Jospa viileä sää palauttaa järjen päähän

Rhododendron 'Nova Zempla'

Helteisiin saakka yltäneet lämpimät säät ovat laittaneet niin puutarhan kuin puutarhurinkin ylikierroksille. Lyhyen ukkoskuuron janoisaa maata ruokkiva vaikutus ryöpsäytti kasvun ja kukinnan entistäkin enemmän valloilleen. Jospa perjantaina alkanut lähes 20 asteen lasku lämpötilassa tasaa ja rauhoittaa kukinnan edistymistä. Ja ennenkaikkea viilentää puutarhahörhön päätä. On nimittäin ollut vaikeuksia irroittaa itsensä puutarhasta pakollisten kotiaskarteiden ääreen.

Rhododendron 'Cunningham's White'

  
Rhodoni ovat tykänneet kovasti kunnan metsikön poistumisesta ja lisääntyneestä valosta. Täysin suorassa paisteessa ne eivät edelleenkään ole, sillä niiden takana on muutama vuosi sitten istuttamieni tuijien aidanne ja lisäksi muutama puiston puolella kasvava vaahtera ja rajalla oleva isokokoinen tuomi. 

Cunningham's White kukkii melkein joka kevät muutaman kukan voimin. Myös syksyllä sillä on tapana avata kukka tai pari. Nyt yksi kolmesta Cunninghamista on kukkinut jo pidempään ja toinen pienemmistä avannee pian nuppunsa. Punainen Nova Zempla ei ole kukkinut istuttamisensa jälkeen kunnolla laisinkaan. Siinä on monta avautuvaa nuppua. Lila Catawbiense Grandiflora kukki viime vuonna. Nyt se on keskittynyt kasvattamaan uusia versoja.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän on aikainen herääjä. Se ponkaisee mullasta melkein samantien kukkimaan. Ihan hämmästyttää sen adhd-toiminta. Mahtaako ehtiä silmiään pestä multavuoteesta noustessaan. Niin kiire sillä on kasvamaan.

Dodecatheon meadia - Jumaltenkukka

Pikkuinen jumaltenkukka on hätää kärsimässä, sillä arovuokot litistävät lehdillään ressukan varjoonsa. Arovuokkoja en voi enää siirtää. Ne ovat luikerrelleet joka suuntaan ja niinpä pitää keskittyä pelastamaan jumaltenkukka jonnekin parempaan paikkaan. Mietin sille uuden asuinsijan sillä välin, kun se avaa kukkansa. En halua häiritä sitä tässä vaiheessa.

Anemone sylvestris - Arovuokko

  
Pidän arovuokosta siitäkin huolimatta, että se on varsin agressiivinen tilanvaltaaja. Ehkä jossain vaiheessa tulee tilanne, jolloin sille on jotain tehtävä, mutta nyt saa olla. Olen kaivanut arovuokkoa ruukkuihin muille jaettavaksi. Mielessä on pari paikkaa omassakin pihassa, jossa arovuokko saisi rauhassa pullistella.

Malus purpurea 'Royalty'

  
Tämän hetken suurimpia iloja ovat koristeomenapuuni. Ihan sydän pakahtuu niitä katsellessa. Muutaman kerran olen ajatellut, että miksi ihmeessä en ole koristeomenoita aiemmin pihaan istuttanut. Vaan mitäpä sitä vanhoja tekemättömyyksiä miettimään. Pitää kiittää itseään siitä, että moinen viisas idea putkahti muutama vuosi sitten päähäni ja nyt saan idean kauniita seurauksia ihastella. 

Sekä Royalty että Aamurusko on istutettu kesällä 2015. Korkeutta niillä on yli kaksi metriä. Viime keväänä kukkivat jo runsaasti, mutta nyt vielä enemmän. Aivan ihania!

Malus purpurea 'Aamurusko'

Puutarhaliitolla oli viime vuonna "Suomi 100 - Juhlavuoden puu" -kampanja, jonka tiimoilta rekisteröitiin 1800 istutettua puuta. Puita istutettiin vielä enemmän, mutta kaikkia ei rekisteröity. Vanhan perinteen mukaan puita on istutettu myös erilaisia merkkipäiviä ja tapahtumia juhlistamaan. Puun istuttaminen on aina myös ilmastoteko. Puut tekevät ympäristöstämme viihtyisämmän ja tarjoavat suojaa ja kodin niin linnuille kuin hyönteisillekin. 

