Vuosi aivovamman kaverina

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun kaaduin kotikeittiössä kolauttaen pääni parkettiin ikävin seurauksin. Takaraivoon tuli kallonmurtuma ja pään iskeytyminen kovaan alustaan heilautti aivot otsalohkoon aiheuttaen kudosvaurioita. Sairaalassa tehtyjen kuvausten ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin keskivaikea aivovamma. Olin Töölön neurokirurgisella osastolla seurannassa kuusi päivää ja sen jälkeen Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla viisi päivää. Tämän jälkeen siirryin ensin HUS:n aivovammapoliklinikan potilaaksi ja myöhemmin oman terveyskeskuksen seurantaan.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Helteinen ja kuiva kesä auttoi toipumisessa. Oli helppo lepäillä ja ottaa elämä kevyesti, kun puutarhassakaan ei juuri mitään ollut tehtävissä. Eipä ollut rikkaruohojakaan nypittävänä, kun eivät ilman vettä jaksaneet nekään kasvaa. Autolla ajo kiellettiin heti vähintään kolmeksi kuukaudeksi, joten kotona pysyminen oli siltäkin osalta yksinkertaisin ratkaisu. 

Pahoinvointi helpotti jo sairaalassa, samoin pahin päänsärky. Tosin särkylääkeannos oli niin hulppea, että sillä olisi taatusti lähtenyt moni muukin särky. Sen sijaan huimaus oli melkoista pitkään kotiin pääsyn jälkeenkin, eikä se ole täysin poissa vieläkään.

Iris Katharine Hodgin ja lilat krookukset

Vamman vakavuuteen nähden olen toipunut hyvin. Lääkärin mukaan minulla oli melkoinen onni mukanani, sillä oli hilkulla, etten menettänyt liikuntakykyäni tai näkö- tai kuuloaistiani, puhekyvystä puhumattakaan. Aivovammojen seurauksena on riski saada epilepsia. Siltäkin ilmeisesti olen säästynyt.

Aivovammapoliklinikan jälkitarkastuksessa kävi ilmi, että hajuaistini on mennyt. Itse en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Tulin lääkäriltä kysyneeksi, miksi kummassa nenässäni on kaiken aikaa savun haju. Hän tutki asian ja totesi, etten haista mitään. Savun haju lienee jonkinlainen muisto. Hajuaisti voi palautua tai sitten olla palautumatta. Myös makuaisti on paljon entistä heikompi.

Iris Harmony

Hyvästä tuurista ja ripeästä toipumisesta huolimatta aivovamma jätti myös jälkiä. Osa niistä tulee jäämään seurakseni lopuksi ikää vaikeuttaen arkea ja vaatien säännöllistä panostusta omahoitoon. Osa toivon mukaan jollain aikavälillä poistuu. Normaalia elämää haittaa melkoisesti massiivinen väsymys, joka ei vähene, vaikka nukkuisi ympäri vuorokauden. Kaltaistani toimen ihmistä ärsyttää, kun kunnon yöunienkaan jälkeen olo ei ole pirteä ja tarmokas. 

Samoin rajoituksia elämään on tuonut syksyllä mielialan romahduttanut masennus. Sekin on yleinen aivovammojen jälkioire. Onnekseni kunnassamme on aivovammoihin erikoistunut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka ammattitaidolle, empaattiselle työotteelle ja aivan ihanalle persoonalle annan täyden kympin. 

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Aluksi kuvittelimme Ukkokullan kanssa, että kaatumiseni aiheutui kompastumisesta mattoon. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Syytä kaatumiselle on etsitty niin sydämestä kuin päästäkin. Mitään ei ole löytynyt. Tapaus jää arvoitukseksi. Itse en kaatumisesta muista mitään. Aamu oli ihan normaali, kunnes heräsin kipuisena ja pahoinvoivana lattialta.

