Laiskanpulskeaa isänpäiväviikonloppua

Olen onnistuneesti saanut pääni entistäkin tyhjemmäksi. Vapaa-aika kuluu kutimien ja kirjojen parissa, eikä blogiin synny mitään järkevää. Kerran viikossa sentään syvennyn kurssilla mindfulness'n saloihin, jonka ideana on oppia myös pitämään tyhjennetty pää tyhjänä. Näin leikkisästi sanoen.

Olen sentään harrastanut kulttuuria käymällä mm. Helsingin museonystävät ry:n 30-vuotisjuhlassa. Samalla kiersimme vasta avatun näyttelyn "Mieliala - Helsinki 1939-1945", joka esittelee kuvataiteen ja valokuvien heijastelemaa pessimismiä ja optimismia, ja laajemmin sitä visuaalista maailmaa, johon sodan oloissa oli totuttava. 

Juhlassa puhuivat yhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Kuisma, museonjohtaja Tiina Merisalo, apulaispormestari Anni Sinnemäki ja näyttelyn kurattori FT, kirjailija Anna Kortelainen. Mielenkiintoista tietoa tuli valtavasti ja aika kului kuin siivillä. Näyttely on avoinna 30.8.2020 saakka.

Ensi viikolla on jälleen vuorossa RSOn torstaikonsertti. Toki olen aina pitänyt myös klassisesta musiikista, vaikka koen enemmän olevani rokki-ihminen. Olen kovasti iloinen, että lähdin avoimin mielin RSOn konsertteja kuuntelemaan. Valtaosa niistä on tähän mennessä ollut hienoja kokemuksia. Musiikin kuuntelun lisäksi seuraan mielenkiinnolla muusikkojen touhuja soitintensa kanssa ja eri kapellimestarien omintakeisia tyylejä johtaa orkesteria. Syyskuussa Joseph Haydnin ja Johannes Brahmsin sinfonioita johti 92-vuotias kapellimestari Herbert Blomstedt. Se oli huikean hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Blomstedt osoitti, että ikä on vain numero, kunhan asenne on oikea.

Torstaiaamuna maa oli jälleen valkea ja taivaalta hipsui hiljalleen lisää lunta. Jääkö maahan vai ei, sen näemme jatkossa. Koko viikko on kulunut pikkupakkasessa, joten puutarhalle suonkin lunta peitteeksi ja suojaksi. Kaikenlaiset linnut ovat käyneet täyttämässä kupuaan ruokinta-automaateilla niin tiheään, että pian täytyy käydä ostamassa lisää siemeniä. Muutama punatulkku on ilmestynyt pihaan ja viherpeippojakin on taas käynyt vierailulla.

Lehtikaktukset innostuivat kaikki kukkimaan samanaikaisesti. Kolme vaaleanpunaista, yksi valkoinen ja yksi kirkkaanpunainen ovat pukeutuneet kukkamekkoihinsa pimeitä marraskuun päiviä piristämään.

Nouseva kuu 3.11.

Ensi viikolla on jälleen täyskuun aika. Sitä ennen vietämme sunnuntaina isänpäivää. Ajattelin laittaa jotain hyvää ruokaa ja siksi kokeilin jo ennakkoon netistä löytämiäni Cafe Engelin punajuuripihvejä. Olivat niin hyviä, että unohtui kuvaaminen.

Toivotan mukavaa viikonloppua ja kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta laiskanpulskeaa isänpäivää!

 

Lumi meni, sumu tuli

Muutaman päivän edellisen postauksen satumainen höyhenlumi pysyi pensaiden oksilla ja nurmikolla. Sitten pikkupakkaset vaihtuivat lievään plussaan ja vesisadettakin on välillä saatu. Tämän pyhäinpäivän jälkeisen sunnuntain tienoon pehmensi sakea sumu. Kävelylenkin reitille osuneen järven vastarantaa ei näkynyt.

