Porkkanat kylvetty, lehdet silputtu ja sipuleitakin taas istutettu

Papaver nudicaule - Siperianunikko

Saatuani kasvimaan kunnostusprojektin valmiiksi, siirsin loppukesästä kylvämäni perennapurkit yhteen lavakaulukseen talvehtimaan. Osa kylvöksistä on jo taimella ja koulittukin. Siperianunikko pukkaa nuppuakin. Karvaisesta olemuksestaan huolimatta ei ole tosin jaksanut avautua. Mikäli kasvit selviävät talven yli, saavat hetken vielä vahvistua ruukuissaan, kunnes siirrän ne uusille asuinsijoilleen. Näin olen menetellyt jo useampana vuotena.

Tiedän, että porkkanoita voi kylvää jo syksyllä. Ei vaan ole tullut kylvettyä. Luettuani Mama's Gardenin postauksen syyskylvönä kasvatetuista porkkanoista innostuin testaamaan asiaa itsekin. Onneksi kaupasta löytyi vielä porkkanan siemeniä, sillä oma varasto oli niiden osalta tyhjä. Toivottavasti en ollut liian myöhässä.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Pihalla kannattaa haravaan nojaamisen lisäksi katsella myös vähän ympärilleen. Luulin kaikkien elossa olevien syysmyrkkyliljojeni jo nousseen ja kukkineenkin. Yllätys, yllätys. Yksi myrkkylilja on ilmestynyt penkkiin. Se saattaa olla Giant, joka kukkii muita myöhemmin.

Bergenia - Vuorenkilpi

Tämä vuorenkilpi lienee ollut yksi aiemmin punaisena loistaneista. Nyt lehdestä väri on alkanut hiipua. Tai sitten kasvi yrittää kertoa minulle, että punaisella sävytetty musta on hyvä väri syksyisiin asusteisiin.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Jollei kotona ole karvaista lemmikkiä, mene ulos katselemaan sateen kastelemia kasveja. Parempi kuitenkin jättää innokkaimmat rapsutukset väliin, sillä tämä kostea verikurjenpolvi saattaa niistä liiskaantua ja menettää pörheän suloisuutensa.

Paeonia lactiflora Coral charm

Nallekarhunkarvaiselta näyttää Coral Charm -pionin siemenkotakin. Enpä ole aiemmin huomannutkaan. Immaculeen punaisia narrinhattuja tulee ihailtua joka vuosi. Jatkossa voisikin kerätä kustakin pionista siemenkodat ja tarkastella, miten ne eroavat toisistaan. Huvikseen on kiva kaikenlaista tutkia.

Muiden puutarhablogien lukeminen tuotti taas yhden ahaa-elämyksen lisää. Parissakin blogissa kerrottiin valkoisten tulppaanien istuttamisesta purppuraheisiangervon viereen. Saatan hyvin kuvitella, miten hieno yhdistelmä tummalehtiset heisiangervot ja valkoiset tulppaanit keväällä on ja niinpä piti käydä katsomassa, josko vielä sipuleita löytyisi. Löytyihän niitä. Tosin rautakaupan jäljellä olevan sipulivalikoiman hinta oli edelleen priimatasolla. 7 kpl:n tulppupussi hintaan 6,95 € jäi ostamatta. Sen sijaan Honkkarissa oli iso kyltti: "ota kolme, maksa kaksi". Valinnanvaraakin vielä oli ihan mukavasti.

Mitähän kaupat tekevät yli jääneille sipuleille? Monessa liikkeessä sipulit ovat viikkotolkulla lämpimässä tilassa, mikä ei niiden säilyttämiselle ole hyväksi. Kuvittelisin, että loput sipulit kannattaisi myydä mieluummin reilulla alennuksella, kuin kirjata kokonaan tappioksi.  

