Laukaten kesäkukkiin

Sateen ropistessa ikkunoihin on aikaa katsella kukkakuvia tältä kesältä vähän taaksepäinkin. Kolean kevään jälkeen saapunut helle laittoi puutarhan tapahtumat vauhdilla eteenpäin ja siksipä monen kasviryhmän osalta raportointi jäi vähiin tai kokonaan väliin.

Allium atropurpureum - Viinilaukka

Ukkolaukkojen kukinta meni aika nopeasti ohi. Tulihan niitäkin kuvattua, mutta tänä vuonna vähemmällä intensiteetillä. Kuvan viinilaukka kavereineen kasvoi tavallista suuremmaksi ja korkeammaksi. Aika hieno väri, vai mitä!

Allium christophii - Tähtilaukka

Ensimmäisen kerran istutin tähtilaukkaa. Sipulipussi oli tarttunut jostain myymälästä sen kummemmin pohtimatta ja vasta kukkavarren venyessä ja kukan kehittyessä aloin ihmettelemään, mikä jätti sieltä oikein putkahtaa. Itse kukan halkaisija on noin 25 cm. Silti kukka ei ole mikään möhkäle vaan siro ja ilmava. Istutin useita eri sipuleita kasvimaan reunalle, aivan aidan viereen. Tilaa siellä kyllä on, mutta omasta näkökulmasta ehkä enemmän puutarhan takamaata. Kenties joku puistossa kävelijä pääsi nauttimaan tähtilaukasta minua enemmän.

Allium nevskianum

Lähikuva kertoo hyvin, miten osuva nimi tähtilaukka on. Oikeastaan joukko lilasävyisiä tähdenlentoja. Tämä laukka kukki aika pitkään. En olekaan muistanut katsella tarkemmin, millainen siemenkota kukinnosta on kehittynyt.

Allium caeruleum - Sinilaukka

Jos on tähtilaukalla kokoa ja näköä, tämän kesän sinilaukka oli sitäkin pienempi. Ja edellissyksyjen sipuleista nousi ainoastaan yksi. Taisi jäädä penkissä vauhdilla kasvavien ja rehottavien perennojen jalkoihin. Konkreettisesti, sillä päivänliljojen lehdet ovat vallaneet tilaa entistä enemmän.

Allium veniále - Hietalaukka

Hietalaukkaakin istutin muutama vuosi sitten useamman, mutta yksi ainokainen nousi tänäkin vuonna ilokseni.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Jos olemme saaneet sateita yllemme, myös tuuli on ollut säännöllinen vieraamme. Muutaman kerran on ollut suorastaan myrskyistä. Jos sateen välissä ehtiikin muutaman räpsyn kukistaan ottaa, navakka tuuli aiheuttaa kuvatarkkuuden suhteen ongelmia. Tuoksunherneitä kuvatessa tuli sellainen olo, että ne yrittävät  paeta pois kuvauspaikalta - tuulen mukana.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Kerrankin tuoksuherneiden kylvö ja kasvatus on mennyt nappiin. Istutin esikasvattamani tuoksuherneet kahteen suureen ruukkuun, joista toinen on kasvarin nurkalla ja toinen porakaivon kannella. Esikasvatuspoteissa kullakin tuoksuherneellä oli nimilappu. Isoon ruukkuun siirrettäessä nimet menivät sekaisin.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Lila pioniunikko seikkailee puutarhassani ja sitä on nykyisin vähän joka penkissä. Pari päivää sitten kävin sadekuurojen välissä kiskomassa muutaman ison pioniunikon pois sipulien ja tillien välistä. Kokeilen, miten pioniunikot pärjäävät maljakkokukkina. Poimimissani unikoissa oli jo isot nuput, joten uskoisin niiden myös avautuvan.

Centaurea cyanus - Ruiskaunokki

Niinikään esikasvatin ruiskaunokkia. Mix-pussillisesta tuli valkoista, perinteistä sinistä ja jännää tummaa ruiskaunokkia. Pussin loput laitoin kasvimaalle parsojen väliin. Alkavat pian avata nuppujaan.

Centaurea cyanus - Ruiskaunokki

Rankkasateiden ja kovan tuulen vuoksi ruiskaunokeista iso osa on makuuasennossa. Tänä kesänä tuettavaa onkin riittänyt. Harva se päivä pitää viritellä kaikenlaisia tukisysteemejä, kun perinteiset keinot ja välineet on jo käytetty lukuisten kasvien pystyssä pitämiseksi.

