risukko on poistunut niiden tieltä.

Kuiva maa

Kukkapenkeissä kuivuus näkyy hyvin. Sisäänkäynnin laidalla kasvavat jaloangervot ovat matalia ja niiden lehdet käpristyneitä. Kevätkaihonkukka on monin paikoin ruskistunut, kuten se tee usein lyhyempinäkin kuivuuskausina. Se on onneksi kasvi, joka virkistyy pian saatuaan riittävästi vettä. Purppurapunalatvat ovat yhä kymmensenttisiä ja näyttää, kuin kaikki niistä ei nousisi lainkaan. Samoin syysleimut ovat harva- ja matalakasvuisia. Josko ne piristyisivät sateiden vihdoin saapuessa.

Alapihan kompostialueen edestä siirsin viime kesänä Mustilanhortensian toiseen paikkaan. Tasoitin maan, mutta en kylvänyt siihen nurmikonsiemeniä. Nyt tuo paikka on kuivunut erämaa, jossa maa halkeilee. Onnekseni railo ei vielä kykene imaisemaan minua sisuksiinsa. 

Kuukauden sadeannos - noin viisi tippaa

Kesäkuun ensimmäinen maanantai oli vielä kohtalaisen lämmin ja aurinkoinen päivä. Tiistaina heräsimme hyytävään koleuteen ja suoraan pohjoisesta navakasti puhaltavaan tuuleen. Ylipäätään tuntuu, että tuuli tuivertaa päivä toisensa jälkeen. Sen huomaa eritysesti valokuvauksen yhteydessä, sillä huojuvia kukkia on ajoittain mahdonta saada tarkennettua.

Välillä aurinko on näyttäytynyt, mutta enimmän osan aikaa taivas on ollut pilvessä. Paksut ja tummat pilvet ovat heti herättäneet toiveen saapuvista sateista. Tulihan sitä sadetta keskiviikkona; viisi tippaa ehkä. Se määrä ei edes pyyhkinyt pölyjä terassilta. Jatkamme siis odottamista.

Tomaatti Tigerella

Kasvarissa lämpö on tähän saakka pysynyt hyvin. Olen avannut oven heti aamusta, jolloin ikkuna on jo automatiikan ansiosta ollut auki. Tiistaipäivän +10 asteen koleudessa kasvarin ovi sai olla koko päivän kiinni, samoin keskiviikkona. Keskiviikkoaamuna kävin katsomassa kasvarin mittarista, että yöllä ulkona oli ollut +0.8 lämpöastetta. Kasvarissa sentään +6.

Kurkut kukkivat kovasti ja tomaatit tekevät raakileita. Kesäkurpitsan taimet ovat yhä kasvarissa, sillä sään viilenemisen vuoksi en ole raaskinut istuttaa niitä lavakauluksiin. Lähipäivinä se lienee kuitenkin asiallista. Kaksinkertainen harso antanee vähän suojaa öiseltä kylmyydeltä. 

Idänunikko - Papaver orientale

Joinain päivinä harmittaa, kun ei voi eikä saa tehdä juuri niitä hommia, joista pitäisin. Aika tahtoo välillä tulla pitkäksi ja olo turhautuneeksi. Toisaalta huomaan, että laiskotteleminen ja lepääminen on omalla tavallaan antoisaa ja laittaa ajatukset rullaamaan. Pysähtyminen muokkaa väkisinkin arvomaailmaa ja avaa uusia näkökulmia omaan elämään ja sieltä ulos.

Poikkeuksellisen lämmin ja kuiva toukokuu on ehkä tarjonnut minulle oivallisen ja helpon jakson sairastamiseen ja toipumiseen. Puutarhassa vauhtia on riittänyt, mutta samalla myös seesteisyyttä ja omanlaistaan hitautta. Rikkaruohot eivät ole kuivuuden vuoksi päässeet villiintymään, eikä alituisia rikkakierroksia ole tarvinnut tehdä. Katselukierroksilla aina sieltä täältä tulee jotain pois nyppäistyä, mutta koen olevani yhä voitolla rikkaruohojen suhteen. Kukkapenkkien kanttaukset tein loppuvuodesta ja ne ovat yhä siistejä. Kuivuuden vuoksi perennantaimet viettävät aikaansa purkeissaan kasvarin reunalla. Istutan ne maahan vasta maan kostuttua kunnolla.