Lenkin jälkeen jäin pihalle kameran kanssa pyörimään. Ihan ensitöikseni täytin kuitenkin lintujen siemenautomaatit. Aloitin lintujen ruokinnan viikolla ja muutamassa päivässä siemenet oli syöty. Talipalloissa ja -pötkylöissä on vielä nokittavaa. Melkoinen vilinä lintubuffeteissa pörrää. Lähinnä sini- ja talitiaisia sekä pikkuvarpusia. Tien puoleisella pihalla närhi pysäköi itsensä säännöllisin välein siemenautomaatin viereiselle oksalle ja roiskii siemeniä maahan. Hän on ilmeisesti sopinut tällaisesta menettelystä kaveriensa kanssa, sillä pian maassa on neljäkin närheä yhtäaikaa popsimassa siemeniä ja pähkinöitä.

 
Pahoittelen kuvan laatua. Ilman zoomia keittiön ikkunasta ei tahdo riittävästi ulottua nappaamaan taidokkaita lintukuvia. Neljästä närhestä vain yksi suostui pysymään sen aikaa paikallaan, että kuvasta tuli jotakuinkin selkeä. On se vaan upean näköinen lintu.

Petroselinum crispum - Persilja

Puutarhan yleisväri on nyt ruskea-harmaa-musta. Nurmikko ja havut sentään jatkavat eloaan vihreinä. Kasvimaan reunassa, purppuraheisiangervon tyvellä persilja on edelleen terhakkaan vihreä. Leikkasin sitä runsain määrin talveksi pakkaseen, joten nämä saavat jäädä odottamaan seuraavaa kesää.

Rosa 'Ritausma' - Tarhakurtturuusu

  
Ritausma on tänä syksynä ollut hauska värinvaihtaja. Se pysyi muita pidempään vihreänä muuttuen sitten kirkkaan keltaiseksi. Lumen ja pakkasen jälkeen Ritausma onkin nyt toffeenruskea. Kuin kaunista nahkaa nuo lehdet.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

  
Tämän hetken lempipuuni, tuurenpihlaja vetää huomiota puoleensa myös lehdettömänä. Silmut ovat paisuneet ja punaiset. Jos syksystä tulee pitkä ja leuto, tuurenpihlaja saattaa alkaa kasvaa uudelleen, jolloin uusi kärkikasvu paleltuu ja puu haarautuu. Näin sanotaan netissä. Tuurenpihlaja on kuulemma jänisten suurta herkkua, joten sen suojaaminen verkolla on erityisen tärkeää. Lumen tulon jälkeen täytyy käydä säännöllisesti tarkastamassa, ettei hanki helpota jänisten pääsyä tuurenpihlajalla ruokailemaan verkkojen yli.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Välillä tuskailen hopeatäpläpeipin aktiivisen leviämisen kanssa. Vaan näin vuoden värittömään aikaan hopeatäpläpeippi tuo ympärilleen valoa ja raikkautta. Niinhän sitä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. On vain pohdittava, mille ominaisuudelle antaa arvoa ja jaksaako kielteisten puolien kanssa taistella.

Heuchera - Keijunkukka

On muuten aika kiva käyskennellä puutarhassa tähän aikaan vuodesta. Itseni olen psyykannut siihen ajatukseen, että ympärillä näkyvistä tekemättömistä töistä huolimatta tämän vuoden hommat on tehty ja puutarha menköön talviunille. Mieleen nousee kyllä uusia ideoita syksynpaljasta puutarhaa katsellessa. Mikäs sen mukavampaa, kuin antaa ideoiden muhia ja jalostua omassa päässä. Keväällä onkin sitten suunnitelmat valmiina.

Leppoisia marraskuun päiviä kaikille!
 

Ensilumi valkaisi maiseman

Jaha, se on nyt sitten lumikauden avaus suoritettu. Maanantaina satoi ensilumi ja hyvin se on pysynyt maassa. Keskiviikkoaamuna mittari näytti -7, joka tosin päivän aikana muuttui auringonpaisteen myötä plusasteiksi. Pitänee hakea lumikola kellarista talon seinustalle. Tässä vaiheessa se torjuu hyvin suurempien lumimassojen saapumista.

