Puutarhavuosi 2018 -haaste

Sain Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiviltä Puutarhavuosi 2018 -haasteen. Kiitos Päivi, otan haasteen vastaan mielelläni.

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta

En voi väittää, ettenkö koskaan ennen olisi laiskotellut. Olen kuitenkin surkea itseäni riittävästi säästämään, joten silkka laiskottelu jää vähäiseksi. Kaikille ihmisille olisi terveellistä säännöllisin välein kellahtaa kesäkeinuun selälleen ja antaa kirjan painua rinnuksille ja ajatusten seikkailla omille reiteilleen.

Toukokuinen tapaturma ja siitä toipuminen pakottivat minut hiljentämään vauhtia ja unohtamaan monet mieluisatkin tehtävät. Viime kesästä taisi tulla elämäni laiskin, sillä vietin tunti- ellei päivätolkulla aikaa takkahuoneen sohvalla kirjan kanssa. Ovi oli ulos apposen avoinna ja ohut verho sen edessä varjostamassa. Poikkeuksellisen pitkät helteet ja äärimmäinen kuivuus helpottivat orientoitumista laiskaan elämään, sillä eipä tehnyt mieli - eikä ollut järkevääkään - mitään rutikuivaan ja pölyävään multaan istuttaa.

Kultakuoriainen ja Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
 
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Muun puutarhan osalta suunnitelmat eivät toteutuneet laisinkaan, mutta hyötypuutarhan suhteen pysyin suunnitelmissa melko tarkasti. Suurin syy suunnitelmien toteutumattomuuteen on jo mainittu ensimmäisessä kohdassa eli tapaturma ryyditettynä kuivuudella ja helteellä. 

Punahattu - Echinacea purpurea 'Magnus'

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
 
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Tavallisesti istutan kasveja sekä alku- että loppukesästä. Nyt alkukesän istutukset supistuivat huhtikuisilta messuilta ostettuun kahteen jouluruusuun, jotka istutin toukokuun alussa. Runsaasta kastelusta huolimatta pahoin pelkään, etteivät jouluruusut selvinneet massiivisesta kuivuudesta. Aika näyttää, teenkö taas messuretken hankkiakseni uusia jouluruusuja.

Elo-syyskuussa istutin uusia kärhöjä, punahattuja, kurjenpolvia, päivänliljoja, ruusunätkelmää, etelänruusuruohoa ja syyshohdekukkaa. Lokakuussa istutin marhanliljoja, tiikerililjoja ja varjoliljoja. Ja tietenkin myös muita syyssipuleita.

Keltakärsämö - Achillea micrantha

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani. Mikään ei pääse niitä tuhoamaan.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Olisit kysynyt, mikä meillä menestyy! Ei ole sellaista kasvia, jota en onnistuisi tappamaan, vaikka miten yritän huolella hoivailla.

Varmasti menetin, mutta vielä en tiedä, mitä ja kuinka paljon. Kuivuus koetteli puutarhaamme ennätysmäisesti. Moni kasvi oli kastelusta huolimatta henkihieverissä. Kuivuutta tehosti tontin valo- ja tuuliolosuhteiden melkoinen muutos. Metsä ei enää varjostanut edellisenäkään kesänä, mutta silloin satoi runsaasti, eikä aurinko porottanut mitenkään erityisen ahkerasti. Nyt tuli yhdellä rysäyksellä valoa, hellettä ja kuivuutta enemmän, kuin yhden puutarhan tarpeiksi. Ihminen tykkää, mutta varjoisaan viileyteen tottuneet kasvit eivät.

Kevät ja kesä tulevat olemaan odotuksen ja jännityksen aikaa. Kuinka moni kasvi on kuivuudesta huolimatta säilyttänyt juuristonsa ja jaksaa mullasta valoon ponnistaa, se jää nähtäväksi. Ainakin syysleimut ja jaloangervot olivat koko kesän hyvin huonovointisia.

5. Monessako puutarhakohteessa vierailit? (taimimyymälöitä ei lasketa!)

a. En yhdessäkään
b. No jos tuttavien puutarhat lasketaan, niin tulihan sitä muutamassa käytyä
c. Monta paikkaa kiersin, monta jäi vielä näkemättä
d. En enää muista, joka viikko vähintään yhdessä, sekä Suomessa että ulkomailla. Messut, puistot, puutarhat... kaikki mahdolliset kiersin.

Poikkeuksellinen kesä, sillä puutarhakohteet jäivät vähiin. Huhtikuussa olin Helsingin puutarhamessuilla, mutta Marketanpuiston toukokuiseen tapahtumaan en sitten päässytkään. Elokuun lopulla naapuri tarjosi minulle retken Kaisaniemen kasvitieteelliseen, joka oli piristävä ja antoisa retki. Lämmin kiitos vielä kerran sinulle Marit.

Leppäkerttu kärhönlehteen kääriytyneenä

6. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän kysymykseen tyhjentävästi vastaaminen vaatisi lottopotin voittamista. Paljon on toiveita, joiden tietää jäävän toteutumattomiksi unelmiksi. Moni toive muuttuu matkan varrella toisenlaiseksi ja yhtä moni toive haihtuu kokonaan.

Ei ole järvenrantaa alapihan takalaidassa vieläkään. Eikä taida tullakaan, kun kunta rakensi sinne aidatun pallokentän. Väliin sentään istuttivat pihasyreeniä, joten täytynee olla ihan tyytyväinen.
 

Juuson lepopaikka Kotikiven kupeessa

7. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2018?

a. Lämpö ja aurinko
b. Kuivuus
c. Kukkaloisto
d. Joku muu. Mikä?

Ihan varmasti lämpö, aurinko ja kuivuus tulevat jäämään kesästä 2018 mieleen. Yhtä kuivaa kesää en meidän tontilla ole aiemmin kokenut. Vettä sai kantaa ruukkukukille ja kasvimaalle joka ikinen päivä, eikä aherrus näkynyt oikein missään. Muuta puutarhaa en edes alkanut kastelemaan, sillä tuskin olisin tarvittaviin litramääriin edes päässyt. Kärhöjä ja muutamia muita kasveja koitin kastella, mutta valtaosa oli surullista katseltavaa kuivuudesta lotkottavine olemuksineen.

Välillä tontin laidalla oli kivenlohkareita, välillä teiden pohjalta kaivettua hiekkaa.

