sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Joulu appelsiinipuiden katveessa


Olen viettänyt uusia kokemuksia ja mielen lepoa tarjonneen kahden viikon loman appelsiinipuiden katveessa, Espanjan Aurinkorannikolla. Kaipasimme Ukkokullan kanssa irtiottoa arkisiin asioihin ja etäisyyttä perinteiseen jouluhössötykseen. Halusimme myös valoa ja hivenen enemmän lämpöä. Manner-Euroopan lämpimin paikka joulukuussa on Espanjan Aurinkorannikko - sinne siis. Siellä emme ole aiemmin käyneet. 


Vaikka matka-ajatus oli muhinut jo pidempään, käytännön toteutus jäi turhan myöhäiseksi. Varauksia tehdessämme törmäsimme "loppuunmyyty" -sanaan liiankin usein. Tilaa kyllä oli, mutta vähän jouduimme tinkimään paikasta. Lentokoneessakin jouduimme eri riville, mutta pääsimme sentään peräkkäisille paikoille.

Fuengirola oli oivallinen valinta siinä mielessä, että sieltä on erinomainen junayhteys mm. Malagaan. Parasta, että suhteellisen lyhyen matkan päässä on lukuisia mielenkiintoisia paikkoja. Majoituimme apartementos-hotelliin. Käytössämme oli makuuhuone, keittiö-olohuone, kylpyhuone ja huoneiston levyinen parveke. 


Lento Malagaan oli elämäni ryskyttävin kokemus. Turbulenssiä oli lähes koko matkan ja hetken jo ajattelin ruuvien irtoavan koneesta. Laskeutuessa alla näkyi vain silmänkantamattomiin merta. Sukeluslomako tästä oli tulossa, mietin. Maa oli koneen etualalla, joten se tuli näkyviin koneen ollessa jo hyvin alhaalla. Kone laskeutui kovassa sivutuulessa ja heilahti pelottavasti sivulle. Pääsimme ihan turvallisesti maahan. Ei siis pidä katsoa liikaa Lentoturmatutkintaa, joka saa ajatukset liitelemään väärille poluille.



Saapumispäivänä taivas oli pilvessä ja vettä tihkutti. Myös seuraavana päivänä satoi välillä ja tuuli navakasti. Sen jälkeen aurinko paistoi lähes joka päivä ja vaikka olisi ollut pilvistäkin, ei satanut. Lämpötila vaihteli +15 ja +23 asteen välillä. Aamuisin ennen auringonnousua oli viileämpää, noin +12...+13 astetta. Samoin illalla auringonlaskun jälkeen ulkosalla istuessa kaipasi pitkähihaista.


Malagan Calle Margues de Larios sunnuntaina 22.12. asteita +22

Ennen matkalle lähtöä olin seurannut Espanjan säätiedotuksia. Pakkasin mukaan vaatteita, joita käytän kesällä vastaavissa lämpötiloissa. Paikalliset kulkivat toppatakeissa ja karvavuorisissa saapikkaissa. Näinpä joillakin pipoja ja käsineitäkin. Turistin erotti helposti kevyemmistä vaatteista. Britit varsinkin kulkivat shortseissa. Ymmärrän, että jos on tottunut +40 lähenteleviin lukemiiin, vajaa +20 tuntuu kylmältä. Lämminverisenä ihmisenä kuorin villatakkini reppuun harva se päivä ja pitkälahkeiset housut tuntuivat ihan liialta. Loppulomaa kohden huomasin alkavani pukeutua paikallisten tapaan. Niin se seura tekee kaltaisekseen.


C-1 linjan juna kulkee Malagan ja Fuengirolan välillä.

Malagan lentokentältä pääsee näppärästi junalla kaikkiin kohteisiin Malagan keskustan ja Fuengirolan välillä. C-1 -linja kattaa neljä vyöhykettä ja samalla lipulla voi matkustaa myös neljä vyöhykettä kattavalla C-2 -linjalla, joka kulkee Malagan keskustan ja Aloran (Malagasta hieman pohjoiseen) välillä. Vaunuissa olevilta näytöiltä on helppo seurata seuraavia pysähdyspaikkoja. Ne myös kuulutetaan espanjaksi ja englanniksi.



Lippujärjestemä on uudistettu syksyllä. Automaateissa oli mahdollisuus valita kieleksi myös englanti, mutta jonkun verran lippujen ostaminen vaati sähellystä. Järjestelmä näytti olevan outo vielä paikallisillekin. Isommilla asemilla on myös henkiökohtainen lipunmyynti (jos se vain on auki). Yleensä asemilla oli keltaiseen liiviin pukeutunut henkilö, joka hyvin ystävällisesti neuvoi ja auttoi. Yhteistä kieltä ei aina ollut, mutta sen puuttuessa taluttivat ihan henkilökohtaisesti oikeaan paikkaan. Ostettua lippua ei kannata rypistää tai heittää pois. Se leimataan myös junasta poistuessa eli lippu avaa portit asemalaiturilta ulos. Lippuun voi myös ladata uutta rahaa, jolloin säästää 0,50 €.


