Retki Ritarihuoneelle

Liityin vuosi sitten Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:een. Veljenvaimo on jo pidempään ollut yhdistyksen jäsen ja päässyt sen tiimoilta tutustumaan erikoisiin ja mielenkiintoisiin rakennuksiin ja paikkoihin. Sellaisiinkin rakennuksiin, joihin muuten on vaikea päästä. Tammikuussa tuli tämän kevään ensimmäinen jäsenkirje, joka tarjosi retket Suomen kansallisoopperaan ja Ritarihuoneelle. Ryhmät ovat usein pieniä ja ne täyttyvät nopeasti. Myöhästyin ilmoittautumisessa, enkä enää mahtunut Kansallisoopperaan. Sen sijaan Ritarihuoneelle pääsin. 

Opastetut retket ovat aina antoisia. Silloin pääsee ihailemaan yksityiskohtia ja voi kurkistaa paikkoihin, jotka muuten eivät ole yleisölle avoinna. Asiantunteva opas tarjoaa tietoa tiiviissä paketissa ja lisäksi mukavia anekdootteja maustamaan tutustumista. Tietoa tällä retkellä  tuli niin paljon, etten sitä edes tässä ala jakamaan. Faktaa Ritarihuoneesta löydät täältä. Oppaamme kuului talon henkilökuntaan ja ohjasi meitä ammattitaitoisesti talon saloihin sekä vastasi kattavasti retkeläisten esittämiin kysymyksiin.

Keisari Aleksaneri II avaa säätyvaltiopäivät 1863, maalaus R.W. Ekman

1862 rakennettu Ritarihuone sijaitsee lähellä Helsingin Tuomiokirkkoa, Ritarikatu 1:ssä. Rakennuksessa on vuokralla myös Suomalaisen kirjallisuuden seura. Kustannusten kattamiseksi juhlatiloja vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin. Esimerkiksi konsertteja Ritarihuoneella on usein. Sukututkimukseen keskittyvä kirjasto on avoinna arkisin 10-14 ja sinne on varattava aika etukäteen. 

Mainittakoon, että Kansallismuseossa on nykyisin mahdollisuus astua Ritarihuoneen salin senällä riippuvaan säätyvaltiopäivien avajaisia kuvaavaan maalaukseen virtuaalilasit silmillään. Voit kuunnella keisarin puheen suomeksi tai katsella parvella naisten joukossa säätyvaltiopäivien avajaisia. Varmasti hieno elämys, jonka aion jossain välissä käydä kokemassa.

Vanhoissa rakennuksissa on upeita yksityiskohtia niin katossa, seinillä kuin lattioillakin. Tämä parkettikuvio sisälsi muistaakseni yhdeksää eri puulajia. Näin kaunis kuvio ei kaipaa mattoa katteekseen. 

Ritarihuoneella on rekisteröity 357 sukua. Jokaisella aatelissuvulla on oma vaakunansa. Kolmella aatelissuvulla on suomenkielinen sukunimi.  Myös muissa aateloiduissa suvuissa esiintyy suomenkielisiä nimiä, koska suvut ovat suomentaneet nimen tai valinneet suomalaistetun muodon. Nimi itsessään ei tarkoita aateluutta. Saman suvun
sekä aateliset että aatelittomat haarat voivat näin ollen kantaa samaa sukunimeä.
Moni suku on ajan saatossa sammunut ja siitä on merkkinä vaakunan alla olevan nimen perässä risti.

Aateliarvo periytyi isältä pojalle. Jos perheeseen ei syntynyt lapsia tai syntyi vain tyttöjä, suvun aateliarvo päättyi. Suomen muuttuessa tasavallaksi, aatelisto menetti poliittisen merkityksen, eikä aatelisarvoja (rälssioikeus-verovapaus) enää myönnetty.

Aleksanteri II:n patsas Tuomiokirkon portailta kvuattuna

Ritarihuoneen retkellä kuulin, että Senaatintorilla seisova Aleksanteri II:n patsas on sikäli erikoinen, että niitä on Venäjän ulkopuolella ainoastaan Helsingissä ja Bulgarian Sofiassa. Toisinaan esitetään kommentteja, joiden mukaan keisarin patsas tulisi poistaa paikaltaan. Patsas on pystytetty Suomen säätyvaltiopäivien 1863 avajaisten muistomerkiksi (patsas paljastettiin 1894). Historia ja sen muistomerkit kertovat menneisyydestämme. Historia ei katoa, eikä muutu, vaikka siitä muistuttavat patsaat piilotettaisiinkin.

