Vuosi 2021 kollaaseina

Tammikuu

Jälkikäteen ajateltuna jokainen vuosi tuntuu menneen nopeasti. Niin myös vuosi 2021, vaikka minun elämässäni oli muutama erityisesti mieleenpainuva asia. Varsinkin tammikuu on muistissa edelleen melkoisena sekasotkuna. Haimme joulukuussa veljeni kanssa vanhemmillemme hoivakotipaikkaa, joka saatiinkin yllättävän nopeasti. Äiti muutettiin tehostetun hoivan yksikköön 11.1. Isä siirrettiin väliaikaisesta hoivakodista äidin kanssa samaan paikkaan heti seuraavana päivänä. Loppukuukausi menikin sitten vanhempien asunnon tyhjentämisessä, siivoamisessa ja monenlaisten paperiasioiden hoitamisessa.

Lunta satoi kohtalaisen runsaasti. Ainakin verrattuna edelliseen talveen, jolloin lunta ei ollut juuri ollenkaan. Lumityöt ovat raskaita, mutta kolaaminen on hyvää liikuntaa raittiissa ilmassa. 

Kelloköynnökset kylvin 18.1. 

Helmikuu

Vanhempien muuttoasiat olivat vielä kesken, kun äiti kuoli 4.2. vaikean sydänsairauden murtamana. Hän ehti olla hoivakodissa vain kolme viikkoa. Alkoi hautajaisten järjestäminen ja perunkirjoitusasioiden hoitaminen. Isä sai onneksi jäädä hoivakodissa samaan paikkaan, johon hän äidin kanssa muutti.

Kotipiirissä arki kului lumitöitä tehdessä ja paperiasioita pyöritellessä. Opinpahan taas paljon uusia asioita. Kieltämättä välillä kiukutti rankastikin viranomaisten kanssa asiointi. Ihmisen kuolemaan liittyy melkoinen määrä byrokratiaa.

Paperienpyörittelyn, sinne tänne soittamisten ja hoivakotikäyntien välissä oli terveellistä pureutua välillä yksinkertaisiin asioihin. Tein siemenkylvöjä ja koulin pikkuisia taimia.  

Maaliskuu

Maaliskuu on täällä etelärannikolla selvästi ensimmäinen kevätkuukausi. Lumi sulaa vauhdilla, vaikka talvi vielä yrittääkin pitää otteessaan. Jokainen pälvipaikka on käytävä tutkimassa, ettei vaan yksikään mullasta ilmestyvä piippo jää huomaamatta.

Yhä enemmän tuli kylvettyä siemeniä multaan. Koulimiset jatkuivat ja lisääntyivät. Taimet siirtyivät ikkunalaudalta kellariin kasvilampun huomaan.

Metsuri kävi kaatamassa pihaltamme ison männyn ja kaksi vaahteraa. Puutalkoissa vierähtikin muutama päivä. Äidin uurna laskettiin hautaan, isää kävin hoivakodissa säännöllisesti katsomassa. Sain myös 1. koronarokotuksen.

Lumikellot nousivat hienona ryppäänä omenapuun alle. Pihalle eksyneet peurat ehtivät napostella muutaman tulppaanin ja krookuksen, kunnes sain ruiskutettua piipot Trico Gardenilla. Siitä oli selvästi hyötyä.

Huhtikuu

Kuun alku oli yhä kylmän ja lämpimän taistelua. Tyhjensin biokompostorin, siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isoihin kasvatusastioihin, joissa ne myöhemmin jatkaisivat eloaan kasvarissa. Kannoin pihakalusteet pergolaan ja kanttasin istutusalueita. Levitin katemultaa penkkeihin ja lehtikompostista multaa kasveille. Haravoin pihakäytävät.

Puunkaadosta syntyi iso keko oksia, joiden hakettamisessa olisi mennyt ikä ja terveys. Veimme ne peräkärryllä Sortti-asemalle, jossa oksia myös haketetaan.

Huhtikuun puolivälissä sää lämpeni kunnolla. 16.4. siirsin hyvin itäneet tuoksuherneet kasvihuoneeseen isossa muovilaatikossa, jonka suojasin etenkin öiksi tuplaharsolla. Kylvin kasvihuoneeseen myös retiisiä, ruusukaalia ja yrttejä sekä perunoita ämpäriin. 

