Lunta tulvillaan...

 

"Lunta tulvillaan on raikas talvi- eikun kevätsää..."

Niin sitten tapahtui, kuten ennustettiin. Keskiviikkoaamu valkeni lumisena ja lisää sataa yli puolen päivän. Mittari näyttää -3℃ pakkasta, joten ihan heti tämä valkea uni ei vihreäksi muutu. Ei kahteen kolmeen päivään, sillä torstaiaamuna pakkasta voi olla jopa -7℃.

Tein pikaisen kierroksen lähipiippojen luona. Vasenrinteen sinisenä avautuneet krookukset vielä hivenen kurkistavat lumesta. Suurin osa piipoista on jo lumen peitossa.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinit kuvasta löytää, jos tietää niiden sijainnin. Tuossa ne pikkuisen pilkistävät mustan aukon kohdalla.

Syreenipenkin tulpuista pisimmäksi venähtäneistä näkyy vähän kärkeä.

Pikkulintujen tilanne surettaa. Mustarastaita pihassa on ollut läpi talven lukuisia. Ne varmaan pärjää muutaman päivän takatalviolosuhteissa. Sen sijaan peipot ilmestyivät vastikään. Odottavat ruokintapisteellä, josko joku pudottaisi niille siemeniä. En viskele linnunruokaa maahan, jotta jyrsijät eivät löytäisi tietään pihaan. Nyt mietityttää, pitäisikö tehdä tilapäinen poikkeus, jotta peipot saisivat ruokaa?

 
Kellarikasvattamossa sentään on mukavan lumetonta ja valoisaa. Tomaatit ovat tanakoituneet kivasti. Viime vuonna kylvin tomaatit kaksi viikkoa tätä kevättä aiemmin. Silloin siirsin tomaatit, paprikat ja kurkut isompiin istutusastioihin 13.4. ja tuplaharsojen alle kasvihuoneeseen 20.5. Nyt en noihin päivämääriin pääse, eikä ole tarkoituskaan. Kellarissa ne ovat paremmassa turvassa kylmiltä öiltä, kunnes lämpötila sallii muuton kasvariin.

Sain ystävältä kuvan viherkasvin. Olen etsinyt ruukkukukalle nimeä. Voisiko se olla Pusukki eli Suukkosuu (Hypocyrta glabra)?

Pääsiäisen piipot

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

 

Maanantain eli toisen pääsiäispäivän pihakierros tuotti monta ilohyppelyä. Lumi on sulanut vinhaa vauhtia ja samalla piippoja putkahtelee mullasta ajatustakin nopeammin. Ensimmäiset piipot ovat myös avautuneet. Ilahduttavin löytö on Oikearinteen kevätkurjenmiekka Katharine Hodginit. Paikka on niille ilmeisen mieluinen, kun porukka vankistuu entisestään.

Crocus 'Vanguard'

Väriä nähdäkseen tarvitsi vain kääntää päätään oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealla. Vasenrinteen krookuksista ensimmäiset Vanguardit ovat nekin avautuneet. Vasenrinne valoisana paikkana vapautuu lumesta aina ensimmäisenä, joskin sen oikea reuna on edelleen uppeluksissa. Portaille kolataan yläpihan käytäviltä lunta, joka tiiviinä kasana sulaa äärimmäisen hitaasti.

Crocus

Näiden niinikään Vasenrinteessä kukkivien krookusten nimeä en löytänyt. Niiden varsi on hyvin matala. Näyttää kuin kukat avautuisivat suoraan maasta.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Edellisessä postauksessa marmatin, kuinka talventähdet eivät pihallani viihdy. Taisivat käydä lukemassa juttuni ja päättivät näyttää minulle pitkää kieltä. Tai pikemminkin reipasta kasvua. Vapaapenkin lisäksi talventähtiä nousee myös Valkeakuulaan tyvellä parissakin paikassa. Yläpihan tien puolen Bermudaankin olen niitä istuttanut, mutta siellä on vielä jäätä maan pinnalla.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Alapihan Päivänliljapenkin keisarinpikarililjat ovat myös heränneet. Kurkistavat mullasta kuin pullonokkadelfiinit meren aalloista. Kiittelin heitä talven yli selviytymisestä. Tuskin näitä kaikkein aremmiksi kasveiksi luokitellaan, mutta pidän edelleen ihmeenä saada nämä kasvamaan ja kukkimaan useana vuotena peräkkäin. Seuraavaksi jännäänkin, milloin yläpihan Allaspenkin Rubrat heräävät. En halua yhtään hoputtaa, kunhan vaan nousevat.