Tulikellukka - Geum coccineum

Parhaana kasvuaikana leikkaan nurmikon kerran tai kahdesti viikossa. Nyt sekin tehtävä on Ukkokullan kontolla, eikä hän ota leikkuusta mitään paineita. Itse tykkään siitä, että nurmikko on leikattu, koska se saa koko puutarhan näyttämään hoidetulta ja siistiltä. Nurmikkoa ei ole nyt kuivuuden vuoksi tarvinnut kovin usein leikatakaan. Se on hyväksi parisuhteelle, sillä minun ei tarvitse muistuttaa Ukkokultaa tehtävästä, jonka hän aktiivisesti unohtaa. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Juuri nyt odotan hyvin kastelevia sateita. Ei siis mitään hetkittäistä rankkasadetta, joka vyöryttää voimalla vedet ojiin ja syvänteisiin, vaan vaikkapa yön tai pari kestävää tuntien tihutusta. Odotan myös lämpimämpiä ilmoja ja ilman muuta kuivuudesta kärsivien kasvien selviytymistä. Odottaminen kannattaa, kunhan ei tee siitä elämää suurempaa asiaa. Kunhan ei aseta liian suuria vaatimuksia, eikä myöskään pety rankasti toiveiden jäädessä toteutumatta. Kesää en odota. Se on tässä ja nyt, ihanaa!
 

Kesä alkoi virallisesti

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Aluksi kuvittelin olevani ainoa puutarhahörhö, joka on mennyt tyystin sekaisin ajankohdasta. Aivan kuin kesää olisi ollut jo viikkotolkulla. En sentään taida olla ainoa sekaisin oleva tämän aiheen tiimoilta. Auringonpaisteen ja helteiden merkeissä vietetty toukokuu näyttää sumentaneen yhden jos toisenkin käsityksen siitä, että kesä on oikeastaan vasta aluillaan. Muutaman päivän murehdin, kun en ollut ehtinyt kylvää mitään lavakauluksiin. Hetken jo tuntui, että koko kesä on menetetty, kun porkkanat ja kosmoskukat ovat kylvämättä.

Kylvökset on nyt kesäkurpitsoja lukuunottamatta tehty. Kurpitsantaimet odottavat vielä hetken lavakaulukseen pääsyä. Saavat minusta vähän vahvistua. Istukassipulitkin ovat yhä ostamatta. Jollen saa niitä pian hankittua, täytynee niiden tilalle laittaa lisää kesämalvikkia ja kosmoskukkaa.

Avomaakylvösten suhteen ei kannata olla laisinkaan huolissaan. Johan vanhan kansan vinkki kehottaa tekemään kylvökset maan lämmettyä kunnolla eli usein vasta kesäkuun puolella. No, sekin riippuu paikasta ja kasvista. Vaan hyvin vielä ehtii kylvää monia kasveja. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Ajantajun sekoittumiseen vaikuttaa paljon koko puutarhan pikakelauskasvu ja -kukinta. Välillä tulee sellainen tunne, että jos kaikki edistyy tätä vauhtia, jääkö loppukesälle ainuttakaan kukkijaa. Luontoasiantuntijat väittävät, että jää. Lohdullista. 

Monet lähempänä juhannusta kukkivat kasvit jo lopettavat. Jotkut näyttävät pitävän normaalin aikataulunsa ja jotkut taas laativat itselleen uusia aikatauluja. Vasemmassa rinteessä kasvava tarhakylmänkukkani on pääkukintansa jo aikaa sitten ohittanut, mutta tyvestä työntyy yhä uusia nuppuja avautumaan. Hauska veijari. 

Rhododendron 'Nova Zembla'

Mennyt kevät oli pitkästä aikaa erityisen ankara ikivihreille kasveille. Laitoin rhodoille ja havuille varjostusverkot aika aikaisin, mutta ilmeisesti sittenkin liian myöhään. Muutamassa havussa on pari pahasti ruskettunutta paikkaa, joita olen hoitanut havupuubalsamilla. Rhodoni kärsivät vieläkin enemmän. Niitäkin olen suihkuttanut ohjeiden mukaan samaisella havupuubalsamilla. 

