Toiset kutoo komeita villapaitoja, toiset hienoja huiveja ja monet pyöräyttävät puikoilla pipoja päitä lämmittämään. Minä kudon sukkia, sukkia ja vielä kerran sukkia. Erään ihmisen mukaan kudon VAAN sukkia. Lausahdus kaikui korvissani vähättelevänä kommenttina. Miksi pitäisi kutoa jotain sellaista, millä ei itselle ole käyttöä? Sukkien kutominen on mieluisaa, rauhoittavaa toimintaa. Siinä puikkoja kilistellessä ajatukset saavat lentää muille maille. Telkkaristakin voi kutoessa huoletta seurata leffan juonta sotkeutumatta lankoihin.
Tällä hetkellä kutomisen ohessa mietin paljon vakavasti sairasta ystävääni. Hänellä todettiin kesällä pahanlaatuinen aivokasvain, joka leikattiin pian löytymisen jälkeen. Sen jälkeen hän on saanut sekä sädehoitoa että sytostaatteja. Tiistaina hänen aivokuvansa kertoivat, että syöpä on jatkanut kasvuaan. Mitään ei enää ole tehtävissä. Ystävä saa nyt oireenmukaista hoitoa eli hänen kipujaan lääkitään.
Pari päivää sitten puikoiltani putosi kuvan frillavarsisukat. Halusin niistä viininpunaiset ja marketista löytyi 7veikkaa vastaavaa House Onni -lankaa. Sen koostumus on 70 % villaa, 30 % polyamidia. Langan kuitusäikeet ovat aika löyhästi kierteiset, minkä vuoksi silmukoiden kanssa sai olla tarkkana. Liian helposti tuli puolikkaita silmukoita. Muutaman kerran huomasin puolikkaan silmukan vasta jälkikäteen, joten työtä oli purettava vajaaseen silmukkaan saakka ja kudottava se sitten uudelleen. Vajaan silmukan kohta olisi ollut liian herkkä reiän syntymiselle.
Frillan tekemiseen käytin Merja Ojanperän Juhannustanssi -sukan ohjetta. Juhannustanssi -sukka on tehty 2-2.75 puikoilla, joten olen muokannut ohjeen sopivammaksi 3.5 puikoille.
Tällaiset raitasukat näin somessa. Kutsun näitä viivakoodisukiksi. Taaemmat sukat on kudottu tummanvihreästä ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Etualalla olevat taasen ruskeasta ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Kummassakin on 14 s/puikko. Sukkien koko on 43-44.
Raitasukkia on minusta hauska tehdä. Ne tuntuvat valmistuvan yksivärisiä nopeammin, mikä on todennäköisesti vain illuusio.
Merja Ojanperän "Kauneimmat Villasukat" -kirjasta löytämäni Helmi-Orvokki -malli on yksi mieluisimpia. Ohje löytyy myös Raverlystä, kuten aiemmin mainitsemaani Juhannustanssi-sukkaankin.
Olen toteuttanut tämän mallin monissa eri väreissä. Virkatun kukan jätän sukista pois. Nyt ajattelin hempeillä oikein kunnolla tekemällä Helmi-Orvokit vaaleansinisinä ja vaaleanpunaisina 38-39 -kokoisina.
Puikoilla on parhaillaan harmaa-mustasävyiset Körttisukat. Tämän vuoden neuleista teen yhteenvedon myöhemmin.
Upeita sukkia! Villasukat ovat kyllä neuletöistä kaikkein tarpeellisimpia. Niitä tulee käytettyä jatkuvasti, ympäri vuoden, joten niitä kuluu. Ja totta kai on tärkeää, että saa vetää jalkaan mielestään kauniit sukat. Tekemissäsi sukissa on aina niin monenlaisia, perinteisiä ja uudenlaisia ihanuuksia.
VastaaPoistaTuo on fiksua, että tekee sellaisia neuletöitä, joihin on rutiini. Täällä juuri aloin tehdä työlästä neulemekkoa, joka vieläpä neulotaan ylhäältä alas, mikä ei ole jostain syystä ollenkaan mieleiseni suunta, ja nykyään useimmat neulemallit tuntuvat olevan ylhäältä alas -projekteja, harmi vain. Katsoin samalla Taru sormusten herrasta -leffoja. Kolmeen kertaan minun piti purkaa aloitus, sillä siinä piti olla laskemisessa niin tarkka, tai meni neuleen kuvio tai malli ihan sekaisin. Tosi ärsyttävää. Tuntui, ettei tule neuleesta mitään, ei myöskään leffojen katsomisesta. Lopulta luovutin ja ryhdyin nyt sitten tekemään vanhaa kunnon alhaalta ylös -neulepuseroa yhdestä vanhasta kirjastani.
Olen pahoillani ystäväsi tilanteesta. Voimia!
Kiitos Saila! Harrastuksia mahtuu maailmaan loputon määrä. Jos joku tekee ihmisen tyytyväiseksi, sallittakoon se hänelle. Oli se sitten hyödyllistä tai hyödytöntä. Kuka ylipäätään on paras henkilö määrittämään hyödyllisen ja hyödyttömän?
PoistaLuen myös isompien neuleiden ohjeita, joissa olen huomannut tuon mainitsemasi ylhäältä aloittamisen runsauden. Onko joku tämän ajan hitti, vai perustuuko se johonkin sellaiseen asiaan, jota ei ole kerrottu? Monet neulepaitamallit (esimerkiksi Novitan lehdissä) ovat kovin lyhyitä. Hoikalle nuorelle sopii, että napa näkyy. Itse haluaisin napani piiloon. Ylhäältä aloitettavan neuleen pituutta on helpompi venyttää.
Kolmen naisen kässäkerhoni tapaamisissa ei parane kovin vaikeita malleja kutoa. Höpöttäessä laskut menee sekaisin ja sitten työtä puretaan. Ymmärrän, että tuskastuit neulemekon kuvio-ongelmiin. Jos jokin työ aiheuttaa ylimääräistä päänkivistystä, eikä sen tekeminen tunnu luontevalta, on parempi keksiä muuta. Ainakin minusta.
Vitsi, missasin nuo Taru sormusten herrasta -leffat. Edellisestä katselukerrasta on jo niin paljon aikaa, että mielelläni olisin ne katsonut.
Ystävän kohdalla alusta lähtien on ollut tieto, ettei hän siitä selviä. Jäljellä olevaa aikaa kukaan ei sano, eikä tiedä. Näinkin lähelle osuessaan tuollainen sairaus on pysäyttävää.
Teet kyllä upeita sukkia ja tunnistan tuon harmituksesi tuosta kommentista! Se harmitti minuakin! Olen villasukkien ystävä, mutta en vain saa niitä tehtyä, onneksi on isosisko, joka neuloo sukkia ja siitä olen kiitollinen! Aina on joku, joka kuvittelee voivansa kommentoida toisen tekemisiä - samoja kommentteja saan villapaidoistani kun teen aina vaan villapaitoja ja kuka niitä sitten käyttää. No aina on käyttöä ollut ja olen sanonut että jos käyttäjää en löydä, lähetän ne Ukrainan pojille - se on sulkenut usean suun (toinen kommentti on ollut että minun pitäisi olla säästäväisempi eikä ostaa lankoja, vallankin nyt kun olen eläkkeellä ja eläke on pieni - no rahat ovat lankoihin toistaiseksi riittänyt kaiken muun juoksevien menoerien lisäksi ja säästöönkin jää). Oikein nyt siis tuohduin! Ihailen siis villasukkiasi ja anna puikkojen kilkattaa, samoin teen myös! Neulominen puutarhanhoidon ja ikonimaalauksen tapaan rentouttaa ja ajatukset siivittyvät arjesta jonnekin sfääreihin! Nyt teen villapaitaa lankavaraston langoista eli yhtään kerää en ole ostanut, eikä ole tarvettakaan ilmeisesti.
VastaaPoistaOlen pahoillani myös ystäväsi tilanteesta ja siitä, että tauti on aggressiivinen. Tunnen tuon alan lääkärit Tampereella ja tiedän heidän vahvat yrityksensä tuon taudin selättämiseksi, mutta vielä sitä ei ole saatu hallintaan valitettavasti! Voimia!
Sinulla on hyvä työnjako sisaresi kanssa. Kumpikin tekee sitä, mikä parhaiten sujuu. Ja jakaa sitten työnsä tuloksia läheisilleen.
PoistaIhmettelen suuresti, että joku arvostelee sinun villapaitaharrastustasi. Ehkä arvostelussa on annos kateutta. Kommentoijia harmittaa, kun eivät itse osaa ja/tai viitsi. Se sitten kanavoidaan toisten arvosteluun.
Rahan käyttö on niitä viimeisiä asioita, joista ei pitäisi toisia moittia. Jokainen on palkkansa/eläkkeensä ansainnut ja tehköön rahoillaan ihan mitä huvittaa. Moni laittaa rahaa tupakkaan tai matkustamiseen tai mihin keksii. Se on itse kunkin valinta.
Ystäväni on kehunut kovasti TAYSin lääkäreitä ja siellä saamaansa hoitoa. Valitettavasti hänen kasvaimensa on kaikkein agressiivisen muoto ja siten vaikein hoidettava. Elämä on aikamoista arpapeliä. Onneksi kukaan meistä ei tiedä päiviensä määrää. Ollaan onnellisia jokaisesta päivästä!
Toinen toistaan ihanampia sukkamalleja. 💜💗💕 Ylimmissä on nätti koristereuna, tulee mieleen (tottakai) balettitanssijan tutu. 😀 Raidat aina hauskoja. Alimmat muistuttavat mustikka- ja mansikkajäätelöä.
VastaaPoistaOlen surullinen ystäväsi vuoksi ♣️ Meiltä kuoli juuri yksi ystävä syöpään.
Körttisukat - ne piää nähdä ! 🤔🙃😀
Kiitos Rita A! Sinäpä sen sanoit, sukan frillareunuksesta tulee todellakin mieleen tutu. Hempeän väriset Helmi-Orvokki -sukat voisivat olla myös vaahtokarkkeja. Laitan kuvan körttisukista, kunhan saan ne valmiiksi.
PoistaOtan osaa suruusi menettäessäsi ystävän.
Kauniita sukkia olet neulonut. Sukkien neulominen on minunkin lempipuuhaa. Muutamat lapaset olen neulonut, mutta sukkien neulominen on ihan parasta. Sukulaiset on tullut "sukitettua" perusteellisesti, mutta onneksi villasukille on aina tarvitsijoita. Pari muovikassillista laitoin vähävaraisten joulukeräykseen.
VastaaPoistaSurullinen ja pysäyttävä on ystäväsi tilanne.
Kiitos Susanne! En ole aikoihin kutonut lapasia. Sukille on enemmän tarvetta. Annan niitä läheisille ja ystäville. Eilen paketoin useita sukkia isän hoivakodin hoitajille. Syksyiseen nälkäpäiväkeräykseen tapaan myös lahjoittaa sukkia.
PoistaOn tavattoman surullista seurata ystävän hiipumista. Päivien lukumäärä ei ole tiedossa. Vain se, ettei niitä paljoa ole.
Kauniita malleja kauniissa väreissä. Ihan "vaan" sukkia. Niitähän minäkin melkein aina neulon. Villapaitoja en viitsi tehdä, kun ei ole käyttöä. Vaan -sukat syntyvät varmaan kätevästi sellaisen käsistä, joka ei yleensä lainkaan neulo 🫣
VastaaPoistaVoi miten pahalta tuo ystäväsi tilanne vaikuttaa. Varmaan hän arvostaa ajatuksiasi kuitenkin. Töissä tulee nykyään liian usein vastaan saattohoitoa, lisääntyvässä määrin. Moni haluaa nukkua pois kotioloissa. Raskaita työpäiviä ja jäävät aina mieleen kummittelemaan vielä jälkikäteenkin.
Kiitos Sartsa, sinä taitava sukkamestari! Pari villapaitaa olen lähimenneisyydessä tehnyt. Toisen purin ja toisen pakkasin laatikkoon, kun ei ole käyttöä. Ehkä olen liian lyhytjänteinen ryhtyäkseni isoon neuleprojektiin. Pätevimpiä arvostelijoita - omasta mielestään - ovat tosiaan ne, jotka eivät kudo lainkaan.
PoistaNeljä vuotta sitten seurasin äidin viimeisiä aikoja. Nyt huomattavasti nuoremman ystävän. Vanhan ihmisen kohdalla kuolema on odotettavissa ja siinä mielessä myös helpompi hyväksyä. Tämän ystävän sairaus todettiin puoli vuotta sitten ja nyt lasketaan päiviä. Kukaan meistä ei jää tänne ikuisiksi ajoiksi. Joidenkin kuitenkin soisi elävän pidempään.
Minäkin tykkään kutoa etupäässä vain villasukkia, sillä niitä kuluu eniten. Etenkin lastenlapsille on kiva neuloa sukkia ja etsiä samalla heille mieluisia sukkamalleja.
VastaaPoistaKivoja sukkia olet taas kutonut. Fillari sukkia olen joskus neulonut itsekin.
Tosi ikävä ja surullinen tuo ystäväsi tilanne.
Kiitos Kruunuvuokko! Sinä oletkin tehnyt viime aikoina kauniita sukkia lastenlapsille. Niissä pääsee mukavasti toteuttamaan pienten toiveita. Sukille löytyy jatkuvasti tarvetta. Näin talviaikaan mekin kuljemme Ukkokullan kanssa sisällä aina villasukissa.
PoistaYstävän elämän hiipumisen seuraaminen on tosi raskasta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä myös väkerrän pääasiassa VAAN niitä sukkia. Teen niitä siksi, että kukaan muu ei niitä sille sukulaisporukalleni tee. Itse eivät osaa. Muutama kymmenen paria pitää aina jouluiksi paketoida. Kyse ei ole siitä, ettenkö voisi ja osaisi tehdä muutakin; olen yhdeltä koulutukseltani tekstiiliartesaani. Mutta pidän asioista, joita voi käyttää. Turhat piperrykset ja hartiahuivit jne. eivät viehätä.
PoistaPoistin äsken alkuperäisen viestini kirjoitusvirheen takia. Täällä kun ei pysty muokkaamaan. Mutta yllä korjattuna sama viesti.
Kiitos Eila! Sait hienosti tiivistettyä minunkin ajatukseni. Äiti oli kova kutomaan ja piti perheen sukissa. Hänen kuolemansa jälkeen pikkuveli totesi, että tehtävä siirtyköön minulle. Näin näköjään kävi, enkä tykkää yhtään pahaa. Eilen pakkasin monen monta sukkaa lahjoina annettavaksi. Vien niitä myös isän hoivakodin hoitajille.
PoistaKäytännönläheisenä ihmisenä sukkien, tumppujen ja pipojen kutominen tuntuu mielekkäältä. Harvoin ne jäävät kaappiin lojumaan.
Bloggerin kommentointiosuus on teknisesti varsin jäykkä. Hyvin tuli viestisi perille. Kiitos sinulle!
Voi että! Nuo viivakoodisukat - tai oikeammin nimityksesi niille - pisti hymyilyttämään, sillä nehän ne ovat ilmiselvästi. Sinulla on hyödyllinen tapa kun istahdat television ääreen niin neule hakeutuu käsiisi automaattisesti. Uskon että on tunne että jotain puuttuu jos sitä ei ole. Äitini oli aikoinaan myös kova neulomaan sukkia televisiota katsoessaan, eikä katse aina irronnut telkkarista. Kerran olin todistamassa yli 20cm:n ylipitkän sukkaterän valmistumista. Kyllä meitä silloin nauratti!
VastaaPoistaKuulostaa harmilliselta tuollainen arvostelu. Mielestäni on tärkeintä se että tekee sitä mikä kiinnostaa. Kuinka se on joistain niin vaikea käsittää. Minua ei jostain syystä kiinnosta enää sukkien teko, tekisin mitä vain muuta. Nyt on tekeillä pannunalunen virkkaamalla langasta joka oli kulkeutunut lankalaatikkooni enkä osaa tunnistaa sen materiaalia. Aamulla neuloin patalapun matonkuteesta. Aivan ihanaa on kokeilla eri tyylejä eri materiaaleista. Joskus on myös kiva haastaa itsensä. Yksi haaste (huivi) on tekeillä enkä tiedä minä vuonna se valmistuu. Kiire ei ole.
Sukkienkin neulomisessa vain mielikuvitus on rajana. Sinun sukkiasi ihailen kovasti, ohjeella tai ilman neulottuina.
Kiitos Tuulikki! Sen lisäksi että viivakoodisukat ovat hauskan näköiset, niitä on myös hauska kutoa. Raitasukkia tehdessä syntyy illuusio, että ne mukama valmistuvat muita neuleita nopeammin.
PoistaPuikot ja langat etsiytyvät tosiaan käsiini aina telkun ääressä istuessa. Kädet sylissä en osaa ollenkaan olla. Joku uusi pitsimalli saattaa vaatia enemmän vilkaisuja käsiin kuin telkkariin. Muuten voin pitkänkin aikaa seurata pelkästään telkkaria puikkojen viuhuessa käsissä. Voin hyvin kuvitella, miten äitisi sukkaterä on venynyt venymistään televisiota katsellessa. Kerran eräässä neuleryhmässä oli hassu kuva sukasta, johon oli tullut huomaamatta toinen kantapää kärkikavennusten sijaan television ääressä kutoessa.
On todellakin tärkeintä tehdä itselleen mieluisia asioita. Olen aina arvostanut kaikenlaisia osaajia. Parhaillaan on monilla joulumarkkinoilla valtavasti hienoja töitä, joita ihmiset ovat tehneet. Harrastuksia mahtuu maailmaan, eikä mikään niistä vähennä jonkun toisen tekemisen arvoa.
Ymmärrän hyvin kyllästymisesi sukkien tekemiseen. Tein vuosia innolla ristipistotöitä ja sitten ykskaks into sammui. Ehkä kutomisenikin jossain vaiheessa loppuu ja tilalle tulee jotain muuta.
Kurjaa tuollainen "vaan"-mollaaminen🙁Teet todella kauniita sukkia😍 Minä en kudo oikeastaan ollenkaan. Osaan kyllä (jotenkuten), mutta minä tykkään ennemmin virkata. Mielestäni jokainen saa tehdä juuri sitä, mikä tuntuu itselle sopivan parhaiten!
VastaaPoistaYstävän sairastaminen noinkin vakavasti vie taatusti ajatukset usein hänen luokseen. Pitäisi todellakin osata iloita jokaisesta päivästä, varsinkin niistä terveinä vietetyistä!
Kiitos Liisa kommentistasi! Kenties mollaamisessa on pieni kateuden siemen? Toinen ihminen tekee sellaista, mitä itse toivoisi osaavansa?
PoistaNuorempana virkkasin jonkun verran eli ehkä oppisin taitavammaksi, jos vain olisi kiinnostusta. Edesmennyt raumalainen tätini virkkasi ja nypläsi hienoja töitä. Hänellä oli sellainen nypläystyynykin ahkerassa käytössä.
Minusta on rikkaus, että jokaiselle löytyy mieluisa laji harrastaa kädentaitojaan. Jokainen osaa jotain ja on hyvä jossain. Turha käyttää aikaa toisten vähättelyyn.
Juttelen ja kuuntelen ystävääni monta kertaa viikossa. Koen kulkevani hänen rinnallaan kohti tuntematonta. Tampereen museoihin ja muihin kiinnostaviin kohteisiin yhdessä tutustuminen vaihtui ylllättäen ihan toisenlaiseksi matkaksi.