Kuinka he voivat?

En kysele näiden kauniiden tulppaanien vointia. Ostin niitä edullisesti ison nipun kylän kaupasta viikonlopun piristykseksi. Sen sijaan tein kellarissa ja autotallissa talvetettavien kasvien suhteen tilannekatsauksen.

 
Kellarissa talveaan on viettänyt kaksi isoa pelaguuta. Toinen pelaguista on itse asiassa hyvin räikeän värinen, joten ajattelin, että ihan sama selviääkö. Pelaguupariskunnan lehdet ovat melko hailakan värisiä johtuen kellarin pimeydestä. Aloitin lauantaina taimikasvatuksen kellarissa ja siksi sytytin kasvivalaisimen. Pelaguut pääsivät sen läheisyyteen virkistymään.

Sisällä talvehti yhdeksän pelaguuta, joista kuusi on jo sanonut hyvästit. Pikkuisen kyllä harmittaa, sillä menetin monta vuotta onnistuneesti talvehtineet itse siemenestä kasvatetut kuin myös tummasävyisen erikoisuuden. Kolme pelaguuta näyttää selvinneen talvesta hyvin ja ovat alkaneet pukata uusia lehtiä.

Autotallissa talvehti kaksi isokokoista verenpisaraa ja kärsimysköynnös. Tavallisesti vien autotallissa olevat kasvit pakkasten tultua kellariin. Tänä talvena ei sellaisia pakkasia ole ollut. Lämpötila autotallissa on ollut alimmillaan +8, joten kasvit ovat saaneet nauttia ikkunasta tulevasta luonnonvalosta. Sekä verenpisarat että kärsimysköynnös ovat pudottaneet lähes kaikki lehtensä. Verenpisaroissa on kuitenkin uutta kasvua tulossa, joten ne lienevät elossa. Kärsimysköynnöksestä en tässä vaiheessa osaa sanoa mitään. Siirsin kasvit autotallista kellariin kasvivalaisimen lähelle. Lämpötila kellarissa on nyt +14.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Innostuin kokeilemaan jättiverbenan kasvatusta. Kylvin 26.1. muutamia siemeniä potteihin, jotka laitoin takkahuoneen pöydälle kasvilampun alle. Toisen satsin laitoin jääkaappiin 31.1. Jääkaappikylvöksessä ei näy mitään eloa. Kasvilampun alla on noussut 9 pikkuista tainta, jotka vein sunnuntaina  kellarin taimipöydälle.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekkoa kylvin niinikään 26.1. Niistä nousi samoin 9 tainta, jotka ovat nyt kellarin taimipöydällä.

Tomaateista ja kurkuista olen jo tehnyt kylvösuunnitelman. Muita tulevan kesän valikoimiin ajattelemiani siemeniä lajittelin esikasvatettaviin ja suorakylvettäviin. Josko seuraavaksi saisin aikaan ihan systemaattisen suunnitelman.

Siemenshown vauhdittamiseksi keitin iltapäiväkahvit, joista nautimme Pojan tyttöystävän leipoman mustaherukkakääretortun kera. Hyvää oli.

Kukkaisia ajatuksia teille kaikille!

Kuurasta kaatosateeseen

Omenapuun oksa

Säät vaihtelevat niin hurjaa vauhtia, ettei perässä pysy. Perjantaina oli muutaman asteen pikkupakkanen, joka verhosi puutarhan hentoon kuuraan. Lauantaina sitten taas tuulee ja vettä sataa vaakasuoraan.

Eranthis hyemalis - Talventähti

Viikolla katselin keittiön ikkunasta tinttien touhuja ja huomasin penkissä pienen väriläiskän. Pitihän sitä heti mennä tutkimaan. Talventähti nostaa keltaista päätään kostean kohmeisesta mullasta. Nyt pitää olla erityisen tarkka, mihin astuu lintujen ruoka-automaatteja täyttäessä.

 

Monenmoista muutakin piippoa tunkee mullasta esille. Saaripalstan Sailan tavoin en kaikkia piippoja tunnista, vaan pitää kaivaa syksyllä laadittu istutuslista esille.

Alapihalle istutin lumikelloja kahteen paikkaan. Huvituksen alla lumikellot ovat keikkuneet jo pidemmän aikaa valmiina kukkimaan. Jäniksen roikale on käynyt tasoittamassa myös lumikelloja helmililjojen ohessa. Helmililjojen nuput ovat onneksi vielä mullan sisässä ja yleensä ne ovat kukkineet siitä huolimatta, vaikka jänikset niiden lehdet joka vuosi napostelevat.

