Sukkia sulle, sukkia mulle...

Lankalaatikostani löytyi vajaa kerä 7veikan "Pääsiäinen" -kausilankaa. Yhdistin sen yksiväriseen keltaiseen ja näin syntyivät keväänkeltaiset nilkkasukat.

Keltaisen värin makuun päästyäni jatkoin niinikään vanhojen lankojen varastosta löydetystä kelta-harmaa -sävyisestä Raita-langasta ja yksivärisestä keltaisesta polvisukat kutomalla. Pirteät tuli.

7veikan turkoosi värisävy oli jonkun aikaa poissa myynnistä. Tai ehkä sitä netin kautta olisi saanut, mutta kaupoissa ei väriä ollut. Yhdistin turkoosin tarjouksesta ostamaani sinisävyiseen Polka-lankaan. Näin syntyi perussukat aikuiselle ja lapselle.

Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta olen aiemmin kutonut "Levottomat"-sukat vihreänä. Nyt käytin 7veikan kirsikkaa. Ohjeessa käytetään ohuempaa lankaa ja 2.5 puikkoja. Vaikka en erityisen tiukkaa kudokaan, olen huomannut käsialallani Laitisen ohjeita noudattamalla tulevan liian pienikokoisia neuleita. Siksi kudoin nämä sukat paksumpaa 7veikkaa ja 3.5 puikkoja käyttäen. Hyvät tuli.

Yksi mokakin näihin sukkiin jälleen tuli. Nimittäin mallineule tulee toteuttaa peilikuvana toiseen sukkaan. Unohdin kuitenkin toisen sukan kohdalla vaihtaa A-mallikaavion B-kaavioon niin varressa kuin kärjessäkin ja niin sukista tuli samanlaiset. Ei haittaa, ainakaan minua.

Samaisesta Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta nappasin "Ihanat" -sukkien takaosaan tulevan sydänkuvion. Ihanat-sukatkin olen tehnyt kirjan mallin mukaisesti aikaisemmin marjapuuron punaisina. Nyt pelkistin sukkia kutomalla sydänkuvion etuosaan. Muutenkin poikkesin hieman alkuperäisestä ohjeesta. Mallikuvio on helppo, eikä jokaista riviä tarvinnut ohjeesta vilkuilla.

Lankana käytin 7veikan farkkusinistä 3.5 puikoilla, kuten väriä lukuunottamatta on alkuperäisessäkin ohjeessa. Sukista tuli omiin jalkoihin hivenen liian löysät, mutta esimerkiksi legginsien päälle vedettynä kyllä pysyvät polvissa. Todennäköisesti nämä sukat menevät kuitenkin eteenpäin.

Marjapuuron punaisesta Eerosta kudoin nilkkasukat palmikkokuviolla. Näiden sukkien valmistumista uhkasi melkoisesti auringonpaisteen ja lämmön lisääntyminen. Sisälle kun ei enää millään malta kovin aikaisin tulla, eikä siis jää aikaa sohvalla istuskelemiseen. Yhtään en valita, sillä mikäs sen hienompaa, kuin ulkoelämään siirtyminen. Sitähän tässä on koko talvi innolla odotettu.

Eräs ihminen kysyi minulta, eikö ole tylsää ilta toisensa jälkeen kutoa sukkia, kuvata niitä ja vielä esitellä blogissa muille. Ei ole laisinkaan tylsää. Ei kutominen, eikä niiden kuvaaminenkaan. Tylsempää minusta on istua kädet sylissä mitään tekemättä. Kuvaamisessa ja blogijulkaisussa taka-ajatuksena on koota itselleni kuvallinen muistio kutomisistani. Samalla joku toinen voi saada niistä vinkkejä itselleen, kuten minäkin saatan ammentaa toisten tekemisistä. 

Toinen ihminen taasen kysyi, miksi käytän aina 7veikkaa. Minusta 7veikan hinta-laatu -suhde on hyvä. Lisäksi langan hinnasta edes osa menee kotimaisen työn tukemiseen. Kolmantena plussana on näiden lankojen kattava saatavuus. Perusvärejä löytyy jopa oman kylän ruokakaupasta ja naapurikylän isommissa marketeissa on jo melkoiset valikoimat. Materiaalin hankinnan vaikeus tuppaa helposti tappamaan kivan harrastuksen. Siinä ehkä oleellisimmat syyt. Toki minä muitakin lankoja olen käyttänyt ja käytän vastaisuudessakin.