Toukokuu

Kuun alussa lämpömittari nousi parhaimmillaan +10 asteeseen. 10.5. sää lämpeni selvästi, myös öisin lämpötila pysyi +10 asteessa tai sen yläpuolella. Tein uhkarohkean tempun kiikuttamalla isoiksi ja vankoiksi kasvaneet tomaatit ja kurkut kasvihuoneeseen. Olin virittänyt tuplaharsoista kasvihuoneeseen teltan ja illalla kävin laittamassa varoiksi lämmittimen. Kaikki meni hyvin, enkä kokenut takaiskuja.

Poistin muovireunukset alapihan Kriikunapolulta ja korvasin ne turveharkoilla. Kylvin siemeniä kasvimaalle, istutin perennoja, pesin ikkunalaudat ja pation siitepölystä. Ukkokulta pesi pergolan lasikatteen ja öljysi patiot.

Kesäkuu

Toukokuussa alkanut lämpö jatkui ja lisääntyi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä pahemmin satanut. Nurmikkoa leikattiin, reunuksia ja tontin rajoja trimmattiin, tynnyreitä ja kastelukannuja täytettiin vedellä. Kastelemista riitti, eikä sille heti loppua tullutkaan.

23.6. oli hurja ukkosmyräkkä, joka ei onneksi kestänyt kauaa, eikä tehnyt suuria tuhoja. Pionien sadesuojaksi viritetyn päivänvarjon tuuli heitti käytävälle ja rikkoi kuin tulitikun.

Lämpö helli kasvihuoneen asukkaita. Kurkkuja pääsimme maistelemaan jo kesäkuussa. Kurkkuja kypsyi ennätysnopeasti ja paljon. Eipä tarvinnut kaupasta kurkkuja kesän aikana ostaa.

Sain vihdoin sukuselvitykset ja muut perunkirjoitusta varten tarvittavat paperit toimitettaviksi pankkiin ja äidin tilin lopetettua. 

Heinäkuu

Heinäkuussa helteet jatkuivat ja sateet puuttuivat. Kastelin lähinnä kasvihuoneen ja kasvimaan asukit sekä kesäkukkapurkit. Muutaman kerran lorotin vettä reippaasti kärhöille ja niinikään jokusen kerran annoin sadettimen pyöriä istutusalueilla pidemmän aikaa. Muuten perennat saivat pärjätä omillaan. Kasvien nuutuminen lisääntyi helteiden jatkuessa. Eniten huolestutti, miten kasvit kykenevät valmistautumaan tulevaan talveen ja seuraavaan kesään. Se jää nähtäväksi.

Keskityin kasvattamaan kirsikkatomaatteja, joista satoa sai hakea tasaiseen tahtiin. Kasvihuoneen ovi oli auki ympäri vuorokauden. Yöksi laitoin oviaukkoon harson kiinni nipistimillä, jotta kissat, jänikset tai linnut eivät päässeet sisään kasvariin.

Helteiden vuoksi heinäkuussa ei pahemmin tullut istutettua mitään. Puutahan huoltotoimetkin olivat minimissä. Marjoja sentään keräsin ja mehustin. Ja putsasin yläpihan kivituhkakäytävät. Heinäkuussa siivosimme kellaria ja kuskasimme kaatopaikalle vuosien mittaan kertynyttä turhaa tavaraa. Kellarissa oli mukavan viileää, joten kerrankin työn pariin tuli mentyä suorastaan iloisin mielin.

Elokuu 

Kesän kolmas kuukausi toi hiukan viileämpiä säitä ja sateita. Kesäiseltä tuntui edelleen. Rohkenin siirtää joitakin kasveja ja istuttaa muutamia uusia. Tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja, jotka reunustin metallilistoilla ja päällystin kuorikatteella.

Safiirihortensia ihastutti kukinnallaan ja perhoset runsaalla esiintymisellään. Enpä muista, että koskaan aiemmin olisin pyydystänyt niin monia perhosia haavilla sisätiloista, kuin nyt tuli tehtyä. Lopulta pidimme verhoa avonaisen pihaoven edessä, jotta perhoset eivät niin helposti eksyisi sisälle.

Elokuu on jo sadonkorjuun aikaa. Hain kasvimaalta kurpitsaa, yrttejä, herneitä, lehtikaalia ja kasvihuoneesta tomaatteja ja paprikoita. Kosmoskukat kukkivat yhtä kauniisti, samoin kehä- ja samettikukat. Tuoksuherneet jostain syystä protestoivat ruskettumalla alaolistaan. Ehkä ne eivät tykänneet viikkojen helteistä.

