Ei sentään vielä ensilumi

 
Keskiviikkovastaisena yönä pihalle oli satanut ensimmäinen lumi. Tämä lumimäärä ei vielä täytä Ilmatieteen laitoksen ensilumen määritelmää, jonka mukaan "ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan vähintään yhden senttimetrin lumikerros". Eikä lumikolaakaan tarvinnut lähteä työntämään. Esimakua talven lähestymisestä näkymä toi.

Cotonaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

 
Tiistaina kiertelin pihalla tallentamassa ruskavärejä, joita viimein on tarjolla ihan mukavasti. Kasvien ruskavärityksen merkitys on viime vuosina saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun lämpimiä säitä jatkuu yhä pidemmälle syksyyn. Etenkin täällä etelässä lehtipuiden ja -pensaiden loistavat värit tuovat ikäänkuin yhden uuden vuodenajan kalenteriin. Syksystä ei harpatakaan suoraan talveen, vaan siirtymää pehmentämässä on ruskavuodenaika.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keskiviikkoaamuna Ruusupenkin syysmyrkkyliljat olivat taipuneet yöpakkasen ja lumen edessä.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Tiistaina ne olivat vielä tanakasti pystyssä. Oikeassa yläkulmassa pilkottaa pikkuisen myös tulikellukka, joka yltyi kukkimaan vielä viime metreillä.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Yksi tämän kasvukauden silmäniloja on ollut koreaköynnöskuusama. Se on kukkinut pitkään ja hartaasti. Se ei ole pelästynyt kuivuutta, ei kaatosateita. Helppo ja kaunis köynnös, joka ansaitsee kaikki kehut ja kiitokset.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Tiistaina pörräsin kameran kanssa koreaköynnöskuusaman edessä. Samalla päässä välähti idea hankkia näitä enemmänkin. Googlettaessani koreaköynnöskuusamaa törmäsin Lonicera periclymenum 'Serotinaan', jossa kukan ulkopinta on tummanlilanpunainen. Köynnöksen kuva hurmasi minut kertaheitolla. Harmikseni myöhäissyksyisen ajankohdan vuoksi joudun odottamaan kevääseen idean toteuttamisessa.

Asparagus officinalis - Parsa

Jätän sadonkorjuun jälkeen muutaman parsan kasvattamaan lehdistöä, koska se vaan on niin kauniin näköinen. Vihreys muuttuu kylmenemisen myötä keltaiseksi. Nyt näin ei ole vielä käynyt.

Asparagus officinalis - Parsa

Tiistaina parsa oli koristettu kastehelmillä. Keskiviikkona lumella.

Rosa  Austin 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott ei ole toistaiseksi täysin lannistunut pakkasessa ja vielä vähemmän sitä haittaa vähäinen lumi. Nuppujen avautuminen on hidastunut tai pysähtynyt  kokonaan.

Kuvasta näkee, kuinka korkeaksi Lady of Shalott on venynyt. Se pysyy yllättävän hyvin myös pystyssä. Muutama kaatosade hakkasi painavia kukkia sen verran voimakkaasti, että laitoin Ladylle tukikepin. Leikkasin pari päivää sitten ladyn toiselta puolelta syysasterit ja etualalta komeamaksaruohot, jotka kaatuivat käytävälle. 

Ruusu pääsi tai joutui samaan häkkiin taaempana kasvavan japaninkirsikka Royal Burgundyn kanssa. En halunnut pilkkoa pitkää verkkoa lyhyemmiksi paloiksi. 

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Ladyn toisella puolella kasvava niinikään Austin-ruusu Carolyn Knight tuli myös verkotetuksi. Kaipa nämä kaunottaret kelpaavat peuroille siinä, missä muutkin ruusut?

Olen kokonaan unohtanut tutustua Austin-ruusujen hoitamiseen. Etenkin niiden leikkaaminen alkoi nyt askarruttaa, vaikka en uskonutkaan sen olevan juuri tämän hetken toimenpide. Löysin netistä seuraavan ohjeen

"Austinruusut leikataan ensimmäisen kerran istutusta seuraavana vuonna. Leikkaus on hyvä tehdä keväällä. Versoista leikataan pois noin 10 cm ja kaikki kuolleet tai vahingoittuneet oksat poistetaan. Toisena vuonna versoja lyhennetään noin kolmanneksella sekä poistetaan kuolleet tai vioittuneet oksat kokonaan. Kolmantena vuonna ja siitä eteenpäin austinruusuja hoitoleikataan joka vuosi leikkaamalla versoja vajaan kolmanneksen tai enemmän riippuen kuinka paljon pensasta halutaan pienentää. Versoja ei kannata kuitenkaan lyhentää yli puoleen, ettei kukinta kärsi." Lähde: Viherpeukalot

Entä talvisuojaus? Millaisia kokemuksia ja vinkkejä teillä muilla Austin-ruusujen suhteen on?

