Joulukuun alun jorinoita

Auringonnousu 2.12.2025

 

Aurinko ei ole meidän nurkilla pahemmin näyttäytynyt. Tiistaiaamuna se teki parhaansa värjäämällä pilvet oranssinpalaviksi. Sitten jostain purjehti valtaisa rykelmä harmaita sadepilviä peittämään koko taivaan. Päivästä tulikin samanlainen tihkusateen ryydittämä ankeus, kuten likimain kaikkina muinakin päivinä.

Muutamana päivänä on tuullut sen verran kunnolla, että talon katolla seisova antenni on tykännyt huonoa. Niin huonoa, että television ohjelmat ovat räpsineet pahasti. Sisällä olevasta lisäantennista oli onneksi apua, jotta saimme katsottua MasterChef Australian finaalin tiistaina. En kerro voittajaa, jos vaikka jollakulla on ohjelma vielä katsomatta.

En kaipaa erityisemmin lunta enkä pakkasta. Minulle riittäisi muutaman sentin lumipeite kasvien suojaksi ja pikkupakkanen kuivattamaan tienoot. Joka talvi manaan raskasta lumen kolaamista ja ilmoitan, että ensi talveksi hommaan lumilingon. Eipä ole sellaista vielä hommattu. Jos ja kun lunta tulee, parhaat lingot on taas myyty loppuun. Mainosten 30-senttinen akkulapio olisi meidän lumitöissä pelkkä vitsi. 

Forecan ennusteessa lunta tai pakkasta ei luvata tänne etelään jouluksi eikä vielä joulun jälkeenkään. Ovatko tällaiset talvet uusi normaali? 

Kaikki vihreä korostuu harmaudessa entistä hienommin. Nurmikko vihertää paremmin kuin kesällä konsanaan. Eikä sitä tarvitse edes leikata. Havukasvit ne vasta hienoja ovatkin. Tällaisina hetkinä niiden katseleminen laittaa miettimään, minne niitä voisi vielä lisätä?

Hiekkapohjainen tonttimaa nousee arvoon arvaamattomaan tällaisina sadekausina, kun maa imee veden nopeasti, eikä missään lillu lätäköitä. Nurmikko on tietenkin aika märkä, mutta sen päällä voi silti huoletta kävellä. 

Alapihan kartiovalkokuuset olisivat somia valaistuina. Sähkön saamiseksi pitäisi vetää pitkääkin pidempi johto niiden luo, joten saavat olla valaisematta. Ovat nättejä tuollaisinakin.
 

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Jännä, kuinka puutarhakierroksia tehdessä sitä alkaa rapsuttamaan kevyesti multaa sillä ajatuksella, josko jotain piippoja näkisi maasta kurkistavan. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää sen ilmiön olevan näin joulukuun alussa varsin epätodennäköistä. Lumettomuus ja muutama lämpöaste huijaavat ihmistä kuvittelemaan elävänsä huhtikuuta.

Jouluruusujen suhteen toive piippoesiintymistä on kyllä realistista. Lähes jokainen omista jouluruusuistani tunkee ilmoille vähintäänkin lehtiä. Saattaa siellä joukossa olla kukkanuppujakin. 

Vinca minor - Pikkutalvio

Monet kasvit ovat leudon sään vuoksi edelleen vihreinä. Ja sitten on niitä, jotka ovat aina vihreitä. Yksi tällainen on pikkutalvio. Sitä minulla on ihan liikaa. Joissakin paikoissa saa minun puolestani ollakin. Olen nostanut kädet pystyyn sen edessä, että yrittäisin saada pikkutalviot kaivettua pois. Joka on joskus pikkutalviota maasta ylös kaivanut, tuntee sen tiheäkasvuisen juurakon. 

Oikearinteen naapurinpuoleisessa päässä kasvaa syreenejä. Niiden alustan pikkutalviot ovat valloittaneet kokonaan. Alkukesästä joukosta nousee varjoliljoja ihan mukava joukko. Nousee tuolta myös syreenintaimia, joita käyn välillä napsimassa maata myöten pois. En halua paikalle läpipääsemätöntä syreenipöheikköä.  

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehdestä pidän kovasti. Se on kummallinen kasvi, koska se joko kasvaa tai ei kasva ihan oman mielihalunsa mukaan riippumatta olosuhteista. Kurgaanin talonpuoleisella sivulla taponlehti on alkanut viihtyä oikein hyvin. Siellä täällä muuallakin puutarhassani on taponlehtilämpäreitä. Sitten on niitä paikkoja, joihin kovasti toivoisin taponlehden kotiutuvan, vaan ei ole onnistunut.

Tässä vaiheessa vuotta taponlehti on vähän romuluisessa kunnossa. Pari pakkaspäivää, yhden päivän lumi ja lukuisat sateet ovat litistäneet lehdet sinne tänne rempalleen. Kevään tullen se taas tuosta virkistyy nostaen lehdet tanakasti pystyyn. Tyvestä ilmestyy uusia lehtiä ja muutamia vaatimattomia kukkiakin. 

Harmaapäätikka 22.11.2025 - tähän mennessä ainoa luminen päivä meidän nurkilla.

Tänä syksynä lintujen ruokinnan aloittaminen ei ollut ihan itsestään selvää. Tavallisesti aloitan ensimmäisten pakkasten saapuessa. Silloin ei ole enää hyönteisiä eikä muutakaan syötävää linnuille. Nyt maa on ollut sulana ja on edelleenkin. Tintit alkoivat koputella ikkunoihin. Ne tepastelivat aamupuuroa syödessäni ikkunalaudalla hyvin vaativan näköisinä. Lopulta laitoin linnuille ensin talipötköt ja seuraavalla viikolla täytin myös siemenautomaatit.

Ruokintapisteet saivat oitis suuren suosion. Tali- ja sinitinttejä on eniten, jonkun verran pikkuvarpusia ja muutama viherpeippo. Mustarastaat odottavat maassa, josko tintit pudottaisivat niillekin syötävää. Kolmesti olen nähnyt pyrstötiaisten porukan pyrähtävän talipötköllä. Niitä ei ehdi millään kuvata, kun ne ovat jo menossa jonnekin muualle. Harmaapäätikan sain ikuistettua ikkunan läpi. Pahoittelut epätarkasta kuvasta. 

Käpytikka 23.11.2025

Käpytikkoja lentää pihan päästä päähän vauhdilla. Joskus talipötköllä käy pikkutikkakin, mutta harvemmin. Palokärkiä on lähimetsissä. Sellaisen olen onnistunut näkemään vain kaukaa. Palokärjen äänen kuulee usein metsälenkillä käydessä.

Lintujen ruokinnan aloitettuani en sitä ennen kevättä lopeta. Tähän mennessä viime vuonna hankitut siemenet ja pötköt ovat riittäneet. Nyt on mentävä siemenkaupoilla, sillä säkin pohja on tullut vastaan. Ostan kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska ne roskaavat vähemmän. Joukkoon lisään pähkinöitä, jotka ovat mm. viherpeippojen herkkua. Lintujen ruokkiminen ei ole kovin halpaa touhua. Puutarhan ystävät ansaitsevat kuitenkin osansa.  

Alapihan vaahteran alla on kymmenittäin ruskeita kakkaroita. Ne ovat lintujen kaluamia männynkäpyjä. Tontin vastakkaisessa nurkassa kasvaa iso mänty, jonka käpyjä tikat kuskaavat vaahterassa nakutettaviksi. Kenties joku muukin lintu niin tekee, en tiedä. Nyt käpykakkarat saavat odottaa nurmikolla kevääseen. Ruohonleikkuukauden alkaessa ne on haravoitava pois. Muuten ruohonleikkurin terä kiljuu ikävästi ja ampuu käpyjä ympärilleen. 

Vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. Kuten kuvasta näette, puu harrastaa kerrospukeutumista. Riippuvia jäkälätuppaita on rungossa useita.

Laitoin ulko-oveen vuosi sitten markkinoilta ostamani kranssin. Suihkumaalatut kävyt ovat aitoja, mutta marjat, kukat ja miniomenat styroxia ja muuta keinomateriaalia. Välillä ulko-ovelta kuuluu kolinaa ja rapinaa, kun tintit käyvät nokkimassa miniomenoita. Jotain ainetta voisi ehkä kranssin pintaan suihkuttaa, jotta se pysyisi pidempään ehjänä. Toisaalta en haluaisi syöttää tinteille hiuslakkaa tai muitakaan kemikaaleja.

Mehitähti

Joulujutut on jo mielessä. Ehkä leivon viikonvaihteessa muutaman piparin. Joulutorttuja on jo tullut pariin kertaan paistettua. Kausi- ja jouluvalojakin olen ripustanut ulos ja sisällä. Hetki sitten kävin sammuttamassa terassille ripustetun valokranssin, kun se alkoi vilkkua diskomaiseen tyyliin. Oli vähän liiallista valosaastetta minulle. Ehkä kranssi itsekin kyllästyi valontuojan pestiinsä ja sekosi totaalisesti.

Ylihuomenna on itsenäisyyspäivä. Sytytetään kynttilät ikkunoille!