Suomi 100 -juhlavuosi on ohi, mutta puiden istuttaminen ei. Kuluneen toukokuun aikana olen istuttanut kaksi tuurenpihlajaa ja yhden jalosyreenin. Voi hyvinkin olla, että tämän kesän aikana muitakin puita meille muuttaa.

”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä
vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.” 

 -kiinalainen sananlasku-

Malus domestica - Omena 'Huvitus'

  

Koristeomenapuista on lyhyt aasinsilta hedelmäpuihin. Omenapuut aloittavat kukintaansa. Huvitus kukkii tavanomaiseen tapaansa runsaana. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena näyttävät olevan tänä vuonna maltillisempia. En ihmettele, sillä kahtena edellisenä kesänä ne ovat tuottaneet paljon omenia. Viime vuonna ehkä enemmän, kuin kertaakaan aiemmin.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden ostin 2016 Vakka-Taimesta. Istutin sen lähelle rhodoja, jossa mielestäni on sille hyvä paikka. Hyvin se on paikassaan viihtynyt ja joka vuosi kukkiikin. Kasvi vain vaikuttaa kovin ujolta ja kukat kääntyvät avautuessaan kohti naapuria. En raaski talloa muita kasveja päästäkseni kukkaa kuvaamaan, joten käännän sen hellästi sormillani ja koitan saada kameran pysymään vakaana yhden käden räpsäisyä varten. Jalusta tietenkin auttaisi asiaa, vaan hätäisenä en jaksa sitä lähteä sisältä hakemaan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmeniä ostin 2016 Vakka-Taimesta 2 kpl ja yhden 2017 Helsingin kevätmessuilta. Vakka-Taimen ostokset asuvat kuvaamisen kannalta hankalassa paikassa. Mitä lienen niitä istuttaessani ajatellut, sillä ei siitä koskaan niin suurta kasva, että se yltäisi rhodon takaa kulkijaa katselemaan. 2016 metsäpuutarhani oli vielä metsäpuutarha. Sen jälkeen kunnan metsikkö kaadettiin ja tilanne on monin tavoin muuttunut. 

Sinikämmenellä on valo-olosuhteiden puolesta hyvä olla nykyisellä paikallaan. On vain muistettava käydä sitä erikseen katsomassa kukinnan nähdäkseen. Katsojan kannalta huonosta paikasta huolimatta en taida vanhempia sinikämmeniä paikaltaan muuttaa, vaan luotan kevätmessuilta ostetun ja lähemmäksi kulkijaa istutetun kaverin hoitavan näkyvämmän kukinnan.

Fritillaria imperialis ' Rubra' - Keisarinpikarililja

Punainen keisarinpikarililjani on kukkinut suorastaan uhkeana jo pidemmän aikaa. Tässä kasvi, joka kyllästyy minuun yhdessä kaudessa. Lehdet kyllä nousevat vuodesta toiseen, mutta kukkia on turha odottaa. Syksyllä 2017 istutettu keisarinpikarilija teki muutaman nuppuaihion, jotka kuivuivat pois. Olen lannoittanut, puhunut kauniisti ja välillä vähän uhkaillutkin. Ei auta. Paras keino taata kukinta on istuttaa joka syksy uudet sipulit. Taka-ajatuksena on myös jonkinlainen väsytystaistelu. Vähän samanlainen, mitä harrastin jouluruusujen kanssa. Kun riittävän monta jouluruusua eri paikkoihin istutin, ryhtyivät ne loppujen lopuksi meillä viihtymään. Miten lie sipulit toisilleen istuttajastaan viestivät? Sen jätän heidän huolekseen. Jonain päivänä uusi sipuli sanoo vanhoille: "Hei kaverit, ei sille kannata kiukutella. Kukitaan keväällä kaikki." Ja niin ne kukkivat - toivon.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