Pitkään mietin, rohkenenko lintuinfluenssan vuoksi aloittaa pikkulintujen talviruokintaa. BirdLifen mukaan lintujen talviruokinta on turvallista. Ruokintapaikan hygieniasta on huolehdittava aina samoin kuin omien käsien suojaamisesta ja pesusta.

Pikkulinnut ovat jo käyneet nokkimassa keittiön ikkunaa. Se on ollut selvä signaali, että laitahan nainen meille siemeniä. Maa ei ole vielä kunnolla jäässä, eikä lumipeitettäkään ole. Yöpakkasia on ollut monena yönä, joten viikonloppuna täytin keittiön ikkunan edustalla sijaitsevan lintumökin kuorituilla auringonkukan siemenillä. 

Suosio on ollut valtava. Mökillä on ollut yhtäaikaisesti viherpeippoja, pikkuvarpusia ja sini- ja talitiaisia. Kun joukkoon pyrähtää pari mustarastasta tai käpytikka, lehahtavat muut tintit kauemmaksi odottamaan vuoroaan.

Nostin sälekaihtimen kuvaamisen helpottamiseksi. Toimenpide karkoitti linnut hetkeksi kokonaan, kunnes muutama tintti uskaltautui mökille.

Tuurenpihlajan vieressä asuva purppuraheisiangervo pääsi samaan verkkoon.

Pihan haravointi on käytännössä vasta alkutekijöissään. Yleensä haravoin yläpihan hiekkapintaisilta alueilta lehdet istutusalueille. Alapihalla silppuan vaahteranlehdet nurmikonleikkurilla ja haravoin paksuimman massan pensaiden alle. 

Vaahteranlehtiä tulee niin paljon, että niitä olen säilönyt tyhjiin multasäkkeihin ja käynyt tyhjentämässä kaatopaikalle. Puissa on edelleen paljon lehtiä. Vasta osa vaahteroista on pudottanut lehtensä, syreenit ja omenapuut eivät juuri ollenkaan. Käykö tänä vuonna niin, että pysyvä lumi sataa ennen lehtien putoamista? Tuskin ainakaan täällä etelässä.

Kuka voisi kellot seisauttaa
kun turhan nopeaan
aika tänä yönä raksuttaa.

Suurlähettiläiden biisi: Kuka pysäyttäisi kellot

Muistattehan siirtää kellonne talviaikaan varhain sunnuntaiaamuna. Talviaika merkitsee viisareiden siirtämistä tunnilla taaksepäin.

Huutokauppa Hagelstamilla

Huutokauppa Hagelstam & Co, Tehtaankatu 36 Helsinki

 

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n jäsenenä pääsee tutustumaan mielenkiintoisiin kohteisiin. Syyskuussa kävin kiertämässä Eduskuntatalossa. Lokakuun puolivälissä oli vuorossa antiikki-ilta Hagelstamin huutokauppakamarissa Helsingin Tehtaankadulla.

Huutokauppasalin tila täyttyi kuuntelemaan saapuneista ihmisistä. Aluksi professori Lars Westerlund (oikeus- ja hallintohistorian dosentti, Åbo Akademi) kertoi 1920- ja 1930-lukujen venäläisten emigranttien ja salakuljetuksen aikaansaamasta antiikkikauupan ennennäkemättömästä kukoistuksesta. Runsas tunti kului siivillä Westerlundin intensiivisten tutkimusten tuottamia tietoja ja tarinoita kuunnellessa. Saimme myös esittää kysymyksiä, joihin Westerlund antoi hyviä vastauksia.

Puoliajan tarjoilun jälkeen tilaisuutta jatkoi Wenzel Hagelstam kertomalla omasta urastaan antiikkikauppiaana. Saimme kuulla, millaista suomalainen antiikkihuutokauppa on ollut läpi vuosikymmenten ja millaista se on nyt.  Hagelstam on todellakin ollut näköalapaikalla ja tiedon lähteillä. Onhan hänen uransa kestänyt useita vuosikymmeniä.

Tilaisuuden päätteeksi oli mahdollisuus ostaa kummankin herran tuoreimmat julkaisut. Lars Westerlund on julkaissut lukuisia teoksia. Nyt oli tarjolla tuorein eli "Gyllene tider: lyxhandel och skumraskaffärer : konst och antik i Helsingfors 1917-1939". 

Myynnissä oli myös pino Dan Kronqvistin kirjoittamia Hagelstamin muistelmia. Ostin jälkimmäisen ja sain siihen Wenzelin omistuskirjoituksen. Ehdin jo lukeakin Hagelstamin muistelmat. Mielenkiintoinen tarina tästä persoonasta ja hänen seikkailuistaan antiikin parissa.