Kunhan kevät tästä etenee ja lämpenee, jää kutominen vähemmäksi. Silloin pihalla riittää tekemistä ja sisälle tultua puikkoja enemmän kutsuu suihku ja sänky.

Hyvää pääsiäistä!

Keväkukkien kilpailu

Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan.
Valkoistakin tarvitaan.

– Anna-Mari Kaskinen –

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Ihmeellistä ja ihanaa

Jouluruusu - Helleborus

Jokainen pihakierros tuottaa nyt uusia ihmetyksen ja ihastelun aiheita. Heräämisen tahti on kiivasta ja mikä eilen oli pientä, on jo tänään paljon isompaa. Kotipihasta lähtiessä on paras kulkea silmät ummessa. Muuten innostuu katselemaan kukkapenkkejä ja myöhästyminen on enemmän kuin todennäköistä.

Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusut ovat kerrassaan ihmeellisiä selviytyjiä. Lumen ja jään seasta ne kurkottavat kohti kevättä. Lehdet ovat saattaneet kärsiä talvesta, mutta niin vain nuppuja on usein valmiina avautumaan lumen tehdessä tilaa. Kivipenkin Double Ellenin nuput olivat pitkään jään painamia ja ilmeisesti siksi vähän ruttuisen oloisia. Toivottavasti ne tästä oikenevat ja toivottavasti Ellen tekee lisää kukkia.

Kärhö -Clematis atragene 'Columnella'

Tämä Columnella-kärhö meinasi saada minut putoamaan takamukselleni kovaan maahan nähdessäni tuoreet lehtisilmut. Kärhöt, jos mitkä tuottavat joka kevät runsaasti pohdintaa ja epäilyjä, heräävätkö ne ja milloin. Viime kevät oli kärhöjen kannalta suorastaan onnellinen. Jokainen niistä heräsi jopa varhain ja ryhtyi hurjaan kasvuun ja kesän myötä komeaan kukintaan. Vaikka koitin kesän kuivuudessa edes kärhöjä kastella, olen varautunut kärhöjen suhteen vähintäänkin hitaaseen heräämiseen ja jopa menetyksiin.

Kevätkaihonkukka -Omphalodes verna

  
Kevätkaihonkukka on aina yhtä aikaisin valmis kukintaan. Ensimmäiset nuput ilmestyvät siihen kohta sen jälkeen, kun lehdet ovat vihertyneet. Paras kukinta on vielä edessä. Kunhan kevätkaihonkukka on saanut lehtensä kunnolla kasvuun ja maan vihertymään, se kukkii pitkään ja hartaasti lemmikinsinisin kukin. Kevätkaihonkukka ruskettuu ja näivettyy kuivuudessa. Niin myös viime kesänä. Hän ei kuitenkaan näytä olevan pitkävihainen, vaan kevään saapuessa on täysin unohtanut viimekesäisen kuivuuden.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Kolmen vuoden takainen äitienpäiväkukkani, koristekirsikka Kevätsuudelma on täynnä pirteyttä valmiina uuteen kesään. Kovin montaa kukkaa siinä ei viime keväänä ollut. Iloitsin niistä vähistäkin ajatellen, että vielä jonain päivänä Kevätsuudelma on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Että minä tykkään tällaisista lahjakukista. Tänä vuonna olen puhunut Tuurenpihlajasta ja kertonut jopa, mistä niitä saa. Katsotaan, pitääkö hakea itse vai tuleeko "kukkapuska" pihaan kannettuna.

Pystykiurunkannus - Corydalis solida 'Beth Evans'

OmaPiha-lehdellä on joka vuosi jokin edullinen tilaajalahja. Viime vuonna tilaajalahjana oli pystykiurunkannuksen vaaleanpunainen Beth Evans. Istutin niitä kahteen paikkaan varmistaakseni, että ainakin osa niistä selviytyy talvesta. Kaikki vuosia puutarhassa asuneet ovat tervetulleita keväällä esiin tullessaan. Erityisen mukavaa on kuitenkin nähdä sellaisia kasveja, jotka ilmaantuvat ensimmäistä kertaa. 