Syyskuu

Heti syyskuun alussa aloitimme yläpihan siivouksen, koska kattoremontti oli suunniteltu alkavaksi toisella viikolla. Jotta rakennustelineet saataisiin hyvin pystytettyä ja remppamiesten työ sujuisi, piti kulkureittien varsilta leikata kasvustoa matalaksi. Talon seinusta oli tyhjennettävä kesäkukkaruukuista ja kalusteista. Tavallaan kesäkautemme päättyi syyskuun alkuun, sillä ei ollut järkevää kantaa kalusteita takaisin rempan jälkeen.

Zilga-viinirypäle teki ensimmäisen kunnon sadon. Elokuun sateet saivat sienisadon kypsymään. Kantarelleista ja suppiksista saan kiittää naapurin Maritia, joka toi sieniä meillekin. Saimme useamman kerran herkutella mm. kantarellirisotolla.

Syksyn ruska alkoi näyttää hienoimmat värinsä. Villiviinit, pensasmustikat, tuurenpihlaja ja monet muut hehkuivat yhä upeammissa sävyissä.

Ensimmäiset sipulitkin tuli piilotettua puutarhan multaan. 

Lokakuu

Koska tyhjensin valtaosan kesäkukkaruukuista syyskuussa, oli lokakuussa aikaa huoltaa kanttausuria. Sipulien istuttaminen jatkui. Haketin oksia ja joitakin leikattuja perennoja. Omat kompostit olivat täynnä, joten osan hakkeesta vein Sortti-aseman puutarhajätekeräykseen multamateriaaliksi. Osan hakkeesta sain uppoamaan omaan pihaan.

Kuun lopulla aloin viritellä puiden ja pensaiden ympärille jänisverkkoja. Nurmikolla haravoin ainoastaan lehtiä kasaan, jonka yli ajoin ruohonleikkurilla useamman kerran silputen lehdet näin pieneksi. Käytäviltä haravoin lehdet pensaiden alustoille.

Ukkokulta laittoi valkosipulit maahan 24.10.

Lokakuu oli melko lämmin ja sadettakin saatiin sopivasti. Syysmyrkkyliljat kukkivat hienosti.

Marraskuu

Talvi ei tullut etelärannikolla vielä marraskuussa. Ensilumi satoi 23.11. ja suli seuraavana päivänä lähes kokonaan pois. Pari kuurapäivää kuuhun mahtui, mutta muuten mentiin kuun viimeisiä päiviä lukuunottamatta selkeästi plussan puolella.

Marraskuussa päivänvalo on jo niin vähäistä, ettei ulkona senkään vuoksi tullut juuri mitään tehtyä. Muutaman kerran viikossa tapaan kiertää puutarhan tarkastaakseni mahdolliset jänisten ja peurojen aiheuttamat tuhot. 

Loppukuusta oli jo hyvä aika ripustaa kausivaloja ulos ilahduttamaan ja valaisemaan yhä enenevää pimeyttä. 

Isää kävin katsomassa hoivakodissa säännöllisesti. Vuoden aikana hoivakodissa oli kaksi pidempää koronasulkua, kun siellä oli tapahtunut altistuksia. Isä ei saanut tartuntaa. Koronan vuoksi asukkaita voi tavata vain heidän huoneissaan. Hetken aikaa omaisen kanssa sai olla ilman maskia, kunnes jälleen palattiin niiden käyttöön. Isänpäiväksi sain järjestettyä hoivakodin alakerrasta neuvottelutilan, johon kokoonnuimme pienellä porukalla isän kanssa kahvittelemaan.

Isä ei glaukooman vuoksi näe mitään. Hän myös kuulee huonosti ja kuulolaitteet ovat varsin usein kadoksissa. Tai niitä ei muuten vain laiteta isälle korviin. Ensitöikseni yleensä kaivan kuulolaitteet esiin, herättelen isän ja juttelemme kuulumiset. Muistisairaus supistaa keskustelunaiheita melkoisesti. Käymme samat asiat läpi useaan kertaan, kunnes on aika saattaa isä kahvipöytään ja hyvästellä hänet taas seuraavaan kertaan.

Joulukuu

Kuukausi alkoi pakkasessa. Puolenkuun tienoilla oli muutama leudompi päivä, mutta sitten taas mentiin ihan kunnolla pakkaselle. Lunta tuli vain hento kerros. Vasta aatonaattona lunta satoi vähän enemmän. Aurinko paistoi varsinkin joulun aikaan tehden luonnosta satumaisen kauniin.

