Pitkäperjantain kamerakierroksen kauneutta

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Tähän saakka pääsiäispyhien sää on suonut parastaan. Pihalle voi mennä ihan vain ihastelemaan ja lopulta löytää itsensä nyppimässä, kuopimassa, kantamassa, kääntämässä. Mitä milloinkin. Tekemistä riittää, eikä haittaa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Sen verran on vielä viileää, ettei pitkään tohdi paikallaan istua. Niin vain katse löytää läheltä ja kaukaa mielenkiintoista katseltavaa, jonka luo huomaa pian siirtyneensä.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannusten kukkia olen ihaillut ja ääneen kehunut. Vaan kauniit on niiden lehdetkin. Raikkaan vihreitä lehtiä, jotka eivät selvästikään osaa päättää, millaisessa muodossa haluaisivat olla.

Anemone blanda 'Blue Shades' - Balkaninvuokko

Tarkan listaihmisen illuusio on tänä keväänä romuttunut. Monisivuinen syyssipulilista penkeittäin on viime vuoden osalta puutteellinen ja osin jopa virheellinen. Ei pitäisi luottaa siihen, että istutusurakan jälkeen sisälle palattuaan vielä muistaisi, mitä mihinkin on laittanut. Osan muistaa, mutta helposti joku myös unohtuu. Onneksi olen säilyttänyt sipulipussukoiden kuvakortit. Saatoin siis tarkastaa, että Ruusupenkissä kasvaa balkaninvuokkoja. Sen verran on paisteesta huolimatta viileää, etteivät ole vielä auenneet.

Mix-pussukan seurauksia

Syysomenan alle olen istuttanut pussillisen, jonka päällä lukee Iris Dwarf Mix. Kuvakortin mukaan tuosta pitäisi nousta sinisiä, keltaisia, liloja ja vaaleita kevätkurjenmiekkoja. Toistaiseksi esille on tullut muutama vähän repaleisen oloinen lila iris. Repaleisuuden syynä saattaa olla peurojen napostelu. Aika ihanan värisiä kuitenkin.

Siniset: Iris reticulata 'Harmony', vaaleat: Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Pikkuiset irikset ovat hurmaavia ja nopeita käänteissään. Yhtenä päivänä mullassa näkyy vain piipon kärkiä ja seuraavana pukkaavat jo kukkia. Yllättävän pitkään sitten jaksavat kukkia, kun vihdoin ovat siihen pisteeseen päässeet. Jännityksellä odotan, kukkivatko pihani ensimmäiset lumikurjenmiekka Georget. Piipot ovat jo nousseet, mutta yhtään ei ole avautunut.

Onnekseni krookuksetkin nousevat eri paikoissa hyvin eri aikaan. Yläpihalla on muutamia yksittäisiä krookuksia siellä täällä. Suurimmat keskittymät on syöty. Alapihalla on enemmän  peurojen liikkumista estävien aitaviritysten jälkeen nousseita krookuksia. Nokkosperhoset ovat kovasti ihastuneet krookuksiin.

Helleborus - Jouluruusuja

Jouluruusut laittavat tänä keväänä parastaan. Olen niin iloinen, että olen kärsivällisesti istuttanut jouluruusuja useisiin eri paikkoihin. Ilmeisesti niillä menee hetki, ennenkuin kotiutuvat ja ryhtyvät enemmän kukkimaan. Vuosien odotuksen jälkeen tuntuu, että olemme vihdoin kaverit jouluruusujen kanssa.

Saaripalstan Sailan blogissa ihastelin hänen jouluruusujaan. Sailan vinkistä kävin espoolaisessa puutarhaliikkeessä ostamassa pari Helleborus Double Elleniä eli yhden tumman ja toisen vaalean. Istutin ne ostopurkkeja isompiin ruukkuihin ja tällä hetkellä ne ovat terassilla kasvattamassa juuriaan päästäkseen myöhemmin puutarhasta sopivaksi katsomaani paikkaan. Minulla taitaa olla jokin kummallinen jouluruusupinttymä, josta en välitä päästä eroon.