Papaver orientale - Idänunikko

Olen saanut erinomaista hoitoa. Minua on tutkittu, lääkitty ja terapoitu ruhtinaallisesti. Jos johonkin haluaisin muutosta niin siihen, että aivovammapotilaan hoito ja jälkiseuranta pitäisi olla kattavammin ja pidempään neurologisen osaajan käsissä. Aivovammapolin asiakkuus pitäisi säilyä vähintään vuoden, koska oireet ja ongelmat tulevat selkeämmin esille ajan kanssa. Terveyskeskuksessa ei ole kokonaisvaltaista tietämystä ja tuntuu turhauttavalta jokaisen uuden vaivan kanssa soittaa, odottaa vastaanottoaikaa ja kertoa samat asiat sadannen kerran uudelleen. 

Minulla vaihtui loppuvuodesta pitkäaikainen ja erittäin osaava terveyskeskuslääkäri nuorempaan, uuteen lääkäriin. Hän on varmasti pätevä lääkäri, mutta alkuun tuli hänen kanssaan asioidessa tunne, ettei hän joko usko minua tai tiedä aivovammoista tarpeeksi. Saatuani lähetteen eteenpäin ongelmien taustalta löytyi neurologinen syy eli minun tapauksessani aivovamma. Jos tässä taasen on ollut kyse rahan säästämisestä, sellaista tuskin syntyy potilasta sinne tänne juoksutettaessa ja ongelmien pitkittyessä. Inhimmillistä arvoista puhumattakaan.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki?

Toinen korjausta vaativa asia on ihmisten asenteet. Kun sanoo sanan aivovamma, kuulija kavahtaa pari askelta taaksepäin, eikä aina silkasta hämmennyksestä. Aivovamma ymmärretään valitettavan usein henkisenä kyvyttömyytenä ja osaamattomuutena. Kuin ihminen menettäisi aivovamman seurauksena älynsä, tietonsa, taitonsa. Aivovamma voi toki aiheuttaa suuriakin liikunta- ja puhevaikeuksia, mutta ihminen on edelleen sama älykäs itsensä kaikkine elämänsä aikana opittuine asioineen. Ei hänelle tarvitse puhua hitaasti, ei häntä tarvitse hävetä, ei häntä tarvitse pelätä. Aivovamman saanutta ihmistä voi ja tulee kohdella, kuin ketä tahansa ihmistä.

Muscari 'Grape Ice'

Minulla oli onni olkapäilläni kaatuessani vuosi sitten. Tapaturman aiheuttamien vaivojen kanssa pystyn elämään. Joskus mielessä häivähtää uuden kaatumisen pelko, mutta miksi murehtia asiaa, jota ei voi ennakkon tietää, eikä siis sille mitään voi. Tapaturmastani mitään tietämätön ei sitä pysty minut nähdessään ja kanssani jutellessaan mistään päättelemään. Olkapäilläni ei keiku lasipäätä, josta kuka tahansa näkisi, miten hermoradat aivoissani etsivät uusia reittejä ja korjaavat vammoja.

Muscari - Helmililja

En edelleenkään ole entiselläni, enkä ehkä koskaan tulekaan. Olen iloinen ja onnellinen, että pystyn kävelemään, puhumaan, näen ja kuulen. Minulla on edelleen vanhat muistoni ja kyky kokea uusia asioita. Olkaamme iloisia terveydestämme, sitä vaalikaamme ja itsestämme sekä toisistamme huolehtikaamme.  Muistakaamme, ettei terveys ole kenellekään meistä itsestäänselvyys. Hetki tänään tai huomenna voi muuttaa kaiken. 

Jokainen vastoinkäyminen toivon mukaan meitä ihmisiä hyvällä tavalla opettaa ja arvojamme syventää. 

Lisätietoa aivovammasta löydät Aivovammaliitto ry:n kotisivuilta. 

Vanha puutarhamyymälä uudella paikalla

Puutarhaihmiset tietävät pääkaupunkiseudulla  toimivan laadukkaan puutarhamyymälä Muhevaisen (Kerava, Helsingissä Pirkkola ja Kontula, Espoossa Suurpelto).  