Tavallista pystykiurunkannusta minulla kasvaa nurmikolla. Olen siirtänyt niitä kukkapenkkiin, mutta jostain syystä viihtyvät paljon paremmin nurmikolla. 

Mukulaleinikki - Ficaria verna

  
Mukulaleinikkikin heräsi ihan yhtäkkiä ja tunkee lehtiään innolla. Ei aikaakaan, kun lehtien lomasta kurkistelee palluraisia nuppuja. Ehkä siihen sentään vielä hetki menee.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis 'Miss Willmot'

  
Kiemurapenkissä nepalinhanhikki on ihan huomaamatta pyöräyttänyt ilmoille uudenuutukaisia lehtiä karvaisine varsineen. Miten upeita nämä pienet vihreät keitaat keskellä harmaanruskeaa kukkapenkkiä tässä vaiheessa ovatkaan.

Syysasteri - Aster novi-belgii

Syysasterin kasvua en ole aiempina keväinä huomannut seurata. Nyt siivosin Pikkupuutarhan käytäviä ja huomasin asterin pukkaavan lehtiä. Luulisi, että tällainen loppukesän kukkija olisi kevätuninen ja viettäisi aikaa mullassa muita pidempään. Ei, ihan yhtä innokkaasti se on päättänyt kevättä tervehtiä.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

Entä vuorenkilpi sitten. Tämä monien inhoama, mutta niin äärimmäisen vaivaton ja monia rytöpaikkoja helposti vihreäksi naamioiva kasvi on eräs kevään aikaisimpia kukkijoita. Vähänkin lämpöä hänen osalleen, niin kukkanuppuja alkaa ilmestyä. Kasvin lehdet ovat vielä enimmäkseen onnettomina littanoina maata vasten. 

Sinivuokko - Anemone hepatica

Monissa blogeissa on jo ollut esillä sinivuokkojen nuppuja ja auenneita kukkia. Minun sinivuokkojeni päällä oli pitkään kellarin portailta luotu, jääksi tiivistynyt lumikasa. Varovasti levittelin lunta sitä mukaa, kun sain sain lapion kasaan uppoamaan. Sieltä nuo untuvaiset sinivuokot ovat ilmestyneet näkyviin.

Mahonia

Muistatteko tappotalven, joka kuritti puutarhan kasveja raskaalla kädellä. Silloin luulin menettäneeni kumpaisenkin mahoniani. Jouduin leikkaamaan niitä kovalla kädellä. Niin vain virkosivat, mutta kukkia ei mahonioihin ole sen kevään jälkeen tullut. Vihdoin löysin nuppuja isommasta mahoniasta. Pelkästään se, että kasvit selviytyvät vaikeista olosuhteista, on mukavaa. Vielä palkitsevampaa on nähdä niiden kasvavan ja kukkivan.

Tarkoitukseni oli syksyllä tilata säkillinen multaa odottamaan kevättä. Myöhästyin, suursäkkitoimituksia ei enää siinä vaiheessa tehty. Päätin kevään tullen olla ajoissa ja niinpä laitoin tilauksen sisään heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä eli 1.4. Perjantaina toimittaja soitti olevansa pihassa. Katsoin ikkunasta, mutta mitään kuorma-autoa ei näkynyt. Sanoin kuskille hänen olevan kaiketi väärässä pihassa. Kävi ilmi, että kuski oli naapurikunnassa, josta hän ilmoitti ajavansa hetkessä meille. Se hetki kesti yli kaksi tuntia, joten taisi kuski käydä välillä kahvilla. Pääasia, että alkuillasta multasäkit vihdoin nostettiin kuorma-autosta meidän pihalle. 

Kolmesta 1000 litran säkistä ehdin jo yhden lähes kokonaan tyhjentää kärräämällä sen sisällön katemullaksi mm. kukkapenkkehin. Ripottelin ohuesti multaa syksyisten lehtien ja karikkeiden päälle. Ei tarvitse haravoida ja siistiä tulee. Sinne ne lehdet maatuvat ja pian viherrys saa voiton. Mullalle on tarvetta moneen muuhunkin paikkaan, joten yhtään liikaa en sitä tilannut.

Tulput kevätillan valossa

Puutarhaihmisen elo ei koskaan ole yksitoikkoista ja tylsää. Luonto tarjoaa kaiken aikaa uusia yllätyksiä ja ihmettelyn aihetta. Yksinkertaisesti ihmeellistä ja ihanaa!