Scilla forbesii - Kirjokevättähtiä

Unelmoin keväisestä puutarhasta, jossa valkoiset lumikellot muodostaisivat runsaita mättäitä silmänkantamattomiin. Luultavasti en ole riittävästi moisen unelman eteen töitä tehnyt, ehkä meidän puutarhan vuodet eivät siihen riittäisikään. Sen sijaan kirjokevättähtiä löytyy pitkin ja poikin. Idänsinililjojakin joukkoon mahtuu, mutta kirjotähdet ovat levinneet tehokkaammin. Jännästi kirjokevättähdissä on sinisen eri sävyjä jo ihan luonnostaan, puhumattakaan, miten kulloinenkin valo niiden väriin vaikuttaa.

Peuran maistama tulppaani

Peurat järjestivät minulle mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Saapa nähdä, kuinka käy syötyjen tulppaanien kukinnan. Joissakin tulppaaneissa nuppu on jo näkyvissä. Onko nuppu vaurioitunut peuran hampaista? Nouseeko nuppu vaurioista huolimatta ja millaisena? Tai onko kenties joissain tulppaaneissa nuppu ollut sen verran syvällä, että se odottaa sopivaa ylösnousun hetkeä ehjänä ja virkeänä?

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

Viime kesänä yksi koiranhammas nousi ja kukki sen verran kauniina, että sille piti istuttaa kumppani. Nyt koiranhampaita nousee peräti kolme yksilöä lähellä toisiaan.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukkiin olen todella ihastunut. Niiden karvaista olemusta odotan joka kevät. Viehätys ei pääty kukinnan lakastumiseen vaan pitkään se huojuttaa kesätuulessa joka ilmansuuntaan hapsottavia siemenhahtuvapallojaan. Tarhakylmänkukka on hauskan persoonallinen tyyppi, jota ajattelin hankkia vielä lisääkin.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajat, nuo viime kevään kasvirakkauteni kohteet, ovat kumpikin selvinneet epätavallisesta talvesta tyylikkäästi. Pullistuneet silmut ovat alkaneet avautua ja pian näen ensimmäiset omassa pihassa puhjenneet lehdet. 

Scilla forbesii 'Rosea' - Kirjokevättähti pinkki

Vaikka kevät tulee joka vuosi takuuvarmasti, on se aina yhtä upea ja voimakkaasti mukaansa tempaava ajankohta. Kuin itsekin heräisi talviunesta uuden kevään myötä ja samalla kiihkeällä innolla ja riehakkuudella allkaisi valloittamaan omaa pientä puutarhaansa. Tällaisena erilaisena keväänä olen entistä onnellisempi saadessani viettää aikaa puskieni parissa.

Puutarhuri kasvattaa muutamia kasveja,

maanviljelijä monia,

ja keskiverto-viherpeukalo kaikkea.

Peurat tihutöissä

Anemone hepatica - Sinivuokko

Pitääköhän minun pyytää rusakoilta ja jäniksiltä anteeksi, kun niiden kontolle laitoin kaikki puutarhani tuhot? Ehkä en sittenkään ala etukäteen rusakoita mielistelemään, sillä on niidenkin kolttosia saanut tällä tontilla kyllikseen katsella.

Tänä keväänä suurin tuholainen on ollut peura tai peurat. Itseäni saan tietenkin syyttää, kun en ajoissa älynnyt suojata edes tärkeimpiä sipuli-istutuksia. Olemme nähneet peuroja iltaisin pihassamme ja aamulla niiden jälkiä näkyy lumessa, jos sellaista on ja kostealla kivituhkakäytävällä. Multaan peuran sorkasta jää jo tutuksi tullut painallus.

Peurat ovat seikkailleet pitkin pihaamme ja niille tuntuu  kelpaavan kaikki. Jos jotain yhden yön buffetreissulta jääkin, se syödään seuraavana yönä. Elin toivossa, että tulppaanien nuppu olisi edelleen lehtikäärön uumenissa tallessa. Voi ollakin, mutta mullan tasalle syödyt lehdet näyttävät nopeasti alkavan pilaantua. Kasvin maanpäällinen osa tekee kuolemaa.

