Kolmen päivän Tampere-loma

Tammerkoski

 

Kesä on pääsääntöisesti kulunut omissa nurkissa. Viihdyn hyvin kotona, eikä tekemisestä ole puutetta. Pieni poikkeus normaaliin arkeen tekee aina terää. Tamperelainen ystäväni kutsui minut vierailulle. Edellisillä kerroilla hän on esitellyt minulle Tampereen museoita, arkkitehtuuria, puistoja ja vaikka mitä mielenkiintoista. Päivä tai kaksikaan ei millään riitä, kun kaupunkia katsellessa on syötävä, kahviteltava ja syvennyttävä myös keskustelemaan niin menneistä kuin nykypäivän asioistakin.

Tammerlammen kesän 2024 teos: Jarno Vesala "Pysähdys"

Matkustin Tampereelle junalla ja majoituin pariksi yöksi keskustahotelliin. Ensimmäisen päivän aloitimme kahvittelemalla Tammelan torilla. Voi mahdoton, miten ihania makeita ja suolaisia leivonnaisia torikahviloissa oli tarjolla. Ei todellakaan mitään muoviin pakattuja muffinseja tai juustosämpylöitä. Ei, vaan suussa sulavia juusto- ja muita kakkupaloja, piiraita ja pasteijoita. Vieläpä kukkarolle sopivin hinnoin.

Kahvihetken jälkeen suuntasimme tutustumaan Raili ja Reima Pietilän suunnittelemaan Liisankallion kaupunginosassa olevaan Kalevan kirkkoon. Kirkon rakentaminen aloitettiin 1954 ja se valmistui 1955. Massiivinen betonirakennus on sisältä huomattavasti lempeämmän oloinen.

 
Seuraavaksi tutustuimme Annikinkadun puutarhakortteliin, joka on toinen jäljellä olevista tamperelaisista umpipihaisista puutalokorttelista. Toinen on Amurin työläismuseo. 1907-1908 valmistunut puutalokortteli aiottiin purkaa. Asukkaat ja monet muut ihmiset ryhtyivät aktiivisesti puolustamaan korttelia ja vaatimaan sen säilyttämistä. He onnistuivat. Yhteisöllinen asuinyhteisö jatkaa korttelissa syntynyttä tapahtumaperinnettä joka toinen vuosi järjestettävän Annikin Runofestivaalin muodossa. 

Tirkkosen talo, Kauppakadun ja Kuninkaankadun kulma

 
Iltapäivällä osallistuimme opastettuun arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemien jugend-rakennuksia esittelevään kävelykierrokseen. Lukuisia Federleyn kauniita jugend-rakennuksia olen jo ennenkin ihaillut, mutta nyt saimme niistä paljon yksityiskohtaista tietoa. Puolitoista tuntia kului kuin siivillä. Ja tuntui jaloissa, sillä kierrokseen oli ympätty monen rakennuksen lisäksi runsaasti reipasta kävelyä helteisessä säässä.

Vehonniemen näkötorni

Ensimmäisen päivän helteisen sään kuntoilu oppaan perässä verotti sen verran voimia, että päätimme ulottaa kulttuurikierroksemme Tampereen ulkopuolelle henkilöautoa käyttäen. Suuntasimme Kangasalalle. 

"Roineen armaiset aallot"

Vehoniemen harjulle kiivetessämme korvissa soi monille tuttu "Kesäpäivä Kangasalalla". Väkisinkin aloin hyräillä "Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee". 

Näkötornista maisemat avautuivat huikaisevan hienoina.

Näkötornin juurella on Vehoniemen automuseo. Sen kahvilasta ostimme juotavaa hellepäivän virkistykseksi. Toki meidän oli kierrettävä katsomassa hienoja autoja. Kulkuneuvot ovat hyvässä järjestyksessä ja hienosti kiillotettuja. Museoon on vapaa pääsy.

Pälkäneen rauniokirkko

Matkan varrelle osui Pälkäneen rauniokirkko, joka oli ilman muuta käytävä katsomassa lähempää. Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu luultavasti 1495-1505 välisenä aikana. 1700-luvulla hiekkamaalle perustetun kirkon perustukset alkoivat pettää ja seinät halkeilla. Lopulta kirkko hylättiin Pälkäneen uuden kirkon valmistuttua.

Ruotsalainen retkikunta vei hautausmaalta 55 vainajan pääkallot tutkimuksia varten 1800-luvun lopulla. Pääkallot ovat sittemmin siirtyneet Karoliinisen instituutin haltuun. Suomi on pyytänyt asianmukaisesti haudattaviksi pääkallojen palautusta, johon on vihdoin keväällä 2024 saatu suostumus. 