 

Taimiterapiaa kellarissa

Juuri, kun ehdin ihastella keväisen lämmintä viikonloppua ja pihaelämän avautumista, pamahti reipas takatalvi lumisasteineen ja pikkupakkasineen. Kyllä on tylsää nähdä silmänsä aukaistuaan maan valkeana ja kaivaa villasukat kaapin perukoilta viluisia varpaita lämmittämään. Ehkä haen lumikolan kellarista takaisin talon seinustalle. Sillä saattaa olla samanlainen lumisadetta torjuva vaikutus, kuin seisominen pysäkillä ilman sateenvarjoa. Taatusti silloin sataa.

Viime vuonna tein uuden aluevaltauksen sijoittamalla hankkimani kasvivalaisimen ikkunattomaan kellariin. Tänä keväänä laajensin valtaustani ja ostin toisen samanlaisen, 400 Watin kasvivalaisimen. Tähän saakka taimet ovat mahtuneet sen ensimmäisen lampun alle, mutta hetkittäinen muuttoni kylmyyttä pakoon kellariin lisäsi purkkimäärää sen verran, että sytytin toisenkin lampun.

Mukuloita ja juurakoita on ihan oudosti tarttunut kauppareissuilla mukaan. Vaikka ties kuinka monennen kerran vannoin, etten hanki tulevana kesänä liikaa ruukkukukkia kasteltavaksi. 

Osa juurakoista/mukuloista odottaa vielä multaan pääsyä, mutta kruunuvuokot, ixiat ja sparaxikset (harlekiinikukka) laitoin ruukkuihin aloittamaan kasvuaan.

Samoin istutin Bourbon King- ja Crimson Pirate -päivänliljat ruukkuihin. Juurakot olivat hiukan kuivan näköisiä, mutta kumpikin oli jo selvästi heräämässä. Toivottavasti juurtuvat ja alkavat kasvaa. Ja toivottavasti värit ovat kuvien mukaisia. Yhtään en vielä tiedä, minne kasvit aikanaan sijoitan, mutta eiköhän niille paikka löydy.

Kuten edellisen kuvan päivänliljat, myös tämän kollaasin juurakot löytyivät Tokmannilta. Vaaleanpunainen Catherine Woodbury -päivänlilja olisi mukava lisä muuten aika keltasävyiseen päivänliljavalikoimaani. Tuskin sentään ihan vanhojen viereen tätä kaunotarta istutan, mutta hänenkin sijoituspaikakseen on jo ideanpoikanen muhimassa.

Ilmeisesti minulla on jonkinlainen punahattusyndrooma, sillä sormeni alkavat aina niitä hipelöimään ja taas ostin kaksi punahattupussukkaa, joista toisessa oli yhden sijasta kaksi juurakkoa. Myös punainen akileija Nora Barlow hyppäsi koriin ja neidonkurjenpolvi, jota syksyllä ehdin jo taimenakin ostaa. 

Viikonloppuna istutin messuilta ostamani riippabegoniat, valkoisen ja punaisen. Begonia on helppo ja kaunis amppelikukka. Nyt vain sormet pystyyn, etteivät ole bingojuurakoita, vaan ihan sitä, mitä kuvissa luvataan.

Raikas kevätsää ti 9.4.2019

Meillä ei ole käyntiä kellariin sisäkautta, vaan aina pitää kipaista olopihan poikki talon toisesta päädystä kellariin aamulla sytyttämään ja illalla sammuttamaan kasvivalo. Sähköliikkeestä saattaisi löytyä riittävän tehokas ajastin, mutta eipä ole tullut asiaa selvitettyä. Aika hyvin olen muistanut valon hoitaa ja tarvittaessa Ukkokultakin on lampun käynyt sytyttämässä ja sammuttamassa. Yhtenä iltana havahduin 23.30, että lamppu palaa yhä. En sentään ollut vielä ehtinyt sänkyyn nukkumaan, joten pikainen kipaisu kellariin ratkaisi asian.