Myös Fuengirolan kaupunkibusseilla tuli ajeltua useamman kerran. Lomamatkoilla tulee muutenkin käveltyä enemmän kuin tarpeeksi, joten joskus on helpompaa ajaa tutuiksi tulleet matkat julkisilla. Bussilla ja junalla matkustaminen oli edullista. Bussimatka maksoi 1,15 €. Pysäkkejä oli tiheästi ja ahtaisiin katuihin nähden bussit kulkivat yllättävän nopeasti.

Vuorille menossa

Vuokrasimme kolmeksi päiväksi auton päästäksemme liikkumaan laajemmalle omin voimin. Auton vuokraamiseksi jouduimme tekemään vähän enemmän töitä, sillä vapaita vuokra-autoja ei vain ollut. llmeisesti joulun aikaan sekä paikalliset että turistit liikkuvat enemmän. Lopulta saimme hotellimme kautta auton ihan kohtuulliseen hintaankin.

Yksi lukuisista liikenneympyröistä.

Espanjassa on samat liikennesäännöt kuin meilläkin. Alkuun tuntui, että silmät pitää olla niin selässä kuin olkapäilläkin. Liikenneympyröitä on paljon ja mm. niissä on vain rohkeasti tungettava autonsa muiden joukkoon. Suojateillä liikkujia väistetään hyvin. Valtateillä liittymissä ei ollut laisinkaan kiihdytyskaistaa ja usein liikenteen mukaan haluavat tunkivat itsensä väkisin kiihkeään liikennevirtaan unohtaen pakollisen väistämisvelvollisuutensa. Kaupunkien kapeilla kaduilla ja kiemuraisilla vuoristoteillä pieni auto oli näppärä. Pysäköiminen on oma operaationsa ja vapaata paikkaa joutui välillä etsimään. Bensan hinta oli vähän suomalaista halvempaa, dieselissä ero oli suurempi.


Pikkuteiden lisäksi ajoimme jonkin verran isoilla valtateillä, jotka meillä vastaavat ehkä moottoriliikenneteitä. Niillä ajaessa kannatti olla tarkkana, ettei jossain kohdin vahingossa siirtynyt moottoritielle. Moottoritiet ovat hyväkuntoisia ja nopeudet niillä korkeampia. Ne ovat kuitenkin maksullisia, eivätkä tarjoa paljon nähtävää. Yhden kerran jouduimme vahingossa moottoritielle ja pois päästäksemme oli ajettava useampi kilometri sopivan liittymän löytääksemme. Selvisimme 2,90 eurolla.



Vaikka huoneistossamme oli keittiö riittävine välineineen, emme paria kertaa lukuunottamatta tehneet itse ruokaa. Hotellin aamiainen oli runsas ja edullinen. Kaupasta haimme lähinnä juotavaa, hedelmiä ja pikkupurtavaa. Ruokakaupoissa hinnat olivat selvästi suomalaista edullisempia. Varsinkin hedelmissä, vihanneksissa ja kaloissa valikoima oli todella runsas. Miksi ihmeessä unohdin kuvata kalatiskien erikoisuuksia.




Ruokapaikkoja oli joillakin kaduilla ja aukioilla vieri vieressä. Jouluna rantakatujen ravintoloista moni oli kiinni. Halusimme tutustua espanjalaiseen keittiöön ja niinpä mm. tapakset, paella ja andalusialainen erikoisuus gazpacho eli kylmä tomaattikeitto tulivat kokeilluiksi. Gazpachon maku ja koostumus vaihteli kokin mukaan. Parhaimmillaan se on samettisen pehmeää ja makuaisteja hivelevää herkkua.

Gastrobar Don Julian, Fuengirola

Kuvan Don Julianissa söimme todella herkullisen paellan, jonka esillepano ja tarjoilu oli hieno kokemus sekin. Paellaa söimme toisessakin paikassa ja siellä se taisi olla pakasteesta sulatettu. Sellaistakin kuulemma on tarjolla.

Ravintoloissa syöminen ei ole Espanjassa kallista, mutta kyllä sielläkin kalliita paikkoja löytyy. Kaikki pikaruoka- ja kahvilaketjutkin oli hyvin edustettuina. Palvelu ravintoloissa oli ystävällistä ja aika nopeaakin. Usein ruokalistat oli myös englannin kielellä.



Kahteen viikkoon mahtuu niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, etten edes yritä tunkea kaikkea yhteen postaukseen. Kiva, jos jaksoit kahlata tämän loppuun. Lisää on tulossa.

PS. Iso kiitos kaikille ahkerille kommentoijille. Yritin palattuani vastata jättämiinne kommentteihin. Teidän blogeissanne en sen sijaan ole vielä ehtinyt vierailla. Matkalla netin käyttö jäi välttämättömään, sillä hotellin wi-fi oli täysin onneton ja tarkoitukseni oli viettää myös somelomaa.