Ilmeisesti peuroille tulee välillä kiire, sillä niiden leukaperistä on pudonnut muutamia sipuleita poistumistielle. Alapihan aitojen vuoksi peurojen on kuljettava pihamaalta pois yläpihan kautta.

Yläpihan sipulikasvit alkavat olla kaluttuja. Alapihalla on osa vielä kokonaan tai osittain nousematta. Lisäksi pelottaa, että peurat jatkavat muilla kasveilla sipulikasviajan jälkeen. Niinpä viritin verkot talon päätyihin siten, etteivät peurat pääse alapihalle. Toki ne tuollaisten aitojen ylikin hyppäävät, mutta toivon, että yön pimeydessä rauhallisesti tepastellessaan kääntyvät aidan tullessa vastaan muualle. Yläpihaa on mahdoton aidata kovin kevein menetelmin. Tontilla on kaksi pysäköintiliittymää, joten aidan lisäksi olisi hankittava reilut portit. 

Annan aitaviritysteni olla nyt hetken aikaa. Peuroillahan on vakioreittinsä, joten josko ne aitojen vuoksi siirtyisivät kulkemaan puistoon. Siellähän niiden reitti ennenkin oli. Oma vaivansa on myös meille asukkaille, kun talon toiselle puolelle päästäkseen on irrotettava rautalankakiinnitys aidasta ja muistettava sulkea se viimeistään illansuussa.

Nettiä tutkiessani ei kovin paljon apua peuraongelmalle löydy. Päätin kokeilla rautakaupasta ostamaani Trico Garden -sumutetta, jonka teho perustuu aineen hajun ja maun hirvieläimiä karkoittavaan vaikutukseen. Aika kallis paketti, sillä 250 ml:n purkki maksoi 19,95 €, eikä se kovin suurelle alalle riitä. Auttaa tai ei, ainakin on kokeiltu.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoja olen istuttanut moneen paikkaan. Valitettavasti niistäkin useimmat ovat maistuneet hyvältä, joten mahdanko päästä iloitsemaan shakkiruutukauneudesta tänä kevään.

Helleborus - Jouluruusu

Välillä maailma tuppaa vähän murjomaan. Milloin hajoaa tietokone, milloin peura syö puutarhasta kauniit kukat. Niistä murheista selviää, kunhan itse ja läheisemme pysymme terveinä. Tulevasta ei tiedä, joten nautitaan juuri tästä päivästä.

Hyvää pääsiäistä!

Pieni talitintti laulaa:
Talvi väistyy jo!
Joka päivä lämpimämmin,
paistaa aurinko.

Huhtikuussa lämmin tuuli,
puissa huminoi.
Lumi sulaa, kevään laulu,
kaikkialla soi.

Leskenlehden keltahattu,
kertoo riemuiten;
väistynyt on talven valta,
valo voitti sen.

– Anna-Mari Kaskinen -

Hyvää pääsiäistä rakkaat blogiystävät!

Ihan tässä pakahtuu ilosta

Iris 'Harmony'

Takana on pari aivan loistavaa kevätpäivää. Aurinko on suonut lämpöään peräti +15 asteen verran, eikä pihalta ole voinut pysyä poissa. Kaikenlaista odotettua nousee mullasta kiivasta vauhtia ja värit valtaavat harmaita penkkejä.

Crocus species 'Blue Pearl'

Valtaosa  krookuksistani on mennyt peurojen suihin, mutta alapihalla on onneksi vielä muutama keskittymä. Kiitos verkottamisen. Blue Pearl on matala ja tiiviiksi rykelmäksi kasvanut krookus, jota taidan vastaisuudessa laittaa lisääkin. Se kukkii pihallani nyt kolmatta kevättä.