Espoon myymälä Matinkylässä suljettiin viime syksynä alueella jatkuvien mittavien rakennustöiden vuoksi. Hiukan jo hirvitti, pitääkö jatkossa kasvien perässä ajaa Helsingin puolelle. Vaan ei onneksi, sillä Muhevainen avasi pari viikkoa sitten uuden myymälän Espoon Suurpeltoon. Minulle melkeinpä parempi sijainti, kuin aiemmin Matinkylä.

Sateisena toukokuun ensimmäisenä torstaina suunnistin Suurpeltoon ostoksille ja samalla myös tutustumaan uuteen Muhevaisen myymälään. Kehä II:lta oli helppoa ja kätevää kurvata suoraan myymälän parkkipaikalle. Hiukan jopa jännitti, miten kasvit on saatu ojennukseen ja tilat valmiiksi vastaanottamaan asiakkaita. Ei hätää, hyvin oli kaikki saatu esille ja ajan kanssa alue varmasti vain paranee.

Tietenkin pyörin aluksi hämmentyneenä ja vähän eksyneenä sinne tänne. Aika pian pääsin jyvälle kasvien sijoituslogiikasta. Sitten jo seurasikin hirvittävä ja tuttuakin tutumpi "tuo minun pitää saada ja tuo ja tuo ja tuokin" -kohtaus. Olin laatinut ostoslistan, jossa oli tarkoitus pysytellä, mutta nippa nappa se onnistui. Ihanuuksia oli ympärillä ihan liikaa.

Taimet ovat hyvinvoivia ja vankkoja. Mielestäni valikoimakin on jo näin alkuun laaja. Varmasti vielä paranee, kunhan kausi pääsee kunnolla vauhtiin ja kasvit löytävät paikkansa uudessa myymälässä.

Varsinaisen myymälärakennuksen viereisellä aukiolla ja monien taimihyllyköiden oheen on aseteltu ajankohtaisia kasveja ja houkutuskokoelmia.

Alueelta löytyy myös kasvihuone, jossa nyt oli kesäköynnösten taimia (mm. kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa ja keijunmekkoa) ja runsaasti erilaisia yrttejä ja hyötykasvin taimia.

Kuvan yrttisellerien lisäksi löytyi latva-artisokkaa ja monia muita hyötykasveja, jos omat kylvöt ovat vaikka epäonnistuneet.

Mm. monista kivikko- ja maanpeitekasveista oli koottu houkuttelevia esittelylavoja. Kiva katsella saman kasvityypin eri versioita ja miettiä, mikä niistä sopii omaan pihaan. Vai ottaako jokaista.

Olin enemmän kuin pyörällä päästäni, sillä ostoksiin varaamani aikaa oli aivan liian vähän. Teki mieli hyöriä kuvaamassa, mutta samalla olin kuin kissa pistoksissa kaikkien houkutusten keskellä. Itse asiassa tämä oli kevään ensimmäinen taimimyymäläkokemukseni ja olin talven aikana tyystin unohtanut, miten helposti hurahdan herkkujen keskellä.

  
Tarkoitukseni oli ostaa jalosyreeni Louis Späth (Syringa Vulgaris-Ryhmä ’Louis Späth') ja sen myös ostin. Toisen ostoksen piti olla kevätatsalea, mutta sen sijaan mukaan lähtikin ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee'. Huh, kyllä oli vaikeaa valita. Vaan nyt ei kannata murehtia, sillä vastahan kasvukausi on aluillaan ja syksyyn mennessä ehtii monta toivetta toteuttaa.

Pois lähtiessä tajusin, että tarkemminkin myymälän valikoiman olisi voinut kiertää ja katsella. Sisätilojen ruukut ja tarvikkeet unohtuivat kokonaan. Ensimmäinen käynti ei kuitenkaan tule jäämään viimeiseksi, joten seuraavilla kerroilla kierrokset uusiksi.