Jokin merkillinen vetovoima ja taikuus taimissa on, sillä yllättävän paljon saan aikaa niiden parissa kulumaan. Tarkastan aina, onko kastelutarvetta ja säännöllisesti myös kierrätän taimia pöydällä, jotta ne saisivat tasapuolisesti osansa valosta ja lämmöstä. Hoitotoimien lisäksi tutkin taimiani ja katselen niitä joka puolelta. Ihmettelen, miksi joku kasvaa reippaasti ja miksi joku toinen kyhjöttää pitkään matalana. Mietin, koskahan tulee taimien aika muuttaa kasvihuoneeseen ja ulos. Ja toisinaan vain katselen miettimättä yhtään mitään. Hyvin rauhoittavaa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Kellarin valosta ja lämmöstä ulos tullessa edessä on keikkuvan kevään näkymät ja tunnelmat. Nämä piipot ovat luultavasti metsätulppaaneita. Viime keväänä niiden kukinta meni minulta täysin ohi, koska olin juuri silloin sairaalassa. Nyt odotan tapaamista innolla ja ilolla.

 

Onneksi lunta ei ole meillä tullut pyryttämällä ja niinpä puutarhasta löytyy enemmän lumettomia kuin lumen täyttämiä paikkoja. Talon seinustalla, työhuoneen ikkunan alla on lumeton kohta, jossa krookukset alkavat hissukseen avautua. Tyrkkäsin alehyllystä nappaamani mix-pussin sisällön syksyn 2017 viime hetkillä tuohon, koska paikka taisi olla ainoa, johon sain vielä syvennyksen sipuleille kaivettua.

Veljenvaimon Roope

Pääsiäisen lähestyessä sopii ajatella vaikkapa pajunkissoja ja noitien kissoja. Roopen ottaisin mielelläni luudalleni ja lentelisin noutamaan pääsiäiseksi keväisen sään. Vaan tulee se varmaan noutamattakin. Mukavia odotuksen hetkiä kaikille!

 

Iloa linnuista, kukista ja kevään valosta

Leikkasin pari viikkoa sitten kriikunapuista muutamia oksia maljakkoon. Lämpimässä sisäilmassa niihin tuli nopeasti valkoisia kukkia. Tulisipa yhtä paljon kukkia myös ulkona kasvaviin puihin sitten aikanaan. Joka vuosi kriikunat ovat kukkineet, mutta eivät koskaan näin tulvillaan, kuin sisälle tuodut oksat.

Maaliskuun lopulla huomasin sohvalla istuessani vaahterassa kaksi sepelkyyhkyä. Olenkin odottanut niiden huhuilua. Kaksi vuotta sitten tonttimme viereinen metsikkö kaadettiin juuri kyyhkyjen pesimäaikaan. Kyyhkypariskunta lenteli pihallamme eksyneen ja hädissään olevan näköisenä. Ihan suretti katsella niiden kodittomuutta. Löysivät kuitenkin jostain lähistöltä uuden pesäpaikan, joten pääsen edelleen iloitsemaan niiden läsnäolosta.

Tiistaiaamuna kyyhkypariskunta saapui etupihan marjakuusen alle nokkimaan siemenautomaatista pudonnutta evästä. Ehkä kolea ilma ja räntäsade oli niiden elämää häirinnyt. 

Wikipediasta luin, että sepelkyyhkyä on kutsuttu toukomettiseksi, koska se huhuilee metsissä toukokuussa. Aikanaan kyyhkyn huhuilua kuullessani kuvittelin pöllön olevan jossain lähistöllä. Wikipedian mukaan moni muukin on kokemattomuuttaan samaan harhaluuloon törmännyt. 

Tiistaiaamuna näin myös kevään ensimmäiset punarinnat. Tämä yksilö oli vähän ujo, sillä se ei millään halunnut nokkaansa näyttää. Punarinta on minusta seurallinen "juttukaveri". Monta kertaa puutarhassa touhutessani punarinta on napottanut aivan lähellä ja vaihtanut kuulumisia kanssani.  

Mustarastas maaliskuisessa räntäsateessa

Lukuisten piippojen ohella kevään aisti-iloihin kuuluvat myös lukuisat äänet. Useana päivänä tikka on koputellut lähistöllä. Alueelta poistettiin vanhat sähkötolpat, joiden hattuja tikat tapasivat kopistella. Jonkun muun kohteen ne ovat tolppahattujen tilalle näemmä keksineet. Yhtenä päivänä tikka hakkasi innokkasti vaahterassa olevaa linnunpönttöä. Toivottavasti siellä ei vielä ollut vuokralaisia sisällä. 