Juuri kun kuvittelen ymmärtäväni puutarhani kasveja, ne yllättävät ja sotkevat kaiken ymmärrykseni. Niin kävi kuvan koiranhampaan kanssa. Olen istuttanut sen Päivänliljapenkkiin syksyllä 2016. Enkä sen jälkeen ole kasvista nähnyt vilaustakaan. Yläpihalla koiranhampaita on ollut, mutta minne lie nekin kadonneet. Nyt tämä Pagoda nousi ylös ja kukkii kauniisti. Ehkä se on tehnyt jonkinlaisen vuorosopimuksen läheltä kadonneen sinivaleunikon kanssa; toinen kukkii ja toinen nukkuu.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Inkan piha-blogin Inkalta saatu koristemansikka on kiitettävä kukkija. Aikainen ja ahkera. Olen siirtänyt Pink Pandan versoja mm. Ruusupenkkiin. Sopivat hyvin tuomaan vihreyttä ja pinkkiä värisävyä ruusujen läheisyyteen. Pink Panda ei ole laisinkaan rasittava leviäjä. Jollei sen versoja johonkin halua, ne on helppo nyppäistä pois ja laittaa vaikka ruukkuun juurtumaan jaettavaksi muille puutarhureille.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Kevään 2016 äitienpäivälahjani Kevätsuudelma antaa odottaa valtaisaa vaaleanpunaista kukkapilveään. Joka kevät se tekee muutaman kukan. Niistä iloitsen ja annan puun rauhassa kasvaa ja kerätä voimia.

Malus purpurea 'Royalty'

Niin monia kauniita kukkijoita ja viehkeitä viherryksiä on vielä edessä. Ilon ja onnistumisen hetkiäkin on siis lukuisia tiedossa. 

Kaunista kukintaa ja mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Narskunautintoa

Muutama vuosi sitten istutin runsaasti erilaisia narsisseja. Kaikki sanoivat, että narsissit ovat helppoja ja lisääntyvät vuosien aikana. Jopa niin paljon, että  pian niitä pääsee jakamaan. Ehkä olisi kannattanut tulppaanien tapaan pysytellä kaikkein tavallisimmissa lajeissa, eikä lähteä revittelemään hienostorouvien kanssa. Mitään valtaisaa lisääntymistä ei nimittäin ole tapahtunut. Pikemminkin päinvastoin.

Narcissus Orangery

Huono menestys narsissien kanssa kolahti jotenkin niin kovasti, etten pariin vuoteen istuttanut ainuttakaan narsissia. Kuvittelin kaiketi vanhan sanonnan "poissa silmistä, poissa mielestä" saavan minut unohtamaan narsissit ihan kokonaan. Turha kuvitelma. Kun keväällä katselee ihanuuksia toisten blogeissa ja monien julkisten tahojen istutusryhmissä, kaipuu oman puutarhan narsisseihin herää oitis.

Vuosi sitten narsissiaika meni minulta täysin ohi. Sairaalassa ollessani pyysin Ukkokultaa ottamaan paljon kuvia kukista ja puutarhasta. Ottihan hän ihan kiitettävästi. Vaan toisen kuvaan ei synny samanlaista sidettä ja itse kasviakin kuvassa katselee jotenkin eri silmin. Ehkä myös aivovammasta toipumiseen keskittyminen vei kärjen puutarhahulluudelta. Ei siis oikein ole mitään mielikuvaa viime kevään narsissikukinnasta.

Kun yksi intensiivinen kevään seuranta jäi välistä, tuntuu tämä kevät olevan täynnä sitäkin suurempaa nautintoa. Vähäisistä narsissi-istutuksista huolimatta iloitsen jokaisesta yksittäisestä narsissista ja ihailen odotettua laajempaa lajikirjoa. Pitänee kaivaa istutuslista näidenkin osalta esiin ja miettiä kunkin nimeä.

Tuosta narsku-sanasta tuli mieleen, kuinka ihan huomaamatta luo oman puutarhakielen ja käyttää sitä myös puutarhasta vähemmän kiinnostuneiden keskuudessa. Jokin aika sitten Ukkokulta kysyi minulta, mikä on narsku. Tajusin, ettei itselle helpon tuntuinen sana tai asia ole välttämättä ymmärrettävä toiselle. Tarjosin Ukkokullalle puutarhakieliopintoja, mutta hänen innostuksensa lopahti aika nopeasti.

