Jokin näistä kenties?

Pelaguu heräilee talviuniltaan.

 
Lumihangista ja katuja valtaavasta jääsohjosta huolimatta helmikuun loppu on oivallista aikaa herätä talviunesta ja ryhtyä pohtimaan tulevan kesän istutuksia. Eikä ainoastaan ruukkuihin laitettavia kesäkukkia ja maahan kylvettäviä siemeniä, vaan myös monivuotisia kasveja. Syksyllä Puutarhanikkareiden arvonnassa voittamani 100 euron lahjakortti lisää houkutusta ja mahdollistaa vaikkapa jonkun kalliimman kasvin hankkimisen.

En ole laisinkaan miettinyt, mihin kasveja istuttaisin. Syytä varmaan olisi, etten taas toimi vanhaan "kasvi edellä" -malliin. Tällöin pyörin lapion ja ostetun kasvin kanssa pitkin tonttia ihmettelemässä, mihin tämän nyt tyrkkäisin. 

Keväällä 2020 laadin suunnitelman, mitä isompia töitä kesän aikana tekisin ja mitä tiettyjä kasveja hankkisin. Otin jo syksyllä suunnitelmaa varten kuvat kohennettavista alueista sekä paikoista, joihin istutuksia suunnitttelin. Ennakoinnista oli valtavasti apua. Suunnitellut työt tuli toteutettua ja toivotut kasvit löysivät paikkansa vaivatta. Nyt tuskin vastaavaan täsmällisyyteen yllän. 

Kuvat lainattu netistä

Vasen yläkuva: Cotinus 'Grace' - Peruukkipensas
Oikea yläkuva: Deutzia Yuki Cherry Blossom 'NCDX2' - Nietospensas
Vasen alakuva: Fothergilla major - Höyhenpensas
Oikea alakuva: Exochorda racemosa - Helmipensas

Yläpuolen kollaasiin kokosin pensaita, joita olen ihaillut monien blogeissa. Osaa olen jo pitkään harkinnut, vaan en ole saanut hankituksi. Kertokaapa kokemuksianne näistä kasveista. Nietospensas Yuki Cherry Blossomin taisin nähdä ainakin Oravankesäpesä -blogin 6+1 kuvaa kesäkuusta -postauksessa. Peruukkipensas Gracen punaiset lehdet näyttävät kauniilta ja houkuttelevilta, mikä tekee siitä vahvan ehdokkaan.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Pensashankintamietteiden ohessa kevään kylvöhommat alkavat saada vauhtia. Jonkinlaisia  käynnistysvaikeuksia on ollut havaittavissa. Sekä minussa että kylvämissäni siemenissä. Kelloköynnöksistä on itänyt vasta kaksi. Keijunmekoista iti useampi, mutta kovin ovat huonovointisen näköisiä.

Paprikat Zazu, Lompardo ja California Wonder

Paprikat itivät huomattavasti paremmin. Koulittuna on jo kolme Lompardoa ja California Wonderia sekä viisi Zazua. Kaikkia tuskin itse tarvitsen, joten osa tulee saamaan uuden kodin.

Näitä on taas kertynyt, eikä tässä edes kaikki.

Monenlaista siemenpussukkaa on taas kertynyt. Impectalle tehty tilaus tuli nopeasti. ExoticGardenin tilauksessa mokasin laittamalla siemenet ja daaliajuurakon samaan nippuun. Olisi pitänyt lukea toimitusehdot huolellisemmin ja tajuta, että siemenet jäävät odottamaan juurakoiden saapumista. Otin yhteyttä firmaan, jolloin asia korjaantui. Onnekseni he olivat saaneet jo daalioitakin, joten lähipäivinä saan kaikki tilaamani tuotteet.