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2020 teille kaikille!

torstai 2. tammikuuta 2020

Helmet -lukuhaaste 2019


Vuoden vaihteessa ajattelin osallistua Helmet 2019 -lukuhaasteeseen, kuten ajattelin edellisenäkin vuotena. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus ei mennyt ihan nappiin. Ostan jonkun verran kirjoja itselleni ja paljon käyn kirjastossa. Kirjakaupassa vajaa 30 € tuntuu usein liian korkealta ja kirjastosta taasen uutuuksia harvemmin saa ihan heti. Kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta tekee edullisesti hyviä löytöjä. Kirja menettää nopeasti rahallisen arvonsa, mutta hyvä tarina on ennallaan, oli kirja vanha tai uusi.

Edelliset seikat eivät ole minkäänlainen este lukemiselle. Kirjan lumo ei vanhene ja uutuuskirja on lukijalleen uusi kymmenen vuotta julkaisun jälkeenkin. Lukuhaaste on oivallinen idea aktivoida vähemmän lukevia innostumaan kirjoista. Koska lukeminen on aina kuulunut olennaisena osana elämääni, päätin lukuhaasteen toimivan lähinnä mahdollisena osviittana valinnoilleni.


Alkuun yritin sovittaa lukemiani kirjoja lukuhaasteeseen. Kirjaston hyllyjen äärellä unohdin tyystin lukuhaasteen otsikot ja valitsin, mitä mielenkiintoista sattui kulloinkin löytymään. Alla vuoden 2019 lukuhaasteen teemaotsikot, joihin olisin voinut ostamiani tai lainaamiani kirjoja sijoittaa. 
 

                           Helmet-lukuhaaste 2019                          

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi  

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset 

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja 

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua 
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja


Vuodesta 1981 olen kirjannut kaikki lukemani kirjat. No, joku sieltä ehkä syystä tai toisesta on jäänyt kirjaamatta, mutta ei kovin moni. Aluksi en merkinnyt lukemieni kirjojen sivumäärää, myöhemmin lisäsin senkin. Lukemani kirjat löytyvät sekä aakkostettuna luettelona että kuukausittain kirjattuina lukulistoina. Ruutuvihko riittää hyvin tietojen kirjaamiseen. Myöhemmin siirrän vihkosta tiedot tietokoneelle.
 
Kirjan nimen jälkeinen lukema on sivumäärä.
Erikoismerkit kirjailijoiden nimistä puuttuvat.

Vuoden 2019 aikana luin 47 kirjaa jakautuen siten, että tammikuussa luin 11 kirjaa ja joulukuussa vain yhden. Muina kuukausina lukumäärä vaihteli. Sivuja luetuista kirjoista kertyi kaikkiaan 17.574, mikä kuukausille tasaisesti jaettuna olisi noin 1464 sivua. Luen yleensä nukkumaan mennessäni jonkin aikaa. Kesällä luin myös helteisimpinä päivinä joko sisällä tai puutarhakeinussa silloin, kun se vielä oli varjossa. Harvoin minulla on aikaa lukea päivällä. Yöllä luen, jos käsissä on jännittävä tarina tai jollen jostain syystä saa unta.

Pokkareita ostan tarjouksista. Toisinaan niitä saa kolme kympillä. Pokkarit ovat käteviä matkoilla, sillä ne eivät paina paljoa. Tarkoitus on lukea pokkari reissussa ja mahdollisesti jättää se hotelliin muiden luettavaksi. Harvoin esimerkiksi dekkari on sellainen, jonka haluaa lukea toistamiseen. Dekkarissa tärkein on lopun ratkaisu. Jos sen tietää etukäteen, kirjan taika on poissa.


Pääasiassa luen dekkareita; kotimaisia ja skandinaavisia, mutta toki myös muista maista. Dekkarit ovat tänä päivänä päässeet hyvän kirjallisuuden seuraan. Ne eivät enää ole b-luokan viihdekirjallisuutta. Hyvässä dekkarissa tarina on taitavasti rakennettu ja kieli monipuolista ja miellyttävää luettavaa. Skandinaavisissa dekkareissa yhteiskunta hyvine ja huonoine puolineen on hyvin samanlainen, kuin meillä Suomessa.

Mielelläni luen myös kotimaista proosaa. Jostain syystä vuonna 2019 tavallista vähemmän. Toukokuun 2018 kaatumisen aiheuttama aivovamma näkyy lukuvalinnoissa ihmisen mieltä käsittelevinä kirjoina.


Puutarha- ja muita asiapitoisia kirjoja en välttämättä merkitse lukemieni kirjojen luetteloon. Jos kirjassa on johdonmukainen tarina, silloin kyllä. Muutoin selaan kirjaa edestakaisin, alusta loppuun ja lopusta alkuun, välillä siellä täällä hypellen ja kuvia maistellen. Vaikea siinä on mihinkään tarkkaa sivumäärää kirjata.