Ritarihuone, Ritarikatu 1

Retkikaveriani odotellessa kiertelin Ritarihuoneen lähistöllä katselemassa Carl Ludvig Engelin suunnittelemia merkkirakennuksia. Hyisen kylmä tuuli puhalsi navakasti ja vei ajan puutteen lisäksi innon lähempään tutustumiseen. Taidanpa kesän tullen tehdä muutaman päiväretken Helsinkiin ihan Engelin merkeissä.

Se toimii - kompostori heräsi

Kompostori nukuksissa 23.1.19

Lämpökompostorimme pöhisee toista talveaan pihassamme. Tai siis ei pöhise, vaikka pitäisi. Tein nimittäin kardinaalivirheen marraskuussa tyhjentämällä kompostin aivan liian tyhjäksi. Sinne olisi kannattanut jättää vähintäänkin puolikypsää massaa siemeneksi. Innostuin taas liikaa ja seurauksena on ollut sisällön kypsymisen täydellinen pysähtyminen. Ihan meni nollille ja pöhinä loppui tykkänään.

13.2. hain autotallista tyhjän lasinpesunestepänikän ja täytin sen kiehuvalla vedellä. Laitoin pänikän kompostoriin, enkä edes peittänyt sitä millään. Moni on tätä kikkaa kehunut, vaan eipä ole aiemmin tullut kokeiltua.

Hereillä taas 17.2.19

Muutamassa päivässä kompostori heräsi. Unohdin mittaria seurata ja niinpä yllätyin huomatessani lämmön kohoneen. Saattaa olla, että aurinkoisilla päivilläkin on ollut osansa. Pääasia kuitenkin, että kompostori on herännyt ja toivottavasti se jaksaa pöhistä tästä eteenpäinkin.

Vauhti paranee 21.2.19

Föhn-tuulen tuomien lämpöasteiden jälkeen säätila muuttui ja saimme kipakat pakkaset. -10 asteen pakkasista huolimatta lämpeneminen kompostorissa on jatkunut. Vielä saa mittari kohota. Asian edistämiseksi lämmitän uutta vettä ja vien pänikän takaisin kompostoriin jatkamaan tehtäväänsä. Ilman muuta lisään myös jokaisen biojäteannoksen jälkeen kompostoriin tarkoitettua talviherätettä. 

Kaikki kikat eivät siis ole pelkkää huuhaata. Ainakin kannattaa kokeilla, ennenkuin täysin teilaa. Nyt vain kuumavesipullo kompostorin kinttuihin ja pöhinä jatkuu.

 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Sohvapandat ja nahkaan mieltynyt Roope

Blogimaailmassa kaikki ovat niin taitavia ja monilahjakkaita ihmisiä. Ihan sitä mykistyy niiden kaikkien ihanuuksien äärellä, joita yksi jos toinenkin postauksissaan esittelee. Kaikenlaista minäkin välillä yritän ja toisinaan saan jopa jotain aikaan. Vaan sattuupa minulle mokia ja kömmähdyksiäkin. Toisinaan, tai itse asiassa aika useinkin saan niistä täysin itseäni syyttää. Vaan eipä sitä mitään saa aikaankaan, ellei yritä.

Ennen joulua vaihdoin sohvatyynyihin päälliset ja laitoin pois otetut pesuun. Narulta niitä viikatessani tuumasin, että enpä jaksa silittää, vaan laitan saman tien mankeliin. Vanha mankeli hajosi ja uusi on vallan mainio ja tehokas. Tämä mainio mankeli imaisi tyynynpäälliset vikkelästi ja pian alkoi kuulua riks, raks ja poks. Eikä suinkaan ollut kyse lasten aamiaismuroista, vaan tyynynpäällisten muoviset vetoketjut ne siellä kiristelivät hampaitaan - viimeisen kerran. Kyllä harmitti.Tyhmyyttäni hosuen pilasin vetoketjut, vaikka pitihän minun tietää niiden mankelissa hajoavan. Vetoketjujen ompeleminen on sietämätöntä hommaa ja niinpä tyynynpäälliset siirtyivät vaatehuoneeseen odottamaan tuunaamista tai mitä lie uutta tulemistaan.