Joulukuu kuluu normaalistikin leipomisten ja koristeluiden merkeissä. Joulutapahtumia oli koronan vuoksi tavallista vähemmän. Marketanpuiston joulumarkkinoilla sentään kävin. Siellä otettiin korona huomioon ja sisätiloihin vaadittiin koronapassi.

Normiarkeani sekoitti oikein kunnon selkäkipu, joka jumitti minut liikuntakyvyttömäksi. Jouduin hakeutumaan päivystykseen ambulanssilla. Kyse oli ilmeisesti noidannuolesta, johon sain tuhdin lääkityksen. Kipu selässä tuntuu yhä, mutta nyt voin jo olla ja elää kutakuinkin normaalisti. 

Joulun alla minulta leikattiin korvasta kesällä löytynyt luukasvain päiväkirurgiassa. Siitä ei aiheutunut suurempaa kipua tai kolotusta. Ainoastaan käytännön haittaa, kun parin viikon ajan oli vältettävä veden joutumista korvaan. Koittakaapa pestä hiuksianne korvan kastumista varoen. Ei ihan helppo tehtävä, mutta jotenkin siinä onnistuin tunkemalla korvan tulpaksi vaseliinilla kyllästetyn pumpulin. Varmuudeksi vielä käärin pakastepussin maalarinteipillä korvani suojaksi.

Alkusyksystä näytti, että koronapandemia alkaisi hiukan helpottaa. Sitten siitä ilmestyi uusi omikron-muunnos, joka tarttui muita muunnoksia helpommin. Rokotteiden ansiosta saatoimme kokoontua aattona lasten kanssa yhteisen pöydän ääreen. 

Uusi vuosi sujui Ukkokullan kanssa kaksin. Tai onhan viikon ajan seuranamme komea Roope-kolli. Roope on kovin arka, mutta vähitellen se on alkanut liikkua rohkeammin. Kiipesipä jo kirjahyllyynkin puolentoista metrin korkeudelle pudotellen Lucinda Rileyn kirjoja lattialle. Aamukuudelta.

Paljon mahtuu yhteen vuoteen. Moni asia tuli kirjattua ylös ja toinen mokoma jäi taatusti kirjaamatta. Uusi vuosi 2022 on jo alkanut. Toivottavasti se tuo meille kaikille mukavia asioita ja pitää meidät terveinä.

Toivotaan myös kiinnostavaa kasvukautta ja kivaa blogivuotta! 

Hyvää Uutta Vuotta 2022!

 

Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän,
jota on jäljellä enää ihan vähän.
Sä enkelin siivin Uuteen Vuoteen kulje
ja keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeks sulje.
Anna kauniiden toiveiden sua uudelle vuodelle kantaa
ja seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.

 

11. pihakalenterini

 
Ehdin jo huolestua, joudunko aloittamaan uuden vuoden tyhjän valkoisen paperin kanssa. Ei suinkaan. Jouluviikolla postityttö pudotti laatikkoon uunituoreen Pihakalenterin. Voin siis jatkaa jo tutuksi tulleita kirjausrutiineja 11. pihakalenterin parissa.

Vuoden 2022 Pihakalenteri on jo 16. Makuasioista ei tietenkään sovi kiistellä, mutta minusta tämä on oivallinen pakkaus monien asioiden seuraamiseen ja muistiin laittamiseen. Käytössäni on myös kännykän kalenteri, mutta ei sinne jaksa nakkisormilla kovin pitkiä lurituksia näppäillä. Pihakalenteriin laitan säätietojen lisäksi tärkeät menot ja tapahtumat. Kalenterin välissä on sopivasti tilaa myös pidemmille teksteille. Erityisesti tästä kalenterista on tullut puutarhapäiväkirjani, johon palaan monta kertaa tarkastamaan edellisten vuosien asioita.

Lunta tuiskuttaa lisää, joten pian ruohotupsut puistopenkin alla peittyvät hankeen. Sen verran lunta on jo maassa, että hyvin näkee pupujussien jäljet pihalla ja puutarhassa.

Jänikset ovat kaivaneet pikkutalviota ja sulkaneilikkaa esiin monesta paikasta. Talon päätykäytävällä liikenne on ollut hyvinkin vilkasta. Olen verkottanut tärkeimmät puut ja pensaat, mutta säännöllinen tarkastus on aina paikallaan. Tässä vaihessa lunta ei vielä tarvitse tampata verkkojen reunoilta tiiviimmäksi. Sekin aika saattaa olla vielä edessä.