Kirjat ja lukeminen on minulle tärkeä elementti. Sen olen sanonut aiemminkin. Olen yrittänyt siirtää lukemisen kulttuurin lapsilleni. Kävimme paljon kirjastossa ja luin lapsille niin iltaisin kuin muulloinkin. Ostin heille lahjaksi kirjoja. Pojasta on kehkeytynyt kirjojen suurkuluttaja, tytär lukee vähemmän. Viimeisimmän PISA-tutkimuksen mukaan kaksi kolmannesta pojista lukee vain, jos on pakko. Se on huolestuttavaa, sillä ne, joita lukeminen ei kiinnosta, ovat taipuvaisia menestymään huonosti.

Aion tutustua uuteenkin lukuhaasteeseen, kunhan sen saan käsiini. Oli siinä teemat mitä tahansa, askeleeni kulkevat takuuvarmasti kirjastoon ja vaihtuva kirjapino yöpöydälläni on vakio. Lukutaito on kiistaton rikkaus ja kirjojen maailma tarjoaa ehtymättömän määrän elämää iloa ja väriä tuovia tarinoita.


Lopuksi vielä lämmin kiitos hyville kirjabloggaajille. Heitä on toki enemmänkin, mutta aktiivisesti seuraan Kirjojen kuisketta -blogia ja Leena Lumi -blogia, joista kummastakin olen löytänyt monia mielenkiintoisia vinkkejä. Käykääpä kurkkaamassa, jos lukeminen kiinnostaa. Toki muutenkin.

 

tiistai 31. joulukuuta 2019

Hyvää Uutta Vuotta 2020!


Uusi vuosi edessäsi,  
kuin avautuva kirja.  
Emme tunne tarinaa,  
emme tiedä juonta.  
Vain lukemalla sivu sivulta,  
vain elämällä päivä päivältä,  
tarina vie mukanaan seikkailuihin,  
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin,  
alati vaihtuviin kuin itse elämä.


Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta
ja
Paljon onnea teille kaikille vuodelle 2020!


lauantai 28. joulukuuta 2019

Vuoden sukkaputki sulkeutuu



Vuosi lähestyy loppuaan Samoin tämän vuoden neulontaputki, jota voisi sukkaputkeksikin kutsua. Sen verran vähän mitään muuta on kuluneen vuoden aikana tullut kudottua. Keräsin tähän postaukseen ne sukat, jotka olen kutonut edellisen sukkapostauksen jälkeen. Laskin samalla, kuinka monet neuleet on tullut pergolassa tai sohvalla tikutettua.

Polvisukkia olen kutonut 12 kpl, aikuisten nilkkasukkia 52 kpl ja lasten sukkia 15 kpl. Pipoja on valmistunut 7 kpl ja tumppuja vain kahdet. Monta sukkaparia olen antanut lahjaksi, vienyt tuliaiseksi tai muuten vain ovat päätyneet jonkun varpaita lämmittämään. Naapurit tietävät kutomisharrastuksestani ja heidän kauttaan sukkia on lähtenyt maailmalle.


Perussukka sujuu nykyisin melkeinpä silmät ummessa. Kirkkaanpunainen raitalangalla somistettuna on sopivan leppoisa välityö marraskuisen sadepäivän iltapuhteena.


Vaaleanvihreästä 7veikan Juhanista syntyi Keikkuvi-pitsisukat. Merja Ojanperän ohje löytyy hänen Kauneimmat villasukat -kirjasta. Pitsikuvio on helppo ja nopea kutoa.


86-vuotias äitini on pitänyt lapsikatraansa vauvasta aikuisuuteen villasukissa ja -tumpuissa. Muutaman sukkaparin hän on tämänkin joulun alla kutonut. Sydänongelmat rajoittavat kuitenkin käsitöiden tekemistä. Kuukausi sitten äiti totesi minulle, ettei hänellä ole ainuttakaan sukkaparia omia jalkojaan lämmittämään. Niinpä lupasin kutoa hänelle sukat.

Ensin kudoin äidille kaaripitsisukat. Lankana on vaaleanpunainen Pirta-sukkalanka, jonka koostumuksessa on 5 % enemmän polyamidia (ja 70 % villaa), kuin esimerkiksi 7veikassa (75 % villaa, 25 % polyamidia). Puikoissa lanka tuntui jotenkin liukkaammalta. Äiti tykkäsi valmiista sukista.


Merja Ojanperän Helmiorvokki -sukkamalliin olen mieltynyt. Siksi niitä onkin tullut kudottua lukuisa määrä. Parhaimmillaan Helmiorvokki on kahdesta yksivärisestä langasta tehtynä. Tässä puhtaan valkoinen yhdistettynä farkunsiniseen. Ohjeeseen kuuluu myös virkattu kukka, mutta sen jätän pois. En ole kovin taitava virkkaaja. Ehkä sellainen kukka on myös vähän hankala laitettaessa villasukkaisia jalkoja kenkiin tai saappaisiin.