Dahlia

Tänä vuonna en istuttanut  maahan ainuttakaan daalia. Kaikki daaliat ovat isoissa terassiruukuissa. Vanhoista daalioista vaaleanpunainen kaktusdaalia on aloittanut kukinnan.

Dahlia Sneezy

Uusina daaliaostoksina ruukuissa on valkoista Sneezyä, jonka kuvan löysin Navettapiian puuhamaa -blogista. Hänellä tämä daalia on kukkapenkissä, jossa se olisi ehkä kauniimpi kuin ruukussa asuessaan. Tykkään matalammista daalioista, koska ne pysyvät paremmin pystyssä, eivätkä vaadi niin paljon tilaa.

Rosa Polyantha-ryhmä 'The Fairy' - Maanpeiteruusu

Keväällä tilasin nettikaupasta kolmen kappaleen paketin The Fairy -maanpeiteruusua. Vuosia sitten ostin samalla tavoin Sommerwind -maanpeiteruusua, joka vietti kesän ruukussa ja jonka siirsin syksyllä Vasenrinteeseen. Siellä se on viihtynyt hyvin ja juuri nyt se on täynnä pian avautuvia nuppuja.

Ruukussa maanpeiteruusu The Fairy

Olisi ollut viisaampaa istuttaa kukin kolmesta ruususta omiin ruukkuihinsa, mutta taimet olivat saapuessaan aika ressukan näköisiä. Eivät ole enää. Taitavat kohta vyöryä ulos ruukusta ja ryhtyä etsimään vakituista asuinpaikkaansa. Aion istuttaa nämä maanpeiteruusut rinteeseen. En vain vielä tiedä, istutanko Vasen- vai Oikearinteeseen.

Päivänliljapenkki

Paljon olisi puutarhassa tekemistä. Keskiviikkona siivosin yläpihan hiekkakäytäviltä tuulen riepottamia vaahteranoksia, käpyjä ja ties mitä roskaa, jota puista oli lentänyt. Sadevesi on myös muodostanut ruskeita puroja, jotka koostuvat lähinnä koivunsiemenistä ja muuta pienemmästä sälästä. Ihmeekseni sateeton hetki kesti sen verran pitkään, että ehdin jopa pikajuoksua leikata nurmikon. Viime metreillä lautasen kokoiset pisarat jo ropisivat olkapäille, mutta sainpa jotain konkreettista aikaiseksi.

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Sade ei suinkaan estä suunnittelemasta ja niinpä paperille on syntynyt luonnos kasvien siirtojärjestyksestä. Jonkinmoinen karuselli on taas tulossa. Ihan mistä tahansa ei voi aloittaa, koska siirrettävistä syntyy ketju. On siis ensin kaivettava jotain pois yhdestä paikasta voidakseen siirtää sinne jotain toisesta paikasta, jonne taasen on siirtymässä kasvi kolmannesta paikasta. Jokunen kasvi on myös purkeissa odottamassa istutusvuoroaan.

Sempervivum tectorum - Mehitähti

Perfektionistina minua häiritsee, etten pääse toteuttamaan siirtosuunnitelmiani puutarhassa. Ensin oli kuivuuden vuoksi parempi antaa kasvien olla paikoillaan ja nyt tulee päivä toisensa jälkeen vettä. En ole sokerista, joten kastuminen on pienin ongelma. Pikemminkin kaivaminen litimärässä mullasta ei innosta. Jatkuvissa sadekuuroissa on se hyvä puoli, ettei tule alituiseen kierreltyä katsomassa odottavia työmaita. Kunhan tulee päivä, jolloin on vähän pidempi tauko sateessa, ryntään aloittamaan urakkani. Näköpiirissä sellainen saattaa jo olla, joten enpä vaivu epätoivoon.

Henkisen puolen kannalta olisi hyvä päästä lapiohommiin ja saada ajatukset muualle. 87-vuotias äiti joutui maanantaina sairaalaan verenmyrkytyksen vuoksi ja 92-vuotias muistisairas, lähes sokea isä pääsi siksi aikaa hoivakotiin. Äiti on huonossa kunnossa, mutta hoito on alkanut purra. Isällä on ikävä äitiä. Kumpikin on hyvässä hoidossa

Sääherra saisi nyt rauhoittua ja löytää jonkinlaisen kohtuullisuuden. Torstaiaamuna mittari näytti +9 astetta, mutta päivän mittaan lämpötila sentään nousi +16 asteeseen. Lauantaiksi on luvassa jälleen kunnon sateita ja kovaa tuulta. En siis ainakaan olopihan puoleisia, täpläkuvioisiksi muuttuneita ikkunoita ala pesemään.

