Mehitähden kukintaa kannattaa katsella lähempää |
Torstaiaamusta sunnuntai-iltaan satoi enemmän tai vähemmän kaatamalla. Pitkään ja hartaasti. Perjantai-iltana sää selkeni muutamaksi tunniksi ja silloin ryntäsin kiiren vilkkaa leikkaamaan nurmikkoa. Tilapäinen auringonpaiste sai ilman väreilemään kosteaa lämpöä ja pian oli pakko riisua villatakkikin.
Kun nurmikko oli saatu lyhyempään kuosiin, innostuin kitkemään rikkaruohoja. Ah, ihanuutta, miten helposti rikat lähtevätkään kosteasta maasta. En yksinkertaisesti malttanut lopettaa kesken, vaan jatkoin penkki toisensa perään nyhtämistä ja haraamista.
Päivänlilja-penkki putsattuna |
Eihän sitä auringonpaistetta sitten ihan iltaan saakka kestänyt, vaan runsaan kolmen tunnin ilottelun jälkeen taivas vetäytyi jälleen pilveen ja pian niskaani alkoi putoilla raskaita sadepisaroita, joista sitten kehittyihin taas ihan kunnon sade.
Sunnuntaina sade onneksi loppui aamupäivän aikana ja pääsin vihdoin jatkamaan kitkentäurakkaani. Kynsinauhat ovat vieläkin, useista pesuista ja jynssäyksistä huolimatta ihan mustat. Olihan minulla hanskat kädessä ja välillä kävin niitä puhtaisiin vaihtamassakin. Silti ylenmääräinen märkyys ja kosteus multaisessa maassa imeytyi hanskoihin ja sitä myöten kädet ovat kaikkea muuta, kuin hoidetun näköiset.
Kitkemisten loputtua siirryin istutushommiin. Enää ei tarvitse yösydännä miettiä, mihin minkin kasvin sijoittaa, sillä joitakin yksittäisiä ja kasvua purkissa jatkavia lukuunottamatta kaikki on nyt multaan peitetty. Olin toki paperilla sommitellut istutuspaikat, mutta niinhän siinä aina käy, että todellisuudessa ne paikat muuttuvat melkoisestikin. Ja jokunen vanha kasvi vaihtoi paikkaa uusien tieltä. Kerrankin sateesta oli todellinen hyöty, sillä se kasteli sopivasti kaikki juuri istutetut taimet.
Ehdin jo etukäteen murehtia, minne saan kaikki haalimani kasvit taas sijoitettua. Ei tullut ongelmaa, sillä aukkopaikkoja löytyy edelleen. Viime kesänä muokkasin ja uudistin monia kukkapenkkejä melkoisesti. Kiemurapenkin kaivoin nurin niskoin viime vuoden elokuussa kokonaan, koska pikkutalvio oli valloittanut siitä joka nurkan. Talvion poistamisen jälkeen istutin vanhat kasvit takaisin penkkiin, mutta niistä talvi vei suurimman osan. Ei noussut värimintut, ei palavarakkauskaan.
Päivänliljapenkin päästä kaikki jaloruusut ovat heittäneet henkensä. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei siellä kovin montaa ruusua ollutkaan. En ole vuosiin juurikaan jaloruusuihin panostanut. Nyt puutarhassa on yksi ainokainen jaloruusu ja se nousee kesä toisensa jälkeen tanakkana kurgaanin pikkusydänten joukosta. Nuppu on täynnä kirvoja, jotka pyyhkäisin paljaalla kädellä pois. Illalla ruusua kuvatessani samanlainen joukko oli jälleen löytänyt tiensä nuppuun.
Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum |
Sateiden jäljiltä puutarhassa löytyy tuettavaa ja korjailtavaa. Monenlaista kurittomuutta pitkin poikin. Punapäivänkakkara oli ihan vaivihkaa avannut nuppunsa, mutta korkeat ja hontelot varret rötköttivät pitkin pituuttaan muiden kukkien päällä ja lomassa. Se sai tuet pysyäkseen pystyssä.
Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium |
Reunuspäivänkakkara on tehnyt valtaisan määrän siementaimia pikkupuutarhan kivipenkkiin. Emotaimi kuoli talven aikana, mutta pikkuisia riittää. Kunhan kerkeän, käyn jokusen taimen siirtämässä toisaalle.
Vaaleanlilan pioniunikon taimia on sekä ruusupenkissä, että omenapuiden alla. Omenapuiden alta rikkaruohoja kitkiessäni siirsin joitakin pioniunikon taimia parempiin paikkoihin. Saa jatkossakin siementää ja levitä sinne tänne. Muutama hippikukka akileijojen ja sormustinkukkien lisäksi sopii hyvin yllättämään iloisesti.