Kudoin äidille toisetkin sukat. Helmiorvokit, kuinkas muuten. Äiti pitää viininpunaisesta väristä. Tiedän äidin kutovan mieluummin harmaita tai tummansinisiä sukkia. Sukkien kuulemma pitää olla harmaita. Mielestäni elämässä tulee olla väriä ja niin uhmasin äidin käsityksiä valitsemalla pitsisen mallin ja harmaata iloisemman värin. 


Meillä on tosi mukavat naapurit. Vastapäisten talojen rouville kudoin sukat joululämpimiksi. Marit saa Merja Ojanperän Haiku-sukat.


Maritin Pena-miehelle tein vaaleansinisestä 7veikasta Merja Ojanperän Oliverit (Kauneimmat villasukat-kirjasta). Maritin mukaan Penalla on iso jalka. Enpä ole koskaan tullut hänen jalkojaan sukan kokoa silmäillen katsoneeksi. Jotenkin on niin helppo tehdä sukka omaan jalkaan sovitettuna, joten arvailuksi meni, jaksoinko kutoa Penan sukan terästä riittävän pitkän. Toivottavasti.


Toisen vastapäisen naapurin Annelle kudoin Vellamo-sukat, joihin ohjeen löysin netistä, Juurakko Creations-blogista. Ilokseni Annen työkaverit tyhjentävät sukkavarastoni joulun alla, joten Annelle kiitokset ahkerasta sukkakassin kiikuttamisesta.


Pikkuveljen teini-ikäiselle Siirille ja myös hänen äidilleen kudoin mustat perussukat. Kumpikin vei äidilleni lankaa toiveenaan saada uudet sukat. En ollut varma, jaksaako äiti tämän joulun alla sukkia kutoa, joten päätin tehdä omat versioni. Nyt sekä Siiri että äitinsä saavat tuplasti sukkia, koska äitini jaksoi sittenkin vielä muutaman sukkaparin kutoa.


Pikkuveli toivoi niinikään itselleen lämpimiä sukkia koiran ulkoiluttamista varten. Aiemmin äitini on kutonut koko perheelle mustia villasukkia. Niinhän siinä on käynyt, että mustat sukat ovat lähteneet joko vaimon tai tyttären jaloissa kävelemään. Kuka nyt kolmesta samanvärisestä sukkaparista erottaa omansa. Nyt pikkuveli kaukoviisaana valitsi sukkiensa väriksi oranssin varmistaakseen itselleen lämpimät sukat. 


Muutama sukkapari pitää aina olla varalla, jos vaikka tulee yllättävä toive. Marjapuuron punaisesta 7veikasta ja keväällä tarjouksessa olleesta 7veikan Polkasta kudoin kerrosrivinousu-mallilla nilkkasukat. Muutin perinteistä kerrosrivinousua siten, että vaihtelin nostettavan silmukan paikkaa. Kerrosrivinousussa on hyvä lisätä silmukkamäärää puikkoa kohden, sillä mallineule kiristää jonkin verran. Näissä sukissa on 14 silmukkaa/puikko.


Merja Ojanperän Juhannustanssi kuuluu niinikään lempimalleihini. Tosin jätän alkuperäisessä ohjeessa olevan kuvion varresta pois ja toteutan sukan yleensä vain varren röyhelöllä. Jalan päälle kudoin rivin valepalmikkoa. Näissä sukissa röyhelön valkoinen osuus on Novitan pörröistä Pilvi-lankaa (ei taida enää olla tuotannossa). Toisena lankana on Polaris-lankaa. Valitettavasti käyttämäni väri on poistunut myynnistä. 

100 gramman kerä oli hieman vajaa, joten kutoessa jännitin, riittääkö lanka loppuun saakka. Kudoin vähän pienemmän sukan taatakseni langan riittävyyden. Tuskin apua oli siitä, että sukkien kärjissä kiihdytin kutomisen vauhtia pelätessäni langan loppuvan.


Polvisukat kudoin tummansinisestä 7-veikasta ja Novitan Korpi-langasta (sävy 995 Koski). Yksinään Korpi-langasta oli vaikea saada symmetrisia sukkia. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat on kudottu takareunoistaan. Mallineuleena 4 o, 1 n. Resorin jälkeen silmukoita on 65, joista pohkeen jälkeen kavensin 10 s. Loput kavensin ennen kantalapun aloittamista, jolloin sukkaosioon jäi 12 s/puikko.