Mustarastaan laulua olen monen monta kertaa ihastellut ja täällä blogissakin kiitellyt. Juuri nyt huilumainen luritus kuuluu aamuvarhaisesta iltamyöhään. Epäilen, että jälleen kerran talon päädyn köynnöshortensiaan on rakenteilla mustarastaan pesä.

Viikonloppuna siivosin patiota ja pergolaa. Terassilaudat kaipaavat kipeästi öljyämistä, joka jäi viime kesänä ympärillä pölyävän tierempan vuoksi tekemättä. Isot ruukut ovat viettäneet talven kumollaan talon seinustalla. Niiden alla oleva korotus sai vihdoin arvoisensa tuunauksen, kun Ukkokulta rakensi lankuista tukevan tason tekemälle niille kunnon jalat. Voin siis kantaa jalkoina toimineet tiilet takaisin kellariin.

Kevät on täynnä monenlaisia tehtäviä. Uusia ja edellisiltä vuosilta perittyjä. Osa on pakko hoitaa nopealla aikataululla. Osa taasen saattaa olla vasta idean asteella ja kypsyäkseen muhii niin päässä kuin paperillakin joskus kesän parin ylikin. 

Jotkut ihmiset ahdistuvat tehtävälistoista. Minulle taasen listat ovat kirjanpitoa tulevasta ja menneestä. Asioiden ylös kirjaaminen helpottaa niiden hallintaa. Koen, että moni asia on jo ikäänkuin puoliksi tehty, kun se on löytänyt paikkansa listalta. Tehtävälistojen ei pidä olla pakkopullaa, vaan rivejä voi huoletta pyyhkiä pois.

Lehtikaktukset ovat käynnistäneet kolmannen kukinnan. Tosin vain muutaman nupun voimin jokainen. Soilikki virkistyi valoisista päivistä ja sekin kukkii parhaillaan. Pari orkideaakin näyttää kasvattavan vanhaan vanaan uusia nuppuja. Kliivia aloitti runsas kuukausi sitten kukinnan väsäämällä varrettoman kukan kahden lehden tiukkaan väliin. Nyt kliivia on saanut aikaan perinteisen varren ja sen päähän monta aukeavaa kukkaa. Kaukaa kliivian kukka näyttää hennon keltaiselta, mutta läheltä katsoen siinä on enemmän valkoista. Aika kaunis.

Kevään valo saa paljon hyvää aikaan. Kukat heräävät ja niin taitaa herätä ihminenkin. Ainakin tämä ihminen.

Hyvää viikonloppua kaikille!
 
 

Messuliput arvottu - onnea voittajille!

Lahden Pihapiiri-messujen kaksi lippua on arvottu random.orgia käyttäen. Messulipun saivat:

Päivi - Kottikärryn kääntöpiiri

Reeta

Pyydän kummaltakin sähköpostilla yhteystiedot, jotta voin postittaa liput mahdollisimman nopeasti. Messuthan ovat la-su 27.-28.4.

Onnea voittajille sekä kiitos kaikille osallistujille.

Kiitos lipuista KOKO Lahti Oy/Lahden Messuille.

Lahden Pihapiiri-messujen lippuarvonta lähestyy!

Joko sinulla on lippu Lahden Pihapiiri-messuille? Ellei, niin vielä on mahdollisuus koittaa onneasi ja voittaa lippu. Arvonta päättyy ke 10.4. klo 19.00.
 

Messuista se kevättohina viimein alkaa. Ilokseni sain arvottavaksi lippuja Lahden Pihapiiri-messuille, jotka järjestetään Lahden Messukeskuksessa (Salpausselänkatu 7) 27.-28.4.

Tuttuun tapaan Pihapiiri-messut esittelee puutarha-alan tuotteita ja palveluita. Messuilla voit löytää myös ideoita niin koti- ja mökkipihoille, terasseille kuin parvekkeillekin. Juontajina toimivat monille puutarhabloggareille tutut puutarhatoimittaja Kati Jukarainen sekä puutarhakirjailija Maria Kesänen.

Messuilla voit tehdä ostoksia, esimerkiksi kesäkukkien ja yrttien taimia, siemeniä ja sipuleita sekä löytää vinkkejä omaan puutarhaan.