Taponlehti - Asarum europaeum |
Taponlehti oli talven jäljiltä kurjassa kunnossa, mutta juuret eivät ole olleet moksiskaan ja nyt kasvi taas jatkaa valloitusmatkojaan. Tässä se pyrkii jo ylös tai alas portaita pitkin. Ja kuka vielä väittää, että taponlehti on varjon kasvi. Meillä se viihtyy erinomaisesti myös auringossa.
Rohtosormustinkukka - Digitalis purpurea |
Myös sormustinkukka on löytänyt itselleen vakiopaikan portaiden askelvälissä. Viime kesähän oli aikamoista sormustinkukkien ilotulitusta, mutta tästä kesästä ei ihan yhtä runsaskukkaista ole ilmeisesti tulossa. Kiva silti, että tämä oman tiensä kulkija on vihdoin kotiutunut puutarhaani - vaikkakin varsin omituisiin paikkoihin. Kasvakoon, missä parhaiten viihtyy. Itsepäisyydessään se on oiva kasvattaja tällaiselle perfektionistille, jolla on paha taipumus järjestellä sellaistakin, mikä ei toisten tahtoon helpolla taivu.
Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia |
Ihanimman yllätyksen löysin rikkaruohoja kitkiessäni päivänliljapenkistä. Sain Tylsä Mörökölliltä valkoisen sinivaleunikon siemeniä, joista taimeksi kasvoi muutama kappale. Taimet istutin viime loppukesästä penkkiin ja ne lähtivät keväällä heti kasvuun. Olen vahtinut nuppuja ja odottanut jännityksellä kukan avautumista. Siinä sitten rikkaruohojen parissa kykkiessäni ihan sävähdin huomatessani nupusta näkyvää lilaa terälehteä.
Tänään kukka on varmaan jo kokonaan avautunut, joten täytyy käydä sitä ihailemassa ja kuvaamassa. Toinenkin nuppu odottelee avautumistaan. Vieressä olevassa taimessa ei näy nuppuja. Mielenkiintoista nähdä, ovatko molemmat tällaisia sinililoja, vai tuleeko toisesta kenties valkoinen. Ihan sama, minkä värinen. Tällaiset pienet onnistumiset ovat niitä puutarhurin suurimpia iloja.
Poimulehti- Alchemilla vulgaris |
Juhannukseksi on luvattu aurinkoa, lämpöä, vesisadetta ja ilmeisesti ihan kaikenlaista säätä. Harmi, ettei tuosta voi valita itselleen sopivaa, mutta toivotaan, että vaikka vettä tulisikin, sitä ei sataisi tuntitolkulla putkeen. Eiköhän viime päivien sateilla pärjätä taas hyvän matkaa eteenpäin.
Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!
PS. Toisinaan tämä bloggerin käytös menee täysin yli hilseen. Nyt oikeasta sivupalkistani on kadonnut seuraamieni blogien luettelo. Asetuksissa se näkyy, mutta ei blogissa. En tajua - tätäkään.
Olet ollut kahdehdittavan ahkera! Minulla on kaikki puutarhahommat vasta vaiheessa...
VastaaPoistaBloggeri temppuilee joskus, minulla on usein kateissa lukijaluettelo.
Lukijaluettelo on aika useinkin kadoksissa, mutta nyt sitten tuo blogilista. Onneksi se löytyy vielä omista asetuksista, joten tiedot ovat tallessa. Kunpa saisin ne näkyiin.
PoistaKitkin ja kitkin ja kitkin. Selkä on nyt jäykkänä, mutta mieli sitäkin tyytyväisempi lopputulokseen.
Oi vau mikä ihana valeunikon avautuva nuppu! Oikea ihme. Ihanan siisti tuo päivänliljapenkki, kyllä tässä saa kättensä jäljestä nauttia.
VastaaPoistaMullakin usein häviää joku juttu blogista ilmestyäkseen taas omia aikojaan takaisin, toivottavasti blogiluettelosi pian palaa.
Blogger taitaa elää ihan omaa elämäänsä, jota ei tällainen kuolevainen oikein ymmärrä.
PoistaUnikot ja valeunikot ovat kyllä aivan upeita juuri tuossa nuppuvaiheessa. Sieltä se rypistyneen paperin näköinen kukka vähitellen oikenee ja ilmestyy ihailtavaksi.
Tunnelmalliset kuvat! Kitkemistä täälläkin harjoitetaan ja nurmen leikkuuta. Siinä se kesä aina vilahtaakin :D
VastaaPoistaSaanen laittaa sun blogisi omani lukulistaan - blogilistat on kivoja pomppulautoja toisiin blogeihin. Semmoisesta sunkin blogisi löysin.