Paavo Tynellin suunnittelema valaisin

 
Paikalla oli myös Hagelstam & Co:n toimitusjohtaja Joachim Borgström, jonka kanssa juttelin mm. esillä olleista Paavo Tynellin valaisimista. Isokokoisia valaisimia oli huutokaupassa myynnissä viisi kappaletta á-hinta 22.000 €. Nämä valaisimet ovat aiemmin olleet Vaasan postissa. Yksityiskotiin tuskin näitä valaisimia kukaan ostaa, koska kokonsa ja näyttävyytensä puolesta vaativat ison tilan.

Tehtaanpuisto Sepänkadun ja Tehtaankadun välissä.

Ennen tilaisuutta oli hetki aikaa katsella ympäristön rakennuksia. Kuvassa on Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko, joka otettiin käyttöön 1935. Kirkon tyyli on lähinnä funktionalismia.  

Tehtaankadun ja Perämiehenkadun risteys, takavasemmalla pilkottaa Telakkakatu.

Ruskea rakennus on Waldemar Aspelinin suunnittelema Mestaritalo, jonka ensimmäinen osa Telakkakadun puolella valmistui 1898. Talvisodan jälkeen rakennuksessa sijaitsi Fazerin omistama keksitehdas (Hangon keksi). Tuotanto siirtyi Mestaritalosta Fazerilaan kokonaisuudessaan 1961 mennessä. Nykyisin talossa toimii lukuisia yrityksiä, joista valtaosa mainos- ja media-alan tekijöitä.

Tehtaankatu

Punaisesta rakennuksesta en löytänyt tietoja. Sikke Sumarin Sikke's - ravintola sijaitsee tämän rakennuksen kivijalassa.

Tilaisuus päättyi alkuillasta, jolloin oli jo pimeää. Olimme liikkeellä bussilla, joita arki-iltoinakin kulkee vain tunnin välein. Pitkä odottelu Kampin kauppakeskuksessa ei erityisemmin houkutellut,  joten ennen tilaisuuden alkua tsekkasin ratikkayhteydet ehtiäksemme sopivaan bussiin. Onneksi ykkösen ratikkapysäkki on aivan Hagelstamin läheisyydessä. Sillä sitten huristettiin Lasipalatsin pysäkille, josta on lyhyt pyrähdys Kampin linja-autoasemalle.

Perämiehenkatu

Ennen huutokauppatilaan astumistamme otin kuvia ympäristön rakennuksista. Tätä kuvaa tähtäillessäni huomasin herrasmiehen kävelevän Perämiehenkatua alas ja astuvan sisään huutokauppaan. Silloin tunnistimme miehen Wenzel Hagelstamiksi. Kuvia koneelle siirtäessäni huomasin, että henkilö tallentui myös muistikortilleni. Tosin häntä tuskin hämärästä kuvasta tunnistaa, eikä se ole tarpeenkaan.

Puutarhan vaipuessa talviunille on taas enemmän aikaa elämää rikastuttaville kokemuksille. Saapa nähdä, mihin uteliaisuuteni minut seuraavaksi vie.

Lokakuun viimeinen kokonainen viikko on meneillään. Viikonloppuna on myös talviaikaan siirtyminen eli viisareita siirretään tunti taaksepäin.

Hyyrrr.. kylmää on

 

Olen harrastanut kulttuuria ja kotimaan matkailua, jolloin oma puutarha on jäänyt vähemmälle huomiolle. Perjantain aamupakkasesta huolimatta kiirehdin pihalle laittamaan jänisverkkoja. Taisin olla viimetipassa liikkeellä, sillä sisällä käydessäni vilkaisu ikkunasta kertoi vaaran lähestyvän. Kaksi peuraa oli pysähtynyt vastapäisen naapurin rinteeseen syömään. Meillehän ne seuraavaksi olisivat tulleet.

Lähdin kameran kanssa ulos, tien yli, naapurin sisäänkäyntiin. Peurat nostivat päätään, mutta jatkoivat ateriointiaan. Lopulta ne ymmärsivät, etten ollut suinkaan tulossa heidän kanssaan mukavia juttelemaan vaan toivoin mielessäni kummankin säntäävän tuotapikaa metsän uumeniin. Minkä ne sitten tekivätkin.

Aronia

Verkkojen laittaminen on tosi tylsää hommaa, mutta ehdottoman tärkeä syystyö joka vuosi. Kyllä keväällä harmittaisi todella paljon, jos jänikset pääsevät järsimään huolella ja rakkaudella istutettujen puiden runkoja. Mustilanhortensia jäi verkottamatta. Olen kahden vaiheilla, laitanko sille verkon. Jänikset eivät ole kertaakaan hortensioita tuhonneet, mutta kerta se kai olisi ensimmäinenkin. Grandifloraa en ole suojannut koskaan, Vanille Fraisen ja muut kyllä.