Puutarha on keveän lumihuurteen kuorruttamana kaunis. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä, joiden ruskavärit näyttävät hienoilta valkoisen lumen kera.

Aloitin lintujen ruokinnan talipötkylöillä ja -palloilla sekä pähkinä-siemenseoksella. Linnut löysivät buffetpöydät oitis. Ostin keväällä kaupasta reilussa alennuksessa olleita siemenseoksia, joten nyt ei heti tarvinnut lähteä kauppaan ostoksille. Lintujen touhuja on taas kiva seurata ja kummasti aika kuluu pelkästään lintulaudan vilinää katsellessa.

Talvi sinänsä ei yllättänyt, mutta hiukan täytyy taas totutella erilaiseen pukeutumiseen. Ulos ei noin vain lähdetä ilman käsineitä ja ohuissa vaatteissa. Tulevana viikonloppuna on suoritettava talvivaatteiden marssi vaatehuoneesta käyttövaatekaappiin ja talvikengätkin lienee paras nostaa esiin.

Hiukan tuntuu oudolta kaikki lisääntynyt aika. Maaliskuun lopusta alkaen suurin osa vapaa-ajasta on kulunut pihan ja puutarhan parissa. Nyt puutarha on laitettu talviunille ja puutarhahörhö saa täyttää iltansa kutimien ja kirjojen parissa. Suunnitelmissa tosin on keittiön kaappien perusteellista läpikäymistä. Järjestelen kaappeja pitkin vuotta, joten en harrasta mitään erityisiä joulusiivoussessioita. Nyt haluan kuitenkin tehdä kunnon inventaarion ja laittaa ylimääräisiä tavaroita kiertoon.

Kaappi-inventaariot saavat toistaiseksi odottaa. Viikko sitten alkanut selkäkipu on ehkä vähän hellittänyt, mutta edelleen on kaikissa liikkeissä oltava varovainen. Lääkärin diagnoosi on noidannuoli. Hidas elämä ei kuulu normivalikoimiini, mutta nyt on pakko siihen taipua. Muuten viiltää selästä niin vimmatusti.

Huomenna siirrymme marraskuuhun. Tällä vauhdilla voi kohta ryhtyä miettimään kevätkylvöjä. Melkein.
 

Jokunen sukka putosi taas puikoilta

Puikot tarttuvat käsiini heti, kun illalla istun sohvalle. Ei sille näköjään voi mitään. Tällaisia kutomuksia on pudonnut puikoilta.

Luonnonvalkoisesta 7veikasta polvisukka, jossa mallineule muistuttaa kaaripitsiä, mutta ihan samanlainen se ei ole. Yhtä helppo kuitenkin. Aloituksen resorissa on 62 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, jotta luku olisi mallineuleen vaatima seitsemällä jaollinen. En halunnut muuttaa mallineuleen silmukkamäärää, joten kavensin ylimääräiset silmukat nilkan resorissa. 2. ja 3. puikoille jätin 14 silmukkaa kumpaankin, jotta saatoin tehdä kuvion jalkapöydän päälle.

En tiedä, mistä ohjeen olen löytänyt. Minun keksimäni se ei ole. 

 

1 krs    6 o, 1 n

2 krs    4 o, 2 yhteen, lk, 4 n

3 krs    3 o, 2 yhteen, 1 o, lg, 1 n

4 krs    2 o, 2 yhteen, 2 o, lk

5 krs    1 o, 2 yhteen, 3 o, lk, 1 n

6 krs    2 yhteen, 4 o, lk, 1 n

7 krs    6 o, 1 n

8 krs    6 o, 1 n

jatka    2-6 kerroksia

Kirsikanpunaisen nilkkasukkaan käytin mallineuleena kerrosrivinousua. Toisena lankana on 7veikan punaharmaan sävyistä Raitaa. Kerrosrivinousun toteutin siten, että kudoin raitalangalla kolme kerrosta 3 o, 1 s kutomatta nostaen. Neljännellä kerroksella kudotaan perusvärillä kaikki oikein. Kärkiosiossa kudoin mallineuletta 2. ja 3. puikoilla.