Onpa noita siemenpussukoita tarttunut mukaan ruokakauppakäynneilläkin. Pussukkahyllykön äärellä muistitieto kaikkoaa ja ahneus yllättää. Vaikka kuinka olisi omat varastonsa inventoinut ja tarpeensa kartoittanut, syntyy hienoja kuvia katsellessa uusia houkutuksia.

Viime päivien vesisateet ovat madaltaneet hankia tehokkaasti. Piha on muuttunut jälleen jäätiköksi, jonka pinnalla sulavesi lilluu petollisesti. Alapihalla saa kahlata polviaan myöten lumessa. Multasäkit ovat sentään raivanneet itsensä näkyville.

Idänvirpiangervot pystyssä, norjanangervot hangen uumenissa.

Jänisten kulkua lumi ei suuremmin estä. Syvälle niidenkin käpälät on paikoin lumeen uponneet, mutta se ei niitä haittaa. Norjanangervoja on taas latvottu ahkerasti. Niitä, joiden kärjet pilkistävät hangesta. Osa on edelleen hangen sisään taipuneina. Harmi, ettei pupunpapanoilla ole kovinkaan suurta lannoitearvoa. Papanoita olisi nyt vaikka naapureille antaa.

Peura on käynyt kylässä

Lumitöiden vuoksi olen rullannut peurojen vierailua estävän verkon sivuun yläpihan molemmista päistä. Heti joku sorkkajalka oli keksinyt käydä tutkimassa alapihan buffettarjonnan. Peura oli tehnyt aika lyhyen lenkin ja palannut lähes omia jälkiään takaisin yläpihalle ja puistoon. Päältäpäin katsoen näyttää, ettei se ole mitään matkallaan napostellut. Valtaosa pensaistakin on joko hangen uumenissa tai verkotettu. Tarkkana on jatkossa oltava, niin peurojen kuin jänistenkin vuoksi. Laitoin verkot jälleen paikoilleen, jotta peura tottuisi valitsemaan jonkun muun kulkureitin.

Ilmeisesti pikkulinnut eivät sateesta tykkää, sillä niitä näkyy nyt vähemmän. Muutama tali- ja sinitintti napsii siemeniä keittiön puolella. Oravankin olen onnistunut näkemään vain kerran työhuoneesta ulos kurkatessani.

Naapurilta ystävänpäiväkukka ja Ukkokullalle synttäripullat.

Alkutalveen sisältyy monta syytä herkutteluhetkiin. Runebergintortuista hypättiin vikkelästi ystävänpäivään ja Ukkokullan synttäreihin. Kohta on taas laskiaispullien vuoro. Runsaat lumityöt ovat auttaneet kalorien sulattamisessa. Kunhan lumi sulaa, pääsee taas puutarhahommiin kuntoilemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ystävyyttä vuoden jokaiselle päivälle - arvonta!

 

Ystävänpäivänä postilaatikosta löytyi mieluinen paketti. Oma Piha -lehden toimitusväki halusi ilahduttaa muutamia puutarhabloggareita tämän vuoden Pihakalenterilla. Takuuvarmasti ilahduin.

Tämä Pihakalenteri on ollut minulle tuttu jo useamman vuoden ajan. Olen tilannut sen aina ajoissa, jotta pääsen tekemään kirjauksia heti kunkin vuoden alusta lähtien. Tuorein, 11. Pihakalenteri kolahti postilaatikkoon jouluviikolla. Raportoin siitä täällä. 

Luonnollisesti minulla ei ole käyttöä kahdelle samanlaiselle kalenterille. Koska kaikkea hyvää on kiva jakaa, päätin järjestää kalenterista arvonnan. Joku teistä saa itselleen tuoreen Pihakalenterin. Vaikka vuodesta on kohta jo kaksi kuukautta mennyt, ehtii kalenteriin vielä hyvin kirjata kylvöt ja keväsuunnitelmat tai katsoa kaverien nimipäivät. Samalla saa oivallisen tilaisuuden tutustua tähän mukavaan ja käyttökelpoiseen kalenteriin.