Mainittakoon, etten ole sopinut yhteistyöstä Muhevaisen kanssa. Olin vain niin innostunut uudesta puutarhamyymälästä ja edelleen sekaisin keväästä, joten pyysin luvan ottaa kuvia kertoakseni blogissani uudesta myymälästä. 

Hyytävän kylmä perjantai

Valkovuokot lumesta surullisina

Blogipostausten ajastaminen on näppärä ominaisuus ja käytänkin sitä aika paljon. Eilisaamuna huomasin siinä olevan myös huono puolensa. Nimittäin perjantaille ajastamassani postauksessa oli vappupäivänä eli keskiviikkona kuvattuja kukkia. Silloin meillä päin oli vielä kohtalaisen lämmintä ja aurinkoista. Torstain sitten satoikin vettä, mutta sitä en murehtinut. Ihan tarpeeseen kaikki vesi kasveille tuli. Illalla vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja mittari laski hurjaa vauhtia.

Vinca minor - Pikkutalvio, lumisena hänkin

Perjantaiaamuna pelkäsin kurkistaa ikkunasta ulos ja luntahan siellä oli. Hui kauhistus, eikä yhtään kivaa. Puutarhuri voi aina laittaa villasukat jalkaan ja takkaan tulen, mutta mitenkä selviävät kevään lämpöön vastikään heränneet kasvit? Vielä aamukymmeneltäkin ilma oli pakkasen puolella ja tuuli taatusti pohjoisesta (en kyllä suuntaa tarkastanut).

Helmililjat ovat sinnikkäitä, mutta scillat selvästi murjottavat.

Pari kovaa kaivuprojektia odottaa pihalla, joten totesin viileän ilman olevan sopiva hikisiin hommiin. Saappaat jalkaan, takki päälle ja kädet kiinni lapion varteen. Autotallin seinustalta on tarkoitus poistaa pitkä ja kapea istutusalue, jotta muutenkin niukan levyinen kulkuväylä avartuisi. Ja siinä istutusalueellakin on kasvanut lähinnä kielojen viidakko. Nättejä kyllä, kunnes loppukesästä ovat yhtä ruskeaa ja epäsiistiä lehtimassaa.

Viikko sitten olin jo kaivuhomman aloittanut ja perjantaina vein sen loppuun. Oli aikamoinen urakka. Oletteko tutustuneet kielon juuriin? Ne ovat vahvoja, niitä on paljon ja ne menevät niin pitkälle kuin syvällekin. Kahdeksan 45 litran multasäkillistä tuli kielojen juurijätettä. Jos siis tykkäätte kielosta, kuten minäkin, älkää istuttako sitä ehdoin tahdoin ihan mihin tahansa. Se leviää, kuin Elanto. Jos muistatte sanonnan. Ja siitä eroon pääseminen on työn takana. Ainakin kaivutyön.

Tulipa 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani kyynelehtii kylmyyttä.

Kolmen tunnin urakan jälkeen kielot, muutama vuorenkilpi ja pikkutalvio oli kaivettu pois. Ylimääräiset mullat kärrätty muualle, alue tasattu ja maanrakennuskangas viritetty. Kaivaja oli sen verran nälkäinen ja uupunut, että kivituhkan kärräys jäi toiseen kertaan. Ehkä Ukkokulta avittaa siinä tehtävässä, kunhan kerkiää. Hetken juttelin naapurin kanssa työn päätteeksi ja huomasin varpaiden palelevan saappaissa ja sormien hanskoissa. Sisälle ja suihkuun siis. Perjantain pakolliset työt saivat riittää.

Hyasinthus 'Woodstock' jäähilepuvussaan.

Hyisin kevätpäivä aikoihin on nyt koettu. Elän toivossa, ettei tämän enempää kevätpäivänä voi enää palella. Toivon kaikkien kasvien vain vähän pelästyneen ja toipuvan moisesta lumijärkytyksestä. Jos koska kaikista asioista löytyy aina myös se positiivinen puolensa, olkoon tässä se, etten rahdannut tomaattejani kasvihuoneeseen. Sellainen ajatus nimittäin viikko sitten minulla oli. Kerrankin hitaudesta ja laiskuudesta on hyötyä. Siellä ne asuvat edelleen, kellarissa kasvilampun lämmössä. 