Mukavaa heinäkuista viikonloppua kaikille!

Pilvetön taivas ei sada,

maa ilman ihmistä ei kukoista.

- Kiinalainen sananlasku - 

 

Kärhötkään eivät enää pelota

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Aika pitkään puutarhani oli ja eli ilman ainuttakaan kärhöä. Sininen alppikärhö oli ensimmäinen kärhö, jonka istutin alkaessani muokata yläpihan talon ja tien välistä aluetta Pikkupuutarhaksi. 

Osittain kärhöttömyys johtui siitä, etten vain kasvimaailmaa valloittaessani ollut ehtinyt niihin saakka. Taisin aloittaa aakkoset loppupäästä, sillä ennen kärhöjä pihaani muutti pioneja, ruusuja ja monenmoista muuta. Tunnustan myös ajatelleeni kärhöjen olevan turhan vaikeasti lähestyttäviä. Ehkä jopa hieman pelkäsin niitä, tai ainakin epäonnistumisia kärhöjen kanssa.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Puutarhassa minulla on ollut vähän sellainen "meni syteen tai saveen" -tyyli. Eli annan mahdollisuuden niin kasville kuin itsellenikin. Vähitellen kärhöjä alkoi ilmestyä kokeilumielessä sinne ja tänne. Hiukan samalla mentaliteetilla kuin jouluruusujakin. Kun tarpeeksi monta istuttaa erilaisiin paikkoihin, varmasti joku niistä osoittautuu hyväksi sijoitukseksi.

Tärkein innostus oli kuitenkin vuoden 2015 elokuinen retki Kotkan puutarhoihin. Siellä oli monessa paikassa istutettu kärhöjä perennapenkkeihin luomaan elävyyttä ja moniulotteisuutta. Ymmärsin, että kärhöillä on tilaa yläilmoissa vaikka kuinka minunkin puutarhassani. Paljon tärkeää kärhötietoa olen saanut myös Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon blogissaan julkaisemista ohjeista. Hänellä jos kenellä, on kerrassaan upeat kärhöt.

Clematis 'Multi Blue'

  
Monta kärhöä olen ostanut ja istuttanut varta vasten suunnitelluille paikoille. Yhtä monta olen ostanut edullisesti esimerkiksi marketeista ja alennuksista. Tällöin kärhöt ovat viettäneet kesän isoissa ruukuissa ja syksyn tullen olen istuttanut ne maahan. Kärhö toimii hyvin kesäkukkana ja samalla se kasvattaa itselleen kunnon juuriston.

Clematis 'Multi Blue'

Tässä vaiheessa kesää alppikärhöt ovat jo lopettaneet kukintansa. Osa loistokärhöistä on kukkinut hetken aikaa ja osa vasta aloittaa. Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue on isokukkaisista usein ensimmäisten joukossa. Sillä on lämmin paikka tuija-aidan suojatessa tuulelta.

Clematis 'President'?

Alapihalle johtavan puisen puutarhaportin kupeeseen olen istuttanut ainakin kolme kärhöä, joista Piilu on heittänyt hyvästit. Tarha-alppikärhö Willy mökötti pitkään ja alkoi kukkimaan vasta viime kesänä. Sinikukkainen loistokärhö sen sijaan oli jossain kadoksissa liki kaksi vuotta, kunnes se yllättäin alkoi kasvaa ja nyt kukkii viime kesäistäkin hienommin. Kirjanpitoni ontuu pahasti, enkä ole aivan varma tämän kärhön nimestä. Kuvia vertaamalla olen päätynyt, että se olisi President. Mitä sanovat viisaammat?

Clematis 'President'?