Ensi vuoden puolella on tarkoitus opetella kirjoneuleiden teko tikapuutekniikalla. Näissä tummanvihreällä ja luonnonvalkoisella kudotuissa sukissa ei vielä tikapuutekniikkaa ole käytössä. Resorin jälkeen lisäsin 2 silmukkaa puikkoa kohden, jolloin varressa on 14 silmukkaa puikolla. Tällä kertaa sain kyllä langat kulkemaan niin hyvin, ettei kirjoneule kiristänyt, kuten tavallisesti. Varren lopussa kavensin yhden silmukan kultakin puikolta. Jalkaosiossa silmukoita on 13 puikolla.


Yhden pipon olen jo tänä vuonna itselleni 7veikan kirsikanvärisestä langasta kutonut. Mitoitin pipon siten, että hiukseni mahtuisivat hyvin alle. Siitä huolimatta se on turhan löysä ja niinpä päätin kutoa samasta langasta uuden pipon. Tällä kertaa käytin valepalmikkoa mallineuleena ja vähensin silmukkamäärää. Taisin vähentää liikaa silmukoita. Ja valepalmikkokin on hivenen kireämpi neule, kuin aiempi tuplahelmineule. Joudun siis kutomaan vielä kolmannenkin pipon. Ehkä valitsen vaihteeksi jonkun toisen värin.


5-vuotiaalle sukulaistytölle kudoin tupsupipon Pirtan sukkalangasta, josta aiemmin kudoin äidille kaaripitsisukat. Käsialani pipossa on luvattoman epätasaista. Puolustaudun sillä, että kudoin pipon outoja pyöröpuikkoja käyttäen. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Pirta-lanka on liian liukasta. Menköön harjoitustyönä. Seuraava pipo jollain toisella langalla ja tutummilla pyöröpuikoilla.

Enpä ole puikkoja käsistäni näiden töiden jälkeen laskenut, mutta mahdolliset valmistuvat työt menköön ensi vuoden piikkiin. Kirjoneuleet kiinnostavat minua kovin, mutta niistä tulee aina liian tiukkoja. Suunnitelmissa on opetella tikapuutekniikkaa. Jos sen avulla saisin enemmän joustavuutta ja tasaisuutta kirjoneuleisiini.


Tähän loppuun vielä kuva ihastuttavasta Rozettasta. Kahden vanan kaikki kukat ovat avoinna, osa jo vähän lakastumassa. Kolmas vana kasvaa kahden välissä ja myyjän mukaan Rozetta saattaa tehdä vielä neljännenkin vanan. Johan näiden auenneiden kukkien ihailusta on silmät ymmyrkäisinä. Voiko enää enempää edes vaatia.

PS. Kiitos kaikista postauksiini jättämistänne kommenteista. Palaan niihin, kun olen jälleen toimivan netin äärellä.

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Vuosi 2019 pihassa



Viime vuodenvaihteessa joku aktiivinen bloggari oli kuvannut pihastaan tietyn kohdan joka kuun alussa ja kokosi kuvista postauksen vuodenkierrosta. Kyseisiä vuodenkiertopostauksia on ollut aiemminkin. Valitettavasti en merkinnyt itselleni mihinkään, kenen blogista on kyse. Idea jäi muhimaan päähäni ja siksi olen ottanut omassa pihassani samasta paikasta kuvan kunkin kuukauden alussa. Kuvan kohteeksi on valikoitunut alapihalle johtava puutarhaportti ilmeisesti silkasta laiskuudesta. Tuon kohdan ohi kuljetaan talvellakin ja sinne on helppo kipaista nopeastikin ottamaan kuva, jos sen on meinannut unohtaa.

Tammikuu 2019

Kuten tästä tammikuun alun kuvasta näkyy, lunta ei kovin paljon ole. Tammikuun ensimmäisellä viikolla oli enimmäkseen pilvistä ja lämpötila sahasi muutaman plusasteen ja -6 välillä. Vettäkin tuolla viikolla satoi. 

Helmikuu 2019

Helmikuussa lunta onkin jo huomattavasti enemmän.  Tammi-helmikuun vaihteessa oli muutama kunnan lumisadepäivä, jolloin lumitöitä sai tehdä urakalla. Otan lumityöt yleensä hyötyliikuntana. Suurin ongelma lienee, minne työntää kaikki se runsas lumi, jota joinakin vuosina taivaalta sataa. Juuri kun olet saanut tonttiliittymän putsattua, tuleekin aura, joka työntää sisääntuloväylälle puolimetrisen muurin tiukkaa lunta. Ei kun takaisin lumitöihin.

Viime talvi ei tilastojeni mukaan kovin kylmä ollut. Helmikuun 21. pvä alkaneella viikolla oli kolme yli -20 asteen päivää. Muuten suurimmaksi osaksi alle -10. Näköjään myös pilvistä tai puolipilvistä. Aurinkoisia päiviä yllättävän vähän.


