Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mari Mörö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mari Mörö. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Mari Mörö: Kukkanuottasilla


Mari Mörö: Kukkanuottasilla
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2018
Teksti ja valokuvat: Mari Mörö

Tähän vuodenaikaan kirjojen lukemiselle ei juuri tahdo aikaa jäädä, mutta illalla ennen nukahtamista voi muutaman sivun hyvällä omallatunnolla lukea. Mari Mörön puutarha-aiheiset pakinat ja kirjat ovat meille puutarhahörhöille tuttuja ja tykättyjä. Uusin, maaliskuussa julkaistu Kukkanuottasilla on taattua Mari Möröä. Kirjan sivuilta löytää helposti omat ajatuksensa, tapansa ja puutarhahulluutensa. Tekstiä lukiessa on kuin peiliin katsoisi. Tuntuu mukavalta löytää sielunkumppaninsa ja huomata, että maailmassa on muitakin samalla tavoin ajattelevia, toimivia ja käyttäytyviä ihmisiä. 

Sain tästä kirjasta myös monia uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Toki tiedän, että hienoja puutarhoja on ympäri maailmaa, mutta omat rahkeet eivät ole riittäneet edes Suomen tai Euroopan nähtävyyksien kahlaamiseen. Nyt löytyi uusia houkutuksia Vancouverin alueelta, joihin pääsyn mahdollistaakseni joudun jatkamaan lottoamista entistä intensiivisemmin. No, kaipa se onni kolahtaa yhdelläkin rivillä, jos on kolahtaakseen.

Mari Mörö siirtää lauseiksi ja tarinoiksi kaikki ne ihanat puutarha-asiat, joita me muut pohdimme mielessämme ja kenties jaamme keskenämme. Kirjaa lukiessa voi käydä niin, ettei sitä yhden tai kahdenkaan pakinan jälkeen malta laittaa yöpöydälle ryhtyäkseen nukkumaan. Pakko lukea eteenpäin. Niin kävi minulle, mutta ainahan voi nukkua seuraavana yönä. Tai sitä seuraavana.

Ja muistakaa katsoa myös kuvat. Bonusta tarinoiden lisäki.
 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Siemenkirje saapui

Yksi kelloköynnöksistä kaksi viikkoa sitten

Minulla on ollut ilo päästä osallistumaan peräti kahteenkin siemenkirjeeseen, vaikka vuosi on vasta näin aluillaan. Ensimmäisen siemenkirjeen laittoi liikkeelle Tuulikki Kukkia ja koukeroita -blogista. Toinen siemenkirje lähti Pihan vuosi -blogin aloitteesta ja se sisältää lähinnä perennan siemeniä. Monena päivänä olen postilaatikkoon toiveikkaana kurkistanut. Tänään keskiviikkona olin asian tyystin unohtanut ja postilaatikkoonkin kurkistin vasta tunti sitten. Siellähän se rapiseva kirje odotti.


Siemenkirje on oivallinen idea jakaa ylimääräisiä siemeniä ja toisaalta päästä osalliseksi toisten ylimääräisistä siemenistä. Kahden kirjeen kimppaan nyt osallistuttuani huomasin, että aika hyvin alkaa jo itselläkin siemeniä olla. Lienee niin, että muilla on ylituotantoa samoista siemenistä. Sehän on selvääkin, sillä monet tavalliset puutarhakasvit tuottavat runsaasti siemeniä ja taasen ne harvinaiset ja halutuimmat ovat varsin kitsaliaita annissaan.


Olen kahteen otteeseen saanut kirjailija ja puutarhaharrastaja Mari Möröltä siemeniä. Niitä on siis yli omien tarpeiden ja niinpä laitoin niitä jakoon. Jos muuten et ole aiemmin Mari Mörön kasviaiheisiin pakinoihin ja kirjoihin tutustunut, suosittelen lämpimästi niin tekemään. 

Esikasvatettavat ja kylmäkäsiteltävät saattavat olla jo tältä keväältä myöhässä, vaan tuleehan noita keväitä myöhemminkin. Lisäksi itse kasvatan perennoja kylvämällä niitä kesällä potteihin. Tilanpuutteen vuoksi se on kätevää ja olen onnistunut siinä hyvin.