Rhodoilleni kohtalonkysymyksenä on varmasti ollut niitä varjostaneen metsikön kaatuminen. Täysin paahteessa ne eivät edelleenkään kasva, sillä istutin muutama vuosi sitten niiden taakse tuijia muodostamaan tonttia rajaavan aidan. Lisäksi puiston ja tonttimme rajalla kasvava suurikokoinen tuomi antaa lehteen tultuaan mukavasti varjoa päästämällä kuitenkin sopivasti valoa lehvästönsä lomasta. 

Rhododendron 'Nova Zembla'

Rhodoissani oli syksyllä runsaasti nuppuja, joista valtaosa kuoli ahavan myötä. Jos on tappioita, aina joukkoon mahtuu myös voittoja. Terhakas Nova Zembla kukkii nyt ensimmäistä kertaa peräti kolmen kauniin kukan voimin.

Muutkin rhodot tuottavat uusia lehtipareja, vaikka osa vanhoista oksista ja lehdistä on kärsineen näköisiä.

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Tänä keväänä keskityin taimikasvatuksessa lähinnä tomaatteihin ja kurkkuihin. Energiani meni kasvivalaisimen avulla tapahtuvaan kellarikasvatuskokeiluun, joka itse asiassa onnistui ennakoitua paremmin. Yleensä olen jokusen perennankin kylvänyt keväällä ikkunalaudalle. Kylmäkäsittelin ainoastaan sinivaleunikon siemeniä, joista ei itänyt yhtään mitään. 

Olin sentään kylvänyt myös rohtosuopayrttiä, etelänruusuruohoa ja ruusunätkelmää. Niistä on kasvanut hyviä taimia, jotka saavat kuitenkin odottaa paikoilleen istuttamista. Maa on niin rutikuivaa, että multa kaivaessa vain pölisee ympäriinsä. Taimet selviävät hyvin purkeissaan, joissa niitä on helppo kastella. Juuriaan vahvistaessaan voin keskittyä miettimään, minne ne olisi järkevintä istuttaa sitten, kun maassa on riittävästi kosteutta.

Aiempinakin kesinä olen kylvänyt perennojen siemeniä pihamaalla ja antanut niiden kasvaa ja kehittyä syksyyn saakka purkeissaan. Sillä tavoin olen onnistunut ihan hyvin ja loihtinut esimerkiksi sinivaleunikon puutarhaani. Melkeinpä on mukavampi touhuta ulkona mullan ja ruukkujen kanssa, kuin kevättalvella varaston pakastimen päällä tai kellarissa. 

Tarha-alppikärhö - Clematis alpina 'Purple Dream'

Kärhöt kuuluvat niihin, joiden keväistä ilmestymistä tulee joka vuosi vahdittua mielenkiinnolla ja innostuksella. Kulunut toukokuu on kärhöihinkin laittanut vauhtia, sillä harvoin puutarhassani kärhöt ovat näin pitkällä tähän aikaan. Viime kesän ruukuissa viettäneistä ja syksyllä maahan siirretyistä yksi taitaa olla vainaa. Tai sitten se on päättänyt ilmaantua joskus myöhemmin.

Tarha-alppikärhö Purple Dreamissa on lukuisia nuppuja, jotka muhivat ja muhivat antaen minun odottaa niiden aukeamista. En ole vanhempia perennoja pahemmin tässäkään kuivuudessa kastellut. Kärhöille ryhdyin antamaan vettä ja tomaattilannoitetta luettuani aiheesta artikkelin viimeisimmästä Kotipuutarhalehdestä.  

Alppikärhö - Clematis alpina

Alppikärhöni joutui viime vuonna turhan rankalle koetukselle köynnöskaaren kaaduttua useampaan kertaan. Viimein sain kaaren juntattua tiukasti maahan harjaterästankojen avulla. Kaari on pysynyt sen jälkeen pystyssä ongelmitta. 

Alppikärhöä en ole kertaakaan leikannut, vaikka se on jo aika risuuntunut. Päätin antaa sen kukkia rauhassa keväällä. Tänä keväänä luulin jo, ettei köynnös viherry laisinkaan, mutta kohtalaisen hyvin niin tapahtui ja kukkiakin on ollut mukavasti. Valtaosa köynnöksen oksista ja versoista ovat kuitenkin nyt kuivia ja lehdettömiä. Kunhan keväinen kukinta päättyy, on aika leikata alppikärhö. Siten se ehtii kasvattaa kesän aikana uusia versoja ja luultavasti kukkii taas ensi keväänä ainakin vähäisessä määrin.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

 
Tieremontti lähestyy ja lähipäivinä se on meidän kohdallamme. Silloin voi mennä useampi päivä, ettemme pääse autolla lähellekään kotia. Toivomme, että työmiehet tekevät katuosuutemme kaivuu- ja perustustyöt juhannukseen mennessä valmiiksi. Viime vuonna porukka lähti juhannuksesta useaksi viikoksi lomalle ja kaikki seisoi keskeneräisenä.