Harmaapäätikka talipötkössä

Tinteille talipötköt ja siemenet ovat kelvanneet. Pakkasilla ruokintapaikoilla kävi vilske. Enimmäkseen tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Maassa ruokailevat mustarastaat ja keltasirkut sekä joskus harvoin myös punatulkkunaaras. Käpytikkoja näkyy joka päivä, toisinaan myös pikkutikka sekä närhi. Myös harmaapäätikka on ilmaantunut taas pihapiiriin. Sen sijaan aikaisempina vuosina runsaina ruokintapisteessämme käyneet viherpeipot ovat kokonaan kadonneet. Mustarastaat ovat alkaneet napsimaan leikkimökkirinteen päätyyn jättämiäni aronioita.

Maanantaiaamuna mittari näytti -20. Iltapäivään mennessä sää oli lauhtunut -15 asteeseen. Kirjastokirjoista oli laina-aika umpeutumassa, joten lähdin kävellen kirjoja palauttamaan. Olin pukenut lämpimästi päälle, eikä kävellessä tullut lainkaan kylmä. Paluumatkalla pysähdyin katselemaan, kun lähijärvelle tehty luistelurata oli houkutellut porukkaa kiertämään järveä.

Hoitokissa Roope alkaa vihdoin tulla esiin piiloistaan. Parhaillaan se kuuluu rapsuttavan hiekkalaatikossa. Ruokakin on jo alkanut maistumaan. Kuvattavaksi Roope ei edelleenkään ole suostunut. Roope ei ole millään lahjottavissa. Odottelen siis rauhassa.

Välipäivien pakkasissa

 

Joka vuosi käydään varsinkin mediassa keskustelua, tuleeko meille valkea joulu. Oli se toiveena tai ei, nyt saimme koko maahan lumisen maiseman juuri sopivasti jouluaattona. Hangessa ei tarvitse polvia myöten kahlata. Luonto on kuitenkin kuorrutettu puuterilumella, jonka aatosta lähtien paistanut aurinko saa näyttämään satumaiselta.

Auringonsäteet ulottuvat myös sisälle. Joulutähden lisäksi kaikki muutkin joulukukat ja viherkasvit saavat kylpeä kirkkaassa valossa.

Pakkanen on paukkunut kovimmillaan etelärannikolla -19 asteessa, kuten Tapaninpäivän aamuna. Keväällä kaadettu mänty on kuivunut ulkosalla niin hyvin, että sen kalikat syttyvät helposti ja tuottavat takassa mukavasti lämpöä.

Aattona herkuteltiin niin suolaisella kuin makeallakin. Edellisenä jouluna vietimme koronan vuoksi Ukkokullan kanssa kahdenkeskisen joulun. Nyt olemme kaikki saaneet vähintään kaksi rokotetta, joten uskalsimme kokoontua aattoaterian ääreen koko perheen voimin.

Kävimme viemässä äidin haudalle kynttilän. Tarkoitukseni oli ajoittaa käynti sen verran myöhäisemmäksi, että olisin nähnyt satojen kynttilöiden loisteen hautausmaalla. Samaan aikaan osui muutakin tekemistä, eikä kylmyyden vuoksi tehnyt mieli jäädä haudoille odottamaan pimeyden laskeutumista.

Saamme vuoden viimeiseksi viikoksi kivaa seuraa, kun veljenvaimon Roope-kissa tulee lomahoitoon. Toivottavasti aluksi aina arka Roope rohkaistuu, jotta saamme häntä edes vähän rapsuttaa ja jakaa viimeisimmät kissamaailman kuulumiset.

Keittiöremontti potkaistaan liikkeelle ma 17.1. Siihen mennessä kaapit on saatava tyhjiksi ja eteiseen sekä olohuoneeseen väliaikaistilaa tiistaina 18.1. saapuville uusille keittiökalusteille. Pölyn ja remppamiesten askelten vuoksi lattioita on syytä suojata myös muualla, kuin keittiössä. Niinpä korjaan pois vähäiset joulukoristeet alkavalla viikolla ja ryhdyn siirtämään tavaroita keittiöstä ympäri kotia ennakkoon katsottuihin väliaikaispaikkoihin. Olen laatinut siirtosuunnitelman niin tavaroille kuin huonekaluillekin. Suunnitelmasta on hyötyä myös tavaroiden sijoittelussa takaisin. Tietääpä, mistä mitäkin kippoa ja kapustaa metsästää.