Tiistaiaamuna saapui tilaamani uusi lehtikompostori. Sille piti tehdä tilaa, joten lähdin samantien tyhjentämään kolmea lautarakenteista kompostia, jotka alkoivat olla tiensä päässä. Ukkokulta olisi kyllä voinut rakentaa uudet tilalle, mutta meillä ei ole yhtään kunnollista vähänkin varjoisaa paikkaa, joka sopisi kompostille. Niinpä päätin investoida tällaiseen harmaaseen möhkäleeseen, joka toivon mukaan hautoo lehtimassan avointa versiota paremmin. 

 
Yllättävän monta kottikärryllistä sain kompostimultaa vanhoista lautakomposteista. Laskin kärräänneeni kymmenen kuormaa istutusalueille. Kuorin kompostien päältä maatumattoman aineksen tyhjiin multasäkkeihin. Viemme ne jossain välissä kaatopaikan multatehtaaseen. Uutta kompostoitavaa tulee yllin kyllin, kunhan pääsen puutarhassa vauhtiin.

Kompostorin kanssa samaan kuormaan tilasin myös MustaaMultaa, rhodo- ja havumultaa sekä kesäkukkamultaa. Koko päivä oli silkkaa kärräämistä, kantamista ja talikon kanssa heilumista. Vaikka olen talven aikana mielestäni liikkunut ihan reilusti, kropasta tuntui löytyneen jälleen uusia lihaksia. Illalla olin täysin kypsä suihkuun ja sänkyyn.

Corydalis 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Toki ehdin tehdä pienen kuvauskierroksenkin. Nyt on käsillä ajat, jolloin yhdenkin päivän aikana puutarhassa saattaa tapahtua paljon. Mitään ei haluaisi missata.

Corydalis - Pystykiurunkannus

Kasvien nimiä pitää taas hiukan houkutella aivopoimujen väleistä ja maistella suussa, kunnes ne kaikki asettuvat paikalleen ja tulevat heti kielen päälle. Sipulikasvien suhteen olen tavalliseen tapaan tyystin unohtanut talven aikana istutuspaikat. Niinpä tulostin listan napattavaksi ulos mennessäni. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Puutarhan karvaisista kavereista odotetuimmat ovat aina sinivaleunikot ja tarhakylmänkukat. Lahden messuilta viime keväänä ostamistani sinivaleunikoista ei näy vilaustakaan. Ei myöskään aiemmin istutetuista, jotka olivat jo viime keväänä pakanneet kimssunsa ja kamssunsa muualle muuttaessaan. Sen sijaan kahdessa paikassa asuvista tarhakylmänkukista osa on jo herännyt. Toivotttavasti loputkin pian ojentelevat tuoreita versojaan kohti keväistä taivasta.

Laatikkoistutuksiin keväisin ostamani tete-narsissit olen kukinnan loputtua istuttanut maahan. Niitä nousee nyt kiitettävän monena ryppäänä entisen Metsäpuutarhan alueelta. On niissä merkillisen paljon voimaa, kun saavat itsensä työnnettyä paikoin paksunkin vaahteralehtimassan läpi.

Crocus species Fuscotinctus

Kriikunan juurelle istutin syksyllä ison pussillisen keltaisia Fuscotinctucsia. Tämän kasvuston ehdin suojella verkoilla ja niinpä saan nyt iloita sen pirteästä kukinnasta.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Kahtena keväänä hienosti kukkinut keisarinpikarililja työntyy useamman varren voimalla Allaspenkin mullasta. Saapa nähdä, kukkivatko nytkin. Vai taantuvatko samaan kukkimattomaan olomuotoon kuin toisaalla vuosia pönöttäneet keltaiset keisarinpikarililjat. Toivottavasti kukkivat.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Ihmeellisesti lämpö saa maan vihertymään. Kevätkaihonkukka kasvaa silmissä ja pian kaikki puskanaluset ovat täynnä sen versoja ja sinisiä kukkia. Jos joku pelkää, ettei kasvit jaksa ponnistaa haravoimattomilta alueilta, niin turhaan pelkäävät. Yhä vähemmän rapsuttelen syksyin haravallani muuta, kuin käytäviä.

