Sinivalkoista -haaste

Yksi kylän kolmesta järvestä 26.3.2019

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi laittoi minulle Sinivalkoista -haasteen. Haasteesta on tullut jo perinne juhlistaa lähestyvää Suomen itsenäisyyspäivää. Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu ja ideana on löytää kuvia, joissa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa.

Syyssahrami 29.1.2020

Mikäs sen suomalaisempaa, kuin sininen taivas, kesäinen järvi tai valkea lumi. Näitä kaikkia elementtejä löytyy monesta muustakin maailman maasta, mutta meille niistä on tullut isänmaan symboleita.

Clematis alpina - Alppikärhö 24.2.2020

Minä juoksentelen metsissä, pelloilla ja puutarhassa kameran kanssa ilman sen hienompia esteettisiä kuvakulmia. Kauneutta kyllä näen ja arvostan, mutta sen valokuvaan sommittelemisessa on vielä oppimisen matkaa.

Galanthus elwesii - Lumikello 4.4.2020

Niinpä saatte katsella näitä yksittäisten kukkien ja ilmiöiden kuvia. On se vaan kumma, että valkoista tai sinistä etsiessä arkistoista nousee esiin punaisen sävyt ja useita keltaisiakin. Ehkä pitäisi laittaa liikkeelle punaista ja keltaista -haaste, johon kirjoittaisi pikkuruisilla kirjaimilla, että tarkoitus onkin etsiä sinisiä ja valkoisia. Josko arkistot tulisivat näin salaa huijatuiksi ja esiin ampaisisi kattava joukko toivottuja värejä.

Iris 'Harmony' - Kevätkurjenmiekka 7.4.2020

Eksyin taas tapani mukaan sivuraiteille. Tämän haasteen ideana taisi olla juhlistaa kotimaamme itsenäisyyspäivää. Haaste on oikeastaan aika vaikea toteuttaa, kun valtaosa kuvista on puutarhaan ja kasveihin liittyviä kesäkuvia, jotka meidän itsenäisyyspäivän aikaan ovat muisto vain. Toisaalta kuva-arkiston selaaminen on nautinnollinen paluu valoon, lämpöön ja väreihin.

Scilla 9.4.2020

Itsenäisyyspäivänä voi perinteisen Ellen Svinhufvud -kakun sijaan syödä oman puutarhan punaherukoista valmistetulla hyytelöllä kruunattua savukalkkunaa. Iltapäiväkahvin kera maistuu pakastimesta otettu Maisemakahvilan raparperipiirakka, jossa pääosaa näyttelee niiinikään oman puutarhan antimet eli raparperi tietenkin.

Kevätkirjotähdet ja Harmony-kurjenmiekat 9.4.2020

Lapsuudenkodissa ikkunalle sytytettiin tasan kello 18 kaksi kynttilää. Silloin ei ollut patterikynttilöitä, vaan kaksi valkoista antiikkikynttilää. Niitä sitten vahdittiin tarkasti, ettei ohi pyyhältävät pikkuveljet vahingossa heilauttaisi verhoja palaviin kynttilöihin.

Scilla forbesii 'Alba' - Kevätkirjotähti 14.4.2020

Tänä päivänä sytytän oikeat kynttilät ulkona oleviin lyhtyihin. Toinen niistä roikkuu pergolassa ja toinen Pikkupuutarhan kärhökaaressa, jotta eivät aiheuta tulipalovaaraa mihinkään. Ikkunalaudoilla on jo kyntteliköt ja pihatuijissa valosarjat, joten enempää kynttilöitä itsenäisyyspäivä ei tarvitse.

Kurjet 18.4.2020

Itsenäisyyspäivää ei meillä mitenkään erityisesti juhlita.  Yleensä se on ollut pyhäpäivä, jolloin monet suomalaiset asettautuvat illalla television ääreen katsomaan loputonta kättelyruljanssia ja porukan auhtutumista presidentin linnaan. Onhan se kiva ihastella kauniita pukuja ja komeita pariskuntia, mutta yhtään ei harmita, vaikka tänä vuonna kättelyseremonia jää väliin.

Lumiset lemmikit 15.5.2020

Luultavasti viimeistelen pari Suvikumpu -blogin Marjan ohjeella tekemääni hedelmäkakkua ja leivon yhden taatelikakun. Askartelen kakkuihin nimilaput ja käärin ne kauniiksi lahjapaketeiksi. Sitähän tämä joulunalusaika on, valmistamista ja valmistautumista.