Hiukan jo vatsanpohjassa jännittää. Omanlaisensa matka on pian alkamassa.

Joulunpyhät ovat vielä kesken. Tuntuu hyvältä mennä kohti uutta vuotta ja keväistä valoa.

Hyvää Joulua!

 

Nyytin joululaulu

Yön satoi uutta lunta.
Se peitti jäisen maan.
Ja järvi näkee unta
vain hanki peittonaan.
Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
kun tähdistä kirkkaimman näimme.
Se joulunviesti on
taas kylmyyteen lämpöä saamme.
On mieli huoleton,
sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme
ja talven tuiskuineen.
Ja luottaa haluamme
taas uuteen kevääseen.
Luonto lepää hetken hankien alla,
kun tuivertaa tuuli ja halla.
Vaan joulu tullessaan
myös mielemme kylmyyden poistaa.
Luo tähti valoaan,
kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

- Tove Jansson: Muumilaakson laulukirja, 1992- (Suom. Vexi Salmi) - 

 

 

Marketanpuiston joulumarkkinat

 
Joulumarkkinoilla on kiva käydä ihastelemassa ihmisten taidokkaita ja kekseliäitä käsitöitä. Siinä ohessa voi hankkia hyviä joululahjoja ja syömistä niin joulupöytään kuin muuten vain syötäväksi. Tänä vuonna missasin Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat. Helsingin Tuomaanmarkkinoilla olen käynyt pari kertaa, mutta minusta siellä myytävissä tuotteissa on vähemmän käsintehdyn tuntua.

Espoon Marketanpuiston joulumarkkinat on mukavan pienimuotoinen tapahtuma, jonne on helppo hurauttaa lyhyeksikin aikaa. Myyjiä ei tullut pahemmin kuvattua, kun edellisellä kerralla eräs myyjä epäili minun kuvien avulla kopioivan hänen myymiensä tuotteiden ideoita.

Parasta Marketanpuiston joulumarkkinoilla oli käydä moikkaamassa monille puutarhablokkaajille tuttua Saaripalstan Sailaa. Hän myy siellä verkkokauppansa Elsan lempituolin tuotteita, joista moni on Sailan itsensä tekemä. Olisi ollut kiva turista pidempikin tovi, mutta silloin olisin tukkinut muiden asiakkaiden pääsyn ostoksille. Kiireisimmät kuulumiset ehdittiin vaihtaa ja toivottaa toisillemme hyvää joulua.

Tämän postauksen julkitultua Marketanpuiston markkinat ovat jo ohi. Sailan verkkokauppa on auki ympäri vuoden. Mainittakoon, ettei Sailalla ole osaa eikä arpaa minun markkinointipuheeseeni. Hyvien ihmisten kivoja asioita tai kivojen ihmisten hyviä asioita on lupa tuoda esille pyytämättäkin.

Minulla ei ollut mitään erityistä tarvetta ostaa markkinoilta mitään. Toisaalta jotain sopii aina hankkia toisille annettavaksi jouluksi tai myöhemmin. Sailan tekemät keraamiset kasvitaulut ovat minusta kauniita. Mukaani tarttui tuoksuherne-taulu, jonka aion ripustaa oman kodin seinälle. Kissakuviolla varustetun keramiikkatähden sen sijaan laitan lahjapakettiin.

Sailalla on myynnissä Railin Runokortteja (runo: Raili Heikkilä, kuva: Ingela Nyman). Tämän joulun kortit olen jo lähettänyt, mutta tuleehan joulu ensi vuonnakin. Näitä kortteja voi laittaa myös lahjapaketteihin nimikorteiksi.

Mieluisimmaksi ostokseksi Sailan myyntipöydältä osoittautui ruosteenruskea jalallinen suojaruukku kukille tai mitä nyt tuohon hienoon maljaan keksiikään laittaa. Ruukun pesä on sopiva isommallekin kukkapurkille. Metallinen astia ei ole kovin painava, joten sisällön kanssa sitä jaksaa hyvin kantaa. Sen verran yhdistelmälle tulee painoa, että kesällä ruukku pysyy tuulisellakin säällä pystyssä.