Nokkosperhoset

Muutaman päivän aikana olen nähnyt lukemattomia nokkosperhosia. Ovat selvästi viehättyneet kirjokevättähtiin, joita minulla kasvaa nykyisin vähän joka paikassa. Jopa nurmikolla. Eilen komposteja talikoidessani sekä kirjokevättähden että helmililjan sipuleita oli aineksen joukossa runsaasti ja koitin niistä suurimmat tunkea heti jonkun kukkapenkin multaan. Useimmat olivat jo lähteneet kasvuun ja joissain oli nuppukin. Vaikka löytyivät painavan kompostimassan uumenista.

Myös muut pörriäiset ovat heränneet. Tämä yksilö ei millään  malttanut kömpiä krookuksen uumenista ylös, vaan palasi jatkuvasti sinne takaisin. 

Linnuillakin on jo  kevätkarkelot meneillään. Mustarastaat lurittelevat puiden latvuksissa ihastuttavaan tapaansa. Tämä sinitiainen tuijotti minua takkahuoneen ikkunan läpi keinun "orrella" istuessaan. Kuka viisas tietää, miksi samainen sinitintti kerta toisensa jälkeen tarrasi ikkunankarmeihin kiinni ja nyhti jotain nokallaan? Onko karmien väleissä kenties jotain maukkaan  makuisia hyönteisiä?

Kyyhky kuvattu 3.4. Sen jälkeen peura on popsinut kaikki kuvan tulppaanit.

Sepelkyyhkytkin ovat saapuneet pihapiiriin. Niiden kujerrusta on metsästä kuulunut jo pidempään. Yleensä kyyhkyjä tepastelee pihassamme kaksi kappaletta arvokkaan näköisenä. Välillä ihan säikähtää, kun ohi kävellessä kasvien lomasta kuuluu voimakas siipien levähdys kyyyhkyjen pyrähtäessä lentoon.

Eilen ulkotöissä päivän viettäessäni näin monen monta kurkiauraa. Isompia ja pienempiä joukkoja purjehti taivaalla pohjoisen suuntaan. Aurojen näkeminen ja etenkin kurkien ääni saa aina sydänalassa sykähtämään. Niin keväällä kuin syksyllä.

Kävin juuri ohjaamassa kuljetusfirman pudottamaan tilaamani suursäkit varaparkkipaikalle. Kaksi 1000 litran säkkiä puutarhamultaa ja yksi säkillinen kivituhkaa. Nyt on hetken aikaa maa-aineksia kärrättäväksi.

On tämä mahtavaa aikaa - tämä kevät!

10 kysymystä ja vastausta -haaste

Acer - Vaahtera

Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta tämän kivan haasteen, jossa vastataan 10 kysymykseen. Lämmin kiitos Riinalle! Haasteen voi maustaa aiheeseen sopivilla kuvilla. 

Työskentelen läppärillä siihen saakka, kunnes Ukkokulta saa uuteen pöytäkoneeseen ohjelmat ja päivitykset asennettua sekä vanhat tiedostoni siirrettyä. Läppärillä on vain tuoreita kuvia ja niinpä tämän postauksen kuvat koostuvat perjantaiaamun lumisesta yllätyksestä.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

 

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Olen syntynyt Satakunnassa, mutta muuttanut aivan pienenä pääkaupunkiseudulle. Muutimme Helsinki-Espoo -akselilla alkuun aika monta kertaa, kunnes alakoulusta lähtien kotini oli espoolaisen lähiön kerrostalossa. Töissä käyvien vanhempien lisäksi meitä oli kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Minä olen lapsista toiseksi vanhin. Meillä oli myös mustavalkoinen maatiaiskissa Muru, joka kasvoi nopeasti aika isokokoiseksi ja niinpä kutsuin sitä Murun sijasta Murtuksi.