Omena Huvitus 30.5.2020

Oikeastaan itsenäisyyspäivä on melkoisen osan aikuisiästäni ollut hääpäivän aatto. Menimme vihille perjantaina ja vihkipäiväksi valikoitui 7.12. osittain siksi, että itsenäisyyspäivän vuoksi saimme pidemmän vapaan töistä. Karrikoiden voisi sanoa, että melkein menetin itsenäisyyteni itsenäisyyspäivänä. Näinhän ei käynyt, sillä meidän huushollissa kumpikaan tuskin on kokenut itseään alistetuksi tai tasa-arvottomaksi.

Tulipa Honeymoon 5.6.2020

Tänä vuonna hääpäivä osuu maanantaille, eikä meillä ole sen suhteen ihmeempiä suunnitelmia. Viime vuonna vietimme hääpäivää isommin Espanjan auringossa. Vuokrasimme viikonlopuksi höyrypesurin, jolla Ukkokulta putsaa saunan ja pesuhuoneen. Olen luvannut hoitaa ruoanvalmistuksen ja tarjoan jotain hyvää niin hääpäivän kuin itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Pilvet kesätaivaalla 10.6.2020

Minkälainen mahtaisi suomalaisten itsenäisyyspäivä olla, jos se osuisi keskelle kesää? Monet viettäisivät päivän mökillä uiden ja grillaten. Kauniin ja lämpimän sään sattuessa kaupunkien terassit täyttyisivät oluen nauttijoista. Meikäläinen olisi varmasti jonkun puskan kupeessa kykkimässä, kunnes Ukkokulta soittaisi ruokakelloa. Sitten voisimmekin istua pergolan pöydän ääressä syömässä jotain hyvää ja juomassa vaikkapa lasilliset kylmää valkoviiniä.

Juhannusruusu 16.6.2020

Ehkäpä vuoden pimeimpään aikaan sijoittuva itsenäisyyspäivä varmistaa sen, että kansalaiset huomioivat juhlan tarkemmin. Vaikka eivät itse isommin juhlisikaan, ainakin rauhoittuvat ja ottavat yhden päivän leppoisammin.

Sadepivlet 1.7.2020

Tämä itsenäisyyspäivä, kuten joulukin, tulee jäämään varmasti meidän mieliimme koronan aiheuttamien erityisjärjestelyjen aikana. Monille rajoitukset ovat vaikeita ja ahdistavia. Tv-uutisten haastattelussa brysseliläinen lääkäri totesi jotakuinkin näin: "mieluummin jouluna pienellä porukalla, kuin helmikuussa hautajaisissa". Maltetaan siis vielä jonkin aikaa, jotta pääsemme nopeammin taas harrastustemme ja ystäviemme pariin.

Sinipiikkiputki 19.8.2020

Haaste on kiertänyt aika runsaasti, mutta heitän sen seuraaville blogeille - muistuttaen, että haasteet ovat aina vapaaehtoisia ja ne voi toteuttaa täysin itselleen sopivana ajankohtana:

Kivisen Vilman piha
Luonnon luomaa
Puutarhan lumo

Daucus - Villiporkkana 3.9.2020

Haasteen säännöt:

• kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu / Puutarhahetki-blogista)
• tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
• haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
• käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista -haaste 2020 kommenttikenttään.
• Voit osallistua haasteeseen myös instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki.

Kelloköynnös 16.10.2020

Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiville tästä haasteesta.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Syyssahramit 7.11.2020

Kertalaakista koukussa

 
Enpä tiennyt, mihin jouduin, ostaessani Saaripalstan Sailan vinkistä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan neljä ensimmäistä kirjaa. Kannoin kirjakaupasta tuhdit, yli 700-sivuiset pokkarit ja laitoin ne hyllyyn ajatuksella lukea ensin pari yöpöydällä odottavaa kirjaa. Ukkokulta nappasi sarjan ensimmäisen osan, mitä hiukan ihmettelin. Ajattelin, ettei Lucinda Rileyn kirjat välttämättä ole kovin miehistä lukemista. Taisin olla väärässä.

Sain Jussi Adler-Olsenin Uhri 2117:n luettua ja tartuin Ukkokullalta vapautuneeseen Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäiseen osaan. Ukkokulta kahlasi siinä vaiheessa läpi jo neljättä eli Kuun sisar -osaa. 