Tita, laita vaan. Minullakin on blogin oikeassa reunassa normaalisti seuraamieni blogien lista, mutta tänään se on kummallisesti kadonnut. Sen kanssa olen tässä tovin pähkäillyt, mutta en vain saa esiin.
PoistaKävin kirjautumassa blogisi vakiolukijaksi, kun sinne tieni löysin.
Onpa sulla upea sinivaleunikko avautumassa! Se onkin joku spesiaali tuon värinsä kanssa. Näytä pika pikaa se avautunutkin kukka :)
VastaaPoistaKanttaus tekee niin siistin näköiseksi. Mulla ei ole enää missään kanttauksia, kun rajaus on hoidettu tiilillä... Herttileijaa kun tässä jo lonkatkin valittaa :) Eilen ja tänään varsinaista pihapuurtamista ja sateessa kaatuneitten tuentaa. Siestan paikka.
Oletko käyttänyt kanttauksessa tavallisia tiiliä vai piharakentamiseen tarkoitettuja kiviä? Toisaalta tuon kanttauksen tekeminen ei enää ole kovin suuri homma, kun alkuun on päässyt. Pari kertaa kesässä käyn kanttaukset läpi ja yksittäisiä rikkaruohoja kitken sieltä täältä useammin.
PoistaKohta lähden kuvaamaan sinivaleunikkoa. Aiemmat sinivaleunikkokokeilut eivät ole talven yli pärjänneet. Katsotaan, miten tämän käy. Paikka on nyt vähän toinen, kuin aiemmin.
Meillä oli täällä aika paljon vanhoja hassun muotoisia pihatiiliä. Jonnekin ne piti sijoittaa. Tavalliset murenee. Tykkäsin kanttaushommasta, kivaa puuhaa ja tuli siisti ilme nopeasti.
PoistaKiviset kukkapenkit reunukset ovat siitä mukavia, että ruohonleikkuu sujuu näppärästi ja penkit pysyvät siistinä. Meillä on kellarissa runsain määrin tavallisia tiiliä, mutta ne eivät tosiaankaan pitkään maassa ehjinä pysy.
PoistaSaman lämpöilmiön koin viime viikolla, vaihdoin villasukat, pipon ja paksun takin kevyempiin kun hikipisarat alkoivat tippua otsalta 😊 saitkin hyvän kitkemisvaihteen päälle, sitä ei kannata lopettaa kun vauhti on päällä. Joskus toivoisin olevani pikkuinen keiju, jotta huomaisin kaikki pikkuiset kukat yksityiskohtineen läheltä. Oletkin saanut ihania siemeniä, joiden kukista saat nauttia pian.
VastaaPoistaKosteus yhdistettynä lämpöön saa äkkiä hikipisarat otsalle. Sateissa kostunut maa tosiaankin suorastaan höyrysi auringonpaisteessa.
PoistaJoskus puutarhassa kuljeskellessa tulee tutkittua kasvien yksityiskohtia tarkemmin. Se kyllä kannattaa ja siten löytää monia hienoja yksityiskohtia, joihin muuten ei tule kiinnittäneeksi laisinkaan huomiota.
Niin upeita kuvia taas!
VastaaPoistaHarmillista tuo bloggerin temppuilu! Toivottavasti saat pian muiden blogit näkyviin.
Ihanaa tiistai päivää sinulle!
Täytyy tutkia blogger-ongelmaa paremmalla ajalla. Usein ne korjautuvat itsestään, mutta tämä ei ainakaan vielä ole paremmaksi muuttunut.
PoistaKiitos, samoin sinulle!
Oi mitä ihanuuksia sinulla on ja niin näyttä olevan siistiä Minullakin on paljon kitkemistä tuntuu ettei se lopu koskaan :)
VastaaPoistaKitkeminen on siitä inhaa touhua, että sen joutuu aloittamaan alusta heti, kun on toisesta päästä loppuun päässyt. Toisaalta vuosien kitkemisellä ei enää ihan hirveästi rikkaruohoja tulekaan.
PoistaAi että sinä jaksatkin ;-) Minä en ole koskaan ollut mikään penkkien puhtaana pitäjä. Yritystä ja tahtoa on riittänyt, muttei lähellekään tarvittavaa määrää. Siksi meillä mennään sinnepäin-puutarhalla. Ilo katsella näitä sinun kättesi jälkiä :-)
VastaaPoistaKiitos Susanna! Toivoisin, että minulla olisi enemmän silmää ja taitoa sommitella yhteensopivia kasveja. Kun sitä ei ole, täytyy tyytyä pitämään penkit edes siistin näköisinä.