Presidentiksi tulkitsemani kärhön kukkien kuvaaminen on ollut hankalaa, sillä nuput kehittyivät puutarhaportin yläosassa kiemurteleviin versoihin ja sinne en ilman tikkaita yllä. Viimein tuuli heilutti pari nupullista versoa alemmas ja sain kuin sainkin kuvan isokokoisesta kukasta.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Alapihan Päivänliljapenkin toisessa päädyssä asuva Rouge Cardinal on nykyisin yksi lempikärhöistäni pihallamme. Pidän kukkien väristä ja kasvin aktiivisesta kukinnasta. Katsokaa, miten paljon siinä on taas nuppuja. Tulevaisuudessa joudun kehittämään tälle kärhölle korkeamman tuen, mutta tämän kesän se vielä pärjää vanhassa tuessa.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Rouge Cardinalin takana kasvaa pihani toinen Multi Blue. Toinen kiemurtelee yläpihan Pikkupuutarhan kriikunassa. Pikkupuutarha on ilmeisen lämmin paikka kärhölle, sillä siellä Multi Blue on aina ensimmäinen kukkansa avaava loistokärhöistäni.

Clematis 'Paul Farges (Summersnow') - Lumikärhö

Päivänliljapenkin toisessa päässä on ihana lumikärhö, joka juuri nyt aloittaa kukintaansa. Yleensä kukkia riittääkin ihan syyskylmille saakka. Tällä kärhöllä on erinomainen tuki. Korkeutta riittää muutenkin taivaita hipovalle kärhölle. 

Sain raudoitusverkon ystäväni uuden kodin rakennustyömaalta. Ukkokulta kiinnitti verkon kahden puupylvään (olisikohan kakkoskakkosta) väliin ja upotti tukikomeuden metallisten tolppakenkien avulla maahan. Hyvin pysyy pystyssä. Raudoitusverkkoa kotiin raahatessani ajattelin, että siitä pitäisi napsaista korkeudesta vähän pois. Onneksi en niin tehnyt. Verkolla taitaa olla korkeutta yli 2 metriä. Ja senkin lumikärhö ylittää kirkkaasti.

Clematis Hagely Hybrid

Jännityksellä odotin, mikä kärhö avaa kukkansa yläpihan Syreenipenkissä. Edelliskesänä minulla oli useampi markettikärhö kesän ajan ruukuissa ja syksyllä kaivoin ne maahan. Epäilin kirjanpitoni menneen jälleen sekaisin, eikä siihen tullut selvyyttä viime kesänäkään. Kumpikaan kahdesta ehdokkaasta ei kukkinut. Nyt jännitys on ratkennut. Lähinnä käytävää kukkansa avasi muutama päivä sitten Hagley Hybrid. Tiedän nyt, että Syreenipolun päässä nupulla oleva on tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon.

Minulla on toinenkin Hagley Hybrid, joka asuu Allaspenkissä vastapäätä leikkimökkiä. Sen istutin viime kesänä ja kasvu on vielä vähän hentoa. On siinäkin jo muutama pikkuinen nuppu. 

Huomasin käytävän viereisen Hagley Hybridin kukkien ja osan nupuistakin lakastuneen. Epäilen viime päivien rankkasateiden ja kovien tuulien riepotellaan nuorta kasvia liian kovakätisesti. Köynnöksen takana kasvavan syreenin oksat ovat suojaamisen sijasta hakanneet kärhön latvusta. Syreeni saanee osakseen vähän karsimista.

Clematis integrifolia Aljonushka - Tarhakellokärhö

Suosikkeihini kuuluva tarhakellokärhö Aljonushka asustaa naapurin aidan vieressä Ruusupenkissä. Aluksi istutin sen Oikearinteeseen ajatuksella, että se vyöryisi paikallaan jonkinlaisena maanpeitekasvina. Ei toiminut minusta ollenkaan ja niinpä aika nopeasti korjasin erheeni siirtämällä kärhön nykyislle paikalleen. Siellä se on viihtynyt erinomaisesti ja alkaa pian kukkia. Nuppuja on jälleen valtavasti.

Clematis Pink Fantasy

Kärhöjä voisi toki hankkia ja istuttaa suunnitelmallisemmin. Moni kasvi muuttaa meille melkolailla sattumalta. Hakiessani jotain tiettyä silmiin osuu paljon muutakin ja niin ne vain tarttuvat mukaan. Puhumattakaan niistä "Sulo Vilén" -ostoksista, kun halvalla saa. Silloin on mukamas pakko ostaa ajatuksella "kyllä tällekin joku hyvä paikka löytyy". 

