Kevätpäivät pihamaalla

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello kerrottu

Jo toinen sään ja pihatöiden kannalta upea viikonloppu takana. Koska aurinkoista ja lämmintä kevätsäätä oli jo etukäteen ennustettu, älysin suunnitella päiväruoan siten, ettei sen vuoksi tarvinnut pitkää aikaa keittiössä viettää. Heti aamutoimien jälkeen pyykinpesukone päälle ja nainen ulos tutkimaan ja touhuamaan.

Välillä kipaisin ripustamaan pyykit ulos narulle, jossa ne navakan tuulen johdosta kuivuivatkin oikein hyvin. Samalla oven avaisulla uuni päälle ja vuoka uuniin ja kipinkapin takaisin pihalle.

Ensitöikseni kiersin tontin piippoja tutkaillen ja muutenkin tilannearvion tehdäkseni. Lunta on vain muutamissa varjoisimmissa paikoissa. Sellaisissa, joihin sitä on kolalla työnnetty. Ja tienvarren ojissa auran kasaamana. 

Lumikelloja kukkii muutamassa paikassa.Muita värejä saakin vielä hetken odottaa. Paitsi yksi sininen krookus on tupsahtanut Ruusupenkissä talvesta kärsineiden taponlehtien keskelle. 

Talventähti

Kummastelin viikolla, missä minun talventähteni luuraavat? Kuin olisivat kuulleet ihmettelyni ja nousseet kolmen kaverin voimin mullan pinnalle. Vähän ovat vielä viluisen näköisiä, joten avautumista saa ehkä hetken odottaa.

Corydalis 'Beth Evas' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksiakin olen tiirannut likimain naama kiinni mullassa. Tuskin Bethit pelkästään minun tuijottamisestani niin paljon voimaa saavat, että siitä pinnalle ponnistaisivat. Kahdessa paikassa niitä silti jo löysin. Vuosi sitten peurapirulainen - sallinette tässä yhteydessä väkevän voimasanan - napsi yhdestä paikasta Bethit nuppuisina. TricoGarden -suihkepullo siis pihamaalle mukaan. Pala verkkoa saattaisi toimia vielä paremmin.

Pulstatilla - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on pukeutunut karvaiseen turkkiin. Ehkä se sen vuoksi tarkenee nousta ensimmäisten perennojen joukossa. Näitä söpöjä pörröpäitä oli näkyvissä jo useammassa tuppaassa. Nämä yksilöt ovat Lappalainen etelässä -blogin Nilan antamia taimia.

Raparperi

Raparperin aikainen herääminen on jokavuotinen ilmiö. Usein näitä punaisia palleroita kurkkii jo hangen keskellä. Nyt lumi kaikkosi pikavauhtia raparperimaalta. Pakastimessa on vielä kaksi pussillista viimevuotisten rapskujen paloja. Ne ajattelin käyttää lähiaikoina Maisemakahvilan raparperipiirakkaan. Tuohon parin-kolmen vuoden takaiseen hittipiiraaseen.

Helleborus - Jouluruusu

Kaikki jouluruusuni ovat hengissä. Suurin osa niiden lehdistä on joko kuivuneita tai mustia limanuljaskoja. Leikkelin niitä pois. Ehkä olisi ollut parempi jättää ne suojaamaan nousevia lehtiä ja nuppuja kylmältä. Toisaalta moni mustunut lehti näytti kietoutuneen uusien versojen päälle. Ihan kuin nuoremmille kateellisina haluaisivat tukehduttaa uuden sukupolven. En suonut vanhuksille sitä mahdollisuutta, joten passitin ne kompostiin.

Olen haravoinut nurmikkoa ja kerännyt miljoonia vaahteranlehtiä kanttausurista. Liikuntaa voisi ehkä järkevimmilläkin keinoilla harjoittaa. Kova tuuli pyöritti kuivia lehtiä pitkin pihaa sellaisella vauhdilla ja innolla, etten meinannut perässä pysyä. Kovin paljon pihalla ei ole rapsutettavaa, koska ehdin siivota lumettomassa puutarhassa jo ennen vuodenvaihdetta.

Leikkasin istutusalueilta kuivuneita varsia ja nypin nousevien kasvien päälle liimautuneita lehtiä pois. Viime vuonna pelasin puutarhassa kunnon dominoa, jonka vuoksi ihan kaikkien kasvien uudet sijoituspaikat eivät ole vielä porautuneet päähäni. Aion kaivaa istutuslistan esiin ja tutustua siihen syvemmin. Samoin syksyllä istutettujen sipulien paikat on paras vielä käydä läpi, mikä helpottaa piippojen tunnistamista.

Talon päädyissä olevista peuraporteista puuttuu kummastakin vielä puolikas. Samoin viimeistely on tekemättä. Kulkiessa on aina irroitettava seinän puolella oleva väliaikainen verkko, joka on kiinni tolpassa rautalangalla. Kottikärryt mahtuvat kulkemaan koko porttia avaamatta, joten livahdan pienemmästä aukosta toiselle puolelle. On vain muistettava töiden päätyttyä käydä sulkemassa portti, etteivät sorkkajalat iltahämärissä pääse Olopihan puolelle.

Mahonia

Mahonia kuten rhodotkin olisi pitänyt suojata auringonpaisteelta jo tammi-helmikuussa. Niin aikaisin en varjostushuppuja älynnyt laittanut. Etenkin mahoniat pääsivät pahasti ahavoitumaan ja niissä on paljon ruskeiksi menneitä oksia. Luultavasti joudun leikkaamaan mahonioita, mutta siihen ne eivät onneksi kuole. Tämä ikivihreä pensas on yllättävän sitkeä.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Myös alapihan Syyspenkissä asuva kääpiöhopeakuusi on pahasti ruskettunut. Sitä en ole koskaan suojannut, sillä matalana se on ollut aivan viime hetkiin saakka lumen alla suojassa. Enpä ole tullut edes ajatelleeksi, että havuna sekin tarvitsisi varjoa kevätauringolta. Näin sitä oppii kantapään kautta, mikä voi olla monessa kasviasiassa aika surkea opintie. Toivottavasti kuuseni elpyy edes osittain.

Nappasin kuvan naapurin viiristä osoittaakseni tuulen voimakkuuden. Viiri oli koko viikonlopun lähes vaakatasossa. Meidän talon katolla oleva viirikukkokin narisi ahkerasti lounaistuulessa kääntyillessään.

Torstaina kävisin Virkkalassa. Auton ratista jalkautuessani kuulin taivaalta äänekästä kalkatusta. Jokin hanhiparvi oli siellä kevätmuuttoa tekemässä. Samanlaisia muuttokeikkoja olen nähnyt omalla pihalla taivaalle tähyillessäni. Joutseniakin vipeltää siivet naapurin lipputankoa hipoen milloin minkäkin järven suuntaan. Nämä tällaiset näkymät saavat sydämen läikähtämään ilosta. Ja vastaavasti taas syksyllä kaihoisasta ikävästä.

Käsillä ovat päivät, jolloin puutarhauutiset laahaavat auttamattomasti jälkijunassa. Mikä eilen oli nupulla, saattaa tänään olla täysin avoinna. Mullastakin mönkii monenlaista kiinnostavaa sellaisella vauhdilla, että enemmän näkee kuin ehtii raportoida. 

Nautitaan näkymistä!