Tierempan aiheuttama melu ja pöly oli jokapäiväistä ja ajoittain rassasi hermoja. Luulisi, että tieto haittojen tilapäisyydestä olisi helpottanut niihin suhtautumista, mutta lähes kahden vuoden asuminen keskellä työmaata oli kokemus, jota en toiste haluaisi. Nyt melu ja pölyhaitat alkavat unohtua, mutta maiseman muutoksesta jaksan nauttia ihan joka päivä. On se vaan hienoa nähdä taivaanranta jopa omalla sohvalla istuen. Valoa ja avaruutta riittää.

Kesästä 2018 tulee mieleen jäämään myös 17-vuotiaan Juuso-kissan muutto paremmille hiirestysmaille. Juuso oli ihana kissa, jonka rutiinit ovat edelleen vahvasti läsnä. Aamulla keittiöön mennessäni havahdun usein väistelemään olematonta vesikuppia ja tunnen elävästi kissan kiehnäyksen jaloissani. Ikävöin edelleen Juusoa kovasti.

Paeonia lactiflora Coral Charm

8. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Mitään erityisen suurta ei puutarhassa tullut viime vuonna tehtyä. Niitä normaalejakin manööverejä tavallista vähemmän. Suurinta ja parasta lienevät joka kesä ne lukuisat kävelyt ja tutkimuskierrokset puutarhassa. Hetket, jolloin kaikin aistein nauttii kasveista ja puutarhansa olemuksesta. Miksi puutarhaihminen jaksaa iloita samasta ruusun tai pionin kukasta joka ikinen kesä? Sen tietää ja tunnistaa toinen puutarhaihminen, joka omassa puutarhassaan laillani käyskentelee kerta toisensa jälkeen tuoksuttelemassa terälehtiä ja konttaamassa sinivaleunikkojensa äärellä.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

9. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kaikki kasvit, jotka loppukesästä istutin. Ja tietenkin myös toukokuussa istutetut jouluruusut. Toivottavasti ovat mullan alla elossa ja ponkaisevat sieltä kevään tullen voimaa ja tarmoa täynnä uuteen kasvuun. 

Ocalis deppei

Kesäkukista kaksi pääsi ehdottomien suosikkien joukkoon. Toinen on itse siemenestä kasvatettu kelloköynnös, joka hurmasi rehevällä kasvullaan ja kauniilla kukillaan. Toinen ilontuoja oli oxalis, joka kukki ahkerasti ja jonka lehdistöä ihailin kerta toisensa jälkeen. Oxalista on minulla ollut ennenkin ja tulee olemaan vastaisuudessakin. Kelloköynnösta kasvatin toisen kerran ja tällä kertaa onnistuneesti. Se rohkaisee kasvattaman jatkossakin.

 

Etelänruusuruoho - Knautia macedonica

10. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei
b. Yksi
c. Älä edes kysy, montako!
d. Virhe? Mitä? Minullako? Eeei suinkaan...!

Sen verran omituinen kesä oli, ettei edes virhehankintoja tullut tehtyä. Kyllä niitäkin aina joukkoon mahtuu, mutta eipä tullut kierreltyä kauppoja, joten hankinnat ylipäätään jäivät hyvin pieniksi.

Sain äitienpäivälahjaksi tohon käytettäväksi hiekkakäytävillä kasvavien rikkojen tuhoamiseen. Enpä päässyt tohoa kertaakaan kokeilemaan, sillä kuivuus hoiti rikat. Niiden kasvu oli kovin olematonta. Jotain hyötyä siis kuivuudesta oli. Tohon hyödyllisyys tai hyödyttömyys paljastunee siis vasta myöhemmin.
 

Loistokärhö - Clematis 'Warszwska Nike'

11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Kaksi kasvia nousee positiivisuudessaan ylitse muiden. Viime kesä oli ruhtinaallinen tomaattikesä. Tomaatintaimet sai kasvariin aikaisin, eikä kylmiä öitä montaa ollut. Sato alkoi kypsymään niinikään aikaisin ja itse kasvatettuja tomaatteja pääsi syömään tasaiseen tahtiin. Joka syksy osa tomaateista täytyy tuoda raakoina sisälle jatkamaan kypsymistään. Nyt niin ei tapahtunut. Kaikki kypsyivät kasvarissa. Erityistä oli myös se, että ylimääräiset tomaatintaimet istutin talon seinustalle ja hyvä sato tuli niistäkin. Kaikki kypsyivät.

Toinen positiivinen yllättäjäkasvi oli kärhöt. Niin maassa asuvat kuin purkkeihin istutetut heräsivät henkiin aikaisin ja kasvoivat hurjaa vauhtia. Kukkiminen oli runsasta ja kaunista. Vain Ville de Lyon oli hyvin vaisu, mutta muutamin kukin sekin jaksoi kukkia.
 

Kuivuudesta kärsivä kevätkaihonkukka

12. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Mikään kasvi omana itsenään ei tuottanut pettymystä. Kannoin huolta kuivuudessa kärsivistä kasveistani koko kesän ja kannan yhä, sillä ehtivätkö ne kerätä voimaa talvea ja uutta kasvukautta varten? Toivon mahdollisimman monen omaavan riittävästi sitkeyttä selviytyäkseen viime kesän koettelemuksesta.

13. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
 
a. Kasvimaalle
b. Kukkiin
c. Kiviin / Kiveyksiin
e. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
f. Puutarhamatkailuun

Kokonaisuudessa rahaa taisi mennä eniten tällä kertaa kasvimaahan, sillä ostin hyvän kasvilampun kellariin taimikasvatusta varten. Ei se kallis ollut, mutta suhteessa isoin yksittäinen rahaerä. Koskaan aiemmin ei tomaattini ole olleet niin tanakoita ja hyväkuntoisia, kuin kasvilampun alla kellarissa kasvaessaan. Ehdottomasti kannattava investointi.
 

14. Mistä ihan todella innostuit?
 
a. Uudesta kasvituttavuudesta
b. Jostain puutarhafilosofiasta tai puutarhan tyylisuuntauksesta
c. Väreistä
d. Ihan joka asiasta!

Puutarhan kasvukausi on kaikkinensa niin ihanaa ja innostavaa aikaa, etten nosta sieltä mitään erityistä esiin. Näin talvella ihan unohtuu, miten hienoa on aloittaa ja lopettaa päivänsä puutarhassa kiertelemällä. Kuinka paljon saakaan aikaa kulumaan pelkästään siihen, että katselee, kyykistyy, konttaa, vääntelee ja kääntelee nähdäkseen kasvun ja kehityksen. Ei kahta samanlaista kokemusta, vaikka puolen tunnin välein samat kierrokset tekisi.