Clematis Pink Fantasy

Syksyllä sitten kierrellään puskan ja lapion kanssa ympäri puutarhaa pohtien, missä olisi se multavin, suojaisin ja paras paikka juuri tälle kasville. Aina sitä parasta paikkaa ei löydy. Ja usein käy myös niin, että syksyn viime metreillä puutarhurilta puuttuu riittävä innostuneisuus ja harkintakyky. Silloin kärhö pääsee kaveriksi jonkun toisen kärhön kanssa. Ei sentään samaan kuoppaan, vaan tuen toiselle puolelle. Käy se niinkin, vaikkei ehkä väripareja tai muita kriteereitä täysin täytäkään. Ei haittaa. Jatkossa kuvittelen hallitsevani aiheuttamaani sekamelskaa.

Clematis vit. Madame Julia Correvon

  
Kärhöhaasteen kukistamisessa koen olevani voiton puolella. Enin osa hankkimistani kärhöistä on yhä elossa, useimmat varsin voimallisesti. Tänä vuonna ei enää noussut jo viime kesänä huonossa hapessa ollut Ville de Lyon. Samoin Mantsuriankärhö ei ole noussut. Yhdestä kärhöstä en ole varma. Se on kasvanut hyvin, mutta kuka hän lieneekään? Dr. Ruppelia epäilen, vaan aika näyttää.

Hyvin kasvuun lähtenyt Tahvosilta hankittu tarhalyhtykärhö Princess Kate lakastui noin puolimetrisenä. Se kyllä suretti, sillä olen kovasti toivonut tämän prinsessan kukkivan puutarhassani. Yllättäen prinsessa onkin lähtenyt uuteen kasvuun ja tällä kertaa kahden verson voimin. Tarkkailen häntä ja toivon hänelle parasta.

Clematis Hagley Hybridin hento elämä aluillaan

Lauantaina kävimme Ukkokullan kanssa rautakaupassa katselemassa ja mittaamassa raudoitusverkkoja. Syreenipenkin viinikärhö Polish Spirit on kasvanut yli tukensa äyräiden ja vyöryy kohti perennoja. Tässä vaiheessa ei ole mitään mahdollisuutta helpottaa sen tilaa tällä kasvukaudella. Loppukesästä on tarkoitus rakentaa sille uusi ja korkeampi tuki. Ehkä parille muullekin kärhölle. 

Kauniita ja sopivan kokoisia kärhötukia on valmiina näemmä mahdoton löytää. Ainakaan kukkarolle sopivaan hintaan. Raudoitusverkko ei ole kovin kallista ja rautakaupassa on myös välineet pilkkoa isoa palaa pienemmäksi.

Clematis Rouge Cardinal

Onnistumisista iloiten jatkan kärhöelämän opiskelua. Näissä kasviopinnoissa ei pääse tämä naiskivi sammaloitumaan, kun liikkeeseen joutuvat niin aivot kuin kroppakin.

PS.
Tällainen perhonen lennähti syyshortensiaan. Onko tämä iso ja kaunis perhonen keisarinviitta?

Varjoliljani mun

Lilium martagon var. Cattaniae

Tänä vuonna varjoliljat laittavat parastaan. Kukinta on runsasta ja rankoista säävaihteluista huolimatta tuntuu  kestävän pitkään. Eniten puutarhassani on sitä tavallista punaista varjoliljaa, joka on yllättänyt ilmestymällä aivan uusiin paikkoihin. Jopa keittiön ikkunan alla kasvaa yksi komea yksilö, enkä todellakaan ole siihen tietoisesti varjoliljaa istuttanut.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Tavallisen punaisen ja valkoisen varjoliljan olen istuttanut vuosia sitten. Valkoinen on jostain syystä kadonnut, eikä uusikaan sipuli lähtenyt kasvamaan. Ehkä se joskus päättää nousta. Edelleen haluaisin valkoisen varjoliljan kukkivan runsaana, joten tilasin valkoisia varjoliljan sipuleita peräti kaksin kappalein.

Lilium martagon - Varjolilja pun.

Muutama vuosi sitten ostin Päivölän ruusujen koetilalla käydessäni muutamia varjoliljoja, joista Cattaniae kukkii nyt toista kertaa. Sen tumman punainen väri on kerrassaan hieno. Muistuttaa paljon Kiemurapenkissä kasvavaa Russian Rediä. En ole  minkäänsortin asiantuntija näiden varjoliljojeni kanssa, joten mahdollisesti kaikki tummanpunaiset ovat samaa sorttia. Kiemurapenkissä kasvaa myös oranssisävyinen Arabian Night, jossa ei kuitenkaan ole kukkavanaa laisinkaan. Lilja on kyllä noussut.