 Ostin kolme valkoista pussillista, yhden kutakin lajia eli

Tulipa Exotic Emperor

Tulipa Honeymoon

Tulipa Mondial

En sitten voinut vastustaa punaisten tulppujen kiusausta. Mukaan lähtivät

Tulipa Leen van der Mark

Tulipa Prinses Irene

Tulipa Garden Fire

Enkä sitten näitäkään pussukoita raaskinut kauppaan jättää. Istutetuiksi pääsivät

Tulipa sylvestris 

Fritillaria meleagris Mix

Eranthis cilicica 

 

Cotoneaster - Tuhkapensas

Sipulit on maahan kaivettu ja nurmikolle pudonneet puunlehdet toisen kerran ruohonleikkurilla silputtu. Vähentää melkoisesti haravointiurakkaa. Puut alkavat olla jo tyhjiä, joten tämän syksyn suurimmat lehtitalkoot alkavat olla ohi. 

Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina postasi lehtien hyötykäytöstä oivallisesti. Riinan keinot olen itsekin hyviksi havainnut ja niitä vuosikausia noudattanut.


 

Valo vähenee

Rosa rugosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Tämän postauksen kuvat on otettu kahden edellisen viikon aikana. Luonto muuttuu nyt hurjalla vauhdilla. Värit vähitellen haihtuvat lehtien pudotessa maahan. Kukkaset alkavat olla harvinaista herkkua. Sää vaihtelee ajatusta nopeammin; tunnin sisällä auringonpaisteesta kaatosateeseen.

Neilikkaruusu on kukkinut aloittamisestaan lähtien runsaana. Välillä kävin leikkaamassa kuivuneita kukintoja pois ja pian oli taas nuppurypäs valmiina avautumaan. Viidennentoista päivän yöpakkanen laittoi neilikkaruusunkin kumartumaan kuuran edessä ja kukinta tältä vuodelta alkaa olla ohitse.

Spiraea japonica 'Froebelii' - Ruusuangervo

Ruusuangervo on tontin valoisuuden lisääntymisen myötä alkanut viihtyä ja kaunistua entisestään. Sen syksyinen väritys jaksaa ihastuttaa joka kerran istutuspaikan ohi kulkiessa. Myös kesällä tykkään kovasti tähtimäisistä nupuista, jotka avautuessaan ovat kuin pienien timanttien kokoelma. Kukat toimivat hyvin myös kuivakukkina, kuten joku postauksessaan totesi (pyydän anteeksi, etten muistanut kirjata ylös, kuka näin kirjoitti).

Ajuga reptans - Rönsyakankaali

Rönsyakankaalia sain vuosia sitten nyt jo pois muuttaneelta naapurilta. Sitä kasvaa Vasenrinteen alareunassa. Ja onpa se luikerrellut nurmikollekin, jossa kasvi yrittää kumartua voikukkien lailla mahdollisimman matalaksi välttääkseen ruohonleikkurin terät. Nurmikolta olen kaivanut muutamia taimia ystäville annettavaksi. 

Aiemmin pohtiessani sopivaa kasvia pikkusydämen tilalle Kurgaaniin, sain teiltä yhtenä vinkkinä rönsyakankaalin. Tuota syyspukuun sonnustautunutta akankaalia katsoessani alan vahvasti kallistua sen puoleen. Ensi keväänä siis taas kaivamaan hentoja taimia nurmikolta. Ellei rinteestä riittävästi alkuja Kurgaaniin siirrettäväksi riitä.
 

Silene dioica - Puna-ailakki

Joissakin blogeissa olen nähnyt puna-ailakkia kukkimassa perennojen joukossa. Toin sitä kerran omalle tontille, josta se katosi. Haravoidessani puiston puoleista tontinreunaa, löysin puna-ailakkia raja-alueelta. Siellä se kukkii nokkoskasvuston kupeessa. Ensi keväänä seuraan puna-ailakin virkoamista ja koitan hellästi siirtää ainakin osan siitä Ovaalipenkkiin. Siellä sen ei tarvitsisi tapella nokkosten kanssa.
 