 

Tomaatti - Solanum 'Indigo Rose'

15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
 
a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

En ole edes laskenut, kuinka monta kertaa täytimme kaksi 200 litran vesitynnyriä ja kuinka paljon ja usein laskimme vettä suoraan letkusta kasveille. Silti toivoisin, että olisin jaksanut kastella enemmän. Jos siitä suinkin olisi ollut hyötyä kasvien selviytymiselle ja varmasti olisi ollut. Menneitä asioita on turhaa jossitella. Katsotaan, mitä tuleva kasvukausi tuo tullessaan. Korjataan sitten aukkopaikat ja iloitaan selviytyjistä.

 

Myös pelaguut tykkäsivät kesästä 2018

16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
 
a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

Mitään en toivo tehneeni vähemmän. Olipa kerrankin oikein lämmin ja aurinkoinen kesä. Ylenmääräisestä laiskottelustakin jäi mukava muisto. Ihan on, kuin olisi viettänyt pitkän kesäloman. Kuten vietinkin.

 

Syysvuokko - Anemone hupehensis

17. Odotatko tulevaa/alkavaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ehdottomasti into taas kasvaa päivä päivältä ja sormet syyhyävät päästä puutarhaan touhuamaan. Mukana on myös kauhunsekaisia tunteita, koska yhtään en tiedä, miten viime kesän kuivuus tulee näkymään kasveissa. Toisaalta menetykset voi nähdä mahdollisuutena johonkin uuteen. Ehkä tässä olisi jo hyvä hetki laittaa aivonystyrät suunnitteluhommiin...

 

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen. 

• Sain haasteen Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiviltä.

2. Kerro haasteen aloittaja.

• Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

3. Haasta vähintään yksi blogiystäväsi mukaan.

 

Syksyn 2018 ruskan loisto jää muistoihimme.

Haastan mukaan seuraavat blogit (Olen ollut viime aikoina aika vähän täällä blogimaailmassa, joten jos olet jo haasteen selättänyt, ei siihen tarvitse toistamiseen tarttua.):

Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikin 
Päivänpesää elämää -blogin Katjan


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Eloa härpäkkeiden kanssa

Tässä yhtenä päivänä innostuin setvimään työhuoneen laatikkoon kertynyttä elektroniikkaromua. Oli siellä piuhaa ja töpseliä jos jonkinmoista. Vanhoja kännyköitäkin yli oman tarpeen ja jokainen jo aikansa eläneitä. Mediassa on keskusteltu kännyköiden kierrättämisestä ja kuinka vähäistä se edelleen on. 

Kännyköissähän olisi paljon hyödynnettäviä ainesosia, mutta mikä olisi riittävän turvallinen keino päästä niistä eroon? Vanhasta kännykästä on omin keinoin vaikea saada sinne tallennettuja tietoja pois, jos puhelimeen ei enää saa virtaa. Selvitin asiaa ja löysin Seiffi.fi - Datalaitteiden turvallinen kierrätyspalvelun. Seiffi on SER-kierrätyksen, Kuusakosken ja Postin yhteistyössä toteuttama palvelu, jolla voi kierrättää datalaitteet tietoturvallisesti. Oheisesta linkistä löydät lisää tietoa. 

Tilasin itselleni Iso Seiffin, jolloin voin 9 euron hintaan lähettää kierrätykseen kolme tai useamman laitteen, ana 10 kiloon saakka. Meiltä kertyi seitsemän kännykkään latureineen ja vein ne jo SmartPostiin. Postin seurantakoodilla voin seurata kännyköiden matkaa ja saan ilmoituksen sähköpostiini, kun tietoni on asiallisesti tuhottu. 

Tämän aidan takana on enemmänkin japanilaisteemaa.

Tekniikasta on kieltämättä paljon apua ja helpotusta vähän joka elämän saralla. Silti toisinaan tuntuu, että jokapäiväinen arki vaatii aikamoista selviytymistä härpäkkeiden keskellä. Kahden ihmisen taloudessa kaiken aikaa jollain pöydällä on piuhan päässä latauksessa kännykkää, tablettia, hammasharjaa, partakonetta ja kameran akkua. Kotityöt on rytmitetty välkkyvin valoin ja äänimerkein. Peset sitten pyykkiä tai astioita, paistat ruokaa uunissa tai vaihdat kanavaa televisiossa, kuuluu säännöllisin välein pimputtavia merkkiääniä  Juuri, kun olet saanut laitteet ohjelmoitua toimimaan vähemmin merkkiäänin, ne hajoavat ja taas on edessä uuden laitteen äänimaailmaan tutustuminen. Normeja on sanottu purettavan, mutta laitemaailmassa mikään ei tunnu noudattavan ainuttakaan normia tai niiden käyttöä yksinkertaistavaa logiikkaa. 

Elektroniikkajäämistöä seuloessani löysin pitkään kadoksissa olleen askelmittarin. Sellaisen ihan yksinkertaisen mallin, joka mittaa askelet ja kilometrit, kunhan laitteeseen on syötetty käyttäjän paino ja pituus. On minulla ranteessa käytettävä aktiivisuusmittarikin, mutta sen käyttö on jäänyt vähemmälle. Ellei muista rannemittaria ajoissa ladata, se nollaa kaikki asetukset. Ärsyttävä ominaisuus, jonka vuoksi mittari saa olla aktiivisesti laatikon pohjalla.

Iloissani laitoin askelmittarin vyötärölle ja lähdin pitkälle lenkille lauantaisesta auringonpaisteesta nauttimaan. Palasin runsaan kahden tunnin kierroksen jälkeen kotiin ja kas, askelmittarin lukemat olivat runsas 1000 askelta ja kaksi kilometriä. Äkkiä muistui mieleen, miksi moinen askelhärpäkekin on joutunut samaisen laatikon pohjalle. Askelien mittaaminen ei ollut kovin olennaista, mutta olisin halunnut tietää kuljetun matkan pituuden. Karkeasti arvioin kävelleeni kahden kilometrin sijasta kahdeksan kilometriä.  

Järvelle on jo tehty hiihto- ja luistelurata.