Krookukset ja tulppaanit

Punaherukka- ja mustaherukkapensaiden väliin jää sopiva väli sipulikukille. Siellä kasvaa tulppaaneja ja krookuksia. Nämä kukinnan aloittaneet krookukset ovat mix-pussukasta.

Tulppaanit Syreenipenkissä

Yläpihan Syreenipenkin rinteen puoleiselta reunalta lumi on suli jo runsas viikko sitten. Viime viikolla ensimmäiset tulpunkärjet ilmestyivät esiin. Laitoin niille verkon suojaksi, etteivät jänikset ja peurat käy täyttämässä sipulikukillani vatsaansa. Pääsiäisen lämmössä tulput ovat kasvattaneet lehtiään. Kuvauksen jälkeen laskin verkon alas, vaikka suihkutin piipot myös TricoGardenilla. Luvassa on sateita, joten TricoGarden-käsittely on uusittava heti sateen jälkeen.

Päivänliljoja

Keltapäivänliljat aloittivat nousut Päivänliljapenkin toisessa päässä jo silloin, kun penkki oli vielä suurimmaksi osaksi lumessa. Nyt lumi on sulanut lähes kokonaan ja muutkin päivänliljat ovat aloittaneet taipaleensa kohti kesää. Nämä ovat vielä tässä vaiheessa herkullisen haaleanvihreitä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Enpä ole aiemmin huomannut, kuinka pystykiurunkannuksen kukkanupussa on suojana verholehti. Yksi nuppu on jo kuoriutunut verhostaan ja toinenkin hiukan kurkkii omasta teltastaan. Löysin uusia Bethin piippoja muualtakin Allaspenkistä. Lumi on penkistä sulanut, mutta maan täytyy olla vielä melko kylmää. Tosin aurinko varmasti lämmittää mustaa multaa kivasti.

Alcea rosea - Salkoruusu

Yläpihan Allaspenkki on sekin vapautunut lumesta ja jäästä. Ihmeekseni kaksi salkoruusua on herännyt. Toisessa on näkyvissä kaksi tuoretta lehteä ja kolmas sykkyrällä valmiina ponkaisemaan pystyyn.  En ole ihan varma, onko kyseessä siemenestä kasvattamani Champagne, vaiko kenties nimetön pinkki, joka piti välivuoden ja heräsi taas viime kesänä. Tosin ei kuitenkaan kukkinut. Tai sitten kyseessä on pinkin salkoruusun siementaimi.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervo ei yhtenäkään keväänä malta pitkään nukkua. Ainakaan tämä Puuvajan muurin vieressä kasvava. Luultavasti syreenien tyvellä ja matalan betonimuurin suojassa on sopivan lämmintä. Näiden punertavien piippojen vihertymiseen menee vielä aikaa. Nousevat uteliaina varhain kurkkimaan kevään edistymistä, mutta jäävät sitten himmailemaan kasvunsa kanssa monia muita kasveja pidempään.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö

En ole koskaan istuttanut nukkapähkämöä punaherukan viereen. Ihan itse se on sinne kulkeutunut. Toisinaan mietin, siirränkö kasvin jonnekin muualle. Sitten päätän, että olkoon valitsemassaan paikassa. Ei se tuossa minua häiritse. Eikä punaherukkaakaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Yksi pihani lempipuista, Tuurenpihlaja pullistelee silmujaan sillä silmällä, että pian olisi pohjolan palmun aika ryhtyä lehteilemään. Molemmat Tuuret viettävät talvea jänisverkkojen suojassa. Verkot täytyy varmaan ottaa piakkoin pois, jotta niitä irrottaessani en kovin paljon joutuisi tallomaan ympäristössä nousevia muita kasveja. 