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Ennen viikon takaista kuura-aamua Polish Spirit -kärhö kukki vielä iltapäiväauringossa. Muutamia nuppuja köynnöksessä on yhä, mutta eivät ehkä enää avaudu. Polish Spirit on ollut tämän kesän kärhökukkija nro 1. Moni on kehunut viinikärhöjä, eikä suotta.

Lehtikato on tämän kuvan jälkeen vallannut taustan kriikunan.

Aamut valkenevat kahdeksan aikoihin ja iltojen pimeneminen alkaa kuuden maissa. Päivä lyhenee vikkelässä tahdissa. Usein valot joutuu sisällä sytyttämään myös harmaina pilvipäivinä, kun ei vaan luonnonvalo enää riitä. Keittiöstä ulos vilkaistessa syyshortensiat näkyvät hämärämmässäkin valopilkkuina, kunnes kukinnot menevät täysin ruskeiksi.

Ulkotöiden vähetessä voi taas suunnata katseensa sisätiloihin. Jospa vaihtaisi tyynynpäälliset ja kaivaisi lämpimämmät tamineet esille.

RUNO ITTEL

Aurink lämmittä mustrasta rinna

ja see nosta nokkas valo kohre.

Ei varo

ei sirist

ei kysy mitä maksa.

An mun olla samanlaine.

Käännä uus leht ko vanh on katottu.

An muista laulupuun paik

an lakat murhettumast

an otta valo vasta.

Heli Laaksosen kirjasta "Aurinko. Porkkana. Vesi."

 

Oodin kautta Amos Rexiin

Sateinen arkipäivä oli sopiva ajankohta käyttää loppukesästä lahjaksi saamaani museokorttia. Amos Rexissä avautui uusi Birger Carlstedt -näyttely, enkä koko Amos Rexiäkään ole vielä ehtinyt katsastaa. Tavallisesti ajan bussilla suoraan Kampin bussiterminaaliin, mutta nyt jäin Kansallismuseon pysäkillä pois ja kävelin musiikkitalon vierestä katsomaan Oodia, uutta ja paljon kehuttua keskustakirjastoa.

Oodi kerää katseita jo kaukaa, mutta sen sisäänkäynnin edustalla vasta sen valtavan koon ymmärtää konkreettisesti. Korkealla pään yläpuolella kaartuva puinen kattorakennelma on vaikuttava ja kaunis. Olin ihastunut ja olen yhä.

Sisältä rakennus tuntui odotettua pienemmältä. Kovin tarkkaan en kaikkia tiloja kolunnut, vaan keskityin katselemaan rakennusta yleisesti. 

Nousin ala-aulasta 3. kerroksen isoon kirjastotilaan Töölönlahden puoleisia kierreportaita pitkin (aika keskellä rakennusta ne itse asiassa ovat). Portaikon seinämä muodostaa Otto Karvosen Omistuskirjoitus -nimisen teoksen. Teos sisältää 381 sanaa, jotka kerättiin kirjaston verkkosivuilla. Kuka tahansa sai ehdottaa, kenelle kirjasto tulisi omistaa.

Oodissa on lukuisia tiloja erilaisia tarkoituksia varten. Rakennus on enemmän kuin kirjasto. Se on kaupunkilaisten monitoimitila, olohuone. Ihmisiä istui siellä sun täällä, monilla läppäri sylissään. Olen kuullut paljon kommentteja, ettei Oodista tullutkaan paljon odotettua keskustakirjastoa, vaan yksi uusi tapaamis- ja oleilupaikka lisää. Kirjasto ehkä olisi ansainnut enemmän tilaa ja huomiota, mutta kyllä se mielestäni ihan hyvin oli läsnä. Monet lukevat tänä päivänä yhä vähemmän, joten toivottavasti upea tila houkuttelee kävijöitä tutustumaan myös kirjojen maailmaan.

Töölönlahden alueesta on vähitellen muodostunut pääkaupungin kulttuuria tarjoavien rakennusten keskittymä. Finlandiatalo (Alvar Aallon vuonna 1962 suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1971) on jo kauan tarjonnut tilan konserteille, kokouksille ja monille muille isoja joukkoja kerääville tilaisuuksille. Sen takaa, ei niin kaukaa, löytyy myös ooppera.