 
Syyshortensian tyveen istutin myös lumikelloja. Ne ovat säästyneet jänisten hampailta pensasta suojaavan verkon vuoksi. 

Lumikelloja olen istuttanut varmaan lähes joka vuosi. Nyt niiden nousuinto on suorastaan maagista. Jospa sittenkin jonain keväänä saisin ihastella samanlaista lumikellojen runsautta, kuten joissain vanhoissa puutarhoissa näkee.

Auringon lämmittävä vaikutus on kerrassaan ihmeellistä jo näin helmikuussakin. Siinä missä hiukan varjoisemmassa paikassa ruusupensas oli täysin huurteinen...

...aurinkoisessa rinteessä jouluruusu jo sulatteli kuuraa yltään. Jouluruusun sanotaan sopivan varjoisiin paikkoihin ja puiden aluskasviksi. Olen istuttanut jouluruusuja erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Tämä aurinkoisen ja lämpimän rinteen jouluruusu näyttää pärjäävän kaikkein parhaiten. Hän lienee vähän erilainen persoona, mutta se hänelle sallittakoon.

Usein helmikuu on meillä hiukan uneliasta aikaa. Tänä vuonna helmikuulle sijoittuu muutama mukava tapahtuma, joista iloisin oli veljentytön vanhojen tanssit. Pääsin niitä seuraamaan ja ihastelemaan tyttöjen kauneutta ja poikien komeutta juhla-asuissaan. Juhlassa mieleen nousi annos haikeutta katsellessani aikuisuuden kynnyksen saavuttanutta veljentytärtä. Pienestä peli- ja leikkikaverista on kasvanut kaunis nuori nainen.

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!

On iältään vanha tai sitten nuori,

luonteeltaan vakaa tai tulivuori.

Ikuinen sinkku tai lapsia viisi,

herkkua pihvi tai keitetty riisi.

Viinin hän ehkä juomatta jättää,

joskus taas kaksikin saattaa mättää.

Väliä ei sillä, miltä hän näyttää,

täysin harmaa tai värejä käyttää.

Kooltaan pieni tai xx-ällä,

vaan aitoa kultaa sydän on hällä.

-Timo Törmä-

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE

BLOGIYSTÄVILLE!

Toivottaa

Between

Puikoilta pudonneita

Marianne-karkin makua näihin matalavartisiin nilkkasukkiin tuli kirkkaan punaisesta ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Jalan päällä mallineuleena kerrosrivinousu eli kolmen kerroksen ajan 3 silmukkaa oikein, 1 s nostamatta, neljäs kerros kaikki oikein.

Korpi-langoista on vaikea saada identtisiä sukkia. Muutenkin Korpi-langassa värit sijoittuvat oudosti läiskinä. Ulkonäkö rauhoittui vähän, kun yhdistin ruskeasävyisen Korpi Lastu -langan yksiväriseen.

Wurm-pipon ohjeen löysin Puikko ja lanka -blogista.Tässä pipossa silmukoita on resorissa 110. Resorin jälkeen lisäsin tasaisin välein vielä 10 silmukkaa. Ihan hyvä olisi tullut vähemmälläkin eli seuraavassa voisi resoriin riittää 90 tai 95 silmukkaa, eikä resorin jälkeen lisäyksiä tarvita ollenkaan. Riippuu tietenkin pään koosta ja siitä, haluaako löysemmän vai napakamman pipon. Sekä langan vahvuudesta. Tässä pipossa käytin 7veikan luonnonvalkoista.

Wurm-pipo on lämmin ja istuu mukavasti päässä. Sen alle saa mahtumaan pidemmätkin hiukset. Tällä mallilla teen jossain välissä uuden pipon muun värisenä.

Sukat&Neuleet -lehdestä poimin Hattaraa -pitsipolvisukkien ohjeen, jonka toteutin marjapuuron (053) värisellä 7veikalla. Helppo malli.

Kaupassa hyppäsi koriin 7veikan uusi sävy Kevätesikko (202). Sitten en tiennytkään, mitä langasta tekisin ja lopulta yhdistin sen omasta lankavarastosta löytyneeseen kausiväriin (olisiko pääsiäinen tms.). Tuli sukat pikkujalkoihin.