Viime keväänä otin jänisverkot pois 14.4. eli piakkoin voisin homman aloittaa. Jänisvaara ei ole suinkaan tältä talvelta ohi mennyttä. Iso rusakko pomppii ikkunan alla joka aamu. Alapihan kakkapalluroista päätellen jäniksiä liikkuu sielläkin riittämiin.

Alapihalle johtavien portaiden kolme ylintä porrasta on paljastunut lumen alta. Tähän saakka olen kulkenut alapihalle lumen päällä harppoen. Nyt lumi on pehmoista ja saapas uppoaa hankeen hörpäten itsensä täyteen märkää lunta. Kiva sitten kuljeskella alapihalla litisevin sukin.

Lapioin lumeen väylän helpottamaan kulkua. Lumikin sulaa nopeammin, kun sitä levittää ympäriinsä. Tänä talvena lunta on kolattu portaille edellistalvia enemmän. Runsaslumisina talvina viimeiset lumet ovat sulaneet portailta vapun tienoilla. Niin veikkasin nytkin, mutta viime päivien vesisateet ja aurinkoiset lämpöasteet ovat edistäneet sulamista isoin harppauksin. Enpä usko enää vappuna tuossa lunta olevan. Siitäkään huolimatta, että sitä saattaa sataa vielä lisää.

Pikkupuutarhassa on vielä jonkin verran lunta. Kapeat polut ovat edelleen lumen ja jään vallassa. Kriikunapenkki on jo lähes sula. Kivipenkistä lumi on sulanut kiven ympäriltä.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Harkkokäytävän penkistä vasta osa on vapautunut lumesta. Alueella kasvaa kolme punakukkaista Double Ellen -jouluruusua. Kaikissa on nuppuja. Vastapäisen Kriikunapenkin isokokoinen vaaleajouluruusu näyttää päältä päin oikein hyvältä, mutta en ole vielä poistanut penkin ympäriltä jänisverkkoa. En siis päässyt kurkkimaan lehtien alle nupputilannetta. Samoin viime vuonna istuttamani 'Anna's Red' -jouluruusu näkyy olevan elossa, mutta tarkempaa tutkimusta en päässyt sille tekemään.

Kriikunapenkin krookukset pilkistävät lumesta.

Pääsiäinen on nyt juhlittu. Kävin Helsingin Musiikkitalossa kuuntelemassa urkuri Markku Mäkisen sunnuntaimatineaa, jossa teemana oli J.S. Bachin 339. syntymäpäivä. Lähinnä kiinnosti kuulla, miten musiikkitalon upouudet, maailman suurimmat modernit konserttiurut soivat. Erilaiset tapahtumat virkistävät ja tuovat vaihtelua. Parhaimmillaan niitä muistelemalla "elää" taas pitkän aikaa tavallista arkea. Urkumusiikki ei ole minulle sitä mieluisinta musiikkia. Ei myöskään Bach säveltäjänä. Tunnin konserttikokemus tätä lajia oli riittävä ja ihan kiva.

Toinen pääsiäispäivä on kulunut +14 asteen lämpötilassa kotinurkissa harjakoneiden pörinää kuunnellessa. Alueen katuja on putsattu useiden harjakoneiden voimalla hiekoitushiekasta. Onneksi koneet kastelevat harjatessaan, joten ympärillä leijuva pöly ei ole ollut aivan mahdotonta.