Punaruskeasta 7veikasta kudoin kahdet sukat lapsille. Kärjen valkoiseen osioon ompelin viimeistelytöiden jälkeen mustalla langalla silmät ja nenän.

Idea tällaiseen eläinhahmoon löytyi jälleen kerran ohjeita ja kuvia netissä selatessani. Pyrin kirjaamaan omaan käyttöön ottamistani ohjeista lähteen ylös, mutta tälläkin kertaa ohitin kuvan sen enempää ajattelematta, enkä sitten myöhemmin sitä enää löytänyt.

Raitasukkia on kiva kutoa. Ne valmistuvat nopeasti, eikä niihin tarvitse mitään ohjetta. Kummatkin sukat on kudottu 7veikasta ja silmukoita on 12/puikko. Resorissa ja kantalapussa kudon lähes aina oikeat silmukat takareunoistaan, jolloin jäljestä tulee napakampi ja kauniimpi.

Näissä raitasukissa lankoina on 7veikan peruspunainen ja raidallinen kausiväri Jouluaatto, jota löytyi kaupoista vuosi sitten. Resorina käytin viiden silmukan valepalmikkomallia.

Aronia

Ei pitäisi verrata omia tuotoksiaan toisten tekemiin. Silti pysähdyn välillä miettimään, kannattaisiko näistä sukkatalkoista mennä jotenkin eteenpäin ja kehittää omia taitojaan. Nämä ajatukset viriävät varsinkin silloin, kun käyn Auring*n ihanat -blogin Inkan toinen toistaan kauniimpia ja taidokkaampia neuleita ihailemassa. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mistä tulee itselle hyvä mieli ja minkä avulla voi halutessaan ilahduttaa myös muita.

Pelargonien kukkiessa selkä kiukuttelee

Pelargonium peltatum 'Explosive'

Siirsin pelaguut sisätiloihin 18.9. Työ- ja takkahuoneiden ikkunalla talvehtii kahdeksan pelaguuta, joista osa on siemenistä kasvattamiani ja osa pistokkaina ostettuja. Siemenistä kasvatetut ovat sisällä viidettä talvea. Kellariin vein kaksi isokokoista pelaguuta. Toinen on räikeän pinkki, jonka sain toissakesänä amppelikukkana. Toisessa ruukussa on siemenestä kasvattamistani Inspire Pinkeistä leikkaamiani pistokkaita.

Pelargonium peltatum 'Explosive'

  
Sisälle tuomistani pelaguista napsin valtaosan kukista ja nupuista pois. Ajattelin, että niiden olisi hyvä käyttää voimavaransa erilaiseen ympäristöön totuttautumiseen. Huonelämpötilan vuoksi joudun nyppimään ruskeita lehtiä ahkerammin, kuin kesäaikaan ulkona. Kahden viikon välein annan pelaguille merileväuutetta, kuten muillekin viherkasveille. Kukinta ei ole yhtä ahkeraa, kuin kesällä ulkona, mutta koko ajan joku avaa nuppujaan.

Pelargonium peltatum 'Cascade Snow'

Toivon jokaisen ikkunalaudalla talveaan viettävän pelaguuni selviytyvän kevääseen saakka. Paras kuitenkin varautua tappioihin. Niitä yleensä tulee, vaikka kuinka pelaguistaan huolehtisi ja niille nätisi juttelisi.

Pelargonium peltatum 'Hot Pink'

Autotalliin vein kaksi isoa verenpisaraa ja nuppuja täynnä olevan kärsimyskukan. Autotallissa on ikkunat, mutta ei lämmitystä. Nyt mittari näyttää siellä +10 astetta, joten vielä ei kukilla ole hätää. Pakkasten myötä lämpötila laskee nollaan tai jopa pariin miinusasteeseen. Siinä vaiheessa kukat lienee paras kiikuttaa kellariin. Kellarissa taasen on pimeää ja +14 astetta, joka on talvehtimiselle turhan lämmintä.