Muutama vuosi sitten somessa hittinä pyörinyt pystyraitamalli on palannut jälleen. Mallissa kudotaan kahdella eri sävyisellä langalla kummallakin 2 o. Tässä mallissa kannattaa huomioida, ettei se jousta yksivärisen neuloksen tapaan. Lisää siis käsialasta riippuen 1-2 silmukkaa puikkoa kohden, jotta sukan saa jalkaankin. Tein pystyraidan vain varsiosuuteen. Ihan kivan näköiset sukista tulee, jos ulottaa mallineuleen jalkaosioonkin. Lankoina 7veikan kirsikka ja 7veikan Polkka (poistunut myynnistä). Värejä ja niiden paikkaa vaihtelemalla saa hyvin eri näköisiä sukkia.

Kauneimmat käsityöt -lehden numerosta 2017-44 löysin palmikkosukkaohjeen, jonka toteutin nilkkapituisina. Lankana 7veikan turkoosi (355).

 

Tomaattinen suunnitelma kera muutaman kurkun

Kylläpä tomaateissa(kin) riittää houkutuksia. Ihan jokaiseen ei silti kannata langeta, koska kasvatustila on rajallinen. Ankaran harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan ensi kuun kylvettäviksi yhdeksän lajiketta. Kaksi isompikokoista ja muut kirsikkatomaatteja, jotka kypsyvät helpommin pienessä muovikasvarissa viileänäkin kesänä.

Kurkkuja kylvän kolmea sorttia; kahta pienempää ja yhtä pitkää. Kaikkia kolmea olen kasvattanut onnistuneesti aiempinakin kesinä. 

Olen vielä kahden vaiheilla, istutanko tomaatit ja kurkut kasvihuoneessa kasvusäkkeihin, vaiko muovisiin laatikoihin, joita käytin viime kesänäkin. Sen verran on muistettava maltti niin kylvämisessä kuin koulimisessakin, ettei ihan joka tainta tarvitse omaan kasvariin laittaa. Pitää sinne sekaan mahtua joku niitä hoitamaankin.

Seuraavana lista valitsemistani tomaateista ja kurkuista. Kirjasin myös kunkin lajikkeen ominaisuudet, jotka löysin netistä. Tällä kertaa en valinnut uusia ja aiemmin kokeilemattomia lajikkeita, vaan pitäydyn tutun turvallsissa nimissä.

 

Tomaatti 'Tigerella' Punainen raidallinen

Raidallinen, aikainen lajike. Hedelmät ovat kypsinä keskisuuria, punaisia ja kultaraitaisia ja maistuvat herkullisilta. Kanta ei viherry. Latvotaan taimen kasvettua toivotun korkuiseksi.

Tomaatti 'Golden Sunrise'  Keltaoranssi

Keltaiset, hyvin läpivärjäytyneet ja erittäin maukkaat hedelmät. Aika aikainen. Kasvatetaan kasvihuoneessa tai avomaalla. Tuetaan.

Tomaatti 'Yellow Pearshaped' Keltainen

Kulttuuriperintö 1800-luvun alusta. Tekee paljon keltaisia, 4-5 cm pitkiä, päärynänmuotoisia, makeita, mietoja tomaatteja. Kasvatetaan kasvihuoneessa tai avomaalla.

Tomaatti 'Ildi'  Keltainen

Pienet, sitruunankeltaiset, soikeat hedelmät painavat 10–12 g. Ne kasvavat suurissa tertuissa. Kuhunkin terttuun tulee jopa 100 hyvin mehukasta hedelmää, joissa on mieto ja hieno makeus. Satoisa. Kasvihuoneeseen tai lämpimälle paikalle ulos. Tuetaan.

Kirsikkatomaatti 'Golden Bumble Bee' Oranssinpunainen

Valtavasti erittäin makeita ja hyvänmakuisia, kullankeltaisia hedelmiä, joissa on oranssinpunaisia raitoja. Halkaisija 2–3 cm. Satoisa. Kasvihuoneeseen tai lämpimälle paikalle ulos. Sido taimet tukeen.