Kokeilin suojaruukkua eri kukkasille. Hyvin sopii niin joulutähti kuin amarylliskin. Taitava floristi tekisi tuohon näyttävän kukka-asetelman esimerkiksi joulupöydän koristeeksi. Valitettavasti minä olen aika huono dekodeeramisen taidoissa. Ruukku somistakoon talven ajan kukkia sisällä. Kevään tullen vien sen pergolan pöydälle.

Pahoittelen ruukkukuvien värejä. Ruosteenruskea on loisteputkivalaistuna muuttunut myrkynvihreäksi. Lauantai oli aamusta iltaan silkkaa harmaata hämäryyttä. Hain kuvaamiselle sopivia olosuhteita eri huoneista ja eri valaistuksesta. Lopulta kuvasin kukkaruukkukuvat varaston pakastimen päällä, sillä siellä taustan seinä on riittävän rauhallinen.

Marketanpuisto on mielenkiintoinen kohde puutarhaihmiselle eri vuodenaikoina. Nyt kasvien valkoisina loistavat nimilaput taitavat olla silmiinpistävin nähtävyys. Kierrettyäni myyntikojut niin sisällä kuin ulkonakin, tein vielä pikakatselmuksen muutamiin puutarhan kohteisiin. Ties kuinka monennen kerran päätin vierailla kasveja katsomassa taas keväällä.

Lähellä yläpysäköintipaikkaa sijaitsevalla kukkulalla on muhkeat jouluruusukasvustot. Märkyyden vuoksi en mennyt lähemmäs, mutta muutamassa näin punertavia nuppuja. Nämä täytyy käydä katsastamassa alkukesän kukinnan aikaan.

Marketanpuisto on hyvä kohde henkilölle, joka pohtii omaan pihaansa uusia istutuksia. Kasvien koko ja ulkonäkö on helpommin nähtävissä maahan istutettuina ja jo pidemmälle kasvaneina verrattuna puutarhamyymälöiden tarjontaan.

Tämä kuva on otettu yläpysäköintipaikalta kohti Marketanpuiston navettaa, jonka valkoinen pääty näkyy kuvassa vasemmalla. Siellä oli useita joulumarkkinoiden sisämyyntipisteitä. Osa oli navetan edustalla ulkosalla ja osa Marketanpuiston kahvilarakennuksessa ja sen edustalla. Sailalta ostettujen tuotteiden lisäksi hankin markkinoilta savukalkkunaa, kylmäsavulohta ja uudet nahkakäsineet itselleni. Sisätiloihin pääsyyn kysyttiin koronapassia. Sen näytettyään sain käteensä leiman, jolloin ei tarvinnut kaivaa passia esiin kahdessa eri paikassa.

Naapurin Maritilta saatu matkatuliainen, pieni joulutähtiliina.

Joulu alkaa olla käsillä ja sen myötä joulujututkin painuvat pian muistojen puolelle. Piti jo aiemmin vinkata, mutta tulkoon näin viimetipassa tämäkin. Nimittäin Hiidenkiven puutarhassa -blogissa on tänäkin vuonna kiva joulukalenteri, jossa miniatyyrikokoinen kotitonttu puuhailee. Tämä saattaa ihastuttaa etenkin teitä, jotka rakennatte tai olette joskus rakentaneet nukkekotia. Blogin kirjoittaja Minnalla on taito valmistaa pikkuisia asioita Nestorinsa kotipiiriin. Käykääpä kurkkaamassa.

 Enää muutama yö ja sitten on juhlan aika. Valoisaa jouluviikkoa kaikille!

Säätämistä

Jää kimaltaa järvellä

 

Jopas on ollut pimeä viikko. Siksipä perjantaiaamuna tuntui ihan oudolta, kun aurinko nousi siniselle taivaalle ilman ainuttakaan pilviseuralaista. Moista valoilmiötä piti lähteä oikein ulos ihmettelemään. Samalla oli tarkoitus laittaa selkä liikkumaan, vaikka en toki kotonakaan ole pelkästään istunut.

Kahden veden välissä

Plussakelit ja vesisateet ovat toistaiseksi ohi. Lunta on vain muutamissa varjoisissa syvänteissä ja mittari vajaan asteen pakkasella. Tsekkasin kylän kolmesta järvestä kahden jäätilanteen. Samalla tuli kuljettua jonkun matkaa puron vartta. Josko vaikka koskikaran näkisi. En nähnyt.

