Päivän annos kulttuuria

Bussipysäkin vieressä on nätti maisema

 

Koska sadepilvet ovat jämähtäneet kotitalon ja puutarhan päälle, on paras jättää sipulien istuttaminen toiseen kertaan ja hurauttaa bussilla pääkaupunkiin ammentamaan kulttuuria. Museot ja muut kohteet ovatkin tämän kesän aikana jääneet tavallista vähemmille vierailuille. Sain museokortin jatkamiseen kannattavan tarjouksen, joten nyt on taas runsas vuosi aikaa sivistää ja ilahduttaa itseään.

Osallistuimme veljenvaimon kanssa järjestettyyn opastettuun kierrokseen keskustakirjasto Oodissa. Oodihan on paljon enemmän kuin kirjasto. Käytännössä se on helsinkiläisten olohuone, harrastuspaikka ja vaikka mitä. Rakennuksena Oodi on mielestäni upea helmi, joka sopii hienosti Töölönlahden muiden kulttuurirakennusten seuraan. Lyhyen matkan päässä toisistaan sijaitsevat nykytaiteen museo Kiasma, Musiikkitalo, Hakasalmen huvila, Finlandia-talo ja Ooppera. Oodin ikkunasta voi kurkistella suomalaisen parlamentin tyyssijaan eli Eduskuntataloon. Näkyy sieltä myös Kansallismuseo.

Olen käynyt Oodissa ennenkin, joten moni asia oli siellä tuttua. Sain oppaalta monta mielenkiintoista tietoa. Moni tieto hukkui yleiseen hälinään. Kumma, ettei oppaita ole varustettu paremmilla laitteilla, kun rakennus on kuitenkin todella kiinnostava ja suosittu vierailukohde ihan jo nähtävyytenä. 

Kierrokseemme sisältyi lounas Oodin kahvilassa. Olipa todella maukas ja monipuolinen lounas. Se on hyvä tieto laittaa muistiin, koska keskustassa asioidessa kaipaan usein hinta-laatusuhteeltaan hyviä lounaspaikkoja. 

Sinebrychoffin museossa avautui torstaina alankomaalaisen taidemaalari Mathias Whithoosin (1627-1703) ja hänen juuri liittymänsä Bentvueghels-taitailijaryhmän maalauksia esittelevä näyttely. Taiteilijajoukko matkusti Roomaan muodostaen siellä iloa pulppuavan yhteisön, jonka tärkein elementti oli taide.
 

Mathias Withoos: Puistonäkymä, Flora-veistos, riikinkukko ja Pietarinkirkko taustalla.

Tauluja katsellessa pohdin, mistä näyttelyn nimi "Riikinkukko puutarhassa" juontuu? Pian löysinkin selityksen asialle näyttelyseinän tekstistä. Sen mukaan alankomaalaisessa taiteessa riikinkukko muistutti usein kauneuden katoavaisuudesta sekä loiston ja itsekeskeisyyden turhuudesta. Monessa maalauksessa riikinkukko löytyikin varsin helposti.
 

Mathias Withoos: Kuningaskalastaja, liskoja ja kukkivia kasveja.

Maalauksia katsellessa jaksan joka kerran ihmetellä taiteillijoiden kykyä kuvata siveltimillään valoa ja varjoja. Etenkin olosuhteissa, jolloin ei ollut sähkövaloja, eikä värejäkään voinut käydä kaupan hyllyltä ostamassa. 

Willem van Aelst: Kukkamaljakko syvennyksessä

Bentvueghels-taitailijaryhmä maalasi monenlaisia maisemia, rakennuksia ja mertakin he ovat kuvanneet. Pääasiassa näyttävät olleen kuitenkin kasvit ja monet pienet eläimet linnuista liskoihin ja perhosiin. Kukista tykkäävänä on hauska katsella maalauksia, joissa tutut ruusut, pionit ja syreenit on kuvattu juuri niin elävinä kuin niitä on menneen kesän aikanakin ihastellut. 

Sinebrychoffin kellarikerroksessa on Anna Sinebrychoffin elämästä kertovia teoksia. Anna Sinebrychoff (1830–1904) oli liikemies Paul Sinebrychoffin puoliso. Heillä oli neljä lasta; kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Anna Sinebrychoff hallitsi 1800-luvun lopulla yhtä Suomen menestyvintä yritystä Sinebrychoffin panimoa. 

Kuvassa yksi neljästä Albert Edelfeltin Anna Sinebrychoffia kuvaavasta muotokuvasta. Anna maalautti Edelfeltillä jokaiselle lapselleen itsestään oman muotokuvan. Maailma on muuttunut, sillä harvalle tulee mieleen maalauttaa tunnetulla taidemaalarilla muotokuva itsestään lapsille lahjaksi annettavaksi.

Museon sisäänkäynnissä istuu edelleen kierrätysvaatteisiin puettu Paul Sinebrychoff. Katsellessani sohvan vieressä museokaupan korttivalikoimaa säpsähdin tunteesta jonkun tuijottavan, kunnes huomasin Paulin siinä kaikessa rauhassa seuraavan asiakkaita ja museovierailijoita.

 

Sinebrychoffin taidemuseo on sopivan kokoinen ja rauhallinen paikka tutustua johonkin näyttelyyn silloin kun aikaa ei ole kovin paljon tai ei vain jaksa pitkiä aikoja kiertää teoksia katselemassa. Suosittelen!

  

 

 

Kun nyt tässä kulttuurin pariin päästiin, mainitsen hienon elokuvan Tie sydämeen. Se tuli keskiviikkona YLE Femmalta. Elokuva on katsottavissa YLE Areenasta 21.12.2026 saakka. Tämä vietnamilaissyntyisen Tran Anh Hungin ohjaama ranskalainen elokuva voitti Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon 2023. 

 

Olipa nautinnollista ja tunteisiin käyvää katsottavaa. Suosittelen kiinnittämään huomiota elokuvan ääni- ja valomaailmaan. Kuin olisin itse ollut lieden äärellä aamuauringon säteiden tavoitellessa kattilasta sihisten nousevia höyryjä. Hauska yhtäläisyys siinäkin, kuinka alankomaalaisten maalari Mathias Withoosin tauluissa käyskenteli riikinkukko ja ranskalaisen elokuvan puutarhassa riikinkukko ilmaisi äänekkäästi olemassaolostaan.

 

Höyhen kuunliljan lehdellä.

 
Antoisaa syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!