Kirsikkatomaatti F1 'Sungold'  Oranssinpunainen

Voimakkaan oranssit, suurehkot kirsikkatomaatit. Yksi maailman makeimmista lajikkeista; miellyttävä trooppinen hedelmänmaku. Kasvatetaan kasvihuoneessa tai avomaalla. Tuetaan

Kirsikkatomaatti  F1 ’Supersweet 100’  Punainen

Erittäin suosittu kirsikkatomaatti. Yhteen taimeen saattaa kasvaa jopa 100 hedelmää. Hedelmät kasvavat pitkissä, viinirypälemäisissä tertuissa. Kirkkaanpunaisissa, makeissa ja hyvänmakuisissa tomaateissa on paljon C-vitamiinia. Satoisa.

Kirsikkatomaatti 'Gardener's Delight' Punainen

Erittäin pidetty, vanha lajike, joka on palkittu "ehkä maailman parhaana tomaattina". Punaiset hedelmät ovat kirsikkatomaateiksi suurehkoja (halkaisijaltaan 3-4 cm). Kasvuvoimainen. Sopii sekä kasvihuoneeseen että avomaalle. Tuettava.

Kirsikkatomaatti 'Rosella' Tumma

Erikoiset, himmeän ruusunpunaiset kirsikkatomaatit. Mehukas, vihertävä malto. Hyvin tuottoisa. Hienot tertut, joissa hedelmiä kypsyy vähitellen. Erittäin hyvä harrastajaviljelyyn. Kasvihuoneeseen tai lämpimälle paikalle ulos.

Kurkku 'Beit Alpha'

Mehukas ja murea lajike. Käytetään tuoreena tai säilöntään. Tummanvihreät, 17-20 cm pitkät hedelmät. Pitkä korjuuaika. Avomaalle tai kasvihuoneeseen.

Kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'

Partenokarppinen (itsepölytteinen) pitkäkurkku kasvihuoneeseen. Mureissa, tummanvihreissä, noin 30 cm pitkissä, hiukan uurteisissa hedelmissä on pienet siemenkodat. Hyvänmakuinen. Aikainen ja satoisa. Erittäin pitkä korjuuaika. Terve ja kasvuvoimainen ammattilaislajike harrastajaviljelyyn. Härmänkestävä.

  

Kurkku F1 'Sherpa'

Partenokarppinen lajike, joka tekee hedelmiä ilman pölytystä ja jolta puuttuvat hedekukat. Aivan sileät, 15-25 cm pitkät hedelmät, joissa on murea malto ja pieni siemenkota. Säilyy hyvin. Erittäin laadukas lajike tuoreena syötäväksi, säilöttäväksi jne. Sopii avomaalle ja kasvihuoneeseen.

Seuraavaksi sitten kasvimaan suunnittelun kimppuun eli mitä kylvän lavakauluksiin. Kesäkurpitsaa ja kukkia nyt ainakin.

Hassuja kysymyksiä -haaste

Kivipenkin ison kiven kohmeinen sammal.

Pian alkavaan kasvukauteen liittyvät asiat pyörivät jo vinhasti päässä. Kiersin yhtenä päivänä pihalla kuvaten paikkoja, joiden muokkauksen olen jo mielessäni aloittanut. Kuvien avulla on helpompi hahmottaa tilan koko ja muoto suhteessa mahdollisiin istutuksiin. Tarkoitus on kirjata suunnitelmat paperille, mutta välillä pitää nollata päätä ajatusten kirkastamiseksi. Niinpä tartuin monissa blogeissa pyörineeseen Hassujen kysymysten haasteeseen. Bongasin sen mm. Arjen helmeilyä- ja Kukkia ja koukeroita -blogeista.

Kysymykset eivät liity puutarhaan. Kuvat olen ottanut parin kolmen viikon aikana vakiolenkkini varrelta eli kolmen järven välisen puron sekä kotiamme lähimmän järven rannalta. Vesi on sen verran kiehtova elementti, että ohi kulkiessa pitää aina käydä katsastamassa tilanne. Muutama kuva on omasta pihasta.

Muutaman päivän kestänyt pakkanen on tehnyt puroon jäätaidetta.

1. Imetkö hiuksiasi?

En ime, en edes silloin, kun hiukset ovat olleet pidemmät. Enkä kyllä pure kynsiäkään. Jos jotain olemukseen liittyviä "pakkoliikkeitä" on, niin orjallinen huulirasvan käyttö. Joka käsilaukussa ja takin taskussa sekä yöpöydällä pitää olla huulirasva. Tieto rasvapuikon olemassaolosta usein riittää. Vaan auta armias, jos rasva jää kotiin. Silloin tuntuu, että huulet halkeavat oitis kuivuudesta.