Hakasalmen huvila, vaaleanpunainen rakennus, on v. 1846 rakennettu Aurora Karamzinin huvila ja koti, jossa hän asui kuolemaansa 1902 saakka. Vuodesta 1912 Hakasalmen huvilassa on ollut Helsingin kaupunginmuseon toimintaa. Nykyisin huvila näyttää puristuvan Finlandiatalon ja Musiikkitalon väliin. Siellä se edelleen elää pienen puiston keskellä.

Tummahipiäinen musiikkitalo sijaitsee vastapäätä uutta Oodia. Kovin vanha ei musiikkitalo ole. Se avattiin yleisölle vihdoin elokuussa 2011. Musiikkitalon on suunnitellut turkulainen LPR-Arkkitehdit Oy. Minusta musiikkitalo on erinomainen estradi klassiselle musiikille. Makuasia tietenkin, mutta kunnon rokkimusiikille se on liian hieno ja jäykkä paikka.

Yhdysvaltalaisen arkkitehdin Steven Hollin suunnittelema nykytaiteen museo Kiasma valmistui 1998. Rakennus on alusta lähtien herättänyt paljon keskustelua niin ulkomuotonsa kuin sijaintinsa vuoksi. Tuntuihan se alkuun hieman kummajaiselta, mutta nykyisin siihen on jo totuttu. 

Kulttuurikokonaisuutta sopii hyvin hallitsemaan ja vähän ylempää katselemaan v. 1931 valmistunut Eduskuntatalo, jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto Borg-Siren-Åberg (kilpailuehdotuksen varsinainen laatija J.S. Siren) ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). 

Töölönlahti ja sen ympärille nousseet rakennukset näkyvät hyvin Oodin kolmannen kerroksen terassilta. Kaukana keskellä näkyy myös Olympiastadion.

Oodin isot ikkunat on osittain valkeapilkkuiset. Ikäänkuin sadepisaroiden täplittämät. En tiedä, onko ikkunoiden pintakuvioinnin tarkoitus suodattaa auringonvalon paahdetta vai onko kyseessä arkkitehtoninen elementti. Kansallismuseon torni Musiikkitalon takana näkyy hyvin Oodin ikkunoista.

Oodista kävelinkin pienen mutkan kautta Amos Rexin museoon tutustumaan Birger Carlstedtin juuri avautuneeseen näyttelyyn. Birger Carlstedt (1907-1975) on Helsingissä syntynyt taiteilija. Näin uutisissa jutun tästä näyttelystä ja Carlstedtin teoksista ja ajattelin, että nyt olisi oiva aika käydä katsomassa sekä näyttely että viime vuonna avautunut uusi museo.

Jonkin verran oli jo jonoa museon ovelle kerääntynyt, mutta se eteni nopeasti. Katutason aulasta portaita alas itse museoon laskeutuessani katse kohdistui ikkunaan, josta avautui näkymä Lasipalatsin toiselle puolelle. Siellä ovat Amos Rex -museon jännän muotoiset kattoikkunat ja vanha linja-autoterminaali.

Taulujen sijasta huomioni taisi enemmän kohdistua museon rakennelmiin. Minkäänlaista maanalaisen tilan ahdasta tunnetta ei museossa tullut. Isoista kattoikkunoista tulee luonnonvaloa ja muutenkin ne korottavat tilaa.

Kyllä maalauksetkin kiinnostivat. Carlstedt on ollut hyvin monipuolinen taiteilija. Hän on modernismin edelläkävijä, abstraktin taiteen uranuurtaja ja monilahjakas. Maalauksen lisäksi hän työskenteli sisustustussuunnittelun, muotoilun ja lavastuksen sekä monumentaalimaalauksen parissa.