Arvonnan säännöt:

• arvontaan voivat osallistua blogini lukijoiksi kirjautuneet jättämällä kommentin tähän postaukseen (voit tarkastaa, oletko lukija, blogini oikean sivubannerin "Lukijat" -osiosta)
  
• jokainen saa yhden arvan
• laita kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, johon voin ilmoittaa voitostasi ja jonka avulla pyydän yhteystietosi kalenterin postittamista varten (mikäli s-postiosoitetta ei löydy blogistasi tai sinulla ei ole omaa blogia) 
• arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy la 19.2.2022 klo 20.00
• postitan kalenterin vain kotimaiseen osoitteeseen 
• mikäli kalenterin voittanut ei ilmoita yhteystietojaan ke 23.2. mennessä, voitto siirtyy arvonnassa kakkoseksi tulleelle
  

 Onnea arvontaan!

 

Naapurilta saamme aina hienot, itsetehdyt kortit.

Arvonnan puitteissa haluan myös kiittää kaikkia blogini lukijoita ja kommentoijia. Aina on kiva kirjoittaa juttuja sopivilla kuvilla maustettuna. Merkityksellistä bloggaamisesta teette kuitenkin te. Lämmin kiitos!

Iloa, valoa ja ystävyyttä vuoden jokaiseen päiväänne!

Hyvää Ystävänpäivää!

 

Jos istuttaisin kukan aina kun
ajattelen sinua, niin kävelisin
loppuelämäni kukkien keskellä.

Hyvää Ystävänpäivää!

Lumitaidetta ja jäisiä kukkasia

 
Jos on tämä talvi tuonut mukanaan runsaasti lumitöitä, on se myös tarjonnut kaunista katseltavaa. Täällä etelärannikolla on viime vuosina totuttu talvikuukausinakin harmauteen ja vaihteleviin loska- ja jääkeleihin. Vaan nytpä aurinko on paistanut mukavasti lumipyrypäivien välissä. Lämpötila keikkuu muutaman asteen nollan molemmin puolin. Ei siis sään suhteen ainakaan elämä käy liian yksitoikkoiseksi. Vaihtelua riittää joka makuun.

Kuvaaminen on rajoittunut omaan pihaan. Kovasti houkuttelisi lähteä kameran kanssa muuallekin, mutta arki on toistaiseksi niellyt kaiken ylimääräisen ajan. Kunhan sopiva rako tulee eteen, on kävelylenkille otettava mukaan aimo annos sitkeyttä, sillä runsaan lumen ja rajallisen aurauksen vuoksi joutuu paikoin tarpomaan hangessa.

Kesällä ei millään malttaisi lähteä kylille kuvaamaan, kun puutarhassa tapahtuu niin paljon. Talvella tilanne on päinvastainen, kaikenlaista katsottavaa löytyy omistakin nurkista. Luontoäiti on taiteillut lumesta hienoja yksityiskohtia.

Aronia

Rinteen leikkaamattomat aroniapensaat ovat vaipuneet lumihankeen. Sen sijaan leikatut ovat pysyneet  pystyssä. Mustarastaat putsasivat loppusyksyn aikana pensaisiin jättämäni marjat. Vain muutama marja siellä täällä uhmaa talvea ja mustarastaita.

Clematis Purple Dream

Alppi- ja viinikärhöjen sekä lumikärhön versot risteilevät tukirakennelmissaan. Polish Spirit ei ole raaskinut luopua lehdistäänkään. Sen sijaan lumikärhöstä lehdet ovat viimein pudonneet ja peittyneet lumeen. Alapihalle johtavan portin kupeessa kasvava Purple Dream on taitava keräämään huomioni. Sen siemenhahtuvapalluroita olen kuvannut kerta toisensa jälkeen. Jotain kiehtovaa on koko kärhön olemuksessa.

Daucus carota - Koristeporkkana

Innolla ja ilolla odotan taas koristeporkkanan tulevaa kesää. Ensimmäiset daucukseni kylvin kaksi vuotta sitten, kun sitä niin moni oli kehunut. Sepäs tuli ja valloitti sydämeni kertaheitolla. Käsittämätöntä, etten ole tällaista villin riehakasta ja kukkiessaan ihastuttavaa kasvia aiemmin älynnyt puutarhaani kylvää. Tähän saakka koristeporkkana on asunut kasvimaan reunalla. Jatkossa on tarkoitus löytää sille muitakin paikkoja.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Pikkuinen Musta Rudolf -koristeomena sojottaa koristeltuna kohti taivasta. Keskiviikon vesisade lienee sulattanut ompusta kaiken jäisen jännitteen. Ehkä omppu roikkuu nyt oksalla vettyneenä tai on jo pudonnut maahan. En ole ehtinyt kahlaamaan se luokse tarkastamaan tilannetta.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Entäs tulikuusama, mitä hänelle kuuluu? Köynnös ei juuri nyt säkenöi punaisilla kukillaan. Loppusyksyn viileydessä se pukkasi vielä muutamia uusia lehtiä, jotka ovat parhaillaan kylmänkankeita kaunottaria.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Salarakkaani Tuure on kasvattanut itselleen partahaivenia. Toivottavasti ne rapisevat lämpimien säiden saavuttua jälkiä jättämättä tehden tilaa avautuville silmuille.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit ovat lumisinakin kauniita. Onko kuvan oksa kääriytymässä untuvapeittoon, vai kannatteleeko se omia, höyhenenkeveitä unelmiaan? 

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunnan 2018 puiston puolelle istuttamat mongolianvaahterat ilahduttavat minua suuresti myös talvella. Kaksi kolmesta vaahterasta on selvästi kotiutunut. Tekivät syksyllä jo ensimmäiset "nenänsäkin". Toivon mukaan se kolmaskin virkistyy ja ottaa kaverinsa kasvussa kiinni.

Eräs naispuolinen lumimies, siis luminainen, kahlasi aidan viertä kuvaamaan mongolianvaahterat ja tiirailemaan omaa alapihaa vieraammasta vinkkelistä. Alapihalle kun on nyt hankalampi päästä normireittiä portaiden toimiessa lumenkaatopaikkana.

Aurinkokello odottaa kaivonkannen päällä vähälumisempia aikoja seuranaan nuokkuvat hansa- ja juhannusruusut.

Yksittäinen pupujussi on tehnyt kierroksen alapihalla. Nyt on oltava tarkkana verkotettujen kasvien kanssa, ettei hanki nouse liian korkeaksi ja helpota jänisten pääsyä napostelemaan puita ja pensaita.

Sääennusteita on tullut seurattua intensiivisesti. Tuleeko lisää lunta, vai joko olemassa oleva riittäisi. Lumitouhut ovat vieneet ajan ja huomion monelta muulta asialta. Kalenteria katsoessani totesin, että runsaan kahden viikon päästä alkaakin jo maaliskuu. Silloin ryhdyn kylvämään tomaatteja.

Meillä ei ole paljua, johon pulahtaa tähtitaivasta ihailemaan. Ehkä kaivaudun napaa myöten hankeen, kun kerrankin on lunta riittävästi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Amaryllis jumppaa

 
Valkoinen amaryllis kukki joulukuussa komeasti kahden vanan voimin. Kolmaskin vana ilmestyi näkyviin, mutta sepä halusi valita itse suuntansa. Olin jo aikeissa heittää koko rylliksen kompostiin. Vana oli kuitenkin tanakka ja terveen vihreä, joten annoin sille mahdollisuuden.

Vana kasvoi pituutta, vaan ei suoristunut. Ehkä se halusi uuden elämän sirkusamarylliksena tai koitti epätoivoisesti saada itsensä totaalisesti solmuun.

Solmuun meno jäi puolitiehen nuppujen alkaessa avautua. Kiemuraisen vanan ponnistelun katsominenkin alkoi jo ottaa voimille. Kuinka rankkaa onkaan ollut työntää energiaa kukkaan mutkaista vartta pitkin.

Aplodien paikka! Kiemuraisen vanan kukkasynnytys on vihdoin ohi. Kaksi kaunista, valkoista kukkaa ihastutti lähes parin viikon ajan.

Nyt hän on kaikkensa antanut, rättiväsynyt. Onneksi en laittanut amaryllista kompostiin, vaan annoin hänelle mahdollisuuden olla erilainen.

Tässä samainen amaryllis kahden ensimmäisen vanan ollessa täysin auki hetkeä ennen kukkien lakastumista. Ehkä tällainen suoraselkäisyys alkoi amaryllista väsyttää tai kyllästyttää. Erilainenkin on kaunista, eikö vain!

Valoisia helmikuun päiviä kaikille!

Mustarastaiden maisteluhetki

 "Mahdatteko arvatakkaan, keitä täällä tuijassa lymyilee?
Talon emäntä on laittanut meille MasterChef -kattauksen tuohon viereen, mutta jäänyt sitten itse kameran kanssa ikkunan taakse tähtäilemään.
Pitää varmistaa, ettei se vaan tule lasin läpi meitä häiritsemään."

"Ei vaaraa, tulkaa vaan kaveritkin maistelemaan.
Minä jo rohkeana poikana lensin nappaamaan mökistä siemenen itselleni.

"Pidetäänpäs hetki tällaista tuijotuskisaa.
Kumpi lannistuu ensin, minä vai objektiivitäti?

"Annoinpa sille ukolle kyytiä, kun jäi itseään ikkunaruudusta ihailemaan.
Tuijotuskisa muka, pyh.
Halusi pitää maistiaismökin hallussaan, mutta nyt on meidän muiden vuoro näyttää, miten siemenet nokkaan napataan."

" Ensin tullaan tähän katon reunalle varmistamaan oikea suunta.
Hyvä on myös tsekata, ettei joku sinitintti satu esteeksi reitille."

"Sitten reipas käännös alas ja oikeaan,
tuhti ote kynsillä mökin reunaan ja nokka kohti siemenvarastoa.
Ainakin toista siipeä on hyvä pitää liikkeessä,
jotta ripeä lähtö on taattu ja maahan putoamisen vaara torjuttu."

"Noin se hoituu ja maha täyttyy.
Ottakaa kaverit opiksi.
Tätä on porukalla harjoiteltu ahkerasti koko talven."

"Ootkos jo saanut tyylinäytteesi esiteltyä?
Maha kurnii siemenkaipuussa. Olisi jo minun maisteluvuoroni."

"Nyt selvisi, mihin kaikki mustiskaverit katosi.
Tuollahan ne jonottaa tuijassa, monessa kerroksessa.
Taidan liittyä seuraan, kunhan pahin ruuhka hälvenee."

Tuleeko lisää lunta?

 
Minkähän niminen lumimyräkkä tuolta lännestä taas on tulossa? Viiden aikaan iltapäivällä pitäisi olla meidän nurkilla. Ainakin tiedän, missä muodossa ulkoilen viikonloppuna. Lumikolaa rattoisasti sinne tänne työntäen ja hikipäässä lapiollisia kinoksen päälle heitellen tietenkin.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu

Torstaina auringossa kimaltavat hanget loivat satumaisen postikorttimaiseman. Ei vaan ollut aikaa eikä tilaisuutta räpsiä siitä kuvia. Perjantaina oli kiirehdittävä tallentamaan puhtaat hanget ja lumesta notkuvat puut kotipihassa, sillä lauantain plussakelit voivat muuttaa postikorttimaisemat piankin vähemmän satumaisiksi.