Tämä kansainväliseksi bestselleriksi yltänyt kirjasarja kertoo Papa Saltin eri puolilta maailmaa adoptoimista tyttäristä. Kukin kirja kertoo yhden tyttären tarinan. Pohjalla kulkee juoni, jonka voi arvata selkenevän loppua kohden. Moni kysymys saa vastauksen tarinan edetessä, mutta lukiessa syntyy myös yhä uusia kysymyksiä. Tyttärien tarinat lähtevät kiehtovasti lentoon, jokainen omille suunnilleen kietoutuen samalla toisiinsa. Lucinda Riley on punonut tarinoihin taitavasti faktaa ja fiktiota. 

Sarjaan jäi koukkuun jo ensimmäisen kirjan alkumetreillä. Kieli soljuu kauniisti eteenpäin ja lukeminen on helppoa. Siitäkin huolimatta, että pokkaritkin ovat oikeita tiiliskiviä. Koko ajan on sellainen tunne, että seuraavassa kappaleessa paljastuu jotain tärkeää. Jotain paljastuukin, mutta syntyy myös yhä uusia käänteitä pakottaen jatkamaan lukemista.

Vanhempien hankala tilanne on valvottanut minua monen monta yötä. Seitsemän sisarta -kirjasarja on osoittautunut tähän tilanteeseen erinomaiseksi ajankuluksi. Unilääkkeeksi kirjoista ei ole ollut, sillä lukemista on vaikea lopettaa. Ajatusten kiertäessä yön pimeydessä kehää, on ollut pelastus tarttua sisarten tarinoihin ja uppoutua kirjoihin, jotka tempaavat täysillä mukaansa.

Nyt on menossa kolmas osa eli Myrskyn sisar. Olemme päättäneet, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Koska kirjastokin on nyt koronan vuoksi kiinni, tilasin kirjakaupasta itselleni ja Ukkokullalle viihdykkeeksi aiemmin ostamatta jääneen 5. osan eli Kuun sisaren sekä loppusyksystä ilmestyneen 6. osan eli Auringon sisaren. 

Tähden tarinan jälkeen minulla on siis vielä kolme tiiliskiven kokoista kirjaa odottamassa niihin tarttumista. Pitkästä aikaa koen löytäneeni kirjasarjan, joka osuu jonnekin sisimpään jättäen sinne pysyvän jäljen. Ainoa murhe asiassa on tarinan päättyminen. Voi viedä hetken löytää kirja, jonka lukeminen tuottaa edes puolet siitä nautinnosta, minkä tämä Rileyn kirjasarja on antanut. 

Lämmin kiitos Saaripalstan Sailalle loistavasta kirjavinkistä!

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta -sarja

1. Seitsemän sisarta (Maian tarina)
2. Myrskyn sisar (Allyn tarina)
3. Varjon sisar (Tähden tarina)
4. Helmen sisar (CeCen tarina)
5. Kuun sisar (Tiggyn tarina)
6. Auringon sisar  (Electran tarina)

Nimeni on kullero. Kesä- ei vaan joulukullero!

Trollius chinensis - Kesäkullero 24.6.

 

Lahden messuilta huhtikuussa 2019 ostettu kesäkullero on osoittautunut varsin mainioksi kasviksi. Istuttaessani sitä Syyspenkkiin tuumasin, tuleeko kukkasesta lyhytaikainen tähdenlento vai kotiutuuko se pitkäaikaiseksi piristykseksi?. Runsaan vuoden kokemuksella ei vielä voi mitään varmaa sanoa, mutta tähän astiset kokemukset ovat pelkästään positiiviset.

Trollius chinensis - Kesäkullero 1.7.

Kesäkullero (Trollius chinensis) on kiinalainen kullerolaji, joka kukkii keskikesällä.

Kasvilla on voimakkaasti haaroittunut varsi, johon ovat kiinnittyneet liuskottuneet lehdet. Kukat ovat maljamaisen muotoisia, tumman oranssinkeltasia. Kukat tuoksuvat voimakkaasti ja vetävät mehiläisiä puoleensa.

Kesäkullero kasvaa aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Multava, kosteutta pidättävä ja kevyt maa sopii kasville parhaiten. Ne eivät siedä kuivaa kasvualustaa. Kasvukorkeus 70-100 cm.

Trollius chinensis - Kesäkullero 16.10.