Tätä tavallisen näköisen narsissin kuvaa katsellessani huomasin sen ulompien terälehtien kärjissä olevat valkoiset täplät. Ei nyt mikään maailmaa syleilevä oivallus, mutta aina on kiva löytää pieniä yksityiskohtia kasveista. Sellainen innostaa katsomaan niitä luonnossakin läheltä ja tarkasti.

Oudoin ilmestys on perunanarsissi valkeakuulaan juurella. Tämä lienee jonkun pääsiäisen purkkiostos, jonka olen tyrkännyt kevään edistyessä multaan. Viime keväänä näin en ole tehnyt. Tai olisinko sittenkin? Niin tai näin, kiva yllätys, jonka toivon viihtyvän ja kukkivan tulevinakin vuosina.

Tete-narsisseja olen vaihtelevalla menestyksellä kaivanut kukinnan loputtua eri paikkoihin puutarhassa. Vuosi sitten keksin istuttaa niitä pensasalueille, joissa muuten kasvaa lähinnä erilaisia maanpeiteperennoja. Pikkutalviota, kevätkaihonkukkaa, lemmikkiä. Pikkutalvio ja kevätkaihonkukka eivät tykkää yhtään huonoa, vaikka niiden sekaan tetejä istuttaakin. Aika kivasti tetet ovat alkaneet nousta uusilta sijoiltaan. Tällainen onnistuminen innostaa ja tämän kuun aikana olen jälleen piilottanut multaan tetenarsissin poikineen.

Metsäpuutarhan valkoinen narsissi tuijotti koko kukintansa ajan kunnan puistikkoon. Tai sitten sillä oli jotain tärkeää juteltavaa lonkeroitaan avaavan kotkansiiven kanssa. Muita kasveja säälien en niiden päällä astellen käynyt narsissia kasvoista kasvoihin kuvaamassa, vaan tyydyin tähän selkäpuoleen. Ujoille narsisseille on annettava oma rauhansa.

Mukavaa lauantaita ja viikonloppua!
 

Tulppaanista toiseen

Tulipa Sun Lover

Aurinko ja lämpö sai tulppaanit räjähtämään kukintaan. Pitkään ne ovatkin odottaneet sopivaa ajankohtaa nuput supussa. Pienet tulppaanit ovat jo lähes kokonaan lopettaneet. Sinänsä hyvä, sillä esimerkiksi Persian Pearl pikkuisena hukkuisi muiden kasvien joukkoon, ellei se aloittaisi kukintaansa riittävän varhain.

Tulipa China Town

Viime syksynä istutin vähemmän sipuleita, kuin vuosiin. Muutama edellinen syksy olikin sellainen sipulivaihde päällä, ettei ihme, jos siitä seurasi jonkinlainen istutusväsähdys. Näin keväisen kukinnan äärellä sitä kyllä kiittää syksyistä aherrustaan ja päättää tulevana syksynä palata sipulihulluuteen. Saapa nähdä, kuinka käy.

Tulipa Apricot Parrot

Parina kolmena edellisenä syksynä panostin melkoisesti jaloihin tulppaaneihin, jotka ainakin kuvissa olivat toinen toistaan kauniimpia ja erikoisempia. Ensimmäisenä keväänä ne nousivat kiitettävästi, seuraavana ilmestyi viisi ja kolmantena yksi tai kaksi. Jos niitäkään. Olen edelleen sitä mieltä, ettei sipuleihin käytetty raha mennyt hukkaan. Taatusti iloitsin ja nautin jokaikisestä kukkivasta tulpusta. Hiukan kuitenkin surettaa, kun suuri panostus on kovin lyhytaikaista.

Tulipa Esprit

Yhtenä vuonna kokeilin sipuleiden nostamista ja uudelleen istuttamista. Kenties tumpelona tein jotain väärin tai sitten operaatio ei yksinkertaisesti vain toiminut. Uudelleen istutettujen tulppaanien kukinta oli varsin vaatimatonta vaivaan nähden. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi.
 