Voikukka vappuna tienposkessa

Sulakoon siis lumet kaikkien puutarhasta ja puhaltakoon lämpimät tuulet meille jokaiselle. Kaikki kukat kukkikoon, voikukatkin.
 

Punaista, pinkkiä ja purppuraa

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

Muutama vuosi sitten istutin ensimmäiset tähtitulppaanini ja koukkuun jäin. Erityisen paljon pidän Persian Pearlin hienosta kukasta, joka on kaunis niin nuppuisena kuin viimeisten terälehtien jo varistessa.

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

  
Aurinkoisina päivinä ensimmäiset tähtitulppaanit ovat jo avautuneet. Illan tullen ne menevät takaisin suppuiseen nuppuun avautuakseen jälleen seuraavan päivän paisteessa. Toivottavasti viilenneet ilmat pidentävät tulppaanien kukinta-aikaa.

Tulipa Toronto

  
Tulppaaneja istutin viime vuoden syksyllä aika vähän. Jotenkin tuntuu rahan hassaukselta istuttaa toinen toistaan upeampia jalotulppaaneja, kun niiden tuottama ilo on kovin lyhyt. Ensimmäisenä keväänä loisto on taattua, seuraavana nousee kenties puolet ja kolmantena pari kolme, jos sitäkään. Kuvan Toronto asustaa Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Kaksi kukkivaa kukkaa on aika hyvä saavutus, kun istutuksesta tulee jo neljä vuotta.

Heucera micrantha 'Palace Purple' - Purppurakeijunkukka

Tätä valon leikkiä palavan punaisella keijunkukan lehdellä olen ihastellut jo monta päivää. Joka kerran alapihalle vilkaistessa Kiemurapenkin yksi reuna näyttää olevan tulessa. Keijunkukat kärsivät melkoisesti viime kesän kuivuudesta, mutta tämä Palace Purple on selvinnyt niistä parhaiten ja aikoo selvästi jatkaa kasvuaan tänäkin kesänä. Kiitos hänelle hänen ihanasta olemuksestaan jo näin kasvun ensisenteillä.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen on ihan hassu kukka. Vaikka sen istuttaisi kuinka keskelle kukkapenkkiä, on se huomaamatta valunut kanttausuraan ja harppoo sieltä vauhdilla kohti nurmikkoa. Mikä ihmeen viehtymys kaunokaisilla on kasvaa nurmikolla ja elää kaiken aikaa ruohonleikkurin yliajon uhkaamana. On se myös melkoisen sinnikäs kaveri, sillä keväällä ensimmäisten joukossa se pukkaa nuppuja ja kukkia, vaikka sen lehdetkin ovat vielä repaleiset ja ruskeat talven koettelemuksista.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

  
Jos jostain olen onnellinen, niin puutarhani pienistä puista. Koristeomenapuu Royalty kauniin punertavine lehtineen on oikea kevään kaunotar. Viime kesänä koristeomenapuut kukkivat melko runsaasti. Omani ovat vielä nuoria ja Aamurusko intoutui kukkimaan Royaltya paremmin. Saapa nähdä, miten kukkivat tänä kesänä.

Istuttakaa ihmiset puutarhaanne koristepuita. Pieneenkin puutarhaan mahtuu yksi koristeomenapuu tai ruusuorapihlaja tai syreeni. Istuttakaa ensimmäisten joukossa, niin saatte nauttia niistä pidempään.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

  
Lämmön aiheuttama kiivas startti sai kasveihin sellaista vauhtia, ettei meinannut perässä pysyä. Se sai aikaan myös harhan, että kevät olisi pidemmällä kuin onkaan. Koko ajan on tuntunut, että puutarhuri olisi jotenkin hidas ja myöhässä tekemättömine kevättöineen. Ja sai se myös puutarhurin ihmettelemään, missä viipyvät nämä ja nuo kasvit.