Siirsin kesäkulleron elokuun puolivälissä alapihan Syyspenkistä Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. En kyllä kuolemaksenikaan enää muista, miksi näin tein. Uudessa paikassa kesäkullerolla on joka tapauksessa hyvät olosuhteet kasvaa sellaiseksi pehkoksi, jollaiseksi se hyvissä olosuhteissa kasvaa.

Trollius chinensis - Kesäkullero 7.11.

Siirtojen yhteydessä tulee aina varauduttua kasvien menetykseen tai ainakin kasvun hidastumiseen. En ollenkaan odottanut, että kesäkullero juurtumisen lisäksi innostuu pukkaamaan nuppuja ja jopa avaamaan ne. Se ei ole piitannut niistä muutamista pakkasöistä, vaan uhmaa tuulta ja kylmyyttä keltaisella kukallaan.

Trollius chinensis - Kesäkullero 20.11.

Mielessäni puhuttelin kesäkulleroa ensin lokakulleroksi ja sitten marraskulleroksi. Jännäsin, pääsenkö nimeämään hänet vielä joulukulleroksi. Lyhytaikainen räntäkeli näytti uuvuttavan kulleron värin ja voiman. Ajattelin myös avautumista odottavien nuppujen kuolevan loppusyksyn kosteuteen.

Trollius chinensis - Kesäkullero 27.11.

Hennon lumihunnun sulaessa kesäkullero antoi piutpaut kuvitelmilleni sen taipumisesta talven syliin. Odottamassa olleista nupuista ainakin yksi avautui loistaen keltaisuudellaan yhä värittömämmäksi käyvässä puutarhassa. Ehkä kesäkullerolla on jonkinlainen kilpa vieressä runsaasti nuppuja ahkeroivan jouluruusun kanssa.

Trollius chinensis - Kesäkullero 2.12.

Kesäkullero sai kun saikin uuden nimen eli nyt hän on virallisesti joulukullero. Hauska kaveri, jonka näkeminen nostaa hymyn huulille. Olen jo useampaan kertaan kehottanut siirtymään talviunille, jotta jaksaa taas keväällä herätä kasvamaan ja kukkimaan. Näyttää olevan sitkeä ja omapäinen kasvi, joka haluaa seikkailla ja kietoa puutarhanaisen terälehtiensä ympärille. Jonkinlainen kukkien James Bond kaiketi.

 

Pysykää poissa - peurat!

Syyssahramien hyvästit

Alkukevään sipulikukkatuhojen jälkeen peuroista ei ole ollut ongelmaa. Ehkä metsissä riitti syötävää. Ehkä pitkien valoisien päivien pihoille houkuttelemien ihmisten mellastus sai peurat pysymään kauempana. Parina myöhäisiltana olopihan liiketunnistinvalo on taas syttynyt. Siinä vaiheessa, kun valon huomaa ja ehtii ikkunaan, ei yleensä enää mitään liikettä missään näe. Varsinkaan pilkkopimeässä ja varjoisten paikkojen kattamassa pihassa.

Peuranjälkiä omenapuun alla

Parina päivänä ehdin kiertää tontin päivänvalossa. Silloin oli helppo nähdä märkään multaan painuneet sorkanjäljet. Peura tai peurat ovat tulleet tien yli vastapäisestä metsästä, kulkeneet talon päädyn kautta olopihalle ja sieltä rinteeseen. Ilmeisesti eläin on yrittänyt jatkaa matkaansa alapihalta puistoalueelle ja sieltä jonnekin etäämmäs. Se on systemaattisesti kiertänyt aidan viertä, jolloin jäljet ovat painuneet syvälle multaan niin Syyspenkissä kuin hedelmäpuiden allakin. Jälkiä seuraten tulkitsin peuran nousseen Vasenrinteen kautta talon toiseen päätyyn ja sieltä takaisin tielle.

Aitaesteitä peurojen reitillä

Olen verkottanut kaikki tärkeimmät puut ja pensaat niin jänisten kuin peurojenkin varalta. Joillakin pensailla verkot voisivat olla korkeampia, mutta silmämääräisesti katsoen en löytänyt tuhoja. Monet ikivihreät perennatkin näyttivät koskemattomilta. Eikä niiden pintaosuuden peuran suihin katoaminen pitkään harmittaisi, kunhan kasvien juuret on tallessa.