Tulipa Pink Impression

Viime syksynä istutin kaikkinensa edellisvuosia vähemmän tulppaaneja. Päätin kokeilla darwintulppaaneja. Josko niistä tulisi pitkäikäisempiä kavereita. Sen verran myöhässä olin liikkeellä, että törmäsin useammassa paikassa loppuunmyytyyn. Kokeilua on siis jatkettava tulevana syksynä paremmalla onnella.

Tulipa Pink Impression

Pink Impressionia ostin useamman pussin ja istutin niitä eri paikkoihin. Pink Impressionin kukka on aika kookas, varsi tanakka ja ulkomuoto kaunis. Tykkään kovasti.

Tulipa Zurel

Joka kevät manailen kirjanpitoni vaillinaisuutta. Listaan istuttamani syyssipulit paikoittain ja kirjaan niiden nimet ylös. Vuodesta 2014 löytyy jo aika hyvät tiedot, mutta sitä aiemmat istutustiedot ovat melko ylimalkaisia. Niinpä en yhtään tiedä, milloin olen kuvan Zurelin istuttanut. Jännä juttu, että uskollisesti se nousee yhden ainoan kukan voimin keväästä toiseen. Täytyypä käydä häntä kiittämässä sinnikkyydestä seuraavalla puutarhakierroksella.

Tulipa Peach Blossom

Nettikauppojen ja sipulipussien kuvissa tulppaanit ovat hienoja ja värikkäitä. Jostain syystä täysin samanlaisia ei sitten omassa puutarhassa mullasta nousekaan. Istutuslistan kanssa puutarhassa kiertäessäni joudun jatkuvasti epäilemään kirjauksiani ja milloin mitäkin, kun näkymä ei vastaa paperille laitettuja tietoja. Sinänsä sillä ei taida olla väliä. Pääasia, että kaunista kukintaa riittää. Vaan kiva olisi tietää kasvin oikea nimi. Kukas sitä nyt tykkäisi, jos sinua aina puhuteltaisiin Tiinana vaikka nimesi olisi Ulla.
 

Tulipa Purissima

Valkoinen Purissima tulee kyllä pysymään istutusvalikoimassani. On se vaan niin kaunis ilta-auringon valossa ja harmaana pilvipäivänäkin. Purissimalla taitaa olla oma sisäinen valonsa, jota se jakaa pyyteettömästi ympärilleen.

Kasper, Jesper ja Joonatan, kolme iloista rosvoa - tai kulkuria ehkä!

Sen tiedän ja ymmärrän, että kevätkirjotähtien, idänsinililjojen ja helmililjojen pikkuisia sipuleita kulkeutuu haravoinnin, kompostimullan ja monien istutustöiden johdosta pitkin puutarhaa asettuen uusille paikoille juurtumaan ja levittämään ilokukintaansa. Vaan pikkuisen kyllä ihmetyttää, miten tulppaanien sipuleita on onnistunut kulkeutumaan paikkaan, jossa niitä ei pitäisi yhtään olla. Eikä varsinkaan kuvan kaltaista valikoimaa. Enkä kyllä ole mitään mix-tulppupussiakaan istuttanut. Jos on elämä arvoituksellista niin on sitä puutarhaelämäkin.

Tulipa Triumf

Syksyllä ei sentään enää ollut erityisen kuivaa. Kyllä meillä vettä tuli ihan normaaliin tapaan. Vaan olisiko kevään kuivuudella syynsä siihen, että moni tulppaani on jäänyt aika lyhytvartiseksi ja joissain kukatkin ovat pienempiä ja hiukan rujojakin. Eipä minun puutarhassani ole täydellisyysvaatimusta sen enempää kukille kuin itse puutarhurillekaan, joten kaikki kukat kukkikoot - tai ei sentään rikkaruohot.
 

Tulipa Exotic Emperor

  
Exotic Emperoriin ihastuin viime vuoden keväällä ja siksi istutin sitä lisää syksyllä. Varsin kuumasta asuinpaikastaan huolimatta se on kukkinut pitkään. Ehkä viileillä öillä on vaikutuksensa, kun kukka pääsee nuppuunsa hengähtämään hikisen päivän jälkeen.

Tulipa Exotic Emperor

Exotic Emperorin valkoisen ja limen vihreän yhdistelmä on hurmaava. Keisari on niin kaunis, että ansaitsee paikkansa vuosi toisensa jälkeen.