Kesä on nyt virallisesti alkanut ja monilla myös loma. Nautitaan ja iloitaan kesäpäivistä!
 

Juuso 17 v

Siitähän on vain hetki, kun tulit pahvilaatikossa maaseudun hevostallilta luoksemme. Tulit ja jäit. Valloitit meidät ja veit sydämemme. Huomaamatta aikaa on hurahtanut 17 vuotta. Sinulla on ollut hyvä elämä, oikeat kissanpäivät. Olet tarjonnut meille valtavasti iloa, mutta toki välillä olet saanut ärräpäitäkin lentämään. Kanssasi on ollut helppo olla ja elää.

Tänään täytät 17 vuotta. Ihmisen iässä se on noin 83 vuotta. Olet siis aikamoinen papparainen. Korkea ikä näkyy sinussa selkeästi, eikä kovin positiivisessa mielessä. Jaloissa on nivelvaivoja, mikä näkyy etenkin makuulle asettuessa. Silti liikut edelleen ketterästi ja hyppäät korkeallekin. Nukut paljon, etkä enää viihdy ulkona. Tänä keväänä sinua on käytetty useamman kerran eläinlääkärissä. Sinulla todettiin vanheneville kissoille aika yleinen munuaisten vajaatoiminta, jota hoidetaan nyt mm. erikoisruokavaliolla.  Sairaus on etenevä ja parantumaton.

Tiedämme, ettet ole enää terve. Tiedämme, ettei meillä ole enää paljon yhteistä aikaa. Päätös yhteisen taipaleemme päättymisestä on lähellä, mutta ei tänään. Nyt on syntymäpäiväsi ja saat meiltä tavallisten rapsutusten ja hellyyden lisäksi runsaasti ylimääräisiä huomionosoituksia.

Onnea ihana kissamme Juuso, onnea!

Et voi omistaa kissaa;
saat vain etuoikeuden
olla mukana kissan elämässä.

- Beryl Reid -

Ruusupensaiden kuulumisia

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Talvi on koetellut ruusupensaitani ankarasti. Yksikään ei ole kokonaan menehtynyt, mutta monesta pensaasta iso osa vanhemmista oksista on merkittävästi kärsinyt tai menetetty kokonaan. Oikeastaan vain Valamonruusu on aloittanut kesänsä, kuin talvea ei välissä olisi ollutkaan.

Rosa rugosa 'Sävel'

Jokaisen ruusun alimmat oksat ovat onneksi hengissä ja tehneet lehtiä. Sävel ja Ritausma näyttivät alkuun täysin kuolleilta. Sammalruusu, juhannusruusu ja Viljaminkeltaruusu sekä Norjanruusu ovat myös kärsineet kovasti. 

Annoin ruusujen rauhassa herätä nähdäkseni, onko niissä laisinkaan eloa. Muutama päivä sitten ryhdyin leikkaamaan ruusupensaiden kuivia oksia edeten siten, että napsin pala palalta kutakin oksaa katsoen, tuleeko siinä vastaan eloa. Ei tullut. Oksat olivat aivan kuivia ja kuolleita. Saattaa siis olla, että osa ruusuista ei kuki tänä kesänä ollenkaan.

Rosa pimpinellifolia 'Juhannusruusu'

Kovista kolhuista huolimatta osa ruusupensaista on aloittamassa kukintaansa. Juhannusruusun nupuista ensimmäiset ovat jo poksahtaneet auki. Huomasin sen vasta kuvauskierroksen jälkeen katsoessani keittiön ikkunasta. Olin unohtanut käydä tarkastamassa Pikkupuutarhan juhannusruusut.

Tornionlaaksonruusu - Rosa 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusu availee nuppujaan pikavauhtia. Pitäisi aina kuljettaa sopivia saksia mukanaan, jotta voisi nyppäistä kuihtuneet kukat pois. Se kuulemma edistää kukinnan uusiutumista. Harvoin muistan kierrokselle lähtiessäni varustautua sopivasti ja niinpä käytän hätäpäissäni käsiäni ja kynsiäni. 