En halua peurojen mellastavan pihassani sen enempää syksyllä kuin keväälläkään. Pysykööt poissa ihan ympäri vuoden. Tontin alapuoli on aidattu, mutta yläosa ei. Jos aitaisimmekin, pitäisi hommata myös kaksi porttia, koska meillä on kaksi tonttiliittymää. Varsinainen sisäänkäynti kahdella autopaikalla ja varaparkkipaikka vieraille. Tein nyt, kuten keväällä. Viritin talon kumpaankin päätyyn tilapäiset verkkoaidat siten, että peurat eivät pääse olopihan kautta rinteeseen ja alapihalle. Sisäänkäynnin puolella sijaitsevan Pikkupuutarhan olen myös verkottanut. Sisäänkäynnin puolen käytäviä reunustavia tai talon päätyjen istutuksia ei voi aidata.

 
Verkkoviritelmät ovat rumia ja hankaloittavat jonkin verran kulkua pihamaalla. Kellariin kulku käy pihan kautta, mutta sinnekin voi kiertää talon toiselta puolelta. Onneksi näin talviaikaan emme kovin paljon olopihan puolella tai pihalla ylipäätään kuljeksi. Eikä talven pimeydessä verkkoja muutenkaan pahemmin näe, joten saavat nyt torjua mahdollisuuksien mukaan sorkkaeläinten vierailuja. 

Keväällä ostin Trico Garden -peurakarkotetta, jonka käyttö jäi aika vähäiseksi. Siitä olen kuullut rohkaisevia kommentteja. Trico Gardenin käyttöön en nyt näe riittävästi tarvetta, vaan säästän sen kevääksi sipuli- ja muiden kasvien suojelemiseen.

Prunus Accolade - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Epämieluisten sorkkasankareiden jäljestyksen päätteeksi kiersin muuten vain katselemassa puutarhan marraskuista tilaa. Poikkeuksellisen lämmintä säätä on riittänyt ja aika runsaasti vettäkin olemme saaneet. Viime päivinä mittari on yöaikaan painunut miinuksen puolelle, josta huolimatta puutarhassa on mukavan vihreää. Kaipa sitä on totuttava näihin ilmastollisesti pohjoissaksalaisiin talviin.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Suurin osa kasveista on siirtynyt kunnon talviunille. Jotkut kasvit taasen valmistautuvat selvästi jo näin loppuvuodesta tulevaan kevääseen. Koristekirsikka Kevätsuudelma on täynnä pullukoita silmuja ja tuurenpihlajatkin tarvitsevat vain runsaasti valoa ja lämpöä startatakseen uuteen kasvukauteen. Niitä katsellessani ajattelin, että suotta tässä ihmiset marmattavat pimeyttä. Otetaan vain mallia kasveista ja pullistetaan objektiivisesti mielemme täyteen kevään odotusta. Sieltä se vääjäämättä taas saapuu, aikanaan.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiä olen ennenkin kehunut. Pienestä taimesta on kasvanut melkoinen pehko, joka ei ole moksiskaan loppuvuoden säävaihteluista. Kasvi alkaa olla liian ahtaassa paikassa, joten keväällä se pitää ainakin jakaa. Tuskin koko kasvia muualle siirrän, koska se on viihtynyt hyvin syyshortensioiden edustalla. Ehkä annan mantelityräkin kuitenkin ennen jakamista kukkia tapansa mukaan limenvihreänä.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikkakin uhmaa talven saapumista. Tätä kuvaa katsellessa keksin, että voisin istuttaa muutaman Pink Pandan verson kuivaan ja aurinkoiseen rinteeseen. Siellähän ahomansikkakin viihtyy erinomaisesti. Nykyisin koristemansikka luikertelee päivänliljojen seassa pääsemättä täysin oikeuksiinsa. Näen jo silmissäni, miten somilta pinkit mansikankukat näyttävät maanpeiteruusu Fairyn kupeessa.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadut tuoksuorvokit ovat kotiutuneet täydellisesti. Ne ovat alkaneet levittäytyä istutusalueelleen ja ensi kesänä taitavat peittää loputkin multavälit. Ennen näiden sinisten tuoksuorvokkien saamista, ostin kaksi valkokukkaista tuoksuorvokkia puutarhamyymälästä. Niiden lehdet ovat kellastuneet ja kuihtuneet kokonaan, kun nämä siniset porskuttavat vihreinä ja kukkivatkin loppusyksyn koleudessa.