Ideapuutarhan istutuksissa on teemana luonnonkasvien, puutarhakasvien ja syötävien kasvien kerroksellinen yhdistely.

Lisää tietoja ja muuta tärkeää Lahden Pihapiiri-messuista löydät täältä. 

Arvon kaksi erillistä lippua. Arvonta alkaa nyt ja päättyy ke 10.4.19 klo 19.00. 

Jokainen kommenttikenttään arpajaisiin osallistuvaksi ilmoittautunut saa yhden arvan. Ilmoitathan kommenttisi yhteydessä s-postiosoitteesi, jonka välityksellä pyydän postiosoitteen lipun lähettämistä varten. Liput ovat siis paperisina, ei sähköisinä.

Arvon liput netin arvontakoneella.

Liput lahjoittaa KOKO Lahti Oy/Lahden Messut

Onnea arpajaisiin!

 

Lisää tällaisia päiviä!

Pörriäiset mönkivät krookuksissa taukoamatta.

Huhtikuun ensimmäinen viikonloppu on ollut oikea puutarhaihmisen unelma. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta kolme kokonaista päivää ja lämpö hellinyt niin ihmistä kuin puutarhaakin jopa +15 asteella. Lumiraja kasoissa pakenee melkoista vauhtia ja monenlaista vihreää versoa tunkee itseään voimalla ylös mullasta.

Nämäkin pikkuruiset krookuset olivat pörriäisten suosiossa.

Lauantain vietin kokonaisuudessaan pihalla. Alapihalla lunta on vain muutamissa paikoissa. Muualla maa on kuivunut ja saatoin haravoida talven aikana tuulen tuomia oksia ja muuta roskaa kompostin täytteeksi. Silppusin kuivia perennanvarsia kukkapenkkehin. Odotan kovasti tilaamieni multasäkkien saapumista, jotta voin ripotella multaa kukkapenkkeihin karikkeiden naamioimiseksi.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Aurinkoinen rinne vapautuu ensimmäisten joukossa lumen ja jään ikeestä ja kirjokevättähdet aloittavat siellä kukkimistaan.

Suikeroesikko - Primula pruhoniaca

Leikkimökkipihan Teresanruusun kupeessa kasvava suikeroesikko puskee topakkana lehtiään maasta. Aika pian lehtien lomasta nousevat myös kukkanuput. En raaskinut esikkoa kovin häiritä, jotta en vahingoita sen hentoa kasvustoa.

Leppäkerttu - yksi monista

Viime kesänä oli runsaasti leppäkerttuja. Ilmeisesti ne ovat talvehtineet ja lisääntyneet hyvin, sillä pihamaalla touhutessani näin lukemattomia leppäkerttuja kävelemässä korsia pitkin ja ottamassa aurinkoa kuivuneilla lehdillä. Nämä ovat tervetulleita otuksia puutarhaani. Antavat kyytiä kirvoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruohosta on viime vuosina tullut yksi kasvisuosikeistani. Siitä on iloa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Leikkasin komeamaksaruohon talventörröttäjiä pois ja samalla huomasin uuden kasvuston jo innokkaasti tavoittelevan valoisaa tulevaisuutta.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervokin kuuluu kevään vikkeliin kasvajiin. Näitä punastelevia alkuja katsellessani mietin, minkähän vuoksi niin moni kasvi on tässä vaiheessa punainen, eikä esimerkiksi sininen? 

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora Dr. Alexander Fleming

Pionien soisin viettävän vielä hetken mullan sisässä keräämässä voimia kasvuun ja kukintaan. Vaan sieltä nekin ponnistavat terhakkaina. Tämä lienee Alexander Fleming, jonka ostin toissakeväänä Turun messuilta. Viime kesänä se ei kukkinut. Josko tänä vuonna näkisin kukatkin.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Muutama vuosi sitten kunnan metsikön laidalle, lähelle tonttiamme ilmestyi terttuselja. Linnuthan niitä usein levittävät. Kunnan kaataessa metsikön ja laittaessa sen tilalle nurmialueen, jäivät terttuseljat pystyyn. Terttuseljalla on vähän huono maine, mutta minua se ei haittaa. Kun tonttiamme suojaavia puita ei nyt montaa ole, iloitsen terttuseljasta ja sen kasvukauden aikana muuttuvasta olomuodosta kukkineen ja marjoineen.