Joskus ihmettelen, miten monet saavat kyntensä pysymään upeassa kunnossa ja lakattuina. Välillä kaupan kassalla ollessa ihan hävettää näyttää repaleiset ja mustareunaiset kyntensä. Rasvaamisesta ja hoitamisesta huolimatta kesä ja puutarha näkyy käsissä.

Teresanruusu - Rosa 'Therese Bugnet'

Tässä vaiheessa kesää ei onneksi vielä voi sanoa paljon mitään ruusupensaiden suhteen. Annan siis niiden kerätä voimaa ja kasvaa rauhassa. Jolleivät kuki tänä kesänä, kukkivat sitten toivottavasti ensi vuonna. Onneksi ovat elossa ja vihreinä.

Monilla on tänä viikonloppuna koulujen päättäjäisiä ja juhlatilaisuuksia. Onnea siis jokaiselle juhlinnan kohteelle ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Nuppuja, kukkia ja kauneutta yllin kyllin

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul´s Secret'

Kyllä voikin luonto olla nyt kaunis. Lämmön vuoksi kaikki kasvaa ja kukkii suorastaan pikakelauksella, joten päivässä pitää tehdä monta kierrosta ehtiäkseen nuuhkia ja nauttia kyllikseen ennen kukkien kuihtumista. Varmasti moni kasvi ja koko puutarha hivenen kärsii sateettomuudesta, mutta toisaalta varsin moni tuntuu laittavan parastaan.

Sen sijaan, että murehtisin hidasta kasvua ja kenties puuttuvia kasvejakin, keskityn iloitsemaan monista ihanuuksista. Ruusuorapihlajan istutin 2015, eikä se ole kertaakaan kukkinut kunnolla. Kerran siinä oli runsaasti nuppuja ja kirvat pistelivät ne sujuvasti poskeensa. Viime marraskuinen märkä lumitaakka katkaisi ruusuorapihlajastani ison ja merkittävän oksan repäisten runkoon pahan haavan. Hoitotoimenpiteistä huolimatta ajattelin, että taisin menettää puuni. Ainakaan niin ei vielä ole käynyt, sillä nyt puu kukkii kauneimmillaan. Lukuisia nuppurykelmiä on jo auennut ja lisää aukeaa tulevinakin päivinä. Ihana pieni puu, aivan ihana.

Sinivaleunikko - Meconopsis

Siemenestä kasvatettu sinivaleunikko pukkaa tuhtia nuppua lehtiensä keskeltä. En ole varma, onko tämä tavallinen taivaansininen sinivaleunikko, vaiko kerran aiemmin kukkinut lilasävyinen. Ympärillä on muitakin sinivaleunikon lehtirykelmiä, mutta niissä ei tostaiseksi ole nuppuja näkyvillä. Onpa jännittävää nähdä, minkä värinen kukka tästä avautuu. Ja onpa palkitsevaa ihailla itse siemenestä kasvatettua kukkaa.

Idänunikko - Papaver orientale

Idänunikot ovat ryhdistäytyneet vauhdilla ja niiden nuppuja pullistelee siellä täällä. Tavallisesti idänunikko kukkii ennen monia muita, mutta nyt se taitaa jäädä kakkoseksi, kenties kolmoseksikin monen muun kasvin suhteen. Ei haittaa. Pääasia, että kukkii.

Minun idänunikkoni käyttäytyvät täysin villisti. Kuinkahan monta kertaa olen niitä istuttanut ja siirtänyt keskemmälle olopihan kukkapenkkiä. Edelleen vain muutama suostuu siinä kasvamaan ja kukkimaan. Kummallisesti ne askeltavat pionien ja aroniapensaiden väliin. Sinänsä saavat siellä kasvaa ja kukkia. Niitä olisi vain helpompi ihailla, kun olisivat etualalla. Ehkä ne ovat ujoja.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Särkynytsydän kukkii joka vuosi komeasti, mutta tänä vuonna aivan erityisen runsaana. Pensas on kasvanut kokoa ja päättänyt pukata näkyville kukkavanan toisensa perään, yhtäaikaisesti ja upeasti. Olen kuullut monien inhoavan särkynyttäsydäntä. Aivan rauhassa saavat sitä inhota. Minusta se on jännittävä kasvi. Miten luonto voikaan muotoilla rivin särkyneitä sydämiä ihmisten ihasteltavaksi.