2. Mitä harrastit lapsena?

Naapurustossa oli paljon saman ikäisiä lapsia. Heidän kanssaan leikimme ja pelasimme paljon ulkona niin kesät kuin talvetkin. Hypättiin hyppynarua, pelattiin piilosta ja kymmentä tikkua laudalla, hiihdettiin ja luisteltiin. Kesällä pyöräiltiin uimarannalle. Kotitaloni vieressä oli isohko metsäalue, jossa seikkailtiin ja rakennettiin milloin majoja, milloin koteja nukeillemme. Erityisesti mieleen on jäänyt kallion sivu, jossa kasvoi runsaasti saniaisia. Siellä vain mielikuvitus oli rajana leikkejä kehitellessämme.

Perheemme nuorimmainen syntyi, kun olin melkein 10-vuotias. Odotin hänestä kovasti tyttöä, mutta eipä poikakaan menoa haitannut. Osallistuin ilolla pikkuveljen hoitamiseen ja rauhallisuutensa vuoksi hän sai monessa leikissä taipua vauvanukeksi. Pikkuveli ei runsaista nukkerooleistaan pahastunut ja meille onkin syntynyt aikuisuuteen saakka kestänyt lämmin suhde.

Lapsena en harrastanut mitään ohjattua toimintaa. Lukemisesta innostuin heti ensi kirjaimista ja liikunnassa mieluisinta on aina ollut pyöräily. Lapsuuden keväiden suurin kohokohta oli saada tennarit jalkaan ja pyörä talvivarastosta.

3. Kaunein kukka?

Onko pakko nimetä yksi kukka, jos tykkää vaihtelevasti melkein kaikista? 

Jouluna valkoinen tai kerrottu pinkki amaryllis... 
kevättalven värikkäät leikkotulppaanit...
kohmeisesta maasta ensimmäisenä nouseva lumikello...
peuran syömättä jättämä jouluruusu 'Double Ellen'...
juhannusruusun tuoksuva kukkapilvi...
heinäkuun rankkasateelta varjolla suojeltu pioni...
elokuun tiikerilija 'Sweet surrender'...
loppukesän kuvauksellinen syysvuokko tai 
pakkasia uhmaava komeamaksaruoho

Kaikki nämä ja myös ne, jotka jäivät mainitsematta. Puhumattakaan niistä ihanuuksista, joita en ole vielä omaan pihaan saanut hankittua.

Talventähtiä - ihan selvästi, vai mitä!

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaa sinua eniten?

Tein muutamia netistä löytyviä testejä, jotka vahvistivat sen, mikä jo oli tiedossani. Olen maa. Ihminen, jolla jalat on etupäässä tukevasti tantereessa kiinni ja joka valitsee ensin käytännöllisyyden ja sitten vasta tekee tilaa muille kriteereille. Ahkera ja tiedonjanoinenkin olen. Toisinaan myös turhan äkkipikainen. Jonkun mielestä tylsän ykstotinen ja surkea juhlija. Ei haittaa muiden mielipiteet. Jokainen eläköön elämäänsä, miten itse itselleen parhaaksi näkee.

Clematis Viticella-ryhmä 'Polish Spirit'

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Tätä aihetta olen viime aikoina pohtinut enemmänkin törmättyäni asiaa käsittelevään artikkeliin. Jokaisella ihmisellä on positiiviset ja negatiiviset hetkensä riippuen, miten elämä kulloinkin kohtelee. Väitän olevani enimmäkseen optimistinen. Joskus oikein pessimistisen ihmisen seurassa huomaan muuttuvani suorastaan yltiömäisen optimistiseksi. Silloin minun pitää vähän ojentaa itseäni ymmärtääkseni, että itse kullakin voi olla syynsä nähdä kaikki mustien silmälasien kautta. Uskon, että ihminen voi oppia suhtautumaan asioihin optimistisemmin. Työtä se vaatii, mutta ei ole mahdotonta.

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Taidan olla aamuvirkku. Sängystä nouseminen on minulle yleensä helppoa. Käytännössä olen samantien hereillä ja harvoin kykenen nukahtamaan uudelleen, jos kelloaika on hitusenkin inhimillinen. Tykkään kyllä aamurauhasta eli en välitä oitis herättyäni puhua puhelimessa tai syventyä elämää suurempiin pohdintoihin. Ehkä minussa on myös annos iltavirkkua, sillä miltei joka ilta kukun vähintään yhteentoista. Hyvän kirjan tai leffan parissa pidempäänkin.