Pelargonium sonale 'Toscana Sil Vera'

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Valkosipulitkin Ukkokulta laittoi viikolla multaan. Unkarinsyreenissä on vielä vähän lehtiä ja tuuli riepottelee niitä käytäville. Myös norjanangervoissa ja alapihan karviaisissa on vielä keltaisia lehtiä. Käytäviä saatan vielä käydä haravalla siistimässä, mutta alapihan nurmikko ei muutamista lehdistä pahastu. 

Pelargonium 'Inspire Pink'

Keskiviikkona viimeisteltiin syystöitä Ukkokullan kanssa pihamaalla. Kumarasta ylös noustessani selkä meni jumiin ja kaikki liike sattui niin vietävästi. Ämpäristä tukea ottaen kyykin pitkään, enkä meinannut päästä lainkaan pystyyn. Ukkokulta piti haravanvartta pystyssä ja sitä pitkin käsiä ylemmäs ujuttaen sain selkäni sen verran suoraan, että pääsin köpöttelemään sisälle. Muutama vuosi sitten kävi samoin. Silloin olin yksin kotona ja touhusin alapihalla selän jumittuessa. Aika pitkään kesti, että silloinkin ämpäriä apuna käyttäen sain hilattua itseni portaita yläpihalle ja sisälle.

Loppukesän ja syksyn aikana olen ahkeroinut tavallista enemmän lapion ja kottikärryjen kanssa. Lapioidessa syntyvä kiertoliike ei tee selälle hyvää ja rasitus lisääntyy painavia kuormia kärrätessä. Kohta kaksi kuukautta olen kärsinyt oikean käden tenniskyynärpäästä, joka sekin on rasitusvamma. Kättä lepuuttamalla, särkylääkekuurilla ja kyynärpäätuella olen saanut käden vähän parempaan kuosiin, niin sitten alkaa selkä vihoittelemaan. Arvatkaa vaan, ottaako pattiin moiset vaivat.

Lehtikaktukset aloittavat kukintansa

Selkään sain lääkäriltä lihasrelaksanttikuurin. Tenniskyynärpäähän auttaa kuulemma käteen kohdistuvan rasituksen vähentäminen, kylmäkääre ja muu kotihoito. Selkäkivun vuoksi jouduin jättämään tämän vuoden kirjamessut väliin. Veljenvaimon kanssa oli tarkoitus mennä tutustumaan kirja-antiin avoimin mielin ja ehkä myös vähän herkutella Viini&Ruoka -messujen puolella. Messuja tulee ja menee, joten mitäpä niitä murehtimaan. Toivottavasti saan selän sen verran kuntoon, että pääsen torstaina RSOn konserttiin. Aloitin myös naapurikunnan kansalaisopistossa mindfulness-kurssin, josta en haluaisi olla poissa.

Muistattehan taas sunnuntaivastaisena yönä siirtää kelloja tunnin taaksepäin. Ehkä EU jossain vaiheessa pääsee yksimielisyyteen aikojen vääntämisen lopettamisesta, toivon.

Mukavaa viikonlopppua ja lokakuun viimeisiä päiviä kaikille!

Porkkanat kylvetty, lehdet silputtu ja sipuleitakin taas istutettu

Papaver nudicaule - Siperianunikko

Saatuani kasvimaan kunnostusprojektin valmiiksi, siirsin loppukesästä kylvämäni perennapurkit yhteen lavakaulukseen talvehtimaan. Osa kylvöksistä on jo taimella ja koulittukin. Siperianunikko pukkaa nuppuakin. Karvaisesta olemuksestaan huolimatta ei ole tosin jaksanut avautua. Mikäli kasvit selviävät talven yli, saavat hetken vielä vahvistua ruukuissaan, kunnes siirrän ne uusille asuinsijoilleen. Näin olen menetellyt jo useampana vuotena.