Tähän upean keväiseen säähän näyttää nyt tulevan muutaman päivän tauko. Luvassa on vettä, räntää, lunta ja yöpakkastakin. En yhtään ylläty, jos keskiviikkoaamun näkymä avautuu lumisena, kun yöksi povataan runsasta lumisadetta. Toinen lumikola on edelleen talon seinustalla vähän niinkuin pelotteena, ettei lumimäärä ihan älyttömyyksiin ylly.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Lumikello

 

Ei lumisade mikään iloinen asia mielestäni näin huhtikuussa ole. Mutta meidän leveyspiirillä ihan realistinen, joten turha tässä on hiuksia päästä sen vuoksi repiä. Mikä parasta, mahdollinen uusi lumi ei kauaa maassa tule aikaansa viettämään. Annetaan siis sääherran heitellä kapuloita rattaisiin. Pian sen voimat heikkenevät ja se joutuu vetäytymään kesäunille syksyä odottamaan. Jatkakaamme kevättunnelmissa olemista iloisina kohti vihreyttä ja väriä  kulkien.

PS. Punarinta havaittu pihamaalla ja kasvihuonekurkut on kylvetty.

Puutarhakierroksen aarteita

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka Oikearinteessä

Käsillä on ne ajat, jolloin puutarhakierroksia on tehtävä ahkerasti. Runsas lumi, etenkin alapihalle johtavilla portailla, asettaa ylimääräisiä kulkuesteitä. Lämpenevä sää pehmentää hangen pintaa siten, että saapas uppoaa lumeen keveästi. Edelliset kierrokset tein lauantaina ja tiistaina. Torstain kierros jännittikin siinä mielessä, onko piippoja lisää näkyvissä. Olihan niitä.

Irikset Ruusupenkissä

Muutamat lumiesteet eivät minua pidätelleet, vaan ne ylittäen menin alapihalle. Nopeasti vilkaisten näytti edelleen varsin lumiselta, mutta sitten edellisen kierroksen olivat sulapaikat lisääntyneet ja laajentuneet. Kohopenkkien etu näkyy siinäkin, että niistä lumi sulaa muita alueita nopeammin.

Ruusupenkissä pensaiden oksat ovat kaikki nousseet lumen ja jään ikeestä. Vielä ei ole aika pensaiden leikkuulle. Pensaiden alustat ovat jo paikoin paljaat, mutta niissä en nähnyt piipon piippoja. Sen sijaan penkin tuijapäädyssä kevätkurjenmiekat kurkkivat mullasta. Äkkipäätä en vain muista, onko kyseessä Harmonyt vai Purple Hillit. Tai joku muu kenties. Istutuskartta on kyllä päivitetty. Ei vain juuri nyt tässä läppärin läheisyydessä.

Kurgaanin kevätkurjenmiekat

Kurgaaniin istutin syksyllä useampaa sorttia kevätkurjenmiekkoja. Kurgaanin toisella laidalla kasvaa jo ennestään Katharine Hodgkiniä. Kentän puolelle istutin lisää Katharineja kuin myös Katharine Goldia.

Kuten kuvasta näkyy, jänikset ovat kakkineet tähänkin paikkaan. Kuvaamisen jälkeen laitoin piippojen päälle oksia ristiin rastiin. Pääsiäisenä on tarkoitus laittaa lisää verkkoa tai harsoa. Kiirastorstain kauppareissulla ei matalampaa verkkoa rautakaupoista löytynyt, joten täytynee siirtyä harsoihin. Pakko kai miettiä, missä vaiheessa lopetan piippojen suojaamisen. Kaikkialle ei vaan voi verkkoja ja harsoja virittää. Taidan keskittyä suihkimaan TricoGardenia ja valkosipuliuutetta piipoille. 

Iso rusakko seikkailee puutarhassani ahkerasti. Aamuisin se tapaa istua keittiön ikkunan alla miettimässä, mihin suuntaan lähtisi.

Eranthis cilicica - Vapaapenkki

 
Jostain syystä en saa talventähtiä menestymään puutarhassani. Tuppaavat katoamaan. Istutuksen jälkeisenä keväänä niitä nousee 10, seuraavana viisi ja sitten yksi tai ei yhtään. Viime syksynä istutin talventähtiä alapihan Vapaapenkkiin ja yläpihan Bermudaan. Jälkimmäinen paikka on vielä tukevasti jääkannen alla. Sen sijaan Vapaapenkistä nousee pari talventähteä. Ainakin yhden sipulin routa on nostanut ylös. Tai sitten mustarastaat ovat käyneet tonkimassa. Sitä ne harrastavat ahkerasti. Enemmän kuitenkin kuivissa lehdissä ja hakkeessa, kuin mullassa.