Haapa

Ehdin jo kaivata ruskaa ja epäillä jäävämme siitä tänä vuonna paitsi. Näin ei käynyt. Viime päivien hyytävä kylmyys on tuonut loistavat värit keskuuteemme. Ei ehkä parin edellisen syksyn kaltaisena runsautena, mutta riittävän kauniina joka tapauksessa. Palavat värit eivät montaa päivää kestä, kun navakat tuulet yöpakkasiin yhdistettynä tyhjentävät puita ja pensaita kiihtyvällä vauhdilla.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensaas

Alapihan puskanurkan kiiltotuhkapensaskin koristaa muuten unohduksiin jäävän alueen niin komeaksi, että mielellään askellus johtaa sinne saakka.

Pensasmustikka

Lavakaulukseen istutetut pensasmustikat olivat aamulla kuin sokerihuurrettuja karkkeja. Minulla ei ole kunnollista paikkaa pensasmustikoille, jotta saisin ne kasvamaan suuriksi ja tuottamaan satoa. Se ei minua haittaa. Pensasmustikoiden tehtävänä pihassani on tuottaa iloa syksyisellä ruskallaan. Ihan kelpo arvo kasville sekin.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajat eivät pettäneet tänäkään syksynä, vaikka uumoilin niiden ehtivän pudottaa kaikki lehtensä ennen värittymistä.

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Runsas viikko sitten Espoon puolella asioidessani kipaisin Puutarhanikkareille. Sielläpä olikin mainio sipulivalikoima edelleen tarjolla. Olisi kannattanut mennä sinne ihan ensimmäisenä ostoksille, mutta jäi nyt tänä vuonna näin toimimatta. Ostin kuitenkin pari pussillista posliinihyasintteja, kun huomasin ne nettitilauksesta unohtaneeni. Elän toivossa, että saisin nämä kukkimaan mattona puutarhassani. Sellaisen näen joka kevän naapurikunnan keskusta-alueella.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Yllättäen hyllyssä oli myös pari syysmyrkkyliljaa. Ne oli ilman muuta napattava mukaan. Niin syysmyrkkyliljat kuin posliinihyasintit on jo istutettu. Nyt vain odotetaan kevättä ja kukkimista.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Ruusupenkin syysmyrkkyliljat taitavat viihtyä hyvin istutuspaikallaan. Olen istuttanut syksyllä 2020 yhden sipulin, joka kukkii nyt jo näin monen kukan voimin kellukoiden, kurjenpolvien ja jaloängelmien tyvellä.

Suppiksia

Naapurin pojanpojat, 6-vuotiaat kaksoset olivat olleet mummonsa kanssa Nuuksiossa sieniretkellä. Illan jo hämärtyessä pojat ilmestyivät meidän oven taakse ojentaen kumpikin minulle pussillisen suppiksia. Seuraavien päivien ruoat oli jo jääkaapissa, joten puhdistin sienet, ryöppäsin ne nopeasti ja laitoin pakkaseen. Aah, mitä herkkua minulla onkaan varastossa. Kiitos ihanille ja ahkerille pikkupojille!

Acer ginnala - Mongolianvaahtera puiston puolella

Keskiviikkoaamuna junassa istuessani vilkaisin Riihimäen kohdalla ikkunasta. Ulkona satoi lunta. Sitä en yhtään ihmettele, sillä öisin on ollut pakkasta, eikä päivälämpökään paria astetta korkeammalle nouse. Käsineet ja pipo on ulkona tarpeen. Ilman pipoa kävellessä tulee tunne, että tuuli vie mennessään kylmyyden kohmettavat korvatkin päästä. Auton ikkunoita on jo saanut aamusella skrapata, tylsää. Talvirenkaiden aika alkaa olla käsillä.

Heuchera - Keijunkukka

Kovaa pakkasta TV lupaa,
silti ei kannata jäädä tupaan.
Laitanpa paljon vaatetta ylle,
silloin tarkenen tiedän kyllä.
Luonnossa kyllä kauneutta riittää,
vuoden aikoja siitä voin kiittää.

 

 

Hyvää viikonloppua kaikille! 

 

Kärhöjen loppukiri

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 24.9.23

 

Ruusujen lailla kärhöjen kesään on kätevää tehdä jonkinlainen katsaus. Seuraavalla kasvukaudella tulee usein etsittyä aiempaa tietoa kunkin kärhön heräämisestä ja kukkimisesta. Postaukset toimivat tässä mielessä hyvänä tiedonlähteenä ja muistinvirkistäjinä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö pakkasaamuna 10.10.23

Mennyt kesä ei ollut minun puutarhani kärhöille paras mahdollinen. Epäilen osasyynä olleen parin edellisen kesän kuivuus ja kuluneen kevään koleus. Toisaalta kärhöjen sielunelämä on edelleen minulle iso mysteeri. Vaikka kuinka huolehtisi niistä ohjeiden mukaisesti, menee pieleen. Ja sitten taas miltei totaalinen unohdus saa jonkun yksilön loistamaan muidenkin edestä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 3.10.23

Keväällä 2021 pienenä rimpulana istuttamani tarhalyhtykärhö Princess Diana kuuluu niihin kärhöihin, joiden hoitamiseen en ole kovin paljon syventynyt. Ensimmäisenä kesänä se kasvoi ohueksi nauhaksi ja siinäpä se sitten olikin. Vuosi sitten pituutta tuli vähän enemmän ja peräti yksi kukka, joka oli kovin rujo olemukseltaan.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 6.9.23

 
Tänä keväänä iloitsin pelkästään siitä, että Diana ylipäätään heräsi ja kasvoi. Sepä yllätti minut kaikin puolin positiivisesti. Nuppuja se teki runsaasti ja valtaosa niistä aukesi. Kärhössä on edelleen monta nuppua, jotka luultavasti lisääntyvän kylmyyden vuoksi jäävät avautumatta. 

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 27.9.23

 
Kiva, että osa kärhöistä on Princess Dianan tavoin hiukan myöhäisempiä. Heräävät myöhään, mutta myös kukinta kestää pitkälle syksyyn.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö 14.9.23

Aljonushka kuuluu runsaasti ja melko pitkään kukkiviin kärhöihini. Tänä kesänä moni muu kasvi on vienyt huomion Aljonushkalta. Näin päättelin, kun löysin siitä turhan vähän kuvia.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö 4.7.23

Aljonushka on minusta helppo ja kaunis kärhö. Se tarvitsee pystyssä pysymiseen tuen, sillä siinä ei ole kärhöille tyypillisiä tartuntakärhiä. Molemmat Aljonushkani kasvavat kahden yhteenliittämäni puoliympyrän muotoisen 150-senttisen metallituen keskellä. Tuen lakipisteen saavutettuaan kärhö kaartuu reunojen yli. Kasvuvaiheessa käyn välillä ohjaamassa versoja tuen sisäpuolelle. Näin en katkaise niitä vahingossa tunkiessani myöhemmin pitkiä versoja takaisin tukeensa.

Aljonushka sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Se saattaisi olla todella näyttävä vyöryessään esimerkiksi joltain kivimuurilta alaspäin.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö pakkasaamuna 10.10.23

Aljonushkassakin on edelleen lukuisia nuppuja, mutta lokakuun toisen tiistain vastainen pakkasyö hyydytti niin avautuneet kukat kuin nuputkin. Kärhön matka kohti talviunta on alkanut.

Clematis texensis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö 6.9.23

Jos Princess Kate keräsi katseita viime kesänä, teki se sen myös tänä kesänä. Katen kukkien muoto ja väri on minusta todella kaunis. Istutin Princess Katen 2021. Aiemmat kaksi yritystä ovat kuihtuneet kadoksiin nopeasti. En lannistunut, vaan pikemminkin sain pakkomielteen istuttaa uusi Princess Kate. Tämä tuorein istutus kukki tänä kesänä edellisvuotta enemmän.

Clematis texensis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö 14.9.23

Olen edelleen hieman hämmästynyt tästä komeudesta. Kärhöjen oikullisuuteen tottuneena on selkäpiissä sellainen olo, että tämä kauneus saattaa hyvinkin olla katoavaista.

Eipä tainnut montaakaan nuppua jäädä avautumatta. Tiistaivastaisen yön pakkanen puri Princess Katea sen verran kunnolla, että kukinta on tältä erää päättynyt.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö 20.8.23

Uskolliseksi ja runsaaksi kukkijaksi on osoittautunut Polish Spirit. Se aloittaa kukintansa loistokärhöjä myöhemmin, mutta jatkaa sitten aivan syksyn viime metreille. 

Tarhaviinikärhö kukkii saman vuoden versoilla, joten se kestää myös alasleikkuun. Polish Spiritin leikkaan yleensä vasta keväällä. Myös sen vanhat oksat ovat monena keväänä heränneet eloon, jonka vuoksi leikkaan sitä varovasti. Tänä keväänä valtaosa vanhoistakin oksista oli elottomia ja niinpä leikkasin kärhöä voimakkaasti. Kasvuun lähdettyään se venyy mittaa nopeasti ja korkealle.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö 13.10.23

Olen istuttanut Polish Spiritin 2015 eli sillä on jo jokunen vuosi ikää. Keväällä sitä leikatessani huomasin, että sen versoja nousee maasta yhä laajemmalta. Niinpä versoja täytyy aluksi käydä ohjaamassa kohti tukea, varsinkin tuen takapuolella. Muuten osa versoista saattaisi ryömiä tuen takana kasvavien syreenien rungoille. Mikä sekään ei olisi hullumpi idea.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö 23.8.23

Olopihan tarhaviinikärhö Madame Julia Correvonin kasvukauden alku oli vähän takkuilevaa. Siinä oli paljon nuppuja, mutta avautuessaan kukat olivat repaleisia ja kärsineen näköisiä. Joko kuivuus tai kevään kylmyys tai molemmat yhteensä ovat voineet olla vioitusten syynä.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö 6.9.23

Alkuvaikeuksien jälkeen Julian kukat avautuivat ehyinä. Julia Correvon vietti ensimmäisen kesänsä 2018 ruukussa. Istutin sen syksyllä penkkiin. Oikeastaan vasta viime vuonna se pääsi kunnolla kasvun vauhtiin, jota se on jatkanut tänä kesänä.

Clematis 'Hagley Hybrid' 6.7.23

Olopihan Hagley Hybridin kukinta ajoittui heinäkuuhun. Elokuun alussa se avasi pari nuppua, mutta siihen se sitten jäi. Ei kai tykännyt jatkuvista vesisateista.

Clematis alpina 'Willy' - - Alppikärhö 25.5.23

Olopihan alppikärhö Willy oli aika vaisu sekin. Alapihalle johtavien portaiden yläpään puuportin toisella puolella kasvava loistokärhö President ei tehnyt ainuttakaan kukkaa. Hengissä se kuitenkin oli ja on yhä.

Niinikään olopihalla kasvava loistokärhö Dr. Ruppel missasi kukintansa sekin. Eipä se ole aiemminkaan kovin aktiivinen ollut. Herää ja kasvaa, vaan ei jaksa pukata nuppuja

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö 13.6.23

Purple Dream kukkii kärhöistä ensimmäisten joukossa Pikkupuutarhan alppikärhöjen tapaan. Tämä on ehdottomasti yksi lempikärhöistäni. Pidän sen nupuista, kukista ja syksyn siemenpalluroista.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö 13.6.23

Purple Dreamin kukinta kestää tavallisesta pitkään. Kuivuusko nyt vaikuttanut, mutta avoimet kukat kukkivat ja kuihtuivat nopeasti.

Clematis Purpurea Plena Elegans - Tarhaviinikärhö 13.7.23

Olopihan tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegansin kasvu ja kukinta oli tänä kesänä vaatimatonta. Syytä en tiedä. Toivon ilmiön olevan tilapäinen ja korjaantuvan ensi kesänä.  PPE:ssä oli vain muutama kukka ja niistäkin tämän yhden ehdin kuvata.

Clematis Jackmanii - Loistokärhö 20.8.23

Jackmanii aloitti kukintansa aika myöhään. Luulin jo, ettei se herää henkiin ollenkaan. Kunnes huomasin pari korkeaa versoa pukkaavan nuppuja. Kukat avautuivat tosi korkealle, josta lopulta yksi navakka tuuli heitti yläilmoissa keikkuvat versot tuen toiselle puolelle roikkumaan.

Clematis 'Multi Blue' 6.7.23

Multi Blue kukkii kesä toisensa jälkeen alapihan Päivänliljapenkin päässä. Sen vasemmalla puolella on yhtä uskollinen Rouge Cardinal. 

Clematis 'Rouge Cardinal' 6.7.23

Sekä Multi Blluen että Rouge Cardinalin pääkukinta ajoittuu heinäkuuhun. Vielä elokuun alkupuolella uusia nuppuja avautuu. Tänä kesänä elokuussa satoi niin usein ja paljon, etteivät kärhöt siitä tykänneet.

Kärhöjen tyvi on niiden arin kohta. Näiden(kin) kärhöjen läheisyyteen olen istuttanut muita perennoja. Itse tyvialueelle olen laittanut lecasoraa tuomaan ilmavuutta ja suojaa.

Clematis 'Multi Blue' 3.10.23

Moni pensas ja perenna on aloittanut syys-lokakuussa toisen kukintakierroksen. Tosin paljon vaatimattomammin, kuin niiden luontaisen kukinnan aikaan. Huomasin Multi Bluen yhtyneen tähän myöhäiskukkijoiden joukkoon. Yhdellä kukalla.

Clematis 'Black Prince' - Viinikärhö 27.9.23

Viinikärhö Black Prince - tai oletettu sellainen - kukki tänä kesänä entistä runsaammin On se kukkinut muinakin kesinä, mutta kukkien huidellessa jossain avaruudessa en ole päässyt niitä iman tikkaita ihailemaan, enkä kuvaamaan.