Helleborus - Jouluruusu

7. Unelmamatkasi?

Jaa-a. Enpä muista unelmoineeni mistään tietystä kohteesta tai tavasta matkailla. Kautta aikain mielessäni on ollut paikkoja, joissa olisi kiva käydä. Monet niistä on nähty ja tilalle on noussut toinen mokoma uusia kohteita. Olen saanut mahdollisuuden tehdä monta kivaa matkaa. Kaukomaat on käymättä, mutta Euroopassa olemme reissanneet melko kattavasti. Mitään must-matkaa ei ole näkyvissä, kuten ei ole koskaan aiemminkaan ollut. Elämää eteenpäin eläessä syntyy ideoita ja suunnitelmia. Osa niistä toteutuu, osa vaipuu syystä tai toisesta unholaan.  

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Viikoittaiselta kauppareissulta tarttuu usein mukaan kimppu kukkia. Paitsi kesäisin, jolloin oman puutarhan leikkokukkia saattaa olla lähinnä pergolan pöydällä. Sisällä tulee vietettyä sen verran vähän aikaa, että harvemmin kesäaikaan kukkia maljakoihin ostan tai kerään.

Pari päivää sitten tein ostosmatkan nettiin ja tuhlasinkin oikein kunnolla. Tilasin suursäkeissä multaa ja kivituhkaa. Puiset lehtikompostimme vetelevät viimeisiään ja niitä korvaamaan tilasin Biolanin lehtikompostorin ja samaan kuormaan säkeissä Mustaa Multaa, kesäkukka- ja havu&rhodomultaa. 

Vuosi vuodelta minusta tulee yhä huonompi shoppailija, mikä on ympäristön kannalta varsin hyvä muutos. En kiertele kaupoissa katselemassa ja vaikka jotain nättiä näkisinkin, esitän itselleni kysymyksen "tarvitsenko tätä todella?". Aika usein tavara jää kauppaan. Puutarhaliikkeet ovat heikko kohtani. Niihin pyrin menemään ostoslistan kanssa, mutta se on osoittautunut varsin toimimattomaksi rajoittajaksi.

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Vaikka olen asunut lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni Espoossa ja aikuisuuden Espoon naapurikunnassa, en koe Espoota kaupungiksi enkä lempikaupungiksi. Se on joukko asutuskeskuksia, joiden välillä on paikoin hyvin huonot yhteydet. Minun kaupunkini on Helsinki. Stadiin tai Hesaan kulkuni on aina käynyt, kun kaupunkia johonkin olen tarvinnut. Helsinki on vuosien aikana muuttunut valtavasti, enimmäkseen hyvään suuntaan. Nykyisin viihdyn hyvin kotinurkissa ja liikuntaakin harjoitan kylänraitilla tai lähimetsissä. Kulttuuria ja muuta sivistävää lähden nauttimaan Helsinkiin.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Ukkokulta, lapset ja koti. Siinähän ne kolme tärkeintä ja kauneinta.

Clematis alpina - Alppikärhö

Laitan tämän haasteen kahdelle kivalle blogille:

Hirnakan torppa ja Nettimartan pihapiiri

Kevään edistymistä odotellessa tällaiset haasteet ovat oiva keino ylläpitää sormituntumaa näppäimistöön ja sopivia kuvia selaamalla laittaa ajatukset lentämään. Haasteeseen ei sisälly mitään ehtoja tai sääntöjä. Voit toteuttaa sen itsellesi sopivana ajankohtana tai jättää kokonaan toteuttamatta. Haaste on myös vapaasti otettavissa, ole hyvä!

"KoronaNalle" kävelylenkin varrella

PS. Kävelylenkin varrella bongasin muutaman koronanallen. Moni oli asetettu kekseliäästi näkyviin. Harkitsin hetken pojan vanhan Nallekallen asettamista ikkunalle, mutta valitettavasti meidän ikkunoihin ei ole tuija-aidan vuoksi kunnollista näkymää tieltä.