Tosiasiassa olemme vasta toukokuun alkumetreillä ja lämmön vuoksi puutarha on pidemmällä, kuin ns. normikeväänä. Hiukan tietenkin pelottaa, miten monta kasvia viime kesäinen kuivuus vei mennessään, mutta hyvin kaikki vielä ehtivät mullasta esiin kaivautua. Turha tässä vaiheessa huolehtia. Yhtenä päivänä ei särkyneensydämen hattivateista ollut vilaustakaan ja kas, niin nekin sieltä esiin kömpivät.

Paeonia lactiflora 'Alexander Flemin' - Kiinanpioni

Aioin kirjoittaa, että eniten aina keväisin huolehdin kärhöjen, pionien ja ruusujen selviytymistä talvesta. Ja kirjoitinkin. Ehkä eniten juuri noita kasveja, mutta yhtälailla kymmeniä muitakin kaipaan ja odotan ilolla ja pelolla. Juuri nyt pohdin, missä viipyy sinivaleunikko, jonka olen itse siemenestä kasvattanut. Niin iloinen olen hänestä ollut, mutta oliko hän vain parin kesän tähdenlento? Aika näyttää. Varmuudeksi ostin Lahden messuilta kaksi uutta sinivaleunikkoa. En siis ole täysin sinivaleunikoton puutarhaihminen, vaan parhaassa tapauksessa jopa useamman onnellinen taivastelija.
 

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Omenapuumme on tehnyt kaksi runsasta satoa peräkkäin. On siis mahdollista, että tänä vuonna puut lepäävät. Se heille suotakoon. Viime kesänä hedelmiä tuli valtavasti, joskin niissä oli paljon toukkaa ja rupea. Runsas sato takasi sen, että syötävää riitti ja vielä jonkin aikaa syömme aamupuuron kera pakastimeen säilöttyjä omenalohkoja ja -paloja mehukiisseliin lisättynä. Ei sitä tule ajatelleeksikaan, miten paljon pienikin puutarha tarjoaa antimiaan talveksi.  

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Yksi viime syksyn ihanimpia hankintoja on ollut OmaPiha-lehden tilaajalahja, pinkki Beth Evans -pystykiurunkannus. Sitä tavallista, lilakukkaista meillä kasvaa nurmikolla ja vähän siellä sun täällä. Pari juurakkoa toin pihaamme ehkä 10 vuotta sitten ja kummasti lila kiurunkannus on levinnyt. Mitenkähän tämän Beth Evansin kanssa käy? Viihtyykö hän puutarhassamme? Viihtyykö niin hyvin, että lähtee vaeltamaan ja löytää uusia asuinsijoja muiden kasvien lomasta? Toivottavasti.

Hyacinthus 'Woodstock

Viime syksynä istutin useampia hyasintteja. Niiden kanssa minulla on ollut aiemmin huonoa tuuria, sillä ne kyllä nousevat ensimmäisenä keväänä, mutta sen jälkeen katoavat. Woodstock on vielä nuput supussa, samoin Pink Surprise. Täytyy olla varuillaan, että ehdin heidät nähdä avautuneena. 

Jouluhyasintti vappuna

Kyllä ne jouluiset sipulikukat kannattaa säästää ja laittaa kevään tullen multaan. Vuosi sitten kaivoin urakalla Pikkupuutarhan Muuripenkkiin niin pääsiäisen tete-narsisseja, kuin jouluisia hyasinttejakin. Yllätys oli, kun ohi kulkiessani scillojen ja kevätkaihonkukkien sinisessä seurassa näkyi vaaleanpunainen prinsessa. Sääli, etten aivovamman jälkeen ole haistanut mitään. Hyasintin tuoksu puutarhassa olisi varmasti ihastuttava.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Muut punaiset jääköön johonkin toiseen kertaan, kun keisarinpikarililjakin vasta nuppuilee. Johan tästä tuli varsinainen maratoonipostaus.