Black Prince on kärhö, jonka olen ostanut 2015 silloisesta Honkkarin "kolme kympillä" -tarjouksesta. On siinä joku nimilappu ollut, mutta sen tiedot eivät ole täsmänneet tippaakaan istuttamaani yksilöön. Niinpä kärhö on kasvanut nimettömänä, kunnes Navettapiika antoi sille nimen erään postauskuvani perusteella.

Clematis 'Black Prince' - Viinikärhö 3.8.23

 
Sain vihdoin elokuun lopulla leikattua tuijat, joista yksi isokokoinen kasvaa Black Princen tuen takana. Black Prince on joka vuosi kasvanut tuijan latvuksiin, jossa ne kukat sitten ovat keikkuneet. Lintujen ilona. 

Jotta en tuijaa leikatessani vahingoittaisi kärhöä, irrottelin ja siirtelin sen oksia takaisin tukeensa. Muutama puumaisempi oksa rasahti ilkeästi, mutta suurempaa vahinkoa en sentään saanut aikaan. Pitkäksi venyneet oksat valuivat kivasti tuen laelta alaspäin, jolloin myös nuput ja kukat olivat kerrankin kaksijalkaisen katselijan nähtävänä.

Clematis 'Black Prince' 10.10.23

Olen joka kevät leikannut Black Princen noin 30-senttiseksi. Niin aion tehdä jatkossakin. Tämä kärhö kasvaa hurjalla nopeudella, joten ensi keväänä on entistä aktiivisemmin käytävä ohjaamassa sen versoja tukeen. Tuija kasvaa kärhön eteläpuolella, joten sinnehän se kärhökin suuntaa kasvunsa - etelään. Haluan sen pysyvän poissa tuijan latvasta ihan itsekkäistä syistä. Mieluummin ihailisin kärhön kukkia maan tasolta ilman tikkaita.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Alapihan Päivänliljapenkin toisessa päässä kasvaa Lumikärhö. Sen istutin 2016. Enpä sitä istuttaessani tajunnut, miten valtava köynnös siitä kesän mittaan kasvaa. Ei vain ylöspäin, vaan myös leveyssuunnassa se vaatii tilaa. Yhtään en kadu, päinvastoin. Lumikärhö kukkii joka kesä upean runsaana. Myös pörriäiset tykkäävät siitä. Lämpimänä kesäpäivänä kärhö surisee kuin vanhanajan transistoriradio.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö 3.8.23

Lumikärhön kuvaaminen on joka vuosi yhtä hankalaa. Joko pitää mennä riittävän kauas saadakseen koko puskan mahtumaan kuvaan. Tai sitten ottaa lähikuvia sen kukista, kuten minä useimmiten teen. Tämän kuvan näppäsin omenapuiden luona seisovilta tikkailta.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö 3.8.23

Olen säästellyt leikkaamista, koska vanhoissa versoissa on usein seuraavanakin keväänä elämää. Useamman vuoden vähäinen leikkaaminen tekee kärhöstä risuisen näköisen. Lumikärhö kukkii saman vuoden versoilla, joten sen leikkaaminen ei vie kukintaa. Niinpä päätin keväällä leikata kerrankin vähän reippaammin. Jätin vanhat versot noin 70-senttisiksi. Ei olisi tarvinnut. Maasta ponkaisi uusia, tuoreita versoja ja vanhat 70-senttiset versoivat latvuksistaan.

Päivänliljapenkin päässä lumikärhön tuki 13.10.23

Pari viikkoa sitten leikkasin lumikärhön noin 30-senttiseksi. Leikattu oksamassa ei mahtunut isokokoiseen lehtikompostiin. Olisihan sen voinut silputa, mutta siinä vasta aikaa olisi mennyt. Kiemuraisia kärhönoksia kun ei noin vain syötetä hakettimeenkaan. Lopulta ryttäsin kaiken isoon maa-ainessäkkiin, jota oli helppo kiskoa nurmikkoa pitkin perässään yläpihan varaparkkipaikalle, jossa nostimme sen peräkärryyn kaatopaikalle kuskattavaksi. Onneksi kärhö ei sentään paljon paina isoinakaan annoksina.

Clematis alpina 9.6.23

Pikkupuutarhan köynnösportin oikealla puolella kasvaa 2010 istutettu sininen alppikärhö. Se on kotiutunut asuinsijoilleen niin hyvin, että sen versoja nousee laajemmaltakin alalta. Ei vain siitä alkuperäisestä istutuspaikasta. Olen leikannut alppikärhön muutaman vuoden välein alas, koska aikaa myöten se risuuntuu voimakkaasti. Pahimmillaan vihreitä lehtiä ja kukkia on ainoastaan jossain korkeuksissa.

Kärhöportti 23.8.23

Toissatalvena jänis järsi alppikärhön versoja poikki vajaan metrin korkeudelta. Niinpä suojasin kärhön tyven viime syksynä verkolla pelastaakseni loput versot. Olisi kannattanut tarkastaa, mikä verso on tykkänään poikki, mikä vielä syömättä. Mahdoton tehtävä, kun tietää kärhön taidon lonkeroitua sinne tänne. Fiksuinta olisi ollut laittaa siinä vaiheessa kärhö kokonaan matalaksi.