Tulipa Candela

  
Keltainen väri on aina kovin kiistanalainen. Moni ei huoli keltaista puutarhaansa laisinkaan. Minusta tulppaaneissa kaikki värit ovat oikeita ja sopivia. Varsinkin pilvisenä päivänä keltainen kukka tuo omaa auringonvaloaan ympärilleen ja ilahduttaa jo kaukaa katsojaansa.

Tulipa Orange Emperor

  
Vatukkalaatikon oranssi Emperor on sitkeä kaveri. Tyrkkäsin niitä 10 kappaletta syksyn 2014 viimeisten sipuli-istutusten merkeissä. Mielikuvitus istutuspaikkojen keksimisessä taisi olla lopussa, kun tulppaanit noin hölmöön paikkaan laitoin. Ilmeisesti Orange Emperor on asiasta eri mieltä ja siksi parin kukan voimin vuosi toisensa jälkeen yhä nousee.

Tulipa Purissima

Mielikuvituksen avulla tulppaanikukinnan viimeisistäkin hetkistä voi ottaa ilon irti. Eikös tämä Purissiman terälehtien väsähdys saa kukat näyttämään tähtimagnolioilta. Parempi kuitenkin, ettei ihan kylän keskustassa käy näitä aatoksiaan kovaan ääneen huutelemaan. Kaikkien mielikuvitus ei ehkä minun näkemystäni tavoita. Omaksi ilokseen on sentään lupa mielikuvitustaan lennättää.

Nimetön kaunotar

  
Tulihan taas höpistyä. Toivottavasti et pitkästynyt. 
Tulppaani-iloa teille kaikille!

Silmät pitäisi olla selässäkin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Koko pitkän talven odotan kevättä ja kesää. Kyllä se odottaminen kannattaa. Voi, miten valtavasti pieniä ilon aiheita putkahtaa päivittäin niin mullasta kuin kasvien nupuistakin. Jos yhtenä päivänä ei puutarhaa ehdi kiertää, seuraavana päivänä täytyy tehdä kaksi kierrosta kaiken uuden nähdäkseen. Silmät pitäisi olla varmaan selässäkin. Muuten tulee pyörittyä hyrränä nurmikolla ja jollei pyörimisestä kuukahda maahan pitkin pituuttaan, niin silkasta näkemisen nautinnosta.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Yksi tämän hetken ihanimmista kukista on minusta tarhakylmänkukka. Karvaisine olemuksineen se on todella viehättävä. Ensimmäisen kylmänkukkani istutin omituiseen paikkaan, portaiden tyveen rinteeseen. Minusta kukka olisi ansainnut "hienomman" paikan, mutta siinä hän viihtyy. Runsastuu vuosi vuodelta ja tyytyväisenä nousee joka kevät.

Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin myöhemmin lisää lilaa, punaista ja valkoisen kylmänkukan. Valkoisesta ei vielä näy nuppuakaan. Kasvi on niin pieni ja hentoinen, ettei ehkä kuki. Pääasia, että on hengissä. Kukkikoon myöhemmin. Monessa blogissa olen nähnyt vaaleanpunaisia tarhakylmänkukkia. Arvatkaa vain, haluanko sellaisen meillekin? No, tietysti haluan.

Fritillaria uva-vulpis - Assyrianpikarililja

Viileä toukokuun alku on pidentänyt monien kevätkukkijoiden kukintaa. Kun ihasteltavaa ja kuvattavaa on niin paljon, kaikista ei ehdi blogissa raportoimaan. Scillat ja monet muut ovat jo lopettamassa tältä kaudelta. Keltareunaisia assyrianpikarililjoja istutin muutama vuosi sitten. Niistä nousi tänä keväänä vain kaksi. Iloitsen niistäkin.
 

Corydalis solida Beth Evans - Pysstykiurunkannus

  
Pystykiurunkannus Beth Evansia olen jo muutaman kerran blogissa hehkuttanut. Enkä suotta. On se vaan ihastuttava kaunotar pinkkine hamosineen. Kukinta on jo loppusuoralla, vaan kauanpa se on kestänytkin.