Joka vuosi onnistun talven aikana taidokkaasti unohtamaan syyssipulieni nimet ja paikat. Osan tietenkin tunnistaa ulkomuodosta ja osan toki muistaakin. Silti taidan tulostaa istutuslistan takin taskuun laitettavaksi ja mukana kulkevaksi. Onhan se mukavampi toivottaa piipot tervetulleeksi ihan nimen kera.

Metsikön kaatuessa tontin rajalle jäi useita vaahteroita. Ja omallakin pihalla niitä on kaksi isokokoista. Joka kevät kitken miljoonia vaahteravauvoja kukkapenkeistä ja käytäviltä. Ne kannattaa nypätä pois pieninä, sillä vaahtera kasvattaa todella nopeasti mahtavan juuren, jolloin kitkiessä käteen jää vain osa vartta ja juuri jatkaa iloisena kasvuaan valitsemassaan paikassa. Vaahteravauvojen kasvu on jälleen alkanut ja niiden kitkeminen sujuu kotilojahdin ohessa. Kotiloitakin löysin pari kappaletta, mutta niissä oli vielä kalvo paikallaan. Silti etikkapurkki joutaa pian pihamaalle kotiloiden keräämistä varten.

Muutama päivä sitten otin ikivihreiltä suojaharsot pois. Eiköhän ne jo ilmankin selviä, kun lämpö sulattaa maata. Lauantaina otin myös jänisverkot pois puilta ja pensailta. Haravoidessani löysin pupun papanoita ihan joka paikasta. Jospa nekin saavat jo ruokaa luonnosta, eikä tarvitse tulla puutarhaani aterioimaan. Verkot odottavat aitaan nojaten puuvajasta vapautuvaa kesäpaikkaa.

Portaille kolattu lumi 7.4.2019 - tai pikemminkin sen jämät

Lunta on pihalla muutamissa paikoissa. Lähinnä sellaisissa, joihin lunta on kolattu kulkuväyliltä. Alapihan portaille kertyy joka talvi paljon lunta, koska aroniapensaiden vuoksi portaikko on lähes ainoa olopihan lumien säilytyspaikka. Emme me olopihalla talvisin oleskele, mutta luomme lumesta kulkuväylän talon ympäri. Kellariin ei ole kulkua talon sisältä, joten siksikin olopihalta täytyy sinne reitti luoda.

Alapiha lumen vallassa 7.4.2018

Joka vuosi tulee manailtua lumen paljoutta ja kevään hidasta edistymistä. Oheinen kuva on otettu alapihaltamme 7.4.2018. Lunta oli siis vuosi sitten vastaavana ajankohtana melkoisesti enemmän, kuin tänä vuonna. Vaikka mielestäni lunta on satanut kuluneen talven aikana edellisvuosia enemmän. Vesisateet ja lämpö ovat nyt tehneet tehtävänsä lumen sulattamisessa.

Marjapensaiden tuet odottavat uusimista

Viikonlopun aikana alapiha on lähes kokonaan kuivunut ja haravoitu. Naapurin aidan luona on vielä muutama lumiesiintymä ja tietenkin portaiden alapään kolatut lumet. Yläpihalla lunta on enää naapurin aidan luona ja tontin toisessa päädyssä. Kumpaankin paikkaan paikkaan lunta on kolattu. Sisäänkäyntiä vastapäätä on sinnikäs jääesiintymä, mutta senkin läpi krookukset jo nousevat uhmakkaasti.

Raparperi - Rheum

Alkavalle viikolle on luvattu viilenevää ja jopa lumisateita. Ilmatieteen ennusteesta katsoin muutamina öinä olevan -7 asteen pakkasia, joten sisäänkäynnin kukkalaatikoiden narsissit täytynee suojata harsolla. 

Ei anneta keikkuvan kevään lannistaa toiveikasta mieltämme. Tällaista se on joka vuosi ja aina se uusikin lumi ennenpitkää sulaa. Kulunut viikonloppu on antanut esimakua siitä, miten upeaa on avata ovet ja ikkunat kohti kesää ja muuttaa enenevässä määrin viettämään aikaa pihamaalla. Hienot ajat ovat käsillä. Nautitaan!