Kirjeen sisältöä taasen verotin mm. akileijan ja tähtiputken siemenillä. Niinikään otin ruusunätkelmää, jonka kasvattamisessa viime kesänä epäonnistuin. Tai sain ne kyllä hyvin itämään, mutta kukkapenkkiin siirrossa jokin meni pieleen ja kasvit kuolivat. 

Isoin kelloköynnöksistäni on jo kertaalleen kieputettu tukikepin ympärille.

Pudotan siemenkirjeen aamulla postilaatikkoon, josta se toivon mukaan lähtee ajallaan ja ehtii seuraavalle vastaanottajalle jo ennen viikonloppua. Mukavaa postia on siis odotettavissa.
 

torstai 15. helmikuuta 2018

Lämpimiä läikähdyksiä

Huone-esikko - Primula obconica, jonka maailman paras naapuri toi Ystävänpäivänä.

En ole ehtinyt ja jaksanut kovinkaan paljon kommentoida postauksianne, vaikka melko ahkerasti käynkin blogeja lukemassa. Pahoittelen, etten myöskään toivottanut hyvää ystävänpäivää blogikohtaisesti tai kiittänyt omaan blogiini tulleista ystävänpäivätoivotuksista. Haluaisin olla huomaavaisempi, mutta aika ei vain nyt riitä. Rakkaat blogiystävät, en teitä kuitenkaan ole unohtanut.


Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikista on näköjään tullut vakituinen kasvivalaisinasiantuntijani. Hän vinkkasi helmikuisessa postauksessaan uudesta kasvilampusta ja kiirehdin oitis sellaisen itselleni tilaamaan. Oman kulkureittini varrelle osuvista liikkeistä vastaavia ei juuri nyt ollut saatavissa, mutta netin kautta tilattuna lamppu tuli muutamassa päivässä.


Muistin kellarissa olevan oma kouluaikainen työvalaisimeni, vaan eipä enää löytynyt. Niinpä hain ruotsalaisen huonekalujätin valaisinosastolta vastaavanlaisen kympillä. Aika retro, eikös.

Toistaiseksi kasvilampun valossa kylpevä joukko on kohtalaisen suppea. Kovin laajaksi takkahuoneen kasvatusalueen ei ole tarkoitus laajentuakaan, sillä niinikään Tuulikin vinkistä tilasin syksyllä vähän tehokkaamman kasvivalaisimen. Se on nyt asennettu paikalleen kellariin ja tarkoitus on laittaa tomaatit ja muut hyötykasvien kylvökset sinne. Sitten ensi kuussa.


Laitoin joku aika sitten mm. sinivaleunikkoa ja muutamaa muuta kasvia jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Yllättäen huomasin etelänruusuruohon alkaneen itämään ja tuli kiire saada pikkuruiset idut jääkaapista multaan. Seuraavana päivänä ne jo kurkistivat mullasta esiin. Vauhdikasta porukkaa. Tein myös uuden kelloköynnöskylvöksen, sillä edellisestä satsista ilmoille on toistaiseksi noussut vain kolme yksilöä. Saattaapi olla, että muutkin vielä mullasta mönkivät, mutta sittenpä minulla on kelloköynnöstä reilusti. Ei haittaa sekään. Nyt liotin kelloköynnöksen siemeniä vuorokauden. Edellisiä vähän vähemmän. 


Seuraan Facebookissa Mari Möröä. Hiljattain hän ilmoitti, että tarjolla olisi siemeniä. Kunhan vain laittaa osoitteensa hänelle. Tein niin ja sain monen monta pikkuruista, lupaavasti rapisevaa siemenpussukkaa. Olen ostanut aiemmin häneltä suoraan yhden hänen kirjoistaan ja sen mukana tuli ainakin unikon siemeniä. Tällaiset pienet asiat saavat aikaan mukavan lämpimän läikähdyksen sydämessä.