Mukavia puutarhapäiviä, ihanaa toukokuuta ja hyvää viikonloppua kaikille!


 

Lahden Pihapiirimessut

Tänä vuonna onnistuin pääsemään Lahden pihapiirimessuille. Veljenvaimon kanssa huristeltiin lauantaina tutustumaan messuantiin, joka osoittautui hyväksi. Näyttää vahvasti siltä, että Lahden messuille lähden toistekin.

Alkuun yritin napsia kuvia, mutta jo ensimmäisen taimikauppiaan kohdalla kassi ja kukkaro aukesivat, eikä kameralle enää jäänyt vapaita käsiä. Messujen kokoon nähden taimikauppiaita oli merkittävästi enemmän, kuin Helsingin vastaavilla. Yrtit ja hyötykasvit olivat hyvin edustettuina, mutta löytyi myös pelaguita, pioneja ja perennoja. Perennakauppiaiden ympärillä oli aikamoinen vilske ja vuoroaan joutui hetken odottamaan. Mikäs siinä, aikaahan oli.

Toki näiltäkin messuilta löytyi paljuja ja pihakalusteita. Tuotteiden esittely oli kuitenkin jakaantunut selkeästi ja mikä kiinnosti, siihen oli helppo pureutua. Lisäksi messujen pienempi mittakaava salli aluksi yleisen pyörimisen ja tutkimisen, jonka jälkeen jäi vielä hyvin aikaa ja voimia tehdä ostoksia.
 

Enemmänkin taimikauppiaita olisi ollut mukava messuilla nähdä. Ehkä myös ruukkuja ja puutarhan pientyövälineitä sekä lisää niitä kovaan kulutukseen joutuvia hanskoja. Saattoi olla, että jokunen standi jäi minulta tyystin huomaamatta, sillä oudossa paikassa tulee pyörittyä turhia kierroksia, kunnes löytää messuilun rytmin.

Kuulin messuilla olleen useita blogituttuja, mutta yhtään en nähnyt. Enkä kaikkia olisi kasvotusten tuntenutkaan. Jännä, miten sitä kuvittelee olevansa tuttu sellaisen blogi-ihmisen kanssa, jonka blogia on lukenut vuosikausia ja ahkerasti puolin ja toisin kommentoinut. Silti vastaan tullessa ei tätä tunnistaisi.

Messuilla törmäsin mielenkiintoisiin Bambuset-tuotteisiin, jotka valmistetaan muovittomina bambusta. Juomapillejä en ole kovin usein tarvinnut, mutta pumpulipuikot ovat monikäyttöisiä. Näitä ekologisia tuotteita pitäisi olla jo nyt saatavissa joissakin Citymarketeissa ja myöhemmin yhä useammissa liikkeissä. Kannattaa laittaa palautetta omaan kauppaan, jotta kauppias tietää tilata.

Messuilu on aika uuvuttavaa ja myöhäisen lounaan jälkeen lähdimme kohti Luhdan outlet-myymälää. Siellä en ole aiemmin käynyt, mutta varmasti toiste aion mennä. Hyviä löytöjä edulliseen hintaan. Outlet-myymälät ovat kyllä paikkoja, joihin ei voi mennä ostoslistan kanssa. Koskaan ei tiedä, mitä niissä on tarjolla ja mihin hintaan.

Messuilta kotiin lähtenyt ostoskassi näyttää aika maltilliselta. Ostin kaksi syyssädekukkaa, kesäkulleron ja julianesikon. Porkkalan kartanon standilta ostin kaksi sinivaleunikkoa, sillä pahoin pelkään omieni lähteneen kasvamaan ja kukkimaan sinivaleunikkojen pilven päälle.

Käyntini Pihapiirimessuilla mahdollisti KOKO Lahti Oy/Lahden Messut. Olipa mukava kokemus.
Lämmin kiitos messulipuista!