Maaliskuu 2019

Kylmä ei ollut maaliskuukaan. Kuva on otettu 2.3. ja silloin päivällä on ollut plussaa. Puolen kuun jälkeen päivisin on ollut lähes jatkuvasti plussaa. Maaliskuun viimeisellä viikolla päivälämpötilat ovat olleet jo +10 asteen tienoilla. Lumi alkoi huveta hurjaa vauhtia. Eikä sitä kokonaisuudessaan kovin paljoa ollutkaan. Kalenterini mukaan mustarastas on laulanut 21.3., peipponen tepastelllut pihalla 25.3.  ja taimiakin olen koulinut 26.3.

Huhtikuu 2019

Keväällä kuukaudessa tapahtuu valtavasti. Huhtikuun alussa on vielä yöpakkasia, mutta päivälämpötilat huitelevat parhaimmillaan +15. Mustarastaat lurittelevat, peipposet laulavat ja joutsenet lentävät talon ylitse. Kauppareissuilta kotiutuu multasäkkejä ja pelaguun pistokkaita. Tomaatit venyvät kellarissa pituutta. Pihalla vihertää ja piippoja pilkistää joka paikassa. Pystykiurunkannus Beth Evans kukkii kauniisti. Elämä siirtyy enenevässä määrin pihamaalle. Puutarhuri unohtuu toistuvilla kierroksillaan istutuksiaan ihmettelemään.


Toukokuu 2019

Toukokuun alussa vehreys on jo runsasta ja lisää kasvua tapahtuu vauhdilla. Vapun jälkeen oli jonkin aikaa hiukan koleaa. Se ei haitannut, sillä lapio oli kasvanut puutarhahörhön käsiin kiinni ja askeleet suuntasivat automaattisesti pihatöihin tai vähintäänkin tutustumiskierrokselle puutarhaan. Biokomposti on jo tyhjennetty, lakanapyykki liehuu ulkona ja 13.5. kylvän ensimmäiset siemenet viljelylaatikoihin. Tomaatit ja paprikat muuttavat kasvihuoneeseen 20.5. Aluksi ne saavat harsoteltan suojakseen, vaikka yöpakkasia ei ole laisinkaan. Uusia kasveja löytää tiensä puutarhaani.

Kesäkuu 2019

Kesäkuusta muodostui lämmin ja kuiva. Harva se päivä kalenterissa lukee: kastelua, kastelua, kastelua. Kastelua kasvimaalla, kastelua yläpihalla, ruukkujen kastelua, kärhöjen kastelua, taimien kastelua, vesitynnyrien täyttöä. Kesäkuussa on myös ollut kukkapenkkien kanttausta, rikkaruohojen kitkemistä, käytävien haraamista, otsalautojen maalaamista, trimmausta ja ruohonleikkuutakin, tosin kuivuuden vuoksi vähemmän.

Lämpimiin kesäpäiviin on toki kuulunut keinussa lukemista, pergolassa ruokailua ja tomaattien ihmettelyä kasvihuoneessa.

Heinäkuu 2019

Heinäkuu oli kesäisen lämmin, mutta ei edelliskesän tapaan yhtä kuiva. auringonpaisteesta ei ollut puutetta. Kurkut kasvoivat ja tuottivat kasvihuoneessa satoa ahkerasti. Tomaatitkin jonkin verran, mutta edelliskesän veroista tomaattikesää ei nyt tullut. Kesäkurpitsaa riitti vaikka joka aterialle ja säilöntään. Kaalikasvit kärsivät ötököistä ja moni muukin kasvimaalla iti ja kasvoi kituliaasti.

Jos touko-kesäkuu oli puiden juhlaa koristeomenapuiden ja kriikunoiden kukkiessa ihanasti ja tuurenpihlajoiden muuttaessa meille, heinäkuun loppupuolesta tuli kurjenpolvien esiinmarssi. Miten kurjenpolvet joka puutarhamyymälässä osuivatkaan silmiini ja houkuttelivat niitä ostamaan. Istutinpuutarhaan Ballerinaa ja Rozannea ja ties mitä.

Elokuu 2019

Elokuu oli yhtä täyteläisen kesäinen, kuin kesä- ja heinäkuukin. Liljat, ruusut ja kärhöt kukkivat. Puutarhassa useampi alue koki ison mylläyksen. Etupihan Bermudankolmio sai vihdoin osakseen kauan odotetun kohennuksen. Alapihan Hortensiapenkin toinen pää koki täydellisen uudistuksen ja sai nimekseen Metsäruusupenkki. Myös edellisenä syksynä perustettu Syyspenkki puistoaidan vieressä, kasvimaan kupeessa sai uusia kasveja ja alkoi vähitellen hahmottua toivotunlaiseksi.

