Kyllä meitä nyt hellitään

Voisiko upeampia kevätpäiviä ollakaan, kuin mitä tämä viikko on meille tarjonnut. Aurinkoa, lämpöä ja lintujen sirkutusta. Vaikka ei alkuillasta olisi ulos mitään asiaa, sinne kannattaa mennä ihan vain kuuntelemaan mustarastaan laulua. Siihen en vain kyllästy, en laisinkaan.

Esikkohan se sieltä kurkistaa

Tänään oli mahdollisuus käyttää aikaa omiin hommiin ja mikäpä muu meikäläiselle tärkeämpää olisi, kuin aika pihamaalla. Alapihalla lunta on vielä riittämiin ja kyllä sitä riittää vielä yläpihallakin. Mutta niin vauhdilla auringossa tänäänkin lumi suli, että ihan korvissa suhisi.

Unikko ottaa esikosta mallia

Yläpihan käytävät alkavat olla sulina, joten haravoin hiekkapinnat talven roskista. Siellä täällä istutusalueillakin on jo paljasta maata ja paikoin jopa sulavesistä kuivaa. Hirvittävä houkutus kävi haravan varressa hiukan rapsuttaa kukkapenkkejäkin, mutta sain itseni pysymään kurissa. Antaa nyt penkkien olla rauhassa ja kunhan maa vielä vähän sulaa ja lämpenee, nakkaan päälle multaa. Ihan tavallista multaa, jolle viime keväänä kaupat keksivät nimeksi katemullan. Minä olen sitä vain mullaksi nimittänyt ja keinon siinä mielessä hyväksi todennut, että sillä saa sopivasti maatuvat lehdet peittoon ja penkit siisteiksi. Kunnes viherrys valtaa alaa.

Kevätkaihonkukka on oitis pirteänä

Lintulautojen alustoille näytin hiukan haravaa, sillä maahan pudonneet siemenet eivät ole niitä kauneimpia näkyjä. Vein jo suurimman osan siemenautomaateista kokonaan pois odottamaan puhdistusta ja kesävarastoon laittamista.

Alapihan ruusupöheiköstä leikkasin hansaruusut tapille. Ne ovat kasvaneet korkeiksi ja alhaalta lähes lehdettömiksi. Enpä ole niitä moneen vuoteen leikannutkaan. Tuet oli pakko jättää paikolleen, sillä ne olivat jäätyneet maahan kiinni. Kunhan lumi sulaa ja maa kuivahtaa, yritän kitkeä kaikkialle leviävää pikkutalviota ruusujen alustoilta pois. Ei hansaruusu siitä ole pahemmin närkästynyt, mutta pikkutalvio vyöryy sieltä raparperien kimppuun.

Kotiloitakin jo löytyi. Useimmissa ei enää ollut asukasta sisällä, mutta asuttujakin löytyi. Jos näin lämpimät säät jatkuvat, täytyy muistaa kaivaa Ferramolit esiin. Luin viime vuonna jostain, että Ferramolia kannattaa ryhtyä käyttämään heti ensimmäisten kotiloiden löytyessä. Näin niiden leviämiseen pääsee tarttumaan heti alkuunsa.

Löytyihän niitä piippojakin jokunen. Muiden blogien upeita piippopostauksia lukiessani olen harmitellut, kuinka en ole hyödyntänyt riittävästi kevään ensimmäisiä sulapaikkoja istuttamalla niihin pikkusipuleita. Lumikellojakin puutarhassani on, mutta paikassa, josta lumi sulaa ties koska. Vahingosta viisastuneena olen pyörinyt ympäri tonttia kuvaamassa paikkoja, joista maa paljastuu ensimmäisenä. Useimmiten ne ovat paikkoja, joihin ei isoja sipuleita voi edes istuttaa. Niihin siis runsain mitoin pikkusipuleita syksyllä.

Yhdessä jouluruusussa on jo nuppu.

Eilen kaivoin esiin syksyisen sipuli-istutuskarttani ajatuksella, että nyt tiedän helpommin, mitä mistäkin nousee. Enpä vain tullut ajatelleeksi, että toki siihen karttaan täytyy ympätä myös muiden vuosien sipulisijoitukset. Tämän puutteen oivalsin heti talon päädyssä rhodojen edestä nousevia piippoja ihmetellessäni. En nimittäin viime syksynä istuttanut kyseiseen paikkaan ainuttakaan sipulia. Edellisenä kylläkin.

Juuso oli päivän kanssani pihamaalla. Aikansa se ihmetteli haravaa ja kottikärryjä ja totesi sitten, ettei tuosta mammasta nyt ole minulle seuraksi. Niinpä se kävi terassin ovimatolle päiväunille nautiskelemaan auringon lämmöstä. Vain hieman nousevasta hännänpäästä huomaa, että kyllä se mamman kameratähtäilyt huomasi. Ei vaan viitsinyt sen enempää reagoida.

Ruusuherukan silmut pullistelevat

Olo on ihanan raukea monen tunnin pihatouhujen jälkeen. Taivas on mennyt pilveen, mutta ei se nyt niin harmita. Vesisadekaan ei nimittäin olisi pahitteeksi, sillä kotikatu pölyää kuin Saharan aavikkohiekka tuulessa. Lumen koostumus on niin haurasta, että muutama kunnon sadekuuro hoitaisi osan sulattamisesta. Etenkin nyt, kun kävin vähän isompia yläpihan kasoja hajottamassa.

En mahdu kissani viereen keinutuolin alle, vaan sen sijaan lähden keittämään iltapäiväkahvia. Huomenna sitten taas pihalle, jos sää niin suo.

Ai niin, meinasi unohtua. Tänään on maaliskuun viimeinen päivä ja huomenna alkaa tämän kevään toinen kuukausi. Nautiskelkaa!