Sciurus vulgaris - Orava

Pikkujoulun kunniaksi viritin ikkunoille kynttelikköjä. Keittiön ikkunalaudalle kynttelikköä asettaessani huomasin oravan napostelevan siemeniä mökin katolla. Alhaalla olevien sälekaihdinten välistä oli hankala saada kunnon kuvaa, joten uskaltauduin hyvin hitaasti nostamaan kaihtimia. Orava havaitsi liikkeen ja jähmettyi paikalleen selkä minuun päin. Seisoin pitkän tovin sivuverhon takana odottamassa sen kääntyvän. Oravan koko turkki tärisi jännityksestä ja varmaan myös pelosta. Lopulta nappasin tämän kuvan ja laskin säleverhon alas. Turha kiusata luontokappaletta.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Puutarha-aiheet ovat näin loppvuoden päivinä vähissä. Luontoa tulee tarkkailtua ahkerasti, mutta värikästä ja mielenkiintoista kirjoitettavaa siitä ei tahdo syntyä. Nyt on hyvää aikaa leipoa ja kokata. Perinteinen herkkusinappi on jo valmistettu. Piparitaikinakin odottaa leipomista.

Käsillä on marraskuun viimeinen päivä. Huomenna siirrymme joulukuuhun. Hups vain, miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet vaihtuvat.

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Jonninjoutavaa jorinaa

Helleborus - Vaalea jouluruusu

Pikkupuutarhan vaalea jouluruusu on täynnä nuppuja. Vaikka päivisin mittari nousee +6 asteeseen, yöt ovat olleet viileitä, eivätkä nuput ole auenneet. Näin kaupassa isokokoisen jouluruusun, jossa ei kuitenkaan ollut hintaa. Melkoisen tovin seisoin kukkien äärellä arpomassa, ostanko vaiko en. En sitten ostanut, kun en saanut myyjää käsille. Nyt on sen verran lauhaa, että jouluruusu pärjäisi ulkosalla ja sen voisi varmasti myös istuttaa vielä maahan.

Sadepisarat takkahuoneen ikkunassa.

Meillä aurinko ja vesisade vuorottelevat, mikä sinänsä on ihan mukavaa. Yritän ajoittaa ulkoilut sateettomiin hetkiin ja keskittyä erilaisiin sisällä tapahtuviin työtehtäviin sateisina aikoina. Viikonloppuna paistoi aurinko niin kirkkaasti, etten kestänyt  katsoa pilkullisia ikkunoita. Pesin ulkopinnat, mutta taitavat olla taas samanlaisia.

Pitihän minunkin kokeilla tämän joulun hittitortuksi mediassa mainittua torttutuuttia. Eksyin Ilta-Sanomien kautta ohjeeseen, joka löytyy Annin uunissa -blogista. Myös Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin TarjaK postasi tekemistään torttutuuteista. Omani tein Annin uunissa -blogin ohjeilla. Pikaisesti katsottuna ohjeet ovat muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta samanlaiset. 

Tuuttien tekeminen vaati hiukan näpertelyä, mutta vaikeaa se ei missään tapauksessa ollut. Seuraavalla kerralla menee varmasti rutiinilla. Minulla ei ollut valmiita tuuttimuotteja, joten tein ne ohjeen mukaan foliosta. Ehkä seuraavalla kerralla vaihdan tuutin muodon yksinkertaisemmaksi ja yhdistän siihen ohjeen herkullisen täytteen.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

 Ison osan arjestani nappaa omaishoitohommat. Isä sai kriisipaikan hoivakodista toistaiseksi -mandaatilla. Vastuunjako minua ihmetyttää, kun joudun sooloilemaan hoivakodin ja kotihoidon välissä. Virallisesti isä on edelleen kotihoidon asiakas. Kotihoito ja hoivakoti soittavat ja laittavat minulle viestiä milloin mistäkin asiasta. Toki haluan olla asioista tietoinen ja mukana päättämässä. Välillä vain ihmetyttää, mihin kummaan minua tarvitaan, kun asiat hoituisivat nopeammin ja kätevämmin kotihoidon ja hoivakodin kommunikoidessa suoraan keskenään. Varsinkin, kun minulle ei mitään ilman aktiivista penkomista kerrota. Oletetaan ilmeisesti, että osaan lukea toisten ajatuksia.

Daucus carota - Villiporkkana

Äiti siirrettiin sydänosastolta kuntoutussairaalaan. Hänellä on sydänläpän tulehdus, jota hoidetaan suonensisäisellä antibiootilla. Hän ei kestäisi avosydänleikkausta. Äiti aiotaan kotiuttaa jollain aikavälillä, mutta lääkärin mukaan ilman maksimimäärää kotihoidon apua hän ei tule pärjäämään. Nyt äitiä ollaan kotiuttamassa luultavasti jo ensi viikolla. Pelkäänpä, että äidin kohdalla tulee muodostumaan monille vanhuksille tuttu pyöröovisysteemi. Vähän aikaa kotona ja takaisin sairaalaan, kunnes taas kotiutetaan.