Voipaalan taidekeskus

Rauniokirkolta jatkettiin matkaa Sääksmäellä sijaitsevaan Voipaalan taidekeskukseen. Vanha kartanoalue on jo sinällään kaunis. Kiersimme alueen näyttelyt, ihastelimme vanhoja rakennuksia sekä 1700-luvulla perustettua barokkipuutarhaa, joka on varmasti hienoin nähtävyys keväällä lukuisten hedelmäpuiden kukkiessa. Voipaalan taidekeskukselta lähtee ulkoilupolkuja, myös reitti Rapolan muinaislinnaan. Totesimme täydeltä taivaalta porottavan auringon tekevän kiipeämisen Rapolanharjulle liian tukalaksi. 

Visavuori: Emil Wikströmin taiteilijakoti

Päivän mielenkiintoisin kohde oli mielestäni Visavuoren Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee Sääksmäellä, Valkeakoskella. Upealla paikalla, Vanajaveden rannalla sijaitseva mielenkiintoinen paikka. Visavuoren alueella on myös Emil Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä paviljonki. Se on rakennettu Emil Wikströmin kasvihuoneen paikalle.

Emil Wikströmin käsiala näkyy niin rakenteissa kuin huonekaluissakin

 

Emil Wikströmin ja puolison (Alice Högström) makuuhuone

Hotelli Torni Hämeenpuiston suunnasta illalla kuvattuna.

 
Pitkän ja antoisan kulttuuripitoisen päivän päätteeksi huristelimme vielä hissillä hotelli Tornin 25:een kerrokseen, jossa nautimme kylmät virvoitusjuomat komeita tamperelaismaisemia ihastellen.

Pyynikin kirkkopuisto

Kolmannen vierailupäivän yhdessä nautitun aamiaisen jälkeen suuntasimme askeleemme kohti Pyynikin kirkkopuistoa, jossa on hautamuistomerkkejä pääosin 1860-70 -luvulta. Ystävälläni on puhelimessaan appi, jonka avulla saatoimme kuunnella valitsemamme muistomerkin historiasta.

Tampereen taidemuseo

Seuraava kohteemme oli Tampereen taidemuseon Hyper -näyttely, jossa veistokset esittävät ihmiskehon sellaisena kuin se on, pienintä yksityiskohtaa, kuten ihohuokosta, ryppyä, partakarvaa ja hikikarpaloa myöten. Osa teoksista on kooltaan tavallista ihmistä suurempia. 

Zharko Basheski: Ordinary Man, 2009-2010

Hämmentävää, kuinka luonnollisen näköisiä yksityiskohtia teoksissa on. Teki mieli koskettaa ihmishahmoja tunteakseen ihon pehmeyden ja lämmön. Se ei ole kuitenkaan sallittua, joten täytyi luottaa mielikuvituksen voimaan.

Emil Aaltonen

Museokierroksemme päätimme Pyynikinlinnaan, joka on suomalaisen kenkäteollisuuden merkkihenkilön, vuorineuvos Emil Aaltosen koti ja nykyisin museo.

Opastetulla kierroksella saa hyvän käsityksen Emil Aaltosesta ihmisenä ja tehtailijana. Monet suomalaiset ovat kävelleet Aaltosen kengissä. Minäkin. Hämmästyin, miten monitaitoinen ja mielenkiintoinen persoona Emil Aaltonen on ollut.

Hatanpään arboretumin ruusut

Vierailun päätimme Hatanpään arboretumin ruusutarhaan, jossa ryhmäruusut kukkivat parhaillaan kauniina. Ruusujen ihastelun ja pienen puistokierroksen lisäksi söimme herkullisen hedelmäiset vohvelit. Sitten olikin jo aika suunnata kohti rautatieasemaa ja aloittaa junamatka kotiin.

Tampereen talot, kadut, puistot, museot ja monet muut nähtävyydet tuli koettua ystäväni toimiessa innostavana oppaana. Kolmas intensiivinen Tampere-vierailuni ei tule jäämään viimeiseksi, koska paljon kiinnostavaa jäi näkemättä ja kokematta. Moni paikka on vasta päällisin puolin tutustuttu ja ansaitsee tulla käydyksi toistamiseen. 

Hatanpään arboretum

 
Tutun ihmisen kanssa kiertely on mukavaa, kun välillä istahdetaan, jutellaan niitä näitä, muistellaan menneitä ja pohditaan tulevaisuutta. Jännää, ettei välttämättä tarvitse matkustaa Euroopan vanhoihin kaupunkeihin ammentamaan kulttuuria ja katselemaan historiallisia kohteita. Mielenkiintoisia paikkoja löytyy kotimaastakin. Huomaamattomatkin paikat ja rakennukset alkavat elämään uudella tavalla, kun syventyy niistä kertoviin tietoihin ja tarinoihin.