   
2. Petaatko pedin joka aamu?

Lähes poikkeuksetta petaan. Tosin en ihan heti noustuani, sillä jostain luin, että vuoteen on hyvä antaa hetken tuulettua ennen petaamista. Jollei aamulla ole kiire, syön ensin aamupalan ja vasta sitten petaan pedin. Lapsuudenkodissa kaikkien piti pedata oma petinsä aamulla ennen kouluun lähtöä ja se tapa on juurtunut lähtemättömästi omankin kodin käytännöksi. 
  

3. Mikä on suosikkilaulusi?

Juuri nyt korvamatona soi Frööbelin palikoiden "Leijonaa mä metsästän". Johtunee edelliseen postaukseen tulleesta Hirnakan kommentista, jossa hän maintsi ko. bändin Leijonanmetsästyslaulun.

Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen. 60-70 -lukujen rock on ehkä mieluisinta. Rolling Stonesin "Angiea" kuuntelin viimeksi. Ikkunanpesumusiikkina Santanan "Oye como va" laittaa lastan suihkimaan ikkunat kirkkaiksi ihan huomaamatta. Rauli Badding Somerjoen "Paratiisi" saa aina vähän herkistymään.

4. Mitä teet, kun istut yksin autossa?

Kuuntelen radiota. Yleensä päällä on Yle-Uusimaa, koska haluan kuulla ajankohtaisista uutisista ja tapahtumista musiikilla maustettuna. Mikäs sen oivallisempi paikka tulla kyllästetyksi maailmanpoliittisilla konflikteilla, kuin tiivis peltirotisko. 

Liikennetiedotteet ovat myös tärkeitä, jotta voi välttää kolarisumat ja valita tarvittaessa jonkun toisen reitin. Joskus nälkäisenä saatan syödä omenan. Ja myönnän -  myös suklaapatukan.
  

Loppukesästä puro oli pieni noro vain. Nyt vettä riittää ja kohina on sen mukaista.

5. Mikä keittiötarvike olisit?

Johan on vaikea kysymys. Ehkä tiskirätti. En yhtä kuiviin rutistettu, mutta samalla tavoin monessa menossa mukana. Tykkään, että keittiössä tavarat ovat paikoillaan ja järjestyksessä. Työtasot ja hella puhtaita. Kaapinovissa tahroja en pitkään katsele. Kaipa minulla on myös sisäinen tiskirättini, jolla pidän itseni ja asiani järjestyksessä.

Että minä tykkään noista puron sammaloituneista kivistä.

   
6. Mikä eläin olisit ja miksi?

Kissa. Ehdottomasti kissa. Olen ihan pienestä likasta lähtien tykännyt kissoista. Meillä oli kotona kissa, jonka hoito jotenkin automaattisesti tuli minulle. Toki muutkin sisarukset siitä tykkäsivät, mutta ilmeisesti lemmikin hoito sopi vastuunkantajan rooliini. Näin aikuisenakin ainut ja rakkain lemmikki on ollut kissa.

Mielestäni kissa on oman tiensä kulkija, joka pyörittää emäntäänsä/isäntäänsä oman mielensä mukaan. Se saa ihmisen kuvittelemaan itsensä päälliköksi, mutta käytännössä kissa määrää, miten hommat hoituvat. Kissa on silkkisen pehmeä, notkea ja nopeastikin liikkuessaan äänetön yllättäjä. Enpä tiedä, onko minussa mitään kissamaista. Ymmärrän kissaa ja koen olevani kissan hengenheimolainen. Tunne mikä tunne, ei sitä voi sanoin selittää.

7. Mitä teet kun olet vihainen?

Luultavasti pihisen kuin puulämmitteinen kiuas saatuaan kauhallisen vettä niskaansa. Höyry vaan nousee päästä. Äkkipikaisuus on paheeni. Vuosien myötä olen oppinut hillitsemään itseäni. Jo nuorena päätin, ettei minun kodissani murjoteta päivä- tai pahimmassa tapauksessa viikkotolkulla. Suuttua saa ja olla asioista eri mieltä, mutta mykkäkoulu on ehdottomasti kiellettyä. Ehkä on hyväkin, että vihaisena höyry nousee päästä. Muuten tämä tätikattila hajoaisi pitkin seiniä. 