PoistaVoi mikä kaunotar tuo sinivaleunikko, unikot ovat niin upeita ja juuri tuossa avausvaiheessa hellyttäviä. Minulle käy usein samoin, vaikka kasvien paikat ovat muka mietitty, niin uusiksi osa suunnitelmista menee tehdessä ja kasvit saavat muuttaa välillä paikasta toiseen:)
VastaaPoistaKasvikaruselli taitaa olla tuttu ilmiö useimmille puutarhureille. Eikä se välttämättä mitään turhaa touhua ole, sillä moni kasvi on siirron jälkeen alkanut kasvaa ja kukoistaa.
PoistaUnikot ovat melkeinpä ihanimpia juuri tuossa avautumisvaiheessa.
Harmi noita talvimenetyksiäsi. Olet ollut ahkera kitkijä. Minäkin kitkin, mutta en mielestäni saanut tarpeeksi aikaan.
VastaaPoistaKovat sateet olivat tarpeen ja oli helpompi istuttaa niiden jälkeen. Meillä tosin sateet eivät olleet läheskään niin kovia kuin teillä.
Alan jo olla ihan sinut talvituhojen kanssa. Kasveja on tullut mietittyä uudelta kantilta. Tämä on vähän niitä elämä opettaa -tapauksia.
PoistaKahtena päivänä kitkin niin, että vieläkin on selkä jäykkänä. Tiesin, etten myöhemmin ehdi ja rehottavat rikkaruohot olisivat harmittaneet. Juhannuksena tulee vieraita ja haluan pihan olevan silloin siisti.
Upea kuva avautuvasta sinivaleunikosta! Kylläpä olet ahertanut. Minulla on juuri menossa talvion poisto kukkapenkistä( huoh).Talvion seassa on kukkasipuleita, jotka haluan pelastaa. Hidasta hommaa.
VastaaPoistaOtan osaa. Talvion poistossa on iso urakka. Yritin ensin kaivaa sieltä täältä varoen muita kasveja, mutta ei siitä tullut mitään. Talvio oli lonkeroinut itsensä niin syvälle ja muiden kasvien lomaan, että lopulta kaivoin koko kukkapenkin ylös. Siinä meni lukuisa joukko sipuleita, eivätkä uudelleen istutetut kasvit ehtineet ilmeisesti juurtua kunnolla ennen talvea. Harva sen penkin kasveista nousi keväällä. Mutta pääsinpä talvioista - siinä penkissä ja olen todella tyytyväinen, että lopulta ryhdyin isoon urakkaan. Kannatti ehdottomasti. Edelleen talviota on massoittain monessa paikassa. Ikinä en enää istuta talviota mihinkään kukkapenkkiin.
PoistaUpeita kasveja ja kuvia! Ja niin ihailtavan huoliteltua. Talvituhoista ehkä eniten suren menetettyjä unikoita. Onneksi sentään muutamat nousivat. Aivan huikean värinen tuo sinivaleunikko!
VastaaPoistaMinäkin pelästyin menettäneeni unikot, mutta nousivat kuitenkin. Joskin muita vuosia hitaammin.
PoistaMinäkin kitkin sateen jälkeen yhdestä uudesta kukkapenkistäni rikat pois. Maa oli niin pehmeää, että kitkeminen oli jopa tosi mielekästä;)
VastaaPoistaKosteasta maasta kitkeminen on suorastaan juhlallista verrattuna kuivasta maasta nyhtämiseen. Tuntuu upealta saada koko rikka kerralla pois.
PoistaSiistiä on kun saa kitkemisen tehtyä ja se on todella mukavaa!
VastaaPoistaHippikukkia tarvitaan puutarhassa.
Valmiiksi tehdyn työn jälkeen on aina vähän hieno tunne. Kunnes homma alkaa jälleen alusta...
PoistaKaunista. Pidän taponlehdestä.
VastaaPoistaPuutarhahommat on siitä kivoja, kun näkee heti tekemänsä työn. Ihania kuvia jälleen.
VastaaPoistaVau, mikä sinivaleunikon nuppu! Laitathan paljon kuvia siitä kukkivana. Mehitähtien kukkakuvasi muistuttavat, että puutarhassa pitää muistaa kumartua ihailemaan matalampia kukkia, eikä vain ihailla näyttäviä ja suuria pioneja ja muita perennoja.
VastaaPoistaMeillä ei kuki tänä vuonna yhtään sormustinkukkaa, talvi vei kaikki:(
VastaaPoistaOnneksi siementaimia nousee hurjin määrin, ja useista paikoista!
Kauniita kuvia, ihanat unikot ja mehitähdet. Mehitähden kukintaa odotan, siitä ei vielä meillä näy merkkejä.
VastaaPoista