Kärhöportti 6.9.23

Keväällä katselin alppikärhöä sillä silmällä, että jotain pitäisi tehdä. Sisäpuolelta se oli heti alkuun täynnä kuivia versoja. Leikkaaminen tuntuu aina kovin lopulliselta ratkaisulta, vaikka monien kasvien kannalta se on osa säännöllistä hoitamista. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" -sanonta pätee tässäkin tapauksessa. Alppikärhöt valloittivat tilaa entisestään peittäen alapuolen risuisuuden katseilta. Kärhöportti oli oikea komistus, mutta kummankin alppkärhön kukinta jäi vähäiseksi.

Clematis Pink Fantasy 8.7.23

Pikkupuutarhan köynnösportissa kasvaa kahden alppikärhön lisäksi loistokärhö Pink Fantasy. Joo, tyhmää istuttaa loistokärhö alppikärhön lähelle. Vielä tyhmempää istuttaa sellainen peräti kahden alppikärhön kaveriksi. Näin on tullut tehtyä ja sen kanssa on eläminen. En ryhdy kaivamaan kärhöjä pois, vaan otan osaa niiden vaikeuksiin. Helpointa olisi varmaan marssia kauppaan hakemaan uusi Pink Fantasy istuttaen se johonkin toiseen paikkaan.

Clematis Pink Fantasy 8.7.23

Pink Fantasy kukki varsin komeasti siihen nähden, että sen piti luikerrella alppikärhö Columnellan lehdistön lomassa. Vuodesta 2016 saakka paikoillaan kasvaneesta Pink Fantasystä luin vasta nyt, että se tekee ensimmäiset kukkansa edellisvuoden versoihin ja myöhemmin kasvukaudella myös uusiin latvaosiin. 

Tällainen Patens-ryhmään kuuluva kärhö neuvotaan laskemaan mahdollisuuksien mukaan tuesta maahan ja suojaamaan se kevyesti esimerkiksi havuilla. Keväällä sitten leikataan versot 60-100 cm korkeudelta. Näin saadaan pidempi kukinta.

Clematis alpina 'Columnella' 13.6.23

Kärhöportin vasemmalla puolella 2016 istutettu vaaleanpunainen alppikärhö Columnella. Olen miettinyt, millä tavoin se erottuu olopihalla kasvavasta alppikärhö Willystä? Ehkä se on pinkimpi? Muistaisinko ensi kesänä ottaa kummastakin kukan tai pari ja tutkia niitä rinnakkain.

Clematis alpina 'Columnella' 16.9.23

Columnella on kukkinut muutaman kukan voimin myös elo-syyskun ajan. Ehkä se kuuli aikomuksistani laittaa koko puska maan tasalle ja koitti vielä viimeisillä hetkillä vedota hyväntahtoisuuteeni.

Kärhöportti 13.10.23

Lokakuun alussa hain tikkaat ja sakset kärhöportin viereen. Päätös oli tehty. Kärhöt lyhenevät nyt, eikä huomenna tai joskus hamassa tulevaisuudessa. Aina on tietenkin mahdollista, etteivät ne enää tuolta mullasta nouse. Tähän saakka ovat joka leikkauksen jälkeen nousseet. Kevään kukinnan menetän, se on selvä. Joskus on punnittava plussat ja miinukset ja toimittava, kuten kulloinkin parhaaksi näkee. Ainakin Pink Fantasyllä on ensi kesänä valoisammat ja avarammat olot. Ehkä se kukkiikin komeammin. Saamme nähdä.

Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun leikkasin vasemmalta puolelta töyhtöangervot pois. Monena syksynä olen silpunnut ne hakettimella ja palauttanut silpun penkkiin. Nyt ei silputtu. Laitettiin puskat mataliksi ja muun kaatopaikan puutarhajätteeseen lähtevän kuorman päälle.

Ripustin kärhöporttiin lyhdyn jokasyksyiseen tapaan. Nyt siihen laittamani kynttilä näkyy taas niin sisälle kuin kadullekin.

Clematis alpina Purple Dream 13.10.23

Tulipa pitkä sepustus. Vähän sekavakin. Alkuperäinen ajatus oli ryhmittää kärhökuvat ja jutut istutusalueittain. Kuvien kaivelu osoittautui jälleen kerran sen verran työlääksi, että ryhmittely jäi. Olen parantanut ja yksilöinyt kuvien tallennusmetodeja. Yhä siinä tehtävässä on kehittämistä. 

Bereberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja 13.10.23

Innostavia kärhöunelmia ja mukavaa alkavaa viikkoa!