Eranthis cilicica -Talventähti valkeakuulaan alla

Kiirastorstain +11 auringonpaisteisessa lämmössä piippoja on noussut yhä enemmän. Valkeakuulaan alla asustavista talventähdistä kaksi ensimmäistä on ryhtynyt avaamaan nuppuaan.

Lumikello - Allaspenkki

Olopihan Allaspenkissä huomasin oitis yhden ainokaisen lumikellon. Siitä on useampi vuosi, kun olen lumikelloja tuohon paikkaan istuttanut. Yksi nousee sinnikkäästi tänäkin keväänä. Näyttää, että lisääkin olisi tulossa.

Keväisen piippojahdin aikaan olisi hyvä tehdä yhteenveto paikoista, jotka sulavat ensimmäisinä. Paikoista, joissa piipoilla ylipäätään on sopivat olosuhteet. Näin olen ajatellut ja luvannut ennenkin, mutta aina se yhteenveto on jäänyt tekemättä. Saisinkohan sellaisen tulevaksi syksyksi tehtyä?

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus  - Pionipenkki

Viime lauantaina ehdin jo hihkua, että nyt löytyi pystykiurunkannuksia. Olivatkin kesäpikkusydämen punertavia versoja. Niitä kasvaa tuossa penkissä yllin kyllin. En sitten tutkinut paikkaa laajemmin. Uudella kierroksella syynäsin paikkoja tarkemmin. Aika nopeasti löysin pystykiurunkannus Beth Evansin piippoja. Tässä ne nousevat aina ensimmäisenä. 

Olen tykästynyt Beth Evansiin niin vahvasti, että olen istuttanut sitä muuallekin. Eri paikoissa se nousee eri aikoihin. Näin kukintaakin riittää pidemmäksi aikaa.

Piipot Marjapenkki

Marjapensaiden väliin istutettuja piippoja löysin jo viime viikolla. Nyt niitä on noussut lisää. Sekä krookuksia että tulppuja. Tässä vaiheessa en vielä arvuuttele, mikä on mitäkin.

Esikko Huvituksen alla

Esikkoja on Huvitus-omenan alla useampi. Sain niitä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta toissa kesänä. Tämä herännyt yksilö kukkii muistaakseni valkoisena.

Helleborus - Jouluruusu Syreenipenkissä

Viime kesä ei ollut jouluruusujeni kannalta paras mahdollinen. Kukkivat turhan vähän. Pääasia kuitenkin, että ovat elossa. Pihani vanhin jouluruusu Syreenipenkissä pukkaa nuppuja. Muutama lämmin päivä, niin nuput nousevat ja avautuvat kukkimaan. Tässä jouluruusussa lehdet ovat selvinneet talvesta melko hyvin. Vasenrinteen jouluruusun lehdet ovat kauttaaltaan ruskeina. Toivottavasti se on edelleen elossa ja kasvattaa runsaasti uusia lehtiä.

Unikot

Unikot, nuo puutarhan kevätvirkut. Vielä menee tovi siihen, kun nämä kukkivat. Hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Raparperi

Lauantaina tässä kohdassa oli 10-15 senttiä lunta kauttaaltaan. Ajattelinkin raparperien olevan lähtövalmiina siellä lumen alla. Olin oikeassa. Muutamassa päivässä musta multa punapipoineen on tullut esiin.

Persilja

Persiljat näyttävät selvinneen hyvin talvesta. Tietenkin on mahdollista, että vihrät ovatkin pakastettuja yrttejä. Kiirastorstain kierros viittaa kyllä siihen, että hyvin ovat persiljat talvehtineet.

Ahomansikka

Ahomansikka kuuluu kevätvirkkuihin. Kiva katsella sen optimistia ja hennonvihreinä hitaasti avoimiksi leviäviä lehtiä.