Carlstedtin teoksia pääsi hyvin katselemaan sekä läheltä että kauempaa. Hänen erilaiset maalauskautensa oli ryhmitelty selkeästi. Näyttelytilan ovella oli mahdollisuus ottaa taiteilijasta kertovan pienen kirjasen helpottamaan teoksiin tutustumista.

Museossa on otettu huomioon myös esteettömyys. Oikealla olevasta mustasta oviaukosta oli pääsy hisseille. Ei siis tarvitse kulkea pitkiä portaita pitkin. Tykkäsin siitä, että oviaukot olivat tuollaisia mustia aukkoja valkoisessa seinässä. Luonnollisesti tummemmissa tiloissa on valaistus, ei siellä tarvitse pimeässä harhailla.

Ala-aulan katto on myös hieno. Luultavasti valkoisilla kiehkuroilla on piilotettu monet ilmastointiputket ja sähköjohdot. Mietin pitkään pää kenossa kattoa katsellen, mistä materiaalista kiehkurat on tehty. Tuskin ne paperia ovat.

Toinenkin ikkunanäkymä museossa oli minusta hieno, kuin maalaus sekin. Pyöreästä ikkunasta näkyy Lasipalatsirakennuksen elokuvateatteripäädyn seinällä oleva ovi portaineen.

Antoisa retki, jonka jälkeen olikin kiva palata kotiin.

Kehäkukat kompostin takana

Postausten aiheet kulkevat hiukan jälkijunassa. Kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle on viivästynyt ja töitäkin on ollut sen verran runsaasti, etten ole ehtinyt postauksia kirjoittamaan. Olen ajatellut, ettei kuvien julkaiseminen ja aiempien aiheiden käsittely myöhemminkään haittaa. Syksyn edistyessä puutarhajutut väkisinkin vähenee.

Ennen tiistaista kuura-aamua sää oli aika lämmintä, joskin vettä on välillä tullut usein ja paljon. Monta päivää odotin sen verran aurinkoista, että nurmikko kuivuisi. Lopulta sunnuntaina päätin ryhtyä nurmikonleikkuuseen ja siellä olevien puunlehtien silppuamiseen, vaikka kuivumisesta ei ollut tietoakaan. Homma sujui hyvin ja vaahteranlehdistä tuli mukavasti pienen pientä silppua. Omenapuista vasta punakaneli on lähes kokonaan pudottanut lehtensä, muut sentään kellastuneet.

Leikkaan nurmikon muutaman metrin kaistaleelta myös aidan toiselta puolelta. Kunta on leikannut puiston nurmikon noin kerran kuussa. Meidän aitamme lähelle he eivät ole tulleet, joten olen ottanut raja-alueen huolekseni. Sieltähän ne rikkaruohot ja kotilot vyöryvät meidänkin puolelle. Eivät kysele, kenen tontilla kulloinkin asuvat. 

Sunnuntaina raja-aluetta leikatessani huomasin kompostien takana kasvavat kehäkukat. Kompostiin kannetuista kehäkukista ja kurkkuyrteistä itää joka vuosi muutamia kukkia. Tänä kesänä laitimmaisen lautakompostin väleistä kasvoi myös kaksi tomaattia. Eivät kukkineet, joten kompostitomaattien satoa ei tullut.

Tom Fox -kurpitsa

Kesäkurpitsan lisäksi lavakauluksessa kasvoi myös talvikurpitsaa. Kaksi kurpitsaa eteni isoksi molluskaksi. Kaikenlaista satoa on pakastin ja vähäiset kylmätilat niin täynnä, etten ryhtynyt näitä kurpitsoja säilömään. Saavat olla terassipöydillä syyskoristeina, ainakin toistaiseksi. Ehkä koverran toiseen naaman, vaikka halloweenia en ajatellut viettääkään.

Toinen kurpitsa on hauska, kieltämättä siitä tulee sulokas takamus mieleen.