Teresanruusu tervehtii minua leikkimökin kulmalla alakuloisen näköisenä. Maassa lötköttävät oksat yleensä nousevat kevään tullen, mutta olen kyllä suunnitellut parin pisimmän ja vanhimman oksan poistamista. Teresanruusun varret punertavat korallikanukan tapaan, ainakin aurinkoisena päivänä.

Tuolla jossain on Pikkupuutarhani

 
Puutarhassa käyskentely vaatii tällä hetkellä aimo annoksen positiivista henkeä ja huumorintajua. Alapihalla kulku myös polvitaipeeseen ulottuvassa lumessa tarpomista. Pikkupuutarhassa en ole vähään aikaan edes käynyt.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Pikkupuutarhan juhannusruusu supattaa jotain mielenkiintoista Ville de Lyon -kärhölle. Sen verran vanhuudenhöperö ruusu jo, ettei tajua kärhön nukkuvan mullan sisällä. Taitaa tuossa samassa kasassa köynnöstukeen nojata myös osa toisen syyshortensian oksista. Aika notkeita ja taipuisia ovat näiden kotipuutarhan puskien selät. Jos itse makaisi viikkotolkulla huonossa asennossa, ei kovin helpolla kevään tullen pystyyn nousisi. Juhannusruusu selviää vuodesta toiseen ilman lihasrelaksantteja.

Kenties menee vielä hetki jos toinenkin, ennenkuin pääsen tässä kohtaa mullasta esiin tunkevia piippoja katselemaan. Makkaripenkkiin tuuli ei ole kinostanut paksua hankea. Emmekä ole siihen lunta kolanneet, koska vähän varjoisempana paikkana sulaminen kestää keväällä pidempään. Vaan mikä ihme Crocus Mi...? Sitten muistinkin sekoittaneeni krookussipuleita ja merkinneeni ne crocus mix-nimellä.

Leikkimökin terassille syksyllä unohtunut puutarhasammakko iskee selvästi minulle silmää. Tai sitten se on niitä lajeja, jotka jähmettyvät ja jäätyvät kauttaaltaan, kunnes kevätaurinko saa niiden elimistön taas heräämään.

Perhe uhkasi joskus vuosia sitten ostaa minulle puutarhatonttuja. Kieltäydyin kunniasta. Ja sain puutarhasammakoita. Niitä taisi jossain vaiheessa olla kolme. Yhdelle kävi köpelösti, kun rikkaruohoja putsatessani nakkasin kiven takaviistoon kuvitellen sen menevän aiemmin aloittamaani kivikasaan. Ei mennyt. Kova kopsahdus ja räsähdys. Yksi puskan alla seisonut puutarhasammakko menetti päänsä.

Ensimmäiset kylvöt on tehty. Jossain vaiheessa tarvitsen muutakin, kuin kylvömultaa. Vein varmuuden vuoksi muutaman säkin syksyllä kellariin. Näistä puuvajan luona seisovista multasäkeistä ei ihan heti apua ole. Syväjäädytettyä multaa, joka onneksi sulaa ja lämpiää kesään mennessä.

Meinasin jo tuskastua, etteivät viikko sitten kylvämäni siemenet jaksa itää ollenkaan. Jaksaahan ne, jos niille antaa riittävästi aikaa ja rauhaa. Paprika California Wonder sieltä jo kurkistaa. Toivon mukaan esimerkillään vetää muutkin ihmisten ilmoille näytille.

Lilium martagon - Varjolilja

Tuulikello kilkattaa tasaiseen tahtiin. Laitanpa takkaan tulen ja villasukat jalkaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Talvipoika sipsutteli,
lumivarpain hipsutteli.
Lumivillaa ripsutteli,
haituvia hapsutteli.

Nauroi vitivalkein hampain.
Ratsasteli lumilampain,
puitten ali, puitten yli.
Lunta kukkuroillaan syli.

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Pupuperhe puikkelehti
talviturkit päällä.