Jääputous

Tapani mukaan räpsin ahkerasti kuvia. Ihmettelin kyllä, miksi kuvanäytölle tulee omituinen rajaus. Vaihdoin asetuksia, mutta en saanut rajausta pois. Ilmeisesti jäätyneen järven lisäksi myös meikäläisen nuppi oli kohmeessa. Ehkä ihmisen ajatus ei kulje normaalilla nopeudella silloin, kun toisessa korvassa on pumpulituppo. En vain huomannut ottaa pumpulia pois korvasta, jotta olisin voinut todeta, olisiko sillä ollut vaikutusta. Innoissani kivasta kävelykelistä jatkoin askeltamista ja kuvien räpsimistä.

Sammaloitunutta juurakkoa. Ei siis kuva minun jähmeistä aivoistani.

Kotiin päästyäni ryhdyin kuvaamaan amarylliksiäni, joulutähteä ja muita kukkia. Ihan silkasta ilosta, kun auringonpaiste mahdollisti sisällä kuvaamisen. Sitten kipaisin siirtämään kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin tajusin ottaneeni kaikki kuvat RAW-asetuksella, joiden katselemiseen tietokone vaati omaa sovellusta. Jota minulla ei ollut. Kuvat oli mahdollista muokata jpeg:iksi kameralla, joten siitä vain hommiin. Olihan siinä vääntämistä muokata 160 kuvaa. Eikä sekään mennyt ihan putkeen, minkä huomasin siirrettyäni kuvat vihdoin tietsikalle. Valtaosa kuvista oli valmista tavaraa deletoitaviksi. Muutaman kelpuutin rajaamisen ja sävysäätöjen jälkeen. 

Olipa taas oppimisen paikka. Ei pidä säätää kameraa paksut rukkaset kädessä. Ja jos säätääkin, kannattaisi vielä tarkastaa, mitä tuli tehdyksi. Illanratoksi onkin tullut luettua kameran manuaalia ja kerrattua säätöjä. Jospa ne taas hetken pysyisivät aivopoimujen pinnalla helposti esille otettavina.

Kompostori takkuilee

Kompostorinkin kanssa on ollut säätämistä. Joulukuun alun paukkupakkasilla se kylmeni totaalisesti, eikä ole tahtonut millään käynnistyä. Olen lisänyt jokaisen biojätepussin tyhjennyksen lomassa tehokuiviketta. Laitoin myös 5 litran kuumavesikanisterin kompostoriin vaihtaen siihen seuraavana päivänä uudet kuumat vedet. Epäilen jäähtymisen ja jäätymisen syyksi massan toispuolista putoamista kompostorin pohjalle. Yleensä raaka massa muodostaa tulpan kompostorin puoliväliin. Nyt puolet on pudonnut pohjalle. No, ainakin on tilaa täyttää. Eiköhän tuo taas käynnisty kunnolla. Viimeistään kevään saavuttua.

Hiukset pystyssä

Sadepäivinä ei tullut pahemmin puutarhassa käytyä. Lumiseen aikaan pihalla näkyi sekä jänisten että peurojen jälkiä. Kävelyreissulta kotiin palatessani huomasin puiston puolella kohmeiseen maahan painuneet sorkan jäljet. Toisinaan mietin, asentaisiko puutarhaan riistakameran. Parempi olla asentamatta. En halua katsella peura-tv:tä. Kunhan kasvukausi alkaa, käyn suihkimassa nouseville piipoille Tricogardenia.

Vaaleajouluruusu, kohmeessa hänkin.

Syksy on mennyt nopeasti. Vaikka talvi on vielä edessä, voi joulun jälkeen kääntää ajatukset kohti kevättä ja kesää. Eli runsaan viikon kuluttua. Olin jo aikeissa ryhtyä laatimaan ensi kesän lavakaulusten ja kasvihuoneen viljelysuunnitelmaa. Päätin kuitenkin antaa suunnitelmien vielä muhia päässä. Kannattaisi ensin inventoida olemassa olevat siemenpussit. Puutarhanikkareiden 100 euron lahjakorttikin polttelee mielessä. Joitakin ideoita olen kirjannut vinkkivihkoon, mutta muuten ostosuunnitelma on vielä täysin auki.

Ennen kevättä ja kesää juhlitaan joulu ja uusi vuosi pois päiväjärjestyksestä. Olkaahan kilttejä, sillä nyt ikkunoiden takana kurkkivat tontut ovat aktiivisimmillaan.

Valoa ja iloa teidän jokaisen joulunaluspäiviin!