Mukavan lämpimästi läikähti sydämessä myös blogiystävän Ystävänpäiväkortti siemenpussukoineen. Avasin kuoren hetkellä, jolloin olin kovin alamaissa ja ystävän postin välityksellä tekemä kädenojennus oli enemmän kuin tarpeen. Kiitos Saila, pelastit päiväni!
 

maanantai 26. syyskuuta 2016

Aika veijareita


Ukkokulta oli kierrellyt Juuson kanssa päivälenkillä ja tulivat sitten lenkkinsä jälkeen sisälle. Ukkokulta kyseli, mitä kumman sipuleita olen kylvänyt kukkapenkin reunaan ja osin nurmikollekin. Pieniä, kuin kepasipuleita. Hetken mietin, kyselin lisää ja valkenihan se. Viime viikolla istutin tähtitulppaanin sipuleita ruusupenkin reunaan, josta linnut ovat ne käyneet tonkimassa ylös matoja kaivaessaan. 

Persian Pearl'in ja Bakeri Lilac Wonderin kumpaisenkin sipulit ovat pieniä ja siksi en niitä kovin syvälle kaivanut. Multa ruusupenkissä on kuohkeaa ja minun sipuleita istuttaessani vielä lisää kuohkeuttamaani, joten helppo on tinttien ollut sipuleita mullasta ympäriinsä levitellä.

Lumikärhö - Clematis Summer snow

Muuallakin puutarhassa linnut näyttävät nyt tönkivän innokkaasti. Mustarastaita, räkättejä, punarintoja ja viime päivinä runsaasti myös tinttejä on saapunut hyörimään pihamaalle. Jos jossain penkissä on oksahaketta, sitä varsinkin on pöllytetty käytäville ja ympäristöön. Ensimmäisiin sotkuihin törmätessäni olin jo syyttämässä naapurin koiraa, joka aidan poiston jälkeen pääsee nyt pihaamme esteettä. Muutaman kerran se on minut yllättänytkin tuijottamalla minua aivan vieressä kykkiessäni jonkun kukkapenkin äärellä. Monet koirat tykkäävätkin kaivella, mutta nähdessäni muutaman kerran rastaiden pelmuuttavan kukkapenkissä oikein railakkaasti, sipulien levittelijän syyllisyys selvisi oitis.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Kun piti mennä pihamaalle istuttamaan uudelleen lintujen levittämiä sipuleita, päätin istuttaa lauantaina ostamani lisäsipulit samantien. Ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa yhtään ainokaista uutta sipulia, mutta minkäs teet, kun niitä oli hyllyssä niin kauniisti esillä. Ja osa vielä halvennuksessakin. Jaa, miksikö ylipäätään menin sipulikauppaan, kun kerran olin vannonut, etten niin tekisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Sametti Hortensia blogissaan Pikkuinen puutarhani kirjoitti niin houkuttelevasti syysmyrkkyliljoista. Ja minulla on niitä vain yksi. Tai itse asiassa tänään löytyi jo useampikin, mutta muutama vuosi sitten olen ostanut vain yhden sipulin ja se on näköjään alkanut monistautua.

Syysmyrkkylilja 'Waterlily' - Colchicum autumnale

Pelkästään sipulien vuoksi en lähde lauantaina naapurikaupunkiin ajelemaan, mutta tällä kertaa asiaa oli muutenkin. Olin tyystin unohtanut viedä vanhempieni käytävämaton pesulaan ja se oli tehtävä oitis, jotta saisin sen sovitussa ajassa takaisin.

Löysin siis matkani varrelle osuneesta puutarhaliikkeestä syysmyrkkyliljan sipuleita. Liikkeessä oli vain sitä yhtä sorttia, jota luultavasti tuo minun entinenkin on, mutta ei haitannut. Ostin kolme sipulia lisää Waterlilyä. Niin sitten mukaan tarttui muitakin sipuleita, mutta ihan kohtuullisesti.


Vasemmalta pikkulaukka Allium oreophilum
Tulipa puchella Persian Pearl
Hyacinthus Purple Sensation

Viime syksynä istutin tuota tähtitulppaani Persian Pearlia ja se oli varmasti yksi kevään kauneimmista tulppaaneista. Matala ja tuuhea ja kukki pitkään. Ja niin upean värinen. Tilasin sitä nettikaupasta ja ne sipulit istutin jo viikolla, mutta pakko oli ostaa tämäkin pussukka, kun ihan nenän edestä löytyi. 