Magnolia stellata 'Susan' - Magnolia

Tarhamagnolian istutin keväällä 2022 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En päässyt sen vaaleanpunaisilla kukilla liiemmin hehkuttamaan. Blogiystävän neuvoa myötäillen siirsin magnolian viime kesänä alapihan Kaivoruusupenkkiin. Siellä saattaisi olla hivenen Pikkupuutarhan paikkaa suojaisammat olosuhteet aralle magnolialle. 

Ainakin talvehtiminen on onnistunut hyvin päätellen useista pörröisistä silmuista. Toivon näkeväni edes yhden kukan, mutta jaksan kyllä odottaa. Tärkeintä, että kasvi on elossa ja jatkaa kasvuaan.

Sinne tänne keikahdelleet kevätsäät eivät ole liiemmin houkutelleet ulos. Kävelylenkit ovat jääneet turhan vähiin. Milloin liukkauden, milloin jonkun muun syyn vuoksi. Kummasti kevään eteneminen, plussa-asteet mittarissa ja viimeistään auringonpaiste saa kiskomaan vaatteet päälle ja siirtymään ulos.

Kiirastorstain iltana kiersin pihamaalla naputtelemassa varjoisempien alueiden jäätiköitä pienemmiksi. Isoimmat lohkareet nakkasin lumesta vapautuneille multa-alueille. Pääsinpä jo osan eteläpuolen käytävistä haravoimaankin. 

Kevään ensimmäinen leppäkerttu pe 29.3.2024

 
Pitkäperjantaina jatkoin kevään edistämistä. Ulos mennessäni ihmettelin, miten tehokkaasti jäät olivat yön aikana sulaneet. Siivoamista riittää, enkä istutusalueita aio suuremmin edes rapsutella. Kunhan kerään isommat tuulen ripottelemat risut ja köynnöshortensian kukinnot pois. Etenkin alapihalla on vielä varsin lumista ja sula-alueilla todella märkää. Siellä ei kannata paljon tepastella, vaan annan nurmialueiden rauhassa sulaa ja kuivua.

Pihalla rapsuttamista ei aamupäivällä ollut riittävästi, joten pesin eteläpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Toki sisäpuolella on vielä pölyä, mutta kummasti näkymät kirkastuivat sadevesipisaroiden poistuttua. Iltapäivällä satoikin sitten vettä. Se taasen sulattaa lunta ja jäätä, joten iloisena kuuntelin sateen ropinaa ikkunalaudoilla.

Vaahteranoksa maljakossa

Muutama tunti pihamaalla virkisti yhtä paljon kuin pidennetty viikonloppu kylpylässä. Oli kiva katsella taivaalla mekastavia hankiparvia, kuunnella lähijärven rannalla huutavia joutsenia ja sepelkyyhkyn huhuilua kuusen oksalla. Puhumattakaan mustarastaiden huilusooloista vaahterassa. Käpytikka nakutteli linnunpöntön suuaukon metallisuojusta, kuten se on tehnyt jo useampana päivänä. Taitaa olla kaverilla niska jäykkänä moisen kosiokutsun seurauksena.

Aurinkoa ei ole luvassa pääsiäispyhiä kirkastamaan. Lämpöä kuitenkin sillä tavoin mukavasti, että kevät etenee ja piipot kasvaa. Menkäämme ulos kuuntelemaan luonnon ääniä ja katsomaan kasvun ihmettä.

Hyvää Pääsiäistä!

 

Jos oisikin niin iso suklaamuna,
et’ kuljettamiseen tarvittais’ juna.
Mut’ eihän sellaisia mikään tipu muni,
se on vain pääsiäisen haaveuni.

Hyvää Pääsiäistä!

 

Kolme kuvaa kuukaudessa: M niinkuin Maaliskuu

Ikkunanäkymä maanantaina 18.3.2024

Mieltä madaltavaa mömmöä eli maanantaina lumimaisema kevättä odottavan aamussa

Äkkiä ajatellen kuvittelisi olevan helppoakin keksiä sanoja kunkin kuukauden alkukirjaimella. Vaan ei ole. 