Lilium martagon var. Cattaniae

Toissa syksynä Muhevaisesta ostamistani kolmesta marhanliljasta tänä vuonna näyttää kukkivan ensimmäisenä Claude Shride. Nupulla on toinenkin marhanlilja, joka on joko Guinea White tai Manitoba Morning. Asuvat niin lähekkäin, etten tässä vaiheessa osaa sanoa, kummasta on kyse.

Lilium martagon - Varjolilja pun

Marhanliljoja on vähemmän myytävänä, joten aina tilaisuuden tullen täytyy olla valmiina. Lökar&Knölar -sivuston syyskauden tuotteissa on useampi marhanlilja, joten tilaus lähti oitis. Tilasin kaksi Albumia eli vallkoista liljaa, Guinea Goldin, Peppard Goldin ja Sunny Morningin.

Lilium martagon Russian Red

Kauneuden lisäksi näissä marhanliljoissa on myös se hyvä puoli, että harvemmin ne kaatuilevat sinne tänne. Viime päivien rankkasateista huolimatta korkeaksi kasvaneet kukkavanat seisovat tanakasti pystyssä. Näin kukkakin pysyy hyväkuntoisena, kun se ei makaa vesisateen rummuttamana maassa.

Rankkasateista ja maassa makaamisesta puhuttaessa katse kääntyy ehdottomasti pioneihin. Niiden kukintaa sai tänä vuonna ihailla pikakelauksella. Ensin helteet kiihdyttivät nuppujen avautumista ja osin jo kukkien lakastumistakin. Seuraavaksi saapuivat hartaasti odotetut sateet, jotka ovat päivä toisensa jälkeen - myös öisin - hakanneet pioniressukoiden raskaat kukat taipumaan kohti maata. Kunhan puutarha vähän kuivuu, käyn leikkaamassa pahimmin ruskettuneet ja vaurioituneet kukat kompostiin.

Sateet ovat tuttu tapahtuma pionien kukinnan aikaan. Niinpä sääennusteita seuratessani leikkasin rohkeasti kukkia maljakkoon niin sisälle kuin uloskin. Pioni kannattaa ottaa maljakkoon ennen kuin se on täydellisesti avoinna. Näin siitä on pidempään iloa maljakossa. Tiukassa nupussa oleva kukka ei välttämättä aina aukea.

Viikonloppuna sain myös mansikat pakastettua. Ostin kaksi laatikollista Polkaa. Marja on kookasta, hyvän makuista ja laatukin on erinomaista. Olin varautunut maksamaan enemmänkin, mutta viime vuotiseen tapaan laatikon hinta oli 35 €. 

Mustarastaat ovat pomppineet pihamaalla aktiivisesti kastemadot nokassaan. Epäilin niillä olevan pesä jossain lähistöllä, mutta vasta sunnuntaina sen löysin. Kävelin talon päädyssä, jolloin mustarastas lennähti pois seinustan köynnöshortensiasta. Siellähän se pesä on ja ainakin kolme avointa nokkaa näin siellä odottamassa matoannosta. Tarkoitus oli lähipäivinä pystyttää tikkaat seinälle ja lyhentää köynnöksen korkeimpia versoja, etteivät kasva kattorakenteisiin. Se työ saa nyt vähän aikaa odottaa, jotta mustarastas saa pesueensa rauhassa maailmalle.

Ensin oli lähes kolmen viikon helle, jolloin puutarha jäi vähän hunningolle. Nyt sitten sataa joka päivä enemmän tai vähemmän. Puutarhan heitteillejättö siis jatkuu, vaikka jotain toki yritän välillä tehdäkin.

Otetaan siis sormustinkukista mallia ja pistetään pitkäksemme. Jollei nyt märälle nurmikolle, niin vaikka suojaisessa paikassa sijaitsevaan lepotuoliin.

 
Lämpimiä kesäpäiviä kaikille!


PS.

Blogini on saanut uusia lukijoita, joita en ole huomannut toivottaa tervetulleiksi. Iloitsen jokaisesta lukijasta. 
Olette siis kaikki lämpimästi tervetulleita!