Paras ratkaisu olisi saada molemmat johonkin hoivakotiin, jossa he olisivat ympärivuorokautisen hoidon ja turvan piirissä. Olen tätä ehdottanut, mutta aika skeptisesti ehdotuksen etenemiseen on suhtauduttava. Tuntuu lohduttomalta, että vajaan kuukauden päästä 69. hääpäiväänsä viettävä pariskunta joutuu elämään loppuaikansa erillään.

Taidan laittaa loton vetämään. Isolla summalla voisin vaikka hankkia vanhemmille turvallisen ja asianmukaisen avun ja hoitoverkoston. Tavallisen ihmisen palkalla tai eläkkeellä kituutetaan elämän viimeiset hetket kuntien loputtomien säästötoimien vankina.

Kesäkullero 21.11. Ei tainnut tulla joulukulleroa.

Marraskuu lähenee loppuaan ja edessä siintää joulukuu kaikkine touhuineen. Sytytetään kynttilöitä ja napostellaan vaikka suklaata joulua odotellessa!

Peestä jiihin

 
Peestä eli puutarhakaudesta siirrytään hissukseen jiihin eli jouluun. Uusi puutarhakausi on tavallaan jo näköpiirissä, kun Pihakalenterin 17. versio putosi postilaatikkoon. Minulle uusi Pihakalenteri on 10. Olen siis löytänyt itselleni mieluisan kalenterin, johon kirjaan monien puutarhaan liittyvien asioiden lisäksi myös sään ja kaikki menot ja tapahtumat. Muuta käsinkosketeltavaa kalenteria minulla ei enää olekaan, mitä nyt kännykän kalenteriin laitan oleelliset menot kelloaikoineen.

Joulukausi on kiva aloittaa erilaisilla valoilla niin sisällä kuin ulkonakin. Vanhemmat ihmiset väittävät marraskuun puolivälin olevan liian aikaista kaikelle jouluun liittyvälle. Onneksi itse kukin voi määritellä omat rituaalinsa toisten mielipiteistä huolimatta. Jokainen pimeyteen sytytetty lamppu luo iloa ja valoa suoraan mieleen. Muutamia kausivaloja minulla on ollut ulkona jo lokakuusta alkaen. Jouluisempia valosarjoja viritin viikko sitten. Ledit eivät vie paljon sähköä ja ajastimella ohjattuina niitä ei tarvitse polttaa keskipäivän auringonpaisteessa - jos siis moinen valoilmiö sattuu näkymään.

Jotkut sammuttavat jouluvalonsa vasta kevään korvalla. Minä en jaksa niitä katsella kovin pitkään joulun jälkeen. Mitä valoisammaksi päivät käyvät, sen reippaammin riisun kaikkein jouluisimmat valosarjat pois. Joitakin kausivaloja annan olla ajastettuina, kunnes päivät selkeästi pitenevät. 

Keittiön ikkunalaudalle laitoin lasipurkkiin valosarjan, joka kaipasi vähän väriäkin. Varastosta löytyi lasinen kuusenkoriste. Nyt kirkkaanpunaiselle kuumailmapallolle on valaistu reitti "laskeutumiseen". Ikkunaan heijastuu ulkona olevaan tuijaan ripustettu valosarja.

Törmäsin useammalla nettisivustolla söpöihin tupsupipoihin. Helppo ohje löytyy mm. täältä. Tarvitset vain vessapaperirullan sisuksen ja lankaa. Näihin saa mukavasti käytettyä jämälankoja. Väsäsin näitä televisiota katsellessa. Minikokoiset tupsupipot käyvät vaikka joulukuusen koristeiksi tai lahjapakettien somisteeksi. Etualan harmaavalkoisiin pipoihin käytin heijastelankaa, joten teoriassa pipot voisivat toimia myös heijastimina. Pelkäänpä, etteivät kestä kovin paljon rasitusta.

Tämän vuoden joulukorttiprojekti on postitusta vaille valmis. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman paljon varastoon kertyneitä askartelutarvikkeita, vaan toisin kävi. Toin viime joulun Espanjan reissulta nipun edullisesti ostettuja joulukortteja, joita sitten vähän tuunasin. Eivät ole viimeisen päälle itse väsättyjä, mutta oma kädenjälki niihin on kuitenkin laitettu.