 
8. Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi?

Ihan tällä minuutilla toivon nukkuvani seuraavan yön edellistä paremmin. Ainahan sitä kaikenlaista toivoo niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäyksellä. Olen "jalat maassa" -tyyppi ja erotan elämää suuremmat unelmat ja realistiset toiveet. Moni toivomani asia on vuosien aikana toteutunut ja moni jäänyt toteutumatta. Unelmat ovat kivoja päiväunia. Ylisuurien toiveiden asettamisen sijaan tykkään elää tässä ja nyt. Tavallinen arki on usein mukavampaa, kuin utopististen toiveiden toteutumisen odottaminen.

 
9. Millainen olet humalassa?

Jaaha, onko nyt suurten salaisuuksien paljastamisen hetki? Nuorena olen minäkin alkoholia kokeillut ja joskus siitä myös humaltunut. Aikuistumiseen on kuulunut kaikkinainen omien rajojensa löytäminen, niin myös suhteessa alkoholiin. Perheen ja työelämän myötä alkoholin käyttö on rajoittunut lähinnä erilaisiin juhlatilaisuuksiin. En ole absolutisti, mutta inhoan ajatustakin huonosta olosta ja haluan hallita itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvän ruoan kanssa otan mielelläni lasin tai pari viiniä. Olutta vain kunnon löylyjen jälkeen rantasaunan terassilla, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.

Millainen siis olen humalassa. Viime vuotiset humalakokemukset ovat lähinnä lyhytaikainen keveyden tunne ja hienoinen uneliaisuus. Parin viinilasillisen alkoholi haihtuu nopeasti ja sen jälkeen olen taas oma itseni. Mainittakoon, että erään ystäväni mielestä olen tylsä juhlija, koska en osaa irrotella. Jos irrottelemiseen tarvitaan usean drinkin kumoaminen, olen sitten mieluummin tylsä.

Kotipihan lumikärhökeiju.

 
10. Käytätkö hajuvesiä?

Aika harvoin. Aivovammaan johtaneen onnettomuuden seurauksena menetin hajuaistini. Se voi palata tai olla palaamatta. Mitään asian hyväksi ei voida tehdä. Toukokuussa onnettomuudesta tulee kaksi vuotta, enkä oikein usko hajuaistin palaamiseen. Ilman muuta se harmittaa ja jonkun verran haittaakin. Asian kanssa pystyy hyvin elämään. Pahemminkin olisi voinut käydä. 

Koska en itse haista ympärilläni leijuvia tuoksupilviä, olen luopunut ylimääräisistä hajusteista säästääkseni muita kärsimykseltä. Jo ennen onnettomuutta kävin paljon äitini kanssa eri terveydenhuollon palveluissa, joissa toivottiin potilaiden välttävän hajusteita. Raittiissa ilmassa on kaikkien helppo olla, mutta hajujen kyllästämässä tilassa allerginen ihminen on vaikeuksissa. Ennen hajuaistin menettämistä tuoksukynttilät saivat silmäni kirvelemään ja minut aivastamaan sarjana. Hajusteiden vähentäminen alkoi kohdallani jo aikoja sitten.

"Pakastemansikka"

Arki ja muu elämä vie tilaa puutarha-ajatuksilta. Tässä kuussa on tarkoitus laatia kylvösuunnitelma, sillä maaliskuussa monen siemenen on päästävä multaan. Ostin kellarin kasvivalaisimille tehokkaat ajastimet, ettei ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla tarvitse juosta kellariin lamppua sytyttämään ja sammuttamaan. Kelloköynnökset ja paprikat mahtuvat takkahuoneen pikkupöydälle, mutta pottien lisääntyessä tila käy pieneksi ja valaistus riittämättömäksi.

Tämä haaste on vapaasti otettavissa eli en haasta ketään. Kylvöjen ja kevään edistymisen myötä postausaiheita löytyy toivon mukaan keksimättäkin ja hassujen kysymysten haasteet voi ehkä jättää seuraavan talven tylsyyttä kumoamaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Ebeneser-talo eli lastentarhamuseo

Kaupunginmuseon ystävät ry:n jäsenyys ja museokortti ovat tarjonneet minulle uusia ja mielenkiintoisia vierailukohteita. Usein kohteissa yhdistyy taide, kulttuuri, historia, arkkitehtuuri ja moni yhteiskunnallinen asia. Maanantaina vierailimme veljenvaimon kanssa Ebeneser-talossa eli lastentarhamuseossa Helsingin Sörnäisissä (Helsinginkatu 3-5). Jälleen kerran oli niin mielenkiintoinen kohde, että aika kului siivillä. 