Onko teillä rakkaat bloggaajat käytössänne jokin hyväksi koettu kännykkäsovellus, jolla voisi mitata kuljettuja matkoja? Siinä ohessa saa toki olla muitakin elementtejä mitattavana. Mieluummin kuitenkin ilmainen sovellus ja myös sellainen, johon ei välttämättä tarvitse kirjautuen kertoa jokaista henkilökohtaista asiaansa henkilötunnuksesta serkunkumminkaimaan saakka. Niitäkin sovelluksia nimittäin näyttää olevan. Mielelläni otan vinkkejä vastaan.

Koristeomena Musta Rudolf

Pitkä kävelylenkki ihan omassa seurassa oli oikein mukavaa. Tarkoitus oli lenkin aikana pohtia monia asioita syvällisemmin, mutta käytännössä ajatusmaailma nollaantui täysin ja nautin hienosta auringonpaisteesta ja kaikesta pienestä, mitä ikinä ulkoillessa voikin havaita. Näin runsaasti innokkaita hiihtäjiä suuntaamassa kunnan vasta uudella latukoneella tamppaamille laduille ja iloisesti nauravia lapsia pulkkamäessä. Jääkenttäkin oli kirjavanaan kaikenikäisiä luistelijoita. Paluumatkalla kävin tsekkaamassa tutun puron ja lähimmän järven jäätilanteen. Koskikaraa en nähnyt, mutta kotipihassa pitkästä aikaa harmaapäätikan. Oli mukava lenkki.

Lunta tulvillaan

Pari päivää satoi lunta tasaiseen tahtiin ja kolaamaankin pääsi ihan kunnolla. Mikäs siinä, hyvää hyötyliikuntaa ja sopivaa ulkoilua raittiissa ilmassa. Erityisen iloinen olen kasvien puolesta, sillä muutaman plussan ja reilun pakkasen välillä sahaava sää ei liene kovin ystävällinen kasvien talvehtimisen kannalta. Vaikka satanut lumi ei mitään tykkylunta ollutkaan, kävin arimpia puita ja pensaita ravistamassa. Vuosi sitten repesi ruusuorapihlajasta iso oksa raskaan lumen murtamana. Ja kasvihuonekin on hyvä välillä vapauttaa lumitaakasta.

Kylvöasiat ovat hiipineet mieleen ja multakuume senkun voimistuu. Inventoin omat siemenvarastot ja tein yhden tilauksen. Lähinnä tilasin tomaattien ja kurkkujen siemeniä. Taisi muutama kukkasiemenpussikin joukkoon eksyä. Tosin verkkokaupan kassalle siirtyessäni oli pakko tehdä vähän karsintoja, sillä aika tyyriitä ovat siemenpussitkin. Kauppoihin en ole kerinnyt laisinkaan. Jokohan siemenhyllyt ovat alkaneet täyttyä? 

Muuten elo näin tammikuussa on hiljaista ja ikäänkuin keväiseen vauhtiin valmistautumista. Iltaisin luen ja kudon, tosin en samanaikaisesti. Kevään ja kesän puutarha-aherruksen alkaessa lukemiseen jää aikaa lähinnä ennen nukahtamista ja usein väsymys vie voiton. Vielä vähemmän tulee kudottua, kun sormet viihtyvät paremmin mullassa, kuin puikkojen ympärillä.

Kameran ulkoiluttaminen on sekin jäänyt vähiin. Työhuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää tulee aamuin illoin katseltua, sillä vielä en ole tottunut avariin maisemiin ja runsaaseen valaistukseen. Ennen ison vaahteran takana ja ympärillä oli sankkaa metsää, eikä naapureista näkynyt vilaustakaan. Miten voikaan taivaan näkemisestä näin paljon tykätä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Helmet-lukuhaaste 2019

Innokkaana lukijana pohdn kovasti viime vuoden alussa Helmet-lukuhaasteeseen osallistumista. Joitakin lukemiani kirjoja kirjasin, mutta sitten jätin haasteen seuraamisen kesken. Luen paljon dekkareita ja jotenkin tuntui, ettei niitä saa mahdutettua haasteen otsikoiden alle. Toinen kynnys muodostui siitä, että kuvittelin jonkinlaisen pakon haasteen teemojen täyttämiseksi.

Anun puutarha -blogin Pioni postasi osallistumisestaan viime vuoden haasteeseen  5.1.2019. Hän on lukenut kiitettävän määrän kirjoja. Pionin postaus sai haastehormonit hyrräämään ja päätin lukuhaasteeseen osallistua. Tällä kertaa en edes tavoittele koko listan täyttymistä. Ajattelin ottaa haasteen vastaan kevyesti ja iloisin mielin. Lukeminenhan on vapaaehtoista ja todella mukavaa. 

Pionin viime vuoden aikana selättämää kirjalistaa selatessani löysin kirjoja, joita ajattelin kirjastosta lainata. Kun siis itse kukin kirjahaasteen omalla tavallaan selättää ja lukulistansa vuoden päästä täällä julkaisee, siitä saattaa löytyä lukuvinkkejä monelle muullekin.

Tämän vuoden aloitin Liza Marklundin 'Pimeys keskellämme' -dekkarilla ja lukemista jatkan Olli Jalosen Finlandia-voittajalla: Taivaanpallolla. Tulkaa mukaan kirjojen antoisaan maailmaan!

Helmet lukuhaaste 2019 löytyy täältä.

 

Taas mennään - kohti kevättä

Matka uudessa vuodessa on alkanut. Runsaiden pyhäpäivien vuoksi päivät ovat välillä vähän kadoksissa ja aamulla herätessä täytyy hetken miettiä, onko arki vai pyhä, keskiviikko vai ehkä jo lauantai. Uuden vuosiluvun kirjoittaminenkaan ei vielä suju automaattisesti. Varmaan jokunen päivä tai pari viikkoakin saa näppiksellä peruutella ja uusia lukemia kirjoitella oikeaan vuosilukuun osuakseen.

Talvimyräkkä on saanut maan sekaisin liikennettä ja ihmisiä myöden. Kummasti se talvi nykyihmiset ja etenkin autoilijat aina yllättää, vaikka sentään eletään tammikuuta. Onhan nämä talvet ainakin täällä etelärannikolla muuttuneet varsin vetisiksi ja leudoiksi, mutta edelleen kylmyys ja lumi ovat ajankohtaan nähden tavalliset ja asiaankuuluvat elementit. Itse asiassa lenkillä käydessäni totesin lunta sataneen varsin vähän, eikä navakka tuulikaan mitenkään hurjalta tuntunut.