 
Törmäsin kotikuntani nettisivuilla ideaan, jossa kaikki halukkaat voivat kohtalaisen pienellä panostuksella ilahduttaa kotihoidon ja asumispalvelujen piirissä olevia ikäihmisiä. Luovan välittämisen yhteisö Siskot ja Simot järjestää kampanjan kahdeksatta kertaa ja sen suojelijana toimii presidentti Sauli Niinistö. Osallistua voi joko valmiina ostetuilla joulukorteilla tai itse askarrelluilla. Ohjeet löytyvät tuosta linkistä. Käyn lähipäivinä pudottamassa kylän kirjaston keräyslaatikkoon muutaman kortin, sillä moni vanhus ei varmastikaan saa ilman tällaisia kampanjoita ainuttakaan joulukorttia.

 
Lehtikaktukset kukkivat parhaillaan runsaana. Valkoinen on itse asiassa jo lopettamassa, mutta kaksi pinkkiä vasta aloittavat. Pesin ikkunoita valkoisen kaktuksen ollessa vasta nupullaan. Jouduin siirtämään amppelissa olevan kaktuksen syrjään päästäkseni pesemään ikkunan sisäpintaa. Olen kuullut, etteivät kaktukset tykkää siirtämisestä nuppuvaiheessa. Olen kyllä kaktuksia aiemminkin tilapäisesti kukintavaiheessa siirtänyt, eivätkä ole olleet milläänsäkään. Nyt valkoinen kaktus pudotti valtaosan nupuistaan. Kenties hetkellinen siirtäminen ei ollut se häiritsevin seikka. Mikä lie, onneksi muutama nuppu jäi ja avautui.

Tintit komensivat aktiivisesti ikkunoiden takana aloittamaan ruokinnan, joten pitihän sitä käskytykseen taipua. Ensin ripustin talipötköt ja perjantaina 20.11. sataneen ensilumen jälkeen myös talipallot ja siemenautomaatit. Pikkulinnut löysivät ruokintapaikat oitis. Samoin tikat. Viime päivinä talipötköllä on vieraillut käpytikkojen lisäksi pikkutikkoja ja harmaapäätikka. Kuviakin on todisteena, mutta kunnon zoomin vuoksi turhan epätarkkoja ja kaukaa otettuja.

Tinttitutkailu on siis jälleen yksi mielenkiintoinen ja hivenen koukuttavakin ohjelmanumero. Väkisinkin katse hakeutuu ruokintapisteillä pörrääviä lintuja seuraamaan. Pihallamme on kolme ruokintapistettä sijoitettuina siten, että pikkulinnuille on edes hivenen puiden ja pensaiden tarjoamaa suojaa. Kaikki kolme paikkaa näkyvät myös talon ikkunoista; keittiön puolella oleva parhaiten.

Lumihunnunkin saimme perjantain 20.11. vastaisena yönä. Torstaina tuuli tuiversi melkoisella voimalla kaatamalla pystyasentoon jätetyt kottikärryt ja viskomalla monenmoista puunoksaa ja roskaa pitkin pihaa. Vettä satoi koko torstain reippaasti ja sen verran vaakatasossa, että ikkunanpesua on taas tiedossa. Mitään erityisiä vaurioita ei lähitienoille eikä omalle pihalle tullut. Sähkötkään eivät vuosien takaiseen tapaan menneet kertaakaan. Pari vuotta sitten tehdyn tierempan yhteydessä alueen piuhat kaivettiin maahan, mikä varmasti edesauttoi sähköjen katkottomuutta. Aiemmin sähkökatkoon riitti, kun isompi lintui istui langoille - kärjistetysti sanoen.

Parsa taipuu tuulessa ja hennossa lumessa.

 

En pelottele lapsia tai aikuisia sen enempää tontuilla kuin koronallakaan. Olkaahan kuitenkin varovaisia ja pitäkää huolta niin itsestänne kuin toisistanne!

PS. Kuvien lumihuntu on ollutta ja mennyttä. Lauantaina tuuli tuiversi sateen maustamana koko illan, joten olemme palanneet lumettomiin näkymiin. Nurmikkokin vihertää vallan kutsuvasti. En sentään aio kellahtaa nurmikolle lepohetkeä viettämään, vaikka aurinkokin kirkastaa maisemaa.