Maanantaina vilkaisu ikkunasta ulos aiheutti äänekkään pettymyksen älähdyksen, kun yön aikana satanut lumi valkaisi maiseman. Mielihän siinä madaltui moista mömmöä katsellessa. Johan maaliskuun kääntyessä loppua kohden odottaisi vähän enemmän kevään merkkejä. Eikä suinkaan niiden vähäistenkin peittymistä kylmällä lumella. 

Mustarastaat sentään jo aloittavat lurituksiaan, mikä saa mömmöistä madaltuneen mielenmaiseman piristymään.

 Matto ja pari pyyhettä piristykseksi

Pidentyneet päivät ja lisääntyvä valo aiheuttaa kohennustarpeita kotioloissa. Menee vielä tovi ennenkuin pääsee pihassa piippoja metsästämään. Puhumattakaan, että lapion saisi iskettyä maahan uusien kasvien istuttamiseksi. 

Vuosi vuodelta harrastan yhä vähemmän shoppailua. Ylenmääräinen tavaramäärä ahdistaa. Mitä järkeä on jatkuvasti hankkia uusia esineitä, kun kirpparit ja kaatopaikat pullistelevat kenellekään kelpaamatonta kamaa?

Pikkuvessassa matto tuntuu mukavalta jalan alla lattialämmityksestä huolimatta. Vanha matto on hyvässä kunnossa ja mieluinen. Sitä pitää välillä pestäkin, joten ostin uuden maton vaihdokkaaksi. Froteepyyhkeet kestävät iäisyyden, mutta nekin tulevat joskus tiensä päähän. Niitä olen nyt uusinut. Vanhat pyyhkeet menivät viime syksynä eläinsuojeluyhdistykselle. Pikkuvessan uusi matto sai pyyhekaverit sävysävyyn.

Marimekon mukit serveteille kaveriksi 

Tykkään serveteistä. Niiden avulla kattauksesta saa helposti arkenakin kauniin. Kahvit ja teet juodaan meillä nykyisin lähes yksinomaan mukeista. Samaa kertovat sukulaiset ja ystävät. Todella harvoin tulee pöytään laitettua kahvikuppeja asetteineen. Muki on kätevä ja käy juomalle kuin juomalle. 

Monille on tuttua kaikenkirjavien mukien runsas määrä kaapissa. Meillekin kertyi matkamuistomukeja, mainosmukeja, lasten nimikkomukeja. Kaiken värisiä ja kokoisia. Viime vuosina olen laittanut mukeja kovalla kädellä kiertoon. Vain joitakin esimerkiksi muistoihin liittyviä mukeja olen säästänyt. 

Kätevimmiksi olen kokenut valkoiset Teema-mukit. Sopivat kokonsa ja värinsä puolesta lähes kaikkiin tilanteisiin. Ovat myös yhdisteltävissä muihin astiasarjoihin. Kestäviä ja pestäviä. Tarvittaessa mukeja saa helposti lisääkin. Nykyisin melkein marketista kuin marketista.

Iät ja ajat sitten kyllästyin siihen, että kukin haki janoonsa kaapista aina uuden lasin tai mukin. Yletöntä tiskimäärää vähentääksemme siirryimme nimikkomukeihin. Teema-mukeja muistuttavat vihreät mukit toimivat yli 10 vuotta janomukeina. 

Nyt näistä hyvin palvelleista mukeista on jäljellä enää pariton määrä. Yhdestä lohkesi pala reunasta, toisesta irtosi korva. Oli siis aika hankkia uusia janomukeja. Sellaisia, joiden ulkonäkö ilahduttaa niin paljon, että niitä jaksaa katsoa tiskipöydälläkin. Sattumoisin sain Marimekolta etusetelin, jonka päätin käyttää uusiin Unikko-mukeihin. Saman kuvioisia servettejäkin kotoa löytyi jo valmiiksi.

Tätä postausta tehdessäni huomasin haasteen alulle laittajan Kristiina K:n ihastuneen samaisiin Unikko-mukeihin. Piti tulla ihastelemaan mukejasi postauksessasi, vaan en ehtinyt.

Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

 

Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.