Muscari armeniacum - Helmililja

  
Helmililjoista pidän kovasti. Runsaimmat esiintymät lienevät omenapuiden alla. Istuttamisten, haravoinnin ja muiden puutarhatöiden myötä pikkuruisia helmililjan sipuleita on scillojen ohella kulkeutunut eri paikkoihin, enkä uusia ole enää vuosiin istuttanut. Helmililjojen vihreitä lehtiä nousee usein vielä myöhään syksyllä omenapuiden alle. Jänikset käyvät niitä tasaamassa viimeistään lumien keväällä sulettua. Kukka-aihe piilottelee mullassa ja nousee sieltä ajallaan puutarhaa sulostuttamaan. Eikä näytä uusista lehdistäkään olevan pulaa.

Muscari 'Grape Ice'

  
Kaksiväristä helmililjaa istutin syksyllä 2017. Se nousi kiitettävästi tänäkin vuonna. Erikoisuuksista usein valtaosa häviää aikojen kuluessa muille maille. Ilokseni tämä Grape Ice jaksaa toistaiseksi nousta ja kukkia useamman varren voimin.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjasta tykkään myös kovasti (kohta on helpompi kertoa, mistä en tykkää). Sitä pyrin istuttamaan joka syksy ainakin yhden pussillisen lisää, jotta keväällä saisin ihailla taidokasta shakkiruutukuvioitua kukintoa. Mix-pusseissa mukana tulleet valkoiset eivät jaksa samalla tavoin kukkia vuodesta toiseen. Tänäkin keväänä niitä taisi nousta vain kaksi.

Hyasinthus Pink Surprise, Hyasinthus Woodstock

  
Saalipalstan Sailan puutarhassa hyasintit ovat kukkineet tänä keväänä upeasti. Ajattelin, että siellä Sailan etelämeren saarella hyasintitkin viihtyvät paremmin, kuin minun puutarhassani. Vaan kas, niin vain ovat nousseet hyasintit meidänkin puutarhassa. Sekä viime syksynä istutetut, että vanhemmat. Jopa keväällä multaan työntämäni jouluhyasintit ovat kukkineet.

Jouluhyasintti

 
Kieltämättä jouluhyasintit ovat vähän hassuja harvoine "hiuksineen", mutta silti iloisia väriläiskiä vihreyden keskellä. Yhdessä penkissä kukki jokin aika sitten samanaikaisesti edellisen pääsiäisen tetenarsissit ja vaaleanpunainen jouluhyasintti sulassa sovussa. Heistä oli varmaan hauska treffata keväisessä kukkapenkissä, kun muuten joulu- ja pääsiäiskukat eivät tapaa.

Tämä luultavasti keltainen hyasintti on syksyn 2014 mix-pussista, kuten seuraavankin kuvan hyasintti. Viime vuonna näitä ei näkynyt laisinkaan. Taisivat kerätä voimia mullassa tai sitten nousivat väärään suuntaan kukkien kiinalaisille.

Anemone nemorosa -Valkovuokko

Valkovuokkojen kukinta on tänä keväänä ollut pitkää. Ne ovat vuosien varrella siirtyneet vähitellen kunnan puolelta meille. Kuvan pöheikkö kasvaa pienen karviaispensaan tyvellä ja kasvusto jatkuu myös nurmikon puolelle. Olen leikannut nurmikon jo kahdesti, mutta valkovuokkojen kohdalta vasta, kun kukinta on täysin ohi. Muutaman valkovuokon ryhmiä on ilmestynyt muillekin istutusalueille. Minua ne eivät häiritse, koska kukinnan jälkeen koko kasvi katoaa ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä.

Anemone nemorosa f. caerulea. - Hämyvuokko

  
Hämyvuokon olen istuttanut 2014. Se näköjään lisääntyy hidasta vauhtia. Muutaman kukan voimin se keväisin kukkii.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko

  
Samoin keltavuokon hankin kesällä 2014. Niin kelta- kuin hämyvuokkokin kuuluvat niihin kasveihin, joita olen bongannut toisten blogeista ja niiden suhteen on tullut "täytyy saada" -reaktio. Keltavuokkokaan ei ole suuria alueita valloittanut, mutta joka kevät se nousee keltaisena väripilkkuna lähelle rajanaapuria ja pyykkitelinettä. Täytyyhän sitä kaunista katseltavaa olla silloinkin, kun sukkia ja pyyhkeitä narulle ripustaa.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikin historiaa en edes muista. Sellainen mielikuva on, että olisin saanut sitä joltain tutulta. Hyvin se on kotiutunut kahteenkin paikkaan. Kuulin, että siitä olisi vaikea päästä eroon. En ole kokeillut, koska tarvetta eroonpääsyyn ei ole ollut. Varhaisena kukkijana mukulaleinikki on mukava.