Orvokit eivät ole lannistuneet sateissa ja yöpakkasissa. Tarkoituksella nakkaan kesäkukkaorvokkeja nyppiessäni niiden kukkia ja siemenkotia kukkapenkkeihin. Siellä muhivat ja itävät seuraavina kesinä. Valkeakuulaan alle on tänä kesänä ilmestynyt laaja pikkuisten orvokkien kasvusto. Vasemmanpuoleisen kuvan orvokki on juuri niitä.

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on istuttamisestaan lähtien ollut hyvin aktiivinen ja innokas kukkija. Kukkii edelleen. Siinä on samanaikaisesti nuppuja, kukkia ja marjoja. Köynnös kasvaa mustilanhortensian lähellä aitaa vasten. Noin puolentoista metrin päässä aidasta kasvaa pajuangervoaidanne, joka luo tuulelta suojaisan paikan, mutta ei estä auringon lämmittävää vaikutusta. Ehkä se lisää ruotsinköynnöskuusaman viihtymistä.

Ruotsinköynnöskuusama on ihastuttava ja sen pitäisi menestyä IV-vyöhykkeelle saakka. Tämäkin kuusama tuoksuu, mutta minähän en edelleenkään sen tuoksusta pääse nauttimaan. Marjat ovat myrkyllisiä, mistä on muistettava lapsia varoittaa. Linnut eivät näköjään näitä marjoja napostele.

Haravoimista riittää yhä, vaikka lähitienoon puista enemmistö lehdistä on tullut jo alas. Olen leikannut korkeammat perennat ja silpunnut ne oksahakettimella. Koska komposti on kahden kesän aikana kypsynyt todella huonosti, tungin niin silputut perennat kuin haketetut tuoksuvatukatkin tyhjentyneisiin multapusseihin ja veimme ne kaatopaikalle. Vuokrasimme kuljetusta varten peräkärryn kaatopaikalta. Peräkärry maksoi viisi euroa kolmelta tunnilta. Puutarhajäte maksaa viisi euroa kuorman koosta riippumatta. Puutarhajätteestä tehdään kaatopaikalla multaa, joten hukkaan se ei mene. Jäte piti tietenkin kaatopaikalla tyhjentää muovisista multasäkeistä, joka oli hiukan sotkuista puuhaa. Ei haitannut, sillä emme suinkaan pyhävaatteissa kaatopaikkareissua lähteneet tekemään. 

Kasvituki saa kevättalvella varjostusverkon mahonian suojaksi.

Pihaa siivotessani olen laittanut metallisia kasvitukia ikivihreiden ympärille, jotta kevättalvesta on helpompi virittää varjostusverkkoja kasveja suojaamaan. Sulaan maahan kasvituet uppoavat näppärästi ja pyykkipoikien avulla varjostusverkot pysyvät niissä kiinni kevättalven puhureissakin.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Keväällä istuttamani kaksi hoikkaa tuurenpihlajaa ovat ilokseni punastuneet kauniisti. Kuvan tuurenpihlaja kasvaa alapihalla Syyspenkissä. Kun se aikanaan saa enemmän mittaa ja leveyttä, sen syysruskasta pääsevät nauttimaan myös puistoalueella liikkuvat. Toinen tuurenpihlaja kasvaa huoltopihalla eli talon rajanaapurin puoleisessa päädyssä. Siihenkin on tullut väriä, vaikka epäilin sen ehtivän pudottaa lehdet ennen ruskaa. Ai, että tykkään näistä pihlajapojistani.

Puistoalueella, aivan tonttimme kupeessa vaahteranlehtiä on nyt enemmän maassa kuin puussa. Ehkä käyn nuokin vielä ajamassa silpuksi ruohonleikkurilla, sillä tuuli pöllyttää ne kuitenkin meidän pihalle.

Lokakuun perinteeksi on jo muodostunut kerätä roosanauhatuotteilla varoja Syöpäsäätiölle suomalaisen syöpätutkimuksen ja neuvonnan hyväksi. Tämän vuotisen silkkinauhan on suunnitellut näyttelijä Seela Sella. Nauhan lisäksi ostin saman teeman mukaisesti vaaleanpunaisia ruusuja.

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille!