Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Sain jo perinteeksi muodostuneen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta. Tämä on kiva haaste, jonka parissa joutuu tekemään aikamoista valintaa. Haasteen teemana on tällä kertaa paras. Toteutin tehtävän niin, että kukin kuva nostaa kesästä sen parhaita ja mieleenpainuvimpia asioita.

Yksi päällimmäisistä asioista, joka menneestä kesästä tuli mieleen, oli runsas leppäkerttujen määrä. Niitä mönki kohmeisina mullan pinnalla ja piippojen varsilla heti kevään ensi hetkillä. Kesän mittaan leppäkerttuja oli ihan kaikkialla puutarhassa ja vielä viimeiset näin jälleen kohmeisina lokakuun lopussa pihaa syyskuntoon laittaessani. 

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Koristeomenapuut kukkivat valtoimenaan. Niin Aamurusko, Royalty kuin Musta Rudolfkin olivat täynnä kukkia, joiden ympärillä hyörin kerta toisensa jälkeen niitä kuvaamassa ja ihastelemassa. Aamurusko ja Royalty näkyvät myös tien puolen ikkunoista. Toukokuisen illan valoisuudessa saatoin vielä nukkumaan mennessä jäädä ihastelemaan ikkunasta käsin koristeomenapuiden kukkapaljoutta.

Lilium martagon 'Russian Red' - Marhanlilja

Rusakot kävivät napostelemassa alapihan liljoista ja muutamista muistakin kukista nuput. Sekös minua suretti ja kiukutti. Menetin monen liljan kukinnan tältä vuodelta kokonaan. Erityisesti olin odottanut marhanliljojeni kukintaa. Yksi marhanliljan nuppuvana oli säilynyt talttahampaiden iskuilta muiden kasvien keskellä. Pettymykseni haaleni melkoisesti päästessäni ihailemaan kaunista Russian Rediä.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Edellisenä syksynä mylläsin kasvimaan kupeessa oikein urakalla. Tein uuden istutusalueen, joka sai nimekseen Syyspenkki. Keväällä uusien istutusten välissä alkoi itää pieniä taimia, jotka osoittautuivat lilaksi pioniunikoksi. Tätä pioniunikkoa minulla on kasvanut lähinnä puutarhan toisessa päässä. Siemeniä on kulkeutunut sinne tänne pitkin puutarhaa, mutta kasvu ja kukinta on monena kesänä jäänyt aika vaisuksi. En kitkenyt pikkuisia taimia pois, vaan annoin niiden kasvaa täysikasvuisiksi. Ilmeisesti uudessa penkissä multa oli hyvää ja valoa riitti. Niinpä sain nauttia upeiden pioniunikoiden kukinnasta ihan loppukesään saakka.

Echinacea purpurea - Punahattu

Punahattuja olen sekä ostanut taimina että kasvattanut siemenestä. Jostain syystä ne eivät ole oikein viihtyneet puutarhassani, mikä on vähän surettanut. Unelmissani on näkymä loppukesän punahattukasvustosta, joka houkuttelee lukemattomien perhosten joukon puoleensa. Näköjään jotkut unelmat alkavat toteutua. Silmänkantamattomasta punahattukasvustosta en päässyt nauttimaan, mutta monen monta kaunotarta kukki pitkään ja hartaasti. Löysivätpä perhosetkin niihin lopulta tiensä. Kuvassa tosin jokin hämähäkki.

Aronia

Mieleenpainuvaa menneeltä kesältä on myös muhkea aroniasato. Marjoja kypsyi niin paljon, että osa oli tilanpuutteen vuoksi jätettävä linnuille syötäväksi. Osan aronioista tein soseeksi niinikään runsaan sadon tuottaneen kriikunan kanssa. Keitin myös aronia-kriikuna -hyytelöä ja paljon aronioita pääsi pakastimeen ihan sellaisenaan. Kyllä maistuvatkin herkullisilta jäisinä aamupuuron päälle ripoteltuina.

Kesästä olisi riittänyt kivoja kuvia ja mukavia muistoja. Jääköön ne johonkin toiseen postaukseen. 

Kutsun Kuusi kuvaa kesästä -haastetta toteuttamaan:

Pihakuiskaajan matkassa

Saaripalstan

Valkoista salviaa

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Tämän vuoden teema on paras.

• Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.

• Haasta yksi tai useampi blogi
  

• Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa. Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

Sinivalkoista -haaste

Rosa spinosissima 'Plena', synonyymi Rosa pimpinellifolia 'Plena' - Juhannusruusu

Sain Puutarhan lumo -blogin Kruunuvuokolta Sinivalkoista -haasteen, jonka on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogista. Haasteen ideana on juhlistaa sinivalkoisin kuvin/postauksin Suomen itsenäisyyspäivää.

Tammikuisia lumikuvia kotipihalta ja kävelylenkiltä.

Puutarhan viettäessä hiljaiseloa kaatosateessa ovat postausideat hiukan kadoksissa. Nähdessäni Tiiun postauksen tästä haasteesta, ajattelin, että siinäpä oiva aihe tarttua postauksen merkeissä. Jokainen kesäkuvien pariin houkutteleva idea on tervetullutta. Ilahduin kovasti Kruunuvuokon laittaessa haasteen minulle.

Ylävasemmalla helmililja (Helmililja), yläoikealla pikkutalvio (Vinca minor), alavasemmalla kirjokevättähti (Scilla forbesii) ja alaoikealla atsurianhelmililja (Muscari azureum).

Aloittaessani kuva-arkiston selaamisen pelkäsin, ettei minulta löydy riittävästi sinivalkoisia kuvia. Haasteeseen on lupa laittaa itse valitsemiaan kuvia, eikä niiden tarvitse olla kukista. Minulle oli selvää, että kukkia ja jotain luontoon liittyvää tähän postaukseen kaivan esille. Eikä se sitten liian vaikeaa ollut, ei laisinkaan.

Ylävasemmalla sinilaukka (Allium caeruleum), yläoikealla alppipiikkiputki (Eryngium alpinum), alavasemalla pallerokiurunkukka (Gilia capitata), alaoikealla kurkkuyrtti (Borago officinalis). 

Sinisiä ja valkoisia kukkia löytyikin aika paljon. Sinisissä väri on usein enemmän lila, kuin taivaansininen. Valkoisissa taasen lisänä on keltaista tai punaista. 

 Ylä- ja alavasemmalla kriikuna (Prunus domestica subsp. insititia), yläoikealla tuomi (Prunus padus) ja alaoikealla omena Huvitus (Malus).

Valkoisista kukista voimakkaimmin esille nousevat kevään kukkivat puut: kriikuna, omenat, tuomi. Valkoinen syreeni pihastani puuttuu, mutta sen asian korjaaminen ei ole mikään ongelma.

Ylävasemmalla valkoinen lemmikki (Myosotis), yläoikealla idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), alavasemmalla juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') ja alaoikealla hopeahärkki (Cerastium tomentosum).

Miten mukavaa olikaan uppoutua kesäkuviin. Lämpö, tuoksut, tunnelmat. Kaikki nousi elävänä mieleen. Iloitsen jo etukäteen, että toinenkin haaste on odottamassa. Sen parissa pääsen jatkamaan kesätunnelmien ammentamista. Palaan siihen myöhemmin.

Ylävasemmalla valkoinen isotähtihyasintti (Camassia leichtlinii), yläoikealla reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium), alavasemmalla valkoinen varjolilja (Lilium martagon) ja alaoikealla lumikärhö (Clematis 'Summer Snow' /'Paul Farges').

Haastan seuraavat blogit:

Nettimartan pihapiiri

Päivänpesän elämää ja

Rannanpihassa

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä.

Niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä.

-Suomalainen kansansävelmä-

Sininen on taivas,
siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet,
sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki,
valkoiset on yöt kesien,
valkoiset on pilvet,
lampaat nuo taivaan sinisen.

-Sanat: Jukka Kuoppamäki- 

 

Kiitos Kruunuvuokolle haasteesta.

Itsenäisyyspäivään on vielä tovi. Sitä odotellessa viettäkää mukavaa sunnuntaita, isänpäivää ja marraskuuta!

 

Laiskanpulskeaa isänpäiväviikonloppua

Olen onnistuneesti saanut pääni entistäkin tyhjemmäksi. Vapaa-aika kuluu kutimien ja kirjojen parissa, eikä blogiin synny mitään järkevää. Kerran viikossa sentään syvennyn kurssilla mindfulness'n saloihin, jonka ideana on oppia myös pitämään tyhjennetty pää tyhjänä. Näin leikkisästi sanoen.

Olen sentään harrastanut kulttuuria käymällä mm. Helsingin museonystävät ry:n 30-vuotisjuhlassa. Samalla kiersimme vasta avatun näyttelyn "Mieliala - Helsinki 1939-1945", joka esittelee kuvataiteen ja valokuvien heijastelemaa pessimismiä ja optimismia, ja laajemmin sitä visuaalista maailmaa, johon sodan oloissa oli totuttava. 

Juhlassa puhuivat yhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Kuisma, museonjohtaja Tiina Merisalo, apulaispormestari Anni Sinnemäki ja näyttelyn kurattori FT, kirjailija Anna Kortelainen. Mielenkiintoista tietoa tuli valtavasti ja aika kului kuin siivillä. Näyttely on avoinna 30.8.2020 saakka.

Ensi viikolla on jälleen vuorossa RSOn torstaikonsertti. Toki olen aina pitänyt myös klassisesta musiikista, vaikka koen enemmän olevani rokki-ihminen. Olen kovasti iloinen, että lähdin avoimin mielin RSOn konsertteja kuuntelemaan. Valtaosa niistä on tähän mennessä ollut hienoja kokemuksia. Musiikin kuuntelun lisäksi seuraan mielenkiinnolla muusikkojen touhuja soitintensa kanssa ja eri kapellimestarien omintakeisia tyylejä johtaa orkesteria. Syyskuussa Joseph Haydnin ja Johannes Brahmsin sinfonioita johti 92-vuotias kapellimestari Herbert Blomstedt. Se oli huikean hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Blomstedt osoitti, että ikä on vain numero, kunhan asenne on oikea.

Torstaiaamuna maa oli jälleen valkea ja taivaalta hipsui hiljalleen lisää lunta. Jääkö maahan vai ei, sen näemme jatkossa. Koko viikko on kulunut pikkupakkasessa, joten puutarhalle suonkin lunta peitteeksi ja suojaksi. Kaikenlaiset linnut ovat käyneet täyttämässä kupuaan ruokinta-automaateilla niin tiheään, että pian täytyy käydä ostamassa lisää siemeniä. Muutama punatulkku on ilmestynyt pihaan ja viherpeippojakin on taas käynyt vierailulla.

Lehtikaktukset innostuivat kaikki kukkimaan samanaikaisesti. Kolme vaaleanpunaista, yksi valkoinen ja yksi kirkkaanpunainen ovat pukeutuneet kukkamekkoihinsa pimeitä marraskuun päiviä piristämään.

Nouseva kuu 3.11.

Ensi viikolla on jälleen täyskuun aika. Sitä ennen vietämme sunnuntaina isänpäivää. Ajattelin laittaa jotain hyvää ruokaa ja siksi kokeilin jo ennakkoon netistä löytämiäni Cafe Engelin punajuuripihvejä. Olivat niin hyviä, että unohtui kuvaaminen.

Toivotan mukavaa viikonloppua ja kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta laiskanpulskeaa isänpäivää!

 

Lumi meni, sumu tuli

Muutaman päivän edellisen postauksen satumainen höyhenlumi pysyi pensaiden oksilla ja nurmikolla. Sitten pikkupakkaset vaihtuivat lievään plussaan ja vesisadettakin on välillä saatu. Tämän pyhäinpäivän jälkeisen sunnuntain tienoon pehmensi sakea sumu. Kävelylenkin reitille osuneen järven vastarantaa ei näkynyt.

Lenkin jälkeen jäin pihalle kameran kanssa pyörimään. Ihan ensitöikseni täytin kuitenkin lintujen siemenautomaatit. Aloitin lintujen ruokinnan viikolla ja muutamassa päivässä siemenet oli syöty. Talipalloissa ja -pötkylöissä on vielä nokittavaa. Melkoinen vilinä lintubuffeteissa pörrää. Lähinnä sini- ja talitiaisia sekä pikkuvarpusia. Tien puoleisella pihalla närhi pysäköi itsensä säännöllisin välein siemenautomaatin viereiselle oksalle ja roiskii siemeniä maahan. Hän on ilmeisesti sopinut tällaisesta menettelystä kaveriensa kanssa, sillä pian maassa on neljäkin närheä yhtäaikaa popsimassa siemeniä ja pähkinöitä.

 
Pahoittelen kuvan laatua. Ilman zoomia keittiön ikkunasta ei tahdo riittävästi ulottua nappaamaan taidokkaita lintukuvia. Neljästä närhestä vain yksi suostui pysymään sen aikaa paikallaan, että kuvasta tuli jotakuinkin selkeä. On se vaan upean näköinen lintu.

Petroselinum crispum - Persilja

Puutarhan yleisväri on nyt ruskea-harmaa-musta. Nurmikko ja havut sentään jatkavat eloaan vihreinä. Kasvimaan reunassa, purppuraheisiangervon tyvellä persilja on edelleen terhakkaan vihreä. Leikkasin sitä runsain määrin talveksi pakkaseen, joten nämä saavat jäädä odottamaan seuraavaa kesää.

Rosa 'Ritausma' - Tarhakurtturuusu

  
Ritausma on tänä syksynä ollut hauska värinvaihtaja. Se pysyi muita pidempään vihreänä muuttuen sitten kirkkaan keltaiseksi. Lumen ja pakkasen jälkeen Ritausma onkin nyt toffeenruskea. Kuin kaunista nahkaa nuo lehdet.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

  
Tämän hetken lempipuuni, tuurenpihlaja vetää huomiota puoleensa myös lehdettömänä. Silmut ovat paisuneet ja punaiset. Jos syksystä tulee pitkä ja leuto, tuurenpihlaja saattaa alkaa kasvaa uudelleen, jolloin uusi kärkikasvu paleltuu ja puu haarautuu. Näin sanotaan netissä. Tuurenpihlaja on kuulemma jänisten suurta herkkua, joten sen suojaaminen verkolla on erityisen tärkeää. Lumen tulon jälkeen täytyy käydä säännöllisesti tarkastamassa, ettei hanki helpota jänisten pääsyä tuurenpihlajalla ruokailemaan verkkojen yli.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Välillä tuskailen hopeatäpläpeipin aktiivisen leviämisen kanssa. Vaan näin vuoden värittömään aikaan hopeatäpläpeippi tuo ympärilleen valoa ja raikkautta. Niinhän sitä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. On vain pohdittava, mille ominaisuudelle antaa arvoa ja jaksaako kielteisten puolien kanssa taistella.

Heuchera - Keijunkukka

On muuten aika kiva käyskennellä puutarhassa tähän aikaan vuodesta. Itseni olen psyykannut siihen ajatukseen, että ympärillä näkyvistä tekemättömistä töistä huolimatta tämän vuoden hommat on tehty ja puutarha menköön talviunille. Mieleen nousee kyllä uusia ideoita syksynpaljasta puutarhaa katsellessa. Mikäs sen mukavampaa, kuin antaa ideoiden muhia ja jalostua omassa päässä. Keväällä onkin sitten suunnitelmat valmiina.

Leppoisia marraskuun päiviä kaikille!
 

Ensilumi valkaisi maiseman

Jaha, se on nyt sitten lumikauden avaus suoritettu. Maanantaina satoi ensilumi ja hyvin se on pysynyt maassa. Keskiviikkoaamuna mittari näytti -7, joka tosin päivän aikana muuttui auringonpaisteen myötä plusasteiksi. Pitänee hakea lumikola kellarista talon seinustalle. Tässä vaiheessa se torjuu hyvin suurempien lumimassojen saapumista.

Puutarha on keveän lumihuurteen kuorruttamana kaunis. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä, joiden ruskavärit näyttävät hienoilta valkoisen lumen kera.

Aloitin lintujen ruokinnan talipötkylöillä ja -palloilla sekä pähkinä-siemenseoksella. Linnut löysivät buffetpöydät oitis. Ostin keväällä kaupasta reilussa alennuksessa olleita siemenseoksia, joten nyt ei heti tarvinnut lähteä kauppaan ostoksille. Lintujen touhuja on taas kiva seurata ja kummasti aika kuluu pelkästään lintulaudan vilinää katsellessa.

Talvi sinänsä ei yllättänyt, mutta hiukan täytyy taas totutella erilaiseen pukeutumiseen. Ulos ei noin vain lähdetä ilman käsineitä ja ohuissa vaatteissa. Tulevana viikonloppuna on suoritettava talvivaatteiden marssi vaatehuoneesta käyttövaatekaappiin ja talvikengätkin lienee paras nostaa esiin.

Hiukan tuntuu oudolta kaikki lisääntynyt aika. Maaliskuun lopusta alkaen suurin osa vapaa-ajasta on kulunut pihan ja puutarhan parissa. Nyt puutarha on laitettu talviunille ja puutarhahörhö saa täyttää iltansa kutimien ja kirjojen parissa. Suunnitelmissa tosin on keittiön kaappien perusteellista läpikäymistä. Järjestelen kaappeja pitkin vuotta, joten en harrasta mitään erityisiä joulusiivoussessioita. Nyt haluan kuitenkin tehdä kunnon inventaarion ja laittaa ylimääräisiä tavaroita kiertoon.

Kaappi-inventaariot saavat toistaiseksi odottaa. Viikko sitten alkanut selkäkipu on ehkä vähän hellittänyt, mutta edelleen on kaikissa liikkeissä oltava varovainen. Lääkärin diagnoosi on noidannuoli. Hidas elämä ei kuulu normivalikoimiini, mutta nyt on pakko siihen taipua. Muuten viiltää selästä niin vimmatusti.

Huomenna siirrymme marraskuuhun. Tällä vauhdilla voi kohta ryhtyä miettimään kevätkylvöjä. Melkein.
 

Jokunen sukka putosi taas puikoilta

Puikot tarttuvat käsiini heti, kun illalla istun sohvalle. Ei sille näköjään voi mitään. Tällaisia kutomuksia on pudonnut puikoilta.

Luonnonvalkoisesta 7veikasta polvisukka, jossa mallineule muistuttaa kaaripitsiä, mutta ihan samanlainen se ei ole. Yhtä helppo kuitenkin. Aloituksen resorissa on 62 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, jotta luku olisi mallineuleen vaatima seitsemällä jaollinen. En halunnut muuttaa mallineuleen silmukkamäärää, joten kavensin ylimääräiset silmukat nilkan resorissa. 2. ja 3. puikoille jätin 14 silmukkaa kumpaankin, jotta saatoin tehdä kuvion jalkapöydän päälle.

En tiedä, mistä ohjeen olen löytänyt. Minun keksimäni se ei ole. 

 

1 krs    6 o, 1 n

2 krs    4 o, 2 yhteen, lk, 4 n

3 krs    3 o, 2 yhteen, 1 o, lg, 1 n

4 krs    2 o, 2 yhteen, 2 o, lk

5 krs    1 o, 2 yhteen, 3 o, lk, 1 n

6 krs    2 yhteen, 4 o, lk, 1 n

7 krs    6 o, 1 n

8 krs    6 o, 1 n

jatka    2-6 kerroksia

Kirsikanpunaisen nilkkasukkaan käytin mallineuleena kerrosrivinousua. Toisena lankana on 7veikan punaharmaan sävyistä Raitaa. Kerrosrivinousun toteutin siten, että kudoin raitalangalla kolme kerrosta 3 o, 1 s kutomatta nostaen. Neljännellä kerroksella kudotaan perusvärillä kaikki oikein. Kärkiosiossa kudoin mallineuletta 2. ja 3. puikoilla.

Punaruskeasta 7veikasta kudoin kahdet sukat lapsille. Kärjen valkoiseen osioon ompelin viimeistelytöiden jälkeen mustalla langalla silmät ja nenän.

Idea tällaiseen eläinhahmoon löytyi jälleen kerran ohjeita ja kuvia netissä selatessani. Pyrin kirjaamaan omaan käyttöön ottamistani ohjeista lähteen ylös, mutta tälläkin kertaa ohitin kuvan sen enempää ajattelematta, enkä sitten myöhemmin sitä enää löytänyt.

Raitasukkia on kiva kutoa. Ne valmistuvat nopeasti, eikä niihin tarvitse mitään ohjetta. Kummatkin sukat on kudottu 7veikasta ja silmukoita on 12/puikko. Resorissa ja kantalapussa kudon lähes aina oikeat silmukat takareunoistaan, jolloin jäljestä tulee napakampi ja kauniimpi.

Näissä raitasukissa lankoina on 7veikan peruspunainen ja raidallinen kausiväri Jouluaatto, jota löytyi kaupoista vuosi sitten. Resorina käytin viiden silmukan valepalmikkomallia.

Aronia

Ei pitäisi verrata omia tuotoksiaan toisten tekemiin. Silti pysähdyn välillä miettimään, kannattaisiko näistä sukkatalkoista mennä jotenkin eteenpäin ja kehittää omia taitojaan. Nämä ajatukset viriävät varsinkin silloin, kun käyn Auring*n ihanat -blogin Inkan toinen toistaan kauniimpia ja taidokkaampia neuleita ihailemassa. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mistä tulee itselle hyvä mieli ja minkä avulla voi halutessaan ilahduttaa myös muita.

Pelargonien kukkiessa selkä kiukuttelee

Pelargonium peltatum 'Explosive'

Siirsin pelaguut sisätiloihin 18.9. Työ- ja takkahuoneiden ikkunalla talvehtii kahdeksan pelaguuta, joista osa on siemenistä kasvattamiani ja osa pistokkaina ostettuja. Siemenistä kasvatetut ovat sisällä viidettä talvea. Kellariin vein kaksi isokokoista pelaguuta. Toinen on räikeän pinkki, jonka sain toissakesänä amppelikukkana. Toisessa ruukussa on siemenestä kasvattamistani Inspire Pinkeistä leikkaamiani pistokkaita.

Pelargonium peltatum 'Explosive'

  
Sisälle tuomistani pelaguista napsin valtaosan kukista ja nupuista pois. Ajattelin, että niiden olisi hyvä käyttää voimavaransa erilaiseen ympäristöön totuttautumiseen. Huonelämpötilan vuoksi joudun nyppimään ruskeita lehtiä ahkerammin, kuin kesäaikaan ulkona. Kahden viikon välein annan pelaguille merileväuutetta, kuten muillekin viherkasveille. Kukinta ei ole yhtä ahkeraa, kuin kesällä ulkona, mutta koko ajan joku avaa nuppujaan.

Pelargonium peltatum 'Cascade Snow'

Toivon jokaisen ikkunalaudalla talveaan viettävän pelaguuni selviytyvän kevääseen saakka. Paras kuitenkin varautua tappioihin. Niitä yleensä tulee, vaikka kuinka pelaguistaan huolehtisi ja niille nätisi juttelisi.

Pelargonium peltatum 'Hot Pink'

Autotalliin vein kaksi isoa verenpisaraa ja nuppuja täynnä olevan kärsimyskukan. Autotallissa on ikkunat, mutta ei lämmitystä. Nyt mittari näyttää siellä +10 astetta, joten vielä ei kukilla ole hätää. Pakkasten myötä lämpötila laskee nollaan tai jopa pariin miinusasteeseen. Siinä vaiheessa kukat lienee paras kiikuttaa kellariin. Kellarissa taasen on pimeää ja +14 astetta, joka on talvehtimiselle turhan lämmintä.

Pelargonium sonale 'Toscana Sil Vera'

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Valkosipulitkin Ukkokulta laittoi viikolla multaan. Unkarinsyreenissä on vielä vähän lehtiä ja tuuli riepottelee niitä käytäville. Myös norjanangervoissa ja alapihan karviaisissa on vielä keltaisia lehtiä. Käytäviä saatan vielä käydä haravalla siistimässä, mutta alapihan nurmikko ei muutamista lehdistä pahastu. 

Pelargonium 'Inspire Pink'

Keskiviikkona viimeisteltiin syystöitä Ukkokullan kanssa pihamaalla. Kumarasta ylös noustessani selkä meni jumiin ja kaikki liike sattui niin vietävästi. Ämpäristä tukea ottaen kyykin pitkään, enkä meinannut päästä lainkaan pystyyn. Ukkokulta piti haravanvartta pystyssä ja sitä pitkin käsiä ylemmäs ujuttaen sain selkäni sen verran suoraan, että pääsin köpöttelemään sisälle. Muutama vuosi sitten kävi samoin. Silloin olin yksin kotona ja touhusin alapihalla selän jumittuessa. Aika pitkään kesti, että silloinkin ämpäriä apuna käyttäen sain hilattua itseni portaita yläpihalle ja sisälle.

Loppukesän ja syksyn aikana olen ahkeroinut tavallista enemmän lapion ja kottikärryjen kanssa. Lapioidessa syntyvä kiertoliike ei tee selälle hyvää ja rasitus lisääntyy painavia kuormia kärrätessä. Kohta kaksi kuukautta olen kärsinyt oikean käden tenniskyynärpäästä, joka sekin on rasitusvamma. Kättä lepuuttamalla, särkylääkekuurilla ja kyynärpäätuella olen saanut käden vähän parempaan kuosiin, niin sitten alkaa selkä vihoittelemaan. Arvatkaa vaan, ottaako pattiin moiset vaivat.

Lehtikaktukset aloittavat kukintansa

Selkään sain lääkäriltä lihasrelaksanttikuurin. Tenniskyynärpäähän auttaa kuulemma käteen kohdistuvan rasituksen vähentäminen, kylmäkääre ja muu kotihoito. Selkäkivun vuoksi jouduin jättämään tämän vuoden kirjamessut väliin. Veljenvaimon kanssa oli tarkoitus mennä tutustumaan kirja-antiin avoimin mielin ja ehkä myös vähän herkutella Viini&Ruoka -messujen puolella. Messuja tulee ja menee, joten mitäpä niitä murehtimaan. Toivottavasti saan selän sen verran kuntoon, että pääsen torstaina RSOn konserttiin. Aloitin myös naapurikunnan kansalaisopistossa mindfulness-kurssin, josta en haluaisi olla poissa.

Muistattehan taas sunnuntaivastaisena yönä siirtää kelloja tunnin taaksepäin. Ehkä EU jossain vaiheessa pääsee yksimielisyyteen aikojen vääntämisen lopettamisesta, toivon.

Mukavaa viikonlopppua ja lokakuun viimeisiä päiviä kaikille!