Pikkulaukat ovat myös ihastuttavia ja sopivat hyvin kukkapenkin reunoihin. Niin, ja kukapa voi vastustaa hyasinttia. Viime syksynä istutin sinisiä ja valkoisia hyasintteja, jotka nousivat hitaasti ja ehtivät miltei hukkua muuhun vihreyteen. Siksi ostin nyt tuollaista varmasti näkyvää ja muusta kasvillisuudesta erottuvaa Purple Sensationia. Eikä kyllä muita värejä enää ollut tarjollakaan.


Iris reticulata Harmony
Muscari azureum 

Nämä pikkusipulit olivat alennuksessa, joten niitäkin oli vaikea vastustaa. Vielä pihaan mahtuisi pilvin pimein sipuleita, mutta niiden multaan tunkeminen ei ole minulle mieluisinta puuhaa. Ja jos meinaa levitellä kympin sinne, toisen tänne, tulee kukkaron pohja äkkiä vastaan.


Taidankin jatkaa loppuillan Kukkasuutarin seurassa. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista vinkkasi tästä kirjasta kirjacorner-postauksessaan ja hyvä, että vinkkasi. Kuuntelin nimittäin loppukeväästä Yle-radion Pikkujuttuja-sarjassa Erja Mannon lukemia Mari Mörön Kukkasuutari-tarinoita ja tykkäsin niistä kovasti. Välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut omia ajatuksiaan. Sain tietää, että Mari Möröltä on ilmestynyt samanniminen kirja ja päätin sen hankkia, mutta kesän tuoksinassa unohdin täydellisesti. Kiitos siis Riinalle, että postauksesi myötä muistutit minua hyvästä kirjasta ja sain sen tilattua itselleni.


Kirjan mukana oli yllätys eli nippu erilaisia siemenpusseja. Mainittakoon, että Kukkasuutarin sielu -kirjassa on hyvien tarinoiden lisäksi myös aivan ihastuttavia kuvia. Niitä katselee mielellään ja väkisinkin alkaa ajatella, että pitäisi kasvattaa omaan puutarhaankin tuollainen ja tuollainen ja tuollainenkin... Kyllähän te tiedätte, mitä pelkästään jonkun kukan kuvan näkeminen saa aikaan puutarhaihmisen mielessä.


Palatakseni tämän postauksen alkuun eli veijareihin, niin lintuveijarien lisäksi ilman muuta myös Juuso on aikamoinen veijari. Se on nimittäin siirtynyt nukkumaan takkahuoneen nojatuoliin, mikä ilmeisesti kissakalenterissa tarkoittaa virallista syksyyn siirtymistä. Kesällä Juuso ei koskaan nuku siinä nojatuolissa, syksyllä ja talvella kylläkin. 

15 vuoden aktiivisen kissanomistajuuden jälkeenkään en ole perillä, millä kriteerillä kissat kulloisetkin nukkumapaikkansa valitsevat. Aivan selvä kierto ja toistuva kaava siinä on, mutta mikä on paikan valinnan peruste? Kertokoon se, ken tietää.

 
PS. Pitipä vielä sanomani, että viitatessani jonkun blogiin tai muuhun lähdeaineistoon, olen yleensä lihavoinut sen nimen tai sanan, jota klikkaamalla pääsee viittauksen kohteeseen. Linkki on siis lihavoidussa osuudessa.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa kaikille!
 
  

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Mari Mörön Kukkasuutari radiossa


Oletteko sattuneet Yle radio Suomen ääreen arkipäivisin klo 10.55? Silloin Erja Manto lukee Mari Mörön Kukkasuutari - Pikkujuttuja puutarhasta. Mainioita tarinoita, joista usein löytää oman itsensä. Mari Mörö on kirjoittanut myös puutarha-aiheisia kirjoja. Hänen Mörönperä-puutarhansa sijaitsee Mikkelin lähistöllä ja se on ollut avoinna yleisölle joinakin avoimien ovien päivinä. Mari Mörön blogia osoitteessa Vapaastiversoo.fi.