Syyskuu 2019

Syyskuu ei ollut huono kuukausi säiden puolesta sekään. Kesä ikäänkuin jatkui ja jatkui syyskuun puolelle. Kriikunapuut ja aroniapensaat tekivät valtavan sadon. Mehujen ja soseiden valmistuksen lomassa pihalla jatkuivat normaalit puutarhatyöt. Pitkään suunniteltu kasvimaan kunnostus lähti vihdoin liikkeelle. Yleensä teen lähes kaikki puutarhatyöt yksin, mutta Ukkokulta osallistui kasvimaan kunnostukseen täyspainoisesti. Vanhat viljelylaatikot purettiin ja laitettiin uudet tilalle. Kasvimaa-alue perustetiin kokonaan uudelleen. Työ vaati kahdelta ihmiseltä melkoisesti lapioimista ja kärräämistä, mutta kyllä se oli sen väärti.

Vaikka sää syyskuussa oli kesäistä, kesän loppuminen oli jo ilmassa. Kasvihuone ja kasvimaa alkoivat hissukseen tyhjetä. Kesäkukkaruukutkin vähetä. Syyssipuleita ilmestyi autotalliin odottamaan istutusta ja vähitellen ne pääsivät multaankin. Taivaalla kaikui kurkien ja hanhien muuttoilmoitukset. Ja ruska oli kerrassaan loistava.

Lokakuu 2019

Lokakuussa ruska jatkui, mutta yhä enemmän puunlehtiä leijaili maahan. Päivät olivat aika lämpimiä, eikä yöpakkasiakaan vielä ollut. Puutarhatyöt olivat enemmän haravoimista, rapsuttelua ja siistimistä. Ruukkujen pesua, tavaroiden siirtämistä talveksi kellariin. Ja sipuleiden istuttamista, sillä pussukka jos toinenkin eksyi kauppareissulla ostoskoriin kaikenlaisista ennakkopäätöksistä huolimatta.

Päivänvalon vähetessä ja iltojen pidetessä hyötyliikunta puutarhassa oli pakko vaihtaa lenkkeilyksi kylänraitilla. 

Marraskuu 2019

Marraskuussa pihassa ei enää tähdellistä tekemistä ole. Öisin oli pientä pakkasta, päivällä harvemmin. Ensimmäinen lumi satoi 7.11. viipyen vain päivän. Lunta tuli sen verran, että hain kolan ja lapion kellarista. Seuraavana päivänä oli +5 ja vesisade, joten ensilumille sai heittää hyvästit.

Aloitin loka-marraskuun vaihteessa lintujen ruokinnan. Tinttitv:n seuraaminen onkin mukavaa korviketta kesäkukkien ihastelulle. On kuin suurenkin arpajaisvoiton saaneella, kun pihaan ilmestyy uusi lintulaji. Jännitävin hetki koko syyskauden tinttitv:ssä oli varpushaukan ilmestyminen etupihan syyshortensiaan. Ei siis mikään ihme, kun kaikki pikkulinnut hävisivät hetkessä piiloihinsa. Varpushaukka käänteli päätään jonkin aikaa tilannetta tarkkaillen ja lähti sitten pois. 

Joulukuu 1. pvä 2019

Joulukuu on ollut yhtä säätilojen sekamelskaa. Hei kuun alussa saimme tänne eteläänkin hennon lumikerroksen puutarhan kaunistukseksi. Kovin pitkään ei valosta päässyt nauttimaan, sillä pian taas plussat kertyivät mittariin, vettä satoi kaatamalla ja välillä vaakatasossakin. Tuultakin on saatu kiitettävästi. Aamulähdöissä on ollut haastetta kerrakseen, kun on pitänyt pohtia sopivaa vaatetusta. Jos on aamulla ollut kylmä viima ja pakkasta, iltapäivällä onkin sitten joko aurinko paistanut tai vettä vihmonut. Jokaiselle jotakin peräti yhden ainokaisen päivän aikana.

Joulukuu 5. pvä 2019

Puutarhaihminen toivoo tietenkin lunta kasvien suojaksi ja pakkasta nitistämään kotilot ja lämpimässä kosteudessa muhivat kasvitaudit. Vuoden pimeimpään aikaan lumi tuo valoa ja piristää. Kasvukaudella aika rientää konkreettisesti puutarhassa, joten talvi on hyvää aikaa levätä, ladata akkuja ja unelmoida tulevasta kesästä. Ehkä vähän voi myös kohentaa kotia ja hoitaa asioita, jotka ovat jääneet rästiin puutarhainnostuksen vuoksi. Tekemisestä ei todellakaan ole puutetta talvellakaan.


Tämä postaus olkoon yksi malli vuodenkierrosta pihassa. Hetken mielessä käväisi ajatus tehdä kollaaseja kesän kukkijoista, mutta kuvavarastoa läpikäydessäni totesin sellaisen postauksen paisuvan paremmin kuin pullataikina. Jääköön toiseen kertaan.

Ehkä vuonna 2020 keksin pihastani jonkin toiseen kohteen kuvattavaksi säännöllisesti. Kerää sinäkin vuoden ajan kuvia puutarhasi tietystä kohteesta vuodenaikapostaukseen koostettavaksi.