Tiedän, että porkkanoita voi kylvää jo syksyllä. Ei vaan ole tullut kylvettyä. Luettuani Mama's Gardenin postauksen syyskylvönä kasvatetuista porkkanoista innostuin testaamaan asiaa itsekin. Onneksi kaupasta löytyi vielä porkkanan siemeniä, sillä oma varasto oli niiden osalta tyhjä. Toivottavasti en ollut liian myöhässä.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Pihalla kannattaa haravaan nojaamisen lisäksi katsella myös vähän ympärilleen. Luulin kaikkien elossa olevien syysmyrkkyliljojeni jo nousseen ja kukkineenkin. Yllätys, yllätys. Yksi myrkkylilja on ilmestynyt penkkiin. Se saattaa olla Giant, joka kukkii muita myöhemmin.

Bergenia - Vuorenkilpi

Tämä vuorenkilpi lienee ollut yksi aiemmin punaisena loistaneista. Nyt lehdestä väri on alkanut hiipua. Tai sitten kasvi yrittää kertoa minulle, että punaisella sävytetty musta on hyvä väri syksyisiin asusteisiin.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Jollei kotona ole karvaista lemmikkiä, mene ulos katselemaan sateen kastelemia kasveja. Parempi kuitenkin jättää innokkaimmat rapsutukset väliin, sillä tämä kostea verikurjenpolvi saattaa niistä liiskaantua ja menettää pörheän suloisuutensa.

Paeonia lactiflora Coral charm

Nallekarhunkarvaiselta näyttää Coral Charm -pionin siemenkotakin. Enpä ole aiemmin huomannutkaan. Immaculeen punaisia narrinhattuja tulee ihailtua joka vuosi. Jatkossa voisikin kerätä kustakin pionista siemenkodat ja tarkastella, miten ne eroavat toisistaan. Huvikseen on kiva kaikenlaista tutkia.

Muiden puutarhablogien lukeminen tuotti taas yhden ahaa-elämyksen lisää. Parissakin blogissa kerrottiin valkoisten tulppaanien istuttamisesta purppuraheisiangervon viereen. Saatan hyvin kuvitella, miten hieno yhdistelmä tummalehtiset heisiangervot ja valkoiset tulppaanit keväällä on ja niinpä piti käydä katsomassa, josko vielä sipuleita löytyisi. Löytyihän niitä. Tosin rautakaupan jäljellä olevan sipulivalikoiman hinta oli edelleen priimatasolla. 7 kpl:n tulppupussi hintaan 6,95 € jäi ostamatta. Sen sijaan Honkkarissa oli iso kyltti: "ota kolme, maksa kaksi". Valinnanvaraakin vielä oli ihan mukavasti.

Mitähän kaupat tekevät yli jääneille sipuleille? Monessa liikkeessä sipulit ovat viikkotolkulla lämpimässä tilassa, mikä ei niiden säilyttämiselle ole hyväksi. Kuvittelisin, että loput sipulit kannattaisi myydä mieluummin reilulla alennuksella, kuin kirjata kokonaan tappioksi.  

 Ostin kolme valkoista pussillista, yhden kutakin lajia eli

Tulipa Exotic Emperor

Tulipa Honeymoon

Tulipa Mondial

En sitten voinut vastustaa punaisten tulppujen kiusausta. Mukaan lähtivät

Tulipa Leen van der Mark

Tulipa Prinses Irene

Tulipa Garden Fire

Enkä sitten näitäkään pussukoita raaskinut kauppaan jättää. Istutetuiksi pääsivät

Tulipa sylvestris 

Fritillaria meleagris Mix

Eranthis cilicica 

 

Cotoneaster - Tuhkapensas

Sipulit on maahan kaivettu ja nurmikolle pudonneet puunlehdet toisen kerran ruohonleikkurilla silputtu. Vähentää melkoisesti haravointiurakkaa. Puut alkavat olla jo tyhjiä, joten tämän syksyn suurimmat lehtitalkoot alkavat olla ohi. 

Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina postasi lehtien hyötykäytöstä oivallisesti. Riinan keinot olen itsekin hyviksi havainnut ja niitä vuosikausia noudattanut.