Loppuvuodesta blogi-ideat tuntuivat kadonneen jonnekin kiven koloon ja mieleen hiipi jo pelko, ettei puutarhainnostuskaan kenties enää jaksa herätä. Turhaan etukäteen murehdin, sillä yksi ainut postilaatikkoon tipahtanut siemenluettelo on saanut taas kylvöhormonit päässä - sielläkö ne asustaakin - hyrräämään. Muutama bloggari on jo ehtinyt postata uusista suunnitelmistaan ja onpa Maatiaiskanasen elämää -blogi aloittanut jo kylvötkin.

Tuore siemenluettelo aktivoi minut inventoimaan omat siemenvarastot. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä kylvö- ja istutussuunnitelmia. Laatikkoviljelmissäni harrastan vuoroviljelyä. Hyvin muistan, mitä laatikoissa on edellisinä kesinä kasvatettu, mutta kivahan kaikki suunnitelmat on kirjata paperille.

Viime kesänä tuli istutettua turhan paljon kukkia ruukkuihin. Olihan ne kauniita ja iloitsin kaikista kovasti, mutta selkä vääränä ruukuille sai vettä kantaa. Ehkä tuleva kesä ei ole yhtä hikisen helteinen ja kuiva. Aika näyttää. Toivottavasti lämmin kuitenkin.

Krakovalaisesta kirjakaupasta ostin pari puutarhalehteä. Toinen on paikallinen ja toinen Gardener´s World. Harmi vain, että kumpainenkin puolan kielellä. Aika vaivalloista on nettikääntäjän kanssa sanoja puljata, kun ei oikeanlaista sanakirjaakaan ole käytössä. Enkä ole ajatellut hankkiakaan. Kuvien katselu sentään sujuu ongelmitta kielitaidottomaltakin. Eikä maksaneet lehdet Krakovassa paljon. Eikös moinen ostaminen ole melkeinpä Sulo-Vilenmäistä säästämistä.

Kellarissa talvehtivat pelaguut ovat ihan yhtä raaskun näköisiä, kuin kuusi sisälläkin aikaansa viettävää. Kellarin pelaguilla on virtaa sen verran enemmän, että päivänsä pilkkopimeässä viettäessään pukkaavat kaiken aikaa kukkia. Enää en edes viitsi nuppuja taitella pois. Käyttäköön voimansa kukkimiseen, jos se heidän pimeyttään valaisee.

Mihinkäs sitä kissaihminen tavoistaan pääsisi. Kun ei ole omaa kissaa, täytyy herkutella toisten kissoilla. Tyttären kissapoikia kävin uutena vuotena ruokkimassa ja rapsuttamassa. Pois lähtiessäni Nemo jäi eteisen lipastolle pohtimaan, olisiko akkujen lataaminen tarpeen. Nenän yllä riippuva laturinpiuha ei sentään ollut pistorasiassa kiinni. Ja Nemolla virtaa riittää lataamattakin.

Vastahan tässä oli uudenvuodenpyhä ja seuraavaksi onkin sitten loppiaispyhä. Sen jälkeen voimmekin palata normaalin päiväjärjestykseen, jolloin aamulla herätessä toivon mukaan on paremmin kartalla siitä, missä kohtaa kalenteria kulloinkin liikutaan.

Päivät pitenevät, valo lisääntyy. Kohti kevättä ollaan menossa ja vauhdilla. Ihanaa!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille niille, joille en sitä vielä ole toivottanut! Ja toistamiseen niille, joille olen jo toivottanut. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

 

Joululoma Krakovassa, osa 2

4. päivä 24.12.2018 Verkahalli ja joulutori

Aamupäivän Wawelin linnan ja Veikselin ranta-alueen kiertelyn jälkeen palasimme katuja ja kujia kierrellen kohti kaupungin keskustaa ja vanhaa kaupunkia. Matkalla tarkastimme, että varmasti osaamme reitin seuraavan ennakkoon varatun retken kohtaamispaikalle Straszewskiego-kadulla.

Vieraissa kaupungeissa on mukava tutustua kauppahalleihin ja toreihin. Ajattelin vanhan kaupungin keskellä sijaitsevan Verkahallin (Sukiennice) olevan sellainen, mutta kaikkea muuta. Rakennuksen kaarikäytävät ovat 1300-luvulta, mutta yläosa on jälleenrakennettu renesanssityylisenä vuonna 1555 tapahtuneen tulipalon jälkeen.

Aikanaan Verkahalli on toiminut kaupan keskuksena ja silloin sinne tuotiin silkkiä, mausteita nahkaa ja vietiin kankaita ja Wieliczkan suolaa. Nyt kaupan oli lähinnä turisteille suunnattuja meripihkakoruja, posliinia ja kaikenlaista turistirihkamaa. Yläkerrassa toimii puolalaista 1800-luvun taidetta esittelevä galleria.

Verkahalli on rakennuksena kaunis ja ihan siitäkin syystä se kannattaa käydä katsomassa. Ison aukion keskellä Verkahalliin on vaikea olla törmäämättä. Rakennuksen pitkillä sivustoilla on kahvila-ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.

Krakovan joulutori on melkoinen nähtävyys. Iltaisin se on täynnä ihmisiä ja tungoksen vuoksi aina ei jokaisen kojun lähelle edes pääse. Myynnissä on paikallisia käsitöitä, herkkuja, joulukoristeita ja matkamuistojakin. Lasiset, käsinmaalatut joulupallot ovat huikean kauniita, mutta varsin herkkiä kuljetettavaksi lentokoneella kotiin.

Myyntikojujen lomassa on myös ruokakojuja, joista voi ostaa keittoja, leivonnaisia, kuumia juomia, grillattuja makkaroita ja jos jonkinlaista syötävää. Osa syödään seisten, joidenkin kojujen yhteydessä on pieniä pöytäryhmiä.

Aika monessa kojussa oli kuvaamisen kieltävä kyltti ja yhtä monessa myyjä tuli huitomaan kieltävästi kädellä kameran kojua kohti suunnatessani. Puolalaiset itse näyttivät ostavan paljon mm. syötävää torikojuista. Ruoka ei kallista ollutkaan. Posliini, lasi ja muut käsityötuotteet luonnollisesti olivat hintavampia.

Näin paljon kauniita esineitä ja joitakin hiplasin ajatuksella, kenelle mitäkin antaisin. Sitten totesin, että valtaosa liittyi jotenkin jouluun ja sellaista tavaraa taitaa yhdellä jos toisella olla muutenkin riittävästi. Ylipäätään yritin toteuttaa kotimaassa tavaksi tullutta menetelmää eli tavaraa katsellessani esitin itselleni kysymyksen "tarvitsenko tätä todella?" Useimmiten en tarvitse. Kaikenlainen aistiminen riittää. Ei tarvitse omistaa.

5. päivä 25.12.2018 Nowa Huta

Joulupäivänä oli aste pari pakkasta ja kaikken talvisimman tuntuinen lomapäivämme Krakovassa. Suuntasimme kohti Nowa Hutaa, jonka rakentaminen aloitettiin 1949 ja josta piti tulla itsenäinen kaupunki ja vastakohta "taantumukselliselle" ja "pikkuporvarilliselle" Krakovalle. 1951 Nowa Huta yhdistettiin Krakovaan ja seuraavana vuonna sinne liikennöi raitiovaunut.

Plac Centralny

Nowa Hutassa oli valtava terästehdas, joka oli pitkään Puolan suurin tehdas. Samoihin aikoihin sinne rakennettiin paljon mahtipontista stalinistista monumentaalista arkkitehtuuria edustavia rakennuksia.Vuoden 1956 jälkeen puolalaiset arkkitehdit vieraili Tukholmassa opiskelemassa uusia yhdyskuntasuunnittelun virtauksia ja alueelle rakennettiin ns. ruotsalaistaloja. Vaikutteita otettiin myös Le Corbusierilta. 1980-luvulla rakennettiin postmodernistisella tyylillä.

Nykyään Nowa Huta on Krakovan yksi kaupunginosa muiden joukossa. Nowa Hutan stalinistista arkkitehtuuria pidetään Puolassa arvokkaana kansallisena muistomerkkinä. Leninin patsas keskusaukiolta on poistettu ja aukio on nimetty Ronald Reaganin mukaan. Vallankumouksellisille nimetyt kadut kantavat nykyään toisinajattelijoiden nimiä.

Nowa Hutaan pääsee helposti mm. Lubiczin pysäkiltä (lähellä rautatieasemaa) ratikoilla 10 ja 73.

6. päivä 26.12.2018 Auschwitz - Birkenau

Niin kammottava ja koskettava paikka kuin Auschwitz onkin, se oli minusta nähtävä. Keskitysleirien historiaan olen tutustunut ja Dachaussa käynytkin. Auschwitz ja vielä enemmän Birkenau tuovat asian käsinkosketeltavasti pintaan. Toivottavasti kokemus käy jokaisen tunteisiin niin voimakkaasti, ettei samanlaisia julmuuksia enää koskaan tehtäisi.

Auschwitziin on mahdollista käydä tutustumassa omatoimisesti. Siellä käy niin paljon vierailijoita, että liput suositellaan varattavan ennakkoon. Varasin ja maksoin liput ja kuljetuksen Krakovasta Auschwitziin netin kautta jo kotona. Seitsemän tunnin retki kahdelta hengeltä matkoineen ja enganninkielisine opastuksineen maksoi runsaan 80 euroa. 

Bussilastillinen retkeilijöitä kokoontui Straszewskiego-kadulla, hotelli Maltanskin edustalla aamukymmeneltä. Matkaa Oswiecimiin (puolaksi) eli Auschwitziin on noin 60 km Krakovasta länteen. Ajomatka kesti puolitoista tuntia ja samalla oli mahdollisuus nähdä bussin ikkunasta kyliä ja maaseutua.

Perillä oli lyhyt tauko, jolloin oli tilaisuus käydä vessassa, ostaa purtavaa ja juotavaa. Museoalueelle ei saanut viedä käsilaukkua suurempia kantamuksia ja portilla oli samantyyppinen valaisulaite, kuin lentokentillä. Auschwitziin on kohdistunut ilkivaltaa, joten on ymmärrettävää, että niin ihmisten kuin muistomerkkien turvallisuus halutaan taata.

Zyklon-B -syaanivetypurkkeja, joiden sisällöllä vankeja kaasutettiin.

Kaikenlaiset apuvälineet otettiin vangeilta pois.

Murhatuilta ihmisiltä kerättiin pois kaikki omaisuus, vähäinenkin. Vaatteet, silmälasit, proteesit ja hiukset. Kultahampaat sulatettiin ja niistä valettiin kultaharkkoja valtion tarpeisiin. Hiuksista tehtiin lankaa ja kangasta sotateollisuuden tarpeisiin. Poltettujen ihmisten tuhka hyödynnettiin lannoitteena, täytemateriaalina kadun- ja tienrakennuksessa sekä erityismateriaalina leirien rakennustöissä. 

Vankien matkalaukkuja

Vankien kenkiä

Kiersimme oppaan kanssa ensin Auschwitzin, joka on alunperin 1917 valmistunut puolalaisen armeijan varuskunta-alue. Himmler löysi 1940 rapistuneen Auschwitzin varuskunta-alueen etsiessään sopivia paikkoja poliittisten vankien keskitysleiriksi. Paikka sijaitsi rautatien solmukohdassa ja kuitenkin ulkomaailmalta syrjässä.

Auschwitzin jälkeen siirryimme bussilla vajaan kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Birkenaun leiriin, jonka rakentaminen aloitettiin 1941. Leiri toimi aluksi neuvostoliittolaisten sotavankien työleirinä, mutta kun heidät oli näännytetty nälkään, Birkenausta tehtiin tuhoamisleiri. Varsinainen kuolemanleiri siitä tuli keväällä 1942, kun suuremmat kaasukammiot oli rakennettu.

Saksalaiset räjäyttivät rakennuksia ja polttivat todisteita neuvostoliittolaisten lähestyessä aluetta.

Nykykäsityksen mukaan Auschwitzissa surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa ihmistä, mahdollisesti jopa 1,5 miljoonaa. Auschwitzissa murhattiin noin 960 000 juutalaista, mikä on noin 90 prosenttia kaikista murhatuista. Heistä Unkarista tuli 438 000, Puolasta 300 000, Ranskasta 69 000, Alankomaista 60 000, Kreikasta 55 000, Böömistä ja Määristä 46 000, Slovakiasta 27 000, Belgiasta 25 000, Saksasta 23 000, Kroatiasta 10 000, Italiasta 6 000, Valko-Venäjältä 6 000, Itävallasta 1 600 ja Norjasta 700. Juutalaisten lisäksi Auschwitzissa tapettiin 70 000 – 75 000 ei-juutalaista puolalaista, 21 000 mustalaista, 15 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja 10 000 – 15 000 muiden kansojen edustajia. Noin 200 000 muuta vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja epäinhimillisiin työoloihin.