Edelleenkään en ole saanut säädeltyä kasvarin kastelujärjestelmää sopivaan tahtiin, joten päivittäin tulee istuttua askartelemassa sen parissa. Samalla hivelen tomaatin lehtiä ja varsia ja tiirailen niiden tanakkuutta ja kukkia. Yllättäen löysin jo ensimmäiset raakileetkin. Kypsyvät tai eivät. Tässä vaiheessa minulle riittää sen ihmetteleminen, että ennen toukokuun päättymistä kennokasvarissani on ensimmäinen raakiletomaatti. Siinä on taivastelemista kerrakseen.

Varjolilja - Lilium martagon

Myös varjoliljat ovat lähellä kukkimista. Karvaisia nupputuppaita on runsaasti. Viime kesänä istutin valkoisia varjoliljoja, jotka jostain syystä olivat kadonneet puutarhastani. Jännityksellä odotan, onko yksikään niistä selvinnyt talvesta. Vai ovatko kaikki jälleen tummanpunaisia. Ei haittaa sekään, mutta toki olisi kiva nähdä niitä valkoisiakin vaihteeksi.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Tämä postaus on nyt silkkaa ihanuutta toinen toisensa jälkeen. Viime kesänä sain päähäni yhdistää eri kohteisiin istutetut pionit Olopihalle, jossa niitä on kätevin ihailla. Kaivoin siis Allaspenkkiin uuden ja ihan oman osion siirrettäville pioneille. Siirsin Kiemurapenkistä Ruusupionin, Pikkupuutarhan Kivipenkistä Kuolanpionin ja Coral Charmin. Lisäksi istutin kesän ruukussa viettäneen Turun messuilta ostetun Alexander Flemingin samaan ryhmään.

Sielu sykkyrällä pelkäsin talven vievän yhden tai useamman pionin. Nyt näyttää, että kaikki ovat selvinneet enemmän kuin hyvin. Parasta, että kukkiakin on jo tullut ja tulee lisää. Iloisin ja onnellisin taidan olla Kivipellon Sailalta saadun Kuolanpionin selviytymisestä. Se toki nousi Kivipenkissäkin tomerana ylös, mutta ei kukkinut. Nyt se asustaa uudessa paikassaan ensimmäistä kesää ja pukkaa kaunista kukkaa. 

Monta unohtumatonta puutarhaystävää on löytänyt kasvin muodossa paikkansa kukkapenkeistäni. Sailaa en toki unohda muutenkaan, mutta nyt hän on konkreettisesti seuranani istuessani pergolan reunalla pionia ihailemassa. Kiitos Saila-ystäväni!

Ruusupioni - Paeonia veitchii

Myös ruusupioni näyttää viihtyvän uudessa paikassaan paremmin, kuin aiemmin Kiemurapenkissä. Sekin kukkii nyt kahden kukan voimin. Kukinto on aika lailla saman näköinen kuin Kuolanpionissakin, mutta kasvu on matalampaa ja lehtikin vähemmän liuskoittunut.

Paeonia Sarah Bernhard

Vuosikausia puutarhassani asustavissa muissakin pioneissa on jo tuhdit nuput. Sarah näyttää siltä, että kohta se poksauttaa kukkansa auki. Yleensä olen laittanut tuet pioneille jo siinä vaiheessa, kun ne vasta kasvattavat varttaan. Nyt en ole ehtinyt. Tänään hain pionituet terassinkulmalle, jotta asia ei unohdu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kukat aukeavat, tulee yleensä kunnon rankkasade ja se jos mikä katkoo painavat kukkavarret. On siis oltava ajoissa valmiina.

Arovuokko - Anemone sylvestris

Kukkien ihanuudesta voisi puhua loputtomiin. Taidan kuitenkin tältä erää lopettaa tähän, jotta ette ihan kyllästy tähän ihanuus-sanalla kyllästettyyn vuodatukseen. Tapaturmat eivät todellakaan ole mitään suositeltavia elämänkouluja, mutta pakollisen pysähtymisen voi ottaa myös positiivisesti. Ainakin saan nyt ihan luvan kanssa keskittyä kauneuden ahmimiseen. Se on ehdottomasti hurmaavaa ja terapeuttista. Suosittelen ilman pään kolautamista ihan kaikille.