 

Hanna Rothman (1856-1920) on yhdessä Elisabeth Alanderin (1859-1940) kanssa suomalaisen lastentarhatyön ja lastentarhaopettajakoulutuksen perustajia ja uranuurtajia. Vuonna 1900 perustettiin yhdistys keräämään varoja Ebeneser-talon rakentamiseksi, jotta saataisiin paikka lastentarhalle ja koulutusta varten. Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli talon nimenomaan lapsia ajatellen ja se valmistui 1908. Vuosisadan alun kodit olivat ahtaita ja pimeitä, joten Wivi Lönn halusi lapsia varten rakennettavaan taloon paljon valoa. Portaiden askelmatkin on matalammat, jotta lasten on helpompi niitä kiivetä. 

Myöhemmin yhdistys muuttui Ebeneser-säätiöksi, joka toimii yhä samassa talossa. Säätiön tarkoitus on tukea varhaiskasvatusta ja vanhemmuutta mm. rahoittamalla varhaiskasvatuksen tutkimusta ja tarjoamalla koulutusta. Talo on suojelukohde.

Talon nimi Ebeneser tulee hebrean kielen sanoista "Eben-Eser", mikä tarkoittaa "avun kiveä". Sopii hyvin Sörnäisten alueen kallioiseen maisemaan - mitä tosin tänä päivänä on vaikeampi tiiviin rakentamisen vuoksi huomata. 

Friedrich Fröbel ja hänen palikoitaan.

Ebeneser-talon lastentarhatyö pohjautui saksalaisen Friedrich Fröbelin (1782-1852) kasvatusfilosofiaan, jossa keskeisiä menetelmiä olivat työ, leikki ja oppiminen. Fröbel kehitti työnsä tueksi nimeään kantavat palikat, joilla lapsi voi itse luoda leikkiinsä hahmon ja muodon. 

Selvisipä siis sekin, mistä lastenlaulubändi Fröbelin palikat on saanut nimensä.

Talossa toimi kansanlastentarha, seimi, koululaisten päiväkoti ja lastentarhaopettajakoulutus. Nykyisin opetus tapahtuu muualla ja valtaosa talosta toimii museona ja lastentarhatyön esittelypaikkana.

Saamamme opastus oli yksityiskohtaista ja kattavaa. Esittämiimme kysymyksiin saimme hyvin vastauksia. En tehnyt muistiinpanoja, koska ajattelin tietojen löytyvän museon sivuilta. Niitä päivitetään parhaillaan, joten enpä ala tässä yhteydessä puhumaan mahdollista puutaheinää.

Museo on auki tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 12-19. Se on erinomainen paikka vierailla lasten kanssa ja siellä aikuinenkin pääsee helposti omiin lapsuudenmuistoihinsa pelkästään jo esineitä katselemalla. Lauantain toiminnallisia museopäiviä järjestetään muutamina kertoina lukukaudessa ja niihin on ilmainen sisäänpääsy. 

Menneisyyden lisäksi museossa näkee myös tätä päivää. Tässä olisi hauska idea toteuttaa kestävä kasvimaa, jos vaikka omat kylvökset eivät kesän mittaan idäkään.

Museossa oli lukuisia valokuvia menneiltä vuosilta. Arkiston digitoitu kuvakokoelma käsittää 5000 kuvaa, joista parisataa otosta on katseltavissa Flickr-kuvayhteisöpalvelussa (http://www.flickr.com/photos/ebeneser). Aion jossain välissä käydä katsomassa kuvia.

Huristimme museoon keskustasta ratikalla. Lähemmäksi pääsee metrolla jäämällä Sörnäisten asemalla pois. Sen verran harvoin tulee liikuttua Kallion nurkilla, joten oli ihan kiva jalkautua katselemaan katuja ja rakennuksia. Oheisen muraalin bongasin Vaasankadulta.

Tällaiset lyhyet pyrähdykset mielenkiintoisiin paikkoihin antavat uutta tietoa ja muutenkin avartavat näkemyksiä. Suosittelen lastentarhamuseota teillekin!