Birkenaun jättimäinen laajuus ja ankeus on pysäyttävää. Tuhottujen parakkien silmänkantamattomiin näkyviä savupiippuja tihkusateessa katsellessa en mitenkään voinut ymmärtää, miten kukaan ihminen voi toiselle jotain niin hirvittävää tehdä.

Oppaamme, nuorehko kaveri Konrad oli erittäin hyvä. Hänestä näki, kuinka paikka ja siitä kertominen koskettaa edelleen voimakkaasti. Niin pitääkin koskettaa. Jos unohdamme tällaiset kauhut, ne voivat toistua.

Paluumatka Krakovaan tapahtui illan pimeydessä. Bussissa oli myös hiljaisempaa, kuin aamulla. Näin monen ryhmästämme itkevän kierroksella. Kyyneleet olivat herkässä niin itsellä kuin muollakin. Käynnin muisto jättää varmasti jälkensä.

7. päivä 27.12.2018 Ostoksia ja herkuttelua

Viimeisen kokonaisen Krakova-päivämme päätimme käyttää muutamiin tuliaisostoksiin ja herkutteluun. Suuntasimme ensin rautatieaseman vieressä olevaan jättimäiseen kauppakeskus Galleria Krakowskaan. Kauppoja, ravintoloita ja ties mitä pitkääkin pidemmässä rakennuksessa kolmessa kerroksessa. Alennusmyynnitkin meneillään.

Galleria Krakowska - rautatieaseman puoleinen pääty ja sisäänkäynti

Ukkokulta jäi suosiolla istumaan taukopaikalle ja minä lähdin kiertämään ensimmäistä ja toista kierrosta. Samat merkkiliikkeet kauppakeskuksessa on, mitä ympäri maailmaa. Myös muutamia sellaisia, joiden nimet eivät sanoneet minulle mitään. Kauppakeskuksessa olisi ollut narikka ulkovaatteita varten, mutta urhoollisesti koitin sietää päästä pukkaavaa hikeä. Enemmän ahdisti ajatus, millaisia tuliaisia kullekin keksisin. Yhtään ei tehnyt mieli shoppailla vaatteita tai mitään muutakaan. Olin lomalla, en ostosmatkalla.

 
Kierrettyäni kerrokset pikanopeudella palasin Ukkokullan luo ja tuskailin tuliaisongelmaani. Ukkokullan mielestä ei mitään tarvitsisi kenellekään lentokoneella raahata, kun kaikkea samaa saa kotimaastakin ja suurin osa lähipiiristäni matkailee itsekin.

Lopulta sain älynväläyksen eli jotain pientä Krakovalle ominaista syötävää. Niinpä marssimme isoon markettiin, josta ostimme muutaman paketin krakovanmakkaraa ja paikallista suklaata.

Tuliaisongelman ratkettua kävelimme jälleen vanhaan kaupunkiin. Joulutorin sanottiin olevan auki 7.1. saakka, mutta kojujen välissä kierrellessämme moni niistä oli jo suljettu ja useita oltiin parhaillaan purkamassa. Ostimme kotiin pari paikallista juustoa ja pienen lasisen Smok Wawelskin eli Wawelin linnan lohikäärmeen veljenvaimon keräämiä lasilintuja paimentamaan. Itselleni ostin huivin, sillä niillä on aina käyttöä.

Kohteen ruokakulttuuriin tutustuminen on yksi jännittävä ja olennainen elementti matkailussa. Puolalainen ruoka on aika rasvaista ja perustuu pitkälti sianlihaan, juureksiin, keittoihin ja juhlapäivinä erityisesti kalaan. Ehkä meillä kävi huono tuuri, sillä kulinaariset huippuhetket jäivät täyttymättä. Kenties joulullakin oli vaikutuksensa, sillä ravintoloiden aukioloajat olivat tavallista suppeammat ja lyhyemmät. Maukkain ruoka saatiin Wieliczkassa, jossa söimme herkulliset keitot pienessä ravintolassa. Eikä maksanut paljon.

Krakova on täynnä ravintoloita ja kaikkien maiden keittiöt näyttävät olevan siellä edustettuina. Myös tunnetut hampurilaisketjut löytyivät Krakovasta. Monet vanhan kaupungin ravintolat ovat miljööltään ihastuttavia; kaariholvillisia ja tiiliseinäisiä, vanhoin kalustein ja tekstiilein sisustettuja, tunnelmallisia paikkoja. Paljon siis myös silmin ahmittavaa.

Puolalaista keittiötä metsästäessämme törmäsimme meksikolaisiin, thaimaalaisiin, intialaisiin, kreikkalaisiin ja lukuisiin italialaisiin ravintoloihin. Kerran menimme italialaiseen ravintolaan, koska ovensuussa olevassa listassa oli tarjolla myös puolalaisia ruokia. Käytännössä ei sitten ollutkaan ja nälkäisinä sorruimme pizzaan, joka oli virhevalinta. Sain palaneen ja mauttoman pizzan kalliiseen hintaan. Elämäni surkein pizza, mutta oma vika. Kuka käskee syödä puolalaisen kaupungin keskeisimmällä paikalla italialaista perinneruokaa.

Restaurant Noworolski, Rynek Glowny 1

Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa paljon kehuttuun Noworolskin kahvila-ravintolaan. Todella kaunis paikkahan se onkin holvikaarineen ja lasiovineen. Tilasimme kakkukahvit ja ne saimmekin. Tosin kakut oli melkein syöty kahvia vielä odotellessamme. Kakut olivat kuivia ja kahvi kylmää. Hinta oli toki yläkanttiin, mutta se oli ymmärrettävää ravintolan sijainnin ja maineen vuoksi. Ja suomalaisittain silti edullista.