Kotilo - murrr...

  
Sitten pari mäntimpää asiaa, jotta kukaan ei kuvittelisi minun elävän paratiisissa:

Viime kesän kuivuudessa ei pahemmin kotiloita tarvinnut kerätä. Ehti jo syntyä mielikuva, että ne olisivat joko heittäneet kokonaan henkensä tai vaihtoehtoisesti keränneet kamansa tuonne kotiloonsa ja muuttaneet kosteammille maille. Mitä vielä, viikontakaisen kunnon vesisadepäivän iltana menin kellariin sammuttamaan kasvivaloja ja matkasta tulikin pitkäkestoisempi. Keräsin käytäviltä kymmenittäin kotiloita etikkapurkkiin. Vesisateessa. Jos jotakuta kiinnostaa agressioidensa purku, tervetuloa meille kotiloita keräämään. Vesisateessa tai heti vesisateen jälkeen. Silloin ne tulevat näytille.

Tuo vimmatun vintiö kuvassa rouskutti mullasta nousseen Ville de Lyon -kärhön vantteran verson suihinsa. Ehdin pelastaa vain pienen pätkän, joka kärsineenä heitti henkensä. Onneksi mullasta nousee pari muutakin versoa, joiden ympärille ripottelin ferramolia. Mikään ei puutarhassa ota minua niin paljon päähän, kuin kotilot. Sen verran pitkään olen niitä vastaan taistellut, etten sentään hermojani menetä. Kesän mittaan kotilojen keräilystä tulee yksi jokakesäinen ja välttämätön ohjelmanumero. Kun ei niille mitään voi, on vain tehtävä parhaansa eli kerättävä kaverit etikkapurkkiin. Ja ripoteltava huisin kallista ferramolia.

Vaahteravauva - yksi miljoonista

Pikkuisen on vielä muristava vaahteravauvoista. Ihan mahdoton määrä niitä on tänä keväänä joka paikassa. Jollen nyt ihan miljoonaa ole nyppinyt, niin satoja ainakin. Ja joka päivä uusia nousee mullasta eli työmaata vielä riittää. 

Minulle on kehittynyt omanlaisensa ympäristön silmäilykyky, joka auttaa bongaamaan muiden kasvien seasta pikkuiset vaahterantaimet. Mitä suuremmaksi ja peittävämmäksi muut kasvit kasvavat, sen vaikeampi vaahteroita on huomata. Siellä ne lymyävät ja kasvattavat etupäässä juuriaan. Tuollaisella kuvan kahden lehden taimella on jo pitkä ja vahva juuri, jonka nyhtäminen vaatii voimaa ja välillä jopa molempia käsiä. 

Vaahteravauvoja käytävällä

Puutarhassa kulkiessani kumarrun vähän väliä nyppäämään vaahteran sieltä, toisen täältä. Aina ei nyrkki tai aika riitä ja silloin pudotan vauvat käytävälle myöhemmin siivottavaksi tai jätän mullan päälle kuivumaan. Nyppimättä niitä ei voi jättää, sillä kokemuksesta tiedän pian kukkapenkissä kasvavan 20 senttisen vaahteran. Mitä suurempi taimi, sen työläämpi  taimen poistaminen. Isoja vaahteroita on ympäristössä riittävästi. Ei sentään kukkapenkkiin isoa puuta, kiitos.

Oxalis

Puutarhasta tarinoiminen on mukavaa, mutta lukijoita säästääkseni lopetettakoon tällä erää. Toiste taas lisää. Kiva, jos jaksoit loppuun saakka. 

Aurinkoisia ja lämpimiä puutarhahetkiä teille kaikille!