Vähän jo kainalossa väännelty pandatyynynpäällinen.

Kaupoissa liikkuessani olen yrittänyt pitää silmät auki, josko mieluisat tyynynpäälliset osuisivat jossain silmään. Eipä ole osunut. Kunnes pari viikkoa sitten kävin asioimassa isossa kauppakeskuksessa ja eksyin siellä Finlaysonin myymälään. Kas, huomasin kivat panda-aiheiset tyynynpäälliset, joiden kokokin oli juuri sopiva. Kangas on tanakkaa puuvillaa ja takana piilovetoketjukiinnitys (jota en taatusti mankeloimalla riko - lupaan). Muutaman päivän pidin tyynynpäällisiä kaapissa, sillä en ollut aivan sataprosenttisen varma, laitanko ne omiin sohvatyynyihin vai annanko tyttärelle. Niin vain päätyivät omalle sohvalle. Rauhallinen värimaailma ja kiva kuva. Tykkään kovasti. Ja jos tytär tykkää, kipaisen hakemassa hänelle samanlaiset.

Kuten monesti olen jo kertonutkin, lähipiirissäni on monta kissaa. Veljenvaimoni Marin luona käydessäni riisuin saapikkaat eteiseen. Samassa Marin Roope-kissa oli saapikkaiden kimpussa niitä haistelemassa. Taisi tuoksu miellyttää, sillä Roope kellahti saapikkaiden päälle tyytyväisenä köllöttämään, eikä meinannut kengistä laisinkaan luopua.

Taisi kissa mieltyä pehmeään nahkaan, vaikka mukava oli ajatella sen haluavan saapikkaiden päällä köllöttäessään minun pitkittävän vierailua. Melkein väkisin piti Roope kenkien päältä häätää saadakseni ne jalkaan. Ensi kerralla vien Roopelle purkillisen kissaminttunamuja. On se ne ansainnut.

Tomaattisia ajatuksia

Sormustinkukat kurkkivat kevättä

Helmikuun puolivälin föhn-tuulessa ja auringonpaisteessa lauantaita viettäessä voi hyvin ryhtyä ajattelemaan tomaatteja. Vaikka sormustinkukan vihreät lehdet jo kurkkivat vauhdilla sulavan lumen sylistä, on tomaattien ulkoiluun vielä runsaasti aikaa. Parin-kolmen viikon kuluttua niiden kylvö on jo ajankohtaista, joten rapisuttelin tomaatinsiemeniäni ja pohdin, mitä niistä kylvän. Seikkailin aika monen blogin tomaattipostauksissa ja keräsin vinkkejä ja suosituksia hyviksi tomaateiksi.

Mitään en ole vielä lukkoon lyönyt enkä kirkossa kuuluttanut, mutta tässä kärkeen nousseita lajeja:

Kirsikkatomaatti 'Rosella'
Kirsikkatomaatti FI 'Sungold'
Kirsikkatomaatti 'Artisan Golden Bumble Bee'
Kirsikkatomaatti 'Ildi'
Luuutomaatti 'Yellow Submarine'
Päärynätomaatti 'Yellow Pearshaped'

Kirsikkatomaatti 'Garneder's Delight'
Kirsikkatomaatti 'Supersweet 100' F1
Kirsikkatomaatti 'Tiny Tim'
Runkotomaatti 'Ailsa Craig'
Runkotomaatti 'Tigerella'
Amppelitomaatti 'Hundreds&Thousands'

Runsaan viiden neliön kennokasvarini on ahdas ja niin keväisin kuin syksyisinkin melko viileä paikka. Kahden polttimon lamppuöljylämmittimeni yhdistettynä harsoihin suojelee pahimmilta halloilta, mutta ei tarjoa kummoisia kasvihuonelämpötiloja aroille kasveille. Viime kesä oli poikkeuksellisen antoista tomaattivuosi ja kaikki tomaatit kypsyivät kasvarissa. Yhtäkään ei tarvinnut tuoda loppukesästä sisälle kypsymään.

Kirsikka- ja luumutomaatit kypsyvät kaikkein parhaiten ja antavat runsaimman sadon. Siksi panostan enemmän niihin isokokoisten runkotomaattien sijasta. Amppelitomaatti 'Hundreds&Thousands' teki viime kesänä paljon tomaatteja, joista suurin osa oli kuitenkin pikkurilliäkin pienempiä helmimäisiä palluroita, joista ei syötäväksi ollut. Ne, jotka amppelitomaatissa kasvoivat ja kypsyivät, olivatkin sitten makoisia. Kun kerran siemeniä pussissa edelleen on, annettakoon Hundreds&Thousandsille mahdollisuus.

Kesäisten kuvien selaaminen on aina yhtä tunnepitoista. Jokaisen kuvan myötä voi aistia vaikkapa tomaatin tuoksun ja tuntea sormissaan tomaatinvarren miedon karheuden. Silmänsä sulkemalla liitää hetkessä kasvihuoneen lämpöön ja jännään suljetun maailman ilmapiiriin. Onpa tuleva kesä sitten millainen tahansa, on se aina yhtä odotettu ja tervetullut.

Mittarin päivämäärä on yhden päivän edellä ja kelloaika täysin hunningolla.

Pitipä vielä mainita, että harvoin sitä helmikuun puolivälissä lähes +10 asteen lämmössä tomaateista unelmoidaan. Näillä lukemilla lumi sulaa hurjaa vauhtia. Tuskin silti vielä talvi on päättynyt, joten taidan varautua lumisateisiin ja vähintäänkin yöpakkasiin.

Varmuuden vuoksi kävin huputtamassa pienimmät havut, rhodot ja mahoniat. Aurinko, tuuli ja lämpö yhdistettynä jäästä koppuraiseen maahan on huono yhdistelmä ikivihreille.

 
 Tomaattisia ajatuksia ja leppoisia helmikuun päiviä teille kaikille!

Kevään kaipuu -haaste

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Tiiu Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogista laittoi liikkeelle haasteen, jonka parissa on mukava palata menneisiin keväisiin ja viritellä tunnelmia tulevaan. Moni on jo tämän haasteen käsitellyt. Se onkin erinomaista terapiaa helmikuisia hankia katsellessa.

Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy

Kelloköynnösvauva - Cobaea scandens - maaliskuussa 2018

Puutarhaihmisen kevät alkaa jo talvella, heti vuodenvaihteen jälkeen. Vaikka kuinka väsyttäisi ja kyllästyttäisi pimeä vuodenaika, hiipivät kylvösuunnitelmat kiihtyvällä vauhdilla mieleen. Kohta joulun jälkeen alkaa vanhojen siemenpussien inventointi ja tuoreiden siemenluetteloiden selaaminen. Kaupasta kulkeutuu kotiin taimimultaa ja ikkunalaudat alkavat täyttyä poteista ja purkeista. Kaupoissa ostosmatka pysähtyy siemenhyllyköiden äärelle ja kummasti niitä rapisevia pussukoita kertyy piimätölkin ja jauhopussin viereen ostoskoriin.

Pihakäytävän hiekka paljastuu

Ensimmäiset pälvipaikat saavat puutarhaihmisen mielen villiintymään. Rännien loristessa alkaa vimmattu kevään edistäminen, mikä merkitsee lumikasojen hajottamista ja jään peittämään pihatiehen hakattuja purouomia. Pakko tunnustaa, että olen jopa jonain keväänä haravoinut lunta saadakseni sen auringossa kovettuneen pinnan pehmenemään ja sulamaan nopeammin.

Täältä tullaan elämä!

Kasvien alkaessa kurkistella lumen keskeltä, kevätkaipuu vain lisääntyy. Pihakierroksilla on käytävä kääntämässä lehtiä ja rapsuttamassa pälvipaikkoja siltä varalta, että sieltä löytyisi mullasta esiin ponnistavia piippoja.

Mustarastas - Turdus merula

Mustarastaan huilumaisen laulun ensimmäisiä säkeitä odottaa joka vuosi yhtä suurella kaipuulla ja aina se naapurin kuusen latvasta kuuluva luritus saa ihmisen sydämen väräjämään ilosta. Vaikka maassa olisi vielä lunta ja piipot mullan sisällä piilossa, mustarastaan laulusta tietää kevään olevan lähellä.

Vaalea jouluruusu - Helleborus

Pikkuruiset sipulikukkien kärjet maan pinnassa aiheuttavat lottovoiton kaltaisia kiljahduksia ja ilon tunteita. Kun ensimmäiset jouluruusun kukat avautuvat, löytäjä suorastaan mykistyy ihastuksesta.

Raparperi - Rheum rhabarbarum

Jollei raparperistä tykkää, kannattaa sitä kasvattaa pelkästään siksi, että se vasta varsinainen kevätilmiö on. Punertavat pallurat nousevat usein jo lumen keskeltä ensimmäisten joukossa ja raparperin kasvuvauhti voittaisi Kimi Räikkösenkin nopeudessaan. Varsinainen kasvimaan formulakuski.

Talventähti - Eranthis hyemalis

Miten niin pikkuinen kasvi, kuin talventähti voikaan saada koko puutarhan säteilemään auringon loisteessa. Sehän ON avautuessaan kuin aurinko. Niin sievä tytöntylleröinen balettimekossaan.

Kevätesikko - Primula veris

Entä esikko sitten. Taatusti puutarhassa kuuluu äänekästä rapinaa, kun esikon ryppyiset lehdet kovassa tungoksessa yrittävät kilvan nousta mullasta ja tehdä tietä lehtien lomasta ilmestyville nupuille.

Lumikello - Galanthus nivalis

Vasta muutamana keväänä olen päässyt ihastelemaan omassa puutarhassani lumikelloa. Unelmissa on valkeanaan laajalle levittäytyvä lumikellomatto, kuten joskus vanhoissa puutarhoissa näkee. Jokaisessa unelmassa on alkunsa ja minulla se on muutamien lumikelloyksilöiden äärelle kumartuminen. Tai oikeastaan makuulle muksahtaminen, sillä tämä kaunotar on kaikessa vaatimattomuudessaan pieni ja katsoo ujosti kohti maata.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sinivuokko on jo lapsuudesta saakka merkinnyt kevättä. Sinivuokon löytyminen on aina jonkinlainen merkkipaalu. Omaan puutarhaan olen tuonut sinivuokon vuosia sitten vanhempieni pihasta. Yhden mättään olen ostanut puutarhamyymälästä. Vähitellen sinivuokkoja on alkanut löytymään eri paikoista puutarhaa. Jokainen pieni sininen kukka on suuri ilo ja onnistuminen, joita vaalin huolella.

Liljan piippoja

Mullasta esiin työtyvät piipot ovat täynnä lupauksia ja niitä jaksaa käydä ihmettelemässä kerta toisensa jälkeen. Kertaakaan en ole mittanauha kädessä piippoja seurannut, mutta joka ikinen päivä pitää käydä tarkastamassa, onko kasvua tapahtunut. Vaikka millaisen istutuskartan olisi itselleen sipuleista laatinut, riittää ihmettelemistä ja pohtimista, mikä kumma tästäkin taas nousee.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Voiko olla suurempaa iloa, kuin löytää itse siemenestä kasvatetun kasvin pikkuruinen taimi mullasta nousemassa? Sellaisen kasvin, jonka kanssa on saanut tehdä töitä ja kokea monta epäonnistumista. Miten palkitsevaa ja mieltä kohottavaa onkaan katsella tällaista tainta ja toivoa sille tanakkaa ja kukkeaa tulevaisuutta.

Alppikärhö - Clematis alpina

Jokaiseen kevääseen liittyy hurjan paljon epäuskoa ja pelkoa. Miten kasvit ovat selvinneet talvesta? Jaksavatko ne taas nousta ja kasvaa? Kärhöt jos mitkä ovat varsinaisia huolikasveja, sillä yhtenä keväänä ne ovat ensimmäisten versoilijoiden joukossa ja toisena taasen eivät suostu heräämään laisinkaan. Voi sitä helpotuksen huokausta, kun kuivan näköisistä varsista alkaa pilkistää vihreitä versoja.

Särkynytsydän - Lamprocapnos spectabilis

Hienoista istutuskartoista huolimatta jokaisen kukkapenkistä esiin nousevan verson nähdessään on hetken aikaa vähän epätietoinen, mitähän tähän on tullut istutettua. Onko tuo se lilja vaiko joku muu? Särkynytsydän on aina takuuvarmasti tunnistettu punaisine hattivatteineen. Ja jos raparperi on kasvuvauhdissaan kasvimaan Kimi Räikkönen, särkynytsydän on taatusti kukkamaan Valtteri Bottas. Kun sen illalla kukkapenkkiin jättää viisisenttisenä, aamulla on jo toinen viisisenttinen tullut mittaa lisää.

Purppuraomenapuu 'Aamurusko' – Malus Purpurea-ryhmä

Mistä johtunee, mutta talven aikana unohdan kasvien latinankieliset nimet. Tai ainakin ne painuvat jonnekin aivojen syvimpään poimuun, josta kaivelen niitä kevään tullen esiin. Kevät on siis puutarhurillekin uudistumisen ja etsinnän aikaa, kun kasvien penkeistä löytymisen lisäksi niiden nimien kanssa on tultava uudelleen tutuksi.

Omena Huvitus - Malus

Kaikkinensa, kevät on ihanaa aikaa. Syksyllä puutarha-asiat painuvat jonnekin taka-alalle ponnahtaakseen oitis kevätkaipuun merkeissä esille heti vuoden vaihtuessa. Oikeastaan kevätkaipuu on aika ihana tunne; täynnä positiivista odotusta, etsimisen ja löytämisen iloa.

Tulppaani - Tulipa Flaming Flag

 

Tässä  haasteen säännöt:

• kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi)

• tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

• haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

• käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.

En haasta ketään, sillä moni blogi on jo tämän haasteen käsitellyt. Jos sinua ei ole haastettu, ole hyvä, ota se tästä. 

Rosa pimpinellifolia 'Juhannusmorsian'

Hyvää viikonloppua ja hiihtolomaa kaikille!

Hyvää Ystävänpäivää!

Talvi-iltojen iloja

Kenties olen turhan yksitoikkoinen ihminen, mutta niin vain tykkään iltaisin kutoa. Mielessä pitkään muhinut pipo on edelleen aloittamatta ja sen sijaan sukkia syntyy.

Bongasin jossain kuvassa kukkakuvioisen joustimen ja sitähän oli kokeiltava. Resorin sijasta kudoin koko sukan samalla mallilla ja hyvä tuli. Tämä joustineule on helppo ja nopea tehdä. Se myös joustaa todella hyvin. Selkeä Hääräämön ohje löytyy youtube-videona täältä. 

Tapaan tehdä uusien opettelujen jälkeen jotain ihan yksinkertaista, joka ei ohjeiden vilkuilua kaipaa. Jämälankaprojekti on edelleen meneillään, joten näiden vaaleanpunaisten nilkkasukkien varsiin käytin pienen kerän sävyyn sopivaa Polkka-lankaa.

En ole pitkään aikaan kutonut ainuttakaan polvisukkaa, joten sellaisen vuoro oli nyt. Jämälankaprojektina käytin varteen vajaan kerän ruskea-harmaa -sävyistä Polkkaa. Aloituksessa on 64 silmukkaa ja resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, jotta sain viidellä jaollisen silmukkamäärän. Varressa olen kutonut 4 o, 1 n. Pohkeen jälkeen olen kaventanut tasaisin välein kolme kertaa yhden silmukan jokaiselta puikolta eli nilkkaresorin kohdalla silmukoita on 53. Resorissa olen kaventanut vielä viisi silmukkaa, jolloin sukkaosioon on jäänyt 48 silmukkaa.

Nämä polvisukat on kudottu samoin, kuin edelliset harmaa-beiget sukat.  Pääväri kulkee joka neljäntenä kerroksena läpi koko varren.

Nämä pikkuiset villasukat ovat jämälankojen tuhoamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Lajittelin kaikki pienet lankakerät väreittäin ja punnitsin jokaisen kerän. Yllättävän monta kerrosta tulee 10 gramman kerästä. Taivaansinisissä sukissa on 10 silmukkaa puikkoa kohden ja tummansinisissä 11 silmukkaa. Teräosiosta olisi voinut tulla vähän pidempi, mutta langat eivät riittäneet yhtään enempää.