Viihtyisimmiksi koimme monien ravintoloiden ja kahviloiden ulkosalle pystyttämät terassikojut, joissa kaasulämmittimet hönkivät sen verran tehokkaasti, että takin saattoi ottaa pois. Lounasaikaan ja iltaisin tällaiset paikat olivat niin suosittuja, että vapaata paikkaa joutui vähän etsimään. Kojuissa oli mukava istua, kun syödessä ja juodessa saattoi seurata torin ja kadun elämää ja nauttia samalla hienoista jouluvaloista. Pöytiintarjoilu toimi kaikkialla. Itsepalveluun emme törmänneet missään. Tosin hampurilaispaikkoja emme kokeilleetkaan.

Hotellissa oli monipuolinen ja runsas aamiainen. Ihastuimme paikalliseen leipään, joka oli aina tuoretta ja kuori mukavan rapsakkaa. Hetken jo suunnittelimme hakevamme kotiin hotellin vastapäisestä leipomosta leipää, mutta se jäi.

Hiukan ihmetytti, että astiat napattiin pöydästä kiireen vilkkaa ja välillä oli sellainen olo, että ehtiikö tässä lautasensa tyhjentää vai kannattaako pitää reunasta kiinni, ettei se katoa ennen tyhjenemistä. Luulimme alkuun, että näin menetellään vain hotellimme aamiaisella, mutta sama ilmiö toistui joka paikassa. Ajoittain tuli tunne, ettei syömiselle ole kunnon rauhaa ja että asiakkaiden syömistä valvottiin nurkan takana ja rynnättiin heti poimimaan kupit ja kipot pois. Vaikka moiseen kiireeseen emme löytäneet mitään konkreettista syytä.

Torstaisen kaupunkikierroksen päätteeksi palasimme kohti hotellia. Kertaakaan emme olleet käyneet hotellin jokirannassa, joten täytyihin sekin paikka käydä katsomassa. Hotellista olisi voinut vuokrata polkupyöriä ja kesällä myös kajakkeja. Ilmeisesti hotellin lähellä olevasta laiturista voi kesäaikaan hypätä jokiristeilyllekin.

Krakovassa ja muualla liikkuessamme huomasin nurmikoiden olevan täynnä multakumpuja (niitä oli tuossa hotellin lähelläkin, mutta eipä tullut näihin kuviin). Ehkä tsekkiläinen myyrä eli kontiainen Krtek on mieltynyt myös puolalaiseen maaperään.

Tšekkiläisen Zdeněk Milerin luoma Myyrä (Krtek) on tunnettu lastenkirjojen ja piirroselokuvien sankari (Kun Myyrä sai housut, Myyrä eväsretkellä). Myös Kaislikossa suhisee -kirjan myyrä on itse asiassa kontiainen. 

Hotellin piha-alueen muurissa oli melkoiset viinikasvustot. Tämä ei liene tavallista villiviiniä vai tekeekö se lämpimämmissä olosuhteissa noin paljon pientä marjaa? Viisaammat valistakoon minua.

Myös joutsenia oli ilmestynyt hotellin rantaan. Tämä kaveri näyttää rengastetulta yksilöltä. Ilmeisesti hänkin on tottunut saamaan ihmisiltä ruokaa ja ahkerasti lintu jaksoi perässämme taapertaa ennen kuin huomasi sen olevan vatsansa täyttymisen kannalta turhaa.

Viimeisenä iltana ajoimme hissillä hotellin yläkerran ravintolaan, joka mainosti käyttävänsä luomu- ja lähituotteita. Ruoka olikin todella hyvää ja kauniisti lautaselle asetettu.

Pääruuat söimme niitä kuvaamatta, mutta kummankin jälkiruoat oli ikuistettava niiden näyttävän ulkoasun vuoksi. Yläkuvassa minun viinissä kypsennetyt päärynäni, kanelipähkinäjäätelön ja minttumussen kanssa. Herkullista, nam-nam.

Ukkokulta söi suklaamussea ja maustettua jäätelöä, mutta älkää kysykö, millä jäde oli maustettu. Ruokabloggailu ei kuulu vahvuuksiini ja keskityimme enemmän syömiseen, kuin tietojen kirjaamiseen. Herkullista tämäkin.


8. päivä 28.12.2018 Krakovasta kotiin
 

Auringonlasku pilvien päällä

Perjantaiaamun valjetessa kävimme syömässä reissun viimeisen hotelliaamiaisen. Pakkasimme tavaramme ja poimimme tallelokerosta lentolippumme ja ylimääräiset rahamme. Kyllä, rahaakin jäi eli ei ollut mitenkään kallis reissu. Respan tyttö tilasi meille taksin, jolla huristimme Krakova-Balicen lentokentälle.

Saavuimme lentokentälle vähän turhankin etuajassa, mutta se osoittautui tarpeelliseksi ratkaisuksi. Kentällä oli turvatarkastuksessa aikamoinen ruuhka ja monet lennot myöhässä. Lontoon jälkeen en yhtä tiukassa turvatarkastuksessa ole ollutkaan, kuin mitä Krakovan kentällä tehtiin. Kengät pois, rannekorut ja -kello pois. Kännykät, kamerat, akut, laturit ja muu elektroniikka esiin. Homma sujui ihan näppärästi, mutta koska porukkaa oli pilvin pimein, jonoja tietenkin syntyi. 

Hotellin vessan seinässä oli kissansilmät.

Lopulta pääsimme odottamaan oman lentomme boardingia, joka sekin oli myöhässä. Helsingissä oli sankka sumu, jonka vuoksi sieltä lähtevät ja sinne saapuvat koneet joutuivat odottelemaan. Niinpä meitä hakemaan tullut kone oli jo Krakovaan saapuessa myöhässä ja myöhässä se lähtikin. Helsinki-Vantaalla kaikki oli myöhässä ja laukkujakin saimme odotella melkoisen pitkän aikaa. Vaan lomallahan me olimme ja hyvin päästiin kotiin.

Joulumme oli siis vähän erilainen, mutta oikein mainio kaikkinensa. Jouluruokia ehdimme syödä ihan riittävästi ennen matkaa. Joululaulujakin tuli joulunalusviikolla kuunneltua ja jouluvaloista nautittua. Ollenkaan ei ole sellainen olo, että olisin jäänyt joulusta paitsi. Itse asiassa kerrankin joululoma on ollut oikeaa lomaa ja näitä kokemuksia muistellaan lämmöllä varmasti pitkälle eteenpäin. Tällaisesta joulunviettotavasta voisi hyvinkin tulla tapa.

